Varjokujalla illan hämyssä

Kurkistetaan pitkästä aikaa varjokujalle. Siellä on iltaisin jo aavistuksen sellaista metsäistä ja hämyistä tunnelmaa, mitä sinne olen hakenut. Kunhan saan kujan alkupään köynnökset kunnolla kasvuun ja varjostamaan kujaa, muuttuu varjokuja päivisinkin nimensä veroiseksi.

Köynnöskuusama kasvaa reippaasti portin vasemmalla sivulla. Portin oikealle puolelle on tulossa ehkä valkoista ritarinkannusta peittämään näkymää talon ja portin välistä kujalle.

Tätä olen odottanut! Luulin kuusamani olevan tuoksuköynnöskuusama, mitä se ei taidakaan olla. Kunhan kukat aukeavat, selviää, mitä olen kasvattanut jo pari vuotta.

Mustasilmäsusannatkin kasvavat ja kukkivat, mutta ei niistä ole vielä varjostamaan kujaa.

Varjokujan alkupää ei vielä tänäkään vuonna ole ihan niin rehevä kuin toivoin. Talvi kuritti sormivaleangervoita, jotka ovat selvästi pienempiä kuin viime vuonna eivätkä kukkineetkaan kunnolla. Lisäksi vesimyyrä söi keväällä reunimmaisten kuunliljojen juuria, joten ne jäivät vähän minikokoisiksi. Kujan loppupäähän kinostui ilmeisesti pikkuisen enemmän lunta, joten siellä kasvu on rehevämpää. Talvi tuhosi myös kaikki neljä tupastiarellaa, mikä jäi harmittamaan todella paljon. Ripottelin syksyllä niistä löytämiäni siemeniä isompien kasvien väleihin enkä ole koko kesänä uskaltanut kunnolla kitkeä täällä muita kuin voikukkia ja kukkivia ratamoita tiarellojen siementaimien toivossa.

Yksi sormivaleangervon kukinto levittää ihanaa tuoksuaan kujalla, töyhtöangervon runsas kukinta on jo ohi. Valkokirjavat kuunliljat selvisivät hyvin talvesta ja erottuvat kivasti esikoiden vihreiden mättäiden väleistä.

Töyhtöangervon takaa paljastuu kantopuutarha.

Osa kuvista on selvästi kylmemmän sävyisiä kuin toiset. Ehkä pahin sävyero muihin verrattuna näkyy ylläolevassa kuvassa. Minulla on uusi kamera, jonka ominaisuudet vaativat vielä harjoittelua. Koska kuvaaminen ja kaikki siihen liittyvät tekniset termit ovat minulle täyttä hepreaa, kuvaan suurimmaksi osaksi kameran "älykkäällä automaattiasetuksella", joka taitaa arpoa kuvien lopputuloksen. Vanha kamera pärjäsi sisätiloissa ja kirkkaassa auringonpaisteessa selvästi huonommin kuin tämä uusi, mutta uuden kompastuskivenä tuntuu olevan värisävyjen toisto oikeanlaisina. Tummanvioletti 'The President' muuttuu sen käsittelyssä joka ikinen kerta sähkönsiniseksi tai tummansiniseksi ja vadelmanpunaiset harjaneilikat monta astetta kylmemmän sävyisiksi punaisiksi. Välillä pelkästään vihreänkirjavakin kuva taittuu sinivihreään, kuten ylläolevassa kuvassa. Jatkan opettelua, mutta vinkkejä saa toki antaa, jos tulee mieleen. Kaksi seuraavaa kuvaa onkin otettu alkukuusta vanhalla kameralla. Päätin nimittäin silloin siirtää valeistutuksessa olleen valkovarjohiipan kantopuutarhaan. Hiippanen ei ollut siirrosta moksiskaan, mikä johtui varmaan siitä, että siirsin sen suunnilleen pesuvadin kokoisella multapaakulla uuteen paikkaansa.

Alkukesällä varjohiippa tulee olemaan alueen tähti yhdessä esikoiden kanssa, mutta tähän aikaan vuodesta se jää vähän piiloon isompien väliin. Se on keskellä kuvaa monihaaraisen juurakon edessä.

Tuossa. Kasvuolosuhteiden pitäisi olla sille mainiot. Ajattelin katsoa elokuussa, saisinko erotettua reunasta jakotaimen toiseen kohtaan varmuuskappaleeksi.

Toivottavasti varjohiippa viihtyisi täällä paremmin kuin tupastiarellat. Käännytään vielä ympäri ja katsotaan tarkemmin ruukkuryhmää. Talvetettu hortensia aloittelee kukintaa, verenpisarat ovat pian täynnä kukkia ja alkukesällä saamani hortensia alkaa olla jo kukintansa loppupuolella. Vehreyttä tuovat mm. muratit ja muut köynnökset sekä ruukuttamani kotkansiipi.

Takapihan puolella on vielä hetken aikaa vähemmän kukintaa kuin etupuolella. Hortensia on nimittäin vasta aloittelemassa kukintaa.

Kukintoja on tänä vuonna selvästi vähemmän kuin viime vuonna, mutta on niitä kuitenkin ainakin kymmenen tulossa.

Valkoinen hortensia värittyy kukinnan edetessä ensin vaaleanpunertavaksi ja myöhemmin vihertäväksi.

Ensi vuodeksi pitää kehitellä seinälle nostettua oksaa vasten kiipeilemään joku toinen kasvi. Viime vuonna siellä kiipeili koruköynnös, mutta sen siemenet eivät tänä keväänä itäneet. Tai iti yksi, mutta se kuukahti jo alle sentin mittaisena. Ystävältä saadut pistokkaat eivät myöskään juurtuneet. Siispä laitoin ylimääräiset mustasilmäsusannat ja keijunmekot ruukkuun ja kokeilin, suostuisivatko ne kiipeilemään oksaa myöten. Yritys on ollut kova, mutta ne tarvitsisivat ohuemman tuen, josta tarrata kiinni. Verenpisarakin on kasvattanut itsensä korkeammalle kuin ne! Koruköynnös kiipesi vaivatta kymmenen senttiä paksua oksaa myöten korkeuksiin. Sen ainoa haittapuoli oli keltaoranssinkirjavat kukat, jotka eivät sovi puutarhani värimaailmaan. Onko ideoita vauhdilla kasvavasta köynnöskasvista, joka kiipeäisi kesän aikana kolmen-neljän metrin korkeudelle?

Hups, iltahan pimeni nopsaan! 

Tältä siis näyttää nyt varjokujalla. Jossain vaiheessa vielä tänä kesänä aion tehdä lisää isoja raparperilaattoja askelmiksi, jotta kulkuväylän sammal ei kärsisi tallaamisesta. Ehkä upotan niiden väliin myös luonnonkiviä. Ahkera kitkeminen on tuottanut sen verran tulosta, että ratamot, voikukat, valvatit ja ahomansikat ovat hävinneet melkein kokonaan. Heinää on harvakseltaan, mutta rönsyleinikin kanssa meillä on vielä välienselvittelyt pahasti kesken. Olenkin vakavasti harkinnut koko pintamaan kuorimista pahimmista paikoista, jotta pääsisin rikkaruohoista helpommin eroon. Joku sammalmainen maanpeittokasvikin voisi tulla kyseeseen ainakin polun aurinkoisemmassa alkupäässä. Tästä tämä pikku hiljaa kehittyy.

Onnenhetkiä ja epäonnistumisia

Saan puutarhassa yleensä enemmän onnistumisia ja ilon hetkiä kuin epäonnistumisia. Joskus tulee väistämättä ennalta-arvaamattomia vastoinkäymisiäkin. Katsotaanpa, jäädäänkö nyt plussan vai miinuksen puolelle.

