Kevään ensimmäinen puutarhapäivä

Asuurihelmililjat ovat puhjenneet viikossa kukkaan.

Melkoinen maaliskuu alkaa olla lopuillaan ja ei voi kuin ihmetellä, miten vähiin lumet ovat meiltäkin jo käyneet. Enpä muista, milloin ei olisi ollut hiihtokelejä vielä maaliskuun loppupuolella. Nyt niitä ei ollut oikeastaan koko kuukauteen. Jos maisemia katselee, niin täällä on yleensä näyttänyt samalta vasta huhtikuun puolivälin aikoihin. Siellä täällä on joku pieni lumilämpäre tai jääkökkäre mutta muuten maa on paljas. Ja routainen. Lumikolat, pulkat sun muut talvihärpäkkeet toki ovat vielä seinän varressa käyttövalmiina, sillä tuskinpa tällainen etukevät kesään huipentuu ilman takatalvea tai useampaa.

Toistaiseksi isoimmat myyrätuhot löytyivät kivikkorinteen sammalleimuista eikä niitäkään ole syöty yhtään niin paljoa kuin vuosi sitten.

Kukkapenkeistä kivikkorinne vapautui ensimmäisenä kokonaan lumesta. Näyttäisi siltä, että kaikki vihreänä talvehtivat kasvit ovat selvinneet talvesta. Jopa viime syksynä istutettu nukki (Androsace adfinis) on toistaiseksi elossa, vaikka olinkin lätkäissyt lumien huvetessa kuusenoksat 20cm väärään kohtaan. Onneksi juuri silloin sattui olemaan pilvinen päivä, kun nukit paljastuivat lumen alta. Kuusenoksien kohdalla oli levisioita, joten oksat osuivat sentään ikivihreiden päälle, vaikka tarkoitettu kohde ei suojaa saanutkaan. Siirsin tietysti oksia heti nukkien suojaksi, sillä tahdon ehdottomasti nähdä ne lopullisessa koossaan ja kukkivina. Eilen vähän raivasin isoimpia talventörröttäjiä kivikkorinteestä, niin näyttää kadulle päin siistimmältä. En kuitenkaan saksinut mitään kasvia ihan maata myöten, jotta olisi hyönteisille vielä suojapaikkoja. Etsin samalla lehtokotiloita mutta löysin vain muutaman tyhjän kuoren. Lapset sen sijaan ovat löytäneet pari asukkaan sisältävää kuorta. Kun on tähän aikaan mahdollisimman tarkkana kotilojahdissa, niin pääsee kesällä huomattavasti helpommalla.

Ensimmäinen talvi onnistuneesti selätetty.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin myyrätuhoja näyttäisi olevan paljon vähemmän kuin viime keväänä. Sieltä täältä harvakseltaan löytyy pieniä kuoppia, joita arvelen peltomyyrien tekeleiksi. Ovat mokomat etsineet kukkasipuleita. Kuopat eivät ole kovin syviä, joten ainakin tulppaanit ovat turvassa. En muista, että krookuksiakaan olisi ollut kuoppien  kohdalla, joten jospa ainoastaan tummahelmililjoja on käyty kaivelemassa. Niissä onkin varaa syödä, lisääntyvät niin tehokkaasti. Viime keväänä lähes kaikissa sammalleimukasvustoissa oli selviä myyrän talvikäytäviä, nyt ainoastaan yhdellä kivikkorinteen sammalleimualueella oli ollut nälkäinen asukas. Sekin oli käyttäytynyt suht siivosti ja parturoinut lähinnä kivien yli roikkuvat kasvustot lyhyemmiksi. Pikkuisen oli maisteltu myös syksyllä rinteen juurelle siirrettyjä sammalleimuja mutta tuskinpa se niitä paljoa haittaa. Tarhakylmänkukat ja sinikatanat oli tänä vuonna jätetty hienosti rauhaan.

Myyrä on ollut sipulikukkien perässä.

Toistaiseksi en ole löytänyt vesimyyrän tunneleita mutta sekin asianlaita saattaa muuttua, kun routa sulaa ja tunnelit painuvat kasaan. Täytyy vain toivoa, että sellaisia yllätyksiä tulee mahdollisimman vähän. Mielenkiinnolla odotan, kuinka syksyllä siirtämäni sorjalaukka 'Mount Everestit' lähtevät kasvuun. Niiden nyrkinkokoiset sipulit löyhkäsivät niin voimakkaasti, että luulisi niiden karkottavan vesimyyrät naapuristakin. Tai sitten ne ovat myyrien mielestä vastustamattoman herkullisen tuoksuisia ja houkutelleet koko alueen myyrät kimppuunsa. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä silloin aurinkopenkissä olisi maanalainen pionien ja sorjalaukkojen muodostama löyhkälinja, jota täydentää myös yksi rääpälekokoinen keisarinpikarililja.

Yksi löyhkälinjan sotureista on nuori puupioni, jonka silmut ovat lupaavan pulleita.

Jo pitkän aikaa yölläkin on ollut lämpötila plussalla tai aivan nollan tuntumassa. Eilen aamulla maa oli kuitenkin kuurassa ja yöllä olikin ollut -5 astetta. Nyt sataa lunta. Tarpeellinen muistutus siitä, että puuvartiset kannattaa vielä pitää kellarissa eikä rahdata keväästä innostuneena ulos. Sitäkin nimittäin jo ehdin eilen auringosta ja lämmöstä innostuneena harkita. Onneksi puutarha sentään vaikuttaisi olevan suht hyvin lepotilassa. Vain muutama piippo oli uskaltanut kurkistelemaan mullan alta ja nekin ovat ilmestyneet vasta parin viime päivän aikana. Tarkempaa piippojen heräämisen aikataulua en tiedä, sillä kulunut viikko on ollut sangen työntäyteinen ja olen käynyt kotona oikeastaan vain nukkumassa. Yllättävää kyllä, kaikki on sujunut kuin vettä vain ja opinnoistakin tuli taas yksi kohtuullisen iso paketti suoritettua erinomaisin arvosanoin. Sen seurauksena aikatauluni kevenee yhdellä tunnilla viikossa, mikä on hyvin tervetullut muutos arjen kiireisiin. Vapautuu aikaa kevään etenemisen seuraamiseen.

Olkoon tässä nyt sitten vaikka palkinto hyvin suoritetusta kurssista. Esikko on kyllä ostettu aiemmin.

Kerrannaisesta esikosta on ollut valtavasti iloa. Huomasin pian ostamisen jälkeen sen tuoksuvan makean mansikkaiselta, joten olen aina ohikulkiessani nuuhkaissut sitä. Toivottavasti saksalaismarketin hyllystä löytämistäni juurakoista on yhtä suuri ilo, vaikka nerine ja kalla kerryttävätkin taas talvetettavien kasvien kokoelmaani. Jäin miettimään, olisiko kallan mukuloita pitänyt ostaa useampi pussillinen mutta kokeillaan nyt alkuun tuolla yhdellä, joka sisältää vain kaksi mukulaa. Kyllähän ne varmaan siitä lisääntyvät, jos sattuvat viihtymään. Pitää ensin googlailla niiden hoito-ohjeita. Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko on muistaakseni kehunut useammankin kerran kallaa ja kertonut sen hoito-ohjeitakin, joten taidanpa ensimmäisenä suunnata sinne. Saaripalsta-blogista taas muistan lukeneeni nerinestä, joten ehkäpä sieltä löytyy ohjeita sen kasvattamiseen. On tämä kätevää, kun voi hiipparoida kirjaston tai epämääräisten google-ohjeiden sijaan blogikaverien kokemuksia lukemaan.

Kärhökaaripenkissä, polulla ja suolla on vielä pikkuisen lunta, muuten sivupiha alkaa olla lumeton.

Viime viikonloppuna leikkasin marjapensaita. Tänä vuonna riitti, kun leikkasi yhden tai kaksi paksuinta oksaa pois ja tarvittaessa jonkun ohuen väärään suuntaan tai maata myöten kasvavan oksan. Varjoisimmassa reunassa kasvava herukka ei ole tehnyt uusia oksia juuresta moneen vuoteen eivätkä olemassa olevat oksatkaan kovin elinvoimaisilta vaikuta. Tekisi mieli hävittää koko pensas pois mutta en ole vielä keksinyt, mitä sen tilalle laittaisi. Metsämustikka-aluetta voisi kyllä laajentaa sinne suuntaan, jos mustikkamättäitä vain saisi jostain lisää. Vierestä joutaisi minun puolestani heivata punakarviainenkin menemään. Mokoman piikkipuskan tyvelle ei ylettänyt oksasaksillakaan enkä itsekseni saanut pidettyä toppavaatteiden läpi pisteleviä oksia riittävän kaukana, jotta olisin saanut leikattua vanhimmat oksat pois. Sen marjatkin kypsyvät niin myöhään syöntikelpoisiksi, että kaikenmaailman elukat ehtivät syödä ne puoliraakoina ennen meitä. Ihan joutava puska.

Eilen leikkasin majapenkin tuijaa. Vasemmalla ennen leikkausta, oikealla jälkeen.

Aiemmin olen tasoitellut majapenkin tuijaa vain sivuilta, jotta se tuuhettuisi. Sen oksistoon oli luonnostaan jäänyt kevyesti alaspäin kaartuva urantapainen, jota katselin pitkin talvea ja mietin, uskaltaisiko tuijaa leikellä spiraalin muotoon. Päätin uskaltaa, sillä saahan muodon kasvatettua parin kesän aikana takaisin entiselleen, jos lopputulos ei miellytä. Hain narun ja kiersin sen puussa luonnostