Ennen ja jälkeen

Kylläpä taas maisemat muuttuivat nopeasti, kun toissapäivää vertaa eiliseen. Kuvat tosin ovat vasta tältä päivältä, sillä eilen kaikki pienet kevätkukkijat olivat hautautuneet umpsukkeluksiin hangen alle eikä niitä näkymiä ollut alkuunkaan mielekästä kuvata.

Huhtikurjenmiekoista kukkii jo muutama 'Harmony' sekä ensimmäinen 'Alida' (tuo vaaleampi).

Perkasin syksyllä perusteellisesti huhtikurjenmiekkojen kasvualueen, sillä niiden sekaan oli eksynyt heinää ja vähän muitakin rikkaruohoja. Ainakaan kurjenmiekkoja perkaaminen ei näyttänyt häiritsevän, sillä niitä nousee tasaisesti joka puolelta ja ensimmäiset jo kukkivatkin. Niiden sipuleita riitti levitettäväksi myös muualle ja tietysti upottelin niitä "hiidenkiven'' toisellekin puolelle kivikkorinteen yläosiin. Muutamia kukkii jo sielläkin ja versoja nousee mukavasti aika laajalta alueelta. Minusta ne sopivat oikein mukavasti myös kivien sekaan.

Vasemmalla 24.4, oikealla samat kukkaset hieman eri kulmista 26.4. aamupäivällä.

Kevättähtien veikkasin kukkivan jo 16.4. mutta ensimmäinen avautui vasta 23.4. Viikolla huti ja melkein heti kun ensimmäiset uskalsivat aloittaa kukinnan, tuli märkä ja jäinen peitto päälle. Melkein säälittää pienten kukkien puolesta mutta onneksi kevätkukat ovat sitkeitä ja tottuneita vaikka millaisiin säänvaihteluihin. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' oli jo pari isoa mätästä komeasti kukassa mutta niin nekin vain joutuivat vetämään kukkansa suppuun ja odottamaan poutaisempaa keliä.

Ylärivissä kevättähdet, alarivissä ensimmäiset kultasahrami 'Romancet' sekä tarhakylmänkukat.

Kollaasin alarivissä eivät sentään olleet sahramit joutuneet muodonmuutosleikkiin ja muuttuneet vuorokaudessa kylmänkukiksi. Kummassakaan ei vain ollut tänään mitään kuvattavaa: pikkuruiset sahramit olivat kokonaan lumen alla eikä kylmänkukistakaan nähnyt juuri mitään. Niiden karvainen pinta keräsi selvästi tehokkaammin lunta päälleen kuin vaikkapa kurjenmiekkojen terälehdet. Pääsivät siis kumpainenkin blogiin lumettoman päivän kuvina. Pelkäsin jo keltaisen nurkan krookusten joutuneen kokonaan myyrien suihin mutta olipa ainakin pari pientä rypästä säästynyt. Jospa niitä vielä jokunen nousee kunhan pääsevät esiin päivänliljojen viimevuotisten lehtien seasta. Vaikeaa olisi ollut tarhakylmänkukankaan nousta kovin suuren lehtimassan ylle, kun katsoo kukkavarren pituutta. Hassusti nuo ensimmäiset kukat aukesivat melkein maanpinnan tasalle. Toivottavasti se kertoo vain koleasta säästä eikä siitä, että myyrä olisi mutustanut siltä juuret olemattomiin.

Takapihalla tähtisahramit 'Barr's Purple' ja valkoiset posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan.

Tässä ennen-kuva.

Kuten kuvasta näkyy, niin jälkikompostorimme alkoi olla jo vähän turhan heppoisessa kunnossa. Ilman ympärille kieputettua narua, kepakoita ja raudoitusverkon jämäpaloja koko kompostori leviäisi palasiksi eikä tyhjennysluukku pysyisi hetkeäkään kiinni. Koska tyhjennysluukusta, kannesta ja takakappaleestakin puuttui myös pieniä palasia, päätimme hankkia uuden kompostorin sen tilalle ja siirtää tuon johonkin kevyempään käyttöön. Uusi kompostorikaan ei ole lämpöeristetty mutta sentään siinä on sentään pohja ja kansi, joka ei aukea tuulessa. Olen istuttanut yleensä kesäksi jälkikompostoriin kurpitsan ja välillä jotain muutakin mutta pitää nyt vielä tutkailla, miten tähän uuteen tekisi. Täyttöaukko on sen verran pienempi, vaikka koko yläosan ottaisi irti, ettei siihen ainakaan montaa kasvia mahdu. Ehkä yksi kesäkurpitsa tai muutama köynnöstävä kasvi, jotka voi ohjata viereiseen raudoitusverkkoon. Ihan mukavasti uudessa kompostorissa lähti kuitenkin vanhassa jälkikompostorissa ollut massa lämpenemään kun laitoin pikakompostorista puolivalmista tavaraa sekaan.

Ja tässä jälkeen.

Uusi kompostori oli pohjamitoiltaan edellistä jonkun verran leveämpi, joten kompostorin etureuna jäi tyhjän päälle killumaan. Omasta "sekatavarakaupasta", eli metsästä edellisen asukkaan rakennusjätekasoilta löytyi pari sopivanpaksuista betonilaatan kappaletta, joilla sai etureunaan riittävästi täytettä. Kompostorin ilmankierto hoituu ilmeisesti tyhjennysluukun alla olevan ilmanottoaukon kautta ja nyt se on ainakin on kunnolla avoinna. Saa nähdä, miten paljon myyriä alkaa vilistä samaisen aukon kautta mutta pääsivätpä ne halutessaan siihen edelliseenkin kompostoriin, jossa ei ollut edes muodon vuoksi minkäänlaista pohjaa. Ei tuohon kuitenkaan tuoretta keittiöjätettä laiteta, vaikka kompostori mukana tulleen lappusen mukaan soveltuisi niillekin. Sentin ilmareiät pohjassa eivät minusta ole riittävän pieniä estämään myyrien ja hiirien pääsy kompostoriin. Ehkä tuohon etureunan koloseen voi askarrella palasen tiheäsilmäistä verkkoa, jos herää epäilys jyrsijähotellista kompostorin alla. Kompostorien luona puuhaillessa tuli samalla kaiveltua niiden edestä muutama paksujuurinen voikukka ja muitakin rikkaruohoja pois.

Skillat "vaahtokylvyssä".

Meillä on edelleen muutamia senttejä lunta maassa, vaikka tänään on hetkittäin aurinkokin pilkistellyt. Välilä tosin satoi uutta räntää päälle mutta tuleepahan edes pikkuisen kosteutta maahan. Kurjalla kelillä ei ulkopuuhissa oltu mutta sisätiloissa purkkimäärä lisääntyi melkoisesti, kun koulia taimia. Olisi pitänyt ottaa taimipöydistäkin ennen ja jälkeen -kuvat.

Sukkaostoksilla

Välillä käy niin, että lähtee kauppaan hakemaan jotain mutta ostoskoriin päätyykin yllätyksiä. Minun piti hankkia vain lapsille uusia sukkia mutta minkäs teet, jos heti myymälän sisääntuloon on lykätty rullakko kerrannaiskukkaisia kääpiöesikoita. En ainakaan minä pystynyt vastustamaan kiusausta napata edes yhtä mukaan.

On se nätti!

Vaaleanpunainen söpöliini livahti ostoskoriin sen kummempia miettimättä ja valkoinen olisi varmasti tarttunut käteen yhtä nopeasti, ellei rullakon ainokainen taimi olisi ollut kuivuudesta jo nuupallaan. Vaaleankeltaisetkin houkuttelivat minua yllättävän paljon, mutta jonkinlainen järjen ääni huusi ankarasti vastaan ja voitti taistelun tällä erää. Keltainen kun ei ole lempivärini, vaikka esikot eivät mitään kirkuvankeltaisia olleetkaan. Pari tummanviolettiakin olisi ollut mutta niihin ei syntynyt ensisilmäyksellä niin suurta tunnesidettä, että olisin sortunut. Yhtä esikkoa rikkaampana suuntasin myös sinne sukkahyllylle. Nyt ei tarvitse taas hetkeen kuunnella kotona lasten nurinaa siitä, mihin kaikki heidän ehjät sukkansa ovat hävinneet.

Esikolle löytyi kotoa sopivankokoinen suojaruukku ja paikka ulkoeteisen pöydältä.

Esikko-ostoksesta innostuneena päädyin puuhailemaan muutakin kasvien parissa. Ensimmäisenä kävin hakemassa kylmäkäsittelystä muutaman perennaruukun ulkoeteiseen. Yksi purkeista sisältää ns. toivottomat tapaukset, eli pinkkiä kissankäpälää (luultavasti oli vain jotain kehittymättömiä siemenaiheita siementen sijaan), karhunjuurta (siemenistä on tullut vain yksi taimi monien vuosien kylvöjen seurauksena) ja lapinvuokkoa (eivät ole ennenkään itäneet). Lumikin siemenet saattavat olla myös yhtä toivottomia tapauksia, sillä ne olivat jo monta vuotta vanhoja. Otin ne kaikki kuitenkin sisälle, jotta ehdin antaa niille vielä uuden kylmäkäsittelyn tämän kevään aikana. Varmimmin ehkä itävät sinikatana 'Alba' ja syyshohdekukka, joille halusin riittävän pitkän kasvukauden. Siksipä ne saavat ottaa alkuvauhtia viileässä ulkoeteisessä. Muut perennakylvökset jäivät vielä hangen alle odottelemaan kevättä.

Perennakylvökset kokeilemassa itämistä ensimmäisen kylmäkäsittelyn jälkeen.

Perennoista siirryin koulimispuuhiin. Siinä olikin hirmuinen vaiva, sillä koulittavaa oli tasan kahden taimen verran eikä niilläkään olisi vielä ollut mitään hoppua. Paprika-/chilikylvöksestä ei ole vieläkään noussut kahden ensimmäisen taimen lisäksi mitään, joten päätin ottaa taimet omiin ruukkuihinsa ja laittaa kylvöksen uudestaan saunan lämpöön. En kyllä tiedä, miksi en suoraan kaivanut siemeniä pois. Vaikka ne vielä itäisivätkin, ne eivät luultavasti ehtisi tehdä meillä enää satoa ilman poikkeuksellisen suotuisaa kesää. No, ihmeitä saa aina toivoa.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' on jo tekemässä ensimmäisiä kasvulehtiään, paprika 'Lombardo' on hiukan pienempi.

Saunan lämmössä tapahtuikin edellisen postauksen jälkeen ihmeitä. Päätin nimittäin sittenkin vielä ennen uusintakylvöä kokeilla muutaman päivän ajan, olisiko versotettavaksi tarkoitettuun vesikrassi-lehtikaalikylvökseen jäänyt elinkelpoisia siemeniä. Unohdin siis koko kylvöksen melkein viikoksi saunaan ja vastassa oli kuiva multakorppu, kun sen vihdoin muistin. Kastelin kylvöksen kunnolla ja nostin takaisin saunaan. Parin päivän päästä vastassa oli hitusen hometta ja yllättävän paljon itäviä siemeniä. Ihan kaikkea ei siis ollutkaan menetetty mutta nyt vain pitää tasapainoilla kosteuden kanssa, jotta home ei tuhoa pieniä taimia. Joitakin isoimpia homemöykkyjä nypin jo cocktail-tikun avulla kompostoriin ja muovinkin otin kylvöksen päältä pois.

Ne itävät sittenkin!

Takaisin sinne koulimispöydän pariin. Koska nyt ei ollut vielä tarkoitus kylvää mitään esikasvatettavaksi mutta multapussi oli kuitenkin otettu esille, tuli mieleen pistokkaiden ottaminen. Ulkoeteisessä valkokirjavalehtinen pelargoni oli kasvattanut yhden versoistaan aikamoiseksi hujopiksi. Siitä saikin oikein hyvän pistokkaan juurtumaan. Viimekesäinen hopeaputousamppeli on myös osoittanut kasvuhaluja mutta siitä en löytänyt kuin kaksi riittävän pitkää versoa pistokastarpeiksi. Laitoin kummankin samaan ruukkuun kun en ollut varma, jaksavatko latvat lähteä juurtumaan. Jos eivät, niin ainakin emokasvi rupeaa latvomisen seurauksena haarautumaan paremmin.

Ensimmäiset pistokkaat leipäpussin suojassa.

Pistokkaat ovat nyt takkahuoneen pöydällä kasvivalon alla. Niiden edessä on ritarinkukkia ja lasten tulilatvat suojaamassa mahdolliselta auringonpaisteelta. Oman jättiläiskokoisen tulilatvani vein työpaikan kukkalaatikkoon, jossa se saa toteuttaa aivan vapaasti puolirentoa kasvutapaansa ja leveillä joka suuntaan. Työpaikallani on vähän haastavat olosuhteet kasveille lämpöpatterien ja valoisuuden suhteen, joten siellä on nyt testailtu melko monennäköisiä viritelmiä. Edelliset tulilatvat pärjäsivät yllättävän pitkään joten ehkä tuolla jätilläkin on hyvät mahdollisuudet selvitä. Vapautuipahan kukkapöydältäni melkein puolen metrin levyinen tila kevään taimikasvatuksille.

Kuopuksen tulilatva päätti aloittaa kukinnan nyt, vaikka sai pimeähoitoa samaan aikaan muiden kanssa.

