Aurinkoinen syyskuun lopun päivä

Vesipisarat kimmeltävät nukkapähkämön lehdellä.

Syyskuun loppu häämöttää jo ihan käden ulottuvilla ja aika syksyiseltä ulkona alkaa jo näyttääkin. Pitkän sadekauden päätteeksi on saatu muutama aurinkoinenkin päivä ja ne toivat tietysti tullessaan syksyn ensimmäisen hallayön. Lämpötila oli käynyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä alimmillaan yhdessä pakkasasteessa, joten kovin suuria tuhoja ei toistaiseksi tullut. Hortensioissakin oli vain vähän ruskettuneita kukkia. Olin uhkarohkea ja jätin hallayön uhatessa tomaattiruukut kaksinkertaisen harson suojiin seinustalle. En joutunut katumaan, sillä tomaateille ei käynyt kuinkaan. Kurkut ja kesäkurpitsat keräsin suosiolla pois ennen hallaa ja niiden lehdet olivatkin menneet mustiksi. Hokkaidokurpitsoille jäi suojaksi vain yksinkertaiset harsot ja se ei selvästikään kasvimaan laidalla kasvaneille kurpitsoille riittänyt. Varret ja lehdet olivat ihan lötköjä. Onneksi kurpitsat olivat säilyneet hyvinä. Ne joutikin nyt kerätä pois, niin vapautui lisää harsoa tomaateille. Kylmät yöt kun eivät ole ohi mutta tomaateille tekisi kuitenkin hyvää edes aloittaa punastelu ennen sisälle keräämistä.

Pienempi hokkaido painoi 672g ja isompi 824g.

Eipä tällä kurpitsasadolla voi vielä kehuskella, sillä viime vuonna pienin ruukkukurpitsoista painoi 876g. Isoimmalla taas oli painoa 2940g ja kaikki yhdeksän kurpitsaa painoivat yhteensä 14,46kg. Ei tule tänä vuonna sellaista mahtisatoa, vaikka kaksi kurpitsaa jäi vielä pullistumaan. Jälkikompostorissa kasvanut kurpitsa nimittäin oli sen verran korkeammalla maanpinnasta ja autotallin seinän suojassa, että se ei vielä ollut kärsinyt hallasta liikaa. Vain harson ulkopuolelle jääneet lehdet olivat hieman mustuneet reunoista mutta sehän ei vielä haittaa liikaa kun varret kuitenkin olivat vielä napakat. Katsotaan, jos sieltä edes yli kilon painoiset kurpitsat saataisiin.

Kamomilla oli kylväytynyt katolta tippuneeseen sammalmättääseen. Aika söpöä.

Aika söpöä tämäkin, vai kuinka?

Puutarhassa ja blogeissa vietetty aika on taas jäänyt ihan minimiin, sillä olimme viikonlopun reissussa. Tänä vuonna tätä reissaamista on kyllä tullut ihan hirveän paljon. Yllä oleva kuva on otettu sukulaisten sohvalta, johon Karo simahti ihan tyystin. Erään taaperon ilves-lelu toimi hyvänä leukatukena ja vaikka Karon silmät näyttävät kuvassa olevan raollaan, koira on ihan sikiunessa. Karolla olikin puuhaa kerrakseen, kun päivän mittaan ympärillä hääri kuusi korkeintaan alakouluikäistä lasta, yksi teini, kymmenen aikuista ja yksi yli-innokas koirakaveri. Vähemmästäkin alkaa senioria väsy painaa, Karohan täytti tässä kuussa jo 12 vuotta.

Kimalainen keltatörmäkukassa.

