Kompostointihaaste

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista mielenkiintoisen haasteen, jonka ajatuksena on esitellä omaa kompostointijärjestelmäänsä etuineen ja haittoineen. Teinkin jo viime keväänä postauksen pikakompostoristamme (löytyy täältä). Silloin muuten tympäännyin lopullisesti biopusseihin ja aloitin vuoraamaan bioastiamme sanomalehtipaperilla. Se kokeilu loppui ehkä kuukauden jälkeen, sillä vaikka laitoin paperia niin ohuelti kuin mahdollista, tuntui, ettei komposti enää lämmennyt niin hyvin ja kompostoituminen hidastui. Siirryimme käyttämään astian suojana tavallista kaupan muovista ostoskassia ja sillä tiellä olemme edelleen. Sitten joskus kun laiskuudesta pääsemme eroon, jätämme muovikassit pois ja alamme järkevien ihmisten tavoin pestä kompostiastian joka tyhjennyksen jälkeen. Joka tapauksessa paperin väheneminen kompostorista sai sen pöhisemään koko kesän 50-70 asteen välillä.

Tyhjensin kompostoria aiemmin tällä viikolla eikä se ole vielä ehtinyt lämmetä uudestaan.

Meillä on kesän ajan ollut kuivikkeena pelkästään puuhake ja satunnaisesti kuivia lehtiä, perennanvarsia, mullanvaihtoroskaa yms. Niinpä puolivalmis kompostikin sisältää melko selvästi erottuvia puunpalasia.

Tämän näköistä tavaraa tuli pikakompostorista muutama päivä sitten.

Biolanin pikakompostorin ja halvan muovihökötyksen lisäksi meillä on useampi puutarhajätekasa, joista vain yksi on vähän huolellisemmin kasattu. Tänä kesänä tuli niin paljon rikkaruohoja ja nurmiturpeita, ettei kaikki mahtunut millään pikakompostoriin tai edes siihen paremmin kasattuun avokompostiin. Uusia istutusalueita kaivaessani olen haudannut pohjalle kaikki rikkaruohot, jotka eivät lähde juurenpätkistä villiintymään. Loput, eli ongelmat olen erotellut jatkokäsittelyyn. Osa niistä on toistaiseksi piilotettu...

Päällimmäisenä kolminkertainen kevytpeite, sen alla tyhjiä multasäkkejä ja niiden alla voikukkaa, tuoksuvatukkaa, juolavehnää ja valvattia. Pohjalla myös kevytpeite.

 ...ja osa jätetty rehellisesti näkyville.

Edessä kasa rikkaruohojen juuria, vasemmalla takana piharempassa talteen otettua rikkaruohoista multaa ja takaoikealla tuoksuvatuista punottu kompostikehikko. Sen sisältö on painunut niin paljon syksyn mittaan, että taidan siirtää edessä olevasta kasasta osan siihen.

Kuiva ja kuuma kesä näkyi meilläkin avokompostin maatumisprosessin hitautena. En anna asian häiritä, vaikka epäsiistejä törkyläjiä onkin normaalia enemmän. Hivutan niistä sitkeimpiä rikkaruohoja pikku hiljaa pikakompostoriin ja loput maatuvat omia aikojaan. Ensi keväänä todennäköisesti kerään kaikki yhteen kasaan ja kaivan kuopan sen päälle. Täytän montun puhtaalla mullalla ja istutan siihen kesäkurpitsan tai jonkun muun reheväkasvuisen kasvin. Katteeksi paksu kerros ruohosilppua muutaman kerran kesässä, niin ei sieltä paljoa heinäkään läpi pääse. Syksyyn mennessä todennäköisesti melkein koko kasa on maatunut mullaksi. Meillä on melkoisen ahkeria (ja lihavia) lieroja, jotka viihtyvät hyvin myös rikkaruohokasoissa. Annan siis luonnon tulla avuksi.

Lunttasin aiemman postaukseni kommenteista, että seuraavat kompostoivat ainakin vielä keväällä, joten haasteen saavat:

Piparminttu Multaa ja mukuloita -blogista
Ulla Rannanpihassa-blogista
Hannelen Kivisen Vilman piha -blogista

Tehtävänä on siis kertoa vapaamuotoisesti kompostoreistanne ja omasta kompostoinnista. Haasteen saa toki napata ilman haastamistakin.