Melkoisen kasvipainotteinen ketjureaktio syntyikin siitä, kun päätin käydä ostamassa lapsille sukkia. Seuraavana päivänä sain myös vihdoin aloitettua kasvimaan kylvösuunnitelman tekemisen. Asiat edistyvät siis senkin suhteen. Lopuksi vielä muuten vain raportti kompostorin käynnistymisestä. Edellisen postauksen jälkeen nimittäin kompostorin lämpötilassa on tapahtunut muutosta kuumempaan suuntaan. 40 astettakin oli ihan hyvä mutta nyt lämmöt ovat pysyneet jo viitisen päivää 60-70 asteen välillä ja koko laitos hohkaa kuumuutta. Kyllä nyt saavat basillit kyytiä ja tulee kelpo multaa puutarhan maanparannukseen.

Lämmintä riittää.

Lämmintä näyttää riittävän myös tulevan viikon sääennusteissa. Keväistä on ja rapa roiskuu!

Itämisen ihmeistä lumitöihin

Helmikuu hujahti ohi nopeasti, aivan kuten lyhyen kuukauden kuuluukin. Kalenterin saa kääntää huomenna maaliskuulle ja siitähän se alkaa se vimmattu kevään odotus. Ulkona liikkuessa kuulee selvästi, että ainakin linnut ovat jo aloittaneet kevätpuuhansa. Tintit sirkuttavat sen minkä ehtivät ja käpytikkojen reviiritaistojen lisäksi myös harmaapäätikka on taas alkanut ilmoitella itsestään. Eilen se pysähtyikin hetkeksi tontin laidan koivun latvaan ennen kuin lähti huutelemaan kauemmas.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' iti ensin, 'Lombardo' pari päivää sen jälkeen.

Taimipöydällä on alkanut vihdoin näkyä kevään ensimmäisiä itämisen ihmeitä. Chileistä ja paprikoista ensimmäiset alkoivat itää vasta kun vein kylvöksen saunaan ottamaan lämpöhoitoa. Ihme kyllä, muistin jopa käydä kastelemassa niitä ja tuoda kasvilampun alle heti kun ensimmäiset siemenet olivat itäneet. Viime viikonloppuna versotettavaksi kylvämilleni vesikrasseille ja lehtikaaleille ei käynyt yhtä onnellisesti, sillä unohdin ne työviikon kiireissä ihan totaalisesti ja lapsetkin olivat huomaavaisesti nostaneet kylvöksen saunan lämpimimpään nurkkaan. Tarkoitus toki oli erinomainen, sillä he halusivat pelata lautapeliä saunan lauteilla ja olivat siksi nostaneet kylvöksen turvaan. Heti saunan oven vieressä alemmalla lauteella siemenillä olisi vain ehkä ollut hitusen suurempi mahdollisuus selvitä kuin ylälauteella saunan takaseinällä, jonka takana on leivinuuni. Ei auta kuin kylvää uudet siemenet ja pitää kylvös keittiön ikkunalla.

Ehkä mukulasellerin taimia.

Onneksi toisessakin purkissa näkyy elämää. Luultavasti kaikki taimet ovat mukulasellereitä. Kylvin jo tammikuussa samaan purkkiin kaikki vanhat lobeliansiemenet ja kun niissä ei alkanut näkyä itämisen merkkejä, ripottelin vanhat sellerinsiemenet samoihin multiin. Siemeniä oli reilusti mutta toistaiseksi taimia on vasta kuusi. Oikeastaan en edes tarvitsisi niitä enempää, niin mahtuu kasvimaalle jotain muutakin kuin selleriä. Taimipöydälläkään ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa ja kun kesäkukkia pitää ehdottomasti kasvattaa, tomaateista ja basilikoista puhumattakaan, niin ei sinne sekaan kovin montaa selleriä mahdu. En ole vielä ehtinyt tehdä lopullista kasvimaasuunnitelmaa mutta mielessäni olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Ehkäpä tässä talviloman aikana ehtii laittaa jotain paperillekin.

Tässäpä se narsissikärpäsen vaivaama ritarinkukka, jolle tein testimielessä vaikka mitä käsittelyitä.

Vaikuttaa siltä, että narsissikärpästen toukkien mussuttamasta ritarinkukasta ei selvinnyt riittävän isoa osaa hengissä. Pohjaan ilmestyneet pienet sivusipulin (tai juurien) alut ovat kahta lukuun ottamatta kuivettuneet ja se toinenkin on hyvin pieni. Toisesta on kasvanut puolentoista sentin kokoinen pikkusipuli, jolla ei ole yhtään omia juuria. Hyvin todennäköisesti viskaan testikappaleen piakkoin kokonaan kompostiin viemästä tilaa taimipöydällä. Jatkossa taidan suosiolla pitää ritarinkukkani tiukasti sisätiloissa suojassa mokomilta kärpäsiltä tai jos sattuu vahinkoepäilys käymään, niin annan sipulille kuumakäsittelyn jo heti syksyn alkajaisiksi ennen kuin mahdolliset toukat ovat kasvaneet isoiksi ja syöneet sipulia liikaa. Kompostoriinkaan saastuneita sipuleita ei uskalla viskata, etteivät kärpäsen toukat koteloidu sinne viettämään talvea. Ainakaan meidän kompostorissa ei nouse lämmöt niin korkealle, että mokomat belsebuubit siellä kuolisivat.

Kompostori on taas käynnissä.

Kompostorillamme kesti harvinaisen pitkään hyrähtää käyntiin. Massa oli kyllä vähintään puoliväliin asti sulaa mutta lämmöt eivät vain lähteneet nousemaan kuumavesikanisterinkaan avulla. Kovempien pakkasten lauhduttua kaivoin tyhjennysluukusta sen verran puolivalmista, jäätynyttä massaa pois, että sain pari kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa tungettua alaosaa sulattamaan. En halunnut kaivaa kaikkea jäätynyttä tavaraa pois, sillä se ei ollut vielä ehtinyt maatua riittävän pitkälle ja olisi varmaankin houkutellut hiiriä, jos sen olisi nostellut jälkikompostoriin. Kerran vaihdoin pulloihin uudet kuumat vedet ja sitten lähti kompostori lämpiämään. Nyt kompostori toivon mukaan pysyykin käynnissä kevääseen saakka, sillä lunta on riittävästi suojaamaan, jos tulee vielä kovempia pakkasia.

Kellarin pelakuut ovat hädin tuskin hengissä.

Vähäinen lumimäärä yhdistettynä koviin pakkasiin ei ollut hyvä yhdistelmä kellarinkaan talvetuksille. Korkean sähkön hinnan takia en raskinut laittaa lämpövahtia päälle ja toivoin vain parasta. Kävin leudompana päivänä (17.2.) kurkkaamassa, miltä kellarissa näyttää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä kellarin luukun laidoilla kellarin sisäpuolella oli useamman sentin paksuinen jääkuurakerros. Mittari näytti pelargonien vieressä vain yhtä astetta lämmintä. Lattialla olevassa kastelukannussa ei sentään ollut vielä jäätä pinnassa mutta hyvin kylmältä vesikin tuntui. Pelargoneissa oli niin paljon pehmenneitä varsia, ettei hyvältä näyttänyt. Saksia ei ollut silloin mukana mutta laitoin lämpövahdin päälle. Viime viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen uudelleen ja saksin pelargoneista pehmeät osat pois. Yksi 'Appleblossom' oli sen verran hyväkuntoinen, että pelastin sen jo ulkoeteiseen. Peruspelakuista löytyi napakkaa runkoa, vaikka suurin osa niidenkin versoista piti leikellä pois. Pari pelakuuta oli pehmennyt ihan tyveä myöten. Lämpövahdin ansiosta kellarissa oli seitsemän astetta lämmintä, mikä taas oli liikaa puuvartisille ja kärhöille. Nyt lämpövahti on taas pois päältä.

Luonto teki taideteoksia aidantolppien päälle. Onko tässä Ressu-koira rinkka selässään?

Nyt ei tarvitse ulkonakaan palella, nastakengät kannattaa vain laittaa jalkaan, jos meinaa pysyä pystyssä. Viime viikonloppuna satoi ensin parikymmentä senttiä pakkaslunta. Sen kolaaminen kävikin kevyesti, kun lahjoi lapset tekemään lumityöt vastineeksi pleikkariajasta. Toissayönä sataneet lumet jouduin sen sijaan kolaamaan itse, kun jälkikasvu lähti kouluun ja isäntä töihin. Vaikka ryntäsin hommiin heti aamusta, oli lämpötila jo ehtinyt nousta plussan puolelle ja lumi muuttua painavaksi. Tulipahan kuntoiltua. Lumitöitä ei olekaan tänä talvena tarvinnut kovin montaa kertaa tehdä.

Lunta oli yön aikana satanut melkein 20cm.

Nyt meilläkin on lunta sen verran, ettei tarvitse päivitellä, miten poikkeuksellien vähän sitä on. Vieläkin ollaan kaukana normaalitalven lumimääristä mutta nyt on jo sentään vaarana saada matalavartisesta kengästä lunta sukkaan. Lunta on ehkä suunnilleen 35cm. Joutuvat jäniksetkin jo vähän kaivamaan, jos meinasivat saada puutarhasta evästä. Nyt lähden käyttämään Neiti Karoliinan "lukemassa" toisten koirien terveiset. Iloista pian alkavaa maaliskuuta! Olkoon se oikein aurinkoinen.

Niksi-Pirkkaa

Viimeiset ritarinkukat kera leikkoneilikan.

Maatuska Selätön puutarhuri -blogista kehotti muita bloggaajia esittelemään Niksi-Pirkka-vinkkejään. Olenkin sen jälkeen pohdiskellut olisiko itselläni mitään esittelykelpoista niksiä käytössä.

Niksi-Pirkan perinteisestä materiaalista, eli sukkahousuista, teen leca-soralla täytettyjä "makkaroita" kesäkukka- ja tomaattiruukkujen pohjalle. Niin lecasoran saa helposti talteen ruukkuja tyhjentäessä. Kätevä apu sukkahousun täyttämiseen on 1,5 litran virvoitusjuomapullo, josta on leikattu pohja auki. Samalla konstilla saa kaadettua isosta säkistä kanankakkaa pienempään purkkiin. Tulin syksyllä jemmanneeksi kaikki lecamakkarat ulkovaraston takimmaiseen nurkkaan lavakauluskannen ja sadevesitynnyrin taakse. Niinpä en saanut niistä otettua kuvia tähän hätään mutta ehkäpä tämä niksi on monelle jo ennestään tuttu eikä kuvia tarvita. Varaston ulkopuolelta löytyy myös aika tuttu konsti, jolla autetaan kompostoria pysymään sulana kovilla pakkasilla.

Multasäkki ja sen painona oleva pyyhe estävät lumen ja jään kertymisen luukun salpaan.

Tänä talvena lumet ovat olleet niin vähissä, etten saanut lapioitua kompostorille iglua tarpeeksi aikaisin. Niinpä se ehti ruveta jäätymään ja nyt olenkin vienyt sinne lisäavuksi kuumavesipulloja. Kävin myös hakemassa etupihan puolelta useamman lapiollisen lunta suojaamaan kompostorin yläosaa. Käytän vanerinpalasta ja tyhjää lannoitelaatikkoa pitämään lunta aloillaan. Jäähileinen pakkaslumi kun tuppaa valumaan keon juurelle, jos ei laita mitään esteitä. Vuorokaudessa lumi jähmettyy sen verran, että lisäavut saa siirtää toiseen kohtaan ja pikku hiljaa muurit kasvavat kompostorin yläosan ympärille. Monena talvena olen tapellut kompostoriin salpaan kertyvän jään kanssa. Tänä talvena ongelmaa ei ole ollut, sillä laitoin tyhjän multasäkin kannen päälle. Vanhasta kylpytakista taskun kohdalta leikattu pyyhe on ollut riittävän painava pitämään säkin paikoillaan, sillä sujautin taskuun puolen litran vesipullon, joka näkyy kumpareena kompostorin päällä. Nyt vain odotellaan, milloin kompostori hyrähtää kunnolla käyntiin. Sulaminen on jo sentään alkanut.

Puutarhaan liittyviä niksejä ei tullut useampia mieleen mutta paras oivallus sisätiloihin on ollut pyykkipojan virittäminen keittiön astiankuivauskaapin pohjaan. En ole koskaan tykännyt hanan päällä tai altaan reunalla lötköttävistä räteistä, jotka joko tippuvat aina altaaseen, ovat tiellä vettä ottaessa tai sitten rätin nurkka lilluu jossain altaaseen likoamaan jätetyssä astiassa. Yöks! Taisin keksiä joskus ammoisina aikoina opiskelijasolussa asuessani laittaa pyykkipojan rautalankalenkillä astiakaapin ritilään roikkumaan enkä ole siitä konstista vielä toistaiseksi halunnut luopua. Pysyy rätti aina omalla paikallaan ja kuivuukin nopeasti.

Pyykkipojille on käyttöä keittiössäkin.

Pakkaset ne vain jatkuvat. Onneksi enää ei ole ollut -30 asteen lukemia mutta kyllähän se -20 astettakin tuntuu kylmältä. Eipähän tarvitse miettiä, mikä vuodenaika on kyseessä.

Päivä taimipuuhissa

Hempeän pinkki krysanteemi.

