Aivopähk... SIEMEN!

Kävipä sitten päivänä eräänä niin köpelösti, että postista tupsahti muutama pussi lisää siemeniä. Parissa oli ihan lajikenimet kasveille, mutta yksi sisältää melkoisen määrän arvoituksia. Vierailu ruotsinkielisellä siementoimittajan sivustolla ei viisastanut minua sen enempää kuin että kyseessä on yksivuotisia kuivattavaksi sopivia kukkia ja heiniä sisältävä seos. Arvoitukset on tehty ratkaistaviksi mieluummin heti eikä vasta puolen vuoden päästä, mutta tämäpä ei minulle ihan helppo nakki ollutkaan. Siis suomeksi sanottuna osaan suoralta kädeltä sanoa, että yksi on varmasti jonkun heinän siemen, muutama muukin ehkä ja loput voivat olla ihan mitä vain. Netistä en löytänyt ainakaan vielä sivustoa, jossa esiteltäisiin eri kasvien siemeniä, joten päätin lykätä teillekin pientä pulmaa pohdittavaksi.

Kasassa ehkä kuudesosa pussin sisällöstä, yläreunaan lajittelin mielestäni eri kasvien siemenet.

Nyt olisi todella hienoa, jos osaisitte heittää edes jonkinlaisia arvauksia, minkä lajin siemeniä nämä voisivat olla. Toinen, mistä kaipaisin lisätietoa, on näiden mahdollinen esikasvatusaika vai onko joukossa lajeja, jotka ehtisivät suorakylvettynäkin komeimmilleen kesän aikana. Ohjeessa neuvottiin kylvämään suoraan maahan sitten kun pakkasen vaara on ohi, mutta siitäpä ei ole tietoa, onko ohjeet tehty Etelä-Ruotsin vai Pohjois-Savon olosuhteisiin. Kolmas erittäin kiinnostava asia on se, tuleeko näistä riesa puutarhassa. Leviävätkö juurillaan tai siemenillään joka paikkaan vai pysyvätkö kiltisti juuri siinä, mihin olen itse kunkin lykännyt eikä seuraavana vuonna näy muuta kuin kuivuneet varret kukkapenkissä?

Lähikuvasta saa ehkä paremmin väreistä ja muodosta selvää. Nro 1 on hädin tuskin millimetrin mittainen ja nro 7 pituudeltaan 5mm. Nro 2 on alapuolelta tasainen ja nro 11 kokonaan litteä.

Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että heinää on saanut kitkeä niin paljon pois puutarhasta, että lisää ei kaivata. Toisaalta jossain oikein hyvin mietityssä kohdassa puistossa tai kesäkukka-asetelmassa joku koristeellinen heinä on kuitenkin mielestäni toiminut hyvin. Kun kerta sain ilmaiseksi siemeniä, niin aion antaa niille edes pienen mahdollisuuden näyttää, voisiko jollain näistä olla tulevaisuutta puutarhassani. Esimerkiksi kivikkorinteen alla lumenkasauspaikan vähän villillä alueella voisi toimia jokin koristeheinätupas harvakseltaan siellä täällä. Lajin vain pitäisi olla sellainen, mikä pysyy siivosti sille määrätyssä kohdassa ja oikeasti muistuttaisi jotain muuta kuin perus juolavehnää. Lisäksi kun sekoituksessa saattaa olla kukkiakin, niin täytyyhän sekin mahdollisuus ottaa huomioon. Näiden kylvöt teen kuitenkin tarkkaan ja harkitusti, eli vain kaksi siementä kutakin lajia. Aion lisäksi myös merkitä muistiin sen, millaisesta siemenestä kasvoi mikäkin kasvi, jotta osaan myöhemmin ottaa pussista talteen juuri ne siemenet, joita saattaisin haluta kasvattaa vielä joskus uudelleen.

