Kukkapuita

Tontin kulman tuomi kukkii runsaasti.

Touko-kesäkuun vaihde on kukkapuiden aikaa. Meilläkin niitä on mutta todellisuus ei ole ihan yhtä runsaasti kukkiva kuin vaikkapa aloituskuvan tuomi. En ole kiinnittänyt siihen kovin paljoa huomiota aiempina vuosina mutta tänä keväänä se totisesti kerää katseet. Siitä on kasvanut koivun kyljessä jo melko kookas puuntapainen pöheikkö, jonka latvus näkyy hyvin patiolle saakka. Tuoksu ei ihan sinne saakka yllä mutta sopivalla säällä kuitenkin useamman metrin päähän.

Livenä tuomi on näyttävämpi kuin kuvassa.

Tällä hetkellä tuomea lähimpänä on kellarissa talvehtinut mustaluumu, joka ei ole vieläkään siirtynyt patiolle saakka. Se odotti aluskasveja mutta nyt nekin on istutettu, joten patiollehan puu pian päätyy. Mustaluumun latvus näyttää joltain mustekalalta, kun oksat pääasiassa roikkuvat rentoina alaspäin ja kukkia on siellä täällä kuin imukuppeja lonkeroissa konsanaan. Tuollainen riippamalli onkin hyvä, sillä pystykasvuista puuta olisi hankala saada mahtumaan talveksi kellariin. Yhden ylöspäin kasvavan oksan laitoin kuriin paksulla muovipäällysteisellä rautalangalla, jonka poistan loppukesästä, kun oksa alkaa pysyä asennossaan. Parille muulle pitää laittaa pienet painot. Luumussa on paljon nuppuja, mutta kukinta näyttäisi etenevän tänä vuonna asteittain sen sijaan että kaikki nuput avautuvat kertarysäyksellä. 

Kellarissa talvehtineet pikkupuut.

Mustaluumun kaverina on pitsipihlaja, joka ei suostunut kukkimaan vielä tänä keväänä. Hienosti se on kuitenkin kasvanut sitten viime kesän, jolloin se näytti lähinnä minikokoiselta palmulta. Pihlajan latva paleltui ensimmäisenä talvena, jolloin se joutui myös vesimyyrän hyökkäyksen kohteeksi ja sen seurauksena ruukkupuuksi. Taivutin viime kesänä ylintä versoa ylöspäin uudeksi latvaksi mutta tämän vuoden kasvu näyttää kasvavan silti sinnikkäästi sivulle. Pidin jopa koko kevään puuta latva poispäin auringosta suunnattuna, jotta se tajuaisi itse ohjautua oikeaan suuntaan, mutta puu vaikuttaa olevan vastarannan kiiski. Niinpä tökkäsin rungon viereen tukikepin ja sidoin koko oksan siihen niin suoraksi kuin mahdollista. Jos ei hyvällä usko, niin väännetään sitten väkisin. Pieni mutka runkoon joka tapauksessa jää mutta eiköhän se tasoitu sitten kun paksuutta tulee lisää. Vähemmän se kuitenkin on kuin 145 asteen kulmassa sojottava latva. Pitää kesän aikana keksiä pihlajalle paikka puutarhasta, sillä kellariin se ei enää mahdu. Mustaluumun latvallakaan ei ole kuin vajaa kymmenen senttiä pelivaraa ylöspäin ja se menetetään sitten kun koko puuta pitää nostaa ruukussaan ylöspäin multatilan lisäämiseksi.

Mustaluumun kukat ovat suloisia.

Siirrytään feikkiluumusta oikeisiin luumuihin. Ensimmäisenä vastaan tulee kovia kokenut 'Sinikka'. Siitä paleltui parina ensimmäisenä talvena latva ja useita sivuoksia mutta tänä keväänä se lähti viimeistä versonkärkeä myöten kasvuun ja on siinä peräti kymmenkunta kukkaakin. Puun malli on paleltumisten seurauksena ihan järkyttävä. Jos mustaluumu muistuttaa mustekalaa, niin 'Sinikka' taitaa olla nuohousharja: suora runko ja joka suuntaan sojottava tupsu päässä. Silläkin on pitsipihlajan tapaan latvanmuodostusongelmia, sillä joka ikinen sivulle kasvava verso kasvoi viime kesänä suoraan ylöspäin, vaikka tein vaikka minkälaisia viritelmiä niiden hillitsemiseksi. Puulla kun oli latvaversokin, jonka kasvua halusin tukea painamalla muut versot selvästi sitä alemmas. Yhdessä oksassa roikkui rikkinäinen ämpäri, muutamassa kiviä ja pari oksaa oli sidottu latvan viereen isketyn talikon varteen. Talikko ei siis ollut käytössäni koko kesän aikana. Leikkasinkin ylöspäin yrittäviä versoja lyhyemmäksi heti kun tuli sopiva aika leikata luumua. Ei auttanut; monta oksaa nousi jo heti syksyllä takaisin ylöspäin, kun tuli aika irrottaa ylimääräiset härpäkkeet talven tieltä. Pitänee laittaa täksi kesäksi uudet painot.