Kevät etenee huimin harppauksin jopa täällä. Kohta on taas käsillä aika, jolloin ei perässä pysy, vaikka miten yrittäisi. Nytkin on jo vähän niin ja näin. Esikasvatuspuuhat ovat edistyneet täällä siihen malliin, että purkkimäärä moninkertaistui yhden päivän aikana. Pääsin koulimaan ensimmäisiä taimia ja tekemään uusia kylvöjä. Basilikat vain harvensin yhteensä kuuteen purkkiin, kolme kumpaakin sorttia. Tavallista vihreää basilikaa tuli 7-8 tainta purkkiinsa, sitruunabasilikaa paljon enemmän. Jostain syystä sitruunabasilika iti todella hyvin tänä keväänä. Timjamit ja helokukonharjat jätin vielä kylvöruukkuihinsa kasvamaan. Helokukonharjat tosin siksi, koska en ollut varannut riittävästi ruukkuja enkä viitsinyt lähteä hakemaan lisää ulkovarastosta. Timjami kasvaa sen verran hitaasti, ettei edes kaipaa isompaa ruukkua vielä pitkään aikaan. Viimeisetkin tomaatit olivat viikon aikana itäneet, joten sain vihdoin koulittua ne. Isommmissa olikin jo ensimmäiset kasvulehdet, pienimmät olivat vasta sirkkalehtiasteella. Vanha ohje kasvulehtien odottelemisesta on aikansa elänyt; helpommalla kouliminen sujuu, kun juuristo on pieni ja aivan yhtä hyvin taimet lähtevät silloinkin kasvuun. Kunhan on sen verran vihreää, että löytää itse taimen.

Koulittuja ja kylvöksiä sekä yksi kaupan timjami, jonka ruukutin isompaan purkkiin.

Kylvölistalla olivat tänään samettikukat, tuoksuherneet, tsinniat sekä vanhat jämät. Viimeisin pitää sisällään hopeavillakkoa, kesäleimua sekä lisää lobeliaa. Ripottelin kaikkia siemeniä samaan purkkiin vanhan lobeliakylvöksen kanssa. Turha on tuhlata multaa siemenille, jotka eivät todennäköisesti idä lainkaan. Samettikukkana on sama hennon keltainen 'Alumia Vanilla Cream' kuin viime kesänä. Tsinnian siemenet on kerätty kirsikanpunaisista, aika korkeista yksilöistä. Tuoksuherneitä piti kylvää kahteen ruukkuun valkoista, yhteen kirsikanpunaista ja yhteen sekoitusta. Nimilappuja kirjoittaessa vain tuli pieni vahinko ja kirjoitin kolme lappua valkoista. Ylimääräistä nimilappuahan ei voinut laittaa talteen odottamaan myöhempää käyttöä, vaan piti kylvää vielä kolmaskin ruukku valkoista tuoksuhernettä. Eiköhän niille joku paikka löydy, valkoinen ja köynnökset kun sopivat melkein mihin tahansa. Laitoin yhteen pieneen kärhöruukkuun kuusi tuoksuherneen siementä. Kunhan taimet ilmestyvät näkyville, siirrän ruukut ulkoeteiseen, ulkovarastoon tai suoraan ulos. En aio koulia niitä lainkaan, vaan istutan koko ruukun aikanaan samaan kuoppaan ja ohjaan vain versot erilleen toisistaan.

Isompia ja pienempiä tomaatteja kasvilampun alla.

Lisää tomaatteja ja oikeassa ylänurkassa pienen pieni paprika 'California Wonder'.

Saa nähdä, tuleeko tuosta minipienestä paprikantaimesta mitään koko kesän aikana. Yksi siemenistä iti siinä vaiheessa kun suunnittelin jo viskaavani koko kylvöksen menemään. Neljä niitä olin alunperin kylvänyt. Kylvölautalle laitetun toisen erän siemenet vain homehtuivat kolmen viikon odottelun jälkeen. Reilusti aiemmin itänyt chili alkaa sentään jo olemaan viiden sentin korkuinen, vaikka sekään ei ole totisesti kiirettä pitänyt. Mikähän ihme paprikansukuisia tänä keväänä on vaivannut? Ihan ilman paprikoita tuskin tarvitsee jäädä, sillä sain äidiltäni jo aika suureksi venähtäneen paprikantaimen. Äidiltä tuli myös muutama tomaatintaimi lisää.

Äidiltä tullut (latvottu) paprika erottuu selvästi omista taimistani. Chili vasemmalla alhaalla, sen yläpuolella kelloköynnös.

Jouduin luopumaan isoimmasta taimipöydästäni syksyn remontissa, jolloin lapsille tehtiin omat huoneet. Siksipä valtasin takkahuoneen lipaston nyt kokonaan taimienkasvatukselle. Kasvivalokin siirrettiin lipaston päälle pidentämään valoisaa aikaa. Takkahuoneen ikkuna antaa etelään, mutta ikävästi liian suuriksi kasvaneiden puiden latvoista ja ikkunan kapeudesta johtuen siitä ei kovin valtavalle taimimäärälle tule valoa toisin kuin entisenä esikasvatustilana toimineen huoneen isosta länsi-ikkunasta. Kolme kasvimaalle menevää lehtikaalin tainta nostin jo suoraan ulkoeteiseen jatkokasvamaan, sillä ne viihtyvät paremmin vähän viileämmässä. Eniten valoa tarvitsevat tomaatin ja paprikan taimet seikkailevat auringon perässä ikkunalta toiselle. Alkuillasta taas mielessä on käynyt useammankin kerran se, kuinka hyvin aurinko pääsee talon länsi-ikkunoille paistamaan sitten kun etupihan siperianpihta kaadetaan pois. Johan sekin varjostaa yhden ikkunan kohdalta kerrallaan ainakin puolen tunnin ajan.

Taimipöydällä ei enää monelle taimipurkille tilaa ole. Amaryllikset joutuvat pian väistymään muualle.

Kevät on edennyt täällä jo siihen pisteeseen, että kadut ovat sulaneet melko lailla kokonaan. Kadunvarren penkoista sulaa päivisin sen verran lunta lätäköiksi, että paikoitellen on pakkasyön jäljiltä jäätiköitä mutta aika hyvin pääsisi jo Karon kanssa lenkille ilman nastakenkiä, ellei meidän oma piha olisi vielä jään peitossa. Piha ei ole onneksi ihan peilijäässä mutta liukastumisen vaara on edelleen suuri. Ulkorappusen edestä sain jo eräänä iltana töistä tullessa vähän polkaisemalla jäätä rikottua. Lapion avulla olisi varmaan saanut enemmänkin kiveystä paljastettua mutta en viitsinyt työvaatteissa lähteä hakemaan sitä. Keksin tänä aamuna kätevän kostin jäätiköiden hävittämiseen. Lapset kinusivat playstation-peliaikaa, joten lupasin heille puoli tuntia siitä hyvästä, jos kaivavat käveltävän levyisen väylän rappuselta kadulle. 

Ahkerat "tietyöläiset" aamupäivällä.

Ei tarvinnut sen enempää lapsia houkutella; aamupäivän ulkoilulla ilmestyi jo parin metrin pituinen kaistale laatoitusta näkyville ja iltapäivällä rinteen kohdalle oli tullut jäähän kunnon ura. Ihan vielä tämän päivän aikana ei kokonaan sulaa väylää syntynyt, vaikka lapset käyttivät apuna myös ränneistä kerättyä vettä, jota sitten kaatoivat jäähän kaivamaansa ojaan. Auton renkaiden kohdalle pakkautuu niin paksulti jäätä, ettei sitä ihan yhden päivän ahkeroinnilla saa rikottua. Nyt, kun kiveystä on jo pitkälti paljaana, jään sulaminen nopeutuu kummasti. Taidanpa huomenna mennä myös itse kevättä edistämään.

