Kukkiva kasvimaa

Kasvimaalla kuuluu minusta olla hyötykasvien lisäksi tietenkin myös kukkia. Silmänilon lisäksi niistä on hyötyäkin, sillä ne houkuttelevat mm. kukkakärpäsiä, joiden toukat saalistavat kirvoja. Kasvimaan kukat ovat myös hyvä mesilähde muille hyönteisille.

Ensimmäinen kehäkukka

En muistanut kylvää tänä vuonna kehäkukkia kasvimaalle lainkaan mutta onneksi maassa on sen verran siemenpankkia, että jonkun verran taimia on noussut sieltä sun täältä. Ensimmäinen kukkija oli vieläpä suosikkiväriäni, eli vaalea ja murretun sävyinen. Sen terälehdet ovat nupun avautuessa melko tummat, hieman ruosteenpunertavat mutta avonaisena kukka on vaalean kellertävä, hieman oranssiin taittava. Myös pari kirkkaan keltaista on nyt aukaissut pari kukkaa samassa lavassa. Toisessa on keltainen keskusta, toisessa ruskea.

Kasvimaan pihdanpuoleisen päädyn lavoja.

Kuvassa etummaisena olevassa lavassa tillit ovat alkaneet jo kukkia. Ne ovat viime vuodelta itsekseen kylväytyneitä ja niistä on kerätty lehtisatoa jo useamman kerran. Toisessa kohdassa keväällä kylvetyistä tilleistä on vasta hetki sitten pystynyt keräämään satoa. Taidanpa jatkossakin antaa tillien kylväytyä omatoimisesti, sillä se näyttää toimivan niiden kohdalla oikein hyvin. Tillit nojailevat keväällä kaadetun vaahteran oksista tehtyyn obeliskiin, jonka tein kyllä pääasiassa avomaan kurkkua varten. On se kurkkukin tuolta sekasotkun seasta kasvamassa; sen latva yltää nyt noihin vaakapuihin. 

Kukkiva tilli ja joku pieni kukkakärpänen.

Samassa lavassa kasvaa myös ilmasipulia, joihin iski jo jonkun aikaa sitten ehkä laukanruoste. Voi olla myös joku muu home- tai sienitauti, sillä tauti tuli erään kesäkuussa varsia pahasti runnelleen rankkasateen jälkeen. Keräsin kaikki viottuneet lehdet kompostiin mutta en raskinut katkoa sipuleita tekeviä varsia pois ennen kuin sipulit ovat riittävän suuria. Osan keräsin eilen ruuanlaittoon mutta muutama jäi vielä kasvamaan kokoa. Ilmasipulien takana korkeammassa lavassa rehottaa valtaviin mittoihin paisunut krassi, josta lisää hetken päästä. Kurkataan ensin krassin kanssa elintilasta taistelevia vahapapuja sekä kasvimaan samettikukkavalikoimaa.

Vahapavut ovat alkaneet tehdä jo ensimmäisiä palkoja. Taustalla oranssi samettikukka.

Joku otus on käynyt pikkuisen maistelemassa papujen lehtiä mutta minkäänlaista etanainvaasiota kasvimaalla ei näytä onneksi olevan tänä vuonna. Istuttelin samettikukkiakin vähän sinne sun tänne etanoiden houkuttimeksi, sillä ne ovat yleensä ensimmäisten joukossa erityisesti pelto- ja valepeltoetanoiden ruokalistalla. Sadesäällä pahasti etanoiden valtaama sammari on helppo nostaa juurineen ylös, jolloin myös nilviäiset lähtevät mukana. Siinäpä teille ilmainen vinkki etanatorjuntaan. Itse kerätyt vanhat samettikukan siemenet itivät vähän kehnonlaisesti, joten jouduin turvautumaan kaupan siemenpussiin. Nappasin suunnilleen ensimmäisen vastaan tulleen sekoituspussin ja täytyy sanoa, että tulipa aika laidasta laitaan eri värisiä sammareita.

Tässä yksi rivi pienempi- ja isompikukkaista.

Tässä lisää. Oikealla ylhäällä jättikukkainen ja alhaalla pienikukkaisin.

Yllä olevassa kollaasissa vasemman ylänurkan tummanpunainen ja oikean alanurkan pikkukukkainen ovat suosikkejani. Pienikukkainen taivuttaa harvat terälehtensä kukinnan edetessä suoraan alaspäin, jolloin pörheä keltainen keskusta nousee näkyvämmin esiin. Sympaattinen pörröpää. Aika kiva on myös vasemman alanurkan oikeanpuoleinen, punakuvioinen sammari. Sen sijaan sen vieressä oleva tasavärinen ja oranssi ei ole niin mieleeni eikä varsinkaan oikean ylänurkan överi-iso oranssinkirjava kukka.

Näistäkin kahdesta oikeanpuoleinen on enemmän mieleeni.

Autotallin seinustan kukkia.

Aika hauskasti sattui osumaan tomaattilaatikon sammarivärisuora. Pieni keltainen vasemmalla ja oikeanpuoleisen alakuvan sammarit ovat omista siemenistä kasvatettuja. Laitoin niitä chilin ja parin tomaatin ruukkuihin tarkoituksella, sillä punaista seinää vasten keltainen erottuu kivasti. Krassien kanssa kävi huonompi tuuri, sillä tietysti ne kaksi seinustan laatikkoon istuttamaani tainta olivat kumpikin punaisia eivätkä kauempaa katsottuna erotu yhtään seinästä. Se aiemmin mainittu kasvilavan monsterikrassi taas on lämpimän keltainen punaisin täplin. Yrttilavassa kasvava krassi ei ole vielä alkanut kukkia mutta siellä ei värillä olekaan niin väliä. Toiveiden täyttymys olisi oikein tummanpunainen, jollainen oli viime kesänä yksi krasseista. Luultavasti se on kuitenkin tasavärisen oranssi, sillä niitä on tullut joka vuosi vähintään yksi.

Tämä olisi sopinut hyvin punaista seinää vasten.

Yrttilavassa kukkivat timjami ja kamomilla.

Luulin keväällä, että timjami olisi kuollut taas kerran talven aikana. Pitkään sen heräämisessä menikin mutta viimein viimevuotisten taimien yksi verso heräsi henkiin. Nyt se alkoi kukkia. Toivon, että se ja sen ympärille istuttamistani uusista taimista edes joku selviäisi ensi talvesta. Ainakin joskus yhdestä talvesta selvinnyt timjami meni varmemmin seuraavankin talven yli kuin saman vuoden kasvatit. Timjamien seurana kasvaneet kamomillat alkavat jo olla tiensä päässä samoin kuin muualla kasvimaalla villiintyneet kamomillat. Pitäisi oikeastaan repiä kaikki pois ja karistella siemeniä vähän hallitummin sopiviin paikkoihin. Niistä saattaisi vielä saada myöhemmin syksyllä uutta kamomillasatoa.

Pioniunikoita valkosipulien seassa

Valkosipulipenkistä tuli melkoinen viidakko kun tuli syksyllä istutettua kynnet vähän liian tiheään ja ripsautettua vielä pioniunikon siemeniäkin sekaan. Ripottelin unikonsiemeniä myös muualle puutarhaan ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki ovat tuota samaa luumunpunaisen sävyä. Alunperin olivat sekoitusta mutta olisiko sitten tuo väri ollut niiden perimässä dominoivin sävy?

Sokeriherneitä

Aidan viereen kun päästiin, niin katsotaan nyt muualtakin aidan vierustan kukintaa. Luumun sävyjä löytyy nimittäin lisääkin. Sokeriherne 'Grijze Roodbloiende' tekee kauniin punaiset ja melko suuret kukat ja makeat palot. Kuvanottohetkellä sattui olemaan aika vähän avonaisia kukkia mutta satoa noista on kerätty jo pariin kertaan. Jos herneenpalot päästää kasvamaan syöntikokoisiksi, herneet ovat vihreitä mutta tuleentuessaan ne muuttuvat luumunpunaisenkirjaviksi. Helpottaa kummasti keväällä kylvämistä, kun voi laittaa sokeri- ja silpoydinherneet samaan kippoon likoamaan ja silti erottaa eri herneet toisistaan. Herneiden juurella kukkii oranssinkeltainen kehäkukka.

Aidan vierustaa toisesta kohdasta

Sokeriherneiden ja papujen lisäksi aidan vierustan kapeassa penkissä kasvaa tänä vuonna sekaisin kamomillaa (yllätys), kehäkukkia, kuukausimansikoita, kaurajuurta, purppurarevonhäntää, tsinniaa ja puna-auringonkukkia. Kaksi viimeisenä mainittua eivät vielä kuki. Lisäksi heti aidan juuresta naapurin nurmikon puolelta nousee siankärsämöitä ja valitettavasti myös parin metrin matkalta vuohenkelloa, joka yrittää puskea kasvimaan puolelle. Revin niiden lehtiä myös aidan läpi aina kun ehdin mutta se vain hidastaa niitä hetken. Pitäisi kaivaa naapurin nurmikolta kaikki pois, jos haluaisi saada vuohenkellot kuriin mutta eihän sinne sovi mennä penkomaan. Keräsin pahimmalta vuohenkellokohdalta kaikki kuukausimansikat pois ja pidän sen pelkästään yksivuotisilla kasveilla, jotta voin edes keväisin ja syksyisin perata vuohenkellojen juuret mahdollisimman syvältä pois. Ainoa löytämäni luonnonmukainen keino vuohenkellon heikentämiseen olisi löytää jostain vuohenkelloruosteen vaivaamia kasveja, joilla voisi koettaa tartuttaa ruosteen mutta enpä ole vielä sellaisia löytänyt. Ahkera etsintä jatkukoon!

Viikon ihmetyksiä

Syyshortensia 'Prim White' ja loistokärhö 'Voluceau'.

Päivät kuluvat jos jonkinmoisten puuhien parissa ja siinä sivussa kuvia kertyy kameran muistiin kuin huomaamatta. Pää tuntuu kuitenkin olevan vähän jumissa kirjoittamisen suhteen, joten ehkäpä tänään katsellaan vain viikon varrelta kertyneitä kuvia ilman isompia jorinoita.

Jaloangervoa 'Erica' ja taustalla kiiltoleimu.

Jaloangervojen kukinnasta en ole tainnut laittaa juuri minkäänlaista kuvaa, vaikka ne ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Ensimmäiset ovat itse asiassa jo lopettaneetkin mutta suurin osa on vielä komeassa kukassa. Ja mikseivät olisi tämän kesän sademäärällä...

'Sinikka'-luumu kelpaa jo kannattelemaan linnunpelättimiä.

Tuli kiire laittaa pensasmustikoille ja herukoille linnunpelättimiä, kun huomasin eräänä päivänä ison parven räkättirastaita naapurin ja meidän herukkapensaiden kimpussa. Tein viime syksynä luumupuiden suojaksi muovikasseista pitkiä nauhoja, jotka kieputin puiden oksille. Otin nauhat satokauden jälkeen talteen ja nyt ne pääsivät suojaamaan marjapensaita. Hyvin ovat marjat pysyneet tallessa eikä ole räksiä tai harakoita puutarhassa näkynyt. Kunhan marjat on pääsääntöisesti kerätty, otan muovipussinauhat varastoon siksi aikaa, että luumut alkavat kypsyä.

Joissakin mustikoissa on oikein hyvin marjoja, toisissa vähemmän. Kuvassa 'Northblue'.

Kokeeksi nostettu valkosipuli. Minun kädessäni, ei lasten.