Siemenet voitin Samettihortensialta (Pikkuinen puutarhani -blogi) ystävänpäivän arvonnassa. Paketissa oli myös valkoisia tuoksuherneitä ja astereita, paketti tyhjiä siemenpusseja, hirmuisen söpö kortti, jääkaappimagneetti ja pieni suklaalevy. Kiitos paljon!

Tein viime kesänä tarkat suunnitelmat siitä, montako kesäkukkaa tarvitsen mihinkin kohtaan tänä vuonna. Arvatkaa vaan, heittivätkö suunnitelmat häränpyllyä jo viikkoja sitten ja keikuttavatko nämä uudet siemenet venettä vielä lisää! Valkoiset tuoksuherneet saan varmasti sopimaan ihan mihin vain, sillä voin korvata osan vaaleanpunaisista niillä. Valkoiset asteritkin ovat kauniita ja löydän varmasti niille paikat ihan mistä vain, mutta ongelma tuleekin siinä, mihin tungen kaikki jo itäneet muiden kasvien taimet tehdäkseni tilaa astereille. Hyvin todennäköisesti puutarhassa ei ole liiemmin talvituhoja, joita pystyisi paikkaamaan kesäkukilla. Suotuisa syksy ja runsas lumisuoja ovat varmasti pitäneet siitä huolen, ellei sitten hangen alla ole mellastanut oikein valtavaa myyräarmeijaa, joka olisi syönyt puolet perennoistani. Tosin perennojakin on tulossa lisää...

Taimihuoneen taimikaaos laajeni eteiseen, kun sain vihdoin aikaiseksi hakea varastosta vanhan silityslaudan lisätilaksi. Isoimmat perennat sekä kaikki niittykasvit pääsivät jo kokeilemaan koleampaa kasvupaikkaa.

Samalla kun hain silityslaudan, kävin kurkkaamassa kellarin talvehtijoita. Tarkistuskierros huojensi mieltä paljon, sillä tulin siihen tulokseen, että kaikki voivat pysytellä siellä vielä ainakin pari viikkoa. Verenpisarat ja syyssyrikkä ovat jo heräilemässä, kärhöt hereillä, mutta eivät vielä ulospääsyä etsimässä ja koruköynnöskin on rauhoittunut ihmeesti sitten alku- ja keskitalven.

Verenpisarat näyttävät kauempaa katsottuina edelleen kuivilta kepakoilta.

Lähempää kuitenkin huomaa joka oksassa pieniä vihreitä silmuja. Syyssyrikkä on samassa vaiheessa.

Alppiruusut ovat edelleen virkeinä. Muutama lattialla oleva oli rullannut lehtiään, joten annoin niille vesitilkan. Näitä ei tarvinnut nyt kastella.

Joskus kuulee juttua siitä, että joku sanoo aina epäonnistuvansa kasvien talvettamisessa, vaikka tilan pitäisi olla juuri sopiva siihen hommaan. On niitä epäonnistumisia tullut minullekin (esimerkiksi rosmariinin kanssa onnistuin vasta neljännellä tai viidennellä kerralla). Yleensä kasvit talvehtivat hyvin kunhan vain kastelee niitä oikein talven aikana. Osa kasveista kuolee, jos niitä kastelee liikaa ja osa ei kestä edes pientä kuivahtamista. Talvetuspaikan olosuhteet vaikuttavat kastelun määrään, mutta voisin kertoa tässä, kuinka paljon vettä minulla on kulunut 4-asteisessa, pimeässä kellarissa talvehtivan kasvimäärän kasteluun noin 5 kuukauden aikana. Noin 30-35-senttisissä muoviruukuissa talvehti kaksi isoa terassihortensiaa ja syyssyrikkä, 20-25-senttisissä saviruukuissa kolme verenpisaraa ja kaksi pelargoniaa, samankokoisissa muoviruukuissa afrikansinisarja, lankaköynnös ja koruköynnös, 1-1,5-litraisissa kärhöruukuissa kolme kärhöä ja 7-12-senttisissä muoviruukuissa noin 45 alppiruusun tainta. Näille kaikille on mennyt yhteensä vähän yli 8 litraa vettä, eli keskimäärin vajaa 1,5dl per kasvi, jos oikein laskin. Lisäksi kaksi karjalanneitoa sai ehkä lusikallisen vettä kumpikin koko talven aikana, niillä ei ole talvella jano. Toista ääripäätä edustavat verenpisarat, jotka varsinkin saviruukuissa kasvaessaan kaipaavat enemmän vettä. Kellarissa vesimäärä oli helppo mitata, sillä vein syksyllä sinne melkein täyden kastelukannun ja olen käyttänyt tänä talvena pelkästään sitä kasteluun. Jos teillä on taipumus tappaa kellarissa talvetettavat kasvit liian innokkaalla kastelulla, voitte ensi talvena kokeilla sitä, että mittaatte syksyllä korkeintaan 1,5dl vettä kasvia kohti kannuun ja viette sen kellariin. Hillitsee kummasti kasteluhaluja, jos vesi uhkaa loppua kesken!

Pelkäsin tammikuussa, että koruköynnös valloittaisi koko kellarin ennen kevättä. Nyt sen kasvuvauhti on kuitenkin selvästi hidastunut.

Aurinko paistaa aamupäivisin upeasti olohuoneen ikkunalla roikkuvaan kultaköynnökseen.

Tällaisia jorinoita tällä kertaa. Ihanan aurinkoinen päivä on tänäänkin, vaikka suurin osa siitä meneekin töiden merkeissä. Saa kuitenkin nauttia auringosta edes hetken aikaa auton ratissa. Mukavaa päivää!

Tupsulakkiset krookukset

Sateinen sää on sulattanut lunta ja routaa vauhdilla. Kasveja nousee maasta kiihtyvällä tahdilla ja uusia kukkijoita ilmestyy melkein joka päivä koleasta säästä huolimatta. Isoimmat kukkaryppäät erottuvat jo ikkunoistakin katsottuna ja näkymät paranevat kun lisää kukkijoita liittyy sekaan.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Alida' on aukaissut kukkansa. Tai ainakin luulen, että tämä vaalein on sitä. Kukka on myös hieman isompi kuin noilla "vanhoilla" kevätkurjenmiekoilla.

Aurinkopenkin kukinta näkyy jo aika kauas. Edellisen kuvan 'Alida' erottuu hienoisesti melkein kuvan keskellä. Niitä pitäisi olla useampiakin. Istutin tänne myös 'Frozen Planetia', mutta niiden kukkia ei vielä näy.

Takapihalle syksyllä siirtämäni kevätkurjenmiekat ovat alkaneet myös kukkia. Ihmetystä herättää niiden kavereina olevat krookukset.

Kaikki viime syksynä istutetut krookukset näyttävät tältä. Miksi ne ovat työntäneet heteensä (?) ulos nupusta kuin tupsulakiksi? Aiheuttaako pilvinen ja sateinen sää tällaista?

Pystykiurunkannuksetkin ovat vihdoin vapautuneet lumesta ja alkaneet työntää hauskoja tupsuja lehtikerroksen läpi. Lajike on se kaikille tuttu 'Beth Evans'.

Takapihalta lumet ovat melkein hävinneet... ja juuri lasten pelikentältä eikä kukkapenkistä!

Isoin jouluruusuista alkaa ilmestyä lumen alta. Nuppuja on lupaavasti tulossa.

Varjokujalta löytyi ensimmäinen lehtoimikkä. Sekin puskee mukavan runsaasti nuppuja.

Ei aukea, ei sitten millään tämä sinisävyinen kukkanen. Posliinihyasintilta se näyttää, kun vertaa vierellä oleviin valkoisiin, mutta väri on kyllä selvästi sinisempi. Aurinkoa kiitos, jotta arvoitus vihdoin ratkeaisi!

