Tommolan tilan kurjenmiekkoja

Nimettömäksi jäänyt ryhmä kukki niin, ettei lehtiäkään juuri näkynyt.

Tämäkin juttu on kesäkuiselta lomamatkaltamme, sillä tokihan reissusta pitää päästä myös kotiin ja mikä olisi sen parempi pysähdyspaikka kuin matkan varrelle sattuva taimisto. En ollut käynyt ennen Tommolan tilalla ja odotukset olivat nousseet muiden kävijöiden kokemuksien ansiosta aika korkealle. Ja täytyy sanoa, että olihan siellä paljon kasveja niin näytepelloilla kuin taimistonkin puolella.

Peltonäkymää.

Lisää kukkapeltoa.

Kesäkuun puolivälissä huomiotaherättävin kasviryhmä oli kurjenmiekat. Vierailumme osui juuri täydellisesti niiden parhaaseen kukinta-aikaan. Harmi vain, että suurimmalle osalle ihanuuksia ei löytynyt nimilappuja tai sitten lapussa oli väärä nimi. En ole mikään kurjenmiekka-asiantuntija, joten en edes osaa veikata nimettömille lajiketta, mutta sehän ei haittaa kuvien katselua.

Muhkeakukkainen kaunotar.

Ihan toinen ääripää melkein samassa sävyssä. Tällä söpöläisellä oli todella sirot kukat.

Ihana röyhelöhelmainen kaunotar.

Välillä vähän yleisnäkymää. Keskellä tummanvioletti loisto(?)kurjenmiekka.

Kaunis vaaleansininen kurjenmiekka.

Kaksi nimetöntä kaunotarta.

Nimilapun perusteella tarhakurjenmiekka 'Susan Bliss'.

Näitä olikin paljon.

Taas nimetön. Viehättävät röyhelöt ja alempien terälehtien liukuvärjätyt reunat.

Tämän upeuden juurella oli vain pieni lapunpätkä, jossa luki Cadeau. Sillä nimellä en taas löytänyt netistä mitään.

Siperiankurjenmiekka "aikainen" luki tämän nimilapussa, tosin värin piti olla sininen.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesiana'. Aika saman näköinen kuin edellisen kuvan puska. Samoja kenties?

Tarhakurjenmiekka 'Orkidea'.

Joku siperiankurjenmiekka ehkä.

Ei suosikkini mutta onhan tämä nyt hätkähdyttävän värinen. Ihan liekeissä.

Mieli olisi tehnyt napata useampikin kurjenmiekka taimituliaisiksi itselle mutta sen verran kehno menestys minulla on kurjenmiekkojen kanssa ollut, etten tohtinut tuhlata rahojani. Jatkukoot kukituskokeilut omilla kasveilla.

Alueelliset avoimet 2023: osa 2

Viime kesän Pohjois-Savon alueellisista avoimista puutarhoista jäi yksi puutarha vielä esittelemättä. Kaikista mukana olleista puutarhoista tämä kutkutteli eniten mielikuvitustani. Mihin tahansa päänsä käänsikin, löytyi jotain uutta ihmeteltävää ja katsottavaa. Paljon jäi varmasti yksityiskohtia huomaamattakin, minkä takuulla ymmärrätte, kun katsotte kuvia. Tervetuloa seikkailemaan vehreään satumaailmaan!

Heti alkajaisiksi vastassa oli vanhat lastenvaunut täydessä kukkakuormassa.

Lastenvaunujen yli aukeaa näkymä puutarhan yhteen osaan, jossa taisi olla koko tontin ainoa nurmikko ja sekin kiersi vain istutusten välissä polkuna.

Puutarha sijaitsee kaupunkialueella. Tontti on metsäisessä rinteessä ja talo sekä sitä ympäröivä laatoitettu alue ovat kahdelta reunalta selvästi alempana kuin tontin laidoilla kiertävät istutukset. Niinpä puutarhassa on pystytty leikittelemään erilaisilla muuri- ja porrasratkaisuilla. Mitä ilmeisimmin maaperästä nousee kiviä, sillä niitä oli käytetty runsaasti joka puolella puutarhaa muuri- ja betonikivien rinnalla.

Näitä portaita pitkin pääsee sekä edellisen kuvan nurmialueelle, että ylemmälle tasanteelle.

Nyt ollaan keskitasanteella, nurmikon keskellä olevassa kukkapenkissä. Puun oksalta roikkuu kristallein somistettu risukoriste.

Polku kulkee koivunrangoista rakennetun portin ali.

Suuri mänty tarkkailee puutarhassa kulkijoita.

Korkealla männyssä oleva naama meinasi jäädä huomaamatta, kun maan tasallakin oli niin paljon nähtävää ja ympärillä olevien puiden oksat peittivät paikoin näkyvyyttä. Kasvot on tehty askartelumassalla suoraan puun runkoon ja maalattu sen jälkeen. Näin puutarhan omistajaa äskettäin ja kuulemma naama on pysynyt toistaiseksi rungossa kiinni. Toivotaan, että myöskään kevään suuret lämpötilavaihtelut eivät tiputa puuvanhuksen kasvoja alas.

Männyn takaa löytyi pieni kantopuutarha.

Puut ja pensaat hämärsivät varsinkin tontin metsäisemmässä yläosassa tehokkaasti tontin rajoja, joten puutarha tuntui selvästi todellista suuremmalta. Mutkittelevat polut vielä korostivat sitä vaikutelmaa. Yllä olevasta kantopuutarhakuvastakin voisi kuvitella, että metsä jatkuu kauas, vaikka todellisuudessa tonttia rajaava verkkoaita on aivan lähellä ja tarkkaan katsottuna erottuukin hieman puiden runkojen välistä. Puutarha on keskellä asutusaluetta ja lähellä on kerrostalojakin. Silti ainakaan tällaiselle satunnaiselle puutarhassa vierailijalle ei tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että olisi parvekkeilta tiirailevien ihmisten pällisteltävänä.

Vanha ja valtava verenpisara.

Puutarhan omistajalla oli muutama jättikokoinen verenpisara, joista vanhin taisi olla peräti 17-vuotias. Ne talvehtivat kellarissa pienemmiksi leikattuina ja pääsevät taas kesäksi puutarhaan. Niiden kukkia ei totisesti tarvinnut kumartua katselemaan polven korkeudelta eikä ranteenpaksuisia runkoja tukea kepeillä pystyyn! Puutarhavierailun aikaan kukinta ei ollut ihan ehtinyt alkaa, mutta nuppujen määrästä päätellen verenpisarat kukkivat todella kauniisti aivan lähipäivinä.

Pieni ruukkuryhmä viimeistelee luonnonkivien, betonitiilien ja puuterassin rajan. Penkereen yläreunassa isompien kuunliljojen alla kasvaa matalampaa lajiketta.

Kuvia tähän postaukseen valitessa alkoi tuntua siltä, että jos puutarhan olisi kiertänyt vielä kertaalleen konttaamalla, olisi löytänyt ison joukon pieniä yksityiskohtia, joita ei kävellessä huomannut. Joitakin juttuja en muista edes paikan päällä huomanneeni, vaan löysin niitä vasta jälkeenpäin kuvia tutkimalla. Pieniä koriste-esineitä, patsaita ja lyhtyjä oli piiloteltu pieniksi yllätyksiksi kasvillisuuden lomaan ja kivien sekä vanhojen puunkantojen päälle. Yllä olevan kuvan oikeassa reunassa ison kiven päälläkin on jotain, ehkäpä samantapainen metallista valettu sisilisko, jollaisen löysin toisaalta puutarhasta.

Terassin pinta oli käsitelty hiiltämällä. Terassin takaosassa on kiviportaat ylemmälle tasanteelle, jossa puun takaa kurkkii risukoira.

Puuterassin ympäröimä lavakauluskasvimaa, jonka takana oli myös pieni kasvihuone.

Kasvimaalle kuljettiin oksista tehdyn portin läpi (kuva otettu kasvimaan puolelta).

Oksia, rankoja ja risuja on käytetty kekseliäästi ympäri puutarhaa. Oli portteja, kevyitä aitoja, köynnöstukia, oksankarahkoja istutusten lomassa ja jopa lyhyt pätkä pisteaitaa. Ne kaikkiin muihin elementteihin ja esineisiin yhdistettynä olisi voinut kuvitella, että puutarha olisi sekava tai liian rönsyilevä. Niin ei kuitenkaan ollut, sillä runsaat istutukset ja kookkaat puut naamioivat suurimman osan yksityiskohdista ja rönsyilevämpien kohtien väleissä oli vastapainoksi isompia ryhmiä yhtä kasvia. Niinpä joka mutkan takaa löytyi jotain uutta ihmeteltävää.

Kivipolkua ja varjon kasvillisuutta ylätasanteella.

Aidan takaa pilkistelevästä nurmikosta päätellen tästä ovesta taitaa päätyä takaisin tylsään todellisuuteen. Ei mennä sinne, jooko?

 Lämmin kiitos tämänkin puutarhan omistajalle luvasta esitellä kuvia täällä blogissa!

Alueelliset avoimet 2023: osa 1

Viime kesänä tällä seudulla järjestettiin ensimmäistä kertaa alueelliset avoimet puutarhat -tapahtuma. Se oli heinäkuun puolivälissä, eli viikko varsinaisten avoimien puutarhojen jälkeen, kesän ollessa komeimmillaan. Täällä päin oli avoinna viisi puutarhaa ja kolmessa niistä oli jotain sellaista, minkä halusin (luvan kanssa tietenkin) esitellä täällä blogissa. Tässä postauksessa on kuvia kahdesta puutarhasta, joista ensimmäisenä on maaseudun rauhassa sijaitseva mökkipuutarha.

Pihaantulon lähettyvillä oli luonnonkivillä korotettuja istutusalueita, joista kuvassa yksi.

Mökkitontti on reilun puolen hehtaarin kokoinen. Se oli alkuun metsittynyt autiotila, josta 33 vuoden aikana on raivattu nykyinen puutarha. Puustoa on jätetty sopivasti tontin yläosaan suojaamaan paahteelta. Tontin alaosa on avoimempi. Aiemmin puutarhassa on ollut isot kasvimaat, nykyään perenna- ja pensasistutusten lisäksi on vain muutamia istutuslaatikoita.

Kierrätysmateriaaleista naisvoimin rakennettu Viihtylä terasseineen on puutarhan viimeisimpiä projekteja.

Viihtylä on selvästi enemmän oleskeluun kuin kasvihuoneeksi tarkoitettu.

Toisella seinustalla voi vaikka ottaa pienet nokoset.

Viihtylän oikealla puolella on istutuksia, pari kasvilavaa ja aurinkoista nurmialuetta.

Tontin yläosassa, hieman metsäisemmältä alueelta löytyi itselleni varsin mieluisa yllätys. Puiden ja pensaiden reunustama iso puinen terassi keinuineen oli jo itsessään mukava paikka katsella näkymiä alaspäin Viihtylän suuntaan. Keinun takana pilkistelevät kivenlohkareet ja sileä kallio houkuttelivat kuitenkin tällaista kivihullua vielä enemmän puoleensa. Vasta terassille tultua löytyi salainen kulkuaukko ylemmäs rinteeseen, josta muutaman mutkan ja portaan kautta pääsi toiselle terassille.

Puuta ja kiveä toisiinsa yhdistettynä. Katsokaapa keinun vasemmalle puolelle ylös rinteeseen.

Kasvillisuuden keskeltä löytyivät luonnonkivistä muuratut portaat.

Kallion laelle oli rakennettu salainen näköalaterassi.

Näköalaterassilta jäi epähuomiossa kuva ottamatta, mutta kaiteen takaa näkee vähän, kuinka korkealla ollaan. Kuinka mukava tuolla on käydä vaikkapa päiväkahvit nauttimassa tai istuskella muuten vain maisemia ihailemassa. Näiden kuvissa näkyvien istutusten lisäksi puutarhassa oli useita luonnonkivillä ja puunrungoilla reunustettuja suurehkoja istutusalueita. Kasvit niissä olivat pääasiassa kestäviä ja helppohoitoisia perusperennoja ja -pensaita.

Seuraavana vuorossa on taajama-alueella sijaitseva, vajaan 1000 neliön kokoinen puutarha. Tontti on käytetty tehokkaasti hyödyksi: laajojen koristeistutusten lisäksi siellä on suuri kasvimaa, marjapensaita ja hedelmäpuita. Nurmikkoa on lähinnä kulkuväylillä talon ympärillä. Tontin laidoilla kasvavat suuret puut varjostavat puutarhaa paahteelta.

Etupihalla on kattotiilillä reunustettu perenna- ja pensasistutus.

Lehtiväreillä leikittelyä.

Puiden siimeksestä tontin kulmasta löytyi pieni japanilaistyyppinen alue.

Luonnonkivillä reunustettuja istutuksia.

Hyötykasvit löytyivät talon nurkan takaa sivu- ja takapihan puolelta. Kasvimaa muodostui pitkistä puureunuksin rajatuista kohopenkeistä. Käytävät olivat vain sen levyisiä, että niillä mahtui juuri ja juuri kävelemään. Kottikärryillä kuljettavat käytävät olisivatkin syöneet vähintään yhden kohopenkin vaatiman tilan, joten sadon maksimoimiseksi kulkuväylien leveydestä on tingitty. Kasvimaalta asukkaat saavat mm. juureksia koko talven tarpeiksi. Lisäksi tontilla on omena- ja päärynäpuita, kirsikoita, marjapensaita ja naapurin kanssa yhdessä raja-aidaksi istutettu punaherukka-aita.

Talon nurkan takaa löytyi tehokkaasti jokaisen neliösentin hyödyntävä kasvimaa. Taustalla leiskuvanvärinen happomarja (?).

Pieni kasvihuonekin löytyi takapihalta marjapensaiden keskeltä.

Lintujen rivitalo. Unohdin kysyä, onko noin lähekkäin olevissa pöntöissä asukkaita.

Seinustan kukkaistutusta, josta löytyi kukintaa aloitteleva kärhökin.

Kiitos kummankin puutarhan omistajille luvasta esitellä puutarhojanne täällä blogissa! Kolmas esiteltävä puutarha onkin tyyliltään aivan erilainen kuin nämä kaksi ja sen vuoro tulee heti seuraavassa postauksessa.

Avoimet puutarhat 2023, osa 2.

Viime kesänä pääsin kiertelemään Keski-Suomessa muutaman Avoimet puutarhat -kohteen. Esittelin pari niistä viime viikolla ja nyt on vuorossa kolmas, Reijon puutarhamaailma. Ehkä joku on saattanut lukea tästä kohteesta joskus puutarhalehdistä tai päässyt käymään paikan päälläkin ja jos ei, niin tässäpä pääsette pienelle virtuaalivierailulle.

Kukkaruukut ja riikinkukkotaideteos oli nostettu katselukorkeudelle istutusten keskelle.

Tässä puutarhassa riitti tutkittavaa joka puolella, mihin vain katseensa käänsi. Oikeastaan puutarha olisi pitänyt kiertää parikin kertaa, sillä rehevässä puutarhassa kasvit levittäytyivät puolivillisti toistensa sekaan ja tuli vaikutelma, että ne ovat aivan itse valinneet paikkansa. Luonnonkasveillekin oli sijansa. Suojaisassa puutarhassa on selvästi aivan oma kasvuvyöhykkeensä, sillä siellä viihtyy myös monia harvinaisuuksia, kuten erilaiset magnoliat, japaninvaahterat sekä seuraavan kuvan tulppaanipuu.

Näin kookas lännentulppaanipuu ei ole mikään tyypillinen keskisuomalaisen puutarhan kasvi.

Moni arempi puuvartinen kasvi on istutettu ruukkuihin ja ne puutarhan omistaja nostaa talveksi kellariin talvehtimaan. Luonnollisesti niistäkin ainakin osa päätyy suuremmaksi kasvettuaan maahan ympärivuotisesti. En tullut kysyneeksi, kuinka suuri kellari kasvien talvetukseen mahtaa olla varattuna, mutta tuskinpa sinnekään koko puutarhaa mahtuu säilömään. Toki magnoliat sun muut saivat ansaittua huomiota minultakin, mutta kuolasin taas erilaisten japaninvaahteroiden edessä. Niiden kuvaaminen vain oli haastavaa kirkkaan auringonpaisteen vuoksi, mutta ei mahda mitään. Ehdottomasti hienoin porukka löytyy seuraavasta kuvasta, jossa parin vihreän kaverina oli upea tummanpunalehtinen ja räiskyvän pinkki ihanuus.

Näistä japaninvaahteroista ainakin kaksi oli kaivettu ruukuissaan maahan ja taitavat siis talvehtia kellarissa.

Komean jasmikkeen kaverina kasvaa magnolia 'Kobus'.

Puutarha on rakennettu rinteeseen ja kasvillisuuden seasta pilkisteli houkuttelevasti komeita kallionkylkiä ja luonnonkiviä. Rinnettä, kiviä ja tonttia pohjoisen (?) puolelta rajaavaa metsää lienee kiittäminen tontin suotuisasta pienilmastosta. Rinteen laelle rakennetulta terassilta ja huvimajasta pääsi katselemaan vehreitä maisemia ylhäältä päin.

Portaat johdattivat kiipeämään huvimajalle päin.

Vehreitä näkymiä huvimajan terassilta.

Punaiseksi maalattu puunrunko on näyttävä katseenvangitsija vihreän kasvillisuuden keskellä.

Lummelampi. Lapset olisivat varmaan mieluusti hypänneet sillalta polskimaan, jos vain aikuisten silmä olisi välttänyt.

Takapihalta löytyi pieni terassi, jossa oli ruukkukasveja ulkoilemassa. Pergolaa verhoaa kiinanlaikkuköynnös 'Annikki'.

Puutarhaan oli ripoteltu talvetettavien pikkupuiden ja pensaiden lisäksi myös kesäkukkaruukkuja sekä huonekasveja. Takapihan varjoisammalla terassilla viihtyvien pullojukkien sun muiden lisäksi aurinkoisemmalla seinustalla oli agaave, rahapuita ja muita paahteisen paikan kasveja, taisipa joukossa olla myös joku kaktuskin. Selvästi puutarhurin koti on talvellakin vihreä.

Terassin toisella puolella jatkuu matka läpi rehevien istutusten.

Lämmin kiitos Reijolle luvasta esitellä puutarhamaailmaansa blogissani!