Maljaköynnöksen talvetus

Kasvien talvettaminen tuntuu joskus olevan salatieteitä täynnä; jotkut kasvit (esim. monet pelargonit) saa talvetettua vaikka minkälaisissa olosuhteissa ja toisten talvetus ei tunnu onnistuvan sitten millään. Olen tänäkin keväänä kuullut monilta, että maljaköynnös heittää henkensä viimeistään maaliskuussa, vaikka mitä olisi tehnyt.

Äitinikin on kokeillut sen talvettamista kolmena vuonna, joka kerta eri olosuhteissa. Kokeilussa oli ensimmäisenä valoisa, noin 5-asteinen tila, jossa useimmat kasvit talvehtivat ongelmitta. Seuraavana vuonna hän kokeili, miten maljaköynnös talvehtii valoisalla ikkunalla viileähkössä huoneenlämmössä (n.20 astetta). Ensimmäinen yritys tyssäsi jo hyvissä ajoin, toinen selvisi kevääseen, mutta suuttui mullanvaihdosta. Nyt viimeisimpänä kokeilussa on valoisa, noin 15-asteinen huone. Vielä ei toki ole kesä, mutta eipähän tämä primadonna näytä kuolemankielissä olevan. Päinvastoin. Uutta kasvua pukkaa niin vauhdilla, että kohta tarvitaan saksia kasvuston selvittämiseen. Koska maljaköynnös näyttää pitävän juuri tällaisista talvehtimisolosuhteista, päätin jakaa tiedon teillekin. Ehkä tähän postaukseen loppuu maljaköynnöksen maine vaativana talvetettavana.


Äitini maljaköynnös talven jälkeen eikä edes yhtään kuivaa lehteä. Etualalla viime kesän pistokastaimi, sekin yhtä hyvävointisena.

Mukavaa pääsiäisen aikaa! Jospa pääsiäispuput, -tiput, -kukot tai ihan mitkä tahansa muuttaisivat alkuviikoksi luvatut lumisateet vaikka vesisateeksi, jos ei aurinkoa ja lämmintä saa toivoa :)

Tunnista 100 lintulajia

Tällä kertaa poikkean hieman puutarhan ulkopuolelle ja teen lintupostauksen. Loppuun laitan kuitenkin koomisen (tai ehkä tragikoomisen) kuvan, johon kuka tahansa viherpeukku voi samaistua.

Pihan vuosi -blogista löysin Birdlife Suomen Tunnista 100 lintulajia vuonna 2018 -haasteen, jossa on tavoitteena, että ainakin 2000 suomalaista havaitsisi ja tunnistaisi vähintään 100 lintulajia vuoden 2018 aikana. Sivuilta saa ladattua tunnistuslomakkeen joko sähköisenä tai paperisena. Sieltä löytyy myös tunnistusapua tarvittaessa. Haasteessa on nyt yksi osallistuja lisää, sillä minäkin päätin kokeilla, josko sata lintua tulisi havaittua.

Mustarastas. Ei tänä keväänä, mutta pari vuotta sitten huhtikuun alussa.

Harrastin vuosia sitten lintujen tarkkailua ja opettelin tunnistamaan niitä erityisesti laulun perusteella. Suurin syy tähän oli puutteellinen välineistö, jotta olisin voinut erottaa ulkonäöltä pitkän matkan päästä esim. tiltaltin pajulinnusta. Tai niitä muita ruskean-harmaankirjavia pikkulintuja, jotka näyttävät kaikki ihan samalta. Taidot ovat varmasti ruosteessa, kun en ole vuosikausiin aktiivisesti lintuja seuraillut, mitä nyt kukkapenkissä kontatessa tulee kuunneltua lintujen laulua. Linturetkille en välttämättä lasten kanssa pääse, joten sata lintua pelkästään kotipihalla ja mummoloissa voi olla aika tiukassa, mutta yritetään kuitenkin :)

Näitähän meillä riittää, siis voikukkia punatulkkujen evääksi.