Osa kärhöistä on jo paljastunut lumesta ja kävinkin eilen illalla tutkimassa niiden tilannetta. Aurinkopenkin tiukukärhö 'Arabella' lähtee kasvuun kymmenen sentin korkeudelta ja myös maanrajassa oli lupaavasti silmuja tulossa. Yhtä loistokärhöä lukuunottamatta muissa ei ollut vielä elämää nähtävissä, tosin nepä eivät saaneetkaan juuri mitään erikoiskohtelua syksyllä. Viime kesänä pation viereen istuttamani kerrannaiskukkainen loistokärhö 'Kaiser' sai syksyllä puunlehtiä ja muutaman kuusenoksan suojakseen. Laskin myös sen versoja alemmas, jotta se saisi mahdollisimman suotuisan ensimmäisen talven. Erityiskohtelu taisi kannattaa, kuten seuraavasta kuvasta näkee.

'Kaiser' oli talvehtinut näin hyvin lehtien ja havujen suojissa. Silmuja löytyi monesta varresta.

Mukavaa viikonloppua!

Lilliputteja

Pari kylmää, märkää ja tuulista päivää pitivät kaikki täysjärkiset ihmiset turvallisesti sisätiloissa. Kaiken sen turhautuneen ikkunastatuijottelun lisäksi tuijottelin taimieni kasvamista ja kylvösten itämistä. Yhtä kylvöruukkua olen tuijotellut varmasti jo kymmeniä tunteja kevään mittaan. Se on juuri se "kaikk' toivo on jo mennyt" -viinirypälerasia, johon ripottelin ensimmäiset keijunmekon ja koruköynnöksen siemenet 1.2. ja seuraavat 15.2. Keijunmekkoja alkoi ilmestyä maaliskuun puolivälin jälkeen ja niitä ilmestyy edelleen lisää, mutta ensimmäisen koruköynnöksen löysin vasta pari päivää sitten. Muistuttakaa ensi joulun alla, että pitäisi alkaa kaivella kylvömultaa ja koruköynnöksen siemeniä esille, jotta ehtivät kasvin kokoisiksi jo ennen kesää.

Siinä se on: tämän kevään ensimmäinen koruköynnöksen taimi. Mittakaavana (ja kameran tarkennusapuna)  tavallinen nuppineula.

Kylvöpurkin toisella reunalla uusimpia keijunmekkoja, sama nuppineula tässäkin kuvassa. Eivät ole isoja nämäkään.

Onneksi maaliskuun puolivälissä itäneet keijunmekot ovat kasvaneet jo näin "jättimäisiksi". Kamerakin ymmärtää jo paremmin, että missä se on se kuvauskohde.

Ehkä noista minitaimista kasvaa vielä sen kokoisia, että tulevan kesän köynnössuunnitelmani eivät mene ihan kokonaan uusiksi. Pitää muistaa lannoittaa näitä vähän paremmin kuin yleensä muistan kasvejani ravita, jos se vaikka vauhdittaisi kasvussa.

Anopilta viime keväänä saamani pasuunakukan taimi vietti talvensa kellarissa ja on ollut sisällä jo pitkän aikaa heräilemässä. Se oli kellarissa tehnyt lupaavat silmut, jotka eivät kuitenkaan lähteneet kasvuun. Sen sijaan melkein kaikki niistä on kuivunut ja karissut pois. Nyt huomasinkin rungon alaosassa pari uutta silmua. Peli ei taidakaan olla vielä menetetty, vaan kepakko vaihtoi suunnitelmiaan ja pitää tarhuria edelleen jännityksessä.

Lupaavamman näköinen silmu kuin ne pois kuivuneet kaverit. Pasuunakukan runko on läheltä tarkasteltuna hauskan nystyräinen.

Viime vuonna 'Patio Red' -paprikan siemenet eivät suostuneet oikein itämään ja sitten viimein kun yksi siemen iti, taimi jurotti kääpiökokoisena ikuisuuden. Tänä vuonna siemeniä iti melkein kymmenen, tosin hyvin eriaikaisesti. Ensimmäiset neljä tainta ovat alkaneet nuppuilla, kaksi seuraavaa ovat parin sentin kokoisia ja loput viskasin surutta menemään. Punertava sävy seuraavissa kuvissa johtuu taimihuoneen kasvivalosta, joka oli pimeinä päivinä melkein koko päivän ajan päällä.

Ensimmäiset nuput nyppäisin pois jo muutama päivä sitten, seuraavat ovat tämän kokoisa.

Jättiverbenoista suurin osa on lähtenyt kasvuun, mutta se isoin, joka näytti talvetuksen aikana lupaavimmalta, ei ole näyttänyt yhtään elonmerkkiä. Se on saanut osakseen pyyntöjä, maanitteluja, suostuttelua, jopa lahjontaa ja nyt viimeisimmäksi uhkailun kompostilla, jos ei pian ala näkyä uutta kasvua.

Tätä risua on tuijoteltu melkein yhtä paljon kuin sitä köynnöskylvöstä postauksen alussa.

Eilen tein jättiverbenalle oikein perusteellisen tarkastuksen ja löysin aivan puskan keskeltä jonkun "roskan", joka ei lähtenytkään puhaltamalla pois. Eikä se liikahtanutkaan, vaikka ohuella risunpätkällä sitä varovasti tökkäisin. Oliko kompostori taas taikasana?

Kameran automaattitarkennus ei ymmärtänyt taaskaan, mihin pitäisi tarkentaa, mutta aivan kuvan keskellä tuon tumman kolmiomaisen varjon kärjessä on vihertävä pallero. Vihdoin silmuko? Näin toivon todella!

Leijonankitojen osalta talvehtimismenestys ei ollut tänä vuonna niin hyvä. Yksi lähti reippaasti kasvuun, mutta ainakin kaksi on melko varmasti menetetty. Kaksi muuta on vähän siinä ja siinä, mutta en ole niille uhrannut enää lämpimiä sisätiloja.

Yksi leijona on keskittnyt versojen pituuskasvun sijaan työntämään uutta alkua kiihtyvällä tahdilla joka oksasta. Jopa puutuneimmista versoista työntyy lehtitupsuja. Vasemmassa reunassa yksi menetetyistä tapauksista ja oikeassa reunassa hollanninurjenmiekkoja.

Uutta kasvua puskee myös syyssyrikkä, jossa alle kaksi viikkoa sitten oli yhtä pienet silmut kuin pasuunankukassa nyt.

Eteisessä on myös pieni kevätkukkaniitty. Sipulithan olisi voinut syksyllä istuttaa tiiviimmin ruukkuihin, mutta halusin, että niitä ei tarvitse ulosistutusvaiheessa alkaa repimään erilleen toisistaan.

Ensimmäiset idänsinililjat ja kevättähdet ovat jo rupsahtaneet, mutta vielä ruukuista puskee uusiakin kukkavarsia.

Ensimmäinen riippapelargonin nuppu lupaa kukintaa jo ennen kesää.

Ihmeen paljon näin pienistäkin nupuista, silmuista ja lilliputtiakin pienemmistä taimista saa iloa. Kuinkahan paljon puutarhasta löytyy ilonaiheita tänään? Aurinkoinen ja edes kohtuullisen lämmin päivä näyttäisi olevan tulossa, joten toiveissa olisi löytää edes muutama uusi piippo ja mahdollisesti ensimmäinen kevätkurjenmiekan nuppu. Uppoaisikohan lapiokin jo syvemmälle kuin kolmeen senttiiin? Aurinkoista sunnuntaita!

Näyttää siltä, että

... pääsiäiseksi on tiedossa pienen pieniä kukkia.

Ensimmäinen kevättähden kukka oli auennut yön aikana.

Valkoinen idänsinililjakin on tehnyt eteisessä suloiset helmiryppäät.

 ... syyssyrikkä on talvehtinut onnistuneesti ja kukkii toivon mukaan komeasti loppukesällä.

Sanokaa, että nämä ovat uuden kasvun alkua eivätkä mielikuvitukseni tuotetta!

 ... loistokärhö 'Kaiser' ilahtui päästessään kellarin pimeydestä varaston puolelle.

Saksien näyttäminen olisi ehkä tarpeen näille kalpeille ja hennoille versoille, mutta en raski: noissa kolmessa pisimmässä saattaa olla kukkanuput latvoissa. Otin myös hortensian varastoon. Nämä olivatkin viimeiset kellarin asukit.

Isoin nuppu on jo raottumassa. Näinköhän siitä tulee pinkki, kerrottu ihanuus, kun on joutunut näin pitkälle kehittymään täydellisessä pimeydessä?

Kasvuvoimasta ja -innosta ei ainakaan ole puutetta!

 ... herukkapensaita pääsee leikkaamaan. Tänä vuonna riittää, että leikkaa vain pari vanhinta oksaa kustakin pensaasta. Viisi vuotta siinä menikin korjatessa edellisen asukkaan jälkiä.

Lunta on vielä, muttei enää pensaiden tyvillä. Tästä punaherukasta lähti kuvan oikeaa alanurkkaa kohti kurotteleva jäkäläinen oksa ja kaksi seuraavaksi vanhinta.

 ... mansikoiden siivoamisen ovat rusakot hoitaneet.

Kuukausimansikat on siististi parturoitu parin sentin sängelle. Työ varmaan viimeistellään heti kun viimeiset jäät sulavat...

 ... raparperi on avantouinnilla, kuten niin moni muukin kasvi puutarhassani.

En tiedä, paleltaako tätä huimapäätä, mutta sen väri sopii ainakin täydellisesti pääsiäiseen.

Tällaisia pieniä aarteita löysin puutarhasta ja eteisestä. Eilen oli niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että lumet hupenivat ihan silmissä. T'änään on "vain" kymmenisen astetta lämmintä, joten saavat lumet tänäänkin kyytiä. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin ehkäpä viikon päästä meilläkään ei ole enää lunta ja maa alkaa sulaa roudasta. Olisi hauska saada syyskylvöruukut varastoon ja päästä jännittämään, alkaako niistä ilmestyä pieniä taimia. Siitä ilosta puhumattakaan, mitä puutarhassa heräilevien kasvien etsiminen tuottaa. Pienien ihmeiden täyteistä pääsiäisviikkoa!

Tammikuun tilannekatsaus

Koko alkuvuosi on päästy ilman ajantasaisia pihakuvia, joten ehkä on aika välillä kurkistaa, miltä meillä näyttää tammikuun puolessavälissä pihalla. Sää on syksyisen lämmin, kostea ja pilvinen, mutta näkymät muuten kovin keväiset.

Kivikkorinteessä näkyy jäähän hukkuneita pallomehipartoja.

Jäätä on toki muuallakin... Tervetuloa ja onnea yritykseen kaupustelijat ilman nastakenkiä!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kuvittelee, että on jo kevät. Muut kärhöt ovat vielä turvallisesti talvimoodissa.

Rusakoiden reitti kulkee kesät talvet varjokujalla. Olen ihmetellyt, miksi ne pomppivat mieluummin käytävän keskellä kuin lumetonta seinänvierustaa myöten. Talon nurkalla on jo kukkapenkki paljastunut eikä mene kauaa kun varjokuja on kokonaan lumeton.

Takapihalla kuvan vasemmassa alanurkassa oleva kukkapenkkikin on jo melkein lumeton. Muuten lunta on kymmenisen senttiä muualla paitsi lasten ja isännän joulukuussa tekemän labyrintin kohdalla. Luumupuissa on vielä valosarjat, mutta etupihalta otin ne pois.