Hieman ehdin kuitenkin eilen kotiintulon jälkeen touhuilla puutarhassakin ennen illan pimenemistä. Kivikkorinteen keltatörmäkukat kukkivat edelleen runsaasti ja niillä pörräsikin vielä kiitettävästi kimalaisia. Muutamassa kukkivassa maksaruohossakin kävi kimalaisia, mutta selvästi aurinkoinen kivikkorinne kiinnostaa pörriäisiä enemmän kuin varjoisammassa olevat punahatut ja komeamaksaruohot. Hyvä, että istutin aiemmin syksyllä komeamaksaruoho 'Matronan' törmäkukkien viereen. Saavat pörrit vielä enemmän syysevästä. Punatähkät ja purppurapunalatvat ovat jo käytännössä lopettaneet kukinnan. Oreganotkin joutaisi kerätä jo kompostiin, jotta ne eivät siementäisi ympäriinsä ihan niin hanakasti mutta tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa. Mistähän saisi viikkoon kahdeksannen päivän tai edes muutaman tunnin joka päivään lisää? Kukkasipuleita ei "onneksi" ole kuin muutama sipuli istutettavaksi, sillä minulta meni saksalaisenkin sipulit ihan sivu suun. En ollut huomannut kukkasipulien saapumista ja siinä vaiheessa kun asiaan havahduin, jäljellä oli enää muutama pussi laukkoja eikä edes sellaisia lajikkeita, joita olisin halunnut. Ehkä yritän hankkia jotain viimeisistä syysaleista ja istutella niitä sitten ruukkuihin kellariin, jos ei sitä ennen satu tulemaan sopivaa rakosta pyörähtää sipuliostoksilla.

Toisenlainen kimalainen keltatörmäkukassa.

Edelliseltä, parin viikon takaiselta reissulta Etelä-Suomen suuntaan ostin maksaruoho 'Red Sparklen'. Istutin sen nyt kivikkorinteen vanhaan osaan kissankäpälän viereen. Tilaa löytyi myös kuukausi sitten taimipäiviltä hankitulle nukille (androsace adfinis). Kissankäpälän toiselle puolelle ujutin toisesta kukkapenkistä aiemmin kesällä ruukkuun pelastetun seittimehitähden. Ainakaan talvimärkyyden ei pitäisi tuossa paikassa koitua minkään niistä kohtaloksi mutta ensi kesänä sitten näkee, tarvitseeko joku enemmän multaa juurilleen tai jopa siirron muualle. Kissankäpälät ja levisiat näyttävät sentään viihtyvän rinteessä niin hyvin, että voivat sitten aikanaan täyttää vaikka koko alueen, jos muut eivät pärjää. Kun etupihan siperianpihta aikanaan lähtee, rinteestä häviää myös puun kesällä tuoma alkuiltapäivän hetkellinen varjo. Tähän aikaan vuodesta puu heittää jättiläismäisen varjon koko rinteen alueelle useamman tunnin ajan päivässä, sillä aurinko paistaa jo niin matalalta.

Vasemmalla pikkuruinen nukki, uusi punalehtinen maksaruoho keskemmällä.

Pihdasta kun tuli puhe, niin jokunen tovi meni viime viikolla sen neulasten harjaamiseen pihakiveykseltä. Se olikin työlistalla ensimmäisten joukossa, sillä muuten neulasia kulkeutuu kenkien pohjissa sisälle aivan älyttömiä määriä. Viime viikon hurjat tuulet saivat puun tekemään perusteellisen sulkasadon ja kellastuneiden neulasten lisäksi maahan oli karissut myös jonkun verran vihreitäkin naulasia. Heti puun alla oli melkein parin sentin paksuinen neulasmatto ja pihalla olleet autotkin olivat yhdessä yössä saaneet tasaisen oranssin kuorrutuksen ylleen. Harjasin kulkuväyliltä neulaset puun juurelle. Niistä kertyi tällä kertaa kunnioitettava viidentoista sentin paksuinen kerros vajaan parin neliömetrin alueelle. Kun ehtisi, niin pitäisi kärrätä osa neulasista pensasmustikoiden ja rodojen juurelle.

Kukkapenkistä löytyi jättiverbenan taimia.

Tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla jo kasvien talvetukset mieleen. Mietin pitkään, kaivanko kukkapenkkiin kylväytyneitä jättiverbenan taimia talteen vai en. Isoin niistä ehti kasvaa vain polvenkorkuiseksi ja vasta yhdessä latvassa oli kukkanuppu. Ensi kesäksi ei siis ole mitenkään mahdollista saada niistä siemeniä. Päätin lopulta kaivaa kaksi tainta talteen samaan ruukkuun. Toisen juurelta löytyikin vielä alle kymmensenttinen siementaimi, jonka sujautin bonuksena mukaan. Jospa niistä joku talvehtisi. Keväällä voi sitten päättää, haluaako lisää taimia pistokkaista vai riittääkö yksi kukkiva yksilö. Afrikansinisarjaa en aio kaivaa enää maasta talteen, yksi pelargonikin taitaa lähteä ja stevia hävisi, joten niiden tilalle voi hyvin ottaa yhden pienen jättiverbenaruukun. Säilyy sopiva tasapaino talvetettavien määrässä.

Violetit karpaattienkellot olivat saaneet omin avuin aikaiseksi yhden valkokukkaisen taimen.

Ilahduin kovasti löytäessäni valkoisen karpaattienkellon violettien joukosta. Violettikin on toki nätti mutta yllätykset ilahduttavat aina. Toivottavasti se talvehtisi paremmin kuin vuosia sitten kylvämäni valkoiset karpaattienkellot, jotka hävisivät heti ensimmäisen talven jälkeen. Olen huomannut, että karpaattienkello ei ole välttämättä kovin luotettava talvehtimaan varsinkaan tasamaalla mutta siementaimia nousee aina kiitettävän runsaasti ja ainakin osa niistä alkaa kukkia minusta jo saman kesän aikana. Kun talvehtineet kasvit aloittavat kukinnan aikaisemmin ja siementaimet täyttävät välit, kukkapenkki näyttää alkukesän jälkeen ihan kelvolliselta.

Etelänruusuruoho 'Red Cherries'

Etelänruusuruoholle pitänee laittaa jotain tukiviritelmää ensi kesäksi. Sen hennonhontelo olemus ei saa enää tukea edes siperiankurjenmiekasta, sillä kaivoin puskan pois aikaisemmin kesällä. Rankkasateet ja tuulet vielä pahensivat tilannetta ja ruusuruoho retkottaa pitkin pituuttaan neljään ilmansuuntaan. Kuvaa varten nostin sen versoja sen verran ylöspäin, ettei tarvinnut kuvata kukkia maata vasten. Taustalla puistoatsalea 'Illusia' on alkanut saada ruskavärejä. Ei ihan hemaisevin väripari ruusuruohon kanssa mutta hetkenhän se vain kestää eivätkä ruusuruohon pienehköt kukat kovin näyttävästi maisemasta edes erotu.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on alkanut kukkia. Taustalla retkottavia punahattuja ja keltatörmäkukkia.

Patricia aikoo kukkia tänä vuonna oikein komeasti. Kyllä sen nyt kelpaakin, kun on saanut kasvaa koko kesän rauhassa ilman siirtämistä. Näyttäisi siltä, että nykyinen paikkavalinta aidan ja punahattujen välissä on onnistunut. Aita suojaa vähän kadulta päin hiipiviltä halloilta ja antaa myös tukea. Korkeutta Patricialla on hitusen vähemmän kuin punahatuilla mutta asia korjaantuisi, jos leikkaisi punahattujen kuihtuneita kukkia vähemmäksi. Silloin myös Patrician kukat näkyisivät kauemmas ja jopa keittiön ikkunaan saakka. Tietysti Patricialle voisi antaa vähän muhevampaa multaa ja täsmäiskun kanankakalla, jos ne vaikka avittaisivat sille vielä puuttuvat viitisentoista senttiä korkeutta lisää. Osa kukista voisi silloin näkyä myös aidan yli kadulle päin. Taidanpa kannattaa tätä ajatusta.

Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Kärhöjen kukinta on käynyt kovin vähäiseksi mutta vielä siellä sun täällä näkyy yksittäisiä kukkia. Eniten iloa tällä hetkellä tuo Pernille ihan vain sen vuoksi, että sen kukat näkyvät keittiön ikkunasta. Aurinkoista kuunvaihdetta!

