Ihastusta esikoista

Esikkoaika on ollut jo aika pitkään menossa mutta onneksi se jatkuu edelleen, niin en ole myöhässä tämän jutun kanssa. Tänä vuonna ihastusta ovat herättäneet ensikukkijat, joista on paljastunut aikamoisen herkullisia värisävyjä.

Valkoisten ja purppuraisten risteytyessä voi syntyä näinkin söpöinen jälkeläinen.

Suurin osa valkoisten ja purppuraisten siementaimista on ollut aika lähellä purppuraisten emokasvien sävyjä mutta yksi hennon vaaleanpunainen sieltä ilmestyi tuon kolmivärisen lisäksi. Kolme valkoista löytyi myös mutta ne luultavasti ovat ihan vain valkoisten emokasvien aikaansaannoksia.

Söpöysasteikolla aika korkealla on minusta myös tämä kermansävyinen esikko hennolla punastuksella.

En edes osaa veikata, minkä esikoiden perimää muutamassa kermansävyisessä esikossani on. Yllä olevan kuvan söpöliini oli tehnyt valtavan pitkän kukkavarren, joka hädin tuskin jaksoi kannatella muutamat melko kookkaat kukkansa. Minusta sen hienostunut punerrus on kuin kukkiin olisi sipaistu poskipunaa. Vieressä nuppuilevasta valkovuokosta löytyi hieman samaa sävyä sillä erotuksella että esikon kukista vieno punerrus ei hävinnyt kukan vanhetessa.

Tämä dramaattisen värinen esikko lienee Päivänpesän Katjalta tullut siementaimi.

Päivänpesän mysteeriesikon väriksi paljastui viimein hieno tummansinivioletti esikko, jolla on punainen kehä keltaisen keskustan ympärillä. Kuva ei tee lainkaan oikeutta esikon väreille. Luonnossa se on melkoisen hätkähdyttävä näky ja poikkeaa täysin kaikista muista esikoistani. Nyt sen kaverina kukkii lehtoesikkoa sekä samansävyistä tuoksuvaa keltaista esikkoa, jonka lajiketta en tiedä. Epäilen 'John Mo':ta.

Tässä näin se tuoksuva John-epäilty kumppaneineen. Joukossa Saila(joulu)ruusukin kauniisti kukassa.

Jännittää ihan, millaisia jälkeläisiä "Katja" ja John saavat aikaiseksi vai lähteekö John mieluummin kumppaninhaussaan toisella puolellaan kukkivien lehtoesikoiden suuntaan. Lehtoesikot ovat joka tapauksessa aivan väärällä alueella, sillä niille on varattu paikka grillikatoksen takaa. Jostain ne vain eksyivät tuonne majapenkkiin ja koska olen ollut muutamana keväänä laiska (ja kiireinen), niitä on päässyt kylväytymään sinne useampiakin. Pitäisi ihan ottaa asiaksi siirtää kaikki omalle paikalleen ennen kuin koko tienoo on lehtoesikkoa täynnään.

Johnien joukossa on myös yksi melkein valkoinen esikko, joka ei tuoksu sekä pari himalajanesikkoa.

Pitäisi siirtää tuo valkoinenkin esikko ihan omaan paikkaansa, sillä se jää matalana korkeampien keltaisten jalkoihin. Himalajanesikoita olen istuttanut vähän joka puolelle sen vuoksi, että edes jossain kukkapenkissä olisi mahdollisuus selviytyä kovempien talvien yli. Tänä vuonna ilmeisesti kaikki ovat hengissä. Hyvä niin, sillä minusta niiden ärtsypinkki väri on aika hauska pieninä pisaroina harkitussa seurassa. Ja aina on joka tapauksessa kiva saada joku potentiaalisesti talvenarka laji menestymään.

Ihan tavalliset palloesikot kukkivat runsaasti, tosin ihan kuin välistä olisi joku hävinnyt talven aikana.

Lisää himalajanesikoita ja toinen Sailaruusu. Taustalla myös kerrottuja valkovuokkoja.

Kevätkaihonkukan kaverina nättiä kirsikanpunaista esikkoa, jonka väri on luonnossa hieman hillitympi tummanpunainen.

Nämä muutamat edellä nähdyt esikot nyt eivät olleet tämän kevään ensikukkijoita eivätkä edes omassa puutarhassa risteytyneitä ihanuuksia, vaan ihan ostotaimia alun perin. Mieluisia kuitenkin joka ikinen tapaus. Ihan oransseihin ja kirkuvan keltaisiin esikoihin en koe minkäänlaista viehtymystä mutta muuten en näytä olevan kovin kranttu värien suhteen.

Viime keväänä aivan tavallinen kermanvärinen esikko onkin tänä keväänä varsinainen multiflora.

Leukani loksahti melkein kirjaimellisesti maanrajaan ällistyksestä, kun tuo monsteri alkoi kasvatella nuppujaan. Laskin yhdestä kukkavarresta kolmisenkymmentä nuppua ja kahdessa muussakin oli vähintään kaksikymmentä nuppua tulossa. Kiersin sen jälkeen puutarhan jokaisen esikon läpi ja muissa ennätys oli hieman kymmenen paremmalla puolella. Palloesikoita en tietenkään laskenut mukaan, sillä niissä kuuluukin jo lähtökohtaisesti olla melkoinen määrä kukkia. Tällä superkukkijalla yksittäiset kukat ovat selvästi suuremmat kuin palloesikolla ja kukintokin paljon sitä löyhempi. Onneksi tanakat varret jaksoivat kannatella komeat kukkapuskat reippaasti pystyssä niin tuulessa kuin sateessakin. Jännittävää seurata, kuinka esikko käyttäytyy ensi keväänä.

Sama esikko muutama päivä myöhemmin.

Kevennykseksi esikkojen veroinen söpöliini. Karon pieni pää saattoi mennä hetkellisesti sekaisin, kun annoin sille haisteltavaksi työkaverin koiran trimmauksesta talteen otettuja kiehkuroita. Pyysin niitä nimittäin pienen pussillisen askartelutarpeiksi. Noin perusteellisesti Karo ei ole nuuhkinut edes perheenjäsenten käsiä vieraiden koirien silittelyn jälkeen ja lattialle laitettu karvakasakin jaksoi kiinnostaa vielä hetken aikaa, vaikka pussia oli nuuhkuteltu jo useamman kerran. Jossain vaiheessa on tulossa samaisen kollegan ruskeasta koirasta samanlainen pussillinen karvaa. Tutkitaankohan ne yhtä tarkkaan?

Tuttu haju mutta ei se kaveri ihan noin pieni viime tapaamisella ollut.

Sää on ollut harmillisen koleaa tällä viikolla mutta kun on laittanut reilusti vaatetta päälle, niin on tarennut puuhailla vähän puutarhassakin. Huomasin, että voikukat lähtivät erityisen helposti irti, joten olen nyhtänyt niitä nyt urakalla kivipolkujen väleistä ja kukkapenkeistä pois. Pieniä kasvinsiirtoja ja istutuksiakin tein mutta niistä lisää sitten kunhan saan hommat viimeisteltyä. Huomenna on vielä yksi opintoihin liittyvä juttu mutta sitten alkaa kauan odotettu kesäloma niin koulun kuin töidenkin puolesta. Yhtä tuoretta ylioppilastakin käymme lauantaina juhlimassa.

Purppuraisten esikkojen siementaimena syntynyt selvästi emojaan punasävyisempi yksilö.

Tummanpunaisia ruusuja ei nyt ollut puutarhassa kukassa mutta punainen esikkomätäs toimikoon virtuaalisena onnittelukukkakimppuna kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville. Isosti onnea jo vähän etukäteen!

Esikot riviin järjesty!

Nyt tulee jatkoa viikonlopun puuhaleiriltä, jota myös puutarhaksi kutsutaan. Esikkohommia tuli tehtyä sen verran reilummalti, että jätin ne suosiolla eri juttuun. Sainpahan samalla tilaisuuden laittaa tällä hetkellä kukkivista esikoista kuvia.

Valkeasta varjopenkistä löytynyt kermankeltainen esikko on nyt auki. Verrokkina vieressä puhtaanvalkoinen.

Minusta on aika jännä, että puhtaanvalkoisten ja purppuranpunaisten esikoiden jälkeläinen olisi tuollainen kermankellertävä. Takapihalla ei lehtoesikon lisäksi muita kellertäväsävyisiä esikoita ole ja voisivatko lehtoesikot muutenkaan risteytyä noiden valkoisten kanssa? Ihan kiva ylläri tuo väri joka tapauksessa oli. Kukasta tulee varmasti suurempi tulevina vuosina, kun kasvi on muutenkin isompi, sillä niin on käynyt muillekin esikoille. Siirsin kermankeltaisen esikon ensi alkuun kärhökaaripenkkiin yksinäisen liilan palloesikon viereen. Käytävän toisella puolella on hyvin tuoksuvaa vaaleankeltakukkaista (suikero?)esikkoa, joka muistuttaa 'John Mo' -lajiketta, eli tuon uuden väri sopii sinne puolelle puutarhaa vallan mainiosti.

Tässä se yksinäinen palloesikko. Muut palloesikot eivät meillä vielä kukikaan.

Vielä viikko sitten luulin, että meiltä on hävinneet kaikki lehtoesikot (etelänkevätesikko). Vanhat puskat ovatkin hävinneet, tosin niidenkin lähistöllä on nyt alkanut näkyä pikkuisia siementaimia. Kuunliljojen kuihtuneiden lehtien alta löytyi myös muutama nupullinen taimi ja alempaa penkistä ukkolaukkojen seasta jopa pari kukkivaa tainta. Siemenistä elämä jatkuu!

Ensimmäistä kertaansa kukkiva lehtoesikon taimi.

Esikkopenkereellä taas kasvaa pelkästään hyvin tumman violetteja esikoita, allaolevan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyykin ihan pikkuisen kukan reunaa malliksi. Väri on siinä lähempänä oikeaa kuin myöhemmin tässä postauksessa tulevassa kuvassa. Niiden sekaan oli ilmestynyt melkein valkoinen esikko. Muuten se voisikin olla sitä samaa kuin aloituskuvan puhtaanvalkoinen esikko, mutta valkoisessa esikossa ei ole missään kukinnan vaiheessa selvästi liilaa kukissa. Ehkä juuri kukan ollessa lakastumaisillaan siinä saattaa olla vähän liilahtavaa häivähdystä mutta ei lähellekään noin selkeästi kuin tuossa uudessa. Hyvin nätti yksilö on tämäkin ja ansaitsi saada oman paikkansa. Kärhökaaripenkissä on tilaa ja tarvetta kevätkukinnalle, joten tämäkin siirtyi sinne. Lähistöllä on myös vuorijumaltenkukkaa mutta tuskinpa se hirveän pahasti esikon kanssa riitelee, jos sattuvat kukkimaan samaan aikaan.

Viehkeä söpöläinen on tämä.

Aiempina vuosina puhtaanvalkoisten ja purppuranväristen esikoiden seasta on löytynyt vaaleamman purppuraisia esikoita, joista osalla on valkoinen rengas keltaisen keskustan ympärillä. Niitä olen siirrellyt omaan ryhmäänsä luumutarhan takaosaan kuunliljojen aluskasviksi. Yksiväriset esikotkin ovat kauniita, mutta tuollaiset kirjavat ovat aina iloinen yllätys. Pitäisiköhän muuten siirtää joku valkoinen myös vaaleanpunaisten esikoiden sekaan? Jos vaikka sattuisi joskus saamaan hempeän vaaleanpunaisen esikon valkoisella renkaalla? Vai pitäisikö sen valkoisen olla jo valmiiksi kolmivärisen kukan vieressä onnistumisen mahdollisuuksien parantamiseksi?

Kenties emokasvi vasemmalla, jälkeläinen oikealla.

Vähän sinne sun tänne oli ilmestynyt pienempiä esikon siementaimia, jotka eivät vielä tänä vuonna kuki. Istutin jo viime vuonna muutaman esikon pikkutaimen luumutarhaan kuunliljojen alle kasvamaan kokoa ja nyt ne saivat uusista seuraa. Aluetta voisikin melkein jo kutsua esikkovauvalaksi. Kunhan näkee, minkä värisiä kukkia esikoihin aikanaan tulee, on sitten helppo siirrellä taimia sopiviin paikkoihin.

Osa vauvaesikoista.

Eniten pieniä esikontaimia oli valkean varjopenkin kanttausurassa. Kun taimet oli noukittu sieltä, alkoi kanttauksen siistiminen. Lapset tulivat sopivasti kyselemään, millä voisi saada pleikkariaikaa, joten annoin heille elämänsä ensimmäisen kukkapenkin kanttausurakan tehtäväksi. Aika hyvin se ensikertalaisilta sujuikin, vaikka vähän piti käydä jälkikäteen suoristamassa reunaa ja varmistamassa, että rikkaruohoista on nyhdetty lehtien lisäksi myös juuret pois. Osa rikkaruohoista oli myös jäänyt huomaamatta mutta kyllähän sellaiset pikkujutut ensikertalaisille sallitaan. Jälkityöt olivat kuitenkin nopeampia hoitaa loppuun kuin tehdä koko urakka itse alusta lähtien. Vielä olisi pari kukkapenkin reunaa kantattavana. Olen myös harkinnut aurinkopenkin kivireunuksen vaihtamista kanttausuraan, sillä kivet ovat vuosien mittaan uponneet turhan syvälle ja muutamasta kohdasta on päässyt heinä luikertelemaan kukkapenkin puolelle. Kivillekin olisi muuta käyttöä.

Valkean varjopenkin ja luumutarhan reunat lasten kanttaamina.

Rikkaruohojen nurmikolta kerääminen ei kuulunut sopimukseen, sillä olen itsekin kitkenyt "olan yli nurmikolle" -tyylillä. Siinäpähän rikat vähän nahistuvat auringossa ennen puutarhakompostiin vientiä ja on hyvä urakka odottamassa sitten kun lapset seuraavan kerran haluavat tienata puutarhatöillä peliaikaa. Rikkaruohoja nimittäin lojuu joka ikisellä nurmikolla ja siellä missä nurmikko ei ollut heittoetäisyyden päässä, rikkaruohoja on kerätty kasoiksi käytävien reunaan. Syksyn kitkemättömyydestä seuraa totisesti se, että täysiä ämpäreitä saisi olla alituiseen kuskaamassa kompostiin. Ongelma on ratkaistu kun ei edes käytä ämpäreitä.

Aurinkopenkistä osa kitketty. Voikukkaa on ihan älyttömästi joka puolella!

En tehnyt mitään systemaattista kitkentäkierrosta, vaan nypin rikkoja pääsääntöisesti sieltä, missä muutenkin puuhastelin jotain. Aurinkopenkistä kuoli toissatalvena toinen ritarinkannuksista ja toinen oli pienentynyt melkoisesti viime talven aikana. Se oli ehkä päässyt liian isoksi ja olisi kaivannut jo viime kesänä jakamista. Nyt oli helppo kaivaa siitä kuollut osa pois ja tuoda savensekaista multaa tilalle. Aurinkopenkki kuivuu herkästi, joten olen lisännyt kompostia ja ihan puhdasta saveakin kosteampia oloja kaipaaville kasveille aina kun olen jotain niiden lähistöllä kaivellut. Ritarinkannuksen vierestä lähti pari lapiollista ukkolaukkaa ja helmililjoja pois, ja niinpä syntyi paljon tilaa majapenkistä lohkaistulle valkoisen ritarinkannuksen jakopalalle. Samalla tuli hoidettua majapenkin ritarin jakaminen.

Kitkentäkierros ei vielä ulottunut nuotiopaikan polun varrella olevalle esikkopenkereelle.

Lämmin viikonloppu toi mahdollisuuden laittaa kaikki taimet pihalle. Perjantain puolipilvinen sää oli vallan mainio totutteluun ja lauantain hellepäivänä kuskasin kasvit varjoon siinä vaiheessa kun ensimmäiseen paikkaan alkoi aurinko osua. Kaikki muut kasvit jätinkin ulos myös öiksi mutta tomaatit, paprikat ja basilikat nostin ulkoeteiseen iltaisin. Koska ulkona oli jo niin paljon ruukkuja, unohdin nostaa eteisen kasvit sunnuntaina ulkoilemaan. Ehkä se oli ihan hyväkin, sillä sunnuntaina oli jonkun verran koleampi sää ja vähän tuulikin. Tämän viikon aikana on ollut selvästi kylmempää, joten ei ole tarvinnut edes harkita arempien kasvien ulkoilutusta. Mihin menit, kesäkeli?

Ärtsypinkit himalajanesikot ovat alkaneet kukkia.

Tänään en ehtinyt sen kummempia pihatöitä tehdäkään kuin kastella taimiruukut ja siivota harakansiiven pois takapihalta ennen kuin Karo keksii pistellä sen poskeensa. Ilmeisesti aamun varhaisina tunteina oli käyty taistelu, joka koitui toisen osapuolen kohtaloksi. Veikkaan voittaneeksi osapuoleksi kanahaukkaa. Myös huomenna menee koko päivä työhommissa mutta perjantaina ehtii vähintäänkin nostella vielä viimeisiä kasveja myytäväksi lauantain taimipäivillä. Sinne onkin tulossa ihan mukava setti kaikenlaista peruskasveista vähän erikoisempiin, vaikka alkuun arvelin, että löytyyköhän puutarhasta yhtään mitään mielenkiintoista. Käykäähän moikkaamassa, jos näillä seuduilla liikutte!

Esikkokierros

Esikot joutuivat odottelemaan vuoroaan, kun päätin esitellä vuokot ensimmäisenä. Nyt on siis esikoiden aika päästä parrasvaloihin. Ja niitähän täällä riittää, sillä olen ehkä hieman hurahtanut esikoihin. Suurimman osan lajeista minulla ei ole aavistustakaan, joten saa heitellä enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Olen saanut tai ostanut melkein kaikki esikkoni toisilta harrastajilta eikä niiden mukana ole tullut minkäänlaista nimilappua. On ollut monta kertaa mielessä perehtyä tarkemmin eri esikoiden tuntomerkkeihin mutta pitäisi vain ensin löytää luotettava lähde ja sopiva inspiraationpuuska. Se siitä, lähdetäänpä nyt sille esikkokierrokselle. Aloitetaan varjokujalta, jossa onkin nyt melkoinen esikkomeri.

Varjokujan nimi voisi olla esikkokuja tähän aikaan vuodesta. Tätä samaa pinkkiä esikkoa on siellä nimittäin melkoisen paljon.

Varjokujan päässä keijupuutarhan vieressä oleva liila esikko ei oikein ole edustavimmillaan sateisella säällä.

Varjokujalta puikahdamme talon nurkan taakse takapihalle. Esikoita löytyy valkean varjopenkin reunasta oikein pitkä rivi ja lisää luumutarhasta ja grillikatoksen takaa varjopenkistä. Luumutarhaan on tulossa lisääkin esikoita, sillä istutin siemenkirjeestä saamani esikontaimet nuotiopaikan lähelle viime syksynä tehtyyn laajennukseen. Taimet ovat vasta parisenttisiä, joten kukkakuvia saan esitellä niistä ehkä vuoden päästä.

Valkeassa varjopenkissä on myös paljon purppuraisia esikoita ja aiemmin keväällä myös violetteja krookuksia. Vahinkoja sattuu...

Nuotiopaikalle johtavan polun varrella kasvaa tummemman violetteja esikkoja, joiden sekaan on tällä kertaa eksynyt valkoinen lemmikki.

Valkean varjopenkin esikoiden siementaimista tuli eri sävyisiä purppuraisia. Nämä peittyvät myöhemmin kesällä kuunliljojen lehtien alle.

Edellisen kuvan punaisin esikko, jota kuva tosin vääristää vähän punaisemmaksi mitä se oikeasti on.

Sen samaisen kuvan vaalein esikko. Muilla ei ollut myöskään näin komeaa valkoista kehää keskustan ympärillä.

Varjopenkistä hävisi pari vuotta sitten melkein kaikki etelänkevätesikot mutta siemenistä on tullut uusia taimia.

Seuraavaksi siirrytään sivupihalle tutkimaan lisää esikoita. Tosin en malta olla laittamatta yhtä yleisnäkymää luumutarhasta, jossa 'Laatokan Helmi' kukkii nyt komeimmillaan. Se on aivan täynnä kukkia, hyvä jos edes muutama lehti näkyy kukkien seasta. Vieressä 'Viipurin punaluumu' aloittelee myös kukintaa mutta paljon vaisummin. Se taitaa pitää hieman välivuotta kun teki niin valtavan sadon viime syksynä. Kumpikaan 'Kuntala' ei ole vielä aloittanut.

'Laatokan Helmen' kukinta erottuu nyt jo hyvin kuvastakin. Etualalla kolmiopenkki, jossa hunajamarjat, valkovuokot ja valkoiset kirjopikarililjat kukkivat.

Sivupihalla kärhökaaripenkin päässä kukkii purppuraisia sekä punaisempia esikoita. Syreenien alla kukkii kevätkaihonkukka.

Tässä niitä punaisempia. Väri on kerrankin kuvassa aikalailla sama kuin luonnossakin.

Jos varjokuja on tähän aikaan esikkokuja, majapenkki voisi olla esikkopenkki. Ensimmäisenä siellä ehtii kukkaan himalajanesikko, jota olen näemmä ihaillut suurimmaksi osaksi ilman kameraa. Aivan kukinnan alkuvaiheista tuli otettua kuvia mutta juuri silloin, kun isoin niistä kukki komeimmillaan, jäikin kuvat ottamatta. Havahduin tilanteeseen vasta tätä postausta tehdessä ja sain kuvan vain melko rähjääntyneen näköisestä kasvista. Monessa kuvassa himalajanesikko kuitenkin loisti neonpinkkinä täplänä taustalla. Pitää ensi keväänä korjata tilanne, ja kuvata himalajanhuutomerk... eikun esikko eikä vain ihailla sitä.

Muutama kukka himalajanesikko 'Grandiflorassa' vielä oli kauniisti auki mutta suurin osa lurpotti kuihtuneena.

Muutaman vuoden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen löytyi paikka, jossa palloesikot selvästi viihtyvät. Pitäisi saada vielä valkoisia ja punaisia näille kaveriksi.

Palloesikko ja nimetön vaaleankeltainen esikko sen kaverina. Vasemmasta reunasta nousee ylempänä sinikämmen ja alempana Päivänpesän Katjalta tullut esikko, joka ei vielä taida kukkia.

Tässä samaa vaaleankeltaista esikkoa. Ja nämä muuten tuoksuvat pitkän matkan päähän! Onkohan lajike 'John Mo' vai joku muu?

Vielä muutama esikko löytyy etupihalta. Pikkuniityllä on pari rääpälekokoista etelänkevätesikkoa, joita ei edes kannata kuvata. Löysin myös kadun pään joutoalueelta yhden keltaisen tavallisen kevätesikon näköisen yksilön. Jos se ei ole tullut niittysiemenseoksesta, jota kylvin joutoalueelle muutamia vuosia sitten, se on livahtanut naapurin puolelta. Aurinkopenkissä on vielä kahta erilaista pihaesikkoa. Vanhoja tummanvioletteja peltomyyrä jyrsi sen verran paljon talvella, etten uskonut niiden edes kukkivan. Ihme kyllä kasvustosta nousee muutamia vähän kärsineen näköisiä kukkavarsia. Kukat itsessään ovat paljon pienempiä kuin normaalisti mutta jospa ensi talvena ei ole myyrää riesana ja esikot saavat kasvurauhan.

Iltavalossa tähän vanhaan tuli kivasti heleämpiäkin sävyjä. Luonnossa väri on tuollainen viileän violetinmusta, mitä näkyy varjoon jäävissä terälehdissä.

Tämä punaisempi pieni taimi sattui onneksi jäämään myyräverkolla suojatun atsalean häkkiin ja teki jo kaksi kukkavanaa.

Nuo eivät sitten ole heiniä tuossa esikon ympärillä, vaan kevättähtien lehtiä. On meillä rikkaruohojakin mutta ei sentään noin paljoa! Kiireinen työkevät huipentui työntäyteiseen viikkoon mutta nyt on taas enemmän vapaa-aikaa vaikka tehdä kevään ensimmäinen kitkentäkierros. Minulla alkoi nimittäin kesäloma! Nyt ei enää työt haittaa puutarhailua, vaan saa möyriä melkein aamusta iltaan kukkapenkeissä. On tätä odotettu!

Väärässä paikassa

Löytyihän se kadonnut himalajanesikko! Hyvin oli piilossa mutta kukat paljastivat.

Nyt on ollut sen verran paljon kasveja, kiviä sun muuta väärässä paikassa, että ei sitä meinaa uskoa itsekään todeksi. Vähän niistä on ylimääräistä työtä tullut mutta talven jäljiltä on energiaa puuhailla. Himalajanesikon kasvupaikan vallanneelle voikukalle en muuten olekaan vielä muistanut tehdä mitään. Esikko oli juuri siellä mihin muistin sen istuttaneeni mutta pienenä ja vaatimattomana jäi huomaamatta, varsinkin kun voikukka kurotteli lehtiään sen päälle.

Toinen kiinanastereista taitaakin olla tatsoi. Olikohan minulla lapset mukana kylvöpuuhissa?

Ilokseni voin kertoa, että talvella väärään paikkaan eksynyt peltomyyrä ja sen kaverit eivät ole saaneet kovin suuria tuhoja aikaiseksi. Syysleimut, sammalleimut ja nukkapähkämöt versovat juuresta uutta oikein reippaasti. Kivikkorinteen rantalaukkaneilikka ja kaksi aurinkopenkissä olevaa tarhakylmänkukkaa taitavat olla lopullisesti mennyttä mutta kivikkorinteen isoimmalle tarhakylmänkukalle ei yksi myyrä mahtanut mitään.

Isompi tarhakylmänkukka on puolet entisestä mutta jaksaa silti pari kukkaakin tehdä. Oikealla sen siementaimi, joka jäi myyrältä huomaamatta.

Hieman myyrää isompi oli luumutarhan istuinkivi. Kaivoin sen takaa viime syksynä kurjenmiekat pois ja samalla totesin, että ei haittaisi, jos kasvutilaa olisi vähän enemmän. Seinäke vie nimittäin oman osansa. Kiven vasemmalla puolella keskellä istutusaluetta on myös tummanpunainen syysleimu 'Starfire', jonka kasvutapa on jämäkästi sivuille sojottava. Mietin jo syksyllä, että leimunhan voisi siirtää seinäkkeen ja kiven väliin, jolloin sen versot saisi sidottua tukevasti pystyyn. Siispä kiveä siirtämään, jotta saa hyvän tilan leimulle.

Lähtötilanne on tässä: kivi on vain parinkymmenen sentin päässä seinäkkeestä. Kuka ihme sen oli tuohon jättänyt?

Kiven siirto oli helpommin ajateltu kuin tehty. Onneksi tajusin aloittaa homman helatorstaina, jolloin oli vain kymmenisen astetta lämmintä. Kävi nimittäin niin, että kivi vei ja minä vikisin. Useampikin välierä päättyi kiven voittoon ennen kuin olin saanut kiven edes lähelle suunnittelemaani kohtaa. Ei se ylämäkeen siirto ollutkaan ihan niin vaivatonta. Seinäke hankaloitti siirto-operaatiota huomattavasti, sillä pyllistelylle ja rautakangelle oli vain vähän tilaa. Lisäksi piti varoa alppiruusua, kukkivaa jouluruusua, nupullisia atsaleoja ja kärhöjen piippoja. Yhden pikkutöyhtöangervon päälle tallasin ennen kuin päätin nostaa sen pois tieltä.

Okei, nyt on vähän kuumottava tilanne. Jos supertarkasti tihrustaa, niin erottaa myös jouluruusun kukissa hääräävän kimalaisen melko tarkalleen keskellä kuvaa. Tolpanjalka näkyy vasemman polveni takana.

Istuinkivi voitti myös rautakangen tukikiven kanssa käydyn kamppailun.

Nyt rupeaa olemaan jo lähellä. Vielä vähän pyörittelyä, jotta saisi kiven paremmin istumiskorkeudelle

Siihen se sitten jäi.

Kivi päätti jäädä vähän eri asentoon, mihin sen olin suunnitellut mutta päätin antaa sen olla. Nykyinen asento on joka tapauksessa tukevampi kuin entinen ja tuskinpa kivellä tullaan kovin montaa kertaa tänäkään kesänä istuskelemaan. Kiven ja polun alla on aika pinnassa todella suuri kivi, jonka olemassaolon kyllä muistin mutta koon aliarvioin. Muistelin, että se olisi loppunut ennen istumakiveä mutta sehän jatkui vielä vähän matkaa istumakiven alle. Niinpä syysleimuille ei tullut kovin paljoa tilaa. Onneksi kiven reuna meni suoraan alaspäin, niin ei ainakaan multatilan syvyys lopu leimuilta kesken. Niiden eteen kasvaa varmaan lemmikkiä, jos en istuta jotain matalassa multatilassa viihtyvää kasvia.

Kivi siirtyi vajaan puoli metriä eteenpäin, syysleimut reilun metrin verran oikealle ja yksi pikkutöyhtöangervo (ei näy kuvassa) puolisen metriä vasemmalle. Pari astinkiveä vievät kohti kärhöjä.

Alueella häärätessäni huomasin, että viime kesänä istuttamani koristeheinätupas on lähtenyt kasvuun. Koristehirssi oli kuollut, niin kuin pitikin mutta heinä B ei selvästi ole yksivuotinen. Heinät C, D ja G ovat myös heränneet talven jäljiltä, joten kaikki minulta niiden siemeniä saaneet muistakaa miettiä, mihin niitä kylvätte tai istutatte. Heinät B ja D olivat myös aloittaneet varovaisen maailmanvalloituksen ja lähettäneet tiedustelijoita jopa parinkymmenen sentin päähän itsestään.

Heinä B:n nostin ruukkuun. Tämä kasvatti viime kesänä kapeat ja rennot lehdet, nyt näyttää epäilyttävän pystykasvuiselta. Ei saa jatkosijaa, jos ei kasvata erityisen hienoja röyhyjä, tähkiä, tms.

Keväisiin puuhiin kuuluu myös puutarhakompostorin tyhjennys. Otin valmiilta puolelta osan mullasta jo viime syksynä käyttöön, joten nyt ei ollut kuin muutama kottikärryllinen tyhjennettävää ennen kuin pääsi siirtämään viimekesäistä kitkentäjätettä toiselle puolelle. Vanhoista kuormalavoista kyhätty puutarhakompostorimme alkaa vedellä jo viimeisiään ja sen toinen puoli pysyi pystyssä enää pyhällä hengellä ja narulla. Niinpä tyhjennyksen loppumetreillä isäntä kävi purkamassa oikeanpuoleisen kehikon pois. Sen tilalle aiomme hankkia jossain vaiheessa tämän kesän aikana Biolanin 900 litran vetoisen puutarhakompostorin. Vasen puoli kyhäelmästä jää paikoilleen niin pitkäksi aikaa kun se vain pysyy kasassa ja aika näyttää, tarvitaanko sen tilalle jotain. Nurmiturpeiden väheneminen näkyy selvästi kompostoitavan tavaran määrässä, joten mahdollisesti yksi kompostori voi riittää, jos vie osan kitkentäjätteistä pikakompostoriin.

Viimekesäisen massan siirto keskeytyi, sillä pohjalla oli vielä jäätä. Oikeassa nurkassa risut ja kuivat perennanvarret, jotka tulevat uuden kasan pohjaksi.

Unohtui ottaa kuva tämän iltapäivän tilanteesta, jolloin kyhäelmän oikea puoli oli purettu pois ja puolet jäljelle jääneestä mullasta siirretty vasemmalle puolelle. Sen verran valmiilta näytti tuoreella hevosenlannalla viime kesänä vauhditettu kompostimassa, että siitä voi varmasti taas syksyllä ripotella kasvimaalle tai kukkapenkkeihin täydennystä. Muutama kohmeinen lehtokotilo löytyi kompostia tyhjennettäessä ja ne on asianmukaisesti liiskattu ja haudattu alppikärhön juureen. Lisäksi lapset ovat löytäneet tänä keväänä kadulta yhden lehtokotilon ja minä yhden liiterin takaa. Kunhan saan puutarhakompostista loput tyhjennettyä ja uuden kasan pohjat aloiteltua, ripottelen alueelle ferramolia mahdollisille löytämättä jääneille välipalaksi. Lapsille on luvattu pakastimesta tai keittiön kaapista herkkuja palkkioksi lehtokotiloiden löytämisestä, jotta pitäisivät silmänsä auki ulkoillessaan.

Meinasin istuttaa kärhön mutta tuli heti pinnassa liian iso kivi vastaan. Mullat takaisin ja tilalle tuoksuhernettä ja pari leijonankitaa.

Viime kesän aikana päätin, että kärhökaaripenkistä pitää saada jalopähkämöt pois. Ne levittäytyvät liian innokkaasti ja riitelevät väriltään muiden samaan aikaan kukkivien kasvien kanssa. Syysalesta ostettu isomaksaruoho 'Jose Aubergine' oli talvehtinut erinomaisesti ja sain jaettua sen viime viikonloppuna kahteen isoon palaseen. Lisäksi siitä irtosi yksi pieni jakopala ja kaksi versoa, jossa oli ihan pienet pätkät juurta. Ne ruukutin saman tien ja laitoin varastoon suojaan tuulelta ja auringolta. Maksaruohon jakopuuhien jälkeen laitoin toriin ilmoituksen jalopähkämöstä ja sain pikaisesti niistä yhteydenoton. Viikolla kolme isoa kassillista jalopähkämöä vaihtoivat omistajaa ja minä sain pari killinkiä taskurahaa ja tyhjää tilaa kukkapenkkiin.

Jalopähkämöiltä vapautunut tila.

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni, mitä istuttaisin pähkämöiltä vapautuneeseen tilaan maksaruohojen lisäksi. Punahatun taimet olivat ennen epäonnistumiseen päättynyttä kärhön istutusta ensimmäisenä istutusjärjestyksessä mutta nyt etusijalle kiilasi kärhö. Aloin mallailla mielessäni, miltä näyttäisi, jos montun takaosasta poistaisi pari syysleimua ja istuttaisi niiden tilalle kärhöjä. Tällä kertaa testasin ensin rautakangella kivitilanteen ja ihme kyllä kolme koeporausta näyttivät, että 60cm:n syvyisen kuopan kaivaisi helposti. Nostin ensin syysleimut ylös ja naputtelin niistäkin ilmoituksen toriin. Parin tunnin päästä leimujen tilalla oli kaksi kärhöä ja kaupat sovittu syysleimuista. Kasvit näyttävät menevän nopeasti tähän aikaan vuodesta kaupaksi! Monttua kaivaessani totesin, että ilmankos syysleimut ja pähkämöt rehottivat, kun alla on 60cm melkein kivetöntä ja kuohkeaa multaa. Nyt on moinen kasvualusta oikeassa käytössä! Jotta kärhöillä olisi varmasti hyvä olla, kippasin monttuun myös reilun annoksen pari vuotta palanutta hevosenlantaa. Hain sitä ja laitumelta kerättyä tuoreempaa tavaraa eilen työkaverin tallilta. Tuoreempi lanta päätyy puutarhakompostiin vauhdittamaan tämän kesän kitkentäjätteitä, palanutta laitan puhtia tai maanparannusta kaipaaville kasveille.

Kepakoiden kohdalla kärhöt, keltaisella ympyröitynä maksaruohoja, sinisellä kaukasiantörmäkukka ja punaisella kaunopunahattu. Toinen punahattu on edellisestä oikealle tulppaanien keskellä.

Nyt siis kärhökaaripenkissä on kaksi kärhöä lisää: loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Evijohill' (JOSEPHINE). Tässä kun vähän aikaa vielä pohdiskelen, saatan siirtää kaikki maksaruohot lähemmäs kärhöjä ja istuttaa jotain matalampaa niiden tilalle. Jos varastossa olevat maksaruohot juurtuvat, niistä tulisi yhteensä viiden ryhmä, mikä näyttäisi jo vallan mainiolta kärhöjen vaaleita kukkia vasten. Punahattujen lähelle mahtuisi useampikin tänä keväänä kasvatettu siementaimi kun kerta punahatuille näyttäisi olevan tuossa mieluisa kasvupaikka. Kaksi vanhempaa yksilöä on talvehtinut onnistuneesti jo pari talvea, joten niiden kaveriksi uskaltaa selvästi istuttaa lisää. Onpa innostavaa tämä kukkapenkin uudistaminen pitkän talven jälkeen!

Huhtasieni (?) oli ilmestynyt kukkapenkkiin. Näiden kehutaan olevan erinomaisia ruokasieniä, mikä varmaan testataan, jos uskalletaan.

Kuten huomaatte, väärästä paikasta on löytynyt yhtä sun toista ja varmaan löytyy vielä lisääkin kesän mittaan. Myös uusia kukkia on ilmestynyt vaikka kuinka paljon mutta laitetaan niitä vaikka sitten seuraavaan postaukseen, kun ei työviikolla ehdi hirveästi kukkapenkeissä möyrimään. Aurinkoista alkavaa viikkoa!