Laitan omaan välilehteensä lajilistan näkyviin ja päivittelen sitä, kun saan lajeja ruksittua. Puhtaasti lintupostauksia tuskin tulee tämän enempää, sillä olen mielessäni rajannut blogin sisällön puutarhaan ja kukkiin. Jos joku tirppa sattuu somasti kukkien seassa olemaan ja saan vielä napattua kuvankin, niin sen saatan laittaa teillekin nähtäväksi. Ja nyt loppukevennys äitini taimipöydältä ;)


Suippopaprikaa riittää sitten koko kylälle ja vähän naapurikuntaankin!

Iloista loppuviikkoa!

Taimet nauttivat auringosta

Vihdoinkin täällä päin saadaan nauttia auringonpaisteesta. Taimille ei pitkään aikaan oikein tuntunut tapahtuvan mitään, mutta nyt ne ovat innostuneet kasvamaan niin että kohina käy. Ensimmäisiä kasvulehtiä on jo melkein joka purkissa. Ihmeellistä, miten pieniä nämä olivat vajaat kaksi viikkoa sitten. Taimia on mukava käydä hoitamassa, sillä ilmaan kohoaa hennon yrttinen tuoksu; salvia ja basilika erottuvat vahvimpina. Huhtikuun alussa aion kylvää kesäkukkia, joiden lajit ja määrät ovat vielä arvoitus itsellenikin.

Punaisessa basilikassa on edelleen vihreitäkin taimia. Vasemmalla näkyy myöhemmin kylvettyä vihreää basilikaa.

Muutama lobelian taimi kärsi varomattomasta kastelijasta. Onneksi suurin osa jatkaa kasvuaan. Pian ne eivät vesipisaroistakaan välitä. 

Timjamin taimet alkavat kohta kasvaa keskenään umpisolmuun. Ehkä jaan sitä pariin kolmeen ruukkuun sitä ennen.

Pelargoni innostui tekemään uutta kasvua ihan kunnolla. Ja hyvä niin, sillä tarvitsen paljon pistokasmateriaalia tuleviin kukkalaatikoihini. Pikaisesti päässä laskien kukkia tulisi neljän metrin matkalle, eli minun mittapuullani aikamoisesta määrästä taimia puhutaan. Mikähän mielenhäiriö tässä kevään edetessä on (taas) tullut?

Viime syksynä otettu pistokas joutui jo luopumaan latvastaan.

Herneet pääsivät pikkupurkeista isoon ruukkuun. Jos tuoksuvatusta ei tunnu olevan muuta kuin riesaa, niin hyvät tukikepit siitä ainakin saa. Kuoriutumaan lähtenyt pinta on hauskan näköinen ja tarpeeksi karhea, jotta kasvit saavat siitä hyvän otteen. Kokeilin viime kesänä myös punoa siitä aitaa ja kohopenkin tukireunusta. Kesän ajan ne toimivatkin oikein hyvin, lumien sulettua nähdään, miten ovat kestäneet talvea.

Jokohan toukokuussa päästään maistelemaan  tuoreita herneitä?

Muistatteko vielä epämääräisen taimipöytäviritelmäni Kevään merkit -postauksesta? Mokoma hökötys on nyt historiaa: tilalle sain ikivanhan, kaatopaikalle menossa olleen silityslaudan. Voin suositella tällaista ratkaisua muillekin, sillä tämän saa näppärästi pieneen tilaan vaikka ulkovarastoon taimikauden loputtua. Tarpeeksi tukevakin tämä on... jos vaikka koulimisvaiheessa saisi taimet kahteen kerrokseen...

Verho piti laskea kuvaushetkellä alas, sillä lumi heijasti ulkoa auringonvalon niin kirkkaasti sisälle, että kamerakin häikäistyi. Eikä aurinko vielä edes paistanut tälle seinustalle!

 Nauttikaa auringonpaisteesta!

PUHU HYVÄÄ SELÄN TAKANA-haaste!

