Puutarhan miesoletetut

Hyvää isänpäivää kaikille isille, ukeille, papoille, vaareille, taatoille ynnä muulle iskäväelle! Tiesittekö muuten, että tämä kulunut viikko on ollut miestenviikko ja ensi lauantaina on vielä miestenpäiväkin?  Aiheesta inspiroituneena kävin läpi puutarhani kasviluetteloa ja tutkin, löytyisikö sieltä miehen nimillä muistettuja kasveja. Niitä löytyikin juuri sopivasti yhtä postausta varten, joten tästä jutusta tuli olla isien lisäksi myös kaikkia muitakin miehensukuisia ja mieheksi itsensä laskevia henkilöitä juhlistava postaus.

Kaunopunahattu 'Magnus'

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath'

Loistokärhö 'Jan Pawel II'

Ei niin selvä nimiyhteys: alppiruusu 'Mikkeli' eli toiselta nimeltään 'St. Michel'.

Ukkolaukka

Ihan varma en ole nimestä, mutta saattaa olla suikeroesikko 'John Mo'.

Etelänmunkki 'Blaulicht' sopii myös tähän postaukseen. Tai ainakin minä olen siinä käsityksessä, että munkit ovat miehiä.

Rotkolemmikki 'Alexander's Great'

Tarhakeijunkukka 'Hans'

Pensasmustikka 'Jorma' pääsi postaukseen leiskuvassa syysasussaan (kuva otettu lokakuun alussa), nyt hän jo nakuilee, heh.

Millaisia "mieskasveja" teidän puutarhoissanne kasvaa?

Nyt on väriä!

Edellisen postauksen vastapainoksi tulee sellainen väripläjäys, että voisi kuvitella puutarhan olevan nyt melkoinen sillisalaatti. Kuitenkin kun tuolla kiertelee, niin eivät ne kaikki onneksi samaan näkymään osu. On siinä siis selvästi etunsa, että talo on melko keskellä tonttia ja puutarha asettuu sen ympärille. Ryhmittelin kuvat jonkinlaiseen järjestykseen värien tai kasvien mukaan, joten lähdetäänpäs hyppimään kukkapenkistä toiseen.

Vuorijumaltenkukka teki viime kesänä kaksi kukkavartta, tänä vuonna niitä on 14. Aika mahtava lisäys! Taustalla 'Finola'-tulppaania.

Siirsin jumaltenkukan viime kesänä penkin keskeltä tähän laitaan, jossa se tuo hyvin väriä hitaammin nousevien kuunliljojen ja siperiankurjenmiekkojen luo.

Vuorijumaltenkukan kanssa samaa pinkkiä sävyä löytyy kivikkorinteestä, jossa sammalleimut aloittelevat.

Kivikkorinteestä löytyy nyt väriä kerrakseen. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä keltaisenaan, ristikit liilana ja pinkit sammalleimut aloittelevat. Tummanpunaiset patjarikot avaavat hetkenä minä hyvänsä ensimmäiset kukkansa, samoin sähäkän siniset pikkuampiaisyrtit. Eikä mene kauaa, kun kangasajuruoho alkaa kukkia violettina, tosin silloin ehkä kevätvuohenjuuri alkaa jo lopetella. Menoa rauhoittaisi edes vähän ristikkien siirtäminen kivikkorinteestä pation luo, jossa niitä on lisää. Näin kävi, kun istutin vähän sitä sun tätä kivikkorinteeseen siltä varalta, että joku kasvi ei pärjääkään siellä. Yllätys, yllätys, melkein kaikki ovat viihtyneet, joten nyt on sekasotkua kerrakseen. No, siirtelemällähän siitä selviää.

Kangasajuruoho ahdistelee sekä turkestaninmaksaruohoa että ristikkiä, ja ylhäältä sammalleimu lipuu ajuruohoa kohti. Maksaruohollekin pitää keksiä uusi paikka kivikkorinteestä ennen kuin se hukkuu ajuruohomattoon.

Hypätään aidan yli aurinkopenkin puolelle, jossa kukkivat bellikset ja muutama rypäs lemmikkiä. Pari tulppaaniakin siellä näkyy ja pian ukkolaukkoja.

Aasinsilta suolle käy lemmikkien muodossa. Rotkolemmikit 'Alexander's Great' muodostavat oikein hyvän riitasoinnun oranssinkeltaisten kulleroiden kanssa.

Raparperikin alkaa pian kukkia, tosin valkoinen rauhoittaa näkymää. Oikeassa reunassa on vielä helmililjoja kukassa. Näin varjossa ne pääsivät vasta alkuun siinä vaiheessa kun muualla ovat jo kukkineet.

Esikoisen saamalle orvokille löytyi sopiva paikka hiekkalaatikon luota, jossa 'Fanal'-jaloangervon nuoret lehdet hehkuvat auringossa punaisina. Lemmikit ovat lasten viime kesänä istuttamia.

Punaista jaloangervon hehkua löytyy myös kantopuutarhasta, jossa leiskuu lajike 'Erica'. Eikä varmaan yllätä yhtään se, että täälläkin on lemmikkiä.

Vähän seesteisempi näkymä väliin. Punavalkoiset 'Carneval de Rio' -tulppaanit sointuvat kauniisti rakennusten punaisiin seiniin.

Tulppaani 'Sorbet' kukkii valkoisten lemmikkien kaverina luumutarhassa. Tämä on edelleen yksi lempilajikkeistani.

Ja ihan muuten vain supersuloinen tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Väriä viikkoosi!

Vuokkoja ja muuta

Minulla on ollut vuokkoja niin vähän, että niistä ei ole saanut edes postauksentynkää aikaiseksi. Tilanne muuttui radikaalisti tänä keväänä, sillä yhtäkkiä puutarhani kahden erilaisen valkovuokon ja arovuokon seuraksi tuli kolme lisää. Tai onhan minulla kaksi minikokoista amerikanvuokon siementainta ja hämyvuokko, joka on vain kitunut ja sinnitellyt juuri ja juuri hengissä monta vuotta tähän kevääseen saakka. Siirsin hämyvuokon muutama vuosi sitten viiden sentin pituiseksi juurennysäksi kutistuneena luumutarhaan ja toivoin, että paikanvaihdos olisi sille mieleen eikä se jatkaisi kutistumistaan. Lehtiä olikin jo viime kesänä enemmän kuin koskaan ja tänä vuonna se sitten kukki ensimmäistä kertaa. Voi mikä pettymys olisikaan ollut, jos olisin vuosikausia yrittänyt pelastaa ihan tuikitavallista valkovuokkoa!

Valkoiset lemmikit ovat sopivan söpöä seuraa hämyvuokon ensimmäiselle kukalle.

Hämyvuokon yläpuolella 'Laatokan Helmi' aloittelee kukintaa. Tänä vuonna tulee kaikkiin isompiin luumuihin suorastaan loistelias kukinta.

Taimipäiviltä löytyi varjoyrtti, sinivuokko ja kerrottu valkovuokko. Sinivuokossa taitaa olla siemeniäkin tulossa.

Otin taimipäiville Karon mukaan ja kauppa kävi vallan mainiosti. Aika moni olisi halunnut ostaa Karonkin, mutta hän ei ollut myytävänä, vaikka ihan kukkasesta kävisikin.

Yleensä olen tuonut taimipäiviltä erilaisia esikoita, mutta tänä vuonna oli selvästi vuokkojen vuoro. Aamun toinen ostaja kertoi hänellä olevan myynnissä kerrottua valkovuokkoa ja minähän jo heti pyysin, että hän ottaisi yhden minulle erilleen. Kävin hetken päästä ostamassa sen häneltä ja pikaisella hölkällä toiselle myyntipisteelle bongasin sinivuokon taimen. Kannatti lähteä taimipäiville, sillä sinivuokkokin on ollut minulla pitkään ostoslistalla ja saamani taimi oli varmasti kookkaampi kuin taimistoilta olisi löytynyt. Hyvällä tuurilla saan sen siemenistä vielä lisää taimia. Harmitti vähän, kun en ehtinyt heti aamun alkajaisiksi kiertämään joka myyntipistettä, sillä jossain on saattanut olla vielä jotain muutakin kivaa myytävänä ennen kuin pääsin irtautumaan oman autoni luota.

Valkovuokon lajiketta ei minulle kerrottu, mutta tämä lienee pikaisen googlailun perusteella 'Vestal'. Kertokaa, jos olen väärässä.

Istutin kummankin vuokon suon tietämille, joten kurkataan sinne seuraavaksi. Valkovuokko pääsi Sailan tarhajouluruusun lähistölle ja sinivuokko sinne aiemmin esittelemäni majapenkin takareunan tyhjään kohtaan. Suolla on myös viime keväänä taimipäiviltä löytynyt erikoisempi valkotäpläinen imikkä, johon taitaa olla jopa kukkanuppukin tulossa. Suon penkereen yläreunaan on nyt istutettu kuunliljat, joten nyt vain odotellaan kasvustojen rehevöitymistä ja kitketään tarvittaessa rikkaruohoja.

Imikän juurella on tainnut tulla lehdistä päätellen salamatkustajana ihan tavallista valkotäpläimikkää. Oikealla kukkii joku luonnon orvokki, jonka istutin viime kesänä ihan suon pohjalle.

Karo esittelee sammaloitunutta pihlajan kantoa ja kukkivaa rotkolemmikkiä 'Alexander's Great'.

Suolta pikkuniitylle, jossa kukkii yksi pikkuruinen etelänkevätesikko ja muutama idänsinililja. Muutama enemmän kuitenkin kuin viime keväänä.

Tähän väliin sopii toinenkin "rönttäkuva". Sivupihan projekti on edennyt sen verran, että koko hiekkakasan alla ollut alue on käännetty 40cm:n syvyydelle ja kerätty kivet pois seasta. Multa on tasoitettu ja nurmikko kylvetty. Koska multa oli sitä samaa vanhaa maata, mitä kasan alla ennestään oli, ensimmäisenä alkaa varmasti itää voikukkaa ja ratamoa. Jospa siellä kuitenkin mahtuisi heinänsiemenetkin itämään seassa. Sadetta piti olla eilen illasta pari milliä luvassa, mutta ei tullut kuin sen verran, että pikkuisen ihan pintamaa kostui. Tänään iltapäivällä pitäisi sataa enemmän, joten yritän saada sitä ennen loputkin kesäkukat maahan ja edes osan perennoista siirreltyä kärhökaaren uudisosiin. Ennen sitä pitää vielä vajuttaa multakukkuloita, jotta saa istutusalueen pinnan tasalleen muun kukkapenkin kanssa.

Nurmikylvös odottelee siinä sadetta ja kivikasat poisvientiä. Kylvös on aidattu, jotta siemenet saisivat itämisrauhan. On nimittäin aika ottavalla kohdalla ja keskeisellä kulkureitillä tuo "pelto".

Loppuun narsisseja. Tässä ensimmäiset viime syksynä istutetuista 'White Lion' -narsisseista.

'Lemon Beatylta' kysyisin, mitä mahtaa olla mielessä. Ei kukkia tuollaisiin tynkävarsiin tehdä!

Samassa penkissä 'Lemon Beautyn' ja valkovuokkojen kanssa kasvaa kerrannainen 'Delnashaugh'.

Ja sitten taas käpälät multaan! Kivoja toukokuun viimeisiä päiviä!

Yritin istuttaa kärhön...

Kuukausi vaihtui kuin huomaamatta heinäkuuksi. Ruukussa viime syksystä asustellut 'Madame Julia Correvon' alkoi osoittaa toipumisen merkkejä siitä mistä sitten keväällä suuttuikaan ja ajattelin, että sen voisi istuttaa jo maahan kasvamaan kokoa. Paikka kun oli päätetty jo ajat sitten. Ei muuta kuin lapio ja kottikärry matkaan ja nokka kohti nuotiopaikkaa.

Uusin hankintani, tähkäesikko alkaa kukkia. Kuva ei liity tarinaan millään lailla.

Ensimmäisellä lapionpistolla kuului tuttu kolahdus. Kivihän se siellä. Se taas oli vieraampi ääni mikä kuului kun aloin kääntää lapiota ja nostaa maata kottikärryyn. Omituinen, tunkkainen rutina... mitähän tällä kertaa tulee vastaan? Edellisen asukkaan rakennusjätejemmat ovat tällä tontilla jo tulleet tutuksi, mutta nyt osuin varsinaiseen "aarrekätköön". Kivien seasta löytyi sellainen kätkö kipsilevymurskaa, ettei ole moista vastaan tullut. Kauhoin murskaa kaksin käsin pois ja seurasin "suonta" keväällä istutetun koivuangervon alle.

Tässä vaiheessa kipsilevyä oli jo lähtenyt aikamoinen kasa ja lisää vain näyttää tulevan, kuten tuosta kerrostumasta varmaan huomaatte. Etualalla näkyy myös kaksi isompaa kivennurkkaa.

Lähikuva kipsikerrostumasta. Ehkä tuo murska olisi aikanaan maatunutkin, mutta periaatteesta en halunnut näin paksuja kerroksia ylimääräistä moskaa kukkapenkkiin.

Viimein koko kukkapenkin kohdalla ollut kasa oli kaivettu pois. Esiintymä tosin näytti jatkuvan vielä nurmikon puolelle, samoin isoin kivi, joka esti kärhön istuttamisen. Ne jätin sinne odottamaan kukkapenkin ja nuotiopaikalta lähtevän polun jatkamista lasten pelialueen kohdalle. Madame Julialle pitää siis kokeilla kaivaa kuoppa johonkin toiseen kohtaan, mutta tulipahan ainakin siivottua maasta pois iso kasa kipsilevymurskaa ja pari muovimaton palasta. Samalla sain tilaa kosteikkoprojektista kaivetulle mullalle.

Nyt on istutusalueelta poistettu kaikki sinne kuulumaton törky. Ainoastaan yksi iso kivi jäi eikä lähde varmasti millään pois.

Kuopasta löytyi koirankokoinen kasa kipsiä ja muutama kivi. Tässä vaiheessa piti lähteä hakemaan kottikärryllistä multaa montun täytteeksi.

Siirrytäänpä seuraavaksi sinne kosteikolle, kun kerta tuli se mainittua. Sain eräänä päivänä kaivamisinspiraation ja jatkoin kesken jäänyttä suoprojektia. Pari päivää siinä meni, mutta nyt on tehty suolle polku ja kaivettu koko notkon alueelta nurmet pois. Suurimman osan mullasta sain upotettua reunalla olevaan kukkapenkkiin ja loput tyhjiin multasäkkeihin odottamaan käyttökohdetta. Isommat kivet loppuivat, joten polun alkuun piti laittaa pari pienempää. Vaihdan ainakin toisen niistä isompaan, jos sopiva sattuu tulemaan jossain vastaan.

Tästä se alkaa muotoutua. Kepakot rinteessä ovat lähinnä estämässä mullan ja kasteluveden valumista. Puuhökötys oikeassa yläkulmassa on alppiruusuntaimien sadesuoja, sen takana muutama säkillinen multaa.

Kun alue oli valmis, teki mieli saada sinne kasveja. Taimimyymälään siis, sillä eihän minulla ollut vielä tähän projektiin juuri mitään valmiina istuttamista odottamassa. Isäntä oli töissä, joten lähdinpä sitten lasten kanssa pienelle päiväajelulle. Se oli taas kerran virhe. Lapset juoksentelivat hyllyjen välissä ja hihkuivat suureen ääneen (anteeksi henkilökunta!), vaikka etukäteen oltiin sovittu pelisäännöt ja palkkio odotti hyvästä käytöksestä. Onneksi ei ollut juuri muita asiakkaita ja onneksi tenavat kuitenkin katsoivat sen verran eteensä, etteivät törmäilleet mihinkään. Kymmenen minuuttia per myymälä oli sen verran pikainen kierros, että nappasin mukaan vain muutaman kasvin, joka sattui osumaan silmiin.

Tuoksumatara saa levittäytyä vapaasti kosteikon oikeanpuoleisen sivun luiskaan.

Rotkolemmikin ('Alexander's Great') istutin raparperin eteen loivempaan luiskaan. Vasemmassa alanurkassa aikaisemmin vanhempieni luota tuotua metsäorvokkia, joka toivon mukaan viihtyy suon pohjalla.

Taimipäiviltä ostettu valkotäpläimikkä siirtyi vasemmalle puolelle kiviaskelmien ja jaloangervojen väliin. Kaverina tänä kesänä ahkeraliisoja.

Vanhempieni luota tuotu kalvassara saa olla heti suon alkupäässä, jossa voin seurata sen leviämiskäyttäytymistä. Metsässä näitä oli kauniina mättäinä, toivottavasti pysyy tässäkin sellaisena.

Kosteikko on edelleen melkoisen tyhjä, mutta ainakin siinä on jo alku. Syksyllä tai ensi keväänä saan äidiltäni isoja kuunliljoja marjapensaiden puolelle ja ehkä noita hankkimiani kasveja saa myös jaettua viimeistään ensi keväänä. Pitää käydä myös tekemässä vielä kasvienkeruuretki vanhempieni luo, jos vaikka jonkun ojan pohjalta löytyisi jotain puutarhakasviksi kelpaavaa. Siihen saakka siirtelen kukkapenkeistä sammalta suon pohjalle ja yritän saada edes pohjan peitettyä ennen kuin rikkaruohon siemeniä eksyy sinne.

Tätä samaa kuunliljaa on tulossa äidiltäni suon reunalle. Taustalla kukkivat töyhtöangervo ja varjolilja.

On kivaa saada taas yksi kummallinen nurkkaus puutarhasta valmiimmaksi. Toivottavasti löydän sopivia kasveja, jotka viihtyisivät syvimmän notkon kohdalla. Pohjalla ei ollut ihan niin paljoa savea kuin muutama metri sivummalla, mutta sen verran kuitenkin, että maa oli selvästi kosteaa. Kuivuudesta kasvien viihtyminen ei siis tule varmasti jäämään kiinni. Nyt vain odotellaan niitä kuunliljoja ja sammalen kasvua.