Kaivauskausi aloitettu!

Puutarhakauden kaivuuprojektien avajaisten kunniaksi aukesi eteisessä ensimmäinen pelakuun kukka. Tässä laatikossa ei vain pitänyt mielestäni olla tuon näköistä pelakuuta...

Kolmen päivän lämmin ajanjakso sai routaisen maan sulamaan edes paikoitellen sen verran, että lapio pääsi vihdoin pois varaston seinältä ja oikeisiin töihin. Yllättäen takapihan varjoisan seinustan vierellä oleva kukkapenkki suli ensimmäisenä kanttauskuntoon. Yritin myös laajentaa takapihalta metsänreunapenkkiä, mutta sieltä maa oli heti pinnan alta umpijäässä, joten yritykseksi jäi.

Kyllähän se penkinreuna kieltämättä vähän siistiytyi. Ennen kanttaamista nurmikon ja viime kesän törkyä täynnä olevan kukkapenkin rajat sulautuivat liukuvasti yhteen.

Nurmikon raja oli sulanut juuri ja juuri sen verran, että nurmiheinät lähtivät pois. Yritin pidentää penkin tätä päätä, mutta eihän se onnistunut. Sain kuitenkin yhden isomman kiven pois ja pari kivennurkkaa jäi sinne vielä odottelemaan maan sulamista.

Pation vierestä maa oli vielä liian jäistä kaivettavaksi, joten suuntasin kottikärryn, mittanauhan ja lapion kanssa autotallin seinustalle kokeilemaan, saisiko uutta kasvimaata jo aloiteltua. Luulisi, että kuukauden sulana ollut suojaisa kaistale olisi jo sulanut. Olihan se, melkein.

Merkitsin kasvulaatikoiden paikat kepeillä ja osittain narullakin. Ajelin kottikärryillä edestakaisin ja kokeilin, mahtuuko niiden kanssa kulkemaan, vaikka seinustalta varaisi puolen metrin levyisen kaistaleen tomaatti- ja paprikaruukuille.

Edellisen kuvan etualalla oleva kuoppa on syntynyt, kun sadevesi tippuu rännistä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa siihen sadevesitynnyri. Myös kasvimaan aitaaminen on edelleen suunnitelmissa. Rusakoita saa olla ajamassa sen verran tiuhaan tahtiin pois pihalta, että satoa on turha odottaa ilman aitaa. Aidalla ehkäistään myös eräiden pienten kaksijalkaisten salavierailut kasvimaalla. Heille on varattu oma lavakaulus entisen kasvimaan aurinkoisemmasta osasta, saavat puutarhuroida siellä.

Lapio kalahti heti ensimmäisenä liuskekiven palaseen. Yhden kun sai ylös, löytyi vierestä toinen. Edelliset asukkaat olivat ilmeisesti haudanneet autotallin seinustalle ylimääräisiä kiviä. En panisi pahakseni, vaikka niitä löytyisi koko seinustan mitalta.

Ajattelin kaivaa ensimmäisenä nurmikon ja rikkaruohot pois kasvipenkkien kohdalta ja siirtää lavakaulukset paikoilleen. Käytäviä voi sitten kaivella myöhemmin inspiraation iskiessä. Aidan varjo oli hidastanut sen verran paljon roudan sulamista, etten saanut edes ensimmäisen lavakauluksen kohtaa täysin kaivetuksi. Lisäksi piti lähteä syömään ja jatkamaan työpäivää. Mutta olipa mahtavaa, kun kesken työpäivän oli parin tunnin puutarhapaussi! Kasvimaa jäi kyllä vielä pahasti kesken, mutta onpahan tässä aikaa ennen ensimmäisiä suorakylvöjä.

Viime syksynä jäi kesken marjapensasalueen siistiminen. Takareunaan pitäisi myös kaivaa metsämustikkamaa, mutta sen aloittamista saa vielä odotella pitkään. Savimaa sulaa hitaasti, varsinkin jos se on melkein täysvarjossa.

Aloitin maan sulamista odotellessa punomaan sadevesitynnyrin ympärille tulevaa "risumattoa". Materiaalina tuoksuvatukka, sopivaan mittaan aikanaan lyhennettävät pihlajanvesat ja rautalanka. Kesken jäi, mutta sehän taitaa olla meillä jo puutarhan kantavana teemana.

Kevätkukkijoiden rallikisa on myös kesken. Yritän parhaillaan pohtia, voidaanko kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser' ottaa mukaan kisaan, vai lasketaanko tässä kisassa kellaritalvetus dopingiksi?

Avautumassa oleva kukka ei tällä hetkellä kyllä kauneudella ylpeile.

Oikeastaan koko kasvi on kaikkea muuta kuin kaunis nyt, viimevuotiset lehdetkin roikkuvat vielä mukana. Varret ja lehdet ovat kuitenkin alkaneet aavistuksen vihertää ja mikä parasta: laskin kärhöstä jo kahdeksan nuppua!

Jokohan huomenna kisan voittaja tuulettaa maaliviivalla?

Takavasemmalta mukaan kisaan kurvasi viime syksynä istutettu kevättähti 'Rosea', jonka kauniin pinkit piipot seurustelivat edellisessä postauksessa kevätkurjenmiekan piippojen kanssa. Kevätkurjenmiekoissa ei vielä näkynyt nupun nuppua.

Yksi ennakkosuosikeista, eli posliinihyasintti, laittoi tämän päivän aikana turbovaihteen päälle. Riittääkö vauhti vai...

... viekö voiton kuitenkin kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu?

Uusia lukijoitakin on taas ilmestynyt. Olette lämpimästi tervetulleita, toivottavasti viihdytte mullantuoksuisessa blogissani! Aurinkoista loppuviikkoa!

Itse tehty Hiidenkiven malliin

Yksivuotissynttäripostaukseeni tulleista postausaiheista on vielä viimeinen käsittelemättä. Riiti kysyi,

Teetkö paljon DIY-projekteja puutarhassa? Jos vastaus on kyllä, niin niistä olisi kiva lukea.

En voi sanoa, että tekisin paljon DIY-, eli Tee se itse, -projekteja, mutta jokunen meillä kuitenkin on. Olen kertonut yksittäisistä jutuista aiemminkin, mutta kerään tähän postaukseen lyhyesti kaikki ja laitan linkit niistä tarkemmin kertoviin postauksiin. 

Ehkä hauskin projekteista on ollut toissa keväänä kuormalavoista rakentamamme hyönteishotelli, jonka katolle tuli paikka kukkalaatikolle. Hotellia rakennettiin koko perheen voimin, mikä oli myös mahtava tapa viettää yhteistä laatuaikaa. Rakentamisen alkuvaiheista löytyy juttua täältä, klik. Pääset lukemaan hyönteishotellin rakentamisesta myös klikkaamalla blogin oikeassa reunassa blogiarkiston yläpuolella olevaa kuvaa (ei näy mobiiliversiossa).

Viime kesänä hyönteishotellin katolla kukki kääpiösamettikukkia, lobeliaa ja tuoksupielusta.

Ensimmäisten kesien tee se itse -projekteja taisi olla ainoastaan tuoksuvatukan varsien punominen erilaisiksi puutarhan rakenteiksi. Jos kiinnostaa lukea enemmän tuoksuvattupunonnasta, niin klikkaa tästä. Viime kesänä kokeilin punontaa myös koivunoksilla: tein risulinnun ja "pesän" murateille. Kuvia löytyy Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta, klik.

Tuoksuvatukkakomposti. Oikeassa reunassa näkyy myös tuoksuvatukan oksista punottua kevyttä aidannetta.

Risulintu kesti ainakin yhden kesän hyvin ehjänä, vaikka on 100-prosenttisesti koivunoksista tehty. Taustalla kantopuutarhan maisemallisesti kunnalta lainattua osaa.

Betonista olen tehnyt pari lintuallasta, raparperilaattoja ja pieniä kynttilänalusia. Lintuallas oli selvästi huono valinta lapsiperheen pihalle, sillä ne ovat olleet käytännössä koko kesän täynnä hiekkaa, kiviä, risuja ja muuta roskaa. Silloinkin kun niissä on ollut puhdasta vettä, niin lintuja ei ole käynyt. Muutama metri tonttimme rajasta on syvä ja leveä oja, jossa riittää paikoittain vettä melkein koko kesäksi. Linnut taitavatkin käydä mieluummin siellä juomassa ja kylpemässä. Koska altailla ei ole ollut kävijöitä, tein toisen pohjaan reiän ja istutin siihen kivikkokasveja kasvamaan kokoa. Siihen tarkoitukseen allas sopikin mainiosti. Lasten takia myös kynttilänaluset eivät ole vielä päässeet käyttöön patiolle, vaan ovat olleet varastossa odottamassa lasten kasvamista. Betonitöiden tekemisestä löytyy juttua postauksesta Spa Hiidenkivi eli betonitöitä.

Lintuallas kivikkokasvien kotina. Seitti- ja kattomehitähdet, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä kangasajuruoho täyttivät syksyllä melkein koko altaan. Niillä sai täytettyä monta kolosta kivikkorinteessä. Kuva otettu kesäkuussa.

Isoin raparperilaatta päätyi köynnösportin alle tulevan kiveyksen koristeeksi. Vähän tuo on vielä kesken... Parissa välissä kasvaa jo lyydianmaksaruohoa, jonka olisi tarkoitus levitä reilusti kivien välejä vehreyttämään.

Tänä kesänä isäntä on nikkaroinut yhtä sun toista. Kasvimaan taakse valmistui puutarhakomposti kuormalavoista.

Toki puutarhakompostikin pitää koristella kukkasin! Kesän säätilat eivät tosin olleet ahkeraliisoille kovin mieluisima, joten ne jäivät vähän reppanan kokoisiksi.

Kukat ja kesäkupitsa on otettu ajat sitten pois. Vielä tämä on vähän kesken, sillä oikealta puolelta puuttuvat etulaudat kokonaan. Vasemmalla puolella on vuoden vanhaa puutarhakompostia, oikealla tämän vuoden tavaraa.

Patiolle isäntä rakensi kärhöseinäkkeen raudoitusverkosta ja puutavarasta sekä varjokujalle samoista materiaaleista köynnösportin. Niistä löytyy kesäisiä kuvia myös sieltä samaisesta Kantopuutarhaa ja katseenvangitsijoita -postauksesta. Köynnösportti ei ehtinyt vielä ensimmäisenä kesänä vehreytyä kovin paljoa, mutta alku on hyvä. Varsinkin aidan puolella kasvava tuoksuköynnöskuusama kiipesi ja tuuhettui yllättävän hyvin. Pitää suojata se jäniksiltä ja myyriltä talveksi ja ehkä se saa kunnon kasan puunlehtiäkin suojakseen. Kuusaman kaverina kasvavan 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön pistokastaimen kohtalo on vaakalaudalla, sillä elokuussa kuopus tallasi sen tyven päälle ja sen ainokainen verso murtui osittain. Se on edelleen hengissä, mutta keväällä nähdään, oliko koettelemus pienelle taimelle liikaa.

Köynnösportti on nyt entistäkin paljaampi, kun siirsin talon puolelta ruukussa kasvaneen loistokärhö 'Kaiserin' kellariin. Maahan kaivetussa ruukussa kasvatus ei ollut sille sopiva ratkaisu, sillä se ei kukkinut enää kevään jälkeen. Ensi keväänä kaivan sen suosiolla kokonaan maahan. Onneksi tuoksuherneet vehreyttivät porttia vauhtiin päästyään ja kukkivatkin kivasti ennen pakkasia.

Kiitos Riitille kysymyksestä! Tätä postausta kootessa aloin jo miettimään, mitä kivaa ensi vuodeksi keksisi. Hauskaa viikonloppua!

Tuoksuvattupunontaa

Olen manannut etupihallamme kasvavaa tuoksuvattupöheikköä, joka yrittää tunkea aidan alta pihan puolelle. Koko kasvi on jopa valvattia pahempi riesa vahvoine juurineen ja valtavine kasvuhaluineen. Jos sen haluaa pitää siistinä, se on leikattava syksyllä matalaksi. Silloin menettää kukinnan, joka rehellisesti sanottuna on niin vaatimaton, että joutaa mennäkin. Jos haluaa korkean näkösuojan jo alkukesästä, pitää tavallisen vadelman tapaan edellisvuotiset versot jättää leikkaamatta ja yrittää jotenkin napsia välistä vanhat, kuivat versot pois. Hirveästi vaivaa sen vuoksi, että saa katsella koko talven ja pitkälle alkukesään kuivettuneen näköisiä risupehkoja. Ihmettelen kovasti, miten sitä myydään 10 euron hintaan taimistoilla. No, ei se ole hullu joka pyytää, vaan... Onneksi taistelu tämän kasvihirvityksen hävittämiseksi on jo aloitettu.

Mutta on tuoksuvatussa yksi hyväkin puoli: nimittäin oksattomat, jopa 2,5m pitkät vahvat versot, joista on helppo punoa vaikka mitä. Itse olen tehnyt siitä köynnöstukia...

Rinkuloita oli alunperin tarkoitus punoa kaksi, mutta oli niin haastavaa hommaa jäykkien tuoksuvattujen kanssa, että jäi yhteen.

...aitoja...

Oksat upotetaan tukevasti maahan vinoon ja punotaan oksa kerrallaan. Yläreunaan punoin mahdollisimman pitkillä oksilla reunan. Koska oksat eivät ole täysin suoria, aitakin aaltoilee hieman. Sopii kuitenkin suht huomaamattomaksi raja-aidaksi.

... kukkapenkkien ja kasvimaapenkkien tukireunuksia...

Valkosipulipenkin reunus. Tätä on tarkoitus punoa korkeammaksi sitten, kun saan multatäydennystä ja valkosipulit on nostettu.

 ... sekä avokompostille kehikoita. Tänäkin vuonna on tarvetta avokompostikasalle, joten työn alla on nyt uusi kehikko. Tukirakenteiksi upotin mahdollisimman suoria oksia. Sopiva tiheys tällaiseen on 20-30cm:n välein. Viime syksynä kaadetussa pihlajassa sekä tänä keväänä poistetussa lumipalloheidessä oli oikein hyvää tukikeppimateriaalia.

Oksat upotetaan rautakangen avulla tukevasti maahan.

Punontaan käytetään edellisvuotisia oksia. Leikkasin näitä jo syksyllä pienen kasan, mutta keväällä leikatutkin sopivat. Punominen kannattaa aloittaa sieltä reunasta, joka on alimpana. Maa viettää tuossa hieman alaspäin, joten aloitin takareunasta ja punoin suoraan useamman oksan päällekkäin. Tuoksuvatun oksat kapenevat tuolla matkalla aika paljon, joten huolehdin siitä, että molempiin päihin tulee tasaisesti sekä tyviä että latvoja. Tekniikka on varmasti kaikille tuttu edestä-takaa-edestä... ja seuraava kerros takaa-edestä-takaa...

Takalaidassa muutama kerros punottuna.

Kun sain takaseinän sille korkeudelle, että sivujen punos asettuu kutakuinkin suoraan, aloitin myös niiden punomisen. Kaikkia sivuja punotaan kerros kerrokselta niin, että ensin sivuille kaksi tuoksuvatun oksaa, sitten takaseinään kaksi. Edelleen huolehditaan siitä, että latvoja ja tyviä tulee tasaisesti, niin kehikko pysyy tukevasti kasassa. Kannattaa välillä tiivistää kerroksia, ettei punos löysty, kun oksat kuivuvat.

Vartti edellisestä kuvasta ja työ näyttää tältä. Jätin viimekesäisen aidan pään kompostikehikon sisään tarkoituksella.

Nurkassa näyttää tältä. Tyviä ja latvoja sojottaa tasaisesti. Nämä tasoitetaan samaan mittaan, kun työ on valmis.

Punomista jatketaan niin kauan, että kehikko saavuttaa halutun korkeuden. Nurkat siistitään tasamittaisiksi ja tukikepit lyhennetään sentti-pari punoksen yläpuolelta. Minä jätin tukikepit lyhentämättä siltä varalta, että kehikkoa tarvitsee korottaa kesän aikana.

Kehikossa on n. 20cm vielä korotusvaraa. Aidan pään sai piilotettua melkein kokonaan punoksen sekaan ja nyt aitakin pysyy tukevammin pystyssä.

Takaa päin. Vihertävät kohdat (paikat, joista kuori on irronnut) tummenevat pian samannäköisiksi kuin valkosipulipenkin reunassa.

 Tuoksuvatun edelliskesäiset versot kestävät aika paljon taivuttamista, mutta eivät taittamista. Risulintuja näistä ei ehkä pysty tekemään, ainakaan kovin pieniä, mutta tällaisiin rakenteisiin sopivat mainiosti. Kestävyystakuuta annan näille ainakin vuoden, pidemmästä ajasta ei vielä ole kokemusta. Testaan nyt kärhötuissa, kuinka helposti vastaleikatut oksat maahan tökättyinä juurtuvat. Pieni varoituksen sana on tässä vaiheessa vielä paikallaan: jos et halua lisää tuoksuvattua ja aiot tehdä esim. ylempänä näkyvän aidan, katkaise oksat kuivumaan pinoon syksyllä ja puno keväällä.

Inspiroitukaa! Iloista viikonloppua!