Puutarhaterapiaa

 

Luhtaesikko

Ihanien luhtaesikoiden kukinta-aika on alkanut. Ensimmäiset kukat saivat aueta poutasäässä mutta päivällä vähän hirvitti mennä katsomaan, onko enää yhtään kukintoa pystyssä tai puhtaana. Viime yönä satoi vettä kohtalaisen reippaasti useamman millin ja tänäänkin aamulla vähän tihuutti navakan tuulen lisäksi. Onneksi esikoiden lehdistöt ovat jo sen verran tuuheita, etteivät kukinnot päässeet retkahtamaan ihan maata vasten. Aika surkea näky kuitenkin tänään oli. Luhtaesikon kukinta taitaakin olla melkein yhtä varma sadesään houkutin kuin aukeavat pionin nuput. Nuppuja onneksi riittää vielä, joten ehkäpä ihan kaikki kukat eivät lakoa sateessa pitkin maata.

Luhtaesikot eilen illalla. Taustalla komeankokoinen sinikämmen alba, joka ehti jo kukkia.

Luhtaesikoiden lähellä on viime syksynä mansikkamaan "lisäosan" tilalle perustettu taimivauvala. Sille tuli nyt käyttöä, kun hankikylvetyt perennat olivat koulimiskokoisia. Sen verran paljon tuli kevään aikana pyöriteltyä taimiruukkuja, etten jaksanut enää koulia taimia ruukkuihin. Istahdin siis vauvalan ääreen itikoiden syötiksi ja aloin erotella pikkuruisia perennavauveleita siisteihin riveihin. Ilman itikoita homma olisi ollut jopa terapeuttista. Mustarastas, rautiainen ja pajulintu lurittelivat viereisessä metsässä eivätkä taimetkaan olleet vielä tuhannen solmussa. Maahan pääsi useampi kivikkotörmäkukka, pari keltatörmäkukkaa, paljon täpläpipo 'Mysticaa' ja rosoesikoita sekä ketokasveista ketoneilikkaa ja kissankelloa. Kaksi viimeisintä oli tarkoitus istuttaa kadun päähän mutta saimme keväällä tietää, että pihakatumme saneerataan syksyllä. En tiedä, kuinka pitkälle nurmialueelle tieremppa yltää mutta varmuuden vuoksi en istuta ennen sen valmistumista kadun pään joutoalueelle yhtään mitään. Pitää myös yrittää merkitä jotenkin alue, johon ei tarvitsisi rempan päätteeksi kipata kunnon multaa eikä varsinkaan nurmensiemeniä.

Vauvala piti suojata lasten varalta raudoitusverkoilla. Pitsiverho on Karon takia.

Tulipahan tuollekin pitsiverhon pätkälle hyötykäyttöä. Jostain syystä sekä lapset että Karo ovat kulkeneet pitkin kevättä juuri taimivauvalan kohdalta, vaikka olen monta kertaa komentanut kaikkia käyttämään metrin verran vasemmalla olevaa kulkuväylää. Jospa enää ei tulisi jalanjälkiä vauvalaan, jossa on nyt herkkiä pikkutaimia kasvamassa. Kevätatsalealla oli jo valmiiksi oma ympärivuotinen häkkinsä. Vauvalan oikealla puolella kasvaa keltainen karviainen, jonka piikkisiä oksia hipoen ei huvita kenenkään kulkea.

Ketoruusuruohon rotevat taimet koulin jo aikaisemmin keväällä.

Aika monta purkkia jäi vielä ulkovaraston ikkunalle odottelemaan, josko taimia alkaisi ilmestyä kesän mittaan. Tarhakylmänkukkia ei suostunut taaskaan itämään yhden yhtä ja aika moni muukin kylvöruukku on tyhjää täynnä. Kaukasiankirahvinkukat ovat alkaneet vasta itää. Ne mahtuu vielä istuttamaan vauvalaan, kunhan ihan kaikki kylvämästäni 15 siemenestä eivät idä.

Tännekin mahtuisi istuttamaan jotain.

Marjapensasalueen eteläreunassa, ihan tontin pimeimmällä rajalla metsämustikka-alueen vieressä mustaherukka on vetelemässä yhtä viimeisiään kuin sen hädin tuskin pystyssä pysyvä tukikin. Herukka on kyllä tehnyt hidasta kuolemaa jo useamman vuoden ajan mutta nyt eläviä oksia on enää yksi. Ihmekös tuo, kun paikka on varjoisa, vieressä isot puut vetävät ravinteita ja lisäksi haapa lykkii juurivesojaan mustaherukkaa pidemmällekin. Juuri kiskoin neljämetrisen haavanjuuren vesoineen pois kasvimaan suuntaan kurottelemasta. Valitettavasti taisto kyseisen juuren kanssa jäi kesken, kun en jaksanut ilman apuvälineitä kiskoa viimeistä kolmea metriä tontin rajalle asti. Luultavasti mustaherukka nousisi siinä samalla, sillä juuri näytti kulkevan suoraan puskanraadon läpi. Joka tapauksessa mustaherukan tilalle voisi aivan hyvin istuttaa jotain muuta. Siinäpä vasta miettimistä, mitä se "muu" olisi. Metsämustikat ovat pärjänneet verkkohäkkinsä sisällä, joten ehkäpä sitten niitä lisää. Pitäisi vain saada jostain mustikkamättäitä istutettavaksi.

Toisen mustaherukan juurella karhunlaukat ovat runsastuneet viime vuodesta.

Marjapensasalueen hallittu maanpeitekasvillisuus ei ole ihan joka kohdassa yhtä hallittua kuin nyt kitkennän jälkeen metsämustikkanurkassa tai karhunlaukkojen ympärillä. Voikukkia on hieman turhan paljon, vaikka olen niitä jonkun verran ehtinyt kaivaa ylös. Sain hieman lisäaikaa kitkemiseen, kun isäntä edellisen ruohonleikkuun yhteydessä vetäisi myös marjapensasalueelta pahimman paikan sileäksi. Harmillisen nopea levittäytyjä on myös rönsyleinikki, jota kitkin eilen ison ämpärillisen ja tänään kottikärryllisen. Maa- ja niittyhumala saavat toistaiseksi vallata omat alueensa. Niistä hankkiudun eroon sitten kun saan hankalammat rikat kuriin. Siitä olen iloinen, että löysin ainoastaan yhden pienehkön vuohenputkikasvuston. Ratamoakin on selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Kitkeminen ennen siementen kypsymistä siis kannatti.

Puutarhakompostorissa oli hyvät lämmöt (paistilämpömittarilla mitattuna).

Hyvin uskaltaa nyt viedä puutarhakompostoriinkin rikkaruohoja, kun noin 30cm:n syvyydellä oli melkein 50 astetta lämmintä. Kolme päivää sitten mittari näytti 39 astetta, joten lämmöt saattavat vielä kohota lisää muutaman asteen. Kasasin kerroksittain risuhaketta, rikkaruohoja, hevosenlantaa (purukuivike) ja hakettimella silputtuja perennanvarsia. Puutarhakompostori on kyllä lämmennyt aiempinakin kesinä selvästi ulkolämpötilaa lämpöisemmäksi mutta ihan näin kuumana se ei ole minusta ennen käynyt. Aiemmin olen laittanut risukerroksiin selvästi isompaa oksanpätkää tai perennanvarsia vain käsin 20-30cm:n pätkiksi rusennettuina. Taidanpa jatkossa laittaa myös puutarhakompostiin hakettimen läpi mennyttä seosainetta, jos se saa sen näin hyvin pöhisemään. Kasakin on jo painunut vähintään parikymmentä senttiä alaspäin, vaikka uutta kitkentäjätettä tulee harva se päivä.

Tarha-alppiruusu 'Purple Dream' kukkii nyt.

Tänä keväänä ei ole ollut kovin hyvä alppikärhöjen kukintavuosi. Kaikki ovat kukkineet pienesti ja kuivia oksia on ollut aika paljon. Johtunee viime syksystä ja talvesta. Kaikki ovat kuitenkin hengissä, mikä on pääasia. Loisto- ja tarhaviinikärhöistä ainakin 27 on nyt noussut. Nukkumassa on ilmeisesti vain seitsemän kärhöä ja niistäkin kuusi taisi nukkua myös viime vuonna ja osa sitä edellisenkin kesän. Olikohan jollain peräti jo neljäs nukkumisvuosi aluillaan? Ehkä sellaisten tilalle saa jo miettiä uutta kärhöä. Hieman harmittaa se, että kukintakuningatar 'Voluceau' ei ole näyttänyt versonkärkeäkään, vaikka se on tähän saakka ollut yksi luotettavimmista kärhöistäni. Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että viime kesänä peratun jättiläismäisen 'Hagley Hybridin' juurakosta erotettu pieni taimi nousi tänä kesänä reippaasti ensimmäisten joukossa ja on tehnyt jo kolme napakkaa versoa. Pisin huitelee jo yli metrin korkeudella.

Puistoatsaleoista ainoastaan aurinkopenkin 'Illusia' kukkii tänä vuonna. Tässä koko kukkasaalis.

Toivottavasti loisto- ja tarhaviinikärhöillä on tänä vuonna parempi kukintavuosi kuin atsaleoilla. Kanadanatsalea kukki keväällä normaalisti mutta kaikki muut olivat kuivattaneet oksankärkiään. Ainoastaan tuo aurinkopenkin 'Illusian' maata myöten menevä oksa oli onnistunut pitämään muutaman nuppusilmun hengissä kevääseen saakka. En tosin tiedä, onko noissa atsaleoissa edes ollut nuppuja talven tullessa. Luulisi, että on, sillä ne ovat yleensä olleet luotettavia kukkijoita. Nyt oli ensimmäinen kerta kun kukkia oli näin vähän ja nekin ainoastaan yhdessä puskassa.

Uusi kivikkokasvi-istutus.

Varaston kaapissa lojuneet rikkinäiset saviruukut pääsivät vihdoin käyttöön, kun tarvitsin muutamalle mehitähti- ja maksaruohomättäälle väliaikaisen sijoituspaikan. Itselläni oli jonkinlainen visio istutuksen ulkonäöstä hommaa aloitellessa mutta kävipä niin, että toisella muksuista meni sillä välin sukset ristiin melkein koko maailman kanssa ja temperamentti pääsi kuohahtamaan pahan kerran. Hän kävi hetken aikaa liiterin takana mätkimässä kepillä voikukkaheinikkoa ja sattui uutta hutkittavaa etsiessään vilkaisemaan minun työmaatani varaston nurkilla. Rikkinäiset ruukut kiinnostivat sitten sen verran paljon, että hän innostui kasailemaan niistä tornia sitä mukaa kun sain nosteltua multaa ruukkuihin. Lopulta hän upotteli myös mehitähtiruusukkeita ja katolta pudonneita sammaltuppaita ruukunpalasten väliin ja ohjeisti minua, mikä kasvi voisi sopia mihinkin kohtaan. Samalla saimme juteltua harmitukset halki ja kaikki oli taas hyvin. Varsinainen terapiaprojekti. Lopputuloskaan ei ole minusta yhtään hassumpi, vaikka alkuperäinen visioni olikin hieman erilainen.

Yksityiskohtia istutuksesta.

Ulko-oven luokse päätyneestä kivikkoistutuksesta löytyy huipulta levisian siementaimi ja valkomaksaruohoa, niiden alapuolelta kattomehitähtiä ja tummasävyistä kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alimmassa kerroksessa on samojen lisäksi roikkuvana kaukasianmaksaruoho 'Leningrad White' sekä kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Ajuruoholle jäi aika mitättömän kokoiset juuret, sillä se oli ängennyt itsensä pihakiveyksen väliin. Muutaman päivän ajan ajuruoho oli niin surkean näköinen, että arvelin sen heittävän henkensä ihan kokonaan mutta ainakin joku verso on alkanut jo vähän virkistyä. Muut kasvit eivät olleet moksiskaan uuteen asuinpaikkaansa siirrosta ja pian muutama kattomehitähti alkaa kukkiakin.

Isotähtihyasintti on tuplannut vuodessa kukkamääränsä. Taustalla liilaa sammalleimua ja lehtosinilatvaa.

Isotähtihyasinttien penkistä ei viitsinyt yleiskuvaa ottaakaan. Siellä on nimittäin valvatti saanut pahasti jalansijaa. Piilottelivat mokomat lemmikkien seassa. Jonain päivänä on ihan pakko nostaa penkin etureunan kasvit kokonaan ylös ja perata valvatit pois seasta ennen kuin ne valtaavat koko penkin. Jos rikkaruohoja aletaan laittaa kamaluusjärjestykseen niin valvatti on varmasti omalla listallani ihan kärkikahinoissa. Ja sitä ei passaa lähteä repimään suutuspäissään, sillä silloin tiedossa on ihan satavarmasti miljoonaan osaan katkenneita juurenpalasia, joista jokaisesta lähtee vähintään viisi uutta tainta kasvamaan. Ensin pitää hakea rauhallinen zen-mielentila jostain toisesta kukkapenkistä.

Puutarha- ja multajuttuja

Joku mantukimalaisryhmän kuningatar ruuanhaussa kevättähdillä.

Laiska töitään luettelee mutta pitäähän nämä puutarha-asiat johonkin muistiin merkitä ja blogi on päiväkirja vailla vertaa. Tärkeimpänä ja mieluisimpana muutaman päivän askareena oli tietysti ympäriinsä haahuilu ja kevään etenemisen seuraaminen. Jos ei viikkoon (tai nyt vappuviikolla kolmeen päivään) ehdi puutarhaan, niin johan siinä kerkiää tapahtua vaikka sun mitä.

Pensasryhmän skillameren alku on jo selvästi sinertävä, ainakin näin matalalta katsottuna.

Pitkä ja hidas pensasryhmän kansoittaminen idänsinililjoilla alkaa hiljalleen tuottaa tulosta. Nyt sinisiä lämpäreitä näkyy selvästi kauempaakin katsottuna, vaikka ihan yhtenäinen skillamatto ei vielä olekaan. Muualle puutarhaan on ilmestynyt yksittäisiä idänsinililjoja, joita voisi periaatteessa kerätä aukkopaikkoihin ja siten vauhdittaa skillameren syntymistä. En vain ole vielä ehtinyt tuumasta toimeen.

Valkoistakin idänsinililjaa mahtuu skillamereen. Tässä kukassa hääri kimalainen.

Toinen pikkusipulikukkien meri on syntymässä vähintään yhtä hitaaseen tahtiin patiopenkkiin, johon olen kerännyt kevättähtiä ja posliinihyasinttia. Kumpaakin on pari lämpärettä. Löysin myös viime syksynä istutetut 'Roseus'-tähtisahramit. Ne ovat heti syyssyrikän raadon edessä ja kasvavat hyvin kituliaasti. Yksi nuppu löytyi mutta se ei jaksanut aueta lainkaan. Jospa ensi keväänä nousevat tarmokkaammin. Niistä syntyisi mukava täydennys tuon alueen kevätkukintaan.

Patiopenkki talon suunnasta kuvattuna. Syyssyrikän varmaan bongaatte mutta näkyykö sen takana kasvavia 'Roseuksia'?

Syyssyrikästä vasemmalle posliinihyasinttien yläpuolella näyttäisi nousevan ainakin muutama tulppaani 'Norah', joita istutin niinikään viime syksynä. Istutus taisi kummankin osalta venähtää niin myöhäiseksi, että juurtuminen jäi vähän kesken ennen talven tuloa. Suojasin kyllä istutuskohdan kippaamalla reilummin kompostia päälle ja keräämällä kasvitörkyäkin lisäsuojaksi. Lumikerros ennen pakkasia olisi ollut tarpeen myöhään istutetuille sipuleille mutta sitäpä ei nyt saatu. Onneksi ainakin osa on elossa, joten kukkikoot sitten ensi vuonna. Jotta koko pari päivää ei olisi mennyt haahuiluksi, tein ihan oikeitakin puutarhatöitä.

Viimekesäisen puutarhajätteen muutto-operaatio menossa.

Sain vihdoin tyhjennettyä valmiin mullan harmaasta kompostorista. Pohjalla oli vielä pari isompaa jäistä kökkärettä mutta nostin ne vain yhden kukkapenkin reunaan sulamaan loppuun. Kasasin harmaan boksin pohjalle puolilahonneita risuja ja vähän paksumpaakin oksaa, niiden päälle muualta siivottuja talventörröttäjiä ja sitten melko paksun kerroksen kuormalavakehikkoon kertyneestä viimekesäisestä kasasta. Sen päälle silputin kerroksen talventörröttäjiä ja jatkoin sitten kuormalavakehikon tyhjentämistä. Seuraavaksi voisi hakea työkaverin tallilta tuoretta hepanlantaa ja sotkea sitä harmaaseen kompostoriin ennen kuin tyhjentää toisen puolen loppuun. Yllättävän valmiin näköistä multaa tuolla kasan keskellä oli puutarhajätteestä tullut jo yhdenkin kesän aikana mutta muhikoot vielä toisen kesän, niin on varmasti hyvää multaa kukkapenkkeihin levitettäväksi.

Puuhailin myös kasvimaalla.

Tein jo ensimmäiset kylvöt kasvimaalle ja laitoin lavat muutenkin kylvökuntoon. Eipähän siinä muuta tarvittu kuin pientä kitkentää ja mullan tasoitusta. Pikkupakkasta on vielä luvattu muutamaksi yöksi mutta ajattelin mullan lämmenneen jo niin paljon, että harsoilla suojattuna kylvökset pärjäävät hyvinkin. Kylvölistalla oli rucolaa, retiisejä, salaatteja, kehäkukkaa ja viherlannoitusmielessä veriapilaa ja hunajakukkaa. Muutaman auringonkukan siemenenkin kylvin aidan viereen. Ensimmäiset valkosipulit ovat alkaneet nousta. Pelkäsin etukäteen, että vähäluminen talvi olisi aiheuttanut niille kiusaa mutta ainakin muutama on selvinnyt hyvin. Päätin lopulta kantaa myös ulkovarastosta perennakylvökset ja ensimmäiset tuoksuherneet harsotelttojen alle. Ikkunatila kun on koko ajan enemmän kortilla, niin on pakko saada jotain pois edestä.

Kevätsahrami 'Vanguard' on yksi suosikkejani.

Krookuksissa näyttää tosiaan olevan eroja niiden viihtyvyyden suhteen. 'Vanguard' lisii oikein mukavasti ja kukkii luotettavasti vuodesta toiseen. Kärhökaaripenkissä on kolme aika tiivistä rypästä, joita varmaan voisi tänä kesänä vähän jo jakaakin. Ne olivat alunperin luumutarhassa mutta siirsin ne pensasmustikoiden luo, kun bongasin yhtenä keväänä rusakon niitä maistelemassa. Luumutarhaan jäi vielä yksittäisiä mukuloita, jotka kukkivat nyt turvassa atsaleojen verkon sisällä. Satuinpa istuttamaan atsaleat sopivasti jäljelle jääneiden 'Vanguardien' lähelle. Tähtisahrami 'Ruby Giant' lisääntyy myös reippaasti, vaikka muutama mätäs johtuukin vain siitä, että sain viime syksynä 'Ruby Giantia' 'Blue Marlinin' sijaan. 'Pickwick' on ollut tempukkaampi mutta nyt niitäkin on viitisentoista kukassa, joten on niitä tullut muutama lisää ihan omin avuin. Hetken aikaa epäilin, ovatko 'Pickwickit' sittenkin 'King of the Stripedia' mutta ehkä nämä kuitenkin ovat ihan sitä mitä pitikin. Aika vaaleita kylläkin moneen netin kuvaan verrattuna mutta ehkä se johtuu suht lämpimistä keleistä?

Kyllä, kevätsahrami 'Pickwick' kukkii tänä vuonna runsaammin kuin koskaan!

Runsaampana kuin ikinä kukkivat myös huhtikurjenmiekka 'Frozen Planetit'.

'Frozen Planetien' kukintatilanteeseen vielä sellainen päivitys, että kuvassa näkyvien yhdeksän kukan lisäksi aukesi vielä yksi lisää. Täysi kymppi onkin loistava kukkasaldo tällaiselle kurjenmiekalle. Pitää muistaa pian käydä antamassa niille lannoitetta, jos vaikka se avittaisi niitä kukkimaan ensi keväänäkin. Samalla tulee lannoitettua myös niiden kaverina kasvavia hyasintteja, jotka ovat alun perin joulukukkien jämiä. Aika monta vuotta ovat kuitenkin jaksaneet nousta kukkimaan. Varastossa odottaa vielä muutama viimejouluinen hyasintti, jotka voisi myös kuopata johonkin kukkapenkkiin. Kellarissa talvehtineet ja eteisessä aiemmin keväällä kukkineet hyasintit ja tähtisahramit pääsivätkin jo maahan jatkamaan tuleentumistaan.

Vaaleamman sinistä 'Alidaa' vasemmalla, loput 'Harmonya' ja isokevättähti 'Roseaa'.

Takapihan ensimmäinen kurjenmiekka on ehkä 'Blue Hill'.

Tämä päivä meni pyykinpesussa, siivouksessa ja kaupunkireissussa. Lapsille oli luvattu elokuvaretki ja koska kumpikin on melkoisia Minecraft-faneja, heidän piti tietysti päästä katsomaan Minecraft-elokuva. Itse en niin leffasta perustanut mutta tiedänpähän nyt paremmin, minkä näköisistä örvelöistä mukelot milloinkin puhuvat. Pelkän elokuvan takia emme Kuopioon ajelleet, vaan tietysti hoidimme samalla muitakin asioita. Itselleni reissun kohokohta oli Prisman kesäpihalla käynti. Ei kasvien, vaan mullan takia. Puutarhamultaa ja havu-rodomultaa kun piti saada pari pussia. Kuinka ollakaan, multasäkkien vieressä oli muutama säkillinen kasvusammalta, jota yritin aiemmin kissojen ja koirien kanssa etsiä. Sen valmistus kun on lopetettu. Isäntä yllytti ottamaan kaikki nyt kun sitä kerta löytyi ja minähän otin! En ole puoltakaan säkillistä pakon edessä hankkimastani K-alkuisen valmistajan kylvö- ja taimimullasta käyttänyt ja todennut jo nyt, etten pidä tuotteesta. Se ei vain toimi minun käytössäni.

Oi tätä onnen päivää!

Tällä varastolla pärjään ainakin pari kevättä ja pidempäänkin, jos sekoitan toisen valmistajan tuotteita mukaan. Pitää vain varastoida säkit hyvin, ettei mene arvokas tavara hukkaan. Miten voikin näin pienestä asiasta tulla näin iloiseksi?

Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!

Hellepäivien höpinöitä

Sinikatanan kukka maksaruoho 'Strawberries and Cream' taustallaan.

Heinäkuu etenee mukavan lämpöisissä lukemissa loppuaan kohti. Ihme kyllä täälläkään ei ole nyt satanut hetkeen. Viileät yöt ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että puutarhassa ei kuivuudesta kärsitä. Kulmat kurtussa seuraan sääennusteesta viikonlopun ja tulevan alkuviikon sademääriä sekä viileämpää keliä, ja yritän ajatuksen voimalla ohjata niitä johonkin muualle. Varmasti niitä jossain muualla kaivataan enemmän. Tämä tyttö nauttisi paljon mieluummin lämmöstä, auringosta ja uimakeleistä niin kauan kuin niitä vain edes potentiaalisesti voisi olla tarjolla. En ole moneen vuoteen päässyt uimaan näin montaa kertaa kuin tänä vuonna. Lähiuimarannallemme ilmestyi jo sinilevää, joten uimapaikkoja piti etsiä muualta. Onneksi seuraavaksi lähin uimaranta on vielä turvallinen polskia.

Mustikkaa oli tänä vuonna oikein mukavasti.

Uimisen lisäksi olemme tänä kesänä ylittäneet itsemme marjastajina. Mustikkaa on saatu pakastimeen melkein 20 litraa ja vadelmiakin jo neljä litraa. Vadelmakausi on täällä aikalailla alussa, joten marjastusta jatketaan vielä niiden osalta. Omalta pihalta on syöty vähäiset metsämustikat mutta pensasmustikoissa vasta ensimmäiset maistiaismarjat ovat kypsiä. Pensasmustikat tulee varmasti syötyä tuoreeltaan, samoin oman maan mansikat. Mustaherukoista 'Pohjan Jätti' kypsyy ensimmäisenä. Siitä onkin jo maisteltu tuoreeltaan terttujen ylimpiä marjoja. Jätin ja viherherukoiden sato syödään tuoreeltaan ja pakastetaan kokonaisina, pienempimarjaisista mustaherukoista teen mehua tai survosta kunhan kypsyvät.

Ihan kaikkialla vakivatukossamme ei ollut yhtä runsaasti marjoja kuin tässä oksassa.

Marjasadon lisäksi kasvimaalta tulee kerättyä päivittäin kaikenlaista. Nyt olen kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota myös kesäkukkien siemensadon kypsymiseen. Mitä sitä ensi vuonna kasvattaisi? Löytyykö siemeniä? Mitkä kukat leikkaan surutta pois, mitkä jätetään kypsyttelemään siemensatoa? Saako joku kylväytyä omin voimin vai pitäisikö kerätä varmuuden vuoksi myös niitä pikkuisen talteen keväällä maahan ripoteltavaksi? Ensi vuoden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa kesää.

Mustaluumun juurella peikonkakkarat, leijonankita ja lobelia kukkivat. Näitä lisää ensi vuonna!

Kesäkukista on suorastaan huolestuttavan helppo siirtyä tutkailemaan perennojen siementarjontaa. Kukkapenkeissä on vielä joitain aukkopaikkoja, mutta riittäisikö jakaminen vai onko tarvetta kasvattaa siemenestä täydennystaimia? Perennojen siemenlisäys on hirmuisen koukuttavaa ja oikeastaan aika helppoakin. Se myös tarjoaa helpotusta vuodenvaihteen jälkeen alkavalle kylvösormien syyhytykselle: pääsee touhuamaan mullan ja siemenien kanssa mutta taimia ei tule joka nurkat täyteen, kun kylvökset menevät hangen alle pariksi kuukaudeksi saamaan kylmäkäsittelyä ja voivat senkin jälkeen lähteä kasvuun ulkosalla. Jakamalla tosin saisi suurempia ja aikaisemmin kukkivia taimia. Sekin on kivaa puuhaa.

Valkoiset isotähtiputket etualalla on kasvatettu muutama vuosi sitten siemenistä.

Sitten on niitä perennoja, joita ei missään nimessä halua päästää siementämään vapaasti. Isotähtiputki on yksi niistä, joiden kanssa näemmä joudun repimään hiuksiani. Tummanpunainen tähtiputki on levitellyt jälkeläisiään ympäriinsä mutta yhtä innokas näyttää olevan myös valkoinen versio. Kummatkin kelpaavat myös hyvin lehtokotiloille, jopa paremmin kuin kuunliljat, joiden sanotaan olevan kotiloiden suosikkeja. Ei tarvitse olla kovin kummoinen sade, kun tähtiputkien lehdille ilmestyy lehtokotiloiden joukkotapaaminen. Helppohan ne on sieltä kerätä poiskin, mutta aikomus on silti vielä vähentää tähtiputkien määrää. Ihan kokonaan en niistä kuitenkaan ole luopumassa, sillä tähtiputken kukat ovat mieluisia pörriäisille. Kukissa käy erilaisia kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä, jääriä, kovakuoriaisia, jonkun verran perhosiakin ja myös ampiaisia. 

Nämä saattavat olla punajalkavakomehiläisiä.

Olen kytännyt kameran kanssa taas tänä kesänä erilaisia puutarhassa lentäviä tai mönkiviä ötiäisiä. Pikku hiljaa tietämys karttuu ja eri hyönteiset alkaa tunnistaa paremmin. Yllä olevan kuvan mehiläisten lajille en ole saanut varmistusta mutta aiemmin kesällä kuvaamani yksilö tunnistettiin punajalkavakomehiläiseksi ja nuo näyttävät aivan samoilta. Noita on ollut tänä kesänä todella paljon. Olen miettinyt, eikö niitä ollut viime kesänä näin suuria määriä vai enkö silloin vain osannut kiinnittää niihin huomiota. Yhden punajalkavakomehiläisen onnistuin viime kesänäkin kuvaamaan, joten täysin tuntematon otus se ei näillä tantereilla ole.

Inaturalist-sovellus ehdotti nimeksi törmähietamehiläistä tälle jaloangervo 'Europan' kukista nauttivalle pörisijälle.

Parina iltana taas olen ihmetellyt jaloangervoissa käyvää kuhinaa. Kukinnoissa oli vähintään kymmeniä ellei jopa satoja pikkuruisia, melko pitkäsarvisia mehiläisiä, joitka saattavat olla törmähietamehiläisiä. Toki jaloangervoissa käy isompia kimalaisiakin ja erilaisia jääriä, mutta noiden pikkuisten puuhia oli ällistyttävän jännittävää seurata. Yksittäisiä samannäköisiä on löytynyt aiemmin mm. isotähtiputkilta ja kamomillalta mutta mistä ihmeestä ne nyt yhtäkkiä näin suurena laumana pölähtivät jaloangervoille? En ole aiemmin pitänyt jaloangervoja mitenkään erityisen hyvinä pörriäiskasveina mutta nyt taidan muuttaa ajatuksiani.

Jaloangervot alkavat kukkia. Etualalla 'Fanal', taustalla vaaleanpunaisena japaninjaloangervo ('Peach Blossom'?) ja valkoinen 'Weisse Gloria'.

Kärhökaaripenkin jaloangervot ja niiden takana kiipeilevä tarha-alppikärhö 'Albina Plena' peittävät täydellisesti puutarhakompostorit. Vuosi sitten hankittu Biolanin puutarhakompostori olisikin ihan katseenkestävä ilman sen kummempaa peittelyä mutta kuormalavoista aikanaan tehty puutarhakompostikehikko alkaa vedellä viimeisiään. Se saa palvella sen aikaa minkä kestää saman kesän aikana kertyvän kasvijätteen sijoituspaikkana. Nykyään puutarhajätettä tuntuu kertyvän vähemmän, joten olen miettinyt, josko ne voisi jatkossa jemmata ensimmäisen kesän ajaksi ihan vain läjäksi puutarhakompostorin viereen tai sitten hankkia jonkun verkkohäkin tai vastaavan kevyemmän ratkaisun. Biolaniin jemmataan edelliskesäinen, jo osittain multaantunut puutarhajäte sekä kesän aikana pikakompostorista tyhjennettävä puolivalmis tavara loppukypsymään. Nyt oli taas pikakompostori täyttynyt, joten kärräsin melkein kottikärryllisen sieltä Biolaniin. Sekoittelin siitä osan viimekesäiseen puutarhajätteeseen, joka alkoikin jo olla melko valmiin näköistä multaa. Antaa nyt kuitenkin vielä kypsyä sen aikaa, että mullalle tulee jossain tarvis. Pari projektia onkin jo muhinut mielessä.

Vaikea uskoa, että vuoden päästä vasemmanpuoleiseen kehikkoon jemmattu tavara näyttää samalta kuin viereisen kompostorin sisältö nyt.

Valkea ritarinkannuskin osallistuu puutarhakompostorien peittämiseen. Tarhakimalainen eksyi samaan kuvaan.

Ritarinkannukset ovat kasvaneet tänä kesänä valtavan suuriksi ja komeiksi. Aurinkopenkin paahteessa ritarinkannus jäi sentään himpun alle kaksimetriseksi toisin kuin taka- ja sivupihalla kasvavat ritarinkannukset. Takapihan tummansininen ritari kurottelee taivaita kohti kirahvinkukan kanssa ja majapenkin muhevassa savimullassa kasvava valkoinen vetäisi kerralla alppikärhöjäkin korkeammalle. Alkuun näytti siltä, etteivät harvinaisen paksuiksi kasvaneet varret tarvitsisi edes tukemista mutta sitten tuli sateisempi jakso ja painavat kukinnot alkoivat kaatuilla joka suuntaan. Niinpä niille piti viritellä naruja. Huomaamattomampi juuttinarukin loppui harmillisesti kesken, joten sekä ylläoleva valkoinen että muutama kuva takaperin isotähtiputkien taustalla näkynyt tummansininen ritaripuska piti köyttää vaalealla matonkuteella. Siinäpä vasta puutarhan kaunistus mutta pysyvätpähän ritarinkannukset tukevammin pystyssä.

Valkoinen ritarinkannus huitelee 2,5 metrissä. Kuva otettu edellisten sateiden jälkeen 16.7.

Yllättävän korkeaksi on kasvanut myös käärmeenlaukka (kiitos näistä Katja!).

Kookkaita ovat muutkin loppukesän perennat tänä vuonna. Ranskantulikukista osa on nostanut kukkansa parin metrin korkeudelle, pari aurinkopenkissä kasvavaa yksilöä on vähän matalampia (n.120cm). Se muuten kuuluu myös selvästi niihin lajeihin, joista kannattaa leikellä kuihtuneet kukinnot pois hyvissä ajoin. Viime kesänä selvästi unohdin osan, sillä kärhökaaripenkkiin oli ilmestynyt salakavalasti ainakin kymmenen tainta. Jos ne päästäisi kasvamaan, ei koko penkkin kohta enää mitään muuta mahtuisi. Hyvin näyttää ranskantulikukkakin pörriäisille kelpaavan, joten niistäkään ei kokonaan hankkiuduta eroon.

Ranskantulikukan siitepöly onkin aika punaista, samaa sävyä naapurin ruskettuneiden tuijien kanssa.

Pörriäisiä täällä on runsain määrin mutta loppukesän kookkaat päiväperhoset loistavat vielä poissaolollaan. Yleensä mustilanhortensian kukkiessa neitoperhoset saapuvat ja niiden mukana kaikki muutkin. Nyt ei ole neitosia näkynyt, missähän lienevät? Ehkäpä vielä joku päivä pölähtävät paikalle sankoin joukoin.