Homma jatkui myöhemmin iltapäivällä.

Lunta on edelleen aika paljon mutta siitäpä se koko ajan hiljalleen sulaa näillä keleillä. Mittari on meilläkin kiivennyt parhaimmillaan peräti kahdeksaan asteeseen ja huomiselle on luvattu vieläkin lämpimämpää. Ihan joka yö ei edes mene pakkaselle. Yksi kukkapenkin reuna sekä etu- että takapihalta on jo alkanut sulaa, mutta piippoja ei kummastakaan vielä löytynyt. Kävin nimittäin etsimässä. Kompostorista sen sijaan löytyi hieman hätkähdyttävä näky. Mikä lie syynä monen sentin paksuiseen homepilveen, ehkä homehtunut risuhake, jota viimeksi kippasin seosaineeksi? Pääasia, että joku tekee biojätteestä multaa, olipa se sitten mikrobit, sienet tai homeet. Lämmintä kompostorissa oli vähän yli 40 astetta, joten multaa syntyy varmasti hyvää tahtia.

Aivan kuin kompostorissa olisi paksua sumua.

Olen nauttinut suuresti aurinkoisista päivistä, vaikka työpäivinä ei aurinkoista säätä juuri ehdi ihastelemaan. Töihin on kuitenkin mukavampi ajella aurinkolasit silmillä kuin tiesuolansekainen kuralälly tuulilasilla. Työpaikallakin on silmiä ilahduttava näky. Marraskuunkaktus nimittäin päätti ottaa uusintakukinnan näin kevään korvalla. Pinkit tulilatvat alkoivatkin olla jo loppusuoralla, joten mukava, että seuraava kasvi aloitti kukkimaan.

Työpaikan kaktus työntää uusia nuppuja sitä mukaa kun vanhat kukat kuihtuvat.

Ulkoeteisessäkin on "joulukukkia": kellarista myöhemmin tuotu ruukullinen hyasintteja alkoi availla kukkiaan juuri kun ensimmäisenä eteiseen tuotu setti kuihtui. Eipä voisi kukinnan ajoitus täydellisemmin osua. Nyt muutama päivä myöhemmin kukkia on jo enemmän auki ja eteisessä tuoksuu vahvasti hyasintilta. Pitänee laittaa ruukku plussakelillä ulos, jotta kukinta ei olisi ihan hetkessä ohi. Auringon paistaessa ulkoeteisessäkin kohoaa lämpötila pariinkymmeneen asteeseen, mikä luonnollisesti nopeuttaa kukintaa hurjasti.

Täydellinen ajoitus.

Olen lueskellut postauksianne viikon mittaan sen verran minkä olen ehtinyt, mutta monta päivää vanhoihin juttuihin en ole kommentteja kirjoitellut. Yritän päästä huomisen aikana taas edes lähestulkoon aikatauluun takaisin, jotta pysyn suunnilleen perillä siitä, miten kevät ja taimitouhut teillä muilla etenevät.

Lunta yllin kyllin

Lapset aloittivat lauantaina lumityöt ja jaksoivat lapioida peräti ylimmän rappusen esille. Juhuu...

Tässä kuussa on tullut naputeltua niin monta kesäistä ja keväistä juttua, että laitetaan väliin edes yksi maanpinnalle palauttava postaus. Palataan nimittäin viime viikonlopun tapahtumiin. Se, mikä eteläisessä Suomessa taisi sataa vetenä, tuli täällä meillä lumena. Perjantai-iltana alkoi tuiskuttaa ja sitähän tuli lauantaiaamuun mennessä 25-30cm. Ja tiedättekö mitä tapahtuu, kun sattuu vuosisadan lumituisku kohdalle? Silloin isännälle iskee pahimmanlaatuinen miesflunssa (vitsit vitsinä, hän oli oikeastikin niin kipeänä, ettei ollut asiaa lumitöihin). Mutta joka tapauksessa: miten on mahdollista, että juuri silloin kun itse olen joko vapaalla tai perheen ainoa terve, sataa taivaan täydeltä lunta? Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun näin tapahtui. Niinä päivinä, kun isäntä olisi terveenä kotona ja minä itse aamusta iltaan töissä, ei sada hiutaleen hiutaletta.

Etupihalta alkoi loppua tila, joten piti tehdä uusi lumenkasauspaikka suopuutarhan päälle.

Oli melkoisen raskas kolmituntinen, kun jouduin lapioimaan ensin väylät lumenkasauspaikoille auki ja sitten kolaamaan pihan, kaivamaan Karon pissipaikan esiin ja lopuksi vielä lapioimaan jänisverkkojen ympärykset matalammiksi. Mikä onni, että kaikki lumi oli kevyttä pakkaslunta eikä tonnin painoista nuoskamössöä. Onneksi lapset olivat hetken aikaa auttamassa, mutta siinä lumimäärässä pieni apu ei paljoa lohduttanut. Uusi lumenkasauspaikka suopuutarhan kohdalla tuli oikeasti tarpeeseen, kun etupihan kinokset alkoivat olla jo niin korkeita, ettei niihin jaksanut enää työntää täyttä lumikolallista lunta. Suolle sentään sai tallustella loivaan alamäkeen, vaikka matkaa onkin reilusti. Tuleepahan suolle keväällä autenttiset kasvuolosuhteet, kun nämä lumimassat sulavat. Älkää muuten hämääntykö tuosta suolle johtavan kuvan matalilta näyttävistä kinoksista. Olen pitkin talvea tallustellut väylän kohdalta lapioimaan pensasmustikoiden ympäriltä lumia pois ja siksi pohjalla ollut lumi oli tallautunut sen verran kovaksi, ettei tarvinnut ihan maahan asti lapioida.

Kivikkorinne ja aurinkopenkki ovat valtavan kinoksen alla. Jäljet penkan reunassa ovat lasten tekosia.

Ajankuluksi laskeskelin, kuinka monta lumikuormaa etupihalta piti lykkiä lunta pois. Neliöitä ei kovin paljoa ole, mutta silti tuli lähemmäs 200 kukkurallista lumikolallista. Siihen lisäksi piti lapiolla siistiä reunukset ja rappuset. Joskus katua auraava traktori peruuttaa osittain meidän piharinteeseen ja vetäisee lingolla lumet siitäkin. Nyt oli urakoitsijalla kiire ja auratun alueen raja meni metrin päässä tontin rajasta. Kadun puolella siis, eli minulle jäi enemmän kolattavaa. Ne viitisentoista kolakuormaa tosin jätin kadun pään lumikasoihin enkä työnnellyt omalle pihalle ylämäkeen. Kadultahan ne oli kolattukin. En sentään lapioinut lumia kasaksi ajoväylälle, niin kuin eräs tuossa isomman kadun varressa oli tehnyt ja samalla luonut kunnon vaaranpaikan autoilijoille.

