Sekalainen kuvakattaus

Työelämään palaaminen kesän jälkeen varmasti sekoitti pääni, sillä tekstiä ei vain nyt synny, vaikka mieli tekisi jotain puutarhasta kirjoitella. Huomasin myös sen, että "kehtuuttaa" lähteä kitkemään kukkapenkkejä, vaikka alkukesällä levitetyn, voikukan siemeniä sisältävän ruohosilpun seuraukset näkyvät nyt hyvinkin selvästi. Ehkä tämä olotila johtuu osittain myös runsaista sateista, joita täällä on nyt ollut joka päivä jo kyllästymiseen asti. Maa on kastunut jo vähintään lapionpiston syvyydelle, ellei syvemmällekin, eikä puutarhatöistä selviä kuivin vaattein. Onneksi puutarhassa kiertely sentään innostaa vielä ja kuviakin tulee samalla otettua. Käydään siis pikaisella kuvakierroksella eilisillan hämärtyessä.

Ulko-ovelta näemme heti daalian kauniissa kukassa. Lajike on 'Wittem'.

Aurinkopenkissä huomion varastaa puulilja 'Friso', jonka kaikki viisi kukkaa ovat nyt auki. Taustalla kukkii mm. isotähtiputkea, bellistä ja leijonankitoja. Vasemmassa nurkassa purppurapunalatva 'Phantom' aloittelee kukintaa. 

Varjokujan suuntaan mennessä kukkii gladiolus 'Passos', jonka sipuleita ostin keväällä 2015. Luulin, että ne kaikki hävisivät jo ajat sitten, mutta tämä yksi oli eksynyt tuoksumiekkaliljojen sekaan ja kukkii nyt. Taustalla sen sävyihin kauniisti sopivia sarvileukoijia, jotka avaavat illalla huumaavan tuoksuiset kukkansa.

Varjokujan kaunottaria ovat ehdottomasti nämä valkokirjavat kuunliljat. Nuorempina näyttivät 'Pilgrim'-lajikkeelta, mutta ehkä eivät kuitenkaan ole sitä. Onko jollain parempaa lajiketuntemusta? Kitkemistä riittäisi varsinkin täällä. Varjokujan sammalpolkukin on kadonnut heinän sekaan.

Kantopuutarhan tupastiarellat ovat yllättäneet minut erittäin positiivisesti pitkällä kukinnallaan. Näitä pitää ehdottomasti lisätä myös varjokujalle aluskasviksi. Kaverina kukkii 'Erica'-jaloangervoa.

Kantopuutarhan takaosassa luonnontilaisella alueella risulintu on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, vaikka siinä ei ole senttiäkään rautalankaa vahvikkeena. Joitakin valvatteja, leskenlehtiä ja vadelmia olen käynyt kesän mittaan repimässä, mutta muuten kasvillisuus on saanut kehittyä omaan tahtiinsa. Risulinnun eteen on ilmestynyt kaunis pieni saniainen ja yhteen juurakon koloseen jäänyt puolukanvarpu on kasvanut mukavasti kokoa. Risulinnun takana kasvoi jo keväällä pieni mustaherukka, joka sai jäädä paikoilleen.

Ehkä kantopuutarhan takaosastakin tulee ihan kelvollinen, vaikka se saakin kehittyä melkolailla itsekseen. Tontin raja menee siis suunnilleen risulinnun kohdalla, joten mitään radikaaleja ratkaisuja siellä ei voi tehdä.

Takapihalla ei ole oikein mitään kuvauksellista juuri nyt, joten päätetään kierros lempipaikkaani: kärhöportin alle.

Tällä puolella 'Jan Pawel II' on aukaissut muutamia kukkia ja 'Piilu' kukkii aika hyvin peräti 170 sentin korkuisena. Toisella puolella takana 'The President' kurottelee korkeuksiin ja 'Justa' kukkii alempana. Aivan portin etuosassa oikealla 'Princess Kate' kiipeilee hieman 'Justaa' korkeampana ja olin näkevinäni jo aivan pienen nupunkin.

Portin alla yksi 'The Presidentin' kukka on auennut katsomiskorkeudelle 'Justan' kaveriksi.

Tulihan sitä tekstiä kuitenkin pikkuisen, kun alkuun vain pääsi. Ehkä pitäisikin hakea hara ja kokeilla vapaapäivän kunniaksi, kävisikö niiden voikukan taimien kanssa yhtä hyvin. Tai aloittaa kivikkorinteen tuoksuvattujen kaivaminen...