Nestorin kesäseikkailuja

Huomasin, että kirjahyllyssämme asusteleva kotitonttu Nestori Naavaparta ja hänen kissansa Minni eivät ole esiintyneet blogissa kertaakaan sitten viime joulukuun. He ovat kuitenkin edelleen mukana elämässämme ja puuhastelevat ahkerasti kaikenlaista niin kesällä kuin talvellakin. Siitä todisteeksi julkaisen kuvia, joita minimittaiset paparazzit ovat kesällä Nestorista ja Minnistä räpsineet. Kaksikolla on ollut varsin vauhdikas kesä ja heidät on nähty niin puutarhassa kuin lomamatkallakin. Kurkataanpa ensin alkukesän kohokohtia.

Tuleeko sitä kalaa lemmikkimerestä?

Ja milläs muullakaan sinne ongelle pääsisi kuin vesijetin tapaisella menopelillä? Hiiuli hei!

Nestori on huvittelun lisäksi ahkeroinut myös kasvimaalla. Kevätkylvöihin hän ei oman kasvimaansa laiton vuoksi ehtinyt mukaan, mutta myöhemmin kesällä hän kävi tekemässä mm. paikkauskylvöjä hernepenkkiin ja kitkemässä rikkaruohoja. Kasvimaapuuhat ovat pitkälti omavaraistaloudessa asustelevalle Nestorille hyvin mieluisia, joten en pannut pahakseni hänen asiantuntevaa puuhailuaan omalla kasvimaallani. Kaikki apu, myös minikokoinen sellainen olikin todella tarpeen avoimiin puutarhoihin valmistautuessa ja harvoina poutahetkinä lisäkädet kitkemisapuna tulivat tarpeeseen, kun rikkaruohot yrittivät valloittaa joka paikan. Nestorin omalla kasvimaalla kun ei rikkaruohoista ole tietoakaan, niin hän ehti hyvin olla minulle apuna.

Minni oli työnjohtajana, kun piti kaivaa herneensiemenelle kuoppa ja kitkeä valkosipulipenkistä vesiheiniä. Taisi Nestori kerätä villivihanneksia ruokapöytäänsä siinä samalla.

Tässä Nestori tarkistaa luumupuun kukinnan onnistumista ja auttelee samalla pörriäisiä pölytystyössä.

Välillä pitää ottaa pienet päivänokoset, jotta jaksaa taas touhuilla.

Nestorin torkkuessa Minni teki omia tutkimusretkiään.

Pidemmät matkat Minni matkusti mukavasti Karo-paikallisliikenteen kyydissä.

Lisäsin muuten blogiin tuonne yläpalkkiin kasviluettelon kaveriksi uuden välilehden, josta Nestorin ystävät pääsevät kätevästi selaamaan Nestorin puuhia. Postaukset tulevat sinne päivämäärän mukaan lajiteltuina tuorein juttu ylimmäisenä. Tai ainakin sen pitäisi toimia niin. Ilmoittakaa, jos siellä on jotain ongelmia, niin yritän korjata. Kännykällä selatessa välilehdet löytyvät yläreunasta Etusivu-palkin oikeassa reunassa olevaa pientä kolmiota klikkaamalla.

Kyllä maittaa uni hyvin kukkaisella pedillä köllötellessä!

Tässäpä olivat pienet maistiaiset Nestorin ja Minnin alkukesän puuhista. Pysykäähän kuulolla, niin näette, mitä kaikkea kesän aikana onkaan tapahtunut! Seuraavaksi ajankohtaista tiedotusta jouluun liittyen. En tehnyt tänä vuonna blogiin joulukalenteria, mutta lisäsin selainversion sivupalkkiin linkit kahden edellisen vuoden joulukalenterien ensimmäisiin luukkuihin (kännykällä ne saa näkyviin klikkaamalla alalaidasta "näytä internet-versio" -linkkiä). Yritän muistaa päivittää niitä ajan tasalle, mutta jos sinne sattuu joskus jäämään vanha luukku näkyville tai ette malta odotella luukkujen avaamista jouluun asti, niin klikkaamalla postauksen lopussa "uudempi teksti" -linkkiä (tai mobiiliversiossa nuolta vasemmalle) pääsette kurkkimaan seuraavaa luukkua. Vuoden 2019 joulukalenterissa oli satu yksinäisen valesypressin ja kivenmurikan joulukuusta ja vuoden 2021 joulukalenterissa Nestorin ja Minnin joulupuuhia. Iloista marraskuun loppua ja joulun odotusta itse kullekin!

6+1 kuvaa toukokuusta

Jatketaan haastelinjalla kun kerta vauhtiin päästiin. Päätin nimittäin tarttua tähän Kuusi kuvaa toukokuusta -haasteeseen, jonka Saaripalstan Saila on jatkojalostanut Tuplasti terapiaa -blogin kuusi kuvaa kesästä -haasteen pohjalta. Toukokuu totisesti hurahtaa aina ohi ihan silmänräpäyksessä. Voisi viettää hyvin koko päivän puutarhassa eikä siltikään välttämättä pysyisi hirmuista vauhtia maasta nousevien kasvien perässä saati sitten ehtisi raportoimaan jokaisesta kevään ihmeestä blogiin. Minusta tuntuu, että täällä IV-vyöhykkeellä vauhti on vielä hurjempaa kuin Etelä-Suomessa, sillä maa on usein vielä toukokuun alkupuolella roudassa ja silti kuun loppuun mennessä olemme kirineet Etelä-Suomen kanssa ainakin melkein samaan kasvuvaiheeseen. On se ihmeellistä! Kuvien valitseminen oli todella vaikeaa, joten tungin väliin yhden bonuskuvan.

Toukokuun alussa meillä on usein vielä paljonkin lunta, mutta sieltä ne kevättähtien nuput vaan sitkeästi puskevat läpi.

Kevätkurjenmiekat, kevättähdet ja krookukset ovat meillä ensimmäisiä kukkia. Ne puskevat itsensä esiin heti kun vain vähänkin alkaa päivä paistaa lumen läpi, jos maa ei ole kovin syvälle aivan umpijäässä. Aika usein meille sataa pysyvät lumet ennen kuin maa ehtii jäätyä kunnolla, joten routa jää vain ihan pintakerroksiin. Syvemmältä sula ja lämmin maa saattaa jopa ohentaa routaa talven mittaan altapäin, kun paksu hanki suojaa pakkasilta. Siitä on sipulikukkien hyvä ponkaista vauhdilla kasvuun keväällä ja sen ne totisesti tekevätkin. Ensimmäiset kevätkurjenmiekat aloittavat usein huhtikuun lopulla paikassa, josta lapioin kevään edistämisen innossani lunta pois, joten toukokuun alussa ne kukkivat jo komeasti.

Pörriäiset löytävät kevätkukat saman tien kun niitä alkaa aueta. Kevätkurjenmiekoista nautiskelee ilmeisesti joku maamehiläinen.

Vesimyyrä söi viime keväänä melkein kaikki hyasintit, joten nämä pari kukkivaa rypästä olivat kultaakin kalliimpia. Nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä.

Laitetaan se bonuskuva tähän väliin. Toukokuussa tulppaanit aloittelevat. Kaikkien piti olla 'Persian Pearl' -tulppaania mutta kolme on selvästi eri sävyisiä ja myös korkeampia. Oikein söpöjä nekin.

Toukokuun puolivälissä esikot ja valkovuokot alkavat päästä kunnolla vauhtiin.

Vaikka päivisin olisikin jo välillä t-paitakelejä, yöt ovat toukokuussa vielä pääsääntöisesti hyvin viileitä. Se hidastaa juuri sopivasti vauhtia, joten monen kasvin kukinnasta pääsee nauttimaan todella pitkään. Eron huomaa selvästi kesäkuuhun, jolloin vaikkapa tulppaanien kukinta on päivissä ohi. Joka vuosi toivon, että toukokuun puolivälistä alkaen ei olisi enää pakkasöitä (-päivistä puhumattakaan), jotta voisin pitää mahdollisimman paljon taimia ja talvetettuja kasveja ulkona yötä päivää. Niitä nimittäin on! Yhtään taimikaaoskuvaa en saanut mahtumaan kuuden kauneimman kuvan joukkoon, mutta ehkä blogiani pidempään seuranneet ovat jo huomanneet, että minulta lähtee joka vuosi esikasvatusmopo käsistä viimeistään maaliskuussa. Siispä toukokuun lopussa olen täysin pulassa taimieni kanssa, jos sattuu tulemaan pitkä pakkasjakso ja purkit pitää raahata takaisin sisätiloihin turvaan kylmältä. Aina on vakaa aikomus vähentää taimimäärää seuraavana vuonna, mutta joka kevät huomaan löytäväni itseni taas kerran samanlaisen taimikaaoksen keskeltä ja pahimmillaan ongelma on juuri toukokuussa, kun taimet ovat isoja ja kaipaavat paljon tilaa, valoa ja lämpöä.

Lehtoimikät kukkivat melkein koko toukokuun ajan ja niistä löytää takuuvarmasti aina kimalaisia. 

31.5.-22 'Laatokan Helmi' kukki täysillä, kaksi muuta luumua alkavat aukoa ensimmäisiä kukkiaan.

Ah, ihana toukokuu! Vielä viisi pitkää kuukautta odoteltavana...

Puutarhavuosi 2022

Sain aiemmin vinkin, että ainakin yksi lukijoistani odottaa jo kovasti tämän haasteen liikkeelle laittoa. Niinpä päätin tänä vuonna aloittaa tämän jo näin hyvissä ajoin, jotta kaikki halukkaat ehtivät varmasti osallistua siihen ennen kuin kevätkiireet puskevat päälle. Runkona on taas sama vanha haastepohja, sillä se on ainakin minusta tuntunut toimivan hyvin. Muistakaa muuttaa vuosiluku kohdasta 6, jos haluatte käyttää samaa pohjaa. Haasteeseen voi osallistua käyttämällä ehdottamiani valmiita vastausvaihtoehtoja tai kirjoittamalla vapaamuotoisemmin. Käykää myös vinkkaamassa minulle, kun olette osallistuneet, niin löydän postauksenne. Haastevastauksianne on ollut aina todella hauska lukea.

Sain keväällä toiselta puutarhaharrastajalta vaihdossa ihanaisen luhtaesikon, joka innostui jopa kukkimaan, vaikka oli näin pieni taimi.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Joku voisi väittää, että aiempien vuosien puutarhapuuhani ovat olleet hyvin lähellä hullun lailla raatamista, mutta tänä vuonna kaikkea pientä siistimistä oli Avoimiin puutarhoihin osallistumisen takia paljon enemmän. Kitkin myös kukkapenkkejä paljon useammin ja järjestelmällisemmin kuin aiemmin. Vaikka tekemistä ei ollut liikaa ja aikataulutin kaiken sopivan väljästi, tapahtuma aiheutti kuitenkin sen verran stressiä, ettei enää syksyllä huvittanut niin puuhailla puutarhassa.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Oikeastaan kaikki tuli tehtyä, mitä suunnittelinkin. Muutama projekti oli bonuslistalla, eli tehdään, jos tulee inspiraatio ja sopivasti ylimääräistä aikaa. Ne kuitenkin jäivät odottelemaan vielä ensi kesää.

Avointen jälkeen mieleen tuli yksi ex-tempore-projekti, joka jäi tähän vaiheeseen syyskuussa. Ja juuri kun pääsin sanomasta, ettei avointen jälkeen enää huvittanut puutarhailla!

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tuli, ja paljon! Joitakin kasveja sain äidiltäni ja perennoja kasvatin aika paljon itse siemenestä, mutta kyllä niitä kasveja tuli ostettuakin. Kärhöjä varsinkin.

Tässä ehkä isoin kerralla puutarhaan tullut taimikuorma. Mukana on omia ostoksia, äitini kasvattamia taimia, lasten lomamuistot sekä Päivänpesän Katjan taimiyllätys.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Yllättäen takapihalta hävisi monta harjaneilikkaa ja myskimalvaa. Aurinkopenkistä vesimyyrä (tai useampi) kävi keväällä vetelemässä urakalla sipulikukkia kitusiinsa mutta muutenpa taisin selvitä ilman menetyksiä. Ai niin, syksyllä hankittu punainen palloesikko ei jaksanut lähteä keväällä kasvuun.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Metsäpuutarha ja luonnonpuro ovat edelleen haavelistallani. Nyt ei voi enää puhua edes salaisten haaveiden listasta, kun olen tuonut asian julki jo monta kertaa. Oikein iso kalliorinne voisi myös olla ihana herkkupala.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Vettä, vettä, vettä... sitä satoi suorastaan kyllästymiseen saakka. Varmaan koko kesän sateet kerääntyivät lähialueilta juuri meidän kohdalle. Jouduin tyhjentämään monta kertaa vettä keräyssäiliöistä jorpakkoon, kun koko ajan vain satoi ja satoi. Eipähän tarvinnut kastella ruukkukasvejakaan montaa päivää seisoneella vedellä. Kesä tuntui myös kylmältä, sillä kunnon hellekelejä ei hirmuisesti ollut ja heinäkuussakin yölämpötilat putosivat usein jopa alle kymmenen asteen. Siinäpä varmaan oli syy siihen, miksi jotkut kesäkukat jurottivat eivätkä tomaatit ja paprikat jaksaneet kunnolla kukkia ja kypsytellä satoa ennen syksyä. Myös ensimmäistä kertaa osallistuminen Avoimiin puutarhoihin jäi muistoksi tältä kesältä.

Tulipa tämä näky valitettavan tutuksi kesän mittaan.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Eiköhän se ollut puutarhan saaminen esittelykuntoon täysin vieraiden ihmisten vierailua varten. Ei tarvinnut hävetä mitään siivoamatta jäänyttä kohtaa (onneksi kaaoksen valtaan joutuneisiin varastoihin ei ollut kenelläkään pääsyä tai näköyhteyttä).

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Suklaakosmos ja tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' tuottivat melkoisesti iloa tänä kesänä. Kumpikin kukki runsaasti ja ilahdutti pitkälle syksyyn saakka. Loput hankinnoista toivon mukaan yllättävät iloisesti ensi kesänä.

'Etoile Violette' aloitti kukinnan aika myöhään, mutta se keskikesällä istutetulle kärhölle sallittakoon. Jaksoi kuitenkin kukkia komeasti.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Alehyllyltä löydetty mustaluumu mietityttää kovasti. Se on sen verran talvenarka, etten uskalla istuttaa sitä maahan, joten joudun pitämään sen ruukkupuuna. Se taas tarkoittaa sitä, että sille pitää löytyä sopiva talvetuspaikka. Tämän talven se mahtuu talvehtimaan kellarissa, mutta jos sen vaihtaa yhtään isompaan ruukkuun, tulee katto vastaan. Eteinen taas saattaa olla sille liian lämmin ja innostaa sen lähtemään kasvuun turhan aikaisin keväällä. Sitä ei myöskään voi leikata syksyllä pienemmäksi, sillä silloin varmaankin menettää kevään kukinnan. Paljon pulmia siis ratkaistavana.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Yllättäjiä oli tänä vuonna useita. Alkukesällä iloisesti yllätti tarhavaleunikko ensikukinnallaan. Vanhemmat kärhöt kukkivat komeasti ja nuoremmatkin vähintään muutamilla kukilla. 'Viipurilaisen punaluumun' hurja sato yllätti ja ylitti odotukset moninkertaisesti. Pelkästään se teki 27kg luumuja ja yhteensä luumuja saatiin yli 30kg. Myöhäissyksyn iloisin yllättäjä oli uusi jouluruusu, joka innostui kukkimaan.

Heinäkuussa kylvetyt vaaleajouluruusun siemenet ovat alkaneet itää varaston kylmyydessä. Ihana ja yllättävä itämisen ihme näin myöhään syksyllä! Kylvös pääsi kellariin, jotta pienet taimenalut eivät palellu heti elämänsä ensimetreillä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Kurjenmiekat. Ainoastaan itse siemenistä kasvatetut iirikset tekivät muutamia kukkia. Heivasin heti avoimien jälkeen suurimman osan siperialaisista uusiin koteihin ja osan tarhakurjenmiekoista siirsin kadun päähän joutoalueelle. Pieni pettymys oli myös luumutarhan mysteeripensas, joka osoittautui puistosyreeniksi eikä nuokkusyreeniksi, jonka toivoin sen olevan. Nyt on oikea nuokkusyreeni kellarissa talvehtimassa ja jospa se muutaman vuoden päästä esittelisi ensimmäisiä kukkiaan.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kävimme kesällä lomamatkalla, johon sisältyi muutama puutarhakohde. Vaikka itse kohteisiin oli vapaa pääsy, tuli matkalta hankittua ihan normaalihinnalla useitakin kasveja, joita ei täällä päin ole tullut juurikaan vastaan. Siihen lisäksi tuli kesän mittaan tietysti vaikka mitä muita hankintoja.

Sapokan puistossa Kotkassa kukkivat lomamatkamme aikaan atsaleat ja alppiruusut.

13. Mitä opit?

Kasvattamaan sellerien mukulan kokoa; selleri vaatii paljon kosteutta ja sen lisäksi sivujuuret pitää katkaista heinä-elokuussa, jotta mukula innostuisi pullistumaan. Opin myös sen, että kuivuudesta ja paahteesta nauttivat kivikkokasvit, kuten sinikatana ja nukkapähkämö, kasvavat sadekesänä valtavan korkeiksi ja retkottavat siksi joka suuntaan. Kukinta on myös huonompi kuin aurinkoisena paahdekesänä. Moni korkeammista maksaruohoistakin kasvoi liian honteloksi retkottajaksi märkyyden vuoksi.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan sitä, että saan taas puuhailla puutarhassa ilman tavoitetta saada paikat kuntoon johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä. Ensi vuonna olisi myös kiva päästä itse vierailemaan toisten puutarhoissa ja hakemaan inspiraatiota niistä. En myöskään malttaisi odottaa sitä että näen, kuinka tämän vuoden kasvihankinnat talvehtivat ja kuinka upea kärhövuosi ensi kesästä tulee. Olisi myös ihanaa saada pitkästä aikaa kunnon hellekesä ja vain sopivasti sadetta vasta siinä vaiheessa kun IBC-kontista alkaa pohja pilkistää. Tämä tyttö tarvitsee kesällä aurinkoa ja lämpöä jaksaakseen pimeän syksyn ja talven yli!

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Haastan ensimmäisenä mukaan Huopalinnun, joka vihjaisi jo odottavansa tätä postausta. Haasteen saavat myös Kukka & Kaali ja Navettapiika.

Lapion viimeinen työpäivä?

Lumen koristamat pensashanhikit.

Täällä Pohjois-Savossa on ollut melkein koko viikon mukava pikkupakkanen ja hento lumikuorrutus. Voisi luulla, että puutarhatyöt ovat tältä vuodelta jo ohi, mutta niin vain mieleen muistui vielä yksi homma, mikä piti saada tehtyä ennen maan jäätymistä. Enkä puhu nyt kukkasipuleista, sillä niitä olen joinain vuosina upotellut rautakangen kanssa routaiseen maahan tai istutellut ruukkuun ja vienyt kellariin talvehtimaan. Muistin vain, että yksi kellariin vietävistä kasveista oli edelleen ulkona ja pakkasta on luvattu vähintään viikoksi eteenpäin. Varaston seinälle viety lapio joutui sittenkin vielä hommiin ennen lopullista talvilepoa kukkapenkin kaivelusta.

Kivikkorinne on alkanut piiloutua lumen alle. Keväällä hangen pinta voi ylittää aidan yläreunan.

Syyssyrikkä kestää niin hyvin pakkasta, että sitä ei tule vietyä muiden kasvien mukana talvehtimaan. Lehdet olivat edelleen vihreitä ja kukkanuppuja oli vaikka miten paljon, vaikka se aloitti kukinnan jo heinäkuussa. Johtuisiko sen talvenarkuus juuri siitä, että se ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miten talveen pitäisi näillä vyöhykkeillä valmistautua? Kellarissa on kaksi tämän kesän pistokastainta oikein hyvävointisina (nekin ovat kovasti yrittäneet nuppuilla jo alkusyksystä lähtien) mutta vielä tänä vuonna alkuperäinen yksilö päätyy niiden seuraksi täyttämään jo muutenkin tupaten täynnä olevaa kellaria. Onpahan ainakin yksi melko varmasti talven yli selviävä puska, jos pienet taimet eivät jaksa keväällä herätä. Toivon tietysti, että ensi syksynä saan talvettaa kellarissa kaksi sopivasti vahvistunutta pistokastainta ja jättää tämän isoimman puskan maahan talveksi.

Onneksi en tyhjentänyt syksyllä puutarhakompostin valmiimpaa puolta. Sieltä sai nyt kaivettua helposti multaa syrikän juurien peitteeksi.

Syrikkä kasvoi tänä vuonna melkein 1,5 metrin korkuiseksi. Kesällä totesin, että ei ollut hyvä ratkaisu jättää sitä viime syksynä mahdollisimman korkeaksi. Melko pieni ja pinnassa oleva juuristo ei nimittäin jaksanut pitää keskikesällä kookasta pensasta kaatosateessa ja tuulessa pystyssä, vaan minun piti tukea se kepeillä ja naruilla pystyyn. Nyt, kun kellariin oli jo valmiiksi tulossa hirmuinen tungos, päätin leikata syrikkää reilusti pienemmäksi. Fiksu olisi leikannut puskan jo ennen maasta kaivamista tai viimeistään ennen ruukkuun sullomista. Minä leikkasin vasta silloin kun tajusin, etten saa kannettua syrikkää varaston luo, johon olin jättänyt oksasakset odottelemaan. Ehkä oli kuitenkin lopulta helpompi hakea sakset puutarhakompostin luo kuin raahata ensin painavaa puskaa varastolle ja leikkaamisen jälkeen isoa kasaa oksia varastolta takaisin kompostille.

Paksuin runko jäi noin 40-senttiseksi, muut hieman lyhyemmiksi. Kylläpä kantaminen helpottui!

Syrikän kanssa puuhaillessa kiinnitin huomioni majapenkin penkin alla näkyvään kohoumaan. Ilmeisesti savisilmäke on lähtenyt "kuohumaan" pakkasen vaikutuksesta.

Syvältä nouseva kosteus oli jäätynyt hienoiksi kiehkuroiksi.

Puutarhakansion järjestely on jäänyt parin viime vuoden aikana vähän vaiheeseen... Oikealla viimeisimmät hankinnat odottelemassa kansioon arkistointia.

Syksyn tullen on aika tarkistaa puutarhamuistiinpanot ja järjestellä kesän aikana kertyneet perenna- ja kukkasipulilappuset. "Unohdin" homman oikein sujuvasti viime vuonna, joten nyt oli melkoinen läjä lappusia selviteltävänä. Yksi syy lusmuiluun oli toki se, että minulta loppui edellisessä järjestelyssä sopivat pahvit, joihin teippailin lappuja kiinni. Vuoden aikana olin saanut kerättyä muutamia vaate- ja lakanapakettien mukana tulevia pahveja, joten nyt ei ollut enää sopivaa tekosyytä viivytellä projektia. Lappusia selaillessa kävi useammankin kerran mielessä, kuka ne kaikki kasvit on hankkinut ja missä välissä. Ällistyttävää, kuinka helposti sitä tulee keränneeksi vuoden aikana ties miten monta kasvia ilman, että kunnolla tiedostaa niiden määrää. Ja tiedän, etten ole edes pahimmasta päästä tässä kasvihamsterien iloisessa joukossa, vaan melkoisen maltillinen kasvien hankkija, joka pohtii suurinta osaa hankinnoistaan pitkän aikaa ennen kuin kiikuttaa yhtään purkkia tai pussia kassatiskille. Alelaareilla saattaa joskus mopo karata käsistä, mutta silloinhan tekee suorastaan säästöä, eikös näin?

Ylempänä ennen, alla jälkeen. Pari kärhölappusta piti teipata kansion kanteen, kun pahvit tulivat täyteen.

En voi väittää, etteikö kansio olisi edelleen halkeamispisteessä, mutta nyt lappuset eivät ainakaan enää putoile kansion välistä pitkin lattioita.

Kansiota siivotessani kävin kaikki laput läpi ja poistin joukosta ne kasvit, jotka ovat varmuudella kuolleet. Vaikka kansio ei siitä toimenpiteestä vajunut juuri lainkaan, olin kuitenkin iloinen, että olen saanut pidettyä hengissä melkein kaikki ostamani kasvit. Olisin arkistoinut kukkasipulilaput johonkin pahvilaatikkoon ja jättänyt vain perennojen, pensaiden ja puiden laput kansioon, mutta eipä sopivia laatikoita ollutkaan nyt joutilaana. Jossain vaiheessa pitää varmaan hankkia lapsille uusia kenkiä tai jotain, minkä mukana tulee sopiva laatikko hyödynnettäväksi. Siihen saakka laput mahtuvat olemaan kansiossa. Ei kai tässä enää tule ostettua mitään...?

Karo lähettää lumikuonoiset terveiset. Jäniksenpapanat ovat nyt mukavasti hautautuneet lumen alle etsittäviksi.

Mukavaa viikonloppua!

Myöhäissyksyn sadonkorjuut

Joskus sitä ajattelee, että kasvimaan satokausi loppuu ensimmäisiin hallaöihin. Monet kasvit ovat kuitenkin yllättävän sitkeitä ja jos valikoimassa on hyvin pitkän kasvukauden vaativia lajeja tai monivuotisia kasveja, saa niillä venytettyä satokautta talven tuloon saakka. Keräsin melkein kaikki viimeisistä viljelykasveista lokakuun loppupuolella, kun oli parin vuorokauden ajan pakkasella ja alimmillaan jopa -7 astetta. Silloin keräämättä jäivät ainoastaan mustajuuret, maa-artisokat ja muutamia minikokoisia ruusukaaleja.

Ensimmäinen maa-artisokan varsi nykäisty irti maasta. Ei jääty ilman satoa tänäkään vuonna.

Ruusukaaleja tuli tuolloin lokakuun lopulla "ruhtinaalliset" 300 grammaa ja muutama isoin kerä oli pari senttiä halkaisijaltaan. Pienimmät keräämäni kerät olivat vain peukalonpään kokoisia. Aikamoinen pudotus viime vuoteen, jolloin satoa saatiin kolme kertaa enemmän. Marraskuun puoliväliin mennessä osa minikeristä oli kasvanut peukalonpään kokoisiksi, joten kovin suurta hyötyä niiden keräämättä jättämisestä ei ollut nyt kun lämpötilat näyttävät putoavan pysyvämmin pakkaselle. Ehkä sitten, jos plusasteita olisi jatkunut vielä parin viikon ajan, olisi ruusukaaleista saanut vielä pikkuisen enemmän syötävää.

Maa-artisokka (nuo paleltuneet rangat) kestää useita pakkasasteita mutta jää silti selvästi kakkoseksi ruusukaalille.

Sipuliosastolta minulla oli kasvamassa tänä vuonna vain valkosipulia, purjoa ja ruohosipulia. Valkosipulit on kerätty ajat sitten mutta purjot olivat maassa lokakuun loppupuolelle saakka. Niistä suurimman osan silputin suoraan pakastimeen ja pari jätin jääkaappiin. Vaikka ne olivat umpijäässä silloin kun keräsin ne maasta, ei niissä sulamisen jälkeen näkynyt minkäänlaisia pakkasvaurioita. Ruohosipuli ja monet muut monivuotiset lehtikasvit näyttävät kestävän myös yllättävän hyvin pakkasta.

Purjoista jäi kuva ottamatta, joten laitetaan suklaamintusta kuva tähän. Siitä voisi aivan hyvin kerätä edelleen lehtisatoa.

Palsternakat jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Ne kasvoivat lähinnä siperianpihtaa olevassa lavassa, joka on eristetty maasta juurimatolla. Sen lisäksi siihen paistaa aurinko eniten koko kasvimaasta ja sen on kuohkea, hiekansekainen maa ei taidakaan pysyä tarpeeksi kosteana ihan itsestään. Alkukesällä ollut parin viikon paahteisempi ajanjakso saattoi myös hidastaa palsternakkojen kasvua. Tai sitten lannoitin huonosti, täysin mahdollista sekin. Joka tapauksessa päätin pyhittää lavan jatkossa yrteille ja muille vähän kuivemmassa viihtyville kasveille. Istutin ruukuissa kasvaneet timjamin ja ranskanrakuunan jo aikaisemmin lavan keskelle talvehtimaan ja nyt on talvi aikaa miettiä, mitä muuta sinne laittaisi. Pavut pärjäsivät hyvin, joten niitä ehkä myös, kun kerta on tukikin jo valmiina.

Timjamista keräsin vielä muutaman oksan talteen. Loput saavat jäädä kokeilemaan talvehtimista.

Samassa lavassa kasvanut sitruunamelissa ei kuulu myöskään pakkasenpelkääjiin. Jännityksellä odotan, kuinka tämä talvehtii.

Luin viime talvena jostain vanhasta puutarhalehdestä, että sellerin mukulasta kasvaa kookkaampi ja sileämpi, jos käy kesällä varovasti istutuslapiolla tai puukolla katkomassa siitä sivusuuntaan kasvavia hiusjuuria. Sitähän piti testata eikä tarvinnut pettyä, sillä kokoero verrokkina olleisiin käsittelemättömiin mukuloihin oli selvä. Isoin sellereistä oli pesun ja siistimisen jälkeen melkein 400gramman painoinen, pienin hädin tuskin 150grammaa. Aiemmin sellerien koko on ollut lähempänä tuota miniyksilöä ja ehkä suurimmillaankin 200-300 gramman kokoluokkaa kun nyt kaikki käsitellyt olivat vähintään 300-grammaisia. Ensi vuonna teen varmasti saman operaation kaikille mukulasellereille.

Isoin ja pienin selleri rinnakkain. Putsauksesta on jo pari päivää, joten leikkuupinnat ovat alkaneet tummua.

Mustajuuret nostin isänpäivänä 13.11. Yllätyin itsekin, kuinka hyvin ne oikeastaan kasvoivatkaan. Maanpäällinen osa ei nimittäin ollut kovin kummoinen lehtitupsu ja kuukautta aiemmin tehty koekaivaus parin reunimmaisen yksilön viereen paljasti, että tyveltä juuret olivat suunnilleen lyijykynän paksuisia. Ilmeisesti ne kannatti jättää vielä kasvamaan, sillä pakkasista huolimatta niistä sai viimein juuri sopivasti aineksia yhtä keittoannosta varten ja muutama juuri oli jopa kookkaampi kuin kaupassa myytävät. Kuorimisen jälkeen kattilaan päätyi 396grammaa, mikä ei jäänyt paljoa vajaaksi ohjeessa mainitusta 400grammasta.

Ne kasvoivat sittenkin syöntikokoisiksi!

Viimeisimpänä keräsin maa-artisokat pari päivää sitten. Viime syksynä minulta jäi suurin osa mahtisadosta keräämättä ennen kuin maa jäätyi, ja keväällä sainkin lapioida ämpärikaupalla mädäntynyttä löllöä kompostiin. Maahan jäi ainoastaan pikkuriikkisiä mukuloita, joten mietin, saadaanko satoa tänä vuonna lainkaan. Melkein nelimetrisiksi venynyt kasvusto tuotti kukkurallisen ämpärillisen kookkaita mukuloita ja puoli ämpärillistä pienempiä tai talikon piikeissä vaurioituneita mukuloita. Satoa tuli siis oikeastaan liiankin paljon meidän käyttöön nähden. Isoin mukula painoi reilu 200grammaa ja melkein samankokoisia oli todella monta. Vahingosta viisastuneena yritin nyt kaivaa maasta joka ikisen juurenpätkän pois ja istutin vain kuusi pienehköä mukulaa tilalle ja kolme pientä varrentynkää juurineen merkkaamaan mukuloiden istutuspaikat. Pikkurillin pään kokoiset mukulat ja kaikki löytämäni juurenpätkät heivasin lämpökompostoriin.

Yksi isoimmista mukuloista ja taustalla loppu sadosta.

Maa-artisokka ei säily ikuisuuksia maasta nostettuna, joten yritän käyttää sadon pois mahdollisimman nopeasti. Pienet ja vaurioituneet mukulat pesin huolellisesti ja keitin kuorineen soseeksi, jonka pakastin. Isommat ovat toistaiseksi ulkoeteisessä mutta ne on tarkoitus siirtää pian jääkaappiin odottamaan käyttöä. Tässä joutuu ehkä vielä etsimään uusia reseptejä mukuloiden hyödyntämiseen, sillä kuopukselle ei maa-artisokkasoppa maistu. Vinkkejä otetaankin vastaan.

Vielä löytyy taimistoilta houkutuksia. Näiden lisäksi ostin vaaleanpunaisia ja sinisiä hyasintteja, yhden pussin kumpaakin.

Eilisaamu valkeni talvisen näköisenä. Pakkasta on kolmisen astetta ja lunta muutamia senttejä. Vielä pikkuisen näkyy pisimpiä ruohonkorsia lumen seasta mutta se ei yleisilmeeseen paljoa vaikuta. Maailma valostui kerralla eikä illallakaan ole niin raskas ajella töistä kotiin, kun musta ja kaiken valon imevä maanpinta on nyt vaaleaa (ihan valkoiseksi ei voi kaupunkialueen kadunvarsia väittää). Edellisen kuvan tulppaaninsipulit pötköttelevät nyt maan uumenissa mutta narsissit istutin ruukkuun odottelemaan kevättä kellarissa. Hyasinteista kokeilen kasvattaa joulukukat. Sipuleissa näkyikin jo pieniä alkuja, joten ainakin ne ovat elossa. Syötävän sadon korjaamisesta siirryttiin siis kukkasadon kasvatteluun.

Puutarhan miesoletetut

Hyvää isänpäivää kaikille isille, ukeille, papoille, vaareille, taatoille ynnä muulle iskäväelle! Tiesittekö muuten, että tämä kulunut viikko on ollut miestenviikko ja ensi lauantaina on vielä miestenpäiväkin?  Aiheesta inspiroituneena kävin läpi puutarhani kasviluetteloa ja tutkin, löytyisikö sieltä miehen nimillä muistettuja kasveja. Niitä löytyikin juuri sopivasti yhtä postausta varten, joten tästä jutusta tuli olla isien lisäksi myös kaikkia muitakin miehensukuisia ja mieheksi itsensä laskevia henkilöitä juhlistava postaus.

Kaunopunahattu 'Magnus'

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath'

Loistokärhö 'Jan Pawel II'

Ei niin selvä nimiyhteys: alppiruusu 'Mikkeli' eli toiselta nimeltään 'St. Michel'.

Ukkolaukka

Ihan varma en ole nimestä, mutta saattaa olla suikeroesikko 'John Mo'.

Etelänmunkki 'Blaulicht' sopii myös tähän postaukseen. Tai ainakin minä olen siinä käsityksessä, että munkit ovat miehiä.

Rotkolemmikki 'Alexander's Great'

Tarhakeijunkukka 'Hans'

Pensasmustikka 'Jorma' pääsi postaukseen leiskuvassa syysasussaan (kuva otettu lokakuun alussa), nyt hän jo nakuilee, heh.

Millaisia "mieskasveja" teidän puutarhoissanne kasvaa?