torstai 31. joulukuuta 2020

Hyvää uutta vuotta!

Etupihan pensaat ovat jouluvaloissa ja lumikuorrutteisina minusta kauniimpia kuin raketit.
Vuoden viimeistä päivää on vietetty täällä lumi- ja räntäsateessa. Kävimme koko perheellä katselemassa illan ensimmäisiä raketteja ja sen jälkeen valoimme mehiläisvahasta valmistetut uudenvuoden "tinat" ja ihmettelimme niitä taskulampun valossa. Jaan teille muutaman kuvan omasta valoksestani. Mitähän sen varjokuvat mahtavat ennustaa alkavalle vuodelle?

Neitonen ilmiselvästi. Tervehtiikö hän puutarhaan tulijaa vai näyttää puutarhatöissä vahvistunutta hauistaan?

Aivot. Ei riitä, että ne löytyvät, vaan niitä pitää myös muistaa käyttää edes silloin tällöin!
Lapio, josta on kädensija mennyt rikki?
Kyllä, päätöntä kaivamista tiedossa. Ei ihme, jos lapiokin menee rikki.

NORSU??? Ei kai sentään niin suuria projekteja?
Hauskaa, onnellista, kukkaisaa ja kaikin puolin menestyksekästä uutta vuotta!

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Puutarhavuosi 2020

Joulunpyhät menivät ja vuodenvaihde lähestyy. Nyt on siis hyvää aikaa pohtia, mitä kuluneesta vuodesta jäi käteen, joten laitetaanpa taas liikkeelle vuonna 2018 aloittamani Puutarhavuosi-haaste. Haastepohjasta voit kopioida kysymykset ja valmiit vastausvaihtoehdot tai sitten vastailla kysymyksiin vapaamuotoisemmin. Itse väritin vaihtoehdoista osuvimman ja täydensin vastauksia tarkentavilla muisteloilla.

Aurinkopenkin punakosmokset hurmasivat runsaalla ja pitkään kestäneellä kukinnallaan.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua /
Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Suunnittelu ja suunnilleen suunnitelmissa pysyminen ovat sellaisia toimintatapoja, jotka tulevat minulta melko lailla luonnostaan ilman sen kummempaa miettimistä. Alkukesän projektit etenivätkin kuten suunnittelin, mutta loppukesä lähti lapasesta kuin vuohenputki puutarhakompostissa ja sitä tapahtuu minulle harvemmin. Siinä ei enää auttanut edes se, että tein vähän väliä lennossa uudet suunnitelmat ja yritin pysyä niissä. Pahemmanlaatuinen lapiokuume vei voiton niistäkin.
Suunnitelmana oli kaivaa tähän nurkkaan parin neliön kukkapenkki ja tehdä sen ympäri pieni kivipolku.
2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kun luin tammikuussa tekemääni postausta edellisen vuoden puutarhaprojekteista, sanoin näin: " Tämän vuoden suunnitelmia katson sen sijaan hyvin positiivisin mielin: työmäärä ei ole loppujen lopuksi mitenkään valtava ja suurin osa on fyysisesti kevyttä puuhastelua." Niinpä... Antakaa minulle virtuaalinen korvatillikka, jos menen vielä joskus möläyttämään mitään vastaavaa!
Pari neliötä vasemmasta ylänurkasta venähtikin sitten "pariksi" neliöksi. Ja tässä on vain yksi projekteista!
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Muutamia kasveja ostin, mutta enimmäkseen jaoin jo puutarhassa ennestään olleita sekä siirtelin itsekseen kylväytyneitä siementaimia. Ensi kesänä uusia kasveja on tulossa varmasti autolastillinen, jos kaikki syyskylvöt sekä tulevat talvi- ja kevätkylvöt itävät. No, onpahan tuota neitseellistä mullostakin täytettäväksi.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!


Talvi oli tuhoisa puutarhalleni. Tuhoja tuli joka puolella ja kestävämpiäkin kasveja, kuten maksaruohoja ja nukkapähkämöä kuoli. Lopetin kuolleiden kasvien laskemisen parinkymmenen tienoilla, etten masentuisi ihan kokonaan. Onneksi muutama arkajalkana pitämäni kasvi kuitenkin selvisi, vaikka suurin osa niistäkin kärsi talvesta. Märkä syksy ja samaa rataa jatkava talvi eivät todellakaan sovi tänne!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Iloisesti soliseva luonnonpuro tai oikein kunnon metsäpuutarha. Saavuttamattomia unelmia kumpainenkin tällä tontilla.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä? 