Sorjalaukka 'Mount Everestit' alkavat kukkia pensasryhmässä. Istutin niitä syksyllä 20 kappaletta, joten voisi kuvitella, että niitä huojuisi pitkä rivi talon edustalla.

Toisin kävi: kukassa on kaksi valkeaa ja yksi violetti. Mitähän lajiketta tuo violetti sitten on, kun kaikkien piti olla valkoisia? Onneksi kaikki sipulit tekivät sentään lehtitupsut, joten ovat hengissä vaikkeivät kukikaan. Ehkä ensi vuonna sitten.

Takapihalla 'Laatokan Helmi' -keltaluumu on tehnyt ainakin viisi raakiletta. Lupaavasti näyttää siltä, että saamme syksyllä ensimmäiset maistiaiset.

Paitsi jos kirvat tuhoavat puun henkihieveriin. Onneksi leppäkertut ovat löytäneet herkkuapajan.

Takapihan lemmikkimeri lainehtii sinisenä, tosin viitapihlaja-angervot yrittävät vallata aluetta takaisin. Kuvan oikeassa reunassa oleva varjopenkki näyttää jo mukavan rehevältä.

Tosin kotkansiipi on lähtenyt vaeltamaan luvattoman aikaisessa vaiheessa. Ukkolaukan väri kuitenkin sopii kivasti sen kirkkaanvihreään väriin.

Varjoliljassa on paljon nuppuja tulossa, mutta mikähän sen lehtiä vaivaa? Kylmä, kuivuus vai tauti? Ötököitä en ole löytänyt.

Kasvimaalla näyttää harsoista huolimatta aika surkealle: itävyysprosentit eivät päätä huimaa ja harsoista huolimatta näyttää sille, että joku syö taimiani. Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta penkistä, joka on kaalikasvien takia tiukasti täysin ehjällä harsolla paketoitu.

Nauriita on itänyt ihan mukavasti, etualan tatsoit aika paljon heikommin. Retiisit itivät hyvin ja niistä ollaan saatu jo kaksi maistiaista.

Mustajuurille kuohkeutin suurella vaivalla oikein syvältä maata ja keräsin kivet pois. Kylvin niitä pari metriä, mutta tässä on ainoa taimi. Kaksi muutakin oli, mutta ne on syöty melkein maata myöten, aivan kuvan oikeassa reunassa näkyykin niistä toinen.

Viimevuotinen salvia on kasvanut jo näin isoksi.

Kylvin erilaisia papuja parisenkymmentä. Niistä seitsemän on taimella, kolme on joku syönyt tämännäköiseksi ja loput jäivät itämättä.

Tomaattien kanssa samassa harsokopissa on paprikaruukku. Siinä onkin jo useita raakileita.

Pari pientä raakiletta ja tynkä isoimman raakileen varresta. Epäilen syypääksi pientä kaksijalkaista, joista kumpikaan ei tunnusta. Mutta mikä muukaan se voisi olla?

Salaatit ja uudenseelanninpinaatit ovat itäneet todella heikosti, vaikka ne oli kylvetty reilusti ennen helteitä. Porkkanoissakin on isoja aukkopaikkoja, mutta ehkä ne vielä itävät. Syyskylvöinä tehdyt porkkanat onnistuivat paremmin, mutta palsternakoissa ei ole kuin muutamia taimia. Esikasvatin myös paljon jäävuorisalaattia, joista osan koulin suoraan kasvimaalle. Ne lähtivät suht hyvin kasvuun, mutta hävisivät kerrasta yhtenä yönä. Samoin kävi esikasvatetuille uudenseelanninpinaateille. Syyllinen saattaa olla raivostuttava ristihuuli, jota myös rusakoksi kutsutaan. Ruukkuihin koulitut jäävuorisalaatin taimet suojasin kasvimaalle istutuksen yhteydessä harsolla, mutta niistäkään ei ole enää kuin pari tainta jäljellä. Levitin ruohosilppukatteet vasta toissapäivänä, joten niiden alla ei ole päässyt taimia ahmivia etanoita piilottelemaan. Enkä ole muutenkaan nähnyt meillä etanoita enkä varsinkaan kotiloita. Mikä ihme hyötytarhassani oikein herkuttelee?