Pikapihakierros reissun jälkeen

Tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Tällä viikolla tuli pidettyä muutaman päivä blogilomaa, sillä kävimme reissaamassa vähän etelämpänä ja tulimme vasta eilisiltana aika myöhään takaisin kotiin. Lähdimme sunnuntaina perhejuhlille Keski-Suomeen ja sieltä sitten maanantaina Tampereen suunnalle. Tampereella kävimme mm. poliisimuseossa, Vehoniemen automuseossa, Särkänniemessä sekä Hatanpään arboretumissa. Lienee selvää, kuka valitsi minkäkin matkakohteen. Miniväkikin oli mukana, vaikkakin he joutuivat ihmettelemään suurimman osan ajasta maisemia laukusta käsin. Poliisimuseon lastenosasto Pokelassa vastaan tuli niin sopivan kokoinen menopeli, että oli ihan pakko päästää pariskunta pienelle koeajolle.

Minni ei valitettavasti pysynyt turvallisesti poliisimopedin kyydissä ja saattaisipa poliisilla olla sanomista myös Nestorin ja Inkerin matkanteon turvallisuudesta.

Eilen aamupäivästä lähdimme ajelemaan muutaman pysähdyksen taktiikalla kotiin. Ensimmäinen pysähdys oli Hatanpään arboretumissa. Sää oli valitettavasti niin tuulinen ja kylmä, ettemme kiertäneet edes koko puistoa, vaan teimme pikavilkaisun Kartanopuiston alueelle ja jätimme tuuliset ranta-alueet kiertämättä. Eniten aikaa vietimme suojaisammalla perenna-alueella ja sen ympäristössä. Jonkun verran sain otettua kuvia, joista ajattelin koostaa postauksen syksyn tai talven iloksi. Toinen pysähdys oli pikaiset päiväkahvit sukulaisilla ja pisin paussi pidettiin Leivonmäellä Tommolan tilalla. En ollut ennen käynyt siellä ja kuulemani perusteella odotin visiitiltä paljon. Ja olihan siellä melkoisesti nähtävää, joten ei tarvinnut pettyä. Erityisesti kurjenmiekkoja oli kukassa niin paljon, että teen niistä oman juttunsa myöhemmin. Varmaan jää talven iloksi sekin. Ja kun siellä asti reissattiin, niin pitihän sitä matkamuistojakin hankkia.

Myyntipöydillä oli varaa valita. Ja tässä oli ehkä vain kolmasosa pöydistä.

Ostoskassiin hyppäsivät kuitenkin vain etelänruusuruoho 'Red Cherries', alppiasteri 'Sabine' sekä tähtilevisia 'Little Raspberry'.

Etelänruusuruoho kasvoi perennatarhassa valtavan kokoisena pehkona.

Luonnonvarainen ruusuruoho olisi kiva saada jommalle kummalle ketoalueelle tai kadun pään joutoniitylle mutta etelänruusuruohokin on hyvin kaunis ja korkeana sopii hyvin aurinkopenkin keskivaiheille. Sinne sitä yritin viime kesänä siemenistä kasvattaa mutta ainokainen taimi menehtyi talven aikana. Ruusuruoho täyttää myös aurinkopenkin alkupäässä olevaa kukinta-aukkoa kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun ja tuo sinne korkeutta ennen kuin kärhöt kasvavat.

'Little Raspberry' on selvästi tummempi kuin minulla jo ennestään monta vuotta viihtynyt 'Little Plum'.

Tähtilevisia 'Little Plum' on ollut niin kestävä, että uskaltauduin ostamaan upean värisen 'Little Raspberryn'. Se on taas juuri sitä väriä, jota kamera ei osaa toistaa oikein. En vielä tiedä, pääseekö "pikku vattu" ihan "luumujen" viereen mutta todennäköisesti aika lähelle, kun paikka näyttää olevan levisioille mieluisa. Sitten onkin jännä seurata, risteytyvätkö ne keskenään. Matkan aikana levisiatkin olivat ehtineet melkein jo lopettaa kukintansa, vaikka kyllähän ne yksittäisiä kukkia tekevät pitkin kesää.