Nostin eilen ensimmäisen kasvimaalle istutetun valkosipulin. Tähän saakka olen kerännyt ruuanlaittoon vanhalle kasvimaalle itusilmuista jääneitä jämiä, jotta ne alkaisivat pikku hiljaa loppua kukkapenkeistä. Toki arvelin, että valkosipulit olisivat kasvaneet tänä kesänä oikein hyvin, kun vettä on riittänyt ja lannoituksenkin muistin ajallaan. Siitä huolimatta koenostettu sipuli yllätti muhkealla koollaan. Kuvasta kokoa on ehkä vähän vaikea hahmottaa, mutta vaaka näytti 110 grammaa sitten, kun varsi oli pätkäisty kahden sentin mittaiseksi ja juuret leikattu lyhyiksi. Kaupan valkosipulit jäävät niin koossa kuin maussa kakkosiksi. Taidan tänään nostaa kaikki pois, sillä alimmat lehdet alkavat jo kellastua. Viikonlopulle on luvattu poutaista säätäkin, joten sipulien kuivuminen lähtee hyvin käyntiin. Säilyvät sitten pitkälle ensi kevääseen hyvinä.

Jotain pientä mutta kukkien määrästä päätellen hyvin kunnianhimoista: kuunlilja 'Blue Mouse Ears'.

Koivunsiemeniä hämähäkinseitissä. Kuvan keskellä itse hämähäkkikin odottamassa eläväisempää saalista.

Keijunkukkien siemenkylvöksen satoa alakuvissa, emokasvit yläkuvissa.

Kokeilin viime kesänä risteyttää itse keijunkukkia 'Midnight Rose' ja 'Green Spice'. Keräsin loppukesällä vähät siemenet talteen ja kylvin ne talvella kylmäkäsittelyyn. Itämisprosentti oli melko hyvä, joskin osa pienimmistä taimista kuoli matkan varrella. Kuusi taimista on vielä hengissä ja niistä neljä on sen verran isoja, että todennäköisesti selviävät ensi talvestakin, jos vain ei tule mitään poikkeuksellisia olosuhteita eteen. Puolet taimista on yllä olevan kuvan keskimmäisen siementaimen kaltaisia, hieman hopeaan taittavia violetteja näyttävillä lehtisuonilla. Yksi on melko tarkalleen 'Midnight Rosen' näköinen, violettilehtinen vaaleanpunaisilla pilkuilla. Kuvat on vain otettu eri valossa. Viimeistä taimista ei uskoisi kummankaan emonsa jälkeläiseksi. Sen lehdet näyttävät maata tai vaikka kättä vasten katsottuna armeijanvihreiltä mutta vähänkään sivusta, yläviistosta tai valoa vasten katsottuna ne ovat selvästi oranssinsävyisiä. Vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat punaisia. Kerrassaan erikoinen yksilö, jonka kasvua seuraan suurella mielenkiinnolla.

Kesäkukkapenkin hyvin osunut trio: pioniunikko, kehäkukka ja leijonankita, jonka kukkien keskellä on samaa sävyä kuin kehäkukissa.

Keijunkukkien siementaimien lisäksi myös kesäkukkapenkissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yllä olevan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevia leijonankitoja olen seuraillut hyvin tarkkaan, sillä jostain syystä yksi kukkavarsista vain venyi ja venyi pituutta. Tyveltä lähteneet haarat kukkivat kehäkukkien korkuisina mutta valkoisen aitatolpan vasemmalta puolelta hyvin tarkkasilmäiset voivat bongata pari  lehtitupsua ja niiden välistä nousevan varren. Sitä kun seurailee noin 80cm:n korkeudelle, osuu ensimmäisiin kukkiin. Monsterivarren latva huitelee reilusti yli metrissä. Onko meillä maaperässä jotain kummallista vai muuttuuko siementen perimä pussinpohjalla kylvöä odotellessa, kun vuosi toisensa jälkeen saman siemenerän 'Potomac Lavenderit' keksivät toinen toistaan erikoisempia juttuja? Kukkien väreissäkin on nyt kolmea erilaista variaatiota. Ymmärtäisin asian paremmin, jos kylväisin joka vuosi edellisenä kesänä omista kukista kerättyjä siemeniä. Nyt kuitenkin kaikki ovat tismalleen samaa tavaraa, vuosi vuodelta vain vanhempina.

Kasvun ihme: metrinen leijonankita. Ottiko kenties mallia maa-artisokista?

'Polish Spirit', jonka ensimmäisessä avautuneessa kukassa on merkkejä alkukesän kylmästä.

Kerroin kesäkuussa kärhöjen hallavaurioista (muistinvirkistystä täällä). Silloin ei ollut vielä yhtään vihreäksi muuttunutta kukkaa auki ja kun niitä ei näyttänyt tulevankaan, luulin kärhöjen selvinneen alkukesän pakkasista. Osa värinmuutoksilla aiemmin reagoineista kärhöistä ei tosin ollut hallahöiden aikaan vielä edes kasvussa, joten ne tietenkin kukkivat aivan normaalisti. 'Polish Spirit' lähti kuitenkin aikaisin keväällä kasvuun ja nyt kun ensimmäinen kukka vihdoin aukesi, siinä olikin selvästi vihreää väriä ja vielä epämuodostuneita terälehtiä. Nyt samaan versoon avautuvat kukat näyttävät olevan normaaleja mutta seurailen vielä, miltä näyttävät muiden versojen ensimmäiset kukat kunhan niidenkin nuput alkavat aueta.

Päivän kärhöksi valitaan loistokärhö 'Elsa Späth'.

Sanainen arkku näyttikin sitten ihmeesti aukeavan loppua kohti eikä tullut pelkkää kuvakierrosta tästäkään postauksesta. Nyt taidan lähteä kerryttämään uusia kuvia kameran muistikortille, sillä öisen sateen jäljet ovat hävinneet sen verran, että perhoset ovat päässeet liikkeelle. Purppurapunalatvalla ja punahatuilla näyttääkin olevan melko vilkasta lentoliikennettä, jota on ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin. Aurinkoista viikonloppua!

