Viides huti ja projektia pukkaa

Koska kukkii? -haaste on osaltani päättynyt ja on aika tarkistella, kuinka veikkausten kävi. Kuten otsikostakin jo voi päätellä, ei yhtään nappiosumaa sattunut kohdalle, mutta hauskaa oli jännätessä, kuinka arvaukset osuvat kohdilleen.

Viimeisin veikkaamani kukka oli tete-narsissi, jonka arvelin aloittavan kukinnan 9.5. Tämä osui arvauksistani lähimmäksi ja meni vain päivällä pieleen: 10.5. aukesi tämä ensimmäinen kukka.

Huhtikuun helleaalto vauhditti alkupään kukkijoita niinkin paljon, että kevätkurjenmiekat aloittivat kukinnan 21.4. (veikkaus 26.4.), krookus 22. tai 23.4. (veikkaus 26.4.) ja posliinihyasintti 25.4. (veikkaus 28.4.). Lehtoimikän veikkasin kukkivan myös 28.4, mutta juuri silloinpa sää vaihtui jäätävän kylmäksi ja nuput tarkenivat aueta vasta 6.5. Kyllä se vaan sää vaikuttaa todella paljon kukinnan ajankohtaan näin keväisin. Veikkaaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että ehkäpä laitan haasteen liikkeelle ensi vuonnakin. Ehkä se pitää tehdä jo helmikuun lopulla, niin ehtivät kaikki halukkaat osallistua.

Taitaa olla joku menneiden joulujen jouluhyasintti tämä. Onpa vain sattunut aika veikeä kombo hiljalleen lakastuvien 'Frozen Planetien' kanssa. Keittiön ikkunasta samaan näkymään osuvat vaaleanpunaiset kevättähdet.

Aurinkopenkistä alkaa olla kevätkurjenmiekkojen loistokkain kausi ohi, vaikka vielä jokunen myöhempään noussut yksilö availee nuppujaan. Takapihalla sen sijaan ne ovat vasta aloittelemassa kukintaa. Olen iloinen siitä, että aurinkopenkin lisäksi myös takapihalla on kevätkurjenmiekoille mieluisia kasvupaikkoja. Ne näkyvät nimittäin kivasti olohuoneen ikkunasta. Kukkasipulien istuttaminen on niin tympeää touhua syksyllä, että mieluummin annan sipulien ja mukuloiden hoitaa lisääntymisen itse. Seuraavassa kuvassa olevia purppuraisia nimettömiä kevätkurjenmiekkoja oli viime vuonna kukassa 11 kappaletta. Nyt laskin nuppuja ja kukkia olevan 13 kappaletta ja lehtiäkin on selvästi viime vuotta enemmän. Näkee selvästi, että alkuperäiset mukulat ovat tehneet vierelleen toisen tai jopa pari pienempää mukulaa. Istutin syksyllä metrin päähän 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksen, jotta pääsen vertaamaan kukkia keskenään. 

Näiden piti olla 'Harmonya', mitä selvästikään eivät ole. Seassa oli viime keväänä yksi tummansininen, mutta sitä ei vielä näy. Siitä kuitenkin arvelin, voisivatko nämä olla 'Purple Hill' -lajiketta.

Toissailtana katselin ikkunasta pihalle ja bongasin kutsumattoman vieraan. Puuvartisissa on vielä verkot paikoillaan, mutta yksi mätäs krookuksia ja muutama tulppaanirypäs ovat ilman suojia. Ja nuo edellisen kuvan kurjenmiekat kivipolun vierellä.

Onneksi rusakko tyytyi tällä kertaa laiduntamaan harvaa heinää ja sammalen seasta nousevia voikukan lehtiä, ja painui nurmen leikattuaan takaisin metsään.

Näittekö muuten pari kuvaa taaksepäin alppiruusun ja istumakiven välissä tämän vanhimman jouluruusun? Varsia nousee vähintään 30cm:n levyiseltä alueelta ja koko puskan leveys on ainakin 60 senttiä.

Toinenkin vieras piipahti melkein tontilla. Olin Karon kanssa iltakierroksella kun molemmat kuulimme rapinaa metsästä. Karo kävi nopeasti vilkaisemassa siiliä, mutta malttoi kuitenkin tulla takaisin omalle pihalle rapistelijan olemuksen tarkistettuaan.

Äitienpäivänä oli niin kylmää, ettei mistään pikkunäpräämisestä tullut mitään. Marjapensaat leikkasin ja totesin siinä samalla, että kylmä viima puhaltaa suoraan vaatteiden läpi. Niinpä päätin jatkaa lokakuussa ex tempore aloitettua projektia. Sain nimittäin syksyllä päähäni kaivaa nurmikossa olevan kumpareen kohdalta jättikiven esille ja tehdä sille jotain. Suunnitelma on jalostunut talven ja kevään aikana sen verran, että erillinen ellipsinmuotoinen matala kukkapenkki kärhökaaren eteen on hylätty. Sen sijaan päätin laajentaa vähän kärhökaaren etureunaa ja yhdistää kärhöportin alta ja kompostoreilta tulevat polut samaan lähtöpisteeseen. Tasapintaisia kiviä ei ole riittävästi päällystämään kaikkia polkuja, joten päädyin tekemään nurmikon ja polkujen kohtauspisteeseen isoista luonnonkivistä "lähtötasanteen". Majaan johtava polku tulee hiekalle, sillä se jatkuu kärhöportin jälkeenkin hiekkapintaisena. Kompostoreille johtava polunpätkä taas oli jo ennestään kivituhkalla ja betonilaatoilla, joten se tulee jatkumaan samanlaisena. Samalla suunnalla on myös puutarhavarasto, joten polulla liikutaan paljon edestakaisin ja sen pitää kestää myös painavan kottikärryn alla. En usko, että erilaiset polkujen pinnoitteet häiritsevät loppujen lopuksi silmää kovin paljoa. Enemmän sen sijaan arveluttaa, miten penkin keskelle jäävä kärhöportti istuu maisemaan. Pitää tämä kesä katsella ja toivoa, ettei asiasta tule ongelmaa. Kuutta kärhöä en nimittäin ala siirtämään tuosta mihinkään!

Puolet alueesta on jo kaivettu, puolet vielä työn alla. Homma kävi nopeasti, kun isäntä tuli avuksi kaivamaan. Kivien edessä on muutama kaivetulta osuudelta irrotettu nurmipalanen ja verkko suojaamassa juurtumista.

Jotta puutarhakomposti ei täyttyisi jo heti tässä vaiheessa ääriään myöten täyteen nurmimättäistä, tarkistin jokaisen irrotetun palasen ja nypin niistä voikukat, rönsyleinikit ja apilat pois. Keräsin puhdistetut mättäät yhteen kasaan, jotka istutan hiekka- ja kivituhkakasojen alla kuolleen nurmikon tilalle. Siirtonurmikkoa omalta pihalta siis. Kaivannosta nousi myös valtava määrä kiviä, jotka lajittelin saman tien kolmeen kasaan: polkukelpoisiin, kasvimaan rajauksiin sopiviin ja epämääräisiin pikkukiviin. Harmillisesti kolmas kategoria on aina se suurin ja käyttökelpoisia on maksimissaan neljäsosa kaikista maasta nousseista kivistä. Ei auta kuin kaivaa lisää. Jos olisin ollut fiksu, olisin eilen istuttanut kaikki kasassa odottelevat nurmimättäät paikoilleen, jotta ne olisivat saaneet vauhtia juurtumiseen ennen tämän päivän sadetta. Ei vain tullut mieleenkään, kun tuli inspiraatio kylvää kasvimaalle yhtä sun toista hyötymään myös alkavista parista sadepäivästä. Eipä kyllä aikakaan riittänyt ihan kaikkeen. 

Entinen penkin linja meni ihan vasemmassa reunassa näkyvien rönsyakankaalien ja kärhöportin etureunan kohdalta. Etureunaan tuli neljä pensasmustikkaa ja pieni palanen verkkoa ohjaamaan neli- ja kaksijalkaisia juoksijoita.

Laajennusoperaation ansiosta sain siirrettyä kärhökaaripenkin takaosasta pari pensasmustikkaa valoisampaan etulaitaan, joten nyt kaikki pensasmustikat ovat samalla puolella penkkiä. Helpottaa jänisverkkojen virittelyä kun saa kaikki samaan pakettiin. Toissa syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu tuli aivan liian lähelle paria pensasmustikkaa, sillä puulle suunnitellussa istutuskohdassa tulikin jättikokoinen kivi vastaan. Nyt sain mustikoita siirrettyä kauemmas luumupuusta, vaikka kyllä ne silti aikaa myöten hyvin lähelle toisiaan leviävätkin. Uskoisin niiden kuitenkin pärjäävän, kun saavat jo näin alusta alkaen totutella elämään rinnakkain. Minua on myös pitkään häirinnyt ennen suorassa rivissä olleet komeamaksaruohot. Ne vain tuntuivat olevan aina väärin. Siirsin yhden, lohkaisin toisesta puolet ja ne istuttamalla sain kolmiomaisen ryhmän mustikoiden ja pionin väliin. Tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaisi toimivan ainakin vähän entistä paremmin. Väliin jäi vielä tilaa daalialle ja muille kesäkukille. Ainakin leijonankitaa ja astereita olisi tyrkyllä tuohon, ehkä myös jotain suorakylvettävää lajia. Maanpeitoksi taidan levittää rönsyakankaalia, sillä se toimii todella hienosti mustikoiden syysvärityksen kanssa.

'Sinikan' juurella on jo lupaava kevätkukkalämpäre. Krookus 'Vanguard' ja kevättähdet sopivat kauniisti yhteen. Valkovuokot ja helmililjat jatkavat kukintaa näiden jälkeen.

Lumien sulettua huomasi hyvin, että rönsyakankaalit ovat verkon vierestä melko suurelta alueelta ruskettuneet. Lapioin talvella muutaman kerran lumia vähemmäksi verkon ympäriltä, jotta rusakot eivät pääse luumupuun kimppuun tai kaivamaan mustikoita hangen alta. Uskoisin akankaalin kuitenkin versovan uudelleen juuresta ja äkkiä nuo elävät osat peittävät kuivahtaneet alueet. Akankaalit myös lähentelevät turhan innokkaasti muutamaa pensasmustikkaa, joten saan paikkataimia varmasti aivan riittävästi. Saa nähdä, kuinka nopeasti tuo uusi työmaa tästä edistyy. Vapaapäiviä on nimittäin tuskallisen vähän verrattuna työn määrään. Keväällä on paljon kiireellisiä pikkuaskareita, jotka kiilaavat uuden istutusalueen kaivamisen edelle ja työpäivän aikana ei ehdi tekemään juuri muuta kuin kastelemaan esikasvatettavat tai tekemään pikaisesti jonkun pikkujutun.

Yksi pikkujutuista olisi korjata talven aikana ränsistynyt keijupuutarha, jotta keijut pääsisivät muuttamaan kesäkotiinsa. Kasvit sen ympärillä alkavatkin jo nousta.

Kivikkorinteen vähäistä kukintaa. Kevättähtiä pitäisi käydä istuttamassa tänne vielä lisää, vaikka leviävät ne aika kiitettävästi ihan omine aikoineenkin.

Lasten äitienpäivälahjat: esikoiselta kaulakoru, kuopukselta paperimassasydän. Kuopus jo paljasti, että sydämen sisään on leivottu kolme siementä, joten sehän piti sitten istuttaa ruukkuun. Jännittävää odotella, mitähän sieltä nousee.

Tänään onkin ohjelmassa viimeisten esikasvatettavien kylvöt. Havahduin eilen siihen, että kurkku ja kesäkurpitsa ovat edelleen kylvämättä. Taidan myös laittaa muutamia salkopapuja esikasvamaan, niin saa satoa aikaisemmin. Vahapavut kasvavat niin nopeasti satokokoisiksi, että kylvän ne suoraan maahan. Taimikaaos sisällä on helpottanut, sillä osa kesäkukista ja muutama sellerintaimi ovat siirtyneet kokopäiväisesti ulos. Arimmat tietysti minikasvarin suojiin  kun sieltä vapautui tilaa ulkoilmaan tottuneiden kasvien siirryttyä taivasalle. Niinpä eteiseen siirtyi sisätiloista osa tomaateista ja kelloköynnöksistä sekä uusi lasti kesäkukkia. Onnen päiviä nämä kun sääennusteissa ei enää näy kylmiä öitä!

Hamsterin puutarhassa kevät etenee

Narsissi 'Apricot Whirl' ja kevään ensimmäinen kimalaiskuningatar.

Kevät etenee oikein kohisemalla meilläkin. Pääsiäisviikonloppuna kuulin ensimmäisen peipon laulavan ja nyt niitä on jo monta kilpaa lurittelemassa. Mustarastaat aloittivat laulunsa selvästi normaalikevättä myöhemmin, mutta ehkä tässä on saanut parisen viikkoa niiden konsertointia kuunnella. Hippiäiset piiskuttavat, kuusitiaiset rakentavat pesää pönttöön ja tänään näin ensimmäisen kimalaisen ja nokkosperhosenkin. Nyt sille ja kumppaneille on edes pikkuisen evästä tarjolla, sillä lapsille uusia kurarukkasia hakiessani törmäsin heti myymälän ovella pääsiäissesongista jääneisiin sipulikukkiin. Puoleen hintaan lähti muutama ruukku meillekin, vaikka olin etukäteen päättänyt, etten hanki mitään.

Ensimmäisen kuvan narsissin lisäksi ostin yhden ruukun valkoista helmililjaa ja kolme ruukkua tete-narsisseja.

Hitusen reilulla kolmella eurolla sain vähän väriä ikkunan eteen. Vesiastiaa ei ollut lähellä, joten laitoin ruukkujen pinnalle lunta kostukkeeksi.

Sisälläkin kukkii: pääsiäisvieraat toivat tulppaaneja ja isäntä oli löytänyt sävyyn sopivia narsisseja.

Lämpötilat ovat sääennusteissa sen verran lupaavia, että rohkenin jättää ensimmäisiä kasveja jo ulos yöksi. Ulkovaraston rappusella alppiruusut ja syyssyrikkä ovat olleet nyt kaksi yötä pihalla yksinkertaisen harson alla. Päiväksi otan harson pois syyssyrikän päältä ja raotan sen verran alppiruusujen kohdalta, että ilma vaihtuu. Päiväulkoiluun pääsevät ulkovarastosta harson alle muratit, lankaköynnös sekä koruköynnös, ja ilman mitään suojauksia hortensiat ja kärhöt. Varaston rappuselle ei paista kuin hetkittäin aurinko suoraan, joten loppuviikosta harsoa ei varmaan tarvitse enää millekään kasville päiväsuojaksi.

Ei ole kovin kummoista turvaväliä kasvien ja lumihangen välissä. Sisällä esikasvatettuja taimia en tähän toisi, mutta nämä kylmässä talvehtineet eivät moista hätkähdä. Kompostori pöhisee oikein mallikkaasti reilussa 55 asteessa.

Ja siellä kompostorin ja syyssyrikän välissä alppiruusut köllöttelevät suoralta auringonpaisteelta suojassa.

Nyt jos joku hyvin tarkkaavainen ja hyvämuistinen ehti ihmetellä, missä ne tuoksuherneet ja lukuisat perennantaimeni ovat, niin ne siirsin kasvimaalle. Sain isännältä tässä aikaisemmin keväällä syntymäpäivälahjaksi kaksi lavakaulukseen sopivaa minikasvihuonetta ja kasasin ne lasten kanssa pääsiäisenä. Tai ehkä ne ovat ennemminkin vain tukikehikolla varustettuja muovihuppuja. Joka tapauksessa olivat toivottuja ja pääsivät heti käyttöön kun vain tarpeeksi lunta suli tieltä pois. Toinen kasvihuoneista pääsi sulattamaan ensimmäistä lumesta paljastunutta kylvölaatikkoa. Toiseen taas vein eilen tuoksuherneet, helmililjat ja melkein kaikki perennantaimet ja hyvin menneestä ensimmäisestä yöstä rohkaistuneena tänään vielä yhden laatikollisen perennantaimia. Varmuuden vuoksi jätin myös ämpärillisen ränneistä kerättyä vettä hupun alle, sillä öisin on vielä pikkupakkasia ja aurinko alkaa paistaa kasvimaalle vasta puoliltapäivin.

Vähän vielä pitää odotella ennen kuin kasvimaa on sula. Ripottelin jo hupun alla olevaan lavaan etanaraetta mahdollisten talvehtineiden etanoiden iloksi ja ehkä jo ensi viikonloppuna pääsen kylvämään mustajuurta.

Toinen "mökki" pääsi seinän varteen. Yön jäljiltä muovi on aivan huurussa. Vedin kuvauksen ajaksi harson sivuun, mutta päivällä harso saa olla katon päällä varjostamassa ja yöllä kokonaan päällä.

Tältä näyttää sisällä. Taimet pärjäsivät hyvin hupun ja harson suojissa, vaikka yöllä oli ollut pari astetta pakkasta. Etualalla vielä muutama itämätön perennakylvös.

Kivikkorinteen vanha osa on varmasti parin päivän päästä kokonaan sulanut, kuten myös pihakiveys.

Sinilemmiö on talvehtinut taas erinomaisesti. Tämän päälle nostin lunta ja jäätä suojaamaan auringolta.

Sisälle mennessäni silmiin osui hentoa viherrystä kevätkurjenmiekkojen kohdalla.

Nyt kun bongasin ensimmäiset kevätkurjenmiekat, tajusin, että ne aloittavat näillä keleillä varmasti kukinnan aivan pian. Tulikohan lapioitua vähän liikaa lunta pois niiden päältä? Veikkasin nimittäin, että ensimmäinen niistä kukkisi vasta 27.4. Ja yhdestä keltaisen nurkan krookuksista pilkisti työpäivän jälkeen jo nupun kärkeä, joten niidenkin kukinta alkaa paljon ennen 26.4, jota veikkasin ensimmäisen kukan aukeamispäiväksi.

Kyllä vain! Sieltä noustaan jo ihan joukolla esille. Ei kyllä mene viikkoa näillä eikä ensimmäisellä krookuksellakaan kukinnan alkuun. 

Nyt piisaa vauhtia!

Pikapäivitys puutarhasta

Puutarhantäyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Puuhaa on ollut jos jonkinlaista, mutta valmista ei ole tullut kuin pienestä osasta. Kamera ulkoilee tähän aikaan vuodesta joka päivä, joten tässä pieni kuvakierros puutarhasta.

Kimalaiset ovat löytäneet etelänkevätesikot.

Ihan kuin näistäkin olisi osa hävinnyt talven aikana. Kevätkaihonkukatkin aloittelevat vihdoin kukintaansa.

Kivikkorinteessä tarhakylmänkukka nostelee pehmoisia nuppujaan.

Kuka kippasi syksyllä kivikkorinteeseen kivikuorman juuri helmililjamättään päälle?

Pikkuniityllä kukkii muutama idänsinililja. Viime keväänä tänne siirretyt etelänkevätesikot hävisivät talven aikana. Ei taida olla niille mieleinen paikka.

Ensimmäiset narsissit kukassa! Takanurkassa tete-narsissit ovat runsastuneet kivasti.

Kaikki kukassa olevat balkaninvuokot samassa kuvassa.

Olen ahertanut muutaman päivän vanhalla kasvimaalla. Kun varjoisimman osan kasvilavat lähtivät, tuli sinne tilaa uudelle kukkapenkille. Pallottelin pitkään, teenkö keijunmekoille oksista kaaren muotoisen seinäkkeen vai risumajan, ja tänä aamuna päädyin kokeilemaan majanrakennusta. Testaan tänä kesänä, miltä hökötys näyttää ja tuntuu, ja päätän viimeistään ensi talven aikana, tuleeko tilalle tukevampi ratkaisu vai jotain aivan muuta. Lapsista maja oli ainakin hauska idea ja kovasti utelivat, milloin kasvit ovat kasvaneet seiniksi ja katoksi. Puutarhakompostin valmis multakin on vihdoin melkein tyhjennetty. Siitä on saanut lapioitua vain pari kottikärryllistä päivässä pinnasta ennen kuin on lapio törmännyt umpijäähän. Huomenna saa varmasti viimeiset mullat kukkapenkkiin ja pääsee kääntämään viimevuotisia kasvijätteitä tyhjälle puolelle. Toivottavasti ne olisivat jo sulaneet edes melkein sisuksia myöten, ettei niiden siirtämiseen kuluisi viikkotolkulla aikaa.

Kevyt risumaja valmis kasvien vallattavaksi. Oviaukon sivuilla on valkoiset mustasilmäsusannat ja muuten ympyrän kehällä keijunmekkoja. Seuraavaksi pitänee miettiä, millä täytän muun alueen...

Edellisestä kuvastakin jo huomaa, että keväinen hento viherrys on saapunut tänne. Metsän lisäksi puutarhassakin puut ja pensaat alkavat heräillä.

Eniten ilahduttaa tällä hetkellä kummassakin viime syksynä ostetussa nietospensaassa näkyvä viherrys.

Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa uutta viikkoa!

Kevättä

Kevät etenee vauhdilla. Kulunut viikko on tuonut tullessaan mm. uusia kukkijoita, huippulöytöjä, nolon unohduksen ja kevään ensimmäiset neitoperhoset. Toissa yönä oli jopa niin lämmintä, että uskalsin jättää melkein kaikki eteisen asukit ulos, tosin varmuuden vuoksi harson alle. Hienosti pärjäsivät pelakuut ja verenpisaratkin.

Kevätkurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Tämä kuva on eilen otettu, tänään näitä ihanuuksia oli jo 17 kukassa.

Loistokärhö 'Kaiser' on alkanut availemaan nuppujaan. Värin pitäisi olla vahvan pinkki, mutta toistaiseksi näyttää kovin vihreältä. Aika hauska kuitenkin.

Kevät on tuonut muuttolinnut tullessaan. Linnunlaulumuistini on hieman ruosteessa ja kun kännykkä oli sopivasti ulkoillessa mukana, varmistin netistä, onko metsässä sirkuttava pikkulintu punarinta. Olihan se. Laitoin kokeeksi kännykästä äänet täysille ja jäin tarkkailemaan, tuleeko punarinta puolustamaan reviiriään. Ei mennyt kuin puolisen minuuttia kilpalaulantaa, kun silmin nähden suivaantunut punarintaherra lensi muutaman metrin päähän koivun alaoksalle laulamaan täyttä kurkkua. Lintu vaihtoi paikkaa muutaman kerran ja selvästi yritti paikantaa, missä kilpailevaa koiras on. Hiljensin pian puhelimen, peruutin takaisin pihalle ja jätin punarinnan siihen uskoon, että sai tunkeilijan karkotettua reviiriltään.

Kännykällä kuvattu, mutta kyllä siitä juuri ja juuri punarinnan tunnistaa.

Muuttolintu tämäkin... Oli koivunoksia tarjolla, joten kokeilin risulinnun näpertämistä. Lintu on tehty kokonaan risuista, ilman rautalankaa. Saa nähdä, kauanko pysyy ehjänä. Silloin meillä oli vielä lunta, joten lintu pääsi liiterin kuistille odottamaan maan sulamista.

Piti eilen ennen työpäivää käydä ostamassa multaa, nurmensiemeniä ja lannoitteita, mutta lastasinkin auton perään ison kuorman narsisseja. Satuin kerrankin sopivasti paikalle juuri silloin kun eräälle kesäpihalle oli laitettu iso rullakko myymättä jääneitä, osittain ylikukkineita perunanarsisseja ja tetejä ja kylkeen isot "saa ottaa kaupantekijäisiksi" -lappuset. Olisin varmaan hamstrannut niitä vieläkin enemmän, jos olisin saanut ostoskärryihin sopimaan. Uutta hakureissua en sentään rohjennut tehdä! Pikkuisen huoletti se, miten rutikuivissa ruukuissa olevat kukkaset mahtavat pärjätä monta tuntia peräkontissa aurinkoisella parkkipaikalla. Kävin tauolla viemässä niille vettä 2dl:n mehutölkillä ja pitämässä takaluukkua hetken auki.

Valikoin rullakon parhaassa terässä olevat narskut. Muutamassa ruukussa olivat vasta nupullaan.

Osan perunanarsisseista istutin patiopenkkiin kun en muuta paikkaa keksinyt. Keskellä kuvaa näkyy kevään ensimmäinen kameraan osunut neitoperhonen, kun tarkkaan katsoo.

Rullakossa oli yksi valmis asetelma, jossa oli tete-narsisseja, helmililjoja ja lankaköynnös.

Näiden söpöläisten ja lankaköynnöksen takia asetelma lähti mukaan.

Alussa mainitsemani nolo moka tapahtui jo viime kesänä, kun kärräsin multaa metsänreunapenkkiin. Penkissä oli alunperinkin liian vähän multaa, joten päätin korottaa sitä. Nyt ihmettelin, mihin siinä penkissä olleet krookukset ovat kadonneet, kun ei näy lehdenkärkeäkään. Lamppu syttyi, kun muistin, että toin niiden kohdalle 10-15cm lisää maata ja unohdin kaivaa ensin krookukset talteen. Onneksi parin varovaisen lapionpiston jälkeen löytyi nipuittain keltaisia versoja.

Anteeksi 'Van Guardit'!

Äkkiä ne saivat väriä valoon päästyään.

Varjokujan posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan. Tämän varsi taipuu maata kohti kukkien painosta.

Nämä ovat vielä toistaiseksi kauniisti pystyssä.

Kuunliljan juurakossa salamatkustajina tulleita krookuksia. Lajikenimeä vailla. Tunnistaako kukaan?

Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!

Kuka eka?

Täällä eletään jännittäviä hetkiä: on menossa kisa siitä, kuka kevään ensikukkijoista ehtii aukaista ensimmäisenä kukkansa. Krookus 'Golden Yellow' oli ennakkosuosikki... 

Krookuksilta loppui vauhti kesken ja muut pääsivät kirimään eteen.

 ...kunnes varjokujanteen aidan vierestä paljastui posliinihyasintteja. Ne kiilasivat vauhdilla johtoon.

Posliinihyasintteja on useampikin ryhmä samassa vaiheessa.

Melkein ottaisin mukaan kisaan 'Strawberries and Cream' -maksaruohon, jonka versot ovat niin herkullisen värisiä. Kuin kukkia.

Maksaruohoilla on yleensäkin melko koristeellisen näköiset uudet versot, mutta tämä vie värinsä puolesta voiton. Luonnossa väri on vielä hienompi pinkki.

Kasvimaan takaa löytyy kisan musta hevonen: lehtoimikkä, joka on huomaamatta puskenut karikkeen seasta monta kukkavartta näkyville. Ensimmäinen nupuista oli tämän päivän aikana saanut jo pinkkiä väriä.

Lehtoimikän nuput maastoutuivat niin täydellisesti karikkeen sekaan, että pääsivät huomaamatta melkein kukkaan asti.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että aurinkopenkin kevätkurjenmiekka vie voiton. Eilen näkyvissä oli vain piipot, tänään oli ilmestynyt ensimmäinen kukka, joka on jo melkein auki. Jos ei yön aikana tapahdu katastrofia, niin huomenna meillä kukitaan!

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka melkein auki.

Muuallakin kuin rappusilla ;)

Pääsiäisvieraiden tuoma narsissikori.

Aurinkoista viikkoa!