Kaikenkirjavat kukkaset, osa 2

Värisarjan uusintakierroksen päätösosan olen kerännyt ne kukat, joissa on selvästi vähintään kahta eri väriä. Kummasti niitäkin vain on kertynyt koko ajan lisää. Tuttuun tapaan tämänkin postaus etenee keväästä syksyä kohti. Ensimmäisiin kuviin on enää vajaa kolme kuukautta (etelässä vieläkin vähemmän), sillä posliinihyasintit ja lehtoimikkä aloittivat täällä kukinnan huhtikuun loppupuolella.

Kevään ensimmäisiin kukkasiin kuuluu posliinihyasintti, jolla on tavattoman suloiset siniset raidat kukissaan.

Lehtoimikän yksittäinen kukka on melko tasaisen värinen, mutta kun kukat vaihtelevat vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyissä, niin syntyy hauskasti kirjava vaikutelma.

Kevättalven iloksi ostamani esikko pääsi kesällä kärhökaaripenkkiin ja kukki syksymmällä sielläkin vaatimattomasti. Tässä kuitenkin näyttävämpi kevätkukinta ruukkukukkana. Toivottavasti talvehtisi hyvin.

Narsissi 'Delnashaugh'. Vaikken niin oranssista välitäkään, niin tällainen pehmeä sävy valkoisen kaverina on aika hieno. Oranssi vielä vaaleni kukinnan edetessä hennon persikkaiseksi, joten tämä ei ole todellakaan saamassa lähtöpasseja puutarhastani.

Niittyrinteeseen ilmestynyt oikein tummanpuna-keltainen esikko.

Narsissi 'Sir Winston Churchill' tuoksui ihanasti. Kannatti istuttaa ne heti ulko-oven lähelle, niin niitä oli helppo käydä aina ohikulkiessa nuuhkaisemassa.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi hauskoja kolmivärisiä helmililjoja. Taustalla äitini ystävältä lähtöisin olevia esikoita.

Kerrassaan erikoinen (=melkoisen kamala) mysteeritulppaani ilmestyi viime keväänä kärhökaaripenkkiin. Tähän kohtaan olen istuttanut ainoastaan kuvassa näkyviä 'Queen of Night' sekä ''Exotic Emperor' -lajikkeita. Puoliksi kauhuissani odotan, mitä tänä keväänä löytyy...

Ihanat 'Sorbet'-tulppaanit ilahduttivat luumutarhassa ja sointuivat niin kauniisti taustalla lainehtivaan lemmikkimereen.

Puistoatsalea 'Illusia' unohtui ensimmäisestä osasta ja meinasi unohtua myös tästäkin postauksesta. Tuskin olisin muistanut sitä ensi vuonnakaan, joten lisäsin sen tähän jälkikäteen.

Melkein koko kesän kukkiva silmäkatana/ sinikatana 'Alba' oli rusakoiden suurta herkkua. Nuput hävisivät saman tien, jos unohti suojata ne verkolla tai maustaa valkosipulijauheella.

Tuoksuköynnöskuusama kukki loppukesällä ensimmäistä kertaa. Kerrassaan hurmaava kukinto ja miten ihana tuoksu!

Puuliljan 'Friso' ensimmäinen kukka oli jo edellisessä kirjavien kukkien postauksessa, mutta siinä kukka ei ollut kunnolla auki ja muutenkin se oli niin kärsineen näköinen, että halusin siitä paremman kuvan. Hieno tuoksu on tässäkin.

Syksyn viimeisimpänä ilahduttavat loistosädekukat. Kukkien värit muuttuvat kukinnan edetessä keltaisesta punaiseen. Vanhan kukan tiilenpunainen sävy on suosikkini.

Jatkoa värisarjalle on varmasti luvassa taas tulevan kasvukauden päätteeksi. Syksy- ja talvi-iltoina on ihana selailla edellisen kesän kukkaloistoa ja järjestellä kasveja vaikka miten päin.

Sekalainen kuvakattaus

Työelämään palaaminen kesän jälkeen varmasti sekoitti pääni, sillä tekstiä ei vain nyt synny, vaikka mieli tekisi jotain puutarhasta kirjoitella. Huomasin myös sen, että "kehtuuttaa" lähteä kitkemään kukkapenkkejä, vaikka alkukesällä levitetyn, voikukan siemeniä sisältävän ruohosilpun seuraukset näkyvät nyt hyvinkin selvästi. Ehkä tämä olotila johtuu osittain myös runsaista sateista, joita täällä on nyt ollut joka päivä jo kyllästymiseen asti. Maa on kastunut jo vähintään lapionpiston syvyydelle, ellei syvemmällekin, eikä puutarhatöistä selviä kuivin vaattein. Onneksi puutarhassa kiertely sentään innostaa vielä ja kuviakin tulee samalla otettua. Käydään siis pikaisella kuvakierroksella eilisillan hämärtyessä.

Ulko-ovelta näemme heti daalian kauniissa kukassa. Lajike on 'Wittem'.

Aurinkopenkissä huomion varastaa puulilja 'Friso', jonka kaikki viisi kukkaa ovat nyt auki. Taustalla kukkii mm. isotähtiputkea, bellistä ja leijonankitoja. Vasemmassa nurkassa purppurapunalatva 'Phantom' aloittelee kukintaa. 

Varjokujan suuntaan mennessä kukkii gladiolus 'Passos', jonka sipuleita ostin keväällä 2015. Luulin, että ne kaikki hävisivät jo ajat sitten, mutta tämä yksi oli eksynyt tuoksumiekkaliljojen sekaan ja kukkii nyt. Taustalla sen sävyihin kauniisti sopivia sarvileukoijia, jotka avaavat illalla huumaavan tuoksuiset kukkansa.

Varjokujan kaunottaria ovat ehdottomasti nämä valkokirjavat kuunliljat. Nuorempina näyttivät 'Pilgrim'-lajikkeelta, mutta ehkä eivät kuitenkaan ole sitä. Onko jollain parempaa lajiketuntemusta? Kitkemistä riittäisi varsinkin täällä. Varjokujan sammalpolkukin on kadonnut heinän sekaan.

Kantopuutarhan tupastiarellat ovat yllättäneet minut erittäin positiivisesti pitkällä kukinnallaan. Näitä pitää ehdottomasti lisätä myös varjokujalle aluskasviksi. Kaverina kukkii 'Erica'-jaloangervoa.

Kantopuutarhan takaosassa luonnontilaisella alueella risulintu on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, vaikka siinä ei ole senttiäkään rautalankaa vahvikkeena. Joitakin valvatteja, leskenlehtiä ja vadelmia olen käynyt kesän mittaan repimässä, mutta muuten kasvillisuus on saanut kehittyä omaan tahtiinsa. Risulinnun eteen on ilmestynyt kaunis pieni saniainen ja yhteen juurakon koloseen jäänyt puolukanvarpu on kasvanut mukavasti kokoa. Risulinnun takana kasvoi jo keväällä pieni mustaherukka, joka sai jäädä paikoilleen.

Ehkä kantopuutarhan takaosastakin tulee ihan kelvollinen, vaikka se saakin kehittyä melkolailla itsekseen. Tontin raja menee siis suunnilleen risulinnun kohdalla, joten mitään radikaaleja ratkaisuja siellä ei voi tehdä.

Takapihalla ei ole oikein mitään kuvauksellista juuri nyt, joten päätetään kierros lempipaikkaani: kärhöportin alle.

Tällä puolella 'Jan Pawel II' on aukaissut muutamia kukkia ja 'Piilu' kukkii aika hyvin peräti 170 sentin korkuisena. Toisella puolella takana 'The President' kurottelee korkeuksiin ja 'Justa' kukkii alempana. Aivan portin etuosassa oikealla 'Princess Kate' kiipeilee hieman 'Justaa' korkeampana ja olin näkevinäni jo aivan pienen nupunkin.

Portin alla yksi 'The Presidentin' kukka on auennut katsomiskorkeudelle 'Justan' kaveriksi.

Tulihan sitä tekstiä kuitenkin pikkuisen, kun alkuun vain pääsi. Ehkä pitäisikin hakea hara ja kokeilla vapaapäivän kunniaksi, kävisikö niiden voikukan taimien kanssa yhtä hyvin. Tai aloittaa kivikkorinteen tuoksuvattujen kaivaminen...

Ne tulivat!

Sateisten päivien jälkeinen lämpimänkostea pilvipouta houkutteli isot päiväperhoset puutarhaamme. Heti aamupäivästä näin useita neito-, herukka- ja nokkosperhosia sekä kaksi isoa hopeatäplää. Myöhemmin päivällä joukkoon liittyi muitakin. Purppurapunalatva lunasti taas kerran maineensa mainiona perhoshoukuttimena. Sen kukissa viihtyivät niin amiraali...

Amiraalin rauhallista ruokailua oli helppo kuvata.

... kuin herukkaperhosetkin.

Tähän kuvaan sain mahdutettua kaksi herukkaperhosta.

Herukkaperhonen.

Neitoperhosen näin myös purppurapunalatvalla, mutta en ehtinyt saada siitä yhtään kuvaa. Muutenkin kaikki neitoperhoset tuntuivat olevan kovin levottomia tänään. Yleensä ne päästävät helposti lähelle, mutta nyt kaikki lähtivät lentoon saman tien kun yritin saada kuvan otettua. Jättiverbenalla oli parhaimmillaan kolme neitoperhosta yhtä aikaa ja punatähkissä kaksi.

Ainut kuvatodiste neitoperhosesta. Tyyli on vapaa perhosten ruokapöydissä. Kuvan alalaidassa taitaa olla puolikas herukkaperhonen, jos oikein tunnistan.

Kivikkorinteen tähti on tällä hetkellä punatähkä. Sen yläpuolella aidan takana näkyy ensimmäiset kukkansa avannut puulilja.

Puulilja 'Friso' avasi päivän aikana ensimmäiset voimakastuoksuiset kukkansa. 

Aurinkopenkissä kukintaa aloittelee punatähkä 'Alba'. Jossain näin tälle myös nimen valkotähkä. Kumpi lienee oikein. Pitää seurailla, kelpaako tämäkin perhosille yhtä hyvin kuin punainen serkkunsa.

Väliin ne päivän pakolliset:

Loistokärhö 'Elsa Späth' sai sateista voimaa levittää kukkansa taas lähemmäksi normaalikokoa.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' on aukaissut ensimmäisen kukkansa.

Iso hopeatäplä (keisarinviittako?) oli aamupäivällä minulla kukkapenkinkaiveluseurana takapihalla. Jostain syystä tämä repaleinen yksilö oli todella kiinnostunut lasten keltaisesta kuorma-autosta ja pihalla olleesta keltaisesta muovisäkistä. Se kävi aina välillä lennähtämässä muutaman metrin päässä pienen lenkin ja palasi jompaan kumpaan kiinnostuksenkohteeseensa. Minulla meni kukkapenkissä varmasti yli puoli tuntia ja perhonen oli koko sen ajan paikalla. Myöhemmin näin saman perhosen etupihalla auringonkukissa ja toisen yksilön kasvimaalla kehäkukissa. Harmi, etten saanut siipien alapinnasta kuvaa, niin tunnistaminen olisi varmentunut.

Repaleisista siivistä huolimatta lentäminen sujui vallan mainiosti.

Ehjempisiipinen keisarinviitta (?) kehäkukalla.

Huomasin myös, että puutarhassa kannattaa olla kukkien lisäksi myös kiviä, haketta ja kuormalavoja, sillä jatkuvasti joku perhonen laskeutui niiden päälle lepuuttamaan siipiänsä. Tai mistä minä tiedän, oliko kyse siipien lepuuttamisesta vain virhearviointi. Pääasia, että perhosia alkoi taas näkyä useamman huonon perhoskesän jälkeen. Nyt on pidettävä kamera koko ajan käden ulottuvilla ja silmät tarkkana, että tulee kaikki kauniit vierailijat nähtyä. Ovatko isot päiväperhoset ehtineet jo teidän puutarhaanne?

Kaikenkirjavat kukkaset

Värisarjan päätösosassa esittelen kaikki jämät, eli puutarhani kirjavat kukkaset. Tähän postaukseen pääsivät ne kukat, joissa on selvästi kahta eri väriä, eivätkä ne näin ollen sopineet mihinkään muuhun sarjan postauksista.

Tulppaanit ja esikot ovat puutarhani ensimmäiset kirjavat väriläiskät.

Tulppaanit 'Grand Perfection' nousevat sinisestä lemmikkimerestä.

Sirkustelttatulppaanit ('Peppermint Stick') huojuvat ensi keväänä taustalla näkyvien kuusten edessä. Pois tämmöiset luumutarhaan suunnittelemastani pastelliunelmasta!

Dramaattinen pihaesikko. Sain kesällä toisen pihaesikon alun, mutta sen väriä en tiedä. Jännittävää nähdä, millainen kukka siihen tulee.

Näiden niittyrinteessä kasvavien esikoiden piti olla aivan tavallisia keltaisia kevätesikoita.

Akileijat ovat loppukevään ja alkukesän sulostuttajia. Hauska, miten jotkut niistä katsovat taivasta kohti toisten tuijottaessa ujoina varpaitaan.

Sinivalkea japaninakileija aloittaa touko-kesäkuun vaihteessa. Tämä on mukava kukkapenkin reunuskasvina, sillä se jää noin parinkymmenen sentin korkuiseksi. Tänä keväänä näitä söpöliinejä pitäisikin olla enemmän, sillä sain viime kesänä pikkutaimia äidiltäni ja kylvin myös siemeniä.

Tämän korkean, viininpuna-valkoisen akileijan lajike olisi mukava tietää. Arvelin sitä aiemmin 'William Guinnessiksi', mutta olisiko 'Winky Red & White' kuitenkin lähempänä totuutta?

Nyppykurjenpolvella on terälehdissään niin huomiotaherättävän violetit suonet, että pääsi siksi tähän postaukseen.

Nyppykurjenpolvi on kesä-heinäkuun vaihteen kukkija.

Värililja 'Lollypop' ja puulilja 'Friso' kukkivat viime kesänä ensimmäistä kertaa. Kukintaa ei voinut edes parhaalla mielikuvituksella kuvailla loisteliaaksi. Jospa tänä kesänä pärjäisivät molemmat paremmin.

Puulilja 'Friso' jäi viime kesänä aika surkeannäköiseksi ilmestykseksi, mutta istutinkin sen vasta keväällä. Taisi kuivuus vaivata.

Värililja 'Lollypop' tuli salamatkustajana jonkin muun kasvin mukana. Mikäs siinä, onhan se ihan nätti.

Kärhöt jatkavat puutarhan kukkaloistoa pitkälle syksyyn saakka. Loistokärhö 'Piilu' on tällä hetkellä kärhöistäni ainoa kaksivärinen. Jännä nähdä, millaisia tulevat olemaan tämän jälkeläiset, jos syksyllä kylvämäni siemenet joskus itävät ja kehittyvät kukkiviksi taimiksi saakka.

Tämä kuvakulma saa noin puolitoistametrisen 'Piilun' näyttämään valtavalta.

Nyt olen esitellyt melkein kaikki puutarhani kukat, jotka kukkivat viime kesänä. Muutaman puuttumisen huomasin tässä matkan varrella, mutta jäipähän materiaalia tehdä tulevaisuudessa uusi sarja. Ja pitäähän sitä nyt viime kesän hankinnatkin joskus esitellä kukkivina! Kaikki sarjan postaukset löydät klikkaamalla sivun oikeassa laidassa olevan tunnisteluettelon kohdasta värisarja tai klikkaamalla tästä.

Mitä piditte kukan värin mukaan kasatusta postaussarjastani? Kaunista, talvista viikkoa!

Prinsessoja, leijonia, tuoksuja ja värejä

Prinsessaliljat ovat alkaneet nyt vasta kukkia kunnolla. Ainoastaan tämä keltainen kukki kohtuullisesti myös aiemmin kesällä muiden vain jurottaessa. Koska talvetuspaikkoihin on tänä vuonna tunkua, kaikki kolme prinsessaa lähtevät uusiin koteihin talvetuskauden alkaessa. Jos en olisi luvannut kasveja jo toisille, saattaisin vielä pyörtää päätökseni kauniin kukinnan edessä.

Keltainen prinsessa on ollut myös aiempina kesinä ahkerin kukkija.

Tummanpunainen prinsessa teki jostain syystä valkoiset reunat kukkiinsa. Etunurkassa oleva vaaleanpunainen teki vasta ensimmäiset nuppunsa.

Puulilja 'Friso' on päättänyt jumittaa nuppunsa aukaisun puolitiehen. Olen jo pienen ikuisuuden verran odottanut, milloin kukka on auki, mutta tämän kummempaa edistystä ei ole tapahtunut. Nyt terälehtien kärjet alkavat jo ruskettuakin, joten ehkä tänä vuonna ei nähdä täysin avonaista kukkaa ollenkaan. Korkeutta kasvilla on puolisen metriä, mutta jospa se ensi vuonna näyttäisi todellisen loistonsa. Väri lupaa ainakin hyvää.

Vähän surkuhupaisa näky, mutta kukkii kuitenkin! Ja tuoksuu hennon liljaiselle.

Nostimme lasten kanssa eilen valkosipulit ja ensimmäiset punajuuret. Osa valkosipuleista jäi aika pieniksi, mutta oli siellä muutamia, jotka yllättivät koollaan. Punajuuret olivat supermakeita keitettyinä!

Kahta erilaista valkosipulia ja ensimmäiset punajuuret.

Isoimmat valkosipulit.

Isoimman ja pienimmän valkosipulin kokoero on aikamoinen.

Mantsuriankärhö on innostunut kukkimaan. Siinä on aivan ihana tuoksu! En olisi kärhöstä uskonut, että se voi tuoksua näin vahvasti. Iltaisin mantsuriankärhön tuoksu sekoittuu lähellä kasvavien sarvileukoijien tuoksuun.

Mantsuriankärhöni ensimmäinen kesä. Ei vielä valtava kukkapilvi, mutta jo pieni aavistus sellaisesta.

Olen jo aiemmin kertonut, että minulla on tapana iltaisin lasten nukahdettua kierrellä puutarhassa ja puuhastella milloin mitäkin. Luin tässä aiemmin jostain keskustelusta, että leijonankidan voisi talvettaa kellarissa. Entiseen tuoksuvatukkorinteeseen on lähiviikkojen aikana tulossa semmoinen myllerrys, että pelastin sieltä jo nyt talteen muutaman kauneimman yksilön. Merkitsin myös langanpätkällä eri värit muistiin.

Neljä erilaista. Vasemmassa reunassa on se erikoisen tummalehtinen. Sen kukatkin ovat kaikista leijonankidoistani tummimman punaiset. Merkitsin sen tummanpunaisella langanpätkällä.

Rento-reino laatikon oikeassa nurkassa ei nyt kuki, mutta se on tämä aiemmin esitelty "vaniljajäätelö vadelmakastikkeella". Tämä ei saanut omaa merkkilankaa.

Hempeilijä sai liilan villalangan. 

Tämä söpöliini on merkitty valkoisella langalla.

Juuri kun sain leijonankidat istutettua, alkoi luonto tarjoilla parin minuutin kestävää väriterapiaa. Kello oli jo ties mitä ja pian värinäytöksen jälkeen olikin jo niin pimeää, ettei ulkona nähnyt enää tehdä mitään.

Kaunista viikkoa!