Elämää hankien keskellä

Meillä näyttää talviselta, kuten tähän aikaan vuodesta näillä korkeuksilla kuuluu. Puutarhaan mahtuu elämää talvellakin, onneksi sentään rusakot ja myyrät eivät ole viime aikoina tulleet aivan talon nurkille norkoilemaan.

Pensashanhikit ovat todella kauniita aina lumisateen jälkeen.

Karo nauttii lumessa juoksemisesta (tätä suurempaa huvia on ainoastaan jäniksenpapanoiden etsiminen lumen seasta).

Saaripalstan Ransu "The Karvapehvalle" terveisiä. On täälläkin laitettu kunnon villapöksyt jalkaan.

Heittäisiköhän emäntä vähän lunta, jos tarpeeksi odottavasti katson...?

Laitoin viikko sitten takapihalle talipallotelineen linnuille. Joka päivä olemme lasten kanssa odottaneet, tulisiko siihen lintuja, mutta niitä ei ole näkynyt ennen kuin tänään. Iso tiaisparvi lennähti takapihalle ja hetken aikaa oli vilskettä useammankin päivän edestä. Telineen väkersin Viherrin-blogin Eevan ohjetta mukaillen. Pohjasta jätin säilykepurkin kannen pois ja ainostaan taivuttelin verkon reunat sisään pohjaksi. Kantena on käyttämättömäksi jäänyt pakasterasia. Jännityksellä odotan, milloin oravat, närhet ja harakat keksivät herkkuapajan ja tulevat testaamaan sen kestävyyttä.

Hyvin sopii viisi sinitiaista syömään yhtä aikaa.

Tähän kuvaan osui peräti kahdeksan tinttiä.

Kotitonttu Nestorin kotihyllyllekin on tullut talvi. Talon takaa metsiköstä on haettu kelkalla halkoja, kuten jäljistä voi päätellä. Lintulautaa Nestorin pihalle ei ole vielä ilmestynyt, mutta jotain eläinseuraa kotitontullakin nyt on.

Nestorin luokse ilmestyi yhtenä yönä kissa, jonka lapset ristivät Minniksi.

Kelkan kyydissä ei tassut palele!

Ja tietysti Nestorillekin piti joulukukka saada piristämään vielä kovin askeettista sisustusta.

Illalla Minni ja Nestori ottavat rennosti takkatulen ääressä. Toivottavasti palotarkastaja ei puutu tähän lystiin, sillä takasta puuttuu luukku eikä kipinöidenkään varalta ole vielä peltiä tai laatoitusta takan edessä.

Olen ihastellut iltaisin takapihan satumaata. Toivottavasti ihan kaikki lumi ei sula lähipäivien plussakeleissä.

Kulunut viikko on mennyt melkein tukka putkella paikasta toiseen sännätessä, mutta nyt pääsin hyvin ansaitulle joululomalle. Blogimaailmalle ja kaikelle muullekin mukavalle jää nyt enemmän aikaa. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Harvinaisempi ruokavieras

Olen ripustanut etupihamme siperianpihtaan limpparipullosta tehdyn ruokinta-automaatin, jolla on käynyt pääasiassa tiaisia. Varsinkin tuulisina ja lumisateisina päivinä meidän ruokintapisteellä käy kuhina ja naapurin lintulauta jää tyhjilleen, sillä tuuheaoksaisen pihdan suojissa on mukava aterioida myrskyisemmälläkin säällä. Lintuja on mukava katsella keittiön ikkunasta ja yrittää laskea yksilömäärääkin. Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin neljä talitiaista, yksi hömötiainen ja kaksi sinitiaista ovat vakiovieraita. Pahoittelen kuvien laatua. Kamerani mielestä pihdan alla on pilvisenä päivänä liian hämärää tarkemmille kuville ja ikkunan läpi kuvaaminen sumentaa kuvia lisää.

Talitiaiset ruokailemassa.

Jotkut eivät siirry tuota oksaa kauemmas maahan karisseista siemenistä. Ei ainakaan tarvitse siipiä rasittaa uutta siementä hakiessa.

Hömötiainen on viimeisimpiä ruokavieraaksi uskaltautuneita.

Hömötiainen automaatilla.

Sinitiaiset uskaltautuivat automaatille heti kun ensimmäiset talitiaiset olivat sen löytäneet.

Tämän kuvan olen julkaissut jo äskettäin. Minusta se vain on niin hauska, että sopii tähänkin postaukseen.

Voin suositella muovipulloon tehtyä ruokinta-automaattia. Tällainen on ainakin hygieeninen, sillä linnut eivät pääse siementen sekaan sotkemaan niitä ulosteillaan. Siemeniäkään ei pysty roiskuttelemaan kymmeniä yhdellä nokan heilautuksella maahan, vaan ne pitää noukkia yksitellen sentin kokoisesta raosta. Leikkasin paperiveitsellä ylösalaisin olevan u-kirjaimen mallisen loven pullon kylkeen ja taivutin sitä alareunasta ulospäin pieneksi nokaksi. Se estää hyvin siemeniä karisemasta itsekseen aukosta maahan. Tässä mallissa tosin haittana on se, että pohjalle jää noin desin verran siemeniä. Mallia pitänee kehitellä ensi vuotta varten, tämä kelpaa vielä pari kuukautta vallan mainiosti.

Talitiaiset tiputtelevat tästäkin mallista siemeniä, mutta on se huomattavasti haasteellisempaa kuin perinteisellä lintulaudalla.

Keittiön ikkuna on aika kaukana ruokintapisteestä ja jo sen vuoksi lintujen kuvaaminen on hankalaa. Lisähaastetta tuo sään ja lasten sormenjälkien täyttämän ikkunan lisäksi lintujen nopeat liikkeet.

Sini- ja talitiainen sekä keltamusta superpallo...

Tässä oli kolme talitiaista. Yksi ehti lentää pois kuvasta ja toinen hypätä ilmaan juuri silloin kun painoin laukaisijaa.

Eräänä päivänä piti ihan hieraista silmiä ja hakea kamera, sillä pihdan rungolla kiipeili puukiipijä. Se kävi nopeasti tarkastamassa maahan pudonneet siemenet ja palasi takaisin puun rungolle. Koko tapahtuma kesti ehkä pari minuuttia, minkä jälkeen puukiipijä jatkoi matkaansa kohti pihdan latvaa. Kävin illemmalla laittamassa talipallon kiinni pihdan runkoon, jos vaikka puukiipijä tulisi toisenkin kerran kyläilemään. Kuorellisia auringonkukansiemeniä se ei hentoisella nokallaan saa avattua enkä ihan vielä ole valmis investoimaan pähkinänmurusiin, jotka olisivat myös puukiipijälle sopivaa sapuskaa. Jos kiipijästä tulee vakiovieras talipallolla, harkitsen myös pähkinänmurusia.

Puukiipijää ei olisi keittiön ikkunasta erottanut puunrungosta, jos se olisi pysynyt paikoillaan.

Puukiipijä on aika huvittavan näköinen ilmestys hangella. Vähän niin kuin pieni pingviini, joka on uponnut puoliksi hankeen!

Matka jatkui kohti puun latvaa. Toivottavasti pikkuinen löysi sieltä paljon ötököitä syötäväksi.

Puukiipijän olen nähnyt melkein joka kevät kiipeilemässä kunnan metsikössä olevien mäntyjen rungoilla. Viime vuonna en nähnyt siitä vilaustakaan, joten oli oikein iloinen yllätys nähdä se ruokintapisteellä, joka on kaiken lisäksi tontillamme mahdollisimman kaukana metsästä. Ylipäätään on ollut mukava huomata, että linnut ovat löytäneet ruokintapisteen, vaikka se on aika hyvin piilossa pihdan alla. Toistaiseksi oravat, närhet ja harakat ovat pysyneet poissa, vaikka niitä muuten liikuskelee välillä meidänkin pihallamme. Se ei minua haittaa, syökööt naapurin laskuun :D Onko kenenkään lintulaudalla tai ruokintapisteellä näkynyt iloisia yllätyksiä tänä talvena?

Puukiipijän myötä minulla on tämän vuoden lintuhaasteessa nyt 14 lintua kasassa.  Miten teillä muilla 100 lintua -haasteeseen osallistuvilla haaste etenee?

Pöytä on katettu!

Naapurimme aloitti lintujen talviruokinnan ensilumien jälkeen ja kova vilske hänen lintulaudallaan onkin käynyt. Tintit lentävät usein siemen nokassaan meidän pihakuuseemme ruokailemaan, joten ajattelin kokeilla, osaisivatko ne käydä syömässä auringonkukan siemeniä, jos kukinnot vain ripustaa oksaan roikkumaan.

Edellisten asukkaiden jättämä talipallotulkku toimii nyt auringonkukkatelineenä.

Äkkiä talitiaiset löysivät herkut. Sinitiaiset tulivat pari päivää niiden jälkeen. Kuvat on otettu pieniä sormen- ja nenänjälkiä täynnä olevan keittiön ikkunan läpi, joten tarkkuus on mitä on.

Nämä kukinnot on sidottu kuusen oksaan. Kelpaavat linnuille näinkin.

Käypä herkkuapajilla myös pikkuinen orava. Naapuri kertoi, että lintulaudalla käy yksi iso ja kaksi pientä oravaa. Pienet eivät kuulemma vielä ole oppineet, kuinka saavat lintulaudalta tai talipallotelineestä ruokaa, joten joutuvat tyytymään maahan pudonneisiin jyviin.

Uteliaat tintit löysivät myös hyönteishotellimme. Ehtivät nokkia pari umpeen muurattua koloa rikki, mutta tuskinpa ovat saaneet siellä asustavia ötököitä syötyä. Korsia ja heiniä näkyivät kiskovan enemmänkin. Nyt on hotelli peitetty, ettei tarvitse ensi keväänä suurempaa remonttia sinne tehdä.

"Tehkääpäs tilaa, täältä tullaan!"

Vanha kamerani sanoi viikko sitten sopimuksensa irti, joten nyt opetellaan käyttämään uutta. Tai uutta ja uutta... ikää sillä on varmaan yhtä paljon kuin hajonneellakin, mutta pitäisi sen pikkuisen laadukkaampi olla. Kuvaustuntejakin on reippaasti vähemmän takana. Olen huomannut kuitenkin jo näin lyhyen käytön jälkeen, että kuvia ei tarvitse enää käsitellä juuri ollenkaan, vaan värit toistuvat mielestäni suoraan tarpeeksi luonnollisina. Rajausta tarvitaan edelleen, sillä jostain syystä kaikki rytöläjät ja lasten lelut näkyvät vasta tietokoneen näytöltä. Epäilenkin, ettei kameran näyttö näytä koko kuvaa... ;)

Koko kesän inspiraatiota ja suunnitelmaa odotellut kohta on edistymään päin. Pensasryhmän päässähän oli ennen epämääräinen suikale nurmikkoa. Ehkä olisi voinut rajata katuliidulla maalatun seinän ja lasten kottikärryn pois kuvasta...

Nurmi sai lähteä ja tilalle suikale kiveystä sekä pieni laajennus istutusalueeseen. Pari koloa odottaa vielä käypäistä kiveä. Pensasryhmän eturiviin saa nyt mahdutettua vielä pari pensashanhikkia. Ensi vuodelle tehtäväksi jää kivireunus pensasryhmän ja nurmen väliin.

Kamera oli myös mukana läheisessä leikkipuistossa, jonka ruskapensaat oli pakko ikuistaa. Jos oikein tunnistin, niin ovat isotuomipihlajia ja mongolianvaahteroita.

Onkos teillä näin ihania naapureita? Yhtenä päivänä ilmestyi kasa puunlehtiä autotallimme taakse. Aiemmin oli heidän kanssaan puhetta, ettei tarvitse lähteä lehtiä kuskaamaan kaatopaikalle, vaan voivat jättää halutessaan ne meille. Nyt on matojenkin talviruokinta hoidettu.

Syysasteri jaksaa vielä ilahduttaa kukillaan.

 Aurinkoista, värikästä viikonloppua!