Kuurakukkasia

Viime yönä meillä koettiin syksyn ensimmäinen hallayö. Yksi syksyn parhaista hetkistä mielestäni on, kun kuura koristelee kasveille pitsireunuksia. Kävinkin kuvaamassa niitä heti aamulla ja jaan niitä nyt teidänkin iloksenne.

Kaukasianmaksaruoho näyttää hienolta pelkästään kuurareunuksellakin, mutta tämä yksi punainen oksa tekee upean loppusilauksen.

Kaukasianmaksaruohon viimeinen kukinto.

Karpaattienkello ei näytä olevan pakkasesta moksiskaan.

Isotähtiputki.

Pikkutöyhtöangervo...

... ja pensasmustikka 'Northblue' ovat ehtineet saada vasta pikkuisen syysväriä...

... toisin kuin pensasmustikka 'Aino', joka on leiskunut tulipunaisena jo pitkään.

Myös puistoatsalea 'Ilusialla' on hieno syysväritys. Taustalla siperiankurjenmiekka.

Japaninjaloangervo.

Viimeisiä kehäkukkia kasvimaalla.

Värimintun koristeelliset siemenkodat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Näitä on keväällä mukava silputa kukkapenkin katteeksi, kun aromaattinen tuoksu leijailee ilmassa.

Pensashanhikki 'Creme Brule'

Tällä kertaa yöpakkanen ei yllättänyt puutarhailijaa, sillä siirsin sisällä talvetettavat kasvit jo alkuillasta eteiseen turvaan. Viime vuonnahan huomasin vasta aamulla, että yön aikana oli lämpötila tipahtanut ennusteista poiketen -6 asteeseen ja minulla oli kaikki kasvit verenpisaroita myöten ulkona vain yksinkertaisen harson alla. Ihme kyllä kaikki selvisivät hengissä, mutta kieltämättä nyt eteinen näyttää huomattavasti vehreämmältä kuin silloin.

Vehreä ja kukkiva eteinen. Myös hyvin ahdas. Onneksi puolet kasveista on menossa kellariin lähiaikoina. 

Hortensiassa on hieno, pehmeä syysväritys.

Verenpisara kukkii vielä ihan mukavasti.

Kellarissa talvetettavat kärhöt jätin ulos, jotta pakkanen saa kunnolla puraista versoja. Kannan ne kellariin vasta kun on luvattu pakkasta pidemmäksi aikaa. Niille ei ole mitään haittaa siitä, että mullan pinta käväisee kohmeessa, mutta aivan umpijäähän en uskalla ruukkuja päästää. Loppuun vielä muutama kärhökuva.

Kesällä hankittu 'Voluceau' ehti juuri ja juuri aukaista ensimmäisen kukkansa. Kuvan kävin ottamassa eilen. Eikö olisi upea kaveri mantsuriankärhölle?

Aamulla sama kukka kuuran koristelemana.

'The Presidentin ylväys kärsi pikkuisen kolauksen. 'Jan Pawel II' -ressukkaa ei kehtaa enää edes esitellä :D

Nyt lähden nostamaan viimeiset punajuuret ja porkkanat maasta. Valkosipulitkin on vielä istuttamatta ja loput kukkasipulit, mutta vielähän niitäkin ehtii istuttaa. Tulivatko teille yöpakkaset yllättäen ja onko vielä joku paikka, jossa ei ole hallaa tänä syksynä koettu? Miten pakkasen puraisu näkyy puutarhoissanne?

Ihana 'Arabella'

Kesäauringon lämpöä. 

Koko alkuviikon on ollut niin jäätävän kylmää ja sateista, etten ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vähäisiä syyskukkijoitakaan ei tee mieli lähteä kuvaamaan, joten nyt oli hyvä hetki kaivella kärhökuvakansiosta uusi kärhö esittelyyn. Valitsin tiukukärhö 'Arabellan' (joissain lähteissä tarhakellokärhö). 

Minun vuosi sitten istutettu 'Arabellani' on vasta näin pieni.