On 'Sinikassa' kukkiakin, kun vain tarkasti katsoo. Ei niin paljoa kuin valkovuokoissa sen alla.

'Sinikkaa' odottaa taas loppukesällä leikkaus, sillä samasta kohdasta sen runkoa kasvaa kolme tasakokoista oksaa, joista joku pitäisi poistaa. Muuten voi käydä huonosti sitten kun puu kasvaa isommaksi. Oikeastaan oksista yksi tai jopa kaksi olisi pitänyt leikata pois jo alun alkaenkin mutta en raskinut poistaa jo muutenkin kärsineestä puusta suurinta osaa elävästä kasvusta. Silloin kun ei ollut varmuutta siitä, mikä oksa seuraavana talvena paleltuisi. Hellämielisyydestä selvästi sakotetaan mutta onneksi puu ei ollut kalliskaan, kun viimeisistä syysaleista sen aikanaan löysin.

'Viipurilaisen punaluumun' kukintaa.

Toissa talvi kuritti rajusti kaikkia luumuja mutta ainoastaan 'Laatokan Helmi' kaadettiin jo kesäkuun loppupuolella pois. Sen ainoat lehteen puhjenneet oksat kuihtuivat heti alkumetreillä ja ensimmäisten vuosien pakkashalkeamien takia puu oli ollut jo muutenkin henkihieverissä. Pari vuotta kasvateltu juurivesa sai emopuun kaatumisesta uutta puhtia ja on nyt yli kaksimetrinen. Kukkia siihen ei vielä tullut mutta ehkä ensi vuonna. Molemmat 'Kuntalat' ja Viipurilainen jätettiin vielä pystyyn, sillä ne tekivät sinne sun tänne yksittäisiä lehtiä eivätkä kuolleen näköiset versotkaan napsahdelleet taittamalla poikki. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ei puista enää kunnollisia tule. 'Viipurin punaluumunkin' kukkaoksa on vain illuusiota. Se on nimittäin puun alin (ja ainoa elävä) oksa. Se oli tappotalven hangen alla suojissa eikä siksi kärsinyt kovista pakkasista ja sään vaihteluista.

Kas näin, tässä koko viipurilainen. Kukkaoksa on noin 40cm:n korkeudella kuvan etualalla.

Viipurilainen sahataan varmaan aluksi elävän oksan yläpuolelta poikki ja kokonaan sitten, jos/kun alimman oksan sato on kypsynyt. Tämänkin puun lähellä on pari hyvänkokoista juurivesaa jo kasvamassa, joten niistä saadaan pian uusi puu tilalle. Alkuperäinen oli kylläkin paremmassa kohdassa mutta eipä huonoille talville mitään voi. Sivupihan 'Kuntala' pitänee sahata puolivälistä poikki mutta siinä on sentään pari suht elävää oksaa, joissa on muutamia kukkia. Takapihan 'Kuntalasta' on käytännössä vain latva elossa ja sekin on suunnilleen neljän metrin korkeudella. Siinä on niin paljon kukkia, että odotetaan nyt syksyyn, jos saataisiin siitä vielä muutama luumu ennen kuin kaadetaan puu pois. Muuten tuollainen nelimetrinen ranka ei oikein edusta katseenkestävien puutarhapuiden tyypillistä mallia sen enempää kuin polven korkeudella sivusuuntaan kasvava viipurilainenkaan.

Rikkoviuhka eli vaahtera-angervo aloittelee kukintaa.