Toinen autoista on yleensä pihalla tuon matalamman penkanosan kohdalla, joten siihen ei ole kovin usein pystynyt kolaamaan.

Lumen syvyyttä en mittanauhan kanssa lauantaina tutkinut, mutta Pohjois-Savossa on nyt mitattu ennätyksellisen korkeita hankia ajankohtaan nähden. Siltä se todella tuntuikin! Jänisverkoille kahlatessani jaloissa ei enää riittänyt pituus, vaikken mikään pätkä olekaan. Pahimmissa kohdissa lunta oli minua vyötäisille saakka. Sain rämpiessä takin taskutkin täyteen lunta, kun oli vetoketjut jääneet auki. Sen verran korkeiksi ovat nietokset nousseet, että lopputalven aikana tulee varmasti ongelmia rusakoiden kanssa. Pensasmustikat ovat iloisesti syvällä hangen alla mutta saman, vain 120 senttiä korkean verkon sisällä oleva 'Sinikka'-luumu on jo vaaravyöhykkeessä. Olisi ihan fiksua hankkia sille oma verkko, jonka voisi kiepauttaa nyt hangen päälle suojaamaan puun latvaa. Silloin ei tarvitsisi enää lapioida ison alueen ympäriltä lumia. Hätäensiavuksi kiskoin joulukuusen ja muutamia pihdan oksia puun ympärille. Jos vaikka joku utelias rusakko ei huomaisi havujen seassa piilottelevaa luumupuuta.

Sinikka tarpeeksi hyvin piilossa? Taitoin useita kuusenoksia sen verran rikki, että pihka varmasti haisisi mahdollisimman voimakkaasti.

Takapihan luumupuiden ympäriltä lapioin lunta verkkohäkkien sisälle. Voi olla, että kadun ratkaisua myöhemmin kevättalvella, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa, mihin olisi helposti saanut sellaisen määrän lunta mahtumaan. Jos rusakot pomppivat verkkojen sisälle, ne eivät ainakaan pääse kovin helposti syömään puita 1,5 metriä alempaa paljaiksi. Tai ainakin niillä on hillitön kaivuu-urakka edessä. Latvoista nyt niin väliksi, kun eihän niistä yletä muutenkaan keräämään satoa. En muistaakseni ankkuroinut verkkoja maahan kiinni, mutta olisivatko jäätyneet, kun en saanut niitä nostettua yhtään korkeammalle. Niinpä toivotaan, että a) lunta ei sada yhtään enempää ja b) rusakot pupeltavat mieluummin loistokärhöjä, joita revin tarkoituksella hangen päälle esille.

'Laatokan Helmelle' ei riittänyt 150-senttisiä verkkoja, joten sillä on 120-senttinen suojus ja lisäksi paljon lunta.

Ja jotta lumi ei varmasti loppuisi, nytkin sitä sataa hiljalleen lisää. Juuri äsken kompostiroskia viedessäni huomasin, että lauantaina oli jäänyt yksi paikka lapioimatta esille: kompostori ja sille johtava noin parin metrin mittainen kulkuväylä. Piti sitten jättää kompostiastia hankeen ja hakea lapio. Kompostorin suojana on kyllä muutenkin ollut kunnon lumikinos mutta kyllä sinne yleensä on päässyt ilman lapiota biojätteet viemään. Kovilla pakkasilla olen lapioinut kannenkin päälle kerroksen lunta, mutta nyt on ollut sen verran leutoa, etten sitä tehnyt viimeksi juuri ennen lumituiskua kompostilla käydessäni.

Kannen ilmaluukusta tuleva lämmin höyry on pitänyt pienen "hengitysreiän" sulana mutta muuten kompostori on syvällä hangen sisässä.

En muista, olenko täällä blogissa manaillut kompostorimme kannen lukitussysteemiä. Sen kanssa on ollut joka talvi jäätymisongelmia mutta eniten tämän ja viime talven haastavissa sääoloissa. Kannen muotoilu johtaa joka ikisen vesipisaran suoraan lukon väliin ja näyttää sinne lumikin painuvan oikein hyvin. Ja entäs alijäähtynyt vesi sitten? Sinne kapeisiin, vieri vieressä oleviin rakosiin ihan kaikki taivaalta tuleva sitten jäätyy oikein mukavasti eikä lähde pois muuten kuin sulattamalla. Tänä talvena myös kova pakkanen on aiheuttanut ongelmia, sillä lukkosysteemi on vain jäätynyt kiinni, vaikkei välissä näyttäisi edes olevan mitään. Kerran jouduin hakemaan hiustenkuivaajan, sillä kovalla pakkasella ei omien keuhkojen puhallusteho enää riittänyt sulattamaan umpijäätä lukon rakosista. Sen episodin jälkeen kannen etuosan suojaksi laittamani vanha pyyhe on suojannut hyvin lumelta ja myös enimmältä vedeltä, mutta pakkaselle sekään ei ole mahtanut mitään. Niinpä päädyin viimein jättämään lukon kokonaan auki. Kantta ei siis enää vedä mikään tiukasti kiinni mutta onhan tuokin ratkaisu näyttänyt toimivan.

Sieltä löytyi. Mittari näytti olevan 50 asteen tienoilla. Sauhuaa kuin kompostivastaavan pää...

Kysynkin, miksi Biolanin piti vaihtaa se vanhanaikainen, mutta hienosti toiminut kumilenkki tällaiseen kehnosti suunniteltuun saranoituun muovihärpäkkeeseen? Kannen aukipitomekanismi on myös teoriassa ihan hyvä keksintö. Todellisuudessa sekään ei toimi, jos koloihin pääsee lunta. Siksi senkin suojana pitää olla pyyhe (joka näkyykin tuossa lumikinoksen päällä kompostorin oikealla puolella). Ja mikäs olikaan silloin ammoisina aikoina ennen yliaktiivisia suunnitteluinsinöörejä pitämässä kantta auki? Kanteen ja säiliöosaan kiinnitetty sopivanmittainen naru, joka esti avattua kantta retkahtamasta taakse. Samanlainen systeemi kuin niissä Biolanin puutarhakompostoreissa on nykyään. Joskus se halpa ja simppeli ratkaisu olisi oikeasti paras. Ovatko nämä "innovatiiviset" ja "tyylikkäät" mekanismit vain konsti lisätä satanen kompostorin hintaan vai kuka näitä älynväläyksiä tehtailee? Vai olenko oikeasti ainoa, jolla kompostori ei ole jossain katoksessa säiltä suojassa?

Jouluksi hankittu amaryllis 'Cherry Nymph' kukki viime viikolla toisella kukkavarrellaan.

Kompostireissun jälkeen mittasin lumen syvyyttä. Yritin valikoida sellaiset keskiarvokohdat, joihin ei olisi tuuli kinostanut hirveästi tai toisaalta puhaltanut lunta poiskaan, mutta kovin pitkälle en lähtenyt rämpimään. Mittaustulokseksi sain 86cm. Aurinkopenkin 90-senttinen aita on pihan puolelta hävinnyt näkyvistä jo ajat sitten, joten lunta on siellä varmasti metrin verran jos ei enemmänkin. Kadun puolella alamäessä aitaa vielä vähän näkyy, mutta siitä onkin tuuli pöllyttänyt lunta välillä pois. Nyt kun selasin vanhoja muistiinpanoja, kolme vuotta sitten 19.2.2022 on ollut yhtä paljon lunta kuin nyt. Kevättalvella 2018 lunta oli enimmillään 90-100cm. Kummastakin selvittiin hengissä kesään, joten kyllä sitä maata nähdään varmasti tänäkin keväänä ennemmin tai myöhemmin. Niitä aikoja odotellessa...

Pihakierros ja uusi perheenjäsen

Kevät on selkeästi jo vaihtunut alkukesään. Kasvu ei ole enää aluillaan, vaan päässyt täyteen vauhtiin. Jopa varjoisimmilla paikoilla alkaa olla rehevää, vaikka edelleen muutama kasvi on vasta herännyt. Kuitenkin vihreää näkyy nyt enemmän kuin paljasta multapintaa, joten on aika tehdä perusteellisempi pihakierros.

Suo ja majapenkin reunaa.

Suon laidalla levittäytyvä tuoksumatara pitää huolen siitä, että suon reunan näkee jo pitkän matkan päästä. Tällä hetkellä tuoksumatara on heleänvihreä mutta aivan pian se muuttuu valkoiseksi, kun kaikki nuput aukeavat. Kuitenkin itse suo pysyy piilossa ja paljastuu vasta kun pääsee lähemmäs. Suolta ja majapenkistä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin kesällä, joten ei viivytä siellä tämän kauempaa. Kärhökaaripenkissä tuli vähiten tulppaanitappioita kostean viime kesän jäljiltä. Vaikka siellä on hyvin multava, paikoin jopa savensekainen multa, entisen kasvimaan käytävien pohjille jääneet hiekat taisivat toimia sen verran hyvin salaojituksena, että se pelasti tulput. Tai sitten 'Finola'-lajike vain sattuu olemaan kestävämpi kuin monet muut. 'Queen of Night' on tainnut hävitä melkein kokonaan, tosin en ole tehnyt niistä täydennysistutuksiakaan moneen vuoteen.

Osa kärhökaaripenkkiä edessä, majapenkki taaempana.

Edellisestä kuvasta jo pikkuisen saattoi nähdä puutarhaperheemme uusinta jäsentä. Se pilkistää tuolta kärhömajan takaa. Ostimme pari päivää sitten 900-litraisen puutarhakompostorin lahonneen kuormalavavirityksen tilalle. Vaikka yritin kerätä kevään kitkentäjätteitä ja muuta puutarhajätettä mahdollisimman tiukkaan läjään, jotta puutarhakompostorin saisi vain sujautettua siihen päälle, jouduin silti vähän lapiolla kaventamaan kasan reunoja ennen kuin kompostori asettui edes suunnilleen maata vasten. Uuden tilavuus on selvästi vähemmän kuin vanhan kehikon, mutta jospa maatuminen tapahtuisi sen verran vauhdikkaammin, että kaikki tämän kesän kitkentäjätteet mahtuisivat siihen. Ensi vuodesta alkaen vanhalle puolelle kerätään tuoreemmat jätteet ja uuteen kompostoriin siirretään edellisvuoden melkein valmis multa jälkikypsymään.

Uusi kompostori mahtui juuri sopivasti vanhan kehikon ja saksankirvelin väliin.

Aurinkoinen sää haittaa kuvaamista, joten pation suunnalta ei nyt tullut otettua kuvia. Eipä siellä oikein mitään nähtävää juuri nyt olekaan. Siirrymme siis takapihalle luumutarhaan.

Luumutarhassa lainehtii lemmikkimeri. Ja hups, kuvaan unohtui vahingossa myös grillihiilisäkki.

Viime syksynä aloitettu luumutarhan ja takanurkan yhdistävä laajennus on vielä hieman vaiheessa.

Yllä olevassa kuvassa takanurkka jää kuvan vasempaan laitaan. Nyt istutusalue näyttää vihreältä, sillä levitin sinne ennen kuvan ottoa tuoretta ruohosilppua. Talvi tuhosi muutaman pienemmän taimen eivätkä ne isommatkaan kovin kummoisen kokoisia vielä ole. Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoastaan sinilemmiö on ehkä kokonaan menetetty mutta kaikista muista sinne istuttamistani kasveista olisi hengissä vähintään yksi kutakin sorttia. Kasvittamisen lisäksi myös kivipolku on kesken. Kivipolun metsän puolelle jää luonnotilainen niittyrinne. Istutusalueen reunaan kylvin syksyllä ketoneilikan siemeniä. Samaa ketoneilikkaa kasvaa luonnostaan tuolla heinikon seassa.

Pakitetaan tuolta valon ja varjon rajamailta talon nurkalle.

Varjokuja etupihan puolelta kuvattuna. Esikot kukkivat edelleen ja onpa tänne levinnyt lemmikkiäkin.

Varjokujan porttiakin esittelen myöhemmin kunhan tarha-alppikärhö 'Pink Dream' alkaa kukkia. Se on nyt nupullaan, kuten kaikki muutkin alppikärhöt. Leudon viime talven ansiosta myös köynnöskuusama talvehti erittäin hyvin. Siitä tarvitsi napsia ainoastaan pikkuisen ohuimpia versonkärkiä pois, vaikka jätin koko köynnöksen niille sijoilleen, mihin se viime kesänä kiipesi. Taisi olla toinen kerta, kun sen talvehtiminen onnistui kunnolla lumirajan yläpuolella. Nyt odotan siltä kunnon kukintaa.

Aurinkopenkki näyttää täydessä auringonpaisteessa kameran läpi vähän rähjäiseltä. Todellisuus on kauniimpi, vaikka penkin reuna kaipaisi kieltämättä pientä siistimistä.

Ja vielä lopuksi näkymä, jonka meille tulijat kohtaavat ensimmäisenä: kivikkorinne.

Loppukevennyksenä pieni tarina. Kävin loppuviikolla auttelemassa äitiäni erään kukkapenkin peruskorjaamisessa. Homma sujui muuten hyvin mutta vanhalle talikolle se taisi olla viimeinen pisara. En edes vääntänyt sillä kunnolla, vaan löysäsin vain pikkuisen magnolian juurelta multaa, jotta saisin kitkettyä rikkaruohot helpommin pois. Puisen varren lisäksi myös rautaosat katkesivat.

En olekaan ennen hajottanut talikkoa.

Kaikkea sitä voikin sattua.