Purkkirumbaa vähemmäksi

Tulppaani 'Finola' yrittää kurkotella kurjenpolvien seasta päivänvaloon.

Ei se tämäkään kevät ja alkukesä ole sujunut ihan toiveideni mukaan. Tuulta ja jäätävän kylmää säätä on riittänyt, joten kevään mittaan vaivalla esikasvatetut taimet ovat saaneet värjötellä ties minkä harsoviritelmän alla tai sitten joutuneet kärsimään valon puutteesta ulkovarastossa. Eteiseen siirretyt kasvit sentään saavat vähän enemmän valoa mutta niillä taas on välillä jopa liiankin lämmin auringon kuumentaessa pienen eteisen suunnilleen saunalämpötiloihin. Viimeisen pisaran purkkiarmeijan hoivaamiseen kyllästynyt puutarhuri sai toissapäivänä, jolloin tuuli repi huomaamattani minikasvarin pois perennantaimien päältä ja sade pääsi kastelemaan purkit lilluvan märiksi. Koska sadetta oli edelleen luvassa eikä kolea sää juuri kuivata ruukkuja, piti taimet saada äkkiä istutetuksi maahan. Sain suunnilleen puolet istutettua eilisen aikana ja loput tänään aamupäivällä tihkusateessa.

Riippapelargoni saa olla sään salliessa ulkona kun taas tomaatit, kurkku ja kesäkurpitsa joutuvat kurkkimaan eteisen ikkunoiden takaa.

Osalle taimista olin jo miettinyt sopivat paikat mutta aika monta kasvia lykin vain sinne, missä sattui juuri sillä hetkellä olemaan tyhjää. Osalle taas raivasin tilaa kitkemällä ylimääräisiä lemmikkejä ja myskimalvan taimia pois tieltä. Aika näyttää, kuinka karmeita väriyhdistelmiä sainkaan aikaiseksi. Itselleni uusia kasveja, kuten keltatörmänkukkia, istutin kolmeen eri paikkaan, jotta edes joku taimi selviäisi. Amerikanvuokkoja ripottelin myös niin etu- kuin takapihalle ja vielä kivikkorinteeseenkin. Tarhakellukka 'Mai Tain' kaikki kolme tainta menivät toistaiseksi kärhökaaripenkkiin jouluruusujen väliin, mutta niille paikka käy todennäköisesti liian ahtaaksi parin vuoden sisällä. Olen suunnitellut jossain vaiheessa siirtäväni kärhökaaripenkistä kuukausimansikat lasten leikkialueen viereen luumupuun juurelle ahomansikoiden korvaajaksi. Silloin kärhökaaripenkistä vapautuisi tilaa sekä kellukoille että muutamalle siemenestä kasvatetulle keijunkukkaristeymälle eivätkä ahomansikat valtaisi rönsyillään leikkialuetta.

Keltatörmänkukan taimia kivikkorinteessä. Niille piti laittaa kiviä suojaamaan maanpintaa auringolta ja toisaalta myös estämään veden valumista rinteessä alaspäin.

Perennojen lisäksi istutin loput leijonankidat ja sellerit maahan. Aiemmin istutetut selvisivät edellisistä hallaöistä riittävän hyvin, joten päätin loppujenkin pärjäävän parin seuraavan kylmän yön yli maassa. Seuraavana päätin myös gladiolusten ja viimeisten koristeheinienkin pärjäävän jo maassa. Ja tottahan toki vanha daaliakin selviäisi, se kun on vasta lähtenyt kasvuun ja on hädin tuskin parin sentin korkuinen. Eikä tule isoa haittaa, jos se henkensä heittää, sillä eteisessä on jo kaksi korvaajaa sen tilalle. Kumpikin niistä kaipaisi isompia ruukkuja tai maahan istutusta, mutta säiden takia ovat joutuneet odottelemaan eteisessä. Istutuspuuhien tuoksinassa sekosin laskuissani mutta olen parin päivän aikana kaivanut jo yli sata kasvia maahan. Purkkeja onneksi oli vähemmän, sillä monessa oli pari tainta samassa, joissain enemmänkin. Vielä jäi muutama kylmänarka kasvi odottelemaan lämpimämpää säätä.

Sain jo aiemmin keväällä tällaisen matalan, melko isokukkaisen daalian.

Viikonloppuna sain tämän korkeamman daalian, jolla on vaikeuksia pysyä pystyssä pienessä ruukussaan.

Jokakeväinen jännitysnäytelmä ja kärsivällisyysharjoitus on kärhöjen kasvuunlähtö. En ole perusteellista kärhökierrosta edelleenkään tehnyt mutta tähänastisten laskujeni mukaan melkein kaikki kärhöt ovat hereillä. Osa alkoi versoa jo viikkoja sitten, toiset vasta nyt kesäkuun aikana. Heränneistä pisimpään odotuttivat loistokärhöt 'Elsa Späth' ja 'Ville de Lyon', jotka ilmestyivät näkyviin vasta pari päivää sitten. Ainoastaan tarhaviinikärhö PERNILLESSÄ ('Zo09113') ei näy mitään elonmerkkiä mutta onhan sillä vielä aikaa. Vieressä 'Etoile Violette' on lähtenyt useamman verson voimin reippaaseen kasvuun, joten kärhötuki ei tule jäämään tyhjäksi tänäkään vuonna. Viime vuoden maan uumenissa piilotellut loistokärhö 'Warszawska Nike' on lähtenyt topakasti kasvuun kahden verson voimin.

'Warszawska Niken' toinen verso on kasvanut jo kuvan ulkopuolelle, toinen on noin viidentoista sentin mittainen.

Omia tarhakylmänkukan siemenkasvatuksia. Toisesta tuli valkoinen, toisesta liila. 'Warszawska Nike' pilkistää näiden keskellä takana, liilan takana on loistokärhö 'Proteus'.

Kärhöjen kohdalla ei passaa olla liian hätäinen, sillä yhden vuoden unet eivät ole temppu eikä mikään niille. Onpa joku uinunut jopa kolmekin vuotta ja lähtenyt sen jälkeen hyvin kasvuun. Mitään jokavuotista riesaa kärhöjen välivuodet eivät sentään ole; 'Warszawska Nike' oli nimittäin ensimmäinen välivuoden pitänyt kärhö omassa puutarhassani ja minulla on sentään ollut maassa kärhöjä vuodesta 2016 saakka. Saa nähdä, meinaako PERNILLE ottaa Nikesta mallia vai heräilisikö hän juhannukseen tai edes elokuuhun mennessä.

Loistokärhö 'Voluceau' lähti keväällä ensimmäisten joukossa kasvuun ja huitelee jo yli puolen metrin korkeudella. Oikeassa reunassa on valkokirjava oregano 'White Spreckled'.

Kärhöjen lisäksi jännitän joka kevät atsaleojen talvehtimista. Etupihan vanhemmat puistoatsalea 'Illusiat' talvehtivat aika varmasti joka vuosi ja kukkivat hyvin mutta luumutarhan ja kärhökaaripenkin nuoremmat atsaleat pitävät jännitystä yllä. Viime vuonna yksikään atsaleoistani ei kukkinut kunnolla, tosin moni muukin puuvartinen juroi. Ilmeisesti edeltäneessä syksyssä ja talvessa oli jotain niille epämieluista. Tänä keväänä lumien sulettua atsaleoissa oli lupaavan pulleita silmuja, jotka ovat alkaneet vihdoin saada väriäkin. Näyttäisi siltä, että joka ikinen atsalea kukkii pian vähintään melko runsaasti, ellei jopa ylenpalttisesti.

Kanadanatsalea 'Violetta' aloitti ensimmäisenä ja näyttää vielä toistaiseksi nupullisille kavereilleen kukinnan mallia.

Sateisessa ja koleassa säässä on mukava haaveilla pian alkavasta atsaleojen kukinnasta. Ja siitä kesäisestä lämmöstä, jonka pitäisi olla enää muutaman päivän päässä. Jokohan sitten vihdoin loppuisi harsojen kanssa tappelu ja taimien kuskaaminen sisään ja ulos?

Kevääntekoa

Kevät tulee tekemättäkin mutta aina sitä on mukavampi vähän avittaa. Tosin pääsiäispyhinä oli niin mainiot säät, että hikihän siinä puuhassa tuli. Niinpä hain sisältä puutarhalehden ja luin sitä rappusilla. Takkikin oli liikaa auringon porottaessa, joten jopa minä, vilukissojen kuningatar, olin t-paitasillani 10.4. Enpä muista kovin montaa huhtikuun alkupuolta, jolloin olisi näin käynyt! Lisäksi kuulin peipposen lurittelevan ensimmäistä kertaa. Siinäpä syytä kerrakseen tehdä kevättä.

Sää, puutarhalehti ja lukuseura olivat täydellisiä. Lapion jätin tekemään raskaan työn puolestani.

11.4. illasta otettu kuva. Lapion siirsin jo aamulla eri kohtaan jatkamaan hommia, lasten lumikola sulattaa kinoksia.

Tiedän, että moni naureskelisi lumensulatuskonstilleni, mutta se todistetusti toimii. Aurinkoisena päivänä rautalapio uppoaa kymmensenttisen jään läpi ihan itsekseen päivän aikana ja jopa eilen se oli uponnut muutaman sentin verran, vaikka oli pilvinen päivä. Autotallin varjoisalla seinustallakin pystyssä olevien lumikolan ja alumiinisen lumilapion terät sulattavat jäät ympäriltään ja ne lilluvat teriensä muotoisissa vesilammikoissa. Jos yöllä on pakkasta, kolaa ja lapiota on turha aamulla edes yrittää saada irti niitä rikkomatta. Metalli johdattaa tehokkaasti lämpöä ilmasta jäähän ja sitä käytänkin hyväkseni pihaantulomme jäätikön sulatuksessa. Toki hiekka, kahvinporot tai tuhka sulattaisivat jään nopeammin, mutta niistä tulisi sisälle likaa ja lumien sulettua pitäisi harjata kiveys puhtaaksi. Maaliin pääsee hitaamminkin.

Ihan vielä ei pääse ilman nastakenkiä piharinnettä alas mutta kivikkorinteestä paljastuvia kasveja pääsee tutkimaan.

Pelkän lapion sulatustehoon en hommaa kuitenkaan jätä, vaan käyn joka päivä laajentamassa sulapaikkoja, jotta tumma kiveys vauhdittaisi sulamista. Sen lisäksi, että sulapaikat laajenevat joka päivä, jäätiköt myös ohenevat ja pehmenevät. Päivä päivältä jäästä lohkeaa kerralla isompia palasia, jotka viskon lähimmälle nurmikkoalueelle. Viikonloppuna aion lapioida kevätkurjenmiekkojen kohdalta vähän lunta pois, jotta niiden ei tarvitse odotella viikkokausia hangen alla. Eivätpähän ala kukkia siellä piilossa.

Nyt on kuuden päivän merkit mittatikussa. Hangen reuna on vetäytynyt selvästi samalla kun pinta on vajonnut alemmas.

Vielä yksi kuva 10.4. Pitihän sitä jo vähän kaivaa patiotakin esille. Oli kyllä vähän raskasta viskoa märkää lunta tuonne seinäkkeen taakse nurmialueelle...

Kurkataan vielä pikaisesti kasvipuolta. Eteisessä riippapelargoni on innostunut nuppuilemaan. Muut pelargonit heräilevät talviuniltaan toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kellarissa talvehtinut pelakuulaatikko on varsin surkean näköinen. Saa nähdä, pitääkö siihen istuttaa paikkaustaimia vai jaksavatko vanhat lähteä kasvuun. Murattien kirvaongelma näytti pitkään olevan hoidettu mutta sitten huomasin liuskalehtisessä yksilössä pari uutta rykelmää juuri niitä samoja mustia kirvoja kuin aiemmin talvella. Nostin muratin illalla ulos pakkaseen mutta taisin unohtaa sen sinne liian pitkäksi aikaa, sillä koko kasvi oli ruskettunut. Vein jämät ulkovarastoon mutta saa nähdä, jaksaako se vielä tunkea juuresta uutta alkua. Onneksi on varakappale pullopuutarhassa, jos joskus haluan vielä kasvattaa uuden ruukkumuratin. Ja toisen istutin viime kesänä kukkapenkkiin. Jännityksellä odotan, onko se onnistunut talvehtimaan.

Riippapelargonin karvainen nuppu. Huomatkaa myös, kuinka paljon taustalla näkyy puutarha-aitaamme. Sitä on näkyvissä ainakin 20cm!

Vaaleajouluruusun taimet alkaa tunnistaa jouluruusuiksi, kun ensimmäiset kasvulehdet puhkeavat.

Perennantaimien lisäksi myös hyötykasvit ja kesäkukat kasvavat hyvää vauhtia. Löysin ensimmäisestä 'Hungarian Yellow Wax Hot' -chilistä jo kukkanuppuja, vaikka koko kasvi on hädin tuskin 20cm korkuinen. Napsin ne pois, jotta kasvi kasvaisi vielä vähän kookkaammaksi ja jaksaisi sitten tehdä enemmän satoa. Pari tomaatintainta on suunnilleen samankorkuisia, suurin osa matalampia. Tomaatit, chilit, basilikat ja osa sellerintaimista on seikkaillut päivän mittaan aurinkoiselta ikkunalta toiselle, muut taimet ovat pysyneet taimihuoneen ikkunalla. Nostin taas vauvanhoitotason pöydän päälle, niin kaikki taimet saavat niin paljon valoa mitä länsi-ikkunalle tulee ja kasvilampusta muutaman tunnin lisäapua aamupäivisin ja tunnin illalla.

Taimipöydällä on vielä hyvin tilaa. Etunurkassa muutama kylvöskin.

Vaikka hoitotasolla onkin vielä runsaasti tilaa taimille, aion viedä ensimmäisen erän perennantaimia pian ulkovarastoon. Olen kyllä seuraillut kasvimaan sulamista sillä silmällä, että pian sinne saisi viriteltyä minikasvarin, jonka suojissa taimet myös saattaisivat jo pärjätä, kunhan yöllä ei ole kovin paljoa pakkasta. Paremmin ne saisivat valoa siellä kuin ulkovarastossa, jossa on vain yksi pienehkö ikkuna. Joka tapauksessa eteisessä asustelleet perennantaimet pitää saada kohtapuoliin viileämpään. Kävin mittailemassa ulkovaraston lämpötiloja ja kurkkasin samalla kellariin. Päätin mittausten perusteella nostaa viimeisen pelargonin, lankaköynnöksen, daalian juurakon ja gladioluksen mukulat ulkovarastoon heräilemään. Kellarin lattialla olikin nimittäin pintalämpömittarin mukaan enää 1-2 astetta lämmintä, kun varaston lattia oli 6-asteinen ja seinä 8-asteinen. Kokeilen tällä kertaa herätellä ne suoraan ulkovarastossa enkä tuo sisälle lainkaan, ellei nyt todella kylmää ajanjaksoa tule. Kärhöt, tavallisen muratin ja pensaiden pistokastaimet jätin vielä kellariin.

Pitkään aikaan amerikanvuokkokylvöksessä ei näkynyt mitään mutta sitten vain parissa yössä niitä olikin noussut näin paljon.

Ja sitten vielä muistutus käynnissä olevasta siemenarvonnasta. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina (16.4.) klo 18.00. Hyville siementen tunnistajille on seuraavassa kuvassa vähän maistiaisia, mitä lajeja toisesta leikkokukkasekoituksesta löytyi. Tunnistin itse tuosta punaisesta sekoituksesta kolme siementä mutta muutama itseltäni tunnistamatta jäänyt oli niin erikoisen näköinen, että jos niitä on kerran kylvänyt, ne varmasti tunnistaa vastakin. Kaikkiaan lajeja oli varmasti lähemmäs kymmenen erilaista, mikä on selvästi enemmän, mitä pussin kuva antaisi ymmärtää. Itse ainakin olen aika täpinöissäni tästä sekoituksesta. Kylvin myös arvontaan tulevia koristeheinän siemeniä ja näyttäisi siltä, että melkein kaikissa lajeissa on edelleen oikein hyvä itävyys. Yhdessä ruukussa ei näy vielä korren kortta, mutta osa iti viime keväänäkin hitaammin kuin toiset. Ainakin parissa ruukussa oli täysi 100% itävyys.

Tämän näköistä "mysliä" pussissa oli. Pienempi kasa jää minulle, isompi palasi takaisin pussiin odottamaan onnekasta voittajaa.

Eilen oli pilvinen päivä mutta ihan kuin tämä aamu valkenisi vähän kirkkaampana. Lämmintä ainakin on, sillä jo nyt mittari on kiivennyt pakkaselta plussan puolelle. Jospa siis tänäänkin kevät etenisi ison harppauksen. Kivaa päivää!

Kevät etenee, kun tukikepit kukkii

Viime päivien suorastaan jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta kevät etenee hitaasti, mutta silti tasaisen varmaan tahtiin. Ehkä edistystä ei huomaisi, jos olisi koko ajan kotona, mutta työpäivän jälkeen kotiin tullessa huomaa lumirajan selvästi vetäytyneen ja uusien kasvien ilmestyneen lumen alta.

Kummitädin purppurainen esikko aloittelee kukintaa. Väri on kuvassa sinisempi kuin luonnossa.

Kovan onnen keisarinpikarililja on myös herännyt talvilevoltaan. Kovin näyttää ohuelta, joten tuskinpa kukintaa on tänäkään vuonna luvassa.