Onnistumisiin kuuluu ehdottomasti valkosipuli. Herneet ovat myös itäneet hyvin.

Vanha mustaherukka oli jo viime kesänä aika kärsivän näköinen ja tänä keväänä lehteen tuli enää vain pari surkeaa oksaa. Uusi pensastukikin vinksahti känälleen, kun leikkasin loput kuivaneet oksat pois. Tämä pensas on ihan pahiten vuohenputken valtaama, joten ehkä on tullut aika kaivaa se ja rikat pois ja hankkia uusi pensas.

Muihin herukoihin on tulossa aika hyvin marjoja ja kukkivat mansikatkin lupaavasti.

Vaikka hyötytarhan puolella ollaan toistaiseksi kylvömääriin nähden pahasti miinuksella, helpottaa aurinkopenkin kukkaloisto mielipahaa.

Puistoatsalea 'Illusia' täydessä kukassa. Kurjenmiekat ja laukatkin kukkivat runsaasti, vaikka monta laukkaa kukkii ritarinkannusten lehtien seassa piilossa. Aidan edessä näkyvä neonpinkki pallo on ensimmäinen kukkiva leijonankita. Muutkin niistä talvetetuista leijonista ovat nupulla.

Ja suurin ilonaihe näkyy tässä: kunnan puistotoimesta kävivät maanantaina myrkyttämässä kadun pään tuoksuvatukat ja nyt ne näyttävät jo selvästi kärsiviltä. Pitää kesän ajan seurailla, kuolevatko ne kerta-annoksella vai pitääkö uusia käsittely loppukesällä. Nyt näyttää kuitenkin oikeasti siltä, että syksyllä saan tehtyä kivikkorinteen loppuun.

Kiitoksia kunnalle myrkyttämisestä, mutta pientä noottia antaisin siitä, ettei luvattua ilmoitusta myrkytyksen ajankohdasta kuulunut, vaikka sanoin, että meillä on pieniä lapsia ja koira. Onneksi valpas naapuri huomasi myrkyttäjän työssään.

Plussalla siis ollaan taas ja selvästi! Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Varjokujan kevättä

Viime kesänä tontin ongelmapaikaksi kutsumani talon pääty on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Loppukesällä nimesin sen varjokujaksi ja istutinkin sinne jo ensimmäiset kasvit. Tässä kevään mittaan loput aukkopaikat ovat täydentyneet sekä omien hankintojen että äidiltäni saamien kasvien voimin.

Sormivaleangervoja on varjokujalla kolmessa kohtaa ja kaikki ovat jo isolla nupulla. Nyt en haluaisi yhtään hallayötä!

Viime syksynä istutin varjokujalle sekoituspussin helmililjoja. Ainakin muutama vaaleanpunainen ja valkoinenkin on joukossa. Samanlainen rypäs on toisessakin kohdassa.

Keltareunainen kuunlilja alkaa availla ensimmäisiä lehtirulliaan. Lajike on ehkä 'Golden Tiara'. Kuunliljojen kasvuunlähdössä on suurta hajontaa, sillä osalla niistä on vasta sentin mittaiset piipot maan pinnalla.

Pari viikkoa sitten äitini taimikuormassa oli töyhtöangervo. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan uudessa kodissaan pinkkien esikoiden, sinisten helmililjojen ja sormivaleangervoiden kaverina. Vasemmassa ylänurkassa näkyy pikkuisen yhtä keskeneräistä projektia. Kuvanottohetkellä se oli tosin vasta mallailuasteella, nyt jo vähän pidemmällä (ja suoremmassa).

Aiemmin keväällä esittelin jo pieniä maistiaisia uudesta kanto-/metsäpuutarha-alueesta, joka on varjokujan jatkona. En vieläkään esittele yleiskuvia sieltä, sillä en saa otettua sellaista kuvaa, jossa ei näkyisi paria toistaiseksi salassa pidettävää juttua. Toinen niistä on viime syksynä ja talven aikana kovasti pähkäilemäni katseenvangitsija ja toinen liittyy varjokujan alkupäähän. Molemmat ovat nyt työn alla, mutta aika lailla alkutekijöissään. Innolla odotan lopputulosta, sillä mielikuvissani ne ovat kutkuttavan hienoja.

Tupastiarellat ovat vasta nousseet penkin etulaidassa. Niiden kaveriksi pääsi viikonloppuna ostamani vaaleanlila esikko.

Jaloangervo 'Erican' nuoret lehdet ovat upean punaiset. Ne ovat näyttävä pari varjoliljan ja taustalla olevan saniaisen kanssa. Näiden väleihin mahtuisi paljon jotain kevätkukkijaakin, pitää muistaa se syksyllä.

Tontin raja menee tässä. Oikealla puolella oli ennen vattupuska, jonka revin pois. Ajattelin pitää vatut poissa, mutta antaa muuten luonnonkasvien vallata vatuilta vapautuneen alueen. Ympäristössä on ainakin lemmikkiä, valkovuokkoa, oravanmarjaa, puolukan- ja mustikanvarpuja sekä erilaisia saniaisia ja heiniä.

Pois revityn vattupuskan takaa paljastuivat paremmin myös nuo kolme eriasteisesti lahonnutta kantoa ja ristiin rastiin suikertavat juurakot.

Tontin perimmäisestä nurkasta heinikon keskeltä siirretty valkovuokko on muuttunut jo kauniin pinkiksi. Kuvitelkaa tämä yhdessä sen lilan esikon kanssa.

Tänään sataa, TAAS! Ja ihan kaatamalla. Pitäkää peukkuja, että huomenna olisi poutaa juuri niin kuin sääennusteet toistaiseksi lupaavat. Silloin nimittäin alkaa patiolla tapahtua ihmeitä. Mukavaa keskiviikkoa!

Kontrasteja

Ajattelin puutarhani olevan värimaailmaltaan melko rauhallinen ja lempeä, mutta kamerakierroksella huomasin monessa paikassa olevan voimakkaita väriyhdistelmiä. Rajuimmat kontrastit löytyvät tällä hetkellä kivikkorinteestä, jossa keltamaksaruoho on aloittanut kukinnan.

Kelta- ja lyydianmaksaruohot saavat vaeltaa kivikkorintessä (melkein) omaan tahtiin. Rinnakkain ne ovat aika sähäkkä yhdistelmä.

Pallomehiparta ja valkomaksaruoho ovat astetta rauhallisempi pari.

Aurinkopenkissä on tällä hetkellä harmonisempi värimaailma.

Bellis oli eksynyt 'Strawberries and Cream' -maksaruohojen väliin. Aika sievää.

Bellis ja isotähtiputki edustavat vaaleanpunaisen sävyjen ääripäitä.

Isotähtiputken toisella puolella tuo kontrastia saksankurjenmiekka.

Sivu- ja takapihalla kontrastia tuovat erityisesti lehtien värit.

Jaloangervo 'Fanal' ja koivuangervo.

Kunhan purppuraheisiangervo kasvaa, siitä tulee tuivion kanssa hieno pari.

Jaloangervo 'Erica' ja lemmikit. En ole ihan varma, pidänkö tästä yhdistelmästä.

Lemmikki ja saniainen esittelevät kasvutapojen erilaisuutta.

Laukkojen ja kuunliljojen yhdistelmässä on jotakin veikeää.

 Kaunista, kesäistä viikonloppua!