Tommolan perennatarhassa oli myös näin kaunis levisia mutta sitä en huomannut myynnissä.

Alppiasteri 'Sabine' kukki runsaasti Tommolassa.

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin enpä olisi alppiasteri 'Sabinea' ostanut, jos en olisi nähnyt sitä näytetarhassa. Myyntipöydän kaksi tainta olivat paljon vaatimattomamman näköisiä ja ohikukkineitakin, joten ne eivät kiinnittäneet huomiota. Perennapellolla sen sijaan se oli täydessä kukassa ja näytti kerrannaisine kukkineen niin suloiselta, että sen osasi helposti kuvitella omallakin pihalla.

Omalla pihalla Navettapiialta saatu siperiankurjenmiekka oli jo melkein ohikukkinut.

Vähän harmittelin sitä, että kerrankin kun siperiankurjenmiekassa olisi ollut useampia kukkavarsia, olen reissussa juuri silloin kun se kukkisi komeimmillaan. Viimeiset kukat olivat kuitenkin vielä auki kotiin palatessamme. Harmitusta ei kestänyt kovin kauaa, sillä huomasin myös taivaansinisessä siemenkirjeen kurjenmiekassa useamman nupun. Se onkin kukkinut jo parina vuonna pienesti. Eläköön! Vanhat valkoiset taidan hiljalleen hävittää pois nyt kun on löytynyt helpommin kukkivia lajitovereita tilalle. Navettapiian hennosti sinertävä on oikeastaan kauniimpikin kuin se puhtaanvalkoinen nirsoilija ja sinisen kanssa niistä tulee oikein kaunis keskikesän parivaljakko.

Tarhavaleunikkokin oli jo ehtinyt aloittaa. Tässä on nuppuja jäljellä vaikka miten monta.

Hävitettävistä kasveista puheenollen: pikkujasmike taitaa olla seuraavana sillä listalla. Pensasryhmästä kuoli viime talvena lopullisesti toinen eikä se kolmaskaan ole kovin hyvässä hapessa. Ensimmäinenhän heitti henkensä jo vuosi sitten. Tarhavaleunikon taustalla vasemmalla oleva jasmike kuivattaa joka vuosi yli puolet oksistaan mutta on kuitenkin vielä suunnilleen pensaan näköinen. Pitäisi vain siistiä kuivat risut pois. Samalta näyttää luumutarhan jasmike. Joko se on mainettaan haastavampi pensas tai sitten pikkujasmike on meillä vain kestävyytensä äärirajoilla.

Luumutarhan jasmikkeen pitäisi näkyä noiden kahden seinäkkeen välissä alueen keskivaiheilla kivestä metri takavasemmalle.

Luumutarhassa riittää siistimistä. Lemmikit ovat melkein kukkineet ja luumupuistakin taitaisi jo saada kuivia oksia karsittua. Aika rangoiksi jäävät, mutta ei noita ainakaan vielä tänä vuonna kaadeta pois. Kokeilen taivuttaa uusia versoja täyttämään pahimpia aukkopaikkoja ja toivon, että ensi talvena yksikään oksa tai silmu ei kuivu. 'Sinikkaan' vartetut oksanpätkät eivät ole vielä lähteneet kasvuun mutta seuraillaan niitäkin. Iloinen yllätys oli sen sijaan se, että toinen nietospensaista on lähtenyt versomaan juuresta. Myös kaksi kärhöä on herännyt vihdoin. Enää on seitsemän unten mailla.

Ensimmäiset pioninkukat alkavat aueta aurinkoisemmilla paikoilla. Pioneita ei onneksi talvi kurittanut.

Tänään pitää siis olla varovainen ja kulkea vaikka pyykkipoika nokassa pionien lähettyvillä. Miksi? Käypä kurkkaamassa vanhaa juhannustaika-juttua, niin ei tule vahingossa mokattua. Löytyypä sieltä myös muita puutarhurille hyödyllisiä juhannuksen ajanvietteitä. 

Päivän kärhönä ruukussa talvehtinut SAMARITAN JO ('Evipo075').

Hyvää juhannusta!