'Arabellan' vanhemmista ei ole tietoa, mutta sen perimässä arvellaan olevan kellokärhöä (integrifolia) ja isokukkaista jalokärhöä (lanuginosa-ryhmä). Kellokärhö-osa tulee ilmi kasvutavassa, mutta lehtien muoto on jalokärhöltä.  'Arabella' ei kiipeile itse tukeen, vaan kasvaa pitkin maata ja nostaa kukkaoksiaan pystyyn taivasta kohti. Sitä voi halutessaan ohjata tukeen tai antaa sen tukeutua naapurikasveihin. Minulla se kasvaa maanpeittokasvina ison kiven ympärillä.

Mielikuvissani 'Arabella' ympäröi aurinkopenkin kiveä sinisenä kukkapilvenä.

Kärhö on melko nuori; se on esitelty vuonna 1990 (jalostaja Barry Fretwell), mutta se on siitä huolimatta tullut nopeasti yhdeksi suosituimmista ei-köynnöstävistä kärhöistä. Nimensä se on saanut kenraaliluutnantti John Kiszelyn vaimon mukaan (lordi ja lady Herschellin tytär).

Hempeä väripari pikkusydämen kanssa.

'Arabella' on sellainen kärhö, jonka kasvattamista kannattaa kokeilla pohjoisempanakin: menestymisvyöhykkeiksi luvataan I-V, joissan lähteissä sen luvataan kestävän jopa VI-vyohykkeellä asti. Voin hyvin uskoa sen pärjäävän Pohjois-Suomessakin, sillä se aloittaa kukinnan aikaisimpien kärhöjen joukossa ja jatkaa lumen tuloon asti. Se jää melko matalaksi, mikä kertoo osittain myös aikaisesta kukinnasta.

Uusia nuppuja ilmestyy koko ajan ja kukinta vain jatkuu aina vain.

Äitini 'Arabella' on tässä kuvassa muutaman vuoden vanha. Huvimajan ympäristö on rakenteilla.

Terälehtien määrä vaihtelee neljästä kuuteen, mutta voi olla jopa kahdeksan.

Lähteenä olen käyttänyt www.clematisinternational.com -sivustoa. Värikästä loppuviikkoa!

Syksyn värejä

Teen usein kimppuja puutarhani kukista, mutta harvemmin esittelen niitä täällä blogissa. Suurin syy on se, että suurimmaksi osaksi ne näyttävät juuri siltä, mitä ovatkin: kaikki ylimääräiset tai väreiltään kukkapenkkiin sopimattomat kukat on vain laitettu samaan maljakkoon ja toivottu parasta. Myös ne "oikeat" asetelmantekoyritykset näyttävät jostain syystä samalta. Nyt kuitenkin tuli mielestäni yksi onnistuneimmista asetelmista, joten uskallan sen jopa esitellä.

Tuoksumiekkalilja sekä pionin ruskalehti.

Pionin lehden väriä oli hyvin vaikea saada toistumaan kuvattuna oikeanlaisena, mutta tässä kuvassa näkyy edes hieman sen upean purppuraista häivähdystä.

Pionin ruskaväriset lehdet houkuttivat leikittelemään itselleni hyvinki vieraalla värimaailmalla ja materiaaleilla. Kimpussa on pionin lehtien lisäksi ukkolaukan ja värimintun siemenkotia sekä kukkina tuoksumiekkaliljaa sekä yksi leijonankita.

Valkoinen raikastaa ja anilliininpunainen leijonankita tuo pikkuisen räväkkyyttä.

Irmeli pääsi taas lentoon, sillä tänä kesänä on kaivettu niin paljon uutta kukkapenkkiä, että piti saada uudet ilmakuvat pihakarttaan. Kuvasimme heti aamupäivästä, jolloin piha oli melkein kokonaan varjossa eikä kuviin tullut juurikaan ylivalottuneita kohtia. Myös kukkivat kasvit ja ruskavärit erottuvat hyvin.

Lentoon lähdettiin kadun päästä. Eipä ole muuten tullut ennen kuvattua tästä kulmasta. Pitääpä muistaa tämäkin kuvakulma ensi kesänä.