Harvemmin esiteltyjä

Heinäkuu vaihtui elokuuksi taas kerran aivan liian nopeasti. Vaikka elokuukin voi olla jopa kesän paras kuukausi mitä kukkaloistoon tulee, niin pimenevät illat kertovat syksyn vääjäämättä lähestyvän. Mutta yritetään työntää se ajatus taka-alalle ja keskitytään nauttimaan täysillä kesästä sen aikaa kun se vielä kestää.

Ensimmäiset keisarinviitat saapuivat nauttimaan lapinnauhuksen kukista.

Keltainen ei ole suosikkivärejäni puutarhassa mutta yhden nauhuksen voin antaa kasvaa ihan vain perhosten ja pörriäisten iloksi. Alunperin minun piti istuttaa nauhus kivikkorinteen päähän taustakasviksi, pölyttäjien riemuksi ja pitämään joutomaalta vyöryvät heinikot kurissa. Sittemmin nauhus on "jämähtänyt" grillikatoksen taakse varjopenkkiin ja vaikka itse sanonkin, sen paikkavalinta on melkoisen onnistunut. Juuri nyt sen lähistöllä ei kuki mitään ja rypäs keltaisia soihtuja ei isompien kasvien takaa juuri erotu niin isolle alalle, että se häiritsisi värisilmääni. Nauhus myös viihtyy oikein mainiosti paikallaan, joten miksipä palaisin enää alkuperäiseen suunnitelmaani. Toki siitä voisi ottaa jakopalan kivikkorinteen päähän, niin olisi sielläkin vielä yksi kasvi lisää pölyttäjien iloksi.

Lapinnauhus 'Hietala' koko komeudessaan. Kuunliljat eivät ihan vielä kuki.

Nauhus ja sen takana oleva töyhtöangervo ovat viimeiset kasvit ennen liiterin takana olevaa risujen ja muun roinan keräysaluetta. Kunhan haketettavaa risua tulee taas enemmän, jatkan istutusalueiden välissä kulkevaa hakepolkua vielä niiden viereen, niin tulee selvempi raja rikkaruohoja puskevan heinikon ja varsinaisen kukkapenkin väliin. Jokunen leskenlehti jaksaa puskea aluskasvina olevan kevätkaihonkukan läpi isompien kasvien sekaan mutta muuten rikkaruohot ovat pääsääntöisesti pysyneet kuitenkin omalla puolellaan, vaikka tämä osa puutarhaa ei ole koskaan ollut ensisijaisena kitkentäkohteena. Joka tapauksessa hakereunus antaa vielä sillekin viimeisen silauksen.

Eilen illalla aurinko osui kauniisti varjokujan päässä oleviin jaloangervoihin.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink'.

Toinen rantalaukkaneilikoista päätti tehdä vielä yhden kukinnon. Se kukki oikein hienosti kesä-heinäkuussa mutta ne muutamat siitä otetut kuvat taisivat epäonnistua. Sen kukat tuntuvat olevan kameran tarkennukselle erityisen hankalia. Nyt, kun kukintoja oli vain yksi, kuvaaminenkin onnistui paremmin. Jostain syystä toinen rantalaukkaneilikka kasvaa kituliaammin kuin kuvan yksilö, vaikka niillä ei ole kuin nelisenkymmentä senttiä välimatkaa. Olen istuttanut ne vähän erilleen rusakoiden vuoksi. Ihan vierekkäin kasvavat puskat parturoitaisiin kerralla molemmat, mutta jos pupu joutuu ottamaan muutamankin askeleen päästäkseen toisen kimppuun, se saattaa kerralla pomppia kauemmas ja jättää toisen maistelun sikseen. Toistaiseksi se on ainakin pitänyt paikkansa, tosin eipä nyt kesäaikaan ole jänöjä liiemmin pihamaalla näkynytkään. Eilen illalla pelästytin yhden keskenkasvuisen rusakon tontin laidalta matkoihinsa.

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' löysi tiensä tänne viime kesän lomamatkalta.

Olen ollut parina päivänä vatussa lasten kanssa. Pakastimeen asti on mennyt suunnilleen 4,5 litraa ja suoraan suuhun toinen mokoma. Käytännössä lasten työpanos pakastimeen päätyneissä marjoissa on pari desiä, mutta olivatpahan juttuseurana. Tänään en jaksanut lähteä keräämään kun piti saada puutarhassakin jotain aikaiseksi. Järkevämpi olisi toki ollut vatustaminen nyt kun marjat ovat parhaimmillaan mutta ei sitä touhua joka päivä jaksa. Jos huomenna ei sada koko päivää, voisi käväistä vielä pari tuntia vatukossa hakemassa marjoja talteen.

Anopilta saatu daalia on kukkinut koko kesän.

Kasvimaalla krassi hehkuu keltaisena. Samassa amppelissa kasvaa myös kuukausimansikka ja herne.

En tänä vuonna esikasvattanut krasseja lainkaan ja siementen liotuskin unohtui. Kasvimaalle yhden lavan reunaan suorakylvetyt siemenet eivät itäneet ja ruukkuihin kylvetyilläkin kesti ikuisuuden itää. Tietysti kohdalle sattuivat ne kesäkuun alun kylmät säät, jotka varmasti hidastivat itämistä. Nyt kuitenkin ensimmäiset krassit ovat alkaneet kukkia. Vaikka muualla puutarhassa keltaisella on hyvin pieni vähemmistöosuus tarkkaan harkituissa paikoissa, kasvimaalla saa olla niin keltaista kuin oranssiakin. Tänä vuonna tosin oransseja kehäkukkia on ollut jo melkein liikaakin, joten yritän vähän rajoittaa niiden siementämistä ja suosia lempeämpiä värejä. Ensi vuotta varten keräsin jo pikkuisen talteen siemeniä ainokaisesta vaaleankeltaisesta kehäkukasta. Tarkoitus on kerätä siemeniä myös 'Bronzed Beauty' -lajikkeesta, vaikka niiden perimään on varmasti sotkeutunut muitakin värejä. Ehkä sieltä silti vielä jokunen söpö, murrettu sävykin vielä tulevaisuudessa löytyy.

Isosudenporkkana? Etualalla vaaleankeltainen on luullakseni kaliforniantuliunikkoa, joka laittaa illalla kukkansa suppuun.

Kasvimaan viereen tekemäni kesäkukkapenkki on tänä kesänä ollut vihdoin iloisenkirjava sekamelska yhtä sun toista leikkokukaksi kelpaavaa kasvia. Sinne menivät kaikki ylimääräiset kesäkukan taimet ja suorakylvettäviä siemeniä. Yhteen kohtaan ripottelin veriapilan siemeniä ja siitä olen käynyt silputtamassa kasvimaalle katetta silloin kun ruohosilppua ei ole ollut riittämiin tarjolla. Kesäkukkasekoituksesta on noussut itselleni aivan tuntemattomia kasvituttavuuksia, joista ainakin haaleankellertävä kaliforniantuliunikko pääsee jatkoon. Isosudenporkkanaksi epäilemäni kasvi on myös ollut mukava täytekasvi niin kukkapenkissä kuin asetelmissakin, joten se taitaa myös saada jatkopaikan.

Ihana tumman luumun sävyinen pioniunikko.

Pioniunikot olivat vuosien takaisesta kylvöstä elämään jääneitä yksilöitä. Tänä vuonna suurin osa on ollut tuota samaa tumman luumun sävyä. Niistä pitää myös kerätä siemeniä talteen ja ripotella muuallekin puutarhaan. Pioniunikon lehdet eivät ole kovin kauniit mutta korkeampien kasvien seasta noustessaan niiden kukat ovat upeita. Jostain edellisvuosien jämistä on myös ilmestynyt saman sävyistä ruiskaunokkia pariin paikkaan. Pidän juuri tuosta sävystä paljon, joten lienee sanomattakin selvää, että siemeniä kerätää talteen ruiskaunokeistakin. Kesäkukkaseoksesta peikonkakkara ja tuoksupielus saavat kylväytyä itsekseen kesäkukkapenkkiin ja miksei sen ulkopuolellekin marjapensaiden väliin mutta tuskinpa kerään niistä siemeniä. Myöskään seuraavan kuvan luikero ei tule saamaan jatkopaikkaa.

Komeasilkkikukkako? Latva jatkuu ties miten pitkälle ja kukkia aukeaa varren alaosasta lähtien pikku hiljaa.

Onko tämä sitten isosilkkikukka? Kasvaa siivosti ja on kaunis, joten saa jatkopaikan.

Lisää tuttuja ja tuntemattomia kesäkukkia on ilmestynyt aurinkopenkkiin, johon ripottelin myös samaa siemenseosta. Jätetään niiden esittely kuitenkin toiseen kertaan, sillä näkymät eivät ole muuten siellä kovin kummoiset. Jostain syystä kevään visio ei sitten kohdannut taaskaan todellisuutta... Ihan jokainen edellissyksynä istutetuista perennantaimista ei selvinnyt talvesta eivätkä aukkopaikkoihin ripotellut kesäkukansiemenet riittäneet täyttämään välejä. Moni kesäkukka kun sattui olemaan sellaista hentokasvuisempaa mallia, jotka tarvitsisivat rotevampia vieruskavereita pysyäkseen pystyssä. Muutostyöt ovat kuitenkin käynnissä, joten ehkä vielä joskus se viimeinenkin parin neliön ala aurinkopenkistä alkaa näyttää hyvälle.

Ja mikäs se kukkii keskellä kesää? Jouluruusu 'Pretty Ellen Spotted' on vähän eksynyt aikataulusta ja väristäkin.

Enpä muista, milloin olisi jouluruusu aloittanut uusintakierroksen heinä-elokuun vaihteessa. Liekö sateinen kesä huijannut jouluruusun sisäistä kalenteria. 'Pretty Ellen Spotted' on hankittu vuosi sitten heinäkuun lopussa ja se kukki aivan loppuvuodesta lumen seassa. Kevään kukinta taisi jäädä siltä välistä tai ainakaan en muista sen kukkineen. Hassua jouluruusun kukassa on kukinta-ajan lisäksi sen väri, sillä terälehtien pitäisi olla valkoisen sijaan vaaleanpunaisia. Ja sen värisenä se kukkikin silloin viime syksynä. Suurella mielenkiinnolla seuraan, mitä tämä aikataulusta ja väreistä eksynyt luonnonoikku keksii seuraavaksi tehdä.

Päivän kärhöksi valitsin tänään loistokärhö 'Innocent Blushin'.

Iloista ja värikästä elokuuta!

Lapion loma lusittu

Kaksi valkoista pioniunikkoa loistaa kärhökaaripenkin rönsyävässä sekamelskassa.

Eihän sitä avointen jälkeen pitkään joutanut huilimaan, kun alkoi taas lapio huudella tekemisen puutetta. No, eipä se ole päässyt alkukesän jälkeen oikeastaan muihin puuhiin kuin yksittäisiin kasvisiirtoihin avuksi. Alkaahan siinä vähänkään toimeliaampi lapio kyllästyä joutenoloon. Punaherukasta saatiin tänä vuonna ruhtinaallinen kahdeksan desilitran sato, joten puska jouti lähteä viimeiselle matkalleen. Ei se kyllä helpolla periksi antanut. Ei uskoisi, että niin hyväjuurinen kasvi voisi olla niin vaivainen ja tautinen kuin punaherukkamme oli! Kesällä poistettu viherherukka oli aivan toista laatua, sillä sehän lähti melkein puhaltamalla irti ja haperoiksi lahonneita juuria ei saanut vetämällä ehjinä pois maasta. Punaherukankin juuret piti kaivaa, sillä vetämiseen olisi tarvittu työhevonen eivätkä ne suostuneet katkeamaankaan. Viimein puskan oli kuitenkin annettava periksi, kun kaivoin maat ympäriltä ja katkoin paksuimpia juuria oksasaksilla poikki.

Punaherukka kärryssä ja loput ämpärissä, 'Vilma' sen oikealla puolella punaherukan entisellä paikalla.

Mahdollisen tautiriskin vuoksi päädyin kaivamaan myös kolme kottikärryllistä maata punaherukan kuopasta pois ja vaihtamaan hakkeetkin. Uutta multaa ja haketta sain vanhan viherherukan tilalle istutetun 'Vilman' kohdalta. Vähän hölmöltä tuntui siirtää maata pari metriä ensin yhteen suuntaan, sitten toisesta kohdasta saman verran takaisin ja lopulta ensimmäisen paikan mullat toisen kuopan täytteeksi. Kumpikin kottikärryistä oli myös täytetty milloin milläkin aineksella, ettei tarvinnut kaikkia maahan läjittää. Lopulta homma oli valmis ja pääsin mittailemaan mansikkamaan paikkaa. 

Entinen mansikkamaa ja sen vieressä läjissä punaherukan multaa, haketta ja kivituhkaa sekä 'Vilman' entinen asuinsija. Karoa haukotuttaa emännän touhut.

Penkkirivien paikkojen päättämisen jälkeen alkoi kivituhkan rapsuttelu. Ensin kivituhkat piti saada mansikkapenkkien kohdalta tarkasti pois, jotta pääsi kääntämään maata. Sanomalehdillä ja kivituhkalla kattaminen on selvästi auttanut vuohenputki- ja valvattiongelmaan, sillä kummankaan juuria ei löytynyt pari vuotta peitettynä olleista kohdista. Pari voikukan juurta löytyi eivätkä nekään olleet kovin elinvoimaisen oloisia. Kyllä se selvästi auttaa näännyttämisessä, jos käy napsimassa kivituhkan läpi puskeneet lehdet pois. Viime syksynä peitetty alue ei ollut aivan niin hyvin maatunut, mutta eipä siinäkään paljoa ollut kitkettävää.

Homma etenee. Oikeanpuoleinen penkki tuli aika lähelle 'Vilmaa', mutta eiköhän tuosta mahdu kummatkin marjat keräämään. Pienessä tilassa on tehtävä kompromisseja suuntaan jos toiseenkin.

Mansikkariveihin tarvittiin lisää multaa, joten päädyin tutkimaan, voisiko viimevuotista puutarhakompostia jo käyttää. Varmaan sieltä jokunen siemenrikka (=miljoona) nousee, mutta muuten multa vaikutti oikein hyvältä, vaikka vähän etuajassa sitä otin käyttöön. Ripsautin pikkuisen kalkkia ja syyslannoitetta mullan sekaan ja vasta jälkeenpäin muistui mieleen, että mansikan satomääriä voi parantaa pieni typpilisä syksyllä. Googlailun perusteella sen aika olisi syyskuun alussa. Taisi jäädä tältäkin vuodelta tekemättä moinen toimenpide kun tuli se syyslannos laitettua. Kaivoin mansikat mahdollisimman isoilla juuripaakuilla ylös ja istuttelin uuteen penkkiin. Nyt saivat asianmukaiset istutusvälitkin (35-40cm). Isoimpia lehtiä leikkasin lopuksi pois, jotta taimet eivät haihduta liikaa näin lämpiminä päivinä. 

Tähän pisteeseen mansikkamaa jäi ennen kuin piti lähteä töihin. Tuonne taakse isompien marjapensaiden väliin jäivät loput mansikat, jotka tulevat tuohon kolmanteen penkkiin. Pääsevät varjosta puolivarjoon.

Mansikkamuovia en halunnut tähänkään mansikkamaahan, mutta jonkinlainen kate väleissä kannattaisi olla pitämässä marjat puhtaina. Tällaisena sadekesänä hiekka ei selvästikään ollut hyvä vaihtoehto, sillä osa mansikoista oli aika hiekkaisia. Oletteko te, joilla on ollut haketta mansikoilla, olleet tyytyväisiä siihen? Toinen vaihtoehto olisi hamppu tai olki. Löytyykö kokemuksia kummastakaan tai onko ideoita vielä jostain käyttökelpoisesta katemateriaalista?

Mansikkapenkkiä kaivellessa mietiskelin samalla, mihin aikanaan istuttaisin näitä äitini pistokaskokeiluja. Joukossa on mm. kolme kärhöä, pari syyssyrikkää sekä nuokkusyreeni.

Loppukevennykseksi muutama sana seuraavan projektin syntyprosessista. Katselin eräänä aamuna ikkunasta takapihalle, kun esikoinen tuli kysymään: "Mitä sinä äiti siinä tuijotat?" Vastasin miettiväni, voisiko tuohon yhteen kohtaan tehdä vielä kukkapenkkiä vai pieneneekö pelikenttä liikaa. Esikoisella oli vastaus valmiina: "Tee vaan kukkapenkkiä. Tuosta kohdasta karkaa aina pallo metsään. Sitten siihen kukkapenkin etureunaan voisi tehdä vielä puusta näin korkean (n.1m) aidan lisäesteeksi." Aidasta en tiedä, mutta suunnitelmat alkavat olla siinä pisteessä, että voisi alkaa jo kaivamaan. Kunhan vain töiltä ja marjankeruulta ehtisi.

Blogi täyttää pian vuosia

Hyvää ystävänpäivää blogiystäväni ja kaikki lukijani! Lupailin edellisessä postauksessa, että tällä viikolla blogissa tapahtuisi jotain jännää. Enpä sitten malttanutkaan tämän pidempään pitää teitä odottamassa. Menkööt vaikka ystävänpäivän piikkiin.

Sinikatana 'Alba' ja kaukasianmaksaruoho 'Summer Glory'.

Loppukuusta tulee täyteen neljä vuotta ensimmäisestä postauksestani enkä voi sanoa katuneeni hetkeäkään bloggaamisen aloittamista. On tämä ollut niin antoisaa, mielenkiintoista sekä inspiroivaa, ja tuonut paljon iloa elämään varsinkin talvisaikaan. Kolmivuotissynttärit menivät vähän huomaamatta ohi ja se jäi vähän kaivelemaan. Nyt olin ajoissa liikkeellä ja sain hankittua arvontaan mielestäni kivat palkinnotkin. Esikasvatussesonki on sopivasti aluillaan (nopeimmilla jo alkanut) mutta palkinnoksi valitsemillani siemenillä ei olekaan vielä mikään kiire päästä multaan. Kaikkia niistä voi nimittäin kylvää suoraan maahan, jos esikasvatus ei tunnu omalta jutulta. Ne sopivat myös "puutarhattomille", sillä kaikkia näistä voi kasvattaa myös ruukuissa vaikkapa parvekkeella tai terassilla. Halutessaan niitä voi myös esikasvattaa, jolloin saa kukintaa ja satoa aikaisemmin.

Arvontapalkintoina on syötävissä minikokoa, kukissa korkeampaa.

Päädyin valitsemaan sekä kasvisten että kukkien siemeniä. Herkkupuolelta löytyy pikkuruisia palleroita tekevä porkkana 'Pariser Markt 5´, salaattisekoitus Baby Leaf mix sekä sekoitus eri värisiä retiisejä. Kukista valitsin isotsinnian 'Royal Purple' sekä isosilkkikukan 'Sybil Sherwood', jotka kumpikin ovat myös hyviä leikkokukkia. Jotta syötävää ja katsottavaa olisi yhtä paljon, lisään mukaan vielä pussillisen omista pioniunikoista kerättyjä siemeniä. Värivalikoimaa on laidasta laitaan, tosin meillä on lukumääräisesti eniten tullut yleensä luumun sävyjä. Seuraavissa kollaaseissa on kattaus viime kesän unikoista. Keräsin siemeniä aika monesta siemenkodasta ympäri pihaa ja sekoitin ne keskenään, joten lopputulos on täysi yllätys.

Luumun sävyjä ja yksi vaaleanpunainen pörriäinen.

Viime kesänä suurin osa kukista oli yksinkertaisia, mutta oli joukossa muutama kerrannainenkin. Maan ravinteikkuus varmaan vaikuttaa kukan malliin, sillä viime kesänä kerrannaiset yksilöt löytyivät paremmasta mullasta ja köyhempään paikkaan kylvetyt yksilöt jäivät yksinkertaisiksi. Kylvän kesäkukkia yleensä vasta perustettuihin kukkapenkkeihin, joiden maata en ole vielä ehtinyt parantaa. Siksipä suurin osa unikoistakin oli yksinkertaisia, tosin viehättäviä ovat minusta nekin. Pioniunikot onnistuvat parhaiten kun ne kylvää heti lumien sulettua suoraan maahan. Kukinta alkaa kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa ja jatkuu pitkään, jos käy leikkaamassa kukkineet kukat pois. Ruukkukasvatuksessakin kylväisin nämä suoraan ulos lopulliseen ruukkuunsa, jotta muutenkin korkeat kasvit eivät venähdä liian honteloiksi.

Erilaisia punaisia sekä yksi valkoinen. Alanurkan tummanpunainen pörrö on parin vuoden takaa. Kuva oli parempi kuin viime kesänä vastaavan näköisestä kukasta ottamani otos.

Arvonnan säännöt:

Osallistut arvontaan olemalla lukijani joko täällä bloggerissa tai blogit.fi -sivustolla ja jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jokaiselle on tasapuolisesti yksi arpa tarjolla ja kaikki siemenet menevät yhdelle onnelliselle. Palkinto postitetaan vain Suomeen. Lisähupia tämänkertaiseen arvontaan tuo se, että toivoisin kommentissasi sinun esittävän minulle puutarhaan liittyvän haasteen tai erikoisemman tehtävän toteutettavaksi (esim. opetella kymmenen kasvia kiinan kielellä tai laskea, kuinka monta ötökkää löytyy neliömetrin alueelta kukkapenkistä). Yllytyshulluna lupaan toteuttaa vähintään yhden haasteista (paitsi jos kaikki ovat täysin mahdottomia toteutettavaksi). Saatanpa jopa heittäytyä ihan villiksi ja synttäreiden kunniaksi palkita myös parhaan tai hauskimman idean. Laittakaahan luovuus valloilleen!

Voittaja arvotaan blogin synttäripäivänä, eli sunnuntaina 27.2. klo 20.00. ONNEA ARVONTAAN!

Puutarhan merkitys minulle

Yksivuotissynttäripostauksen kysymystulvan purkaminen jatkuu. Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista halusi tietää,

mitä puutarha merkitsee sinulle? Tai mitä se antaa sinulle? Minusta on aina kiva kuulla millainen rooli puutarhalla on kunkin elämässä :)

Kiitos Piparminttu kysymyksestä. Tätä minun pitikin pureskella hieman pidempään, että osaisin pukea sanoiksi kaiken sen, mitä puutarha minulle antaa. Minä saan puutarhassa puuhastelusta mielenrauhaa. Meteli ja hälinä stressaavat minua ja kumpaakin on lapsiperhearjessa enemmänkin kuin riittävästi tarjolla. Puutarhassa puuhastelu rauhoittaa kireitä hermoja. Tunnen, kuinka syke laskee ja lihakset rentoutuvat, vaikka kaivaisin uutta kukkapenkkiä tai raahaisin kivenjärkäleitä. Hyvän puutarhapäivän jälkeen unikin on levollisempaa (myös isännällä, kun ei tarvitse herätä vaimon unissapuhumiseen tai -kävelyyn :D ). Tuskin puutarhaa parempaa terapeuttia on edes olemassa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ('John Paul II')