Sivupihallakin on vielä maa valkeana. Eilen oli pikkuisen pakkasta, joten hanki kantoi hyvin Karoa ja lasten traktoria.

Minä kun kuvittelin pääseväni talvella kaivamaan kasvimaalta lumen alta tuoretta vuonankaalia salaattipöytään... Muutaman sentin jääkerros pilasi hyvät suunnitelmat.

Maasta pilkisteleviä piippoja en onneksi vielä löytänyt ja maanpintakin on lumen alla turvallisesti roudassa. Puissa ja pensaissa silmut olivat myös selvästi lepotilaisia, joten ehkä ei ole vielä tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. Tein samalla reissulla tarkistuskierroksen myös eteisessä ja kellarissa talvehtiville kasveille. Eteisen kasveja tuleekin tarkisteltua vähän useammin, kun ovat sopivasti hollilla. Pääsääntöisesti niillä näyttää olevan kaikki kunnossa. Ainoastaan riippapelakuun makuun mieltyneistä kirvoista voi tulla vielä ongelma.

Eteisen nurkassa kasvavat heinät ovat toissasyksynä ostamiani iksioita, jotka nostin syksyllä ruukkuun muka talvehtimaan. Ne pitivät lepokauden kesällä ja lähtivät syksyn tullen uudelleen kasvuun. Koskahan meinasivat kukkia? Iksioiden vieressä pieni jättiverbena ja etualalla pelakuita juurellaan nipin napin hengissä olevia hopeaputouksia.

Kellarissa pari leijonankitaa näyttää oikein hyvältä ja suurin osa aika huonolta. Tässä paras yksilö. Ylivalottunut valkoinen oksa on syyssyrikkä, joka vaikuttaisi olevan toistaiseksi hengissä.

Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun kellarissa on tähän aikaan vuodesta useampana päivänä kylmempää kuin ulkona. Mittari näytti siellä +3 astetta, kun ulkona oli +4 ja vieläkin lämpimämpää säätä on luvattu jopa tänne. Minusta tuntuu, että osa kasveista tietää sen ja kapinoi kellarin pimeyttä vastaan.

Marraskuun lopussa ruukkuihin istuttamani hollanninkurjenmiekat piippoilevat. Kellarin pimeydessä on hankala kuvata, mutta ehkä todistusaineistosta saa selvää.

Hortensia liittyi kapinaan tekemällä ajankulukseen kukkanupun.

Loistokärhö 'Kaiser' johtaa joukkoja. Tämä heräsi viime vuonnakin kellarikärhöistä ensimmäisenä, joten kasvuunlähtö tähän aikaan ei yllättänyt. Näin iso nuppu kyllä tuli aivan puun takaa. Maltan silti mieleni, enkä tuo keisaria sisälle ennen kuin on ihan pakko.

Vaikka ulkona ei olekaan perinteiset tammikuiset näkymät, niin yritän lohduttautua sillä, että jääpähän myyrille vähemmän piilopaikkoja temmeltää tihutöissä. Täällä oli syksyllä myyräkanta aika lailla huipussaan ja paljon niitä on nytkin, joten tuhoja olisi varmasti keväällä paljon, jos olisi normaalimäärä lunta. Näin sähkölämmitteisen talon omistajana säästää myös melkoisen summan sähkölaskussa, kun on lämmintä. Toivon kuitenkin, että pian sataisi sopivan paksulti lunta ja lämpötila kääntyisi pakkasen puolelle. -5 astetta olisi juuri sopivasti, niin loppuisi lasten kurahaalariralli eikä tarvitsisi myöskään pelätä kasvien talvehtimisen puolesta. Toivotaan parasta. Keväällä sen sitten näkee, kuinka käy. Hyvää viikonloppua!