Pirteä keltainen, osa 2

Värisarjan jatko-osa täydentyy keltaisella. Ensimmäisen osan voit käväistä lukemassa tästä. Uusimmissa keltaisissa hankinnoissani on yhtä poikkeusta lukuunottamatta yhdistävänä tekijänä pehmeä, vaaleankeltainen sävy, joka onkin minulle paljon mieluisampi kuin se räikeä peruskeltainen.

Tasetit 'Minnow' kukkivat viime keväänä eteisessä. Talvetin ne kellarissa ja toin keväällä sisälle kukkimaan. Jännä nähdä, kukkivatko tänä vuonna aurinkopenkissä, johon ne muistaakseni istutin.

Puutarhassa uusista hankinnoista ensimmäisenä kukkii lummetulppaani 'Concerto' valtavankokoisilla kukillaan. Voi kun nämä kaunottaret talvehtisivat hyvin ja lisääntyisivätkin!

Sain näitä keltaisia narsisseja nupullisena ilmaiseksi. Toivoin niiden olevan perunanarsisseja, mutta toisin kävi... Olisikohan lajike 'Carlton'?

Tulppaani 'Hakuun' oli vähällä päästä valkoisten kukkien postaukseen, kunnen löysin tämän kuvan, missä kukkii myös valkoinen narsissi ('Delnashaugh'). Tulppaani onkin ilmiselvästi vaaleankeltainen.

Vanhanajan keltapäivänlilja oli jo siinä ensimmäisessä keltaisista kukista kertovassa postauksessa, mutta halusin keltaisesta nurkkauksesta uuden kuvan, sillä päivänliljat kukkivat viime vuonna huomattavasti näyttävämmin. Kuvassa näkyy myös varjokujan alkuun ilmestynyt portti ja vähän kukkapenkkiäkin.

Tämä nurkkaus tuoksuu ihanasti kesäkuun tyynenä iltana.

Edit. Jälkikäteen huomasin, että olin unohtanut ensimmäisestä keltaisten kukkien postauksesta pensashanhikit kokonaan ja niin kävi nytkin. Nyt on pakko korjata virhe ja laittaa kuva tämän postauksen jatkoksi. Toinen, mikä jäi puuttumaan, on rönsyansikka. Olen tullut siihen tulokseen, että ne taitavat lähteä ensi kesänä, joten en niitä lisää enää tähän.

Pensashanhikki 'Goldfinger' tuo keltaista kukintaa syksyyn.

Tämä olikin hyvin sipulikukkapainotteinen postaus. Seuraavana olisi vuorossa oranssi, jos mennään värisarjaa samassa järjestyksessä kuin viime vuonna. Luulenpa, etten ole hankkinut oransseja kukkia vuoden aikana yhtään... Varmistan vielä, mutta ehkä hyppäämme suoraan vaaleanpunaisiin. Sen tiedän, että vaaleanpunaisen eri sävyjä on varmasti tullut lisää! Kunnon kattaus kukkaterapiaa tuleekin tarpeeseen, sillä tämä tammikuu ei ole vieläkään muuttumassa talveksi. Meillä on sentään vielä muutama sentti lunta, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Voi kasviparkojani! Toivottavasti ymmärtäisivät kuitenkin pysyä vielä talvilevolla, vaikka ei olekaan pakkasta ja vähintään puolen metrin kinoksia lunta.

Pirteä keltainen

Värisarja saa jatkoa keltaisista kukista. Keltainen ei kuulu lempiväreihini, mutta silti keltaisia kukkia on minulla aika paljon. Suurin osa on äidiltäni tulleita jakotaimia, osa muilta tuttavilta ja yhden olen itse ostanut. Keltaisena kukkivalla kasvilla pitää olla jokin hyvä ominaisuus, jotta se saa luvan asettua kukkapenkkeihini. Kerron samalla kunkin kasvin valttikortin.

Kullankeltainen esikkoristeymä kevätkaihonkukkien kaverina.

Aikaisin keväällä suhtaudun keltaiseenkin väriin myönteisemmin kuin myöhemmin kesällä. Kun maa on vielä paljas, karun näköinen ja uusi kasvu vasta aluillaan, tuo keltainen väri kaivattua pirteyttä pitkän talven jälkeen ja tietenkin ruokaa kimalaisille, mehiläisille ja perhosille. Esikot hehkuvat varjopenkissä, krookukset keltaisessa nurkassa ja 'Tete a tete' -narsissit takanurkassa.

Tämä kevätesikon hailakan keltainen sävy on eniten mieleeni keltaisen sävyistä.

'Golden Yellow' -krookuksia keltaisessa nurkassa.

Pikkuiset 'Tête à tête' narsissit.

Kevätvuohenjuuren kelpuutin jopa niinkin näkösälle kuin kärhökaari-penkkiin sen vuoksi, kun sen sanottiin olevan hyvä perhoskasvi. Höpönlöpön sanon minä; yhtään perhosta en ole koskaan meillä kevätvuohenjuuressa nähnyt! Kasvi saikin lähtöpassit tuoksuvatukosta raivattuun kivikkorinteeseen. Ihan kokonaan en siitä halua luopua, sillä se näyttää olevan varma kukkija ja vihertää aikaisin. Lisäksi sen tummanvihreä lehdistö on hyvän näköinen koko kesän ja lehdet kestävät pitkään leikkovihreinäkin.

Näyttävä ja pitkäkestoinen kukinta sekä helppohoitoisuus ovat myös kevätvuohenjuuren valttikortteja.

Keltamaksaruohoa kasvoi tontillamme "nurmikon" seassa, mistä otin sitä pikkuisen talteen ja istutin kivikkorinteeseen ja etupihan kiveyksen väleihin. Se vihertää aikaisin, kukkii komeasti ilman mitään hoitoa ja viihtyy olemattomassa kasvualustassa. Pintajuurisena se on helppo kitkeä pois sitten kun kyllästyn siihen. Kivikkorinteessä on myös äidiltäni saatu kamtsatkanmaksaruoho ja sen juurelle salaa livahtanut kultamaksaruoho. Ehkä jossain vaiheessa nämä kaikki keltaiset maksaruohot joutuvat väistymään muiden kasvien tieltä, mutta olkoot niin kauan kuin en tarvitse lisätilaa mieluisammille kivikkokasveille.

Keltamaksaruoho on kasvi, joka selviäisi varmasti mistä tahansa. Kasvualustana näillä on pelkkää hiekkaa ja kiviä.

Kamtsatkanmaksaruoho lopettelee kukintaa, kun kultamaksaruoho sen juurella vasta aloittaa. Saavat minun puolestani kasvaa yhdessä.

Vanhanajan keltapäivänliljaa sain äidiltäni isoina puskina. Tein niille ihan oman penkin kuistin nurkkaan, jossa ne saavat olla ihan omassa rauhassaan. Punaista talon seinää vasten ne tulevat edukseen eivätkä riitele hempeiden sävyjen kanssa muualla. Kaikki päivänliljat eivät tuoksu, mutta tämän ihana tuoksu leijailee tyynellä säällä monen metrin päähän.

Keltainen nurkka, kun päivänliljat ovat parhaassa kukassaan.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' on oma hankintani. Sillä on kaunis kasvutapa ja se sopii matalana kauniisti aurinkopenkin ja kivikkorinteen rajamaille. Stellan valttikorttina on myös todella pitkä kukinta-aika: kesäkuusta pakkasiin asti.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' pitää lehtensä terhakkaammin pystyssä kuin monet isommat päivänliljat.

Värisarja jatkuu inhokkivärilläni eli oranssilla. Varoitan jo etukäteen, että se ei tule olemaan pitkä postaus. Edellisen postauksen valkoisista kukista voitte lukea täältä. Aurinkoisen pirteää alkuviikkoa!