Maatiaiskananen oli keksinyt huippuhaasteen, johon kuka vain voi osallistua. Tarkoituksena on levittää hyvää mieltä puhumalla yhdestä tai useammasta blogista/bloggaajasta hyvää selän takana. Listaan muutaman ihanan blogin tähän aakkosjärjestyksessä, loput suosikeistani näette sivupalkista :)

Chilitunari: Valtavasti asiaa. Eikä pelkästään chileistä, kuten voisi nimestä kuvitella, vaan paljon muutakin. Tätä blogia seuraamalla oppii paljon uutta, sillä kaikki on perusteellisesti selitetty ja väännetty rautalangasta. Enimmäkseen hyötykasveja, eli ei siinä mielessä suosikkini, mutta pieni tiedenainen sisälläni nauttii blogin tieteellissävytteisestä tekstistä vertailututkimuksineen ja koejärjestelyineen.

Inkalilja Love -blogi: paljon ihania, herkkiä kuvia. Kivaa kerrontaa. Kuukauden kasvikortti-ideasta ei äkkiseltään tule mieleen, että kovin monella muulla blogilla sellaista olisi.

Kivisen Vilman piha Miten voi yhdellä ihmisellä olla kaksi täysin erityyppistä puutarhaa: omaan silmääni askeettinen kivikkopiha ja kukkiva, metsäinen mökkipiha? Valtava rikkaus varmaan itsellekin, mutta myös lukijalle. Melkein kuin lukisi kahta eri blogia :)

Kukka & Kaali Kerrontatapa on ainutlaatuinen, runollinenkin. Tekstiä paljon, mutta sen lukeminen ei ole pitkäveteistä. Vähän kuin ottaisi oikein hyvän kirjan ja aika kuluisi kuin siivillä sitä lukiessa.

Maatiaiskanasen Elämää -blogissa postauksia tulee tiheään tahtiin, joten aina on jotain uutta kivaa luettavaa. Positiivinen ja iloinen elämänasenne välittyy tekstistä. Käy kommentoimassa kannustavasti muidenkin blogeja.

Puutarhahetki: teksti on sujuvaa ja kuvat taitavasti otettuja. Kuvaushetkiä on ilmiselvästi mietitty, sillä missään ei näy mitään ylimääräistä, kuten rikkaruohoämpäriä, multasäkkiä tai nurmikolle unohtunutta lapiota :) Lisäplussana minulle on se, että blogin puutarha sijaitsee Pohjois-Savossa kuten minäkin.

Tuplasti terapiaa -blogissa on myös kaksi eri pihaa. Niissä molemmissa näkyy selvästi saman ihmisen käden jälki. Ja itse pidän valtavasti juuri tällaisista, rehevistä, kukkia pursuavista puutarhoista. Tässäkin lisäplussana se, että mökkipiha on Pohjois-Savossa :)

Napatkaa ihmeessä haaste vastaan! Tämän ikuisen talven keskelle tarvitaan iloa! Jos ei halua omaa postausta tehdä, niin sekä minun, että Maatiaiskanasen Elämää -blogin kommenteissa voi myös jaella selän takana kukkasia :) Aurinkoisia, hymyntäyteisiä päiviä!

Mitä hyödetyille oksille kuuluu nyt?

Kolmisen viikkoa sitten alkanut oksien hyötämiskokeilu päättyy tähän postaukseen. Vaahteran kukkivat oksat saivat seurakseen pihlajan lehteen puhjenneet oksat, pari tuomen oksaa sekä lähestyvän pääsiäisen kunniaksi pääsiäismunia. Yksi vaahteran oksista kehittyi kahta muuta nopeammin, joten asetelmassa kukkia on vain yhdellä kulmalla. Tuomi ei jaksanut aukaista kuin yhden kukkatertun kolmesta ja pihlajat eivät tainneet edes harkita kukkimista.

Asetelma näyttää paremmalta kun auringonvalo osuu kaikkiin vaahteran kukintoihin, mutta en saanut siinä valossa kuvaa onnistumaan. Lisäksi haaraisia ja vänkyröitä oksia oli todella vaikea asetella maljakkoon tasapainoisesti. Suunnitelma ja lopputulos eivät tässä ihan kohtaakaan. Tehkää parempi, minä näen mielessäni sen, miltä sen piti näyttää :D

Pääsiäismunat ovat oikeita kananmunan kuoria, jotka on värjätty kurkumaliemessä. Valkoiset raidat sain aikaiseksi kieputtamalla ennen värjäystä virkkauslankaa kuoren ympärille. Tähän tarkoitukseen olisi muuten kannattanut hankkia leimaamattomia kananmunia; leima erottuu värin alta selkeästi eikä sitä voi asettelullakaan koko aikaa piilotella, sillä munat pyörivät hiljalleen ilmavirran mukana.

Pari pihlaja-angervon ja mustaherukan oksaa on jo nuupahtanut, mutta suurin osa on vielä virkeinä. Tosin joku vihreä toukka oli päättänyt mussuttaa muutaman mustaherukan lehden suihinsa ja koristella latvan seitillä. Varmaankin oksaan oli joku tihutyöläinen muninut ja siitä sitten sisällä lämpimässä kuoriutui tuollainen peto. Toivottavasti niitä ei ole herukkapensaissamme enempää, sillä viime kesän marjasaldo viidestä mustaherukkapensaasta oli vajaa litra. Huikeaa... Ja ne on syöty ajat sitten. Otin otuksesta kuvan. Tunnistaako kukaan?

Minkä toukka tämä seitintekijä on?

Mitä aion tehdä toisin seuraavalla kerralla kun otan oksia hyödettäväksi?

1. Leikkaan 50cm pidemmät oksat, mitä kuvittelen tarvitsevani. Oksat lyhenevät todella paljon, jos tekee niin kuin minä ja leikkaa muutaman päivän välein uudet imupinnat. Maljakkoon asetellessakin olisi kiva, että oksat olisivat pidempiä, niin jäisi luovuudelle enemmän pelivaraa.
2. Kerään hitaammin kehittyvät oksat aikaisemmin kuin nopeasti lehteen puhkeavat. Eli tässä kokeilussa vaahtera ja varsinkin pihlaja useita päiviä ennen muita. Pihlaja-angervo oli nopea, joten sen voi kerätä jopa viikon verran muiden jälkeen.
3. Pihlajan vanhat, käkkyräiset oksat vihersivät tässä kokeilussa selkeästi nopeammin kuin sileät ja suorat, nuoret/nuoren puun versot. Eli otan pihlajasta tästä lähin vain vanhempia oksia. Sitä paitsi ne ovat mielestäni paljon kauniimpiakin :)
4. Pääsiäisvihreitä yritin, palmusunnuntaihin osui paras viherrys ja vaahteran kukinta. Siispä oksia kannattaa lähteä keräilemään 2-3 viikkoa ennen haluttua ajankohtaa.

Saiko kukaan inspiraatiota kokeilustani? Olisi mukava kuulla, mitä lajeja kokeilitte ja miten niissä onnistuitte :)

Kevään merkit -haaste

Sain Kivisen Vilmalta kevään merkit -haasteen, jossa on tarkoitus nimetä kuukauden viisi itselle tärkeintä kevään merkkiä. Haasteen aloitti Unelmia Ruusuista -blogin Tita. Olen kevätihminen ja mieluusti aloittaisin kevään jo helmikuussa heti ensimmäisenä aurinkoisena päivänä. Nimeän kuitenkin tähän haasteeseen maaliskuun kevätkuukaudekseni.

1. Hankiaiset. Tai millä nimellä sitä nyt eri puolilla Suomea kutsutaankaan. Mieheni puhuu hangenkuorista, jotkut kantohangesta, minä savolaisena hankiaisista. Näitä ei täällä juuri muulloin ole kuin keväällä aurinkoisten ja lämpimien päivien lisääntyessä. Kävin aikoinaan veljieni kanssa hiihtelemässä hankiasilla ja niistä on kai jäänyt mieleen vahva kevätfiilis: auringonpaistetta ja lintujen sirkutusta.

Talvella vuosia sitten otettu kuva eikä taida olla edes hankiaista, mutta tässä on minulle silti jotain keväistä.

2. Postilaatikkoon alkaa yleensä maaliskuussa tulla kukkakuvastoja ja se jos mikä on varma merkki lähestyvästä keväästä. Niitä on mukava selailla ja suunnitella samalla, mitä hankintoja tekisi tulevana kesänä. Toistaiseksi en ole sortunut tilaamaan mitään, sillä en halua menettää vapautta hypistellä taimia ja valita kymmenistä se paras.

3. Kylvöt ja joka paikan valloittavat taimet. Jotain on pakko näemmä joka vuosi kylvää. Yleensä matkan varrella tulee mieleen aina lisää, mitä piti myös laittaa kasvamaan. Ja taas lisää. Niin ja pistokkaitakin piti vielä ottaa...

Hutera muka? Eeei... Mainittakoon, että yksi laatikko on kuivaustelineen päällä toisella ikkunalla...

Räksä tuiskussa 21.3. Pihlajanmarjoja sentään riittää.

4. Muuttolinnut/lintujen laulun lisääntyminen. Peippoa harvemmin näkyy vielä maaliskuussa näillä korkeuksilla, mutta laulujoutsen, teerien soidin tai laulava mustarastaskin tuo minulle kevään. Ennen en ole nähnyt täällä päin räkättirastasta vielä maaliskuussa, mutta tänä ihmeiden talvena sekin tuli todistettua. Oli varmaan jäänyt talvehtimaan näille seuduille. Se saa nyt paremman puutteessa esittää kevään airutta.

5. Lisääntynyt valon määrä. Joka vuosi tuntuu ihmeelliseltä, kun yhtenä iltana tajuaa, että kuukausi sitten samaan kellonaikaan oli pilkkopimeää.

Siinäpä olivat minun maaliskuuni merkit. Haastan tehtävään seuraavat blogit:

Keijunkukkaset

Selätön puutarhuri

Versoja Vaahteramäeltä

Yritin etsiä sellaiset, jotka eivät vielä olisi tätä haastetta tehneet. Jos näyttää tutulta, saa lähettää eteenpäin :) Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

HAASTEEN SÄÄNNÖT

1. Tee postaus ja kerro, mistä haasteen sait.
2. Kerro huhtikuusi 5 tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla voi olla kevät jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Puutarhailta

Olin eilen ensimmäistä kertaa Hankkijan järjestämässä Puutarhailta-tapahtumassa. Aiempina vuosina en ole syystä tai toisesta päässyt käymään siellä ja eilenkin piti lähteä kesken kaiken pois. Ehdin kuitenkin hieman kierrellä esittelypisteillä, osallistua arvontaan ja kuunnella ensimmäisen luennon.

Esittelypisteitä olivat laittaneet mm. Savon ammattiopisto, Hyötykasviyhdistys, Kuopion Puutarhaseura ja Heimosen Puutarha. Pitkälahden puutarhakerhon jäsenet olivat tehneet veikeitä puutarhakoristeita.

Tyhjin käsin ei tarvinnut pois lähteä: kotiin viemisiksi lähti kehäkukan siemeniä, ohjeita luonnonmukaisiin multaseoksiin ja lannoitteisiin sekä eri teemojen kasveista koottuja esimerkki-istutusohjeita.

Esitteissä oli kerrottu istutuksen lajit ja lajikkeet, lyhyesti niiden hoidosta sekä käytöstä ruuanlaitossa.

Savon ammattiopiston puutarha-alan opiskelijat olivat näyttötöinään tehneet kauniita kimppuja, joita sai myös ostaa kotiin viemisiksi. Kimput olivat keväisiä, ja olipa muutama pääsiäisasetelmakin joukossa.

Kuuntelemani luento käsitteli pensaiden ja puiden hoitoleikkauksia ja sen piti Pirkko Tikka. Luennon tärkein anti mielestäni oli se, että puita ja pensaita leikataan harkiten ja aina terävillä ja puhtailla välineillä. Eri lajien leikkausohjeet tuli myös kerrattua kattavasti. Lisää tapahtumasta voitte lukea lisää Puutarhahetki-blogista. Minuakin kiinnostaa, mitä kaikkea jäi näkemättä :)

Teitä lukijoitakin on ilokseni ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Toivotankin tervetuloa kaikille teille, niin uusille kuin vanhoillekin! Viestejänne on ihana lukea. Toiminnot-kohtaan kunkin postauksen lopussa voi myös laittaa ruksia ruutuun, jos haluaa jonkun merkin vierailustaan jättää :) Mukavaa keskiviikkoa!

Mitä kuuluu hyödetyille oksille?

Viikko sitten kerroin aloittamastani oksien hyötämiskokeilusta. Kokeilu jatkuu onnistuneesti: mustaherukassa ja pihlaja-angervossa on jo lehtiä. Halusin piristystä lumisateiseen aamuun, joten yhdistelin niitä naistenpäivän jämäkukkien kanssa asetelmiksi.

Pihlaja-angervon lehdet tuovat asetelmaan herkkyyttä.

Krysateemiasetelma olisi mielestäni kaivannut murattia tai vastaavaa roikkumaan ja tuomaan tasapainoa.

Vaahtera ja tuomi alkavat availla ensimmäisiä kukkiaan, jotka ovat läheltä katsottuna todella suloisia. Teen niistä lähipäivinä oman asetelmansa, mutta saatte jo pienet maistiaiset.

Vaahteran limenvihreitä kukkia.

Tuomen lehtiä ja kukkia.

Ihanaa alkuviikkoa!

Pioniunikkoja

Monessa blogissa on lähiaikoina ollut kesäisiä kuvia ja niinpä päätin minäkin selailla sillä silmällä kuva-arkistojani. Löysinkin sieltä sarjan pioniunikkoja, joita kylvin työn alla olevaan luumutarhaan viime keväänä. Kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta ne jaksoivat ilahduttaa enemmän tai vähemmän pörröisillä kukillaan. Keräsin parhaimman näköisistä kukista siemenet syksyllä talteen, jotta voin tulevanakin kesänä kylvää näitä. Itse kerätyistä siemenistä voi kasvaa ihan minkä näköinen kukka vain, mutta ainakin osa perimästä on penkin parhaimmistoa.

2-vuotiaan lapsen silmissä unikon nuput ja siemenkodat olivat vastustamattomia. Aina kun silmä vältti, niin pieni käsi kurkotteli unikkopenkkiin. Siksi leikkasinkin ylimääräiset kuihtuneet kukat samantien pois houkuttelemasta tihutöihin. Vaivan palkaksi unikot jatkoivat kukintaa ränsistymättä.

Seassa oli myös yksinkertaiskukkaisia, hauskasti kaksivärisiä unikkoja. Niidenkin reunat olivat ihan kuin saksilla silpuksi sipellettyjä.

Mukavaa sunnuntaita!

Lunta ja taimikuulumisia

Ihanaa, että muutaman lumituiskupäivän jälkeen tuli aurinkoinen keli. Kahtena peräkkäisenä päivänä kävin lapioimassa kulkuväyliltä puolisääreen ulottuvat nietokset pois. Mistä ihmeestä tätä lunta oikein riittää? Saisi tulla poikkeuksellisen lämmin kevät, että pääsisi ennen juhannusta vielä kukkapenkkiin!

Näkymä olohuoneen ikkunasta. Noin 150cm korkeasta pihavalaisimesta näkyy kolmasosa.

Kyllä tuota kivikkorinnettä jo kohta pääsee kitkemään :D Mittatikkuna pitkälle ihmiselle sopiva rappuharja.

Kaikki kylvökseni ovat itäneet. Totesin, ettei keittiön työtaso ole sittenkään riittävän turvallinen paikka taimilleni, joten ne ovat nyt kodinhoitohuoneessa lapsiportin takana. Sinne pitää kyllä saada joku pöytä, sillä nykyiselle hätäratkaisutasolle ei mahdu ruukkuja sitäkään vähää, mitä keittiöön.

Osa taimista auringosta nauttimassa.

Lobelia

Lobeliat itivät aika epätasaisesti tänä vuonna: isoimmassa purkissa on jo isot taimet, toisessa pienemmistä ruukuista on vasta ensimmäiset siemenet hädin tuskin itäneet. Niin ihana kun lobelia onkin kukkiessaan, niin pikkutaimivaiheessa niiden kastelu on hermoja raastava tehtävä! Pikkuinenkin vesipisara, niin puolet taimista kaatuu ja se oli sitten siinä. Kai se on myönnettävä, että aluslautasen kautta ne on kasteltava. Karpaattienkellokin näyttää toistaiseksi olevan samaa hentoista sorttia.

'Dark Opal' -basilika

'Dark Opal' -basilikoissa on sekä punaisia että vihreitä taimia. Punertuvatkohan vihreät taimet kasvaessaan vai onko siemenpussiin eksynyt myös vihreää basilikaa? Tällä kertaa ei ainakaan ole kylväjän vika, sillä vihreää basilikaa ei ollut lähimaillakaan noita kylväessäni. Oletteko muuten huomanneet, että basilikan taimet näyttävät ihan uunikintailta? Tai Kermit-sammakolta laulamassa taivasta kohti :D

Timjamin siemenet taisi tulla ripoteltua hieman epätasaisesti.

Teidän muiden taimikuulumisia on ollut hauska lukea. Toivotaankin ympäri Suomea aurinkoisia kevätpäiviä, että saavat taimet (ja niiden hoitajat) valoa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Oksien hyötäminen

Tuli mieleen, että pääsiäiseksi olisi kiva saada jotain muutakin vihreää kuin taimikylvökset. Rairuohoa kylvän varmaan lasten iloksi, mutta sitten tuli mieleen, että lehteen, tai jopa kukkaan, hyödetyistä puiden oksista voisi saada kivan asetelman. Olen joskus aiemmin hyötänyt koivun, omenapuun ja korallikanukan oksia. Nyt kokeilen vaahteraa, pihlajaa, tuomea, mustaherukkaa ja pihlaja-angervoa.

8.3. oksat pääsivät eteisestä sisälle lämpimään.

Kokeilu alkoi 6.3. ja koska ulkona oli pakkasta melkein 10 astetta oksia kerätessä, laitoin ne alkuun pariksi vuorokaudeksi vesiämpäriin noin 7-asteiseen eteiseen. Kastelin oksat kauttaaltaan ja laitoin muovipussin väljästi latvojen ympärille, jotta ne pysyisivät kosteina. Olen sumutellut oksia vedellä silloin tällöin, koska muuten varsinkaan kukkasilmut eivät jaksa aueta kuivassa sisäilmassa. Tärkeää on myös muistaa leikata uudet imupinnat ja vaihtaa vesi tarpeeksi usein. Jostain muistelin kuulleeni, että puuvartiset pitävät lämpimästä vedestä, joten sitä minunkin oksani sitten saavat.

Viikko keräämisestä kaikissa oksissa näkyy jo edistymisen merkkejä. Pihlaja-angervossa, mustaherukassa ja tuomessa näkyy lehdenkärkiä, tuomessa myös kukkanuppuja. Vaahteran silmut pullistelevat lupaavasti. Pihlaja on näistä selkeästi hitain. Jos ei mitään katastrofia (=pikku puutarhuri) tapahdu, niin kyllä näistä vehreä asetelma pääsiäiseksi saadaan.

13.3. vihertymistä on selkeästi tapahtunut.

Tuomen nuppuoksa.

Oletteko te muut kokeilleet puiden ja pensaiden oksien hyötämistä? Olisi kiinnostavaa tietää, mitä lajeja ja millaisella menestyksellä. Kauanko eri lajeilla kestää puhjeta lehteen tai kukkaan?

Pihakartta ja kasvilistat

Nyt tulee postaus, josta jo aiemmin vihjasin: nimittäin pihakartta ja kasviluettelo. Ne löytyvät nyt omalta välilehdeltään sivun ylälaidasta kohdasta Kasviluettelot (tai klikkaamalla tästä). Yli viikko meni selvitellessä moneen kertaan korjailtuja muistiinpanojani, jotta sain tehtyä niistä siistin ja selkeän listauksen. Kartan piirtämisestä puhumattakaan! Ihmeellistä, miten paljon voi pienenkin pihan laitossa kertyä nimilappuja ja muistiinpanoja kolmen kesän aikana!

Kellarin kuulumisia ja multahommia

Tänään koitti vihdoin se päivä, että pääsin raahaamaan ruukut pois kellarista. Ei siellä paljoa niitä ollutkaan: jalohortensia, kelta-apinankukka ja kolme prinsessaliljaa. Kaikki olivat jo alkaneet puskea versoa ja totta kai kirvat olivat osan niistä löytäneet. Isännän vapaapäivän ansiosta pääsin vaihtamaan mullat osalle eteisessä talvehtineista kukista sekä apinankukalle, jonka kasvuhalut yllättivät taas tänä vuonna. Sitä saa olla kurittamassa joka ikinen kevät ja silti se kasvaa ruukkunsa umpeen jo alkukesään mennessä!

Kelta-apinankukka ennen mullanvaihtoa.

Apinankukka käsittelyn jälkeen. Puolet kasvustosta lähti kompostiin.

Hortensia

Hortensia kasvatti viime kesänä yhden verson reilusti muita pidemmäksi. Lyhensin sen samanmittaiseksi muiden kanssa, katkaisin leikatun osan kahtia ja laitoin pätkät kokeeksi juurtumaan. En ole ennen kokeillut juurruttaa tätä, enkä oikeastaan tarvitse toista hortensiaa, mutta kun en vain raaskinut heittää roskiinkaan... Ehkä joku onnellinen saa sen lahjaksi, jos onnistun :)

Prinsessaliljatkin olivat jo alkaneet kasvattaa uutta versoa.

Prinsessat ja hortensia saavat totutella valoon jonkun aikaa ennen kuin vaihdan niille multaa. Ne ovat myös muista kasveista erillään niin kauan, että saan niistä kirvat hävitettyä. Mullanvaihdon lisäksi otin pari pistokasta pelargonista ja kylvin vihreää basilikaa. Edellisistä kylvöistä on itänyt punainen basilika ja herneet. Aiemmin kylvetyt timjami ja salvia ovat myös itäneet. Jännitettävää riittää siis vielä hetkeksi ja sitten pääseekin jo kylvämään lisää.

Toivon hartaasti, että kelit lämpenevät viimeistään siinä vaiheessa kun taimet ovat koulimiskokoisia, että saan ne eteiseen pois pikku puutarhureiden ulottuvilta. Muutama purkki (=15) mahtuu toistaiseksi olemaan keittiön työtasolla, mutta sitten olen pulassa, kun ruukkumäärä kasvaa! Miten te muut hallitsette taimirumban koulimisen ja ulos tai kasvihuoneeseen istuttamisen välillä?

Kuka olen? Kasvien tunnistamista

Luin Kivisen Vilman kuunliljojen nimeämispulmista ja tuli mieleen, että kaikilla on varmaan puutarhassaan kasvi tai useampi, jonka lajiketta ei itse tiedä. Joku on ehkä tullut jakopalana, toiseen eksynyt jo taimimyymälässä väärän lajikkeen nimilappu ja kolmas saattaa olla vaikka pihan edellisen omistajan perintöä. Tai sitten niin kuin 'Elina'-pionini, josta olen kertonut aiemmin (löytyy täältä). Minullekin noita nimiä vailla olevia on muutama kertynyt ja ajattelinkin kysyä tunnistusapua teiltä. Näyttääkö joku tutulta? Lainausmerkeissä on nimi, jolla kasvia itse kutsun. Lisätietoja voi kysyä, jos helpottaa tunnistamista. Kiitän jo etukäteen avusta!

Jaloangervo "hempuli", keskikokoinen, kukat matalahkossa varressa.

Onko tämä kamtsatkanmaksaruoho? 20-25cm korkea, kukkii kesä-heinäkuussa.

Kurjenpolvi, 40-50cm korkea

Kuunlilja "mini", noin 15cm korkea lehdistö.

Keskikokoinen kuunlilja valkeilla lehden reunoilla.

Kuunlilja 'Elegans'? Rotevin näistä, sinilehtinen, kukinto tiivis, valkea, jää usein lehtien sekaan.

Maksaruoho "Elisa", aloittaa kukinnan heinä-elokuussa, 30-40cm korkea.

Syysleimu "Marjatta", korkea, kukan väri luonnossa tummempi, jopa luumunpunainen.