Miten saa lapset parhaiten puutarhatöihin?

Otsikon kysymyksen esitti Hippo Hiiri yksivuotissynttäripostauksessani ja siihen yritän nyt vastata parhaani mukaan. Hiidenkiven jälkikasvu on alle kouluikäistä ja käsittelenkin aihetta taapero- ja leikki-ikäisten näkökulmasta, mistä on nyt kertynyt kokemusta muutaman vuoden ajalta.

Tässä on menossa yksi ehdottomasti suosituin pihapuuha, minkä osaa tehdä jokainen kävelevä lapsi...

... nimittäin koirankakan hautaus. Teen lapiolla syvän viillon nurmikkoon ja pudotan Karon jätökset sinne. Lapset hyppivät nurmikon taas tasaiseksi. Tätä tehdään meillä aina kun tavaraa tipahtaa nurmikolle, niin ei tarvitse pyykätä kenkiä tai vaatteita.

Kaiken lähtökohta ainakin meillä on se, että lapset saavat osallistua halutessaan mihin hommaan vain. Ja toisaalta saavat olla osallistumatta, jos eivät halua. Työvälineitä käytetään luovasti, välillä myös äidin työkaluja. Eikä aina ihan oikeaan tarkoitukseenkaan. Istutuslapiollani on mm. hakattu reikiä pilkkomista odottaviin pölleihin.

Lapset keräsivät kaikki puutarhatöihin käyttämänsä työvälineet kuvattavaksi. Karo tuli ihan itse ihmettelemään touhua eikä siis kuulu lasten käyttämiin työkaluihin.

Asioiden kuljettaminen ympäri pihaa on meidän lapsille mieluista puuhaa. Siirrettäviä kasveja, kiviä ja multaa on kuljetettu kottikärryn lisäksi kuorma-auton kyydissä ja potkupyörän ohjaustangossa ämpärissä roikkumassa. Samalla tavalla kulkevat vaikkapa nauriit kasvimaalta ulko-ovelle tai (avaamattomat!) siemenpussit ulko-ovelta kasvimaalle. Kaivurilla on kaivettu kuoppia ja tasoitettu maata. Kastelukannuilla voi veden lisäksi ripotella hiekkaa "lannoitteeksi". Haravalla on pääasiassa pöllytetty multaa, mutta sitähän voisi ehkä käyttää myös lehtien tai nurmikon haravointiin.

Kylväminen ja istuttaminen ovat myös lapsista mieluisia tehtäviä. Kuopuksesta oli hauskaa kylvää keväällä kasvimaalle siemeniä ja hän jaksoikin ripotella niitä yllättävän kärsivällisesti. Esikoinen vauhdikkaampana persoonana pitää enemmän istutuspuuhista, jossa saa kaivaa kuoppia eikä tarvitse näprätä niin pikkutarkasti. Molemmat lapset pitävät kastelemisesta ja sadonkorjuusta.

Olin kitkemässä kun esikoinen tuli viereen ihmettelemään. Hän pyysi, voiko ottaa yhden kasvin leikkeihinsä ja tuli hetken kuluttua ruukutettu kukka mukanaan.

Viimeisin pihaprojekti, jossa lapset olivat melkein koko ajan mukana, oli viimeisten kivituhkien siirtäminen pihan laidalle, ja murske- ja kivituhkakasojen alla tiivistyneen maan muokkaminen kylvökuntoon. Kun alue oli pehmitetty, kitketty neljä kottikärryllistä rikkaruohoa pois, kaivettu "jokunen" kivi pois, tuotu uutta multaa ja tasoitettu, kylvimme porukalla uudet nurmikonsiemenet. Viimeiseksi lapset saivat kastella kylvöksen ihan vesiletkulla ja sitä he olisivat jatkaneet varmasti puoli päivää, jos en olisi laittanut hanaa kiinni.

Harso ei ihan riittänyt peittämään koko kylvöstä, joten visuaalisina esteinä sekä Karolle että lapsille on myös kuormalavoja, kiviä, metalliverkkoa, lapioita ja koivunrunko.

Sivusin samaa aihetta vähän eri kulmasta keväällä postauksessa Lapsiperheen puutarhassa, josta löytyy lisää vinkkejä lasten puutarhapuuhista. Parhaiten lapset saa siis mukaan puutarhatöihin antamalla heidän osallistua omien taitojensa mukaan haluamallaan hetkellä ja haluamansa aikaa. Itse voi näyttää mallia tai neuvoa,  mutta sillä ei välttämättä ole mitään vaikutusta.