Huomasin jo silloin kun muutin kotoa kaupunkiin opiskelijasoluun, että loppuviikosta alkoi sormia poltella kotona odottavat kukkapenkit. Auta armias, jos sattui olemaan viikonloppuna niin sateista, ettei voinut tehdä yhtään mitään. Nykyisin syksyllä puutarhakelien loputtua tulee vieroitusoireita ja keväällä ennen puutarhakautta alkavat seinät jo kaatua päälle ja pinna kiristyä entistä helpommin. Esikasvatukset helpottavat vähän, mutta ei niidenkään parissa voi joka päivä askaroida. Koulimista pitää odottaa ainakin pari viikkoa loputtoman pitkältä tuntuneen itämisvaiheen jälkeen ja sen jälkeen ei ole muuta tekemistä kuin kastella tarvittaessa ja odotella sopivia ulkoilutuskelejä.

Verenpisaran ('Carmel Blue'?) siroista, pisaranmallisista nupuista ei uskoisi, millainen prinsessamekko sieltä lopulta löytyy.

En ole koskaan oppinut rakastamaan liikuntaa eikä se tuo minulle minkäänlaista mielihyvää. Tunti kuntoilemassa vaikuttaa minuun siten, että hetken aikaa on kuuma, sen jälkeen paleltaa ja väsyttää koko loppupäivän. Tunti kukkapenkin kaivamista ja olo on mitä mainioin iltaan asti, vaikka joka paikkaa kolottaisi. Voisin kuvitella, että saan puutarhassa puuhastelusta samat endorfiinit, mitä "normaalit" ihmiset liikunnasta.

Lilahtava pioniunikko punavärimintun kaverina. Pörröiset pallot houkuttelevat koskettamaan.

Työssäni joudun ajattelemaan hyvinkin pitkälle eteenpäin ja tekemään asioita pieni pala kerrallaan halutun lopputuloksen eteen. Usein niistä pienistä paloista ei vielä välttämättä voi hahmottaa, miten ne vaikuttavat valmiiseen työhön. Työni on myös tietyllä tapaa hyvin abstraktia ja siinä on paljon sellaista, mitä ei voi millään mittarilla mitata. Yritän selventää työtäni vertaamalla sitä koirankoulutukseen:

Tänään opetin Karon kaivamaan käskystä. Apuvoimat valjastettu kinosten pienentelyyn!

Jos halutaan saada täysin kouluttamaton koira pujottelemaan takaperin kahdeksikkoa tolppien välistä, koulutus on aloitettava pieni askel kerrallaan. Ensin yhdistetään koiran päässä koulutustilanne palkkioon. Sitten yritetään saada koira ymmärtämään se, että tietyllä tavalla toimiessaan se saa palkkion. Haetaan pientä liikahdusta oikeaan suuntaan ja palkitaan koira juuri oikealla hetkellä, jotta haluttu toiminto vahvistuu.  Koko ajan pitää tarkkailla koiraa, jotta huomaa, milloin vaatimustaso on sopiva, jotta motivaatio ei häviä ja oppimista tapahtuu. Pitkäjänteisen työn tuloksena koira osaa peruuttaa metrin tolpan viereen. Joskus tulee palkinneeksi koiran aavistuksen väärään aikaan, jolloin koira onkin yhdistänyt palkkion eri toimintaan, mitä kouluttaja on tarkoittanut. Sitten yritetään oikaista väärin opittu toiminta. Vihdoin, koirasta riippuen jopa kuukausien päästä, se osaa pujotella takaperin kahdeksikon. Ja tämähän oli vasta alkua, sillä seuraavaksi kahdeksikko pitää osata pujotella eri näköisten tolppien välistä, eri paikoissa ja häiriötekijöiden läsnäollessa, ja lopulta se yhdistetään uusiin taitoihin.

Motivaatio taitaa olla kohdillaan, kun lumi lentää pitkälle ja kuoppa syvenee.

Vaikka puutarhassakin joutuu odottelemaan siementen itämistä ja kasvien kasvamista, ja joskus kuvittelemaan näkymiä muutaman vuoden päähän, on se silti usein myös hyvin konkreettista. Kitkemisen, kaivamisen ja kasvien siirtelyiden lopputuloksen näkee saman tien. Kuihtuneiden kukkien tai kuolleiden oksien poistaminen näkyy heti kasvin virkeämpänä yleisilmeenä. Pikkuisen nuupottava kasvi nostaa itsensä terhakkaasti pystyyn saadessaan vettä. Tällaiset asiat tuntuvat minusta hyvin palkitsevilta, vaikka rakastan myös työtäni. Ne täydentävät toinen toistaan. Puutarhassa kärsimätön osa minusta saa nauttia, jotta pitkäjänteinen osa jaksaa sekä töissä että lasten kanssa.

Pikkujasmikkeen ihanaa tuoksua odotan jo palavasti.

Ja tietysti nautin myös suunnattomasti kukkien katselemisesta, koskettelusta ja haistelusta. Kauniit kasvi- ja väriyhdistelmät lumoavat, joitain oikein hyväntuoksuisia kasveja voisi tuoksutella vaikka joka päivä ja jotkut kasvit oikein vaativat kättä koskettamaan ja tuntemaan lehtien pehmeys tai kuuntelemaan kahinaa. On ihanaa seurata kasvien nousemista talven jälkeen, nähdä niiden puhkeavan kukkaan ja saavan lopulta ruskan sävyjä. Minusta tämä on sitä rakkautta kasveihin ja puutarhaan, mikä varmasti yhdistää meitä kaikkia puutarhaihmisiä.

Särkynyt sydän 'Alba'.

Tervetuloa Saila lukijaksi! Aurinkoisen keväistä loppuviikkoa kaikille!