Sää jaksaa puhuttaa aina, niin tänäkin vuonna. Lauhan ja epämääräisen talven jälkeen tuli pitkä, kylmä kevät. Erityisesti toukokuun lähellä nollaa keikkuvat lämpötilat ihmetyttivät. Onneksi kesäkuun helteet vauhdittivat kasvun takaisin normaaliin aikatauluun. Kesä-heinäkuun vaihteessa riehunut Päivö-myrsky kaatoi koivun heti talomme nurkalta ja kallisti naapurin omenapuun heidän taloaan vasten. Luumupuiden pyörähtelyä seuratessani pelkäsin niiden irtoavan juuriltaan, mutta onneksi omassa puutarhassa tuhot rajoittuivat maanrajasta katkenneisiin perennanvarsiin.
Päivö-myrsky määräsi tahdin ja puut tanssivat.
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ex tempore aloitettu nuotiopaikan kaivuuprojekti ja luumutarhan nurmisuikaleen muuttaminen kukkapenkiksi. Lapio heilui varmasti kymmeniä tunteja ja isäntäkin oli osan aikaa mukana.
Isäntä kaivoi suurelta osin nuotiopaikan montun ja auttoi kivien siirtelyssä.
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Aitaverkko kasvimaalle. Rusakot eivät päässeet syömään vaivalla kasvatettuja vihanneksia eivätkä enää käyttäneet autotallimme takapuolta lepäilypaikkanaan. Ilmeisesti kasvimaan aitaaminen sai ne muuttamaan kulkureittinsä naapurin tontille.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Toistaiseksi ei tunnu siltä, että mikään hankinta olisi ollut virhe. Ensi kesänä sitten näkee, tuliko syysaleista napattua mukaan jotain, mikä paljastuu ensi kesänä virhehankinnaksi.
Pari vuotta sitten hankkimani kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' pääsi "ehkä virheostos" -statuksestaan eroon, sillä se talvehti myös viime talvena erinomaisesti ja kukki runsaasti heinäkuulta talveen saakka.
10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Perennoista pikkuampiaisyrtti: alkoi vihertää heti maan sulettua, kukki valtavasti alkukesällä ja uudelleen loppukesällä eikä maistunut rusakoille. Voi olla, että ärsyynnyn jossain vaiheessa sen valtavaan siementuotantoon, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kesäkukista jaetulle ykkössijalle pääsevät punakosmos ja purppurarevonhäntä. Talvetettavista kasveista pasuunakukka pääsi yllättämään runsaalla kukinnalla.
Vähän epämääräinen hörökkihän tämä pasuunani on, mutta kukkien ja nuppujen määrä korvaa muut puutteet ulkonäössä.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Myskikurpitsa: valtasi kasvimaasta hirmuisen tilan eikä suostunut tekemään emikukkia ollenkaan. Ehkä kesän säissä oli jotain, mistä kurpitsat eivät pitäneet, sillä kesäkurpitsasatokin jäi kehnoksi.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Aurinkovarjo, aitaverkko ja nuotiopaikalle alkusysäyksen antanut tulipata olivat tämän kesän kalleimmat hankinnat ja osa niistäkin löytyi tarjoushyllyiltä. 

13. Mitä opit?

Syksyinen puunlehtiralli, jossa kärrätään kaikki omalta pihalta ja naapurista liikenevät puunlehdet kukkapenkkeihin, on vaivannäön väärti. Lehtikasojen alla talvehtivat kasvit säästyivät viime talven tuhoilta, vaikka olisi luullut, että jatkuvat vesisateet olisivat saaneet lehdet vettymään ja saaneet alleen jääneet kasviparat suorastaan mätänemään ja kuolemaan hapenpuutteeseen. Ehkä lehdet toimivatkin sen sijaan sateenvarjoina ja pitivät maanpinnan allaan kuivana. Tänä vuonna kärräsinkin lehtiä entistä useampaan paikkaan siltä varalta, että viime talven olosuhteet toistuisivat tänä talvena.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Projektia jos jonkinmoista on taas hautumassa ja odottamassa ensi kesää. Niiden lisäksi kiinnostaa, miltä hurjan muodonmuutoksen kokenut takapiha näyttää keväällä, kun sinne istuttamani sipulikukat ja muut kasvit alkavat kukkia.
Yksi kesän parhaista hetkistä on valoisa ja vehreä alkukesä. Ensi kesänä tämän atsalean vieressä kasvaakin pioni. Sininen rivi tustalla on aikaisemmin mainitsemaani pikkuampiaisyrttiä.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle ja muut näkevät, ketkä kaikki ovat jo osallistuneet.

Haastepohjan löydät klikkaamalla tästä. Pohja on sama kuin viime vuonna, joten muistatkaa korjata 6. kysymyksen vuosiluku oikeaksi.

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Käväisepä täältä lukemassa, kuinka muut ovat vastailleet:

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Hyvää joulua!


 HYVÄÄ, RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUA!

Taustamusiikkia joulupuuhasteluille löytyy toissa joulun postauksesta täältä.

lauantai 19. joulukuuta 2020

Elämää hankien keskellä

Meillä näyttää talviselta, kuten tähän aikaan vuodesta näillä korkeuksilla kuuluu. Puutarhaan mahtuu elämää talvellakin, onneksi sentään rusakot ja myyrät eivät ole viime aikoina tulleet aivan talon nurkille norkoilemaan.
Pensashanhikit ovat todella kauniita aina lumisateen jälkeen.
Karo nauttii lumessa juoksemisesta (tätä suurempaa huvia on ainoastaan jäniksenpapanoiden etsiminen lumen seasta).
Saaripalstan Ransu "The Karvapehvalle" terveisiä. On täälläkin laitettu kunnon villapöksyt jalkaan.
Heittäisiköhän emäntä vähän lunta, jos tarpeeksi odottavasti katson...?
Laitoin viikko sitten takapihalle talipallotelineen linnuille. Joka päivä olemme lasten kanssa odottaneet, tulisiko siihen lintuja, mutta niitä ei ole näkynyt ennen kuin tänään. Iso tiaisparvi lennähti takapihalle ja hetken aikaa oli vilskettä useammankin päivän edestä. Telineen väkersin Viherrin-blogin Eevan ohjetta mukaillen. Pohjasta jätin säilykepurkin kannen pois ja ainostaan taivuttelin verkon reunat sisään pohjaksi. Kantena on käyttämättömäksi jäänyt pakasterasia. Jännityksellä odotan, milloin oravat, närhet ja harakat keksivät herkkuapajan ja tulevat testaamaan sen kestävyyttä.
Hyvin sopii viisi sinitiaista syömään yhtä aikaa.
Tähän kuvaan osui peräti kahdeksan tinttiä.
Kotitonttu Nestorin kotihyllyllekin on tullut talvi. Talon takaa metsiköstä on haettu kelkalla halkoja, kuten jäljistä voi päätellä. Lintulautaa Nestorin pihalle ei ole vielä ilmestynyt, mutta jotain eläinseuraa kotitontullakin nyt on.
Nestorin luokse ilmestyi yhtenä yönä kissa, jonka lapset ristivät Minniksi.
Kelkan kyydissä ei tassut palele!
Ja tietysti Nestorillekin piti joulukukka saada piristämään vielä kovin askeettista sisustusta.
Illalla Minni ja Nestori ottavat rennosti takkatulen ääressä. Toivottavasti palotarkastaja ei puutu tähän lystiin, sillä takasta puuttuu luukku eikä kipinöidenkään varalta ole vielä peltiä tai laatoitusta takan edessä.
Olen ihastellut iltaisin takapihan satumaata. Toivottavasti ihan kaikki lumi ei sula lähipäivien plussakeleissä.
Kulunut viikko on mennyt melkein tukka putkella paikasta toiseen sännätessä, mutta nyt pääsin hyvin ansaitulle joululomalle. Blogimaailmalle ja kaikelle muullekin mukavalle jää nyt enemmän aikaa. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Toivepostaus: pareja

Nyt on taas toivepostauksen aika, sillä Tita (Unelmia ruusuista -blogi) toivoi minun tekevän postauksen onnistuneista perennapenkkien parivaljakoista. Aihe oli yllättävän haastava, kun sitä lähestyi pohtien kriittisesti eri kasvipareja. Mielestäni tähän ei riitä pelkästään se, että kasvit ovat kauniita yhdessä kukintahetkellä, vaan niiden pitää täydentää mahdollisimman monipuolisesti toisiaan. Lisähaastetta tuo, kun rajaa puuvartiset ja sipulikukat pois ja minähän tulkitsin toiveen ihan kirjaimellisesti niin, että pelkkiä perennapareja toivottiin. Hommaa tietysti vaikeutti se, että olen monessa kohdassa yhdistänyt käyttökelpoisimmat kasvit jonkun hetken aikaa loistavan pariksi, jotta kukinnan jälkeen rähjääntynyt olemus ei niin pistäisi silmään. Sellaiset parivaljakot eivät tietenkään käyneet tähän postaukseen.

Esikko ja kuunlilja yhteen soppii... Taustalla oleva kevätkaihonkukkakin käy kuunliljojen kaveriksi, kunhan käy välillä repimässä liikoja rönsyjä pois. Kaihonkukka ei todellakaan jää arkailemaan maailmanvalloituksessaan!
Yleisesti ottaen mm. jouluruusuja, esikoita, vuokkoja, lemmikkejä ja muita keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja kannattaa yhdistää myöhään nousevien kaverien, kuten kuunliljojen, jaloangervojen sekä valeangervojen kanssa. Ne täydentävät sopivasti toistensa puutteita ja viihtyvätkin usein samankaltaisissa olosuhteissa. Pienet kevätkukat saavat täyden huomion silloin kun vieruskaverit vasta heräilevät ja myöhemmin kesällä kookaammat kaverit peittävät aikaisin kukkineiden mahdollisesti ränsistyvät kasvustot alleen. Jouluruusut ja esikot pysyvät koko kesän kauniina ja sopivat vaikka kukkapenkkien reunuskasveiksikin, joten nostan ne kevätkukkijoiden listan kärkeen. Myös varhain vihertävät kaverit sopivat myöhään heräävien pariksi, vaikka eivät kukkisikaan heti ensimmäisinä keväällä. Esimerkiksi varjolilja sopii minusta kauniisti valeangervon kanssa yhteen, sillä sen versot ovat koristeellisia aikaisin keväällä noustessaan. Kukinta-aikaan varjolilja saa myös tukea jäykkäversoiselta valeangervolta. Kukinta-ajat menevät niillä kyllä päällekkäin, mutta se ei minusta haittaa, sillä kumpikin on myös kukinnan jälkeen hyvän näköisiä katsella.

Varjolilja ja (sormi)valeangervo toimivat hyvin yhdessä. Myös oikeassa reunassa pilkottava töyhtöangervo sopii valeangervojen kanssa hyvin yhteen.

Isotähtiputki toimii pitkän kukinta-ajan ja vehreän kasvutapansa ansiosta hienosti monenkin eri kasvin kaverina. Tässä sen taustalla on verkkaisemmin kasvavaa purppurapunalatvaa.
Bellis on hyvä kaveri monelle kasville, sillä se on matala, pienijuurinen, vihertää hyvin aikaisin keväällä ja pysyy vihreänä lumentuloon saakka. Sillä on pitkä kukinta-aika ja vaikka talvehtiminen ei aina onnistuisi, edelliskesän siementaimet alkavat kukkia hyvin pian kasvun vauhtiin päästyään ja ehtivät karistaa uudet siemenet maahan seuraavan vuoden kukintaa varten. Annankin sen kylväytyä vapaasti ja valita itselleen mieluisimmat paikat, joten uusia yhdistelmiä löytyy joka kesä. 

Viime kesänä huomasin, kuinka kauniisti bellis ja jalopähkämö sopivat yhteen. Yhdistelmä syntyi itsekseen, mutta sai jo syksyllä täydennystä toisessa paikassa ylimääräisiksi jääneistä belliksen taimista (älkää ihmetelkö suuria aukopaikkoja; viime talvi vei penkistä mm. punahatut ja osan kurjenpolvista).
Laitan tähän viimeiseksi kasvin, joka on ilman muuta ansainnut paikkansa minkä tahansa vieruskaverina. Kevätvuohenjuuri vihertää jo silloin kun lumet vasta ovat sulamassa sen päältä, kukkii runsaasti ja pitkään touko-kesäkuussa sekä pysyy komean vihreänä puskana myöhään syksyyn saakka. Se on käyttökelpoisen kokoinen niin isompien eteen kuin pienempien taakse eikä hätkähdä poikkeuksellisiakaan sääoloja. Se on sitkeä ja vähään tyytyväinen perinnekasvi. Lisäksi sen kauniin tummanvihreät lehdet ovat käyttökelpoisia leikkovihreinä. Kelpo kasvi siis, vaikka en itse niin keltaisesta väristä pidäkään. 
Kevätvuohenjuurten perennakaverit kuolivat viime talvena... tai no, näkyy siellä pari pientä tupsua värimintun ja ritarinkannuksen versoja ja yksi minikokoinen kultamaksaruoho, kun tarkkaan katsoo.
Tässäpä oli hyvin kriittisin silmin tarkasteltuna puutarhani timanttinen kärkijoukko. Heitelkääpä tekin kommentteihin puutarhojenne erityisen onnistuneita perennapareja.

perjantai 11. joulukuuta 2020

Yön pimeinä tunteina

Minulla on menossa pieni projekti, jota olen tehnyt tunnin-pari melkein joka ilta sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Homma on ollut todella hidasta, mutta erittäin mukaansatempaavaa näpertämistä. 
Kerrottu amaryllis kukkii, taustalla keittiön ikkunasta näkyvää lumista maisemaa.
Olen haaveillut varmasti yli kymmenen vuotta nukkekodin rakentamisesta ja ihaillut kirjoista ja netistä toinen toistaan hurmaavampia miniatyyrimaailmoja. Oikea nukkekoti saa edelleen odottaa, mutta nyt otin askeleen sitä kohti. Kirjahyllyymme nimittäin muutti kotitonttu Nestori Naavaparta, joka joutui lähtemään edellisestä kodistaan. Lasten joulukalenteriin oli näppärä piilottaa ohjeet siitä, kuinka Nestoria pitää kohdella, jotta hän jäisi meille ihan vakituiseksi asukkaaksi eikä lähtisi joulun jälkeen pois. Eilen leivoimme pipareita ja koska ne ovat Nestorin suurinta herkkua, lapset jättivät illalla kotitontun ovelle maistiaiset. Ilo oli suuri, kun aamulla piparit olivatkin hävinneet ja Nestori oli tuonut kotiinsa patjan, tyynyn ja peiton ja oli mökissään unten mailla.
Nestorin kotitalo. Rappuset vielä puuttuvat, mutta ehkäpä Nestori rakentaa nekin jonain yönä.
Oven saranointi ei ihan onnistunut, eikä ovi aukea tämän enempää. Jonkun illan projektina on kehitellä toimivampi systeemi ja myös värjätä ovi kahvan väriseksi.
Ja tässä itse asukas. Paita jäi vähän vinoon ja kaulaliinan toinen pää rullalle, kun piti kesken unien nousta valokuvattavaksi. Tuosta talon kivijalasta olen aika ylpeä.
Näpersin Nestorin kasvot, kädet ja jalat Fimo-massasta, jota käytin ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole myöskään muovaillut savesta tai muovailuvahastakaan sitten ala-asteaikojen, joten olen kasvoihin melkoisen tyytyväinen. Siitäkin huolimatta, että kasvonpiirteisiin tuli vahingossa aimo annos erästä julkkista.
Onkohan Nestori Naavaparta Veeti Kallion kadoksissa ollut pikkuveli? Voi olla, että Nestori kasvattaa vielä jossain vaiheessa tuuhean tukan ja poskiparran häivyttämään yhdennäköisyyttä...
Yhdennäköisyys herra Kallioon loppuu onneksi kasvoihin, sillä todellisessa koossa Nestori olisi vain 165-170 senttiä pitkä. Hän (ja hänen kotinsa) on nimittäin tehty 1:12 -mittakaavaan. Tavoitteenani olisi saada joka ilta edes jotain uutta Nestorin kotiin lasten ihmeteltäväksi. Pari esinettä onkin jo valmiina odottamassa siirtoa Nestorin kämppään, mutta hirveästi ei passaa iltaisin jäädä miettimään, jotta ei tarvitse tinkiä yöunista. Onneksi lasten hereillä ollessa voi piirtää luonnoksia ja kaavoja odottamaan illan askarteluhetkiä.
Punainen amaryllis kukkii nyt komeimmillaan.
Askartelu sujuu mukavasti hyasintin tuoksussa, vaikka näissä valkoisissa aika hentoinen tuoksu onkin.
Laitan varmaan vielä muutaman kuvan Nestorin kodista jossain vaiheessa, mutta älkää huoliko kukkien ystävät: blogi pysyy edelleen pääasiassa puutarha- ja kukka-aiheissa eikä ole vaivihkaa muuttumassa askartelublogiksi. Muutama kukkaisa ja vehreä postaus tulee vielä ennen joulua luettavaksi, kunhan ehdin viimeistellä ne. Kivaa joulunodotusta!

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Kukkia kotona ja töissä

Kerroin teille aikaisemmin syksyllä, että olin ilmoittautunut työpaikkani erään toimipisteen viherkasvivastaavaksi. Käyn kyseisellä paikalla vain kerran viikossa, joten laitoin kalenteriini kestomerkinnän kukkien kastelusta, ettei työpaikan kasveille pääse vahingossakaan käymään samoin kuin joillekin omista kasveistani. Toistaiseksi kaikki ovat hyvin hengissä ja innostuipa pieni kaktus kukkimaankin juuri sopivasti joulun alla.

Työpaikan joulunpunainen marraskuunkaktus ajoitti kukintansa täydellisesti ja lopettelee kukintansa todennäköisesti silloin kun väki kaikkoaa joululomille.
Henkilökunnan keittiön ikkunalaudalla on vehreä tunnelma ja verhoissa teemaan sopiva kuviointi.
Erään huoneen pöydällä oleva huonekuusi on koristeltu vuodenaikaan sopivaksi. Koristeet eivät ole minun käsialaani.

Huonekuusen paikalla oli aikaisemmin violetinpunainen orkidea, mutta se lopetti kukintansa ja siirrettiin pois näkösältä keräämään voimia uuteen kukintaan. Hoitovastuullani oleviin kasveihin kuuluu myös melkein parimetrinen tuoksutraakkipuu. Täytyy myöntää, että viherkasvit tuovat työpaikalle kotoisan tunnelman.

Eräänä aamupäivänä pilvipeite oli hieman ohuempi ja aurinko kajasti hennosti taivaanrannassa. Muuten täällä on ollut jatkuvasti todella hämärää.
Valkoinen amaryllis alkoi kaatua, kun painavat kukat avautuivat. Tukikeppi ja punainen nauha korjasivat tilanteen. Punainen amaryllis päätti kukkia korin sangan kummallakin puolella.
Joka vuosi jännitän, onko marketin valkokukkaisena ostettu amaryllis kerrottu vai ei, ja taas tänä vuonna sain juuri sitä mitä halusinkin.
Lasten joulukalenterin päälle oli aamulla ilmestynyt teemaan sopiva vieras.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 1. joulukuuta 2020

Kukkakuulumisia

Marraskuu oli ja meni. Postausaiheet ovat yhtä vähissä kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta ja aikaa tuntuu olevan vielä vähemmän. Olisi ollut kiva tehdä taas jonkinlainen joulukalenteri, mutta inspiraatio ei iskenyt ollenkaan, saati sitten tarpeeksi ajoissa kalenterin toteuttamiseksi. Viimevuotinen joulukalenteri löytyy arkistoista, joten sieltä voitte käydä vaikka lukemassa iltasaduksi kivan joulutarinan. Tarina tuskin saa jatkoa enää ensi jouluna, sillä päätähti kärähti kevätauringossa eikä toipunut siitä kunnolla koko kesänä. Pitää katsoa keväällä, mitä sen kanssa tekisi, jos se on enää kellarissa vietetyn talven jälkeen hengissä. Tänään esittelen ensimmäisiä joulukukkia ja pitkästä aikaa huonekasvien kuulumisia.

Huonekasvirintama sai marketin poistohyllystä vahvistukseksi söpön valkokirjavan kultaköynnöksen.
Huonekasvipeukalossani kun on jotain vikaa, tarvittiin kasvivalikoimaan paikkausta. Ruukussa kasvanut kirjovehka ei kestänyt puoltakaan vuotta ja lasilyhdyssä oleva vehkaparka vetelee viimeisiään. Pilkkulehdenkään voinnissa ei ole kehumista, vaikka se hengissä onkin. Pampula, eli sirovuoripalmu, on myös käytännössä kuollut.

Vähän toisennäköinen pullopuutarha kuin viime tammikuussa (kurkkaa täältä). Muratti onneksi tuntuu viihtyvän kohtuullisesti.

Pampulan viimeiset vihreät lehdet ovat rapisevan kuivia, mutta annan sille vielä mahdollisuuden puskea juuresta uutta alkua. Vierellä viime keväänä otettu koruköynnöksen pistokas, jonka yritän saada pysymään hengissä talven yli.
Rahapuu ja anopinkieli sekä anopinhammas viihtyvät edelleen mainiosti. Anopinkieli kukkikin yhden kukkavanan voimin kuukausi sitten. Orkideat ovat myös hengissä ja isompi on alkanut työntää uutta kukkavartta. En ole siis aivan toivoton tapaus. Toivottavasti kultaköynnöskin sopeutuu täällä vallitseviin ankariin oloihin.

Anopinkieli pääsi monen vuoden odottelun jälkeen työhuoneen pienten ikkunoiden äärestä olohuoneeseen. Lapset antavat vihdoin kasviparan olla rauhassa. Karokaan ei ilmeestään huolimatta ole tihutöissä.
Rahapuu saa keväällä saviruukun, sillä se alkaa olla jo niin kookas, että kevyt muoviruukku tuntuu liian huteralta. Orkidean vanhassa kukkavarressa oleva viimeinen kukka ehtii varmaan pudota ennen kuin uuden kukkavanan nuput aukeavat.

Viimevuotinen atsalea on viihtynyt eteisen viileydessä, samoin sen juurella oleva muratti. Muratti on samaa kuin lasilyhdyn sisällä oleva liuskalehtinen yksilö.
Nyt on jo hyvä hetki hankkia joulukukkia. Ostin yhden valkoisen amarylliksen viikko sitten ja viikonloppuna sain lahjaksi toisen. Viime joululta säästetty amaryllis on edelleen lepotilassa, vaikka otin sen varastoon hyvissä ajoin. Varmaan ajoittaa kukintansa pääsiäiseksi. Kultaköynnöksen kanssa samalla markettireissulla ostin hyasinttiruukun. Mietin kyllä siinä hyllyn kohdalla, jättäisinkö hyasintit kuitenkin vielä ostamatta, mutta päätin viimein sujauttaa ruukun ostoskärryyn. Mikä lie karman laki sitten iski huolimattoman myyjän muodossa, sillä hän onnistui katkaisemaan yhdestä koko kukkavarren poikki. Oikeasti! Mistä kohdasta pitää ottaa hyasinttiruukusta kiinni, jotta saa lehtupsun sisällä piilottelevan kukkavarren katkaistua!? Siinä vaaditaan jo taitoa. Jos ei olisi ollut iltaruuhka eikä takanani olisi ollut pitkää jonoa muita asiakkaita, olisin halunnut uuden tilalle. Nyt tyydyin kiltisti hinnanalennukseen ja toivon, että sipuli puskee toisen kukkavarren, niin kuin hyasintit joskus innostuvat tekemään. Ja oikeastaan tarvitsinkin vain kaksi hyasinttia suunnittelemaani asetelmaan, joten kolmas olisi ollut aivan turha. 
Amaryllis sai juurelleen kaksi hyasinttia ja kirjavan muratin, joka vietti kesän varjokujan ruukkuryhmässä. Sammalet keräsin marjapensaiden välistä.
Yksi muratin latvoista koristaa alempana olevaa asetelmaa. Laitan lähempänä joulua tähän vielä jotain jouluista koristetta tuomaan väriä.
Nyt väriä tulee riittävästi avautumassa olevista nupuista.
Keittiön ikkunalaudalla on vaihteeksi kunnon kasvirivistö. Ruokapöydän kääntämisen ansiosta lapset eivät pääse ihan joka hetki puutarhuroimaan ja koriin kieputettu valosarjakin saa olla rauhassa.
Postaustahti harvenee joulukuun ajaksi, sillä työkiireitä kasautuu kiitettävästi tähän vuoden loppuun ja pitäähän sitä jouluakin ehtiä jossain välissä laitella. Kokonaan tauolle en ole jäämässä, vaan postailen silloin kun tuntuu juttua tulevan. Haluan myös ehtiä käydä lukemassa teidänkin kuulumisianne ja pysyä kärryillä siitä, mitä täällä puutarhamaailmassa tapahtuu. Joko teillä muuten on joulukukat hankittuna?