Reissusta lapionvarteen

Loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud'

Tämä heinäkuu on kyllä mennyt minun osaltani melkoiseksi reissaamiseksi mutta nyt ei ole enää pidempiä matkoja tiedossa. Ja onhan matkoilta aina hauska palata kotiin. Nyt oli vielä mukavaa odotettavaa, sillä viikko sitten kasveja viimeistä kertaa ennen matkaa kastellessani toukokuussa hankittu loistokärhön taimi oli juuri raottamassa ensimmäistä nuppuaan. Jännitin kovasti, saisinko vihdoin 'Comtesse de Bouchaud'n ja nyt kun nuppu on täysin auki, niin kyllähän se näyttää oikea lajike olevan. Hieno homma! Kärhö ei kuitenkaan aiheuttanut otsikossa mainittuun lapioon tarttumista, vaan pienet reissutuliaiseni.

Syysvuokot junamatkalla.

Kun Rikkaruohoelämää-blogin Between kertoi kesäkuussa postauksessaan ruukuttaneensa vääriin paikkoihin eksyneitä syysvuokon taimia ja etsivänsä niille uusia koteja, tartuin tilaisuuteen saman tien. Laitoin hänelle sähköpostia, että olen tulossa pääkaupunkiseudulle heinäkuussa ja mielelläni tarjoaisin kodin yhdelle taimelle, jos niitä vielä liikenee. Sovimme treffit ja hieman häkellyin, kun hän toi peräti neljä ruukkua terhakoita syysvuokon taimia. En tiedä, sainko suustani mitään kovin järkevää ulos, kun puolet aivoista alkoi välittömästi pyörittämään istutussuunnitelmia uusiksi ja toinen puoli miettiä, miten saisin kaikki kuljetettua kotiin junassa kaiken muun matkatavaran lisäksi. Onneksi taimilla oli vielä aika pienet juuret, niin sain ne multien karistelun jälkeen sujautettua muovipussissa matkaeväiden päälle olkalaukkuuni. Mullat jäivät sukulaisten parveketomaateille.

Kurjenmiekkojen uudelleenjärjestelyä kärhökaaripenkissä.

Kotiinpäästyäni laitoin vuokot vesiastiaan odottamaan seuraavaa päivää, sillä olimme kotona vasta vähän iltaseitsemän jälkeen eikä silloin enää jaksanut lähteä puutarhatöihin. Pitkän junamatkan aikana olin kuitenkin ehtinyt tehdä toimintasuunnitelman taimien varalle ja lompsinkin seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen istutuspuuhiin. Olin jo aikaisemmin kesällä miettinyt, josko siirtäisin yhden siemenkirjeen kurjenmiekoista parempaan paikkaan. Nyt se tuli tehtyä, sillä kyseisen iiriksen paikka olisi täydellinen syysvuokolle, jos se vain suostuu meillä viihtymään yhtä hyvin kuin Betweenin puutarhassa.

Kurjenmiekan juurella kukkii keväällä hankittu esikko.

Koska kaksi kurjenmiekkamätästä vierekkäin näytti kummalliselta, päätin samalla vaivalla jakaa valkoisen kurjenmiekan kahteen osaan. Nyt samassa kolmen ryhmässä on kaksi valkoista ja yksi utuisen liilansininen kurjenmiekka. Niiden toiselle puolelle jäi muutama esikko ja toiselle puolelle sekä jouluruusuja että esikoita. Kevään ja keskikesän kukkijoita siis. Niiden takana keskellä penkkiä kukkii nyt jättimäinen ranskantulikukka ja kärhöt sekä syysleimut alkavat päästä pian vauhtiin. "Keskipenkin korkeiden" takana etupihan puolella on pioni, tarhakurjenpolvea ja ryhmä punahattuja. Niiden keskeltä vapautui kurjenmiekan lähdettyä tilaa kahdelle syysvuokolle. Istutin isoimman taimista sellaiseen kohtaan, johon se voi viihtyessään jäädä lopullisesti. Sen vierelle istutin pienimmän taimen, jolle mietin uuden paikan sitten, jos se selviää ensi kesään.

Melko tarkasti kuvan keskellä pilkistää syysvuokon lehtiä.

Tarkkaan saa katsoa, jos meinaa syysvuokot erottaa mutta siellä ne ovat ja toivon mukaan myös viihtyvät siellä. Järkeilin niin, että jos punahatut ovat selvinneet tuossa muutaman vuoden, niin pitäisi syysvuokonkin selvitä. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa niille syksyllä vielä kuusenoksan talvisuojaksi. Yhden taimen annoin äidilleni kiitokseksi Karon hoidosta (karvakasa kun oli vanhemmillani täysihoidossa kuukauden yhteen menoon) ja viimeinen meni takapihalle luumutarhaan, johon olin alun perinkin suunnitellut syysvuokon istuttavani. Lämmin kiitos vielä kerran Betweenille taimista, tai siis niiden erinomaisesta kuljetuspalvelusta! Oli mukava tavata edes pikaisesti livenä ja saada kasvot blogiystävälle. Toivottavasti tapaamme vielä joskus paremmalla ajalla.

Edellisen kuvan paikassa kuvaajan selän takana kukkii 'Venosa Violacea'.

Lomareissun aikana tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' oli alkanut kukkia. Luulin viikko sitten nuppujen kuuluvan samaan kohtaan istutetulle loistokärhö 'Blekitny Aniolille' mutta nytpä totuus paljastui. Ei se mitään, kyllä se Aniolkin siellä vielä joskus kukkii. Se nimittäin heräsi Venosan kanssa samaan aikaan. Suurella mielenkiinnolla odotan, kukkisiko myös loistokärhö 'Destiny' vihdoin tänä vuonna. Minusta se lähti samoihin aikoihin kahden muun kanssa kasvuun tai ainakin sen kohdalta nousi versoja. Ennen kukintaa ei vain tiedä, onko kyseessä juuri 'Destiny' vai hieman sivummalle eksynyt toinen kärhö. Omituinen ruskea pötkylä kärhöjen takana on ensimmäistä kertaa kukkiva tummapärskäjuuri.

Tummapärskäjuuri koko komeudessaan.

Hankin tummapärskäjuuren keväällä 2023 ja se oli silloin vain pikkuruinen, yhden lehden kokoinen siementaimi. Vuosi vuodelta lehtiä oli enemmän ja tänä kesänä lehtiruusukkeen keskeltä alkoi kohota kukkavarsi. Ja sehän kohosi kohoamistaan vallan korkeaksi hujopiksi ennen kuin kukkia alkoi aueta. Ensimmäiset kukat ehtivät avautua juuri ennen reissua ja matkan aikana koko kukinto oli auennut. En osaa sanoa, tykkäänkö kasvista vai en, mutta onhan tuo kerrassaan erikoinen ilmestys. Ja uurteiset lehdet ovat hienot varsinkin nyt kun kotilot ovat jättäneet ne paremmin rauhaan. Kukat ovat läheltä nättejä ja niiden väri hehkuu auringonvalon osuessa niihin. Annan siis kasville mahdollisuuden.

Ennen reissua kuvatut tummapärskäjuuren kukat.

Mantsuriankärhö kukkii komeimmillaan.

Joka paikkaan levittäytynyt mantsuriankärhö oli ehtinyt viikossa parhaaseen kukintaansa ja tuoksu nuotiopaikalla on huumaava. Oman lisänsä siihen tuovat tuoksuherneet, joita on lisää kuvan ulkopuolella. Tuoksuherneet ovat kukkineet siemenpalkojen määrästä päätellen runsaasti myös reissumme aikana ja minulla meni aika pitkä tovi napsia ylimääräiset palot pois. Aivan kuvan oikeassa laidassa pilkistelevän sinisen ritarinkannuksen luokse istutin viimeisen syysvuokoista. Sillä on kavereina mm. valkoista isotähtiputkea, loistokärhöt 'Innocent Blush' ja 'Polish Spirit' sekä atsaleoja ja tummanpunainen syysleimu 'Starfire'. Värien puolesta syysvuokon pitäisi siis sopia hyvin myös sinne.

Loistokärhö 'Innocent Blush'

Harson läpi kasvanut tomaatti.

Tietysti reissun jälkeen piti tarkistaa myös kaikki ruukkuistutukset. Pyysin ystävääni kastelemaan kerran tomaatit mutta muut kasvit saivat pärjätä omillaan. Viikolla oli ollut melko viileää, mikä ei yhtään haitannut tällaisessa tilanteessa, kun kasvien piti selvitä monta päivää kastelematta. Viikossa ei tunnu tapahtuvan paljon mitään silloin kun on itse joka päivä paikalla mutta heti kun lähdet pois, niin johan kaikki villiintyy. Tomaatitkin kasvavat varjostamassa olleiden harsojen läpi niin, ettei harsoa saa enää pois repimättä reikää hieman isommaksi. Kaikki tomaattini ovat pensastomaatteja, joista ei tarvitsisi napsia varkaita pois, mutta taidanpa silti käydä jonain päivänä hieman saksimassa viidakoksi villiintynyttä tomaattirivistöä.

Villiä ja vehreää. Hieman liiankin villiä...