Rikkoviuhka on toisen nimensä ansiosta sopiva aasinsilta puista perennoihin. Se on kukkinut kerran ja teki silloin vain parin sentin korkuisen kukkavarren. Sehän ei lehtien alta paljoa edes näkynyt. Tämän kesän yritystä voi sanoa jo kukinnaksi. Kovin näyttävä kukkija se ei kyllä ole mutta kasvin juju taitaakin olla enemmän sen lehdissä. Sen pitäisi kasvaa kolmisenkymmentä senttiä korkeaksi mutta tämä minun kasvini on aina ollut paljon sitä matalampi. Tällä hetkellä korkeutta on hädin tuskin kymmenen senttiä. Kasvin juurakko tuntuu nousevan joka vuosi ylemmäs. Pitäisikö sitä peittää vai tykkääkö se vain olla ihan pinnassa?

Rikkoviuhkan kukka on läheltä hyvin kaunis.

Jotta ei eksytä liian kauas kukkivista puista, niin laitan lopuksi pari puiden alle sopivaa vuokkoa. Johonkin väliin kun niidenkin kuvat piti tunkea. Hämyvuokko kasvaa 'Laatokan Helmen' alla ja on ensimmäisten vuosien juromisen jälkeen alkanut kasvaa paljon reippaammin. Nyt mätäs on levinnyt jo A3-paperiarkin kokoiseksi ja kukkia on enemmän kuin koskaan. Aiemmin hämyvuokon kaverina on ollut valkoista lemmikkiä mutta nyt kitkin luumutarhasta suurimman osan varsinkin sinisistä lemmikeistä pois. Ne ovat turhan työllistäviä ja kukinnan jälkeen ränsistyvät rumiksi. Jätin pääosin valkoisia lemmikkejä vain sellaisiin kohtiin, joissa ei kasva muita kasveja. Sinisiä on ihan riittämiin vähän taaempana ja tontin laidoilla.

Hämyvuokko kukkii runsaasti.

Hämyvuokon kaltainen värillinen valkovuokko on kantopuutarhan vaaleanpunakukkainen ihanuus. Se kärsi paljon toissa talvesta mutta on nyt hieman runsaampi kuin viime keväänä. Samaa vuokkoa on metsämustikoiden luona mutta siellä sitä pitää hieman seurata, ettei se vain jyrää mustikoita alleen. Ihan niin nopea leviäjä vaaleanpunainen vuokko ei ole kuin valkoinen perusmalli.

Varjokujan vaaleanpunaiset valkovuokot.

Tällaisia kukkapuita ja pari niiden aluskasvia meiltä tänä keväänä löytyi. Aurinkoista kesäkuuta!

Tulput pulassa

Tiedättekö, milloin on oikea aika poistaa jänisverkot kasveilta? Luulin ennen, että sopiva hetki on silloin kun vihreää ruohoa ja meheviä voikukanlehtiä on niin paljon, ettei rusakoita huvita järsiä puisevia oksankärkiä. Eilen tajusin, että oikea aika olisi ollut ennen kuin tulppaanit työntävät nuppunsa esille. Niillä peijakkailla on nimittäin vahva hinku tunkea itsensä joka koloseen mikä vain kukkavarren ulottuvilla sattuu olemaan!

En edes tiedä, miten tämä voi olla mahdollista! Ehkä 'Hakuun' vain halusi käydä kurkkimassa kanadanatsalea 'Violettan' kukkanuppuja. Kovin pienestä rakosesta vain yritti tunkea itsensä läpi.

'Pink Impressionit' ovat saaneet itsensä melkoiseen sotkuun. Olisi pitänyt käydä aikaisemmin siirtämässä verkkoa tulppaanien keskeltä sivummalle. Kaksi kukkaa piti leikata maljakkoon, sillä ne eivät millään sopineet enää verkon silmästä läpi.

Ehdin poistaa melkein kaikki suojaverkot kasveilta ennen kuin piti lähteä töihin. Muutamalle pensaalle jäi vielä, mutta ne on nopea nostaa pois, kun seuraavan kerran pääsen pihahommiin. Eli tänään, jos vain ei sataisi vettä ihan koko päivää. Kukat eivät ole yleensä sadepäivänä kovin kuvauksellisia, mutta laitetaan nyt muutama kuva tämän hetken kukkasista. Kameraa on pikaisesti ulkoilutettu parin edellisen päivän aikana kun ei ole oikein muuta ehtinyt puutarhassa tehdä.

Nämä eivät ole pulassa, mutta kaipaisivat yhtä kipeästi poutasäätä kuin puutarhurikin. Lajike on 'Persian Pearl' ja ne päätyivät syksyllä patiolta nuotiopaikalle lähtevän polun viereen.

'Exotic Emperor' on ollut yllättävän pitkäikäinen tulppaaniksi. Tämä on yksi lempitulppaaneitani.

Nämä pienet tarhakylmänkukat kukkivat yhtä lukuunottamatta ensimmäistä kertaa.

Tämä taas on koristanut jo useampana vuonna kivikkorinnettä kauniilla kukillaan.

Narsissi 'Acropolis' kukkii myös ensimmäistä kertaa. Toivottavasti näistä tulisi oikein pitkäikäisiä ja hyvin lisääntyviä.

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että kaksi 'Lemon Beautyn' viidestä sipulista on aivan väärää lajiketta. Sen lisäksi, että lajike oli varmasti väärin, myös kukan väri ja malli eivät voisi olla yhtään kauempana mieltymyksistäni. Tai no, saman mallinen kukka keltaisen ja oranssin kirjavana olisi voinut olla vielä kamalampi vaihtoehto. Nyt viides kukista on auennut ja onneksi se on oikeaa lajiketta. Sattui edes kolme viidestä oikein. Toivon, että keltaiset jäävät hyvin lyhytikäisiksi.

'Lemon Beauty' on muuttunut kukinnan edetessä saman näköiseksi kuin sipulipussin kuvassa. Ne keltaiset hirvitykset sen sijaan ovat vielä räjähtäneemmän näköisiä, mutta edelleen kirkuvan keltaisia.

Pensasryhmän valkoiset pikkusydämet ovat vihdoin alkaneet tuuheutua. Taustalla retkottavia hyasintteja. Aurinkopenkissä asustavat vaaleanpunaiset pikkusydämet ovat selvästi leviäväisempää sorttia.

Kukkapuiden kausi on korkattu meilläkin alkaneeksi, sillä takapihalla tontin rajan tuntumassa oleva yksirunkoinen tuomi on oikein komeassa kukassa. Se selvästi hyötyi siitä, että poistin monen neliömetrin laajuisen pihlaja-angervopöheikön sen juurelta. Kuusi vuotta sitten se oli reilu parimetrinen, mutkainen ja hento piiska, jolla oli muutama sivullepäin sojottava oksa lähinnä latvassa. Puolentoista metrin korkeudelta alaspäin kaikki oksat olivat kuivaneet valonpuutteeseen. Nyt siitä on varttunut kaunis kukkapuu, joka tuo hyvää tuoksua takapihalle. Runko on edelleen mutkalla, mutta sehän ei kukintaa estä.

Tuomi on yksi lempipuistani. Tämä yksilö vielä peittää sopivasti näkymää risuiseen kuuseen ja vattupusikoihin. Aivan pian tuomen alunen ja koko metsänpohja siitä meille päin muuttuu siniseksi, sillä lemmikit ovat viittä vaille kukassa.

'Laatokan Helmi' ehti taas luumuistamme ensimmäisenä kukkaan. Tänä vuonna kaikki takapihan luumupuut kukkivat, joten tiedossa on varmasti ihania näkymiä.

Luumuista puheenollen: viime syksyn alelöytö, 'Sinikka' -luumu, on vihdoin herännyt. Löysin siitä neljä pientä vihreää hiirenkorvaa. Yksi oli toiseksi ylimmässä oksassa, mikä on minusta aika lupaava merkki. Melko varmasti siihen alkaa tulla enemmänkin vihreää nyt kun se on vihdoin päättänyt herätä. Varjokujalle johtavan portin köynnöskuusama sen sijaan näyttää versovan ainoastaan lumirajan alapuolelta. Onneksi hanget olivat sen kohdalla melkein metrin paksuiset, joten ei tarvitse aivan maanrajasta lähteä kasvattamaan vihreyttä porttiin. Odottelen kuitenkin vielä hetken ennen kuin lähden leikkaamaan portin huipulla olevia oksia lyhyemmäksi. Jos kuusaman silmut vaikka leikkivät samaa piiloleikkiä kuin 'Sinikan' silmut.

Pian ensimmäinen atsaleoista avaa nuppunsa. Tämä on tänä keväänä istutettu 'Satomi'. Vaaleakukkaiseksi kasviksi tällä on yllättävän punaiset nuput. Oikeassa ylänurkassa näkyy tuomen alaoksia.

Hyvää viikonloppua! Säät suosikoon meitä puutarhahörhöjä!

Tunnetko metsäkasveja?

Puutarhassani on aika paljon luonnonkasveja ja niiden määrä vain lisääntyy, kun vastaan tulee kiinnostavia kasveja, joita yritän saada viihtymään. Suurin osa kasveista on ollut jo valmiiksi omalla tontilla, osa on siirrettyjä. Osa on myös tullut omin avuin siemenestä tai juurakkona toisen kasvin mukana.

Tämän tontin aarteena pitämäni vaaleanpunaiset valkovuokot talvehtivat todella huonosti, mutta on niissä sentään jokunen kukka.

Tänä keväänä kasvivalikoimaan on tullut selvä metsäkasvien lisäys, sillä neliömetrin kokoiselle mustikkamaalleni on alkanut ilmestyä uusia kasveja. Toukokuussa saamissani metsämustikkamättäissä oli kunnon juuripaakut, joten niiden mukana mahtui tulemaan useampiakin salamatkustajia. Lisäksi kasvualustaan kippaamani neulaskarikkeen seassa on varmasti ollut siemeniä, jotka ovat alkaneet itää. Osan kasveista olen tunnistanut itsekin, mutta muutamaa pikkutainta en tunnista. Löytyisikö täältä tunnistusapuja?

Käenkaali eli ketunleipä oli mieluinen ja hyvin toivottukin salamatkustaja.

Puna-ailakin taimi?

Tuntematon kasvi numero 1.

Numero 2 näyttää minusta hieman niittyleinikiltä. Tai mitään muuta ei ainakaan tule minulle tästä mieleen.

Numero 3 näyttää jotenkin tutulta, mutta en keksi, mikä hän mahtaa olla lajiaan. Vaaleat täplät ovat siitepölyä, jota leijuu nyt joka paikassa.

Mikähän mahtaa olla numero 4? Ei soita mitään kelloja ainakaan minulle.

Ja viidentenä metsämansikan lehteä muistuttava lehti, mutta jotenkin kummallinen kasvutapa. Vai ovatko juuret hautautuneet multaa myllätessä niin syvälle, että vain yksi lehti on jaksanut kurotella esille?

Metsämustikkamaan kehittymisen seuraaminen on näiden yllätyskasvien takia ollut mielenkiintoisempaa kuin osasin etukäteen arvatakaan. Mielessä kyllä toisaalta pyörii ajatus, että pitää tunnistaa pian kaikki mullan ja karikkeen seasta puskevat kasvit, jotta voi napata mahdollisesti liikaa tilaa vievät lajit pois seasta jo pieninä. Sitähän en halua, että vaivalla väsätty mustikkamaani hukkuisi horsmaan ja mesiangervoon!

Tuomen kukat ilta-auringossa.

Meillä alkoi juuri ripsutella hiljalleen vettä. Juuri ajoissa, sillä huomenna olisi taas pitänyt kastella vastaistutettuja kesäkukan taimia, kasvimaata ja mustikkamaata. Nyt saisikin sataa vaikka koko yön sopivan reippaaseen tahtiin, jotta sadevesisäiliöt täyttyisivät. Toki sade tekisi hyvää koko puutarhalle ja vähentäisi ilmassa leijuvaa siitepölyn määrää. Mukavaa loppuviikkoa!

Uusia näkymiä

Pari päivää meni sadetta ihmetellessä, mutta tänään paistoi jo aurinko kauniisti. Pihapuuhat edistyivät taas pikkuisen eteenpäin, mutta vilkaistaan ensin uusia kukkijoita.

Ensimmäinen 'Delnashaugh'-narsissi aukaisi kukkansa toissapäivänä, juuri ennen sateita.

Olohuoneen ikkunanäkymä illalla. Takapiha jää varjon puolelle, joten valkoiset kukkijat erottuvat kauniisti. Metsän laidassa kukkii pieni tuomi, joka saa meillä kunnian olla kevään ensimmäinen kukkapuu. 'Laatokan Helmi' ei ihan vielä ole ehtinyt aukaista nuppujaan.

Ikkunan alla lähinnä seinää 'Exotic Emperor' -tulppaaneja, kameraa lähinnä 'Thalia'-orkideanarsisseja, niiden takana 'Princess Zaide' -narsisseja sekä oikeassa reunassa kukintaansa lopettelevia lummetulppaaneja. Pieni jouluruusukin siellä kukkii, kun oikeasta kohdasta katsoo.

'Exotic Emperor'. Näitä pitää saada tähän penkkiin lisää. Ihania!

Yksi kukka oli taittunut, joten nappasin sen sisälle maljakkoon.

Neljä vuotta sitten tämä tuomi oli reilu parimetrinen taimi, joka hädin tuskin erottui pihlaja-angervojen seasta. Olen yrittänyt pitää pihlaja-angervoja poissa sen juurelta, jotta sillä olisi edes vähän mahdollisuuksia menestyä tuossa kuusten keskellä.

Kirvoja näytti olevan tuomen lehtien alapinnoilla. Muurahaisetkin ovat löytäneet ne.

Tuomen edessä 'Delnashaugh'-narsissien kaverina kukkii 'Hakuun'-tulppaaneja. Narsisseja on siis enemmänkin, mutta sateet painoivat ne maanrajaan ja sotkivat mullalla.

Vähän väriäkin: niittyrinteessä kukkii oikein tummanpunainen esikko.

Sen vierellä on vähän vaaleampi kaveri.

Yksi rytökasa tontilta on nyt vihdoin hävinnyt, kun sain kärrättyä viimeisen rikkaruohokasan ja puolikkaan kottikärryllisen sepeliä pois autotallin seinustalta. Samalla kohdalla on ollut viimeiset kolme vuotta kevytpeite ja milloin mitäkin maa-ainesta sen päällä. Alta paljastui melko puhtaalta näyttävä mullos, johon houkuttaisi saman tien kärrätä multaa ja jatkaa kärhökaaripenkkiä...

Kärhökaaripenkin pää on ihan vasemmassa laidassa. Eikös vain tuosta saisi aika nätisti jatkettua, jos kaartaisi kauniisti..? Suottahan noin hyvää mullosta nurmikolle laittaisi!

Tosin selkänsä kun kääntää, huomaa, että maassa lojuvien kevytpeitteiden määrä tällä tontilla taitaa olla vakio. Tänään tuli patiota varten kasa mursketta ja toinen läjä kivituhkaa. Isännän selkää kuulemma alkoi särkeä laattapinoja katsellessa, nyt jo alkoi särkeä omaakin, vaikken ole vielä ensimmäistäkään lapiollista siirtänyt. Voi elämä, mitähän tästä vielä tulee!

Taustalla pilkottavat laattapinot piti aidata jänisverkolla, sillä lapset keksivät kiipeillä pinojen päälle ja hyppiä sieltä alas. Ei ihan turvallisin leikkipaikka alle kouluikäisille.

Tähän ei ole hyvä lopettaa, joten lisää kukkia kehiin. Tuli niin takapihapainotteinen postaus kukkijoiden puolesta, että kurkataan lopuksi myös etupihalle.

Puistoatsalea 'Illusian' silmut näyttävät lupaavan loisteliasta kukintaa. Taustalla helmililjoja.

Kivikkorinteessä kukkii iloisesti kolme puskaa kevätvuohenjuurta. Nyt taisivat naapuritkin hyväksyä rinteen muuttamisen tuoksuvatukosta kivikoksi.

Pikkuinen tarhakylmänkukka puskee nuppuja sen kun kerkiää. Söpöä!

Täällä huhkitaan hommia aina kun sään puolesta pystyy. Toivottavasti säät suosisivat, jotta pääsen pian esittelemään kuvia valmistuvasta patiosta ja muista siinä sivussa kulkevista pikkuprojekteista. Aurinkoista loppuviikkoa!

Ihan vain kukkia

Päivät ovat menneet kitkiessä ja tuoksuvatun juuria kaivellessa, mutta mitään näkyvää edistystä ei ole silti missään tapahtunut. Tänään saattekin "vain" postauksen täydeltä tämän hetken kukintaa.

Tulppaani 'Exotic Emperor'

Vaaleajouluruusu on muuttunut roosan sävyistä kellertäväksi.

Kevätkaihonkukka, takana varjoliljat ovat lähteneet kasvuun.

Amppelimansikat alkoivat kukkia muutama päivä aikaisemmin kuin kukkapenkissä olevat kaverinsa.

Ensimmäinen kelta-apinankukan kukka.

Niityllä piti olla kolme keltaista kevätesikkoa, mutta kaikki ovatkin näitä puna-keltaisia.

Kevätvuohenjuuren hehkua.

Pihlaja-angervon seassa jalansijaa yrittää vallata ihana tuomi. Arvatkaa vain, kumpi saa lähteä!

Tontin yhdessä kulmassa valkovuokot punastuvat aina todella viehättävästi kukinnan edetessä. Niiden ympärillä lemmikit aloittelevat kukintaa. Tämä jos mikä on hempeä parivaljakko!

Lemmikkejä ja punastuvia valkovuokkoja.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!