Takapihalla on tapahtunut eniten edistystä. Talo ja kuusikko suojaavat selvästi kylmältä.

Toissasyksynä 'Kuntalan' alle siirretyt kevätkurjenmiekat ovat lisääntyneet. Viime keväänä kukkia taisi olla auki kahdeksan. Krookukset ovat illalla jo kiinni, mutta nämä ja ylempänä näkyvä pieni mätäs kevättähtiä pitävät kukkansa auki koko ajan.

Sivupihalle osuu jäätävä tuuli, joten siellä on vielä jonkun verran lunta.

Kapealta sulalta kaistaleelta löytyi kuitenkin taimi, jonka pitäisi olla merkkilapun ja ympärille laitettujen tikkujen perusteella viime keväänä itänyt amerikanvuokko. Näyttää kyllä epäilyttävän paljon rönsyleinikiltä...

Sain pihakierroksella todeta, että monena päivänä puhkunut tuuli ei vain näyttänyt ja kuulostanut hirmuiselta puhurilta, vaan se myös oli sitä. Kasvimaalle mennessä huomasin, että autotallin seinän viereen laittamani uusi minikasvihuone oli irronnut paikoiltaan ja hypännyt kylpyyn monen metrin päähän vesisaaviin. Tukikaaret olivat irronneet liitoksistaan neljäksi kappaleeksi, joista osa oli jäänyt matkan varrelle. Enpä tiedä, missä muovihuppu olisi sitten ollut, jos sitä ei olisi ollut sidottu tukikaariin. Vaurioitta moisesta rytkytyksestä ei selvitty, vaan muovihupun toisella pitkällä sivulla oli parinkymmenen sentin mittainen repeämä. Paljon paremmin ei ollut käynyt minikasvarin päällä olleille harsoille, joiden reunojen päälle olin laittanut nyrkinkokoisia kiviä painoksi. En alkanut tuulisella säällä harsoja sen tarkemmin tutkimaan, mutta ainakin toinen niistä näytti kovin riekaleiselta. Kasvarin sisällä olleet helmililjaruukut olivat vahingoittumattomia mutta perennakylvös oli kipannut ympäri. Onneksi kostea multa oli pysynyt kutakuinkin ruukuissa, joten isoja vahinkoja ei sille ehkä tapahtunut. Pitää viikonloppuna selvitellä, pystyisikö minikasvarin repeämää paikkaamaan ja onko harsoista enää mihinkään.

Valkosipuli-porkkanalavan päällä ollut minikasvari oli pysynyt hyvin paikoillaan. Ehkä kuusi ja aita suojasivat tätä kohtaa enemmän tai sitten kaaret saivat riittävästi tukea lavakauluksen reunoista. Osa valkosipuleista on lähtenyt jo kasvuun.

Taimipöydilläkin on tapahtunut varsinainen pyörremyrsky. Tomaatit eivät enää mahtuneet olemaan sulassa sovussa takkahuoneen pöydällä, joten päätin siirtää niistä osan taimihuoneeseen ja tuoda niiden tilalle sellereitä, basilikaa ja muita pienempiä taimia. Takkahuoneen pöytä näyttää nyt inhimilliseltä, mutta taimihuoneessa on täysi kaaos. Isoja tomaatteja ja kelloköynnöksiä kun ei voinut laittaa sielläkään tiiviiseen riviin takareunaan, vaan niille piti jättää sopivat turvavälit. Pienemmät taimiressukat joutuivat jäämään kaikkien keskelle ja saavat sen verran valoa, mitä toisten läpi niiden lehdille siivilöityy.

Kasvivalo on edelleen muutaman tunnin päivässä päällä antamassa valoa isompien väliin jääneille pikkutaimille.

Leijonankidat 'Potomac Lavender' ovat kasvaneet aika hyvin. Oikea alanurkka pääsi joskus kuivahtamaan, mutta ei niin pahasti, että ainokainen taimi olisi ihan kuollut.

Sain alkuviikolla vihdoin hankittua multaa ja ruukutettua sekä daaliat että gladiolukset. Daalioista pienin juurimukula ei ollut vielä lähtenyt kasvuun, joten viskasin sen surutta kompostiastiaan. Kyllä minulle kolme kookasta daaliaa riittää. Kaikki viisitoista gladiolusta sen sijaan olivat hyvin hereillä. Olen aikaisemmin istuttanut kaikki omiin ruukkuihinsa, mutta tänä vuonna päätin säästää tilaa ja otin kolme isompaa ruukkua, joihin laitoin kuhunkin viisi mukulaa. Tilan säästön lisäksi se helpottaa myös kastelua ja myöhemmin ulos rahtaamista. Maahan istutusvaiheessa kasvit joutuu ehkä repimään erilleen, mutta jospa ne mahtuisivat kasvamaan tässä alkuvaiheessa vähän tiiviimmin. Vaihdoin myös riippapelakuu-hopeaputousamppelille uuden ruukun vanhan valkoisen muovipöntön tilalle. Sehän se vasta olikin operaatio! Pelakuun pisimmät oksat roikkuvat nimittäin jo puolen metrin pituisina eikä hopeaputous jää juurikaan toiseksi. Kaiken kukkuraksi vanha ruukku oli pohjasta leveämpi kuin tämä uusi, joten jouduin rapsuttamaan multapaakkua alhaalta kapeammaksi, jotta se sopisi uuteen ruukkuunsa. Muuten uusi ruukku oli hieman syvempi ja yläosastaan leveämpi kuin entinen, joten pitäisi kelvata.

Jos minun pitää vielä tehdä joskus ruukunvaihto isolle amppelikasville, katkon kaikki versot lyhyemmiksi ennen työn aloitusta!

Tästä päivästä pitäisi alkaa vihdoin edes pikkuisen lämpimämpi jakso. Tuuli on tyyntynyt huomattavasti ja aurinkokin lämmittää mukavasti, vaikka ilma melko koleaa vielä onkin. Taimipöydille on siis luvassa helpotusta, kun voi tyhjentää varastosta taimet ulos ja viedä eteisestä uuden lastin varaston puolelle. Taidan siirtää seuraavaksi isot tomaatinroikaleet eteiseen, niin saavat vähän enemmän valoa ja ovat pikkuisen viileämmissä oloissa jo totuttelemassa ajatukseen viettää kesä ulkosalla.

Esikoinen oli koristellut takkahuoneen jokaisen tomaatin tukikepin kananmunakennoista askartelemillaan kukkasilla. Äidin taimet jäivät nyt kakkosiksi kukkien koossa ja määrässä.

Vielä pari päivää töitä ennen kuin pääsee kunnolla touhuamaan pihalla. Viikonlopuksi näyttäisikin olevan melko kaunista säätä tiedossa ja vielä monta kohtaa ehtii paljastua lumen alta ennen sitä.

Hupsista keikkaa vaan...

Piti tehdä tämä postaus jo aikaisemmin päivällä mutta meille tulikin arvovieraita leikkimään, eli taaperoikäinen kummityttö sisarustensa (ja äitinsä) kanssa. Siitä on hetki aikaa kun meillä on noin pieniä lapsia käynyt kylässä, joten meni jonkun aikaa raivata koti taaperoturvalliseksi ja kehitellä kahvipöytään tarjoiluja. Nyt on sitten aikaa naputella taimitaaperoiden kuulumisia.

Viime kesänä laskemani tarve purppurarevonhännille oli 6-8 kappaletta. Toissa kesänä kerätyt siemenet taisivat itää 150-prosenttisesti.

Kummallisesti sitä vaan tulee ripsautettua usein muutama ylimääräinen siemen siltä varalta, jos itävyys onkin oletettua huonompi tai taimille sattuu muuten käymään köpelösti. Isojen siementen kanssa on paljon helpompi pysyä kohtuudessa kuin näiden neulankärjen tai tomuhiukkasten kokoisten ja eihän niiden itävyys todellisuudessa häviä mihinkään muutamassa vuodessa. Nyt on sitten reilusti yli oman tarpeen mm. purppurarevonhäntää, petuniaa, ahkeraliisaa ja erinäisiä perennantaimia. Maaliskuun kylvölistalla on vielä leijonankitaa, mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä, ruusukaalia ja samettikukkaa. Huh sentään!

Vauvanhoitotaso on jo viritetty pöydän päälle ja muutama pahvilaatikko lisäkorokkeeksi sen viereen, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa.

Kokeilin kaikkialle tarrautuvien kelloköynnösten kärhien katkomista. Homma toimi hyvin niin pitkään kun köynnökset olivat korkeintaan parikymmensenttisiä. Ne pysyivät hienosti pystyssä ilman tukikeppejäkin ja sain siirreltyä laatikkoa aamupäivisin eteläikkunalle ja iltapäivällä taimihuoneeseen. Kolmekymmensenttisinä ne alkoivat kaivata tukemista, joten kaivoin kaapin kätköistä muutaman kepin ja kieputin kelloköynnökset niihin. Pari tosin jäi ilman keppiä. Tänään huomasin, että laatikon siirtely oli mahdotonta, sillä korkeutta alkoi olla taimilla sen verran, että ruukut kaatuilivat helposti. Siispä jouduin asettelemaan kelloköynnökset taimipöydälle. Pisimmät pääsivät heti ikkunan viereen ja loput taaemmas tukikeppejä ja kapealle ikkunalaudalle sopivia ruukunalusia odottamaan. Vaihdan kelloköynnöksille kuun lopussa suuremmat ruukut, niin pysyvät paremmin pystyssä ja kasvavatkin vahvemmiksi.

Harvensin vanhoista niittysiemenistä itäneitä taimia pieniksi ryppäiksi omaan astiaansa. Kylvöpurkista ei edes huomaa, että olisin ottanut yhtään tainta väleistä pois. Ahdasta taitaa tulla niityilläkin...

Himalajanesikoille olisi myös tarpeen pieni harventaminen. Toinen kylvös on alkanut vasta itää, joten näitäkin taisi tulla hirmuisesti yli oman tarpeen.

Taidankin lähipäivinä viedä isoimmat perennantaimet eteiseen vähän viileämpiin oloihin, niin taimipöydältä vapautuu tilaa lämpöisemmästä pitäville taimille. Nyt eteisessäkin alkaa olla riittävästi valoa varsinkin aurinkoisina päivinä, joten taimet viihtyvät varmasti hyvin. Jos vain mahtuvat sinnekään, sillä kellarista pitäisi tuoda verenpisaroita jo heräilemään ja mihinkäs muualle ne menisivät kuin eteiseen. Ai niin, ja ne kodinhoitohuoneen lattialla majailevat karjalanneidotkin pitäisi viedä eteiseen sitten kun heräävät. Montakohan vuotta menee ennen kuin opin kylvämään vain oikean määrän siemeniä?

Ensimmäisen kylvöksen valkoiset sinikatanat ovat kasvaneet reippaasti ja toinen kylvöskin on jo sirkkalehdillä. Nämä saattavat kukkia jo loppukesällä, jos kaikki menee hyvin.

Tomaatteja osasin sentään kylvää täsmälleen sen verran kuin tarvitsen. Etualalla 'Maja', keskellä 'Maskotka' ja takimmaisena 'Balkonzauber'.

Tomaatintaimet itivät vähän eri tahtiin. 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' itivät nopeammin kuin 'Maja'. Osittain ero voi johtua siementen tuoreudesta, sillä kaksi ensimmäiseksi mainittua olivat tuoreita kun taas 'Majan' parasta ennen -päiväys oli jo 2018. Siitä huolimatta kaikki kolme kylvämääni siementä itivät. Kannattaa siis säilyttää vanhatkin siemenet sen sijaan että viskaisi ne kompostiin heti kun parasta ennen -päiväyksestä on vuosi tai pari aikaa. Tomaattilajikkeiden kasvutapa taitaa muuten näkyä jo heti taimen alkuvaiheessa, sillä 'Maja' on muutenkin tanakkakasvuisempi ja jää matalaksi toisin kuin vähän hujoppimainen 'Maskotka'. 'Balkonzauber' oli minulla viime vuonna melko saman tyyppinen kuin 'Maskotka', mutta teki ehkä vähän vahvemman rungon.

Pientä sisustamista kun ulkona ei vielä pysty tekemään ihmeitä: kultaköynnös pääsi keittiön ikkunalta olohuoneeseen. Valoa on jo tarpeeksi sille varjoisalla itäikkunallakin.

Ulkopuuhat ovat toistaiseksi rajoittuneet lähinnä lumen lapioimiseen. Kaivoin jo pikakompostorin vieressä olevaa jälkikompostoria esille hangen seasta, jotta auringonpaiste ja plussakelit alkaisivat hiljalleen sulattaa sen sisältöä. Samoin lapioin kompostorin vierestä varaston kivirappusta ja syksyllä puunlehdillä täytettyjä multasäkkejä näkyville. Pitkä matka on vielä ensimmäisiin pälvipaikkoihin, vaikka hanget ovatkin vajuneet jonkin verran parissa viikossa. Viikolla kolme traktoria kävi lanaamassa pihakatua ja heti seuraavana päivänä lämpöasteet sulattivat muutaman lämpäreen asfalttia näkyville. Sula osuus on laajentunut pikkuisen joka päivä ja tumma asfaltti kerää päivä päivältä enemmän lämpöä sulattaakseen ympäriltään yhä enemmän jäätä. Kevät siis etenee täälläkin, vaikkakin hyvin leppoisaa tahtia.

Riippapelakuu pääsi kultaköynnöksen paikalle keittiöön. Tuossa sen kirvatilannetta pystyy tarkkailemaan paremmin eivätkä kirvat levittäydy myöskään eteiseen siirtyviin pikkutaimiin.

Yhtä oksaa eivät kirvat ole vaivanneet, joten sen lehdet ovat päässeet kasvamaan kunnon kokoisiksi. Vieressä kirvojen takia pieniksi jääneitä lehtiä.

Iltaisin on saanut ihastella komeita auringonlaskuja.

Mitäpä kuuluu teidän taimipöydillenne?

Juhannuksen kukkakierros

Ihmeellisen lämmin kesäkuu jatkuu ihmeellisen lämpimänä juhannuksena. Kukkaloistossakaan ei ole moitteen sijaa, vaikkakin viime vuoteen verrattuna kukinta-aikataulu laahaa edelleen pikkuisen jäljessä. Tehdäänpä kuitenkin kukkaisa kierros juhannuksen tunnelmissa.

Tämä juhannus on ukkolaukkojen juhlaa. Mehiläisetkin sen tietävät.

Varjopenkin parikymmentä ukkolaukkaa näkyvät kauas. Pihlaja on jo lopettelemassa kukintaa.

Aurinkopenkissäkin on parikymmentä laukkaa ja lisää löytyy kärhökaaripenkistä, joten pörriäisille on nyt evästä ympäri pihamaata. Pikkuampiaisyrtit ja pikkusydämet tuntuvat olevan myös suosittuja eväspaikkoja. Ja ehkä kamerassanikin oli jotain kiinnostavaa, sillä herukkaperhonen laskeutui sen päälle, kun kuvasin takapihalla laukkoja.

Aurinkopenkissä kukkii laukkojen lisäksi rusakon talvella puoliksi parturoima puistoatsalea 'Illusia'. Muistakaa suojata talveksi atsaleanne, ettei käy niin kuin minulle ja puolet kukista häviää jo silmuina rusakon ahneeseen suuhun!

Pensasryhmän pienempi atsalea sen sijaan kukkii valkoisena pallona. Taustalla pikkuampiaisyrttiä ja päivänkakkaraa 'May Queen'.

Alppiruusujen kukintojen määrä tuplaantui viime vuodesta, sillä takapihan alppiruusu teki viisi kukintoa ja sivupihalle viime kesänä siirretty pienempi alppiruusu kolme. Kumpikin kukkii valitettavasti vähän piilossa, sillä kukat vain pilkistelevät pikkuisen pihan puolelle. Isompi alppiruusuista on tehnyt kukkansa vielä kaiken lisäksi koko puskan sisälle. Onneksi pienemmän kukat näkyvät hienosti, jos huomaa kiertää pensaan taakse ihastelemaan.

Kimalainen oli juuttunut alppiruusun kukkien tahmeisiin varsiin. Lentoon päästyään se laskeutui sormivaleangervon lehdelle ja meinasi ressukka juuttua seuraavaksi sinne. Ongelmat ne on hyönteisilläkin!

Takapihalla kukkivat sävy sävyyn pallolaukat, arovuokot ja nyppykurjenpolvet. Huomatkaa myös komeasti leinikinkeltaisena kukkiva kukkanurmikko.

Hyönteishotellin kattoterassillakin kukkii. Asukkaita meinasi olla myös kukkalaatikossa. Räkättirastas joutuu valitettavasti etsimään pesäpaikan muualta.

Riippapelargoni kukkii kauniisti kuistin nurkalla.

Kivikkorinteen juhannus näyttää vaaleanpunavoittoiselta. Ylhäällä vasemmalla kivikkotörmäkukka ja oikealla kangasajuruoho 'Magic Carpet, lyydianmaksaruoho sekä keltamaksaruoho. Alhaalla vasemmalla sammalleimu ja oikealla rantalaukkaneilikka 'Sea Pink', josta joku on katkaissut toisen nupun.

Ensimmäinen punakosmoksen kukka kukkii 20-senttisessä varressa.

Hyvää, rauhallista ja lämmintä juhannusta!