Syksyinen metsä näyttää upealta ilmasta katsottuna, kun koivut ja haavat hehkuvat keltaisina. Omalta pihalta niitä ei juuri huomaakaan, sillä takapihaa reunustavat kuuset peittävät näkymää metsän suuntaan.

Pihakarttaan tuli pieniä muutoksia. Muutin takapihalla happaman maan penkin nimen metsänreunaksi, sillä siellä kasvaa nyt myös ritarinkannuksia ja mahdollisesti tulevaisuudessa penkin laajetessa lajivalikoimakin muuttuu. Uusi nimi on myös paljon mukavampi käyttää. Talon päädyn entisen ongelmapaikan nimi on varjokuja ja roska-astian viereinen niitty on pikkuniitty.

Päivitän tänään sekä tämän kuvan että kaikki ostetut ja siirretyt kasvit Kasviluettelot-välilehdelle. Saatanpa laittaa sinne uusia kukkakuviakin...

Kesän mukavimmat työmaat olivat kivikkorinne sekä aurinkopenkin laajennus varjokujan päähän.

Perheen karvakorva laihtui ulkoisesti pienen koiran verran, sillä hän päätti tehdä tällä kertaa karvanvaihdon kerralla. Taisi hellekesä ja melko nopeasti viilentynyt sää olla tämänkin takana, sillä normaalisti Karo vaihtaa karvansa pikku hilljaa ruumiinosa kerrallaan. Muutaman viikon päästä neidillä onkin sitten komea talviturkki yllä.

Noin paljon pohjavillaa mahtuu pieneen koiraan.

Meillä ei vielä ole ollut hallaöitä, mutta viime yönä oli jo lähellä. Mittarin mukaan oli käynyt alimmillaan 1,9 asteessa, mutta se on ollut tilanne seinän vieressä. Kauempana seinästä on varmasti ollut kylmempää, mutta ei vielä pakkasta, sillä pakkasmittarina toimiva daalia on edelleen terhakkaasti pystyssä. Kumpareella asumisen edut huomaa selvästi, sillä naapureiden autojen ikkunat olivat aamulla jo jäässä. Sieltä se syksy tulla rymistää.

Kuunliljakuorma ja syyskukkijoita

Eilen sain mieluisan lähetyksen vanhempieni puutarhasta, sillä nyt talon päädyssä oleva varjokuja tuli taas astetta valmiimmaksi ja kärhökaaripenkki sai siistimmän reunuskasvin. Varjokujalta puuttuukin enää yksi kuunlilja ja yksi töyhtöangervo. Ja tietysti kaariportti ja kärhö. Ja katseenvangitsija. Mutta ne jätetään suosiolla ensi kevääseen.

Valkoraitaisten lajike olisi mukava tietää. Sinilehtinen on tarhakuunlilja 'Halcyon'.

Tällä kertaa laskelmat pitivät paikkansa ja kuunliljat sopivat hienosti niille varattuun kohtaan. Niiden vasemmalle puolelle jäi vielä hyvin tilaa ensi keväänä istutettavalle tarha-alppikärhölle. Väleihin istutin posliinihyasinttia.

'Halcyonin' jaoin viiteen osaan ja tein rivin kärhökaaripenkkiin.

Kärhökaaren oikea puoli on loppukesällä liilavoittoinen, kun 'The President', 'Justa' sekä kuunlilja kukkivat yhtäaikaa.

Vasen puoli sen sijaan on pinkkivoittoinen, kun 'Jan Pawel II', 'Piilu' sekä komeamaksaruohot kukkivat. 'Piilun' pari hassua kukkaa ympyröin, kun eivät meinaa erottua kuvasta muuten.

Tämä päivä meni melkeinpä kitkiessä. Takapihalta kertyikin kottikärryllinen rikkoja. Jossain kesällä olleessa postauksessa joku ihmetteli sitä, ettei kukkapenkeissäni näy rikkaruohoja. Kyllä niitä on, joskus vain rajaan kuvat niin, ettei niitä näy tai kitken ennen kuvausta. Seuraava kuva todistakoon, etteivät rikat ole (vielä) kuolleet meiltäkään sukupuuttoon.

Voikukat ovat meillä ehtymätön luonnonvara.