Osasyy tomaattien rehotukseen lienee korkeaksi kasvavien tomaattilajikkeiden määrä. Tuli vain kylvettyä keväällä liian monta kookasta lajiketta ja liian vähän matalia. Kun ylhäältä alaspäin riippuvat tomaatitkin ovat kasvaneet massiivisiin mittoihin, ei väliin jää kovin paljoa ilmatilaa. Oikeastaan nyt voisi jo alkaa napsia latvaversoja lyhyemmiksi, jotta tomaatit keskittyisivät kasvun sijaan kypsyttämään kaiken lehtimassan seassa piilottelevat raakileet. Yhdessä amppelitomaatissa olikin jo muutama melkein kypsä tomaatti ja parissa pensastomaatissa alkoi näkyä hienoista värinmuutosta. Nyt kun saisi aurinkoista säätä, niin johan tulisi vauhtia kypsymiseen.

Helokukonharjat kukkivat varjoon nostetussa ruukussa.

Tänä vuonna onnistuin hieman viime vuotta paremmin helokukonharjojen kanssa. Kaksi ruukkuun istutettua kasvia on kasvanut komeasti ja ne kukkivat nyt. Maahan istutetutkin kukkivat mutta ne ovat jääneet taas yhtä pikkuruisiksi kuin viime kesänä. Samankokoisia olivat kaikki taimet, kun alkukesällä niitä maahan istuttelin. Helokukonharja siis viihtyy ruukussa selvästi paremmin kuin kukkapenkissä. Olisipa kiva tietää, mikä noin suuren eron perimmäinen syy on. Tarvitseeko kasvi kenties juurilleen enemmän lämpöä mitä maassa on vai onko hän vain höttöisen säkkimullan ystävä? Saman verran kanankakkaa taimea kohti laitoin maahan ja ruukkuihin, minkä lisäksi olen välillä lorauttanut myös maassa kasvaville helokukonharjoille kesäkukkalannoitevettä.

Tiukukärhö 'Arabella'

Päivän kärhöksi valikoitui tänään aurinkopenkissä kukkiva 'Arabella'. Se on toistaiseksi hieman matalampi kuin viime kesänä, vaikka alkaakin jo ylettää tukensa huipulle. Viime talvi ei tainnut olla ihan 'Arabellan' mieleen ja se pohtikin aika pitkään, noustako vai ei. Nousi kuitenkin lopulta ja vielä aika runsaanakin. Tässähän sillä on vielä loppukesä aikaa kasvaa ja kukkia.

Kärhöjä ja vedenpaisumusta

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075')

Nyt se on kuulkaa loppukesän kärhöjen kukinta-aika kunnolla käynnissä meilläkin. Aika hienoa! Moni kärhöistä nousi tänä vuonna reippaammin kuin viime vuonna mutta muutama on edelleenkin nukuksissa ja aika monta lähti kasvamaan vasta juhannuksen aikoihin tai jopa sen jälkeen, joten ne eivät ainakaan kovin pitkään ehdi kukkia ennen talven tuloa. Onneksi reippaammin kasvuun lähteneet näyttäisivät kukkivan niidenkin edestä.

Tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Aurinkopenkin kärhötuessa PERNILLE aukaisi yhtä aikaa vaikka miten monta kukkaa. Kertarysäyksellä kukintaan taitaa olla hänen mottonsa. Toivottavasti kukinta ei pääty yhtä nopeasti kuin se alkoi. En ole varma, onko PERNILLEN kaverina kasvava tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' hengissä lainkaan. Versoja on kyllä noussut senkin kohdalta mutta kärhöt tuli istutettua melko lähelle toisiaan. Viime kesänä Violette ei ainakaan kukkinut eikä nytkään yksikään nupuista näytä sen nupuilta. Niiden versoja en erota toisistaan, joten on aivan mahdollista, että Etoile vasta kasvaa kaverinsa seassa kohti korkeuksia.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal'

'Rouge Cardinalin' sametinpunaiset kukat ovat haastavia saada kuvattua oikean värisinä. Kärhö on upea ilmestys ja myös luotettava talvehtija. Lisäksi se on ollut ainakin meillä ensimmäisenä kukkivien loistokärhöjen joukossa, joten suosittelen nappaamaan sellaisen ostoskoriin heti kun vain vastaan tulee.

'Rouge Cardinal' ja taustalla ihan vasemmassa reunassa 'Omoshiro'.

Loistokärhö 'Omoshiro'

Loistokärhö 'Multi Pink' ei kyllä ole tänä vuonna kovin kerrannainen.

