Ne tulivat!

Sateisten päivien jälkeinen lämpimänkostea pilvipouta houkutteli isot päiväperhoset puutarhaamme. Heti aamupäivästä näin useita neito-, herukka- ja nokkosperhosia sekä kaksi isoa hopeatäplää. Myöhemmin päivällä joukkoon liittyi muitakin. Purppurapunalatva lunasti taas kerran maineensa mainiona perhoshoukuttimena. Sen kukissa viihtyivät niin amiraali...

Amiraalin rauhallista ruokailua oli helppo kuvata.

... kuin herukkaperhosetkin.

Tähän kuvaan sain mahdutettua kaksi herukkaperhosta.

Herukkaperhonen.

Neitoperhosen näin myös purppurapunalatvalla, mutta en ehtinyt saada siitä yhtään kuvaa. Muutenkin kaikki neitoperhoset tuntuivat olevan kovin levottomia tänään. Yleensä ne päästävät helposti lähelle, mutta nyt kaikki lähtivät lentoon saman tien kun yritin saada kuvan otettua. Jättiverbenalla oli parhaimmillaan kolme neitoperhosta yhtä aikaa ja punatähkissä kaksi.

Ainut kuvatodiste neitoperhosesta. Tyyli on vapaa perhosten ruokapöydissä. Kuvan alalaidassa taitaa olla puolikas herukkaperhonen, jos oikein tunnistan.

Kivikkorinteen tähti on tällä hetkellä punatähkä. Sen yläpuolella aidan takana näkyy ensimmäiset kukkansa avannut puulilja.

Puulilja 'Friso' avasi päivän aikana ensimmäiset voimakastuoksuiset kukkansa. 

Aurinkopenkissä kukintaa aloittelee punatähkä 'Alba'. Jossain näin tälle myös nimen valkotähkä. Kumpi lienee oikein. Pitää seurailla, kelpaako tämäkin perhosille yhtä hyvin kuin punainen serkkunsa.

Väliin ne päivän pakolliset:

Loistokärhö 'Elsa Späth' sai sateista voimaa levittää kukkansa taas lähemmäksi normaalikokoa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' on aukaissut ensimmäisen kukkansa.

Iso hopeatäplä (keisarinviittako?) oli aamupäivällä minulla kukkapenkinkaiveluseurana takapihalla. Jostain syystä tämä repaleinen yksilö oli todella kiinnostunut lasten keltaisesta kuorma-autosta ja pihalla olleesta keltaisesta muovisäkistä. Se kävi aina välillä lennähtämässä muutaman metrin päässä pienen lenkin ja palasi jompaan kumpaan kiinnostuksenkohteeseensa. Minulla meni kukkapenkissä varmasti yli puoli tuntia ja perhonen oli koko sen ajan paikalla. Myöhemmin näin saman perhosen etupihalla auringonkukissa ja toisen yksilön kasvimaalla kehäkukissa. Harmi, etten saanut siipien alapinnasta kuvaa, niin tunnistaminen olisi varmentunut.

Repaleisista siivistä huolimatta lentäminen sujui vallan mainiosti.

Ehjempisiipinen keisarinviitta (?) kehäkukalla.

Huomasin myös, että puutarhassa kannattaa olla kukkien lisäksi myös kiviä, haketta ja kuormalavoja, sillä jatkuvasti joku perhonen laskeutui niiden päälle lepuuttamaan siipiänsä. Tai mistä minä tiedän, oliko kyse siipien lepuuttamisesta vain virhearviointi. Pääasia, että perhosia alkoi taas näkyä useamman huonon perhoskesän jälkeen. Nyt on pidettävä kamera koko ajan käden ulottuvilla ja silmät tarkkana, että tulee kaikki kauniit vierailijat nähtyä. Ovatko isot päiväperhoset ehtineet jo teidän puutarhaanne?