Kuvaa kimalainen -haaste

Vihjaisin jo aiemmin, että alkakaahan etsiä kuvattavaksi kukkien sijaan pöriseviä karvapalloja, sillä Kuvaa kimalainen -haaste on lähdössä liikkeelle pian. Nyt on sen aika ja haaste on voimassa koko kesän! Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, sillä kimalaisilla tuntuu olevan hirmuinen hoppu koko ajan eikä tuulinen sää helpota niiden kuvaamista. Lisäksi tähän aikaan vuodesta ei ainakaan täällä taida vielä olla kuningattarien lisäksi juurikaan työläisiä liikkeellä, joten kimalaisia on määrällisesti aika vähän. Sinnikkään etsimisen tuloksena löysin kuitenkin muutamia erilaisia kimalaisia ja huomasin, että saman lajin edustajiakin löytyi useita. Tässä tulevat omat kimalaisotokseni.

Tuntemattomaksi jäänyt melko kookas kimalainen viihtyi luumunkukilla. Ehkä mantukimalainen?

Sama kaveri vähän eri kulmasta. Moni kimalainen on samannäköinen, joten tunnistamiseen tarvitaan ammattilaista.

Eri päivänä otettu kuva samasta/saman lajin yksilöstä. Tai ihan eri lajia. Näin siinä käy, kun tekee postausta useampana päivänä ja lisäilee kuvia sitä mukaa kun niitä tulee.

Tämä saattaa olla pensaskimalainen. Kuvaan tuli vähän vanhahtava tunnelma ajalta, jolloin kamerat olivat nykyistä alkeellisempia ja kuvaajat kehnompia.

Tämä lehtoimikän kukasta nauttiva punaniska tunnistettiin peltokimalaiseksi.

Kartano- tai peltokimalainen, kukka on vähän kulahtanut vaaleajouluruusu.

Tämä on ilmeisesti tarhakimalainen. Lehtoimikkä on keväisin pörriäisten suursuosikki.

Tässä pöristellään kohti valkotäpläimikän kukkaa.

Pikkusydän 'Alba' kelpaa ainakin pitkäkielisille kimalaisille. Tämä yksilö lienee tarhakimalainen.

Kuvien kimalaisille lajeja selvitellessäni opin, että tarhakimalaiskuningattarella voi olla jopa 20mm:n pituinen kieli. Siis samanmittainen kuin itse kuningatar on! Ei siis ihme, ettei sille tuota vaikeuksia saada mettä ja siitepölyä pikkusydämen kukista.

Ettäs tiedätte!

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.

3. Haasta blogikavereitasi mukaan.

4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan mukaan:

Kukkia kallion suojassa

Saaripalsta

Päivänpesän elämää

Sinivalkoista-haaste

Tämä haaste sopii minusta loistavasti juhlistamaan myös isänpäivää. Sain haasteen suoraan Puutarhahetki-blogin Tiiulta, joka on laittanut sen kiertämään jo useampana vuonna itsenäisyyspäivän lähestyessä. Kiitos Tiiulle haasteesta! Päätin tänäkin vuonna valita postauksen kuvat niin, että jokaisessa on sekä sinistä että valkoista mukana.

Lemmikkikimppu somisti alkukesällä keijujen talon sisäänkäyntiä.

Luumutarhassa kääpiöjapaninakileijat ja valkoiset lemmikit muodostivat runsaan kukkapilven.

Tämäkin kombo löytyi luumutarhasta. Narsissi 'Princess Zaide' melkein hukkui lemmikkien sekaan, vaikka pitkävartinen onkin.

Hieman aikaisemmin keväällä kukkivat herkät posliinihyasintit.

Samoihin aikoihin aurinkopenkissä oli kevätkurjenmiekkojen karnevaalit. Etualalla 'Frozen Planet', taaempana sekaisin 'Harmony' ja 'Alida'.

Helmililjojen yksittäisissä kukissa on söpöt valkeat reunukset, tällä lajikkeella myös kukinnon huippu on aika vaalea.

Sekoituspussin helmililjoja.

Tummahelmililjat ja valkokirjavat kuunliljat.

Pikkusydän 'Alba' taustallaan yksi sininen hyasintti.

Keikahdetaan vähän liilan puolelle, mutta haitanneeko tuo mitään näin hauskan akileijan kohdalla. Vanhempina hyvin todennäköisesti lehtoakileija ja kääpiöjapaninakileija.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on myös liilansävyinen, mutta pakko oli saada edes yksi kärhökin kuviin.

Loppuun valkoisen kirjopikarililjan ja balkaninvuokkojen herkkääkin herkempi yhdistelmä.

Haasteen säännöt:

-kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

-tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

-voit osallistua myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu löytää ne.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Päivänpesän elämää

Saaripalsta

Selätön puutarhuri

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Tulput pulassa

Tiedättekö, milloin on oikea aika poistaa jänisverkot kasveilta? Luulin ennen, että sopiva hetki on silloin kun vihreää ruohoa ja meheviä voikukanlehtiä on niin paljon, ettei rusakoita huvita järsiä puisevia oksankärkiä. Eilen tajusin, että oikea aika olisi ollut ennen kuin tulppaanit työntävät nuppunsa esille. Niillä peijakkailla on nimittäin vahva hinku tunkea itsensä joka koloseen mikä vain kukkavarren ulottuvilla sattuu olemaan!

En edes tiedä, miten tämä voi olla mahdollista! Ehkä 'Hakuun' vain halusi käydä kurkkimassa kanadanatsalea 'Violettan' kukkanuppuja. Kovin pienestä rakosesta vain yritti tunkea itsensä läpi.

'Pink Impressionit' ovat saaneet itsensä melkoiseen sotkuun. Olisi pitänyt käydä aikaisemmin siirtämässä verkkoa tulppaanien keskeltä sivummalle. Kaksi kukkaa piti leikata maljakkoon, sillä ne eivät millään sopineet enää verkon silmästä läpi.

Ehdin poistaa melkein kaikki suojaverkot kasveilta ennen kuin piti lähteä töihin. Muutamalle pensaalle jäi vielä, mutta ne on nopea nostaa pois, kun seuraavan kerran pääsen pihahommiin. Eli tänään, jos vain ei sataisi vettä ihan koko päivää. Kukat eivät ole yleensä sadepäivänä kovin kuvauksellisia, mutta laitetaan nyt muutama kuva tämän hetken kukkasista. Kameraa on pikaisesti ulkoilutettu parin edellisen päivän aikana kun ei ole oikein muuta ehtinyt puutarhassa tehdä.

Nämä eivät ole pulassa, mutta kaipaisivat yhtä kipeästi poutasäätä kuin puutarhurikin. Lajike on 'Persian Pearl' ja ne päätyivät syksyllä patiolta nuotiopaikalle lähtevän polun viereen.

'Exotic Emperor' on ollut yllättävän pitkäikäinen tulppaaniksi. Tämä on yksi lempitulppaaneitani.

Nämä pienet tarhakylmänkukat kukkivat yhtä lukuunottamatta ensimmäistä kertaa.

Tämä taas on koristanut jo useampana vuonna kivikkorinnettä kauniilla kukillaan.

Narsissi 'Acropolis' kukkii myös ensimmäistä kertaa. Toivottavasti näistä tulisi oikein pitkäikäisiä ja hyvin lisääntyviä.

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että kaksi 'Lemon Beautyn' viidestä sipulista on aivan väärää lajiketta. Sen lisäksi, että lajike oli varmasti väärin, myös kukan väri ja malli eivät voisi olla yhtään kauempana mieltymyksistäni. Tai no, saman mallinen kukka keltaisen ja oranssin kirjavana olisi voinut olla vielä kamalampi vaihtoehto. Nyt viides kukista on auennut ja onneksi se on oikeaa lajiketta. Sattui edes kolme viidestä oikein. Toivon, että keltaiset jäävät hyvin lyhytikäisiksi.

'Lemon Beauty' on muuttunut kukinnan edetessä saman näköiseksi kuin sipulipussin kuvassa. Ne keltaiset hirvitykset sen sijaan ovat vielä räjähtäneemmän näköisiä, mutta edelleen kirkuvan keltaisia.

Pensasryhmän valkoiset pikkusydämet ovat vihdoin alkaneet tuuheutua. Taustalla retkottavia hyasintteja. Aurinkopenkissä asustavat vaaleanpunaiset pikkusydämet ovat selvästi leviäväisempää sorttia.

Kukkapuiden kausi on korkattu meilläkin alkaneeksi, sillä takapihalla tontin rajan tuntumassa oleva yksirunkoinen tuomi on oikein komeassa kukassa. Se selvästi hyötyi siitä, että poistin monen neliömetrin laajuisen pihlaja-angervopöheikön sen juurelta. Kuusi vuotta sitten se oli reilu parimetrinen, mutkainen ja hento piiska, jolla oli muutama sivullepäin sojottava oksa lähinnä latvassa. Puolentoista metrin korkeudelta alaspäin kaikki oksat olivat kuivaneet valonpuutteeseen. Nyt siitä on varttunut kaunis kukkapuu, joka tuo hyvää tuoksua takapihalle. Runko on edelleen mutkalla, mutta sehän ei kukintaa estä.

Tuomi on yksi lempipuistani. Tämä yksilö vielä peittää sopivasti näkymää risuiseen kuuseen ja vattupusikoihin. Aivan pian tuomen alunen ja koko metsänpohja siitä meille päin muuttuu siniseksi, sillä lemmikit ovat viittä vaille kukassa.

'Laatokan Helmi' ehti taas luumuistamme ensimmäisenä kukkaan. Tänä vuonna kaikki takapihan luumupuut kukkivat, joten tiedossa on varmasti ihania näkymiä.

Luumuista puheenollen: viime syksyn alelöytö, 'Sinikka' -luumu, on vihdoin herännyt. Löysin siitä neljä pientä vihreää hiirenkorvaa. Yksi oli toiseksi ylimmässä oksassa, mikä on minusta aika lupaava merkki. Melko varmasti siihen alkaa tulla enemmänkin vihreää nyt kun se on vihdoin päättänyt herätä. Varjokujalle johtavan portin köynnöskuusama sen sijaan näyttää versovan ainoastaan lumirajan alapuolelta. Onneksi hanget olivat sen kohdalla melkein metrin paksuiset, joten ei tarvitse aivan maanrajasta lähteä kasvattamaan vihreyttä porttiin. Odottelen kuitenkin vielä hetken ennen kuin lähden leikkaamaan portin huipulla olevia oksia lyhyemmäksi. Jos kuusaman silmut vaikka leikkivät samaa piiloleikkiä kuin 'Sinikan' silmut.

Pian ensimmäinen atsaleoista avaa nuppunsa. Tämä on tänä keväänä istutettu 'Satomi'. Vaaleakukkaiseksi kasviksi tällä on yllättävän punaiset nuput. Oikeassa ylänurkassa näkyy tuomen alaoksia.

Hyvää viikonloppua! Säät suosikoon meitä puutarhahörhöjä!

Kukista kommelluksiin

Kurkataanpa välillä omankin puutarhan kuulumisia. Tuntuu, ettei viikontakaisen myrskyn jälkeen ole tapahtunut oikein mitään, kun vähän väliä on satanut vettä. Todellisuus kuitenkin paljastui, kun aloin purkamaan kuvia kameran muistista tietokoneelle.

Daalia 'Wittem' on aloittanut tämän kesän kukkimisurakan. Se on viihtynyt todella hyvin kolmiopenkissä, jossa suoraa auringonpaistetta on vain myöhäisestä iltapäivästä iltaan.

Karjalanneito on kukkinut jo kuukauden, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvata sen.

Luumutarhassa kukkii nyt peittokurjenpolvi 'Cambridge', jossa pörrää päivisin paljon kimalaisia. Kuva on otettu illalla.

Kasvimaalta on saanut kerätä retiisiä, salaatteja ja kurkkua jo pari viikkoa, mutta muutama päivä sitten saimme maistella ensimmäisiä mansikoita. Sekä laatikoissa olevat mansikat että kuukausimansikat ovat alkaneet kypsytellä marjojaan eivätkä linnut ole toistaiseksi huomanneet kumpiakaan.

Kyllä kahdestakin laatikosta saa muutaman marjan. Lehdet ovat minusta vähän vaaleita vai mitä kokeneemmat mansikankasvattajat sanovat?

Aidanvierustan samettikukat kukkivat. Toisesta suunnasta otettu kuva olisi edustavampi, mutta silloin näkyisi liikaa naapureiden pihoja. Vasemmassa alanurkassa näyttää siltä, että fenkolinkasvatus taitaa onnistua.

Ajattelin eilen, että käyn sateenrakosessa vain kylvämässä vuonankaalia, tatsoita ja lisää retiisejä kasvimaan aukkopaikoille, mutta niinhän siinä kävi, että auringon pilkistäessä löysin itseni siirtelemästä tulppaaninsipuleita parempiin paikkoihin. Siitä eksyin tarkistamaan metsästä jättipalsamitilannetta ja huomasin aivan tontin vierestä myrskyssä katkenneen koivun. Soitto kuntaan ja lisäsin mielessäni olevaan listaan polttopuusavottan, risujen hakettamisen sekä oksareunusten jatkamisen vanhan kasvimaan risumajapenkkiin. Sade yllätti ja istahdin liiterin kuistille odottamaan sen loppumista. Istuskellessa keksin, että nyt voinkin kattaa viimeisten marjapensaiden aluset sanomalehdillä ja isäni tuomalla hakkeella. Muutama kasvimaan täydennyskylvö laajeni siis useamman tunnin puuhasteluksi.

Elina-pionit kärsivät sateesta. Kärhöportin takaa pilkottaa hakkeella katettuja kohtia marjapensasalueella.

Eilisillan kuvausreissulla sain päähäni käydä kuvaamassa kaatuneen koivun vähän lähempää ja katsomassa muutenkin sitä tarkemmin. Aikamoinen oli tuulen voima ollut, sillä latvaosa oli lentänyt monen metrin päähän rungosta. Jos olisi tuullut toisesta suunnasta, olisi pudonnut latva kutitellut hyvinkin talon seinää. Halusin kuvata puun vielä latvasta pystyyn jäänyttä kantoa kohti, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna vähemmän viisas ratkaisu. Helpoin reitti risukossa kulki tietysti puunrunkoa pitkin ja oksien välissä tasapainotellessani ajattelin, että jäkäläinen, märkä runko on varmasti liukas. Ajatuksesta ei mennyt kuin askeleen verran, kun tunsin kumpparin lähtevän liukuun ja nappasin vasemmalla kädellä kiinni ensimmäisestä oksasta, mikä käteen osui. Oksa antoikin periksi ja pian löysin itseni vatsaltani vatukosta makailemasta. Sain suojeltua oikeassa kädessäni pitämäni kameran osumilta, mutta vasemmassa reidessä on nyt oksanmuotoinen, 20-senttinen mustelma. Rauhallinen kävely onnistuu, mutta eipä tee mieli hypätä narua tai lähteä juoksulenkille. Isäntä sahasi aamupäivästä rungon pölleiksi, jotka lasten kanssa pyörittelimme liiterin seinustalle odottamaan halkomista. Kävin myös hakemassa muutaman oksan jo talteen, mutta loput jäivät vielä odottelemaan parempaa säätä. Vesisateita on nimittäin tänäänkin saatu yli oman tarpeen.

Vasemmassa yläkuvassa muutama kukkapenkin reunaksi sopiva oksa sekä komeasti kukkiva töyhtöangervo. Oikealla oman pihan puolelta kuvattu katkennut koivu. Melkein läpilahohan se jo olikin, kuten pöllien sahauspinnoista voi nähdä.

Varjokujallakin kukkii töyhtöangervo. Taustalla pilkottaa muutamia varjoliljan kukkia. Huomasin illalla postia hakiessani töyhtöangervon näkyvän pihaantullessa hauskasti köynnösportin läpi.

Töyhtöangervosta mesiangervoon. Nämä tuoksuvat marjapensasalueen takana ja ovat muutamassa vuodessa kasvaneet mukavasti kokoa.

Etupihalla tuoksuu pikkujasmike. Pelargonit ovat myös kukkineet ahkerasti koko alkukesän.

Pikkusydän 'Alba' lähti keväällä todella hitaasti ja vaivalloisesti kasvuun, mutta on nyt innostunut kukkimaan.

Loppuun vielä jotain punaista. Aurinkopenkissä kukkivan tarhakeijunkukka 'Hansin' kaveriksi on nyt tullut valtavasti isotähtiputken kukkia. Jokunen punakosmoskukkakin kukkii sivummalla jättiverbenoiden kaverina, mutta niiden kukinta on vielä kaukana näyttävästä. Keväällä sinne kylvämistäni kesäkukista ei ole itänyt kuin kosmoksia ja sarvileukojaa kun sinipellavat, kesämalvikit ja tuoksupielukset loistavat poissaolollaan. Kaikki siemenet eivät näemmä säily ikuisesti itämiskykyisinä...

Isotähtiputki on näyttävä ja ahkera kukkija. Taustalla nupullaan oleva purppurapunalatva.

Elina-pioni ja kurjenpolvi ovat kaunis väripari. Säiden takia pioninvarret ovat levällään joka suuntaan, mutta onpahan helpompi kuvata tätä parivaljakkoa.

Purppuraheisiangervo ja vaaleanpunainen pikkusydän ovat myös ihana pari. Kimalaisia pörrää pikkusydämissä kymmenittäin aina kun sää vähänkään sallii.

Vieläkö teillä riittää vesisadetta vai onko sää kääntynyt jo poutaiseksi? Käykäähän lukaisemassa myös 'Elina'-pionin tarina. Lisäsin sinne kuvia ja vähän tekstiäkin.

Mitäs tänne, ei ihmeempiä

Kevät etenee huimaa vauhtia ja minä yritän jotenkin roikkua mukana. Tunnit kuluvat ja työt seisovat, kun tulee aina jotain uutta ihmeteltävää. Tutkailin äsken takapihan valkoisen varjopenkin kukkijoiden edellisvuosien kuvia. Narsissit ja tulppaanit ovat parina edellisenä vuonna olleet samassa vaiheessa suunnilleen viikkoa aikaisemmin, tosin vuoteen 2017 verrattuna nyt ollaan viikko edellä. Ehkä nyt meillä onkin siis keskivertokevät. Kärhötkin alkavat vihdoin nousta. Tai ainakin kaksi on nyt virallisesti hereillä, muista ei näy vielä mitään.

Olen ihastellut 'Exotic Emperor' -tulppaanien avautuvia kukkia. Taustalla kukkii jokunen narsissi. Samaan valkokukkaisten kasvien penkkiin on myös omatoimisesti ilmestynyt yksi sininen helmililja.

Ensimmäinen 'Princess Zaide' aukaisi tänään herkän kukkansa. Söpö on tällainen pienitorvinenkin narsissi.

Lapio ja kottikärry ovat seikkailleet taas ympäri tonttia. Patiolta takapihalle lähtevän polun tieltä on nyt kaivettu nurmikko pois luumutarhaan saakka ja tuotu hiekkaa tilalle. Samalla keisarillinen kesäkukkapenkki laajeni luumutarhan yhteyteen. Piti nimittäin saada tilaa polun kohdalta tulevalle mullalle. Yksi kottikärryllinen multaa lähti polun tieltä hiekan tilalle vanhalle kasvimaalle, josta olen hävittänyt jo pari metriä käytävää. Siellä on jutut niin kesken, ettei kuvia ole vielä tulossa.

Käytävä etenee pikkuisen kerrallaan sitä mukaa kun sopivia kiviä löytyy. Tänään kiveystä valmistui reilu puolisen metriä.

Pari tulppaania ja muutama kurjenpolvi piti siirtää polun tieltä. Jätin polun toistaiseksi kukkapenkin kohdalta vähän kapeammaksi, ettei tarvitsisi siirtää niin montaa kasvia.

Polun tekeminen hidastui kummasti, kun piti monta kertaa tarkistaa, näinkö sittenkään oikein edellisellä kerralla kun vilkaisin luumupuiden oksia. Joka kerta näen kuitenkin saman: viime vuonna ensimmäistä kertaa kukkinut 'Laatokan Helmi' aikoo räjäyttää tänä vuonna koko potin. Suureksi hämmästyksekseni nuorin luumupuumme, viipurilainen punaluumu, on myös nupulla. Kummassakaan 'Kuntalan punaluumussa' ei näy vielä nuppuja, mutta ne ovatkin muutaman päivän jäljessä silmujen aukomisessaan. Pidän peukkuja, että edes isompi niistä tekisi muutaman kukan. Tänä vuonna näyttää vielä lupaavasti siltä, että pölyttäjilläkin on loistokelit lennellä.

'Laatokan Helmen' oksat näyttävät oikein lupaavilta. Kohta alkaa poksahdella!

Polkua tehdessä oli hyvä seurata kuusitiaisten pesäpuuhia. Emoilla on vakioreitti pesältä ruuanhakumatkalle. Ilmeisesti naapurin pihalla on hyvät apajat, sillä kumpikin lähtee 99-prosenttisesti sinne suuntaan. Linnuista en saanut käyttökelpoisia kuvia, joten joudumme tyytymään kukkakuviin.

Ensimmäiset avonaiset kanadanatsalean kukat tällä tontilla. Ne ovat todella pieniä, mutta niin söpöjä tummanpunaisine pilkkuineen.

Keltainen ei ole lempivärini, mutta tetenarsissit olivat juuri oikea valinta pensashanhikkien alle takanurkkaan. Näitä lisää tänne!

Pelargonit ja hopeaputoukset ovat olleet muutaman vuorokauden ilman mitään suojausta paikoillaan. Kukkia olisi enemmän ilman esikoisen tutkivaa puutarhurointia...

Pikkusydämet kukkivat runsaasti. Kimalaiset rakastavat näitä.

Ajattelin tänään istuttaa loistokärhö 'Omoshiron' köynnösportin oikealle puolelle. Kuopan pohjalta löysin kuitenkin talon routaeristeitä (yllättävän kaukana seinästä minusta), joten kärhölle pitää etsiä toinen paikka. Uusi suunnitelma on siirtää portin vasemmalla puolella olevan tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' 'Omoshirolle' ajattelemaani paikkaan ja laittaa tavallinen sininen alppikärhö sen tilalle tuoksuköynnöskuusaman kaveriksi. Saan äidiltäni joko valmiin taimen tai pistokkaita, joten suunnitelmanmuutos ei vaadi kauppareissua. Voimakaskasvuinen alppikärhö saa sitten aikanaan vallata vaikka koko aidanmitan varjokujan puolelta.

Kiveys köynnösportin alla on valmistunut hiljalleen muiden töiden lomassa.

Varjokujan pinkit esikot ovat niin kauniita, varsinkin ilta-auringossa.

Hädin tuskin viisi senttiä korkea himalajanesikko 'Grandiflora' on saanut muutaman kukan auki. Melkein neonpinkki väri jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta se on aika hauska ja erottuu näin minikokoisenakin kauas. Mittakaavana lasten leikeissä katkennut orkideanarsissi 'Thalian' kukka.

Niin että ei täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Kevät etenee omalla painollaan ja kottikärryt kulkevat yhteen suuntaan hiekkalastissa, toiseen suuntaan täynnä multaa ja siinä välillä kuljetetaan kiviä ympäri pihamaata. Nyt lähden virittelemään harsoja ja kantamaan kasveja varastoon; on tulossa ennusteiden mukaan viimeinen kylmä yö ennen lämpöisiä säitä.