Pikkuisen siistiytyi. Kuunliljat ovat tänä kesänä paisuneet niin valtaviksi, että jouluruusu ja alppiruusu meinaavat hukkua. Pitää ensi keväänä hieman siirtää ja pienentää niitä. Suojatkoot talven ajan "ruusuja".

Kesällä tehty kivipolku istumapaikalle alkaa jo pikku hiljaa sammaloitua saumoistaan. Nyt vielä sopivan kosteaa syyskeliä kiitos, jotta sammal innostuisi leviämään joka saumaan.

Kitkennän aikana rikkaruohojen seasta löytyi toukka. Arvelin, ettei se mikään hirmutuholainen taida olla, kun voikukkia mussutti, joten siirsin kukkapenkistä metsän puolelle. Netin avulla tunnistettiin laji isomorsiusyökköseksi. Aikuisella perhosella on huomiotaherättävän oranssinkeltaiset takasiivet, joissa on paksu musta raita. Melko kookaskin se on; siipien kärkiväli jopa 63mm. Pitääpäs olla ensi kesänä tarkkana, jos vaikka sattuisi näkemään tämän lennossa.

Isomorsiusyökkösen toukka kädessä. Huomasin näille keleille parhaaksi käsineeksi puutarhahanskan, jonka päälle laitan kertakäyttökumihanskan. Sama hanska kestää yllättävän pitkään ehjänä ja näin säilyvät kädet kuivina ja lämpöisinä.

Siirsin elokuussa muutaman ritarinkannuksen jakotaimen aurinkopenkistä takapihalle. Nyt yksi on päättänyt tehdä kukinnon syksyn iloksi. Happaman maan penkissä ei muuta nyt kukikaan, joten tämä oli mieluisa yllätys.

Sivupihalla tein pikasiistimisen puistosyreenien alle. Keskimmäisen toisella puolella onkin ollut jo kevätkaihonkukkaa, mutta muuten syreenit ovat olleet harvakasvuisen heinikon seassa. Niiden aluset on pidetty ruohosilpun ja lehtikatteen avulla suunnilleen kurissa, mutta mitään silmäniloja ne eivät ole olleet. Reunimmaisen juurella rehotti myös muutama koiranputki. Peitin maan paksulla sanomalehtikerroksella, lapioin kymmenisen senttiä multaa päälle ja istutin kevätkaihonkukkia aluskasviksi. Näiden takana on vielä alkukesän kaivamisesta talteen otettua multaa useampi kuutio, joten pieni kulkuväylä piti jättää. Toivottavasti syreenit eivät suutu pienestä multalisäyksestä.

Keskimmäisen syreenin juurella kasvavat kevätkaihonkukat ilmeisesti veivät kaikki ravinteet syreeniltä, sillä se oli koko kesän hailakampi kuin kaksi muuta ja on kellastuttanut jo lehtensäkin. Pitää muistaa ensi keväänä tehdä rautakangella kolot ja laittaa lannoitteet syvemmälle pois kevätkaihonkukkien juurten ulottuvilta.

Ruskan sävyt alkavat hiipiä puutarhaamme. Vielä vihreä on valtavärinä, mutta koko ajan värimaailma muuttuu räväkämpään suuntaan. Tällä hetkellä punastelevia lehtiä on vielä enemmän kuin kellastuvia.

Puistoatsalea 'Illusia'  on tehnyt jo topakan silmunkin lupaukseksi ensi kevään kukinnasta.

Näin komeasti punertaa pensasmustikka 'Alvar'.

Ruukkuhortensian syysväri on samaa sävyä kukinnon kanssa.

Ei ruskavärejä, mutta pitäähän se nyt pakollinen kärhökuvakin olla. Tässä herkistelee 'Justa'.

Viikonlopun sää on ollut kovin vaihtelevainen: ollaan nautittu sekä auringonpaisteesta että ihmetelty äkillisiä sadekuuroja, nähtiinpä tänään yksi raekuurokin. Mukavan lämmintä on kuitenkin ollut eikä Mauri 18 -myrskykään jaksanut kuin pikkuisen lennätellä koivun lehtiä. Ensi viikoksi on luvattu kylmenevää, toivottavasti ei sentään vielä hallaöitä, jotta voisi vielä hetken aikaa pitää talvetettavat kasvit ulkona.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikkoa!