Toukokuun alussa puutarhassa tapahtuu

'Kuntalan' alla kukkivat posliinihyasintit, tähtisahramit sekä ensimmäinen kevätkurjenmiekka.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla kevät edistyi ison harppauksen. Luumupuu 'Kuntalan' alla kevätkukkaniitty on taas pikkuisen runsaampi kuin viime keväänä, vaikken istuttanut sinne syksyllä yhtään aikaisin kukkivan kasvin sipulia lisää. Entiset sipulit ovat runsastuneet mukavasti ja tähtisahramimättäistä voisi jo tiheimmistä väleistä kaivella osan erilleen ja levittää laajemmalle alueelle. Kevätkurjenmiekat näyttäisivät olevan suunnilleen kaikki hengissä mutta eivät niin runsaina mättäinä kuin aurinkopenkissä, jossa näyttäisi olevan niille erityisen mieluisa paikka. Nyt maasta on alkanut nousta myös kirjopikarililjan hennompia versoja ja ensimmäisiä narsissin piippoja. Hieman sivummalla pystykiurunkannukset ovat lehdessä mutta eivät ihan vielä kuki.

Ensimmäiset esikonkukat aukesivat 2.5.

Koska kukkii? -haasteessa ei ole vielä tullut täysosumia mutta eipä kyllä napakymppejäkään. Isoin huti tähän asti tuli esikoiden kohdalla, joiden veikkasin aloittavan kukinnan 7.5. Seuraavaksi pitäisi kukkia tarhakylmänkukan 13.5. Saa nähdä, kuinka käy. Luumutarhassa yksi tarhakylmänkukka on saanut nostettua pari nuppuaan viiden sentin korkeudelle mutta kaikki muut ovat vielä aivan maanrajassa. Ne tuskin ehtivät kukkaan viikossa, kun on ennustettu niin kylmää säätä, joten heitän kaiken toivoni luumutarhan karvanuppuun. Sen muuten pitäisi vielä olla se erityisen suloinen yksilö. Viimeisenä veikkasin 15.5. tulppaanien kukintaa. Kovin näyttää epävarmalta sekin, sillä vanhat tulppaanit ovat nousseet harvinaisen heikosti. No, ei menetetä toivoa vielä.

Luminen suonsilmäke vappuna.

Eilen, 4.5. lumesta oli jäljellä enää rippeet.

Olen päässyt monena keväänä tekemään ensimmäiset kylvöt kasvimaalle jo huhtikuun loppupuolella. Tänä vuonna vähän venähti myöhäisemmäksi ja siemeniä pääsi maahan vasta vappuna. Huhtikuun loppupuoli oli niin kylmää, ettei edes kannen alla ollut lava sulanut sen vauhdikkaammin kuin muutkaan. Nyt se oli jo kunnolla sulanut, joten pääsin kylvämään paria erilaista salaattia, mustajuurta, naurista ja retiisiä. Rucolaakin piti kylvää mutta unohdin sen kokonaan. Lavan yläosan ovat toistaiseksi vallanneet perennakylvökset, jotka olivat reilu pari kuukautta hangessa saamassa kylmäkäsittelyä. Tämän vuoden kylvöjen lisäksi seassa oli viime keväältä muutama ruukku, joissa ei näkynyt vielä viime kesänä mitään elonmerkkiä. Nyt pariin oli ilmestynyt joitakin taimia mutta veikkaan niiden olevan ennemminkin koivuja kuin kylvämiäni lajeja. Tosin sirkkalehtiasteella taimia on vähän haastavaa erottaa toisistaan, joten annan niidenkin kasvaa hetken aikaa ennen lopullista tuomiota.

Ensimmäiset kylvökset kasteltu suolta kerätyllä lumella. Ruukuissa hankikylvöt heräilemässä. Niitäkin piti vähän kastella.

Silloin kun satoi vettä, oli myös pakkasen mahdollisuutta, joten en ottanut sadevettä talteen. Siksipä sitä ei ole nyt ollut tarjolla, kun olisi pitänyt kastella kylvöksiä tai talvetettuja kasveja. Niin kauan kun lunta riitti, olen käyttänyt sitä kasteluun mutta nyt sekin on vihdoin loppu. Liiterin nurkalla on ämpärit mutta IBC-konttiin en ohjaa sadevettä ennen kuin olemme saaneet sen putsattua. Autotallin nurkalla taas on tapahtumassa muutoksia, joita täysinäinen vesitynnyri saattaisi haitata, joten toistaiseksi pitää pärjätä ämpärityylillä, jos ei halua vesijohtovettä käyttää kasteluun. Onneksi maa on vielä talven jäljiltä sen verran kosteaa, etteivät kylvöksetkään ihan hetkessä kuivu.

Surkeimman näköinen siemenestä kasvatetuista alppiruusuista.

Muistaako kukaan vielä äitini ja minun alppiruusujen siemenlisäyskokeilua? Kesällä 2020 risteyttämäni siemenet pääsivät multaan loppuvuodesta 2020 ja taimia iti ihan hirveästi. Ensimmäiseen syksyyn selvinneet taimet talvetettiin ensimmäisen talven (2021-22) yli meidän kellarissa. Seuraavana talvena kellarissa talvehti vain muutama ja loput olivat maassa pääosin hyvällä menestyksellä. Talvi oli suotuisa, joten tappioita ei omassa puutarhassani tullut lainkaan, äidilläni taisi joku yksittäinen taimi kuolla. Viime syksynä viimeinenkin taimi pääsi maahan viemästä kellaritilaa. Mennyt talvi oli kuitenkin selvästi hankalampi pienille alppiruusuille, sillä useammasta on mustunut latvoja samaan tapaan kuin tuolla yllä olevan kuvan rodolla. Muutama näyttäisi kuitenkin talvehtineen oikein hyvin. En aio kaivaa noita huonomman näköisiäkään pois ennen kuin ovat selvästi kuolleet tyveä myöten, mutta ehkä niillä ei ole ihan niin hyvin sattuneet perimälotossa kylmänkestogeenit kohdilleen kuin niillä paremmin talvehtineilla. Nuppuja ei ilmeisesti ole vielä yhdessäkään, joten edelleen joutuu jännittämään, millaiset kukat niihin tulee.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähti-hyasinttiniitty siistiytyi ja sai kompostimultaa päälleen.

Aloitin vihdoin kukkapenkkienkin siistimisen. Silputan viimevuotisista jämistä mahdollisimman paljon niille sijoilleen ja viskon sen verran kompostimultaa päälle, etteivät korrenpätkät ihan pienimmästä tuulenvireestä lähde lentelemään. Maatuvatkin nopeammin, kun on vähän multaa päällä. Vasta sitten kun maassa on jo paksulti silppua, kärrään ylimääräiset kompostoriin. Puutarhakompostin valmis puoli on vielä jäässä mutta sain pinnalta kaavittua yhden kottikärryllisen multaa kukkapenkkiin kärrättäväksi. Ensimmäisenä siistin aurinkopenkin kevätkukkaniittyä, jotta vihdoin ja viimein kukinnan aloittaneet kevätkurjenmiekat näkyisivät paremmin. Historiallisen pitkään niillä tänä vuonna menikin. En muista, että tuolla kohtaa olisi koskaan ensimmäinen kurjenmiekka aloittanut kukinnan vasta toukokuun puolella. Sitten kun ensimmäinen nuppu vihdoin aukesi, poksahti suuri joukko kerralla heti perään. Ehkä ne tarvitsivatkin jonkun rohkean ilmoittamaan, että on jo kevät. Pääkukinta lienee näillä keleillä vasta ensi viikon loppupuolella ja jos ei taivaalta tule jalkapallon kokoisia rakeita, äitienpäivänä voi olla oikein kaunis näky, kun taaemmaksi istutetut sipulikin ovat alkaneet kukkia.

Edellisen postauksen salakukkija-'Alida' on tuolla kaukana, aivan aidan edessä. Bongaatteko sieltä säihkyvänsinisen täplän?

Siirtohommiinkin jo pääsin, tosin en vielä istuttanut mitään, vaan kaivoin kolme koivuangervoa pois. Tai en kaivanut itse, vaan isäntä tuli avuksi. Eli jos tarkkoja ollaan, pääsinkö sittenkään edes siirtopuuhiin? Leikkasin kuitenkin ihan itse pensaat mataliksi, eli tein sentään jotain asian eteen. Maa oli sulanut vasta kymmenen sentin syvyydelle, joten isännän apu tuli ihan tarpeeseen. Pensaat lähtivät vanhemmilleni ja ne oli pakko saada kyytiin silloin kun he tulevat, olipa maa jäässä tai ei. Heidän puolestaan niillä ei olisi ollut kiire mutta itse halusin saada puskat pois heti kun vain mahdollista. Nyt oli helpompi kaivaakin kun ei ollut vielä muu kasvillisuus kunnolla herännyt. Kunhan maa sulaa kärhökaaripenkistä, siirrän angervojen tilalle viime syksynä hankitun keltaheisiangervon. Jos se kestää yhtä hyvin vesimyyrän hyökkäyksiä kuin 'Diabolo', on taas yksi nurkka aurinkopenkistä hitusen myyränkestävämpi.

Koivuangervoista jäi vain kuopat ja kasa risua jäljelle. Ja aidasta paljastui taas muutama läpilaho lauta.

Puutarha-aitamme on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ehkä se vielä jonkun vuoden pysyy pystyssä. Koivuangervoja kaivaessa yksi laudoista sai pienen osuman ja siitä putosi kärki kivikkorinteen puolelle. Talvella taas toisesta kohdasta aitaa oli katkennut samalla lailla yksi kärki. Kummankin tilalle löytynee vielä aiemmin poistetuista aidanpätkistä ehjempi lauta ja jos käyttökelpoisia lautoja on useampia, niin uusitaan pari muutakin lautaa, jotka pysyvät tällä hetkellä kasassa käytännössä pelkän maalin ansiosta. Sitten kun "varaosia" ei enää riitä tai aita mätkähtää tuulessa kumoon, pitänee miettiä uuden aidan rakentamista. Uutta puutavaraa tuohon ei ruveta hankkimaan, kun tolpat olisi joka tapauksessa uusittava lähivuosina eikä samanlaisia maahan upotettuja puutolppia taideta haluta. Nyt riittää, että aita pysyy pystyssä edes jotenkin. Sen takiahan siinä on kukkapenkit ympärillä, ettei kukaan pääse nojailemaan...

Kyytiläisiä posliinihyasinttiin laskeutuneessa kimalaisessa.

Välillä kimalaisten kyydissä näkee joukoittain punkkeja. Ne eivät ole sitä samaa lajia, joka kiusaa ihmisiä ja kotieläimillä ja levittää tauteja, vaan Parasitus- tai Parasitellus -sukuihin kuuluvien petopunkkien nuoruusvaiheita. Ne tarttuvat kimalaisen turkkiin kukista tai sen synnyinpesästä ennen talvehtimista. Sitten ne liftaavat kimalaisen kyydissä niin kauan, että kuningatar saa pesän perustettua ja alkavat syödä pesässä koisaperhosten ja toisten punkkilajien munia ja muita pieneliöitä. Ne ovat siis ihan hyödyksi kimalaisille, vaikka näky voi joskus olla aika hurja, jos samaan kimalaiseen on kerääntynyt hirmuinen määrä punkkeja. Punkit voivat syödä pesään kerättyä siitepölyäkin ja siten hieman vähentää pesän ruokavarastoja mutta ilmeisesti hävikki ei ole niin suurta, että niitä voisi haitallisiksi kutsua. 

Botanical Blue -nimellä syksyllä istuttamani krookukset kukkivat pensasryhmässä...

... ja näyttävät aivan samoilta kuin nämä takapihalla kukkivat tähtisahramit 'Ruby Giant'.

Tulipahan saatua nimi yhdelle epämääräisen nimen omaavalle kasville. 'Ruby Giant' on sitäpaitsi oikein soma, joten ei haittaa, että sattui tulemaan samaa lajiketta toisellekin puolelle pihaa. Krookuksista hypätään taimien pariin. Sain vihdoin hankituksi vahvempaa multaa tomaateille sun muille esikasvatettaville ja päätin vielä eilisen puutarhapäivän päätteeksi ruukuttaa nopeasti taimia isompiin purkkeihin. Alunperin oli tarkoitus tuoda helpotusta ainoastaan tomaateille ja chileille, mutta pienissä ruukuissa kärvisteleviä sellereitä katsellessani päätin laittaa niillekin tilavammat asumukset. Ja sitten alkoi näyttää siltä, että sini-ikiviuhkotkin huusivat tilaa juurilleen. Ja voi rähmä, leijonankidat ovat jo tekemässä neljättä lehtiparia eikä niitä ole edes koulittu!

Siinä vaiheessa kun kaikki tähänastiset taimet olivat suunnilleen huokaisseet helpotuksesta päästessään suurempiin purkkeihin ja olin jo aloittanut taimien kuskauksen takaisin omille paikoilleen, huomasin keittiön ikkunalla kuusi lehtikaalia pikkuruisissa ruukuissaan. Ilta oli jo niin pitkällä että lapsetkin olivat jo kömpimässä sänkyihinsä ja itselläni alkoi selässä tuntua lattialla kykkiminen monen tunnin puutarhailun jälkeen, joten kaalit saivat luvan jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos sää näiden kylmien jälkeen alkaisi taas lämmetä, taidan istuttaa kaalit suoraan kasvimaalle minikasvarin tai harsojen suojiin. Viimeisenä pikahommana kylvin muutamia avomaankurkun ja -50% hinnalla bongaamani kurpitsa 'Uchiki Kurin' siemeniä. Joku uusi kokeilu tuli siis tällekin vuodelle. Mietinkin jo aiemmin talvella, että voisi kokeilla jotain talvikurpitsaa ja nyt kun sattui osumaan siementarjous sopivasti kohdalle, niin tartuin tilaisuuteen.

Ensimmäinen erä isommissa purkeissa, vaihteeksi hoidin homman eteisen puolella, johon tulvi ulkoeteisestä auringon lämmittämää ilmaa.

Tänään oli muuta ohjelmaa koko päivän tarpeiksi eikä sääkään suosinut puutarhailua, joten mikään ei edistynyt puutarhassa. Mutta pyykinpesukoneemme toimii vihdoin! Juhlahetki! Halvan sähkön aikaan olikin hyvä hetki pestä lasten paksuimpia toppakamppeita kesäsäilöön. Kevyttoppavaatteet jätin vielä odottamaan oikeasti kesäisempiä kelejä. Toivottavasti niitä nyt on pian tulossa, sillä eihän nyt tähän aikaan keväästä enää pakkasta kaivattaisi, saati sitä valkoista ainetta, josta juuri päästiin eroon. Vai onko vielä joku, joka ei saaanut tehdä lumitöitä riittävästi talven aikana?

Esikkokierros

Esikot joutuivat odottelemaan vuoroaan, kun päätin esitellä vuokot ensimmäisenä. Nyt on siis esikoiden aika päästä parrasvaloihin. Ja niitähän täällä riittää, sillä olen ehkä hieman hurahtanut esikoihin. Suurimman osan lajeista minulla ei ole aavistustakaan, joten saa heitellä enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Olen saanut tai ostanut melkein kaikki esikkoni toisilta harrastajilta eikä niiden mukana ole tullut minkäänlaista nimilappua. On ollut monta kertaa mielessä perehtyä tarkemmin eri esikoiden tuntomerkkeihin mutta pitäisi vain ensin löytää luotettava lähde ja sopiva inspiraationpuuska. Se siitä, lähdetäänpä nyt sille esikkokierrokselle. Aloitetaan varjokujalta, jossa onkin nyt melkoinen esikkomeri.

Varjokujan nimi voisi olla esikkokuja tähän aikaan vuodesta. Tätä samaa pinkkiä esikkoa on siellä nimittäin melkoisen paljon.

Varjokujan päässä keijupuutarhan vieressä oleva liila esikko ei oikein ole edustavimmillaan sateisella säällä.

Varjokujalta puikahdamme talon nurkan taakse takapihalle. Esikoita löytyy valkean varjopenkin reunasta oikein pitkä rivi ja lisää luumutarhasta ja grillikatoksen takaa varjopenkistä. Luumutarhaan on tulossa lisääkin esikoita, sillä istutin siemenkirjeestä saamani esikontaimet nuotiopaikan lähelle viime syksynä tehtyyn laajennukseen. Taimet ovat vasta parisenttisiä, joten kukkakuvia saan esitellä niistä ehkä vuoden päästä.

Valkeassa varjopenkissä on myös paljon purppuraisia esikoita ja aiemmin keväällä myös violetteja krookuksia. Vahinkoja sattuu...

Nuotiopaikalle johtavan polun varrella kasvaa tummemman violetteja esikkoja, joiden sekaan on tällä kertaa eksynyt valkoinen lemmikki.

Valkean varjopenkin esikoiden siementaimista tuli eri sävyisiä purppuraisia. Nämä peittyvät myöhemmin kesällä kuunliljojen lehtien alle.

Edellisen kuvan punaisin esikko, jota kuva tosin vääristää vähän punaisemmaksi mitä se oikeasti on.

Sen samaisen kuvan vaalein esikko. Muilla ei ollut myöskään näin komeaa valkoista kehää keskustan ympärillä.

Varjopenkistä hävisi pari vuotta sitten melkein kaikki etelänkevätesikot mutta siemenistä on tullut uusia taimia.

Seuraavaksi siirrytään sivupihalle tutkimaan lisää esikoita. Tosin en malta olla laittamatta yhtä yleisnäkymää luumutarhasta, jossa 'Laatokan Helmi' kukkii nyt komeimmillaan. Se on aivan täynnä kukkia, hyvä jos edes muutama lehti näkyy kukkien seasta. Vieressä 'Viipurin punaluumu' aloittelee myös kukintaa mutta paljon vaisummin. Se taitaa pitää hieman välivuotta kun teki niin valtavan sadon viime syksynä. Kumpikaan 'Kuntala' ei ole vielä aloittanut.

'Laatokan Helmen' kukinta erottuu nyt jo hyvin kuvastakin. Etualalla kolmiopenkki, jossa hunajamarjat, valkovuokot ja valkoiset kirjopikarililjat kukkivat.

Sivupihalla kärhökaaripenkin päässä kukkii purppuraisia sekä punaisempia esikoita. Syreenien alla kukkii kevätkaihonkukka.

Tässä niitä punaisempia. Väri on kerrankin kuvassa aikalailla sama kuin luonnossakin.

Jos varjokuja on tähän aikaan esikkokuja, majapenkki voisi olla esikkopenkki. Ensimmäisenä siellä ehtii kukkaan himalajanesikko, jota olen näemmä ihaillut suurimmaksi osaksi ilman kameraa. Aivan kukinnan alkuvaiheista tuli otettua kuvia mutta juuri silloin, kun isoin niistä kukki komeimmillaan, jäikin kuvat ottamatta. Havahduin tilanteeseen vasta tätä postausta tehdessä ja sain kuvan vain melko rähjääntyneen näköisestä kasvista. Monessa kuvassa himalajanesikko kuitenkin loisti neonpinkkinä täplänä taustalla. Pitää ensi keväänä korjata tilanne, ja kuvata himalajanhuutomerk... eikun esikko eikä vain ihailla sitä.

Muutama kukka himalajanesikko 'Grandiflorassa' vielä oli kauniisti auki mutta suurin osa lurpotti kuihtuneena.

Muutaman vuoden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen löytyi paikka, jossa palloesikot selvästi viihtyvät. Pitäisi saada vielä valkoisia ja punaisia näille kaveriksi.

Palloesikko ja nimetön vaaleankeltainen esikko sen kaverina. Vasemmasta reunasta nousee ylempänä sinikämmen ja alempana Päivänpesän Katjalta tullut esikko, joka ei vielä taida kukkia.

Tässä samaa vaaleankeltaista esikkoa. Ja nämä muuten tuoksuvat pitkän matkan päähän! Onkohan lajike 'John Mo' vai joku muu?

Vielä muutama esikko löytyy etupihalta. Pikkuniityllä on pari rääpälekokoista etelänkevätesikkoa, joita ei edes kannata kuvata. Löysin myös kadun pään joutoalueelta yhden keltaisen tavallisen kevätesikon näköisen yksilön. Jos se ei ole tullut niittysiemenseoksesta, jota kylvin joutoalueelle muutamia vuosia sitten, se on livahtanut naapurin puolelta. Aurinkopenkissä on vielä kahta erilaista pihaesikkoa. Vanhoja tummanvioletteja peltomyyrä jyrsi sen verran paljon talvella, etten uskonut niiden edes kukkivan. Ihme kyllä kasvustosta nousee muutamia vähän kärsineen näköisiä kukkavarsia. Kukat itsessään ovat paljon pienempiä kuin normaalisti mutta jospa ensi talvena ei ole myyrää riesana ja esikot saavat kasvurauhan.

Iltavalossa tähän vanhaan tuli kivasti heleämpiäkin sävyjä. Luonnossa väri on tuollainen viileän violetinmusta, mitä näkyy varjoon jäävissä terälehdissä.

Tämä punaisempi pieni taimi sattui onneksi jäämään myyräverkolla suojatun atsalean häkkiin ja teki jo kaksi kukkavanaa.

Nuo eivät sitten ole heiniä tuossa esikon ympärillä, vaan kevättähtien lehtiä. On meillä rikkaruohojakin mutta ei sentään noin paljoa! Kiireinen työkevät huipentui työntäyteiseen viikkoon mutta nyt on taas enemmän vapaa-aikaa vaikka tehdä kevään ensimmäinen kitkentäkierros. Minulla alkoi nimittäin kesäloma! Nyt ei enää työt haittaa puutarhailua, vaan saa möyriä melkein aamusta iltaan kukkapenkeissä. On tätä odotettu!

Myöhäisempiä esikoita

Esittelin toukokuussa puutarhani ensimmäisenä kukkivia esikoita. Nyt viimeisinkin mattimyöhäinen on aloittanut kukinnan, joten on aika esitellä loput kevään ja alkukesän söpöliineistä.

Yksi puutarhani ensimmäisistä esikoista on tämä kullankeltainen kevätesikko, joka alkaa kukkia heti etelänkevätesikon jälkeen.

Niittyrinteessä kukkii punakeltainen esikko, joka kärsi selvästi viime talvesta. Hengissä on kuitenkin.

Niittyrinteessä on myös tämä samettisen tummanpunainen esikko. Sekään ei pitänyt talvesta, mutta on sentään vähän kookkaampi kuin edellisen kuvan esikko.

Dramaattisen näköinen pihaesikko on viihtynyt paahteisessa aurinkopenkissä.

Liila palloesikko kukkii tänä vuonna ehkä sentin pidemmällä varrella kuin viime vuonna. Edistystä se on tämäkin. Ehkä siis viiden vuoden päästä kukinto nousee jo lehtien yläpuolelle.

Viime vuonna hankin kuusi erilaista esikkoa, joista neljä selvisi talvesta. Valkoisen palloesikon menetys harmittaa vähän, mutta eipä se kovin näyttävä olisi kukkiessaan ollutkaan, jos esitys olisi ollut samanlainen kuin liilalla kaverillaan. Ruokakaupasta hankkimani vaaleanpunainen esikko oli vihreänä vielä lumien sulaessa, mutta hävisi taiston routaista maata ja kevätahavaa vastaan. Näistä seuraavista esikoista melkein kaikki näyttivät kuolleilta keväällä, mutta jaksoivat kasvattaa juuresta uudet lehdet ja kukkivat nyt. Ehkä normaalivuonna nämäkin kukkisivat aikaisemmin.

Tämä violetti esikko on melkein samansävyinen kuin edellisen esikkopostauksen kummitädin esikko. Tämä ja sen kaksi jakopalaa talvehtivat näistä parhaiten.

Ihana tummanpinkki esikko selvisi juuri ja juuri talvesta. Toinen näistä sen sijaan heitti henkensä.

Iloisin yllättäjä oli himalajanesikko, jonka luulin kuolleen kokonaan. Tämä ja sen pieni jakopala ovat kumpikin nostaneet melkein neonpinkit kukkansa korkealle lehtiruusukkeen yläpuolelle ja loistavat kauas.

Siinäpä olivat kaikki puutarhani neljätoista erilaista esikkoa. Ensimmäisenä kukkineet esikot löydät postauksesta Esikkojen esiinmarssi (klik, klik). Pienimuotoinen esikkoinnostus on selvästi vallannut minut näiden pinkinpunaisten ja violettien esikoiden myötä. Päädyin jopa jättämään kummitädin purppuranvioletit esikot valkoisten esikoiden kaveriksi VALKEAAN varjopenkkiini, silllä ne näyttivät niin kauniilta yhdessä, etten yksinkertaisesti raskinut erottaa niitä toisistaan. Nyt pohdin, pitäisikö minun muuttaa penkin nimikin, sillä eihän siinä enää ole pelkästään valkoisia kukkia. Kaikenlaista nämä kasvit saavatkin aikaan!

Kaikenkirjavat kukkaset, osa 2

Värisarjan uusintakierroksen päätösosan olen kerännyt ne kukat, joissa on selvästi vähintään kahta eri väriä. Kummasti niitäkin vain on kertynyt koko ajan lisää. Tuttuun tapaan tämänkin postaus etenee keväästä syksyä kohti. Ensimmäisiin kuviin on enää vajaa kolme kuukautta (etelässä vieläkin vähemmän), sillä posliinihyasintit ja lehtoimikkä aloittivat täällä kukinnan huhtikuun loppupuolella.

Kevään ensimmäisiin kukkasiin kuuluu posliinihyasintti, jolla on tavattoman suloiset siniset raidat kukissaan.

Lehtoimikän yksittäinen kukka on melko tasaisen värinen, mutta kun kukat vaihtelevat vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyissä, niin syntyy hauskasti kirjava vaikutelma.

Kevättalven iloksi ostamani esikko pääsi kesällä kärhökaaripenkkiin ja kukki syksymmällä sielläkin vaatimattomasti. Tässä kuitenkin näyttävämpi kevätkukinta ruukkukukkana. Toivottavasti talvehtisi hyvin.

Narsissi 'Delnashaugh'. Vaikken niin oranssista välitäkään, niin tällainen pehmeä sävy valkoisen kaverina on aika hieno. Oranssi vielä vaaleni kukinnan edetessä hennon persikkaiseksi, joten tämä ei ole todellakaan saamassa lähtöpasseja puutarhastani.

Niittyrinteeseen ilmestynyt oikein tummanpuna-keltainen esikko.

Narsissi 'Sir Winston Churchill' tuoksui ihanasti. Kannatti istuttaa ne heti ulko-oven lähelle, niin niitä oli helppo käydä aina ohikulkiessa nuuhkaisemassa.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi hauskoja kolmivärisiä helmililjoja. Taustalla äitini ystävältä lähtöisin olevia esikoita.

Kerrassaan erikoinen (=melkoisen kamala) mysteeritulppaani ilmestyi viime keväänä kärhökaaripenkkiin. Tähän kohtaan olen istuttanut ainoastaan kuvassa näkyviä 'Queen of Night' sekä ''Exotic Emperor' -lajikkeita. Puoliksi kauhuissani odotan, mitä tänä keväänä löytyy...

Ihanat 'Sorbet'-tulppaanit ilahduttivat luumutarhassa ja sointuivat niin kauniisti taustalla lainehtivaan lemmikkimereen.

Puistoatsalea 'Illusia' unohtui ensimmäisestä osasta ja meinasi unohtua myös tästäkin postauksesta. Tuskin olisin muistanut sitä ensi vuonnakaan, joten lisäsin sen tähän jälkikäteen.

Melkein koko kesän kukkiva silmäkatana/ sinikatana 'Alba' oli rusakoiden suurta herkkua. Nuput hävisivät saman tien, jos unohti suojata ne verkolla tai maustaa valkosipulijauheella.

Tuoksuköynnöskuusama kukki loppukesällä ensimmäistä kertaa. Kerrassaan hurmaava kukinto ja miten ihana tuoksu!

Puuliljan 'Friso' ensimmäinen kukka oli jo edellisessä kirjavien kukkien postauksessa, mutta siinä kukka ei ollut kunnolla auki ja muutenkin se oli niin kärsineen näköinen, että halusin siitä paremman kuvan. Hieno tuoksu on tässäkin.

Syksyn viimeisimpänä ilahduttavat loistosädekukat. Kukkien värit muuttuvat kukinnan edetessä keltaisesta punaiseen. Vanhan kukan tiilenpunainen sävy on suosikkini.

Jatkoa värisarjalle on varmasti luvassa taas tulevan kasvukauden päätteeksi. Syksy- ja talvi-iltoina on ihana selailla edellisen kesän kukkaloistoa ja järjestellä kasveja vaikka miten päin.