Istutin 'Multi Pinkin' vasta alkukesällä maahan, joten vaatimaton kukinta sille sallittakoon. Jospa se näyttäisi tulevina vuosina todellisen luontonsa. Sen väri on kyllä kaunis ja sopii hienosti nuotiopaikan mustiin puurakenteisiin. Sen kaverina kasvava 'Skyfall' on yhtä utuisen värinen mutta sävyltään liila. Istutin 'Skyfallin' vasta viime kesänä ja sillä meni hyvin pitkään päästä kasvun vauhtiin tänä vuonna. Viimein lähtempänä juhannusta se vihdoin suvaitsi näyttää nenäänsä ja on nyt lähtenyt rauhalliseen tahtiin kasvamaan. Mitäpä sitä hötkyilemään. Kolmantena samassa seinäkkeessä pitäisi kasvaa 'Madame Julia Correvonin' mutta se on näyttänyt nenäänsä viimeksi kesällä 2023. Olen melko varma siitä, että Madame on ottanut jostain niin nokkiinsa, että on päättänyt hiipparoida kokonaan muille maille. Ehkä hankin joskus uuden tilalle, sillä Madamella on oikein kauniin väriset kukat ja monet kehuvat sen olevan helppo ja varma kärhö.

Lauantai-illan rankkasadetta

Viimeisen parin viikon ajan oli mukavan poutaista mutta nyt Suomen yli liikkuvista saderintamista riitti meillekin vettä kerrakseen. Sääennusteita seuratessani päätin tyhjentää sadevesiastioita puutarhaan niin paljon kuin ehdin, jotta tynnyrit eivät ihan heti tulvisi yli. Yhdistin samaan urakkaan syyslannoitteiden levittämisen aremmille puuvartisille, niin on sekin annettu kerrankin ajoissa. Kasvimaan tynnyri oli jo tyhjentynyt muutama päivä aikaisemmin mutta liiterin nurkan tynnyri oli vielä puolillaan. Sen sijaan liiterin toisen nurkan IBC-kontti oli edelleen täynnä. Meillä ei ole suoraan sen hanaan käypäistä letkuakaan, joten kuskasin kaksi ämpärillistä kerrallaan vettä ympäri puutarhaa.  Kolmensadan litran kohdalla alkoi jo hapottaa ja kun lähemmäs 400 litraa oli kiikutettu vettä, päätin lopettaa homman siltä päivältä. Kengästäkin oli jo pohja irronnut useampi tyhjennysreissu aiemmin.

Kovia kokeneet puutarhalenkkarini.

Ihme kyllä, pohjan puuttuminen ei oikeastaan haitannut kävelemistä. Jalan alle jäävät pikkukivet ja muut kumpareet vain tuntuivat pikkuisen enemmän kuin toisen kengän läpi mutta vielä noilla varmaan muutaman viikon puutarhatöitä tekee... Seuraavana päivänä oli vuorossa vedenkantoa palstalla. Siellä kannoin istutuksille noin 200 litraa eikä kyllä sen jälkeen tehnyt mieli enää jatkaa omalla pihalla IBC-kontin tyhjentämistä. Hyvä, etteivät vesiämpärit tulleet jo uniinkin! Vielä kuitenkin ehdin kantaa muutaman ämpärillisen kontista vettä kasveille ennen kuin lauantai-iltana alkoi vedenpaisumus.

Lauantai-illan, yön ja sunnuntaiaamun aikana kertyneet vedet.

Tänä aamuna yhdeksän jälkeen sade rauhoittui hetkeksi aikaa sen verran, että viitsi lähteä tyhjentämään sademittarin. Päivän aikana satoi edelleen tasaista ja välillä melko reipasta tahtia vielä 25 milliä mutta neljän aikoihin sade alkoi vihdoinkin loppua ja viiden jälkeen aurinkokin hetkittäin pilkisteli nopeasti liikkuvien pilvimassojen välistä. Reipas tuuli kuivatti nopeasti enimpiä pisaroita kasveista, joten pääsin kuvaamaan kärhöjä.

Loistokärhö 'Innocent Blushin' ensimmäinen avautunut kukka oli saanut ikäviä täpliä terälehtiinsä.

Loistokärhö 'Multi Blue' kukkii jo komeasti pation laidalla.

Ensimmäinen loistokärhö 'Beautiful Briden' kukista on melkein auki.

Päivän kärhöksi laitetaan tänään kukintaansa aloitteleva mantsuriankärhö.

Mantsuriankärhö lähti jo alkukesästä kiipeilemään kohti naapuriseinäkettä enkä nähnyt tarpeelliseksi sitä takaisin omalle puolelleen ohjailla. Naapurissa 'Skyfall' ja 'Multi Pink' eivät kuitenkaan saa omaa osuuttaan tänä kesänä peitettyä, joten riittää tunkeutujallekin hyvin tilaa. Kirsikanpunaiset tuoksuherneet tuovat sentään vähän väriä seinäkkeeseen ja mantsuriankärhö hoitakoon vehreyspuolen kun kasvuhaluja kerta riittää. Tässäpä olivat meillä tällä hetkellä kukkivat kärhöt ja nyt vain odotellaan kaikkien pääkukintaa.

Kivikkorinteen toinen kukka-aalto

Kivikkorinteen kesäkuinen vaaleanpunavoittoinen värimaailma muuttui sinisävyiseksi kuun vaihtuessa heinäkuulle. Kovin suunniteltua kyseinen värinvaihdos ei ole ollut, vaan sattumoisin vain kivikkoon on kertynyt sinisiä keskikesän kukkijoita. Tilanne on toki taas muuttumassa, sillä kaukasianmaksaruohot ja ketoneilikat aloittelevat kukintaa ja rinteen päädyssä olevalla niityllä alkavat kukkia myskimalvat ja oreganot. Kurkataan kuitenkin nyt heinäkuun kahden ensimmäisen viikon värimaailmaa.

Etelänmunkki 'Blaulicht'

Etelänmunkit ovat olleet pörriäisten ilona jo vähän yli kaksi viikkoa. Kukinta alkoi aivan kesäkuun lopussa ja melko pian sinisiä kukkapalloja oli auki kymmenittäin. Edelleen kaksi viikkoa myöhemmin kasvustosta näyttää nousevan uusia nuppuja, vaikka seassa onkin jo paljon ruskettuneita kukintoja. Etelänmunkki on ollut kiva tuttavuus ja vaikuttaa viihtyvän mainiosti melkein pelkässä hiekassa. Sen siemenet näyttävät olevan hyvin itäväistä sorttia mutta siitä huolimatta siementaimia ei ole ainakaan toistaiseksi noussut ympäri kivikkorinnettä. Ehkäpä siemenet karisevat lähelle emokasveja tai sitten ne vaativat itääkseen luontoa hallitumpia olosuhteita. Olen itse kylvänyt niitä muiden perennojen mukana hankikylvöinä talvella.

Pari kimalaista etelänmunkin kukilla.

Kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on myös erinomainen pörriäiskasvi.

Heti etelänmunkin vieressä kasvaa toissa kevään siemenkylvöistä tullutta kivikkotörmäkukkaa. Sain siemenet Liisan kasvit -blogin Liisalta, kun teimme siemenvaihtareita. Minulla oli ennen samassa kohdassa kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' mutta se kuoli muutama vuosi sitten ankarana talvena eikä se tehnyt itävää siementä niinä vuosina kun sain nauttia sen olemassaolosta. 'Misty Butterflies' näyttää olevan yhtä innokas kukkija ja myös oikein kaunis mutta väriltään se ei sovi aivan yhtä hyvin vieruskavereihinsa kuin edeltäjänsä. Pörriäiset tykkäävät tästäkin, mikä on kuitenkin pääasia. Lisäplussaa on sekin, että tämä kaikesta päätellen tekee itämiskykyisiä siemeniä ja toivon mukaan kylväytyisi myös omatoimisesti kasvupaikalleen. Törmäkukat ovat yleensäkin suht lyhytikäisiä, joten ei haittaa, jos uusia taimia on tulossa tasaiseen tahtiin.

Omatoimisia tarhakohokkeja.

Tarhakohokki on yksivuotinen koristekasvi, joka näyttää myös viihtyvän hyvin kivikkorinteessä. Olen osan kitkenyt pois mutta osa saa minusta jäädä aivan hyvin täyttämään mahdollisia perennojen kukintataukoja. Etelänmunkin ja tarhakylmänkukan välissä piti olla valkoinen tarhalevisia mutta sehän ei selvinnyt talven yli. Oli siis jopa hyvä, että tarhakohokkeja oli sattunut kylväytymään erityisen tiheään juuri levisian tilalle, niin rinteeseen ei jäänyt aukkopaikkaa. Tarhakohokki on väriltään samansävyinen kuin luonnonvarainen ketoneilikka, jota on rinteen juurella.

Muutama päivä sitten näkymä varjokujaa kohti näytti tältä.

Tarhakeijunkukka 'Hans' houkuttelee myös kimalaisia.

Kivikkorinne on nyt oikea pörriäisten paratiisi, kun pienellä alalla kukkii etelänmunkin ja kivikkotörmäkukan lisäksi myös iso ryhmä tarhakeijunkukka 'Hansia' ja myös nukkapähkämöissä alkaa olla kukkia auki. Kun siirrytään rinnettä alaspäin katua kohti, vastaan tulee myös iso puska loistosalviaa, joka on myös pölyttäjien mieleen. "Nurkan takana" rinteen pitkällä sivulla on toinen ryhmä nukkapähkämöä ja heti sen jälkeen isolla alalla karpaattienkelloa, jossa käy myös melkoinen kuhina. Lisäksi aivan rinteen juurella ja vuosi vuodelta enemmän myös kadun pään nurmikolla on sitä hetki sitten mainitsemaani ketoneilikkaa. Siitä näyttävät pitävän ainakin pienet perhoset ja varmaan siinä muutkin hyönteiset vierailevat.

Rinne melkein kokonaisuudessaan 6.7. kuvattuna.

Kiveyksen koloseen ängenneet sissit.

Ihmeen sitkeä on loistosalviakin, sillä tuo sama kiveyksen rakoseen itsensä lupia kyselemättä tunkenut taimi joutuu joka talvi olemaan melkein paljaana, kun sen päältä kolataan lumet pois. Pari kertaa olen repinyt koko puskan maanrajasta poikki mutta niin se vain tuli aina takaisin entistä runsaampana enkä sitten ole edes viitsinyt nähdä repimisen vaivaa. Sekaan tuppautui yhtä lailla luvatta ketoneilikka ja päivänkakkarakin. Siinäpä kelpo tervetuliaiskimppu pihaantulijalle. Siinäpähän sitten kukkivat siihen saakka kun saan aikaa ja inspiraation jatkaa viime kesänä aloittamaani pihakiveyksen tasoitusurakkaa. Eli siis koko homman purkamista, tasoitusta ja uudelleenladontaa. Silloin lähtevät niin rikkaruohot kuin salviatkin.

Karpaattienkelloja ja ihan rinteen yläreunassa vähän alppiasteriakin.

Alppiasteri aloitti kukinnan kesäkuun puolivälin aikoihin ja näyttää lopettelevan nyt kun karpaattienkellot ovat komeimmillaan. Pitänee laittaa muistiin, että alppiasteria kaivattaisiin kivikkorinteeseen lisää. Rinteen ensimmäinen isompi kukkapläjäys kun ajoittui touko-kesäkuun taitteeseen ja kesäkuun parille ensimmäiselle viikolle ja sen jälkeen oli aika hiljaista kukinnan suhteen heinäkuun alkuun saakka. Tosin hopeahärkit, kangasajuruohot ja ilmeisesti myös keltamaksaruohot kukkivat kesä-heinäkuun taitteessa juuri oman reissuni aikaan, eli täysin kukatonta ei ole ollut missään vaiheessa. Joka tapauksessa suht pitkään kukkiva alppiasteri sopii varmasti joukkoon vallan mainiosti.

Kukkivia kattomehitähtiä ja kamtsatkanmaksaruoho sekä vähän kitketttävää.

Kivikkorinne on ollut aika vaivaton hoidettava mutta kamtsatkanmaksaruohon lähettyviltä taisi kitkeminen unohtua alkukesän kitkentäkierroksella. Perusteellisempi nosto-operaatio lienee tarpeen, sillä maksaruohon seasta näyttäisi nousevan punatähkän taimikin. Sille löytyy kyllä parempiakin paikkoja kasvaa, sillä pari metriä taaempaa kaivoin syksyllä isotähtiputkia ja oreganoja pois eivätkä niiden tilalle istuttamani keltatörmäkukan taimet tainneet selvitä talven yli. Vanha puska onneksi selvisi ja on nyt nupullaan. Hyvä niin, sillä ilmeisesti joku rastas oli käynyt mylläämässä taimivauvalassa reissuni aikaan ja tuhonnut mm. törmäkukan taimia. Ei auta kuin kasvattaa uusia ensi keväänä. Onneksi törmäkukat saattavat kukkia jo ensimmäisenä vuotenaan, jos aloittaa esikasvatuksen varhain.

Rinteen alkupää tähän aikaan heinäkuuta.

Päivän kärhönä on 'Multi Blue' tuoksuherneiden kanssa.

Kivikkorinteessä ei kärhöjä ole, joten joudumme hyppäämään patiolle saakka. Loistokärhöistä 'Multi Blue' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Ensimmäinen nupuista aukesi 9.7. ja nyt kukkia on jo monta auki. Niiden kaverina kukkii liilan ja violetin sävyisiä tuoksuherneitä ja yksi hyvin tummanpurppurainen 'Spencer Beaujolais'. Hauskasti kaikki tummemmat sävyt sattuivat vasempaan reunaan, jossa kasvaa vaaleanliila loistokärhö SAMARITAN JO ja oikeassa reunassa on pelkästään 'Multi Bluen' värisiä sekä hempeän vaaleanliiloja tuoksuherneitä.

Viikossa tapahtuu paljon

Kurjenmiekka vesipisaroiden koristamana.

Yksi puutarhani kauneimmista kurjenmiekoista oli päättänyt avata ainokaisen kukkansa juuri silloin kun olin viikon poissa kotoa. Onneksi sattui olemaan viileä sää, niin ehdin näkemään kukan parhaimmilleen avautuneena, kun heti ensitöikseni kipaisin kuvaamaan kyseisen kaunottaren. Olin ennen reissuun lähtöäni huomannut toisessa kurjenmiekassa nuppuja, joten osasin aavistella, että utuisen siniliila iiris saattaisi myös kukkia piakkoin. Harmikseni se ei ole yhtä innokas kukkija kuin seuraavan kuvan valkoinen kurjenmiekka, joka on samasta siemenerästä aikoinaan kylvetty.

Tässä kurjenmiekassa oli jo monta kuihtunutta kukkaa.

Melkein tekisi mieli siirtää sininen kurjenmiekka valkoisen viereen, jos vaikka sininenkin sitten innostuisi kukkimaan yhtä runsaasti. Ei niillä kyllä ole kuin pari metriä välimatkaa nytkään mutta sinisellä on ympärillään paljon kookkaaksi kasvavia kasveja, jotka saattavat sekä varjostaa liikaa että viedä voimia. Suht matalana se olisi myös paremmin edukseen vähän lähempänä kulkuväylää ja valkoisen vieressä olisi sopivasti sille tilaakin. Taidanpa laittaa siirto-operaation vakavasti harkintaan. Kurjenmiekkojen kukkia on tulossa lähiaikoina lisää, sillä molemmat vanhoista valkoisista siperiankurjenmiekoistani on päättänyt kukkia ja nuppujen määrästä päätellen vieläpä aika runsaasti. Onneksi en hävittänyt ihan kaikkia niistä. Vielä kun loput kaksi itse kylvetyistä innostuisi myös kukkimaan mutta se taitaa olla turha toivo ainakin tämän kesän osalta.

'Elina'-pioni oli saanut seuraa kärhöstä.

Sen lisäksi, että sade oli kaatanut pioneita pitkin pituuttaan, yksi perintöpioni 'Elinoista' oli saanut painolastia loistokärhö 'Jan Pawel II':n versosta. Kun puutarhuri on poissa, kärhöt lähtevät karkuteille. Aika monta kärhönversoa sain ohjailla takaisin tukiaan kohti. Pionin sekaan karannutta en edes lähtenyt irti repimään. Kukkikoon aikanaan pionin päällä. 'Elinan' takana vaaleanpunainen varjolilja on aloittanut kukinnan sointuen lähes täydellisesti pionin väriin.

Takapihalla myös valkoiset varjoliljat kukkivat.

Aurinkopenkin itse risteytetty 'Minna-Elina'-pioni oli ennen reissuani aloittelemassa kukintaa.

Menetin tänä vuonna aurinkopenkin ja pensasryhmän pionien pääkukinnan melkeinpä kokonaan. Matkalle lähtiessäni ensimmäiset kukat olivat avautuneet mutta suurin osa päänupuista oli vasta avautumaisillaan. Kotiin tultuani sain viettää hyvän tovin saksien ruskettuneita ja sateista lähmääntyneitä kukkia pois.

Kauniisti pionit olivat varmasti kukkineet ruskettuneista kukista päätellen.

Täytyy kyllä sanoa, että yleisilme virkistyi toimenpiteen seurauksena kummasti ja vielä jäljellä olevat sivunuput pääsivät nousemaan korkeammalle. Kuihtuneista kukista pystyin kuitenkin päättelemään sen, että 'Minna-Elinan' lopullinen kukan malli ja koko on selvästi nyt saavutettu. Kukinnan alussa leveän lautasmainen kukka kasvaa korkean kerrannaiseksi, melkein pallomaiseksi. Korkeutta pionilla on selvästi vähemmän kuin vieressä olevalla vaalealla 'Katharina Fontijnilla', mikä tekee siitä hieman helpomman tuettavan.

Pitsipihlaja

En tiedä, johtuuko pitsipihlajan hirmuisen myöhäinen kukinta-aika nuoresta iästä vai jostain muusta mystisestä syystä mutta vihdoin senkin nuput ovat auenneet. Luulin jo, että se kuivattaisi nuppunsa jo alkumetreillä, kun ne eivät alkaneet aueta edes silloin kun muut pihlajat olivat jo kukkineet. Tuoksua noin pienessä määrässä kukkia ei juurikaan tuntunut, joten joudun odottelemaan tulevia vuosia. Yksittäisen kukan koko näytti minusta olevan pikkuisen suurempi kuin tavallisella kotipihlajalla mutta vertailukohtia ei tosiaan nyt ole.

Ensimmäiset tuoksuherneet kerätty maljakkoon.

Pari tuoksuhernettä kukki jo pari päivää ennen reissuunlähtöä mutta nyt useammassa oli kukkia. Toistaiseksi jokainen kukkiva tuoksuherne on tehnyt ilahduttavan pitkät kukkavarret; jokaisessa oli vähintään 25cm:n pituiset, joissain jopa yli 30-senttiset. Sellaiset saa aseteltua ihan maljakkoonkin pienimmän juomalasin sijaan. Monena vuonna tuoksuherneiden värimaailma on ollut enimmäkseen hempeän vaaleanpuna-kirsikanpunasävyinen valkoisella höystettynä mutta tänä vuonna halusin vahvempia värejä. Muut ovat omista siemenistä kerättyjä mutta kuvan luumunsävyiset ovat 'Spencer Beaujolais' -lajiketta, jota kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Hempukka vaaleanliila oli kiva yllätys vahvempien sävyjen seassa. Valkoista on tänäkin vuonna mutta ne eivät ole vielä alkaneet kukkia.

Astetta villimpi valkosipuli

Valkosipulin kiekuraiset skeipit (kiepit, kukkavarret, miten itse kukin niitä haluaa kutsua) saavat joka kesä hymyn huulille. Miten ne osaavatkin tehdä niin taiteelliset kiekurat? Tänä vuonna kuitenkin yksi oli nostanut kiekuraisuuden aivan uusiin sfääreihin. Mikä lie kasvuhäiriö tullut sille? Kukkavarsiakin kun oli kaksin kappalein. Toinen valkosipuli oli tehnyt maasta lähtien kaksi vartta, joihin kumpaankin oli tullut normaali skeippi. Keräsin kaikki skeipit pois ja pätkin paistinpannulle. Herkkua niin siltään kuin muun ruuan seassa.

Samettikukkia kasvulavojen reunassa.

Kirpat, kaalikoit ja ties mitkä ovat popsineet kyssäkaalien lehdet reikäisiksi mutta itse kyssät näyttävät toistaiseksi olevan koskemattomia. Ehkä violetti väri hämää tuholaisia. Sen sijaan sametti-, kehä- ja hunajakukka tai tomaatti ovat tehottomia sen suhteen. Yhtä reikäisiä ovat ne lehdet, jotka ovat muiden kasvien seassa kuin nekin, jotka ovat kauempana hämäyskasveista. Sammarit ovat sekoituspussista ja osa omista vanhoista siemenistä ja sekä kukan värejä, malleja että kokovariaatioita on ihan laidasta laitaan. Pitää laittaa jossain vaiheessa kuvakavalkadia sammarivalikoimasta.

Palsta oli villiintynyt niin hyvässä kuin pahassa.

Kävin eilen puuhailemassa muutaman tunnin viljelypalstallakin. Vaikka kävin siellä muutama päivä ennen reissua kitkemässä isoimmat rikat ja ohjailemassa mm. herneenversoja tukiinsa, oli puolentoista viikon jälkeen iso urakka odottamassa. Tulipahan tutustuttua moniin rikkaruohoihin, joita ei omalla tontilla ole näkynyt. Iloinen yllätys olivat kollaasin vaaleanpuna-valkokirjavat perunankukat (lajike Acoustic), jotka olivat kuin kauniita kuin korut. Yhtä iloista oli se, että suurin osa palstalle istutetuista tai kylvetyistä kasveista oli lähtenyt kasvuun. Valkokaalit olivat verkosta huolimatta reikäisiä, mikä ei yllättänyt. Lapsetkin olivat jo kesäkuussa listineet kaalikoin toukkia kaaleista mutta eihän niitä kaikkia huomaa millään. Luultavasti verkko ei ole ollut joka kohdasta riittävän tiukasti maata vasten tai toukkia listiessä aikuisia koita pääsi livahtamaan lisää apajille. Sipulit, porkkanat ja perunanvarret kasvavat lupaavasti ja myskikurpitsat ovat alkaneet kukkia. Maissit ovat vasta polvenkorkuisia, joten epäilen kovasti, ehtivätkö ne tehdä yhtäkään tähkää. Katsotaan...

Päivän kärhönä 'Arabella'

Loppukesän kärhöistä tiukukärhö 'Arabella' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Pari loistokärhöä on myös viittä vaille avannut ensimmäiset nuppunsa. Kitkettävää on runsain määrin, joten nyt lähden seuraavaksi jatkamaan sitä urakkaa. Tulevilla heinähelteillä se homma ei ehkä innosta niin paljoa kuin nyt, kun lämmintä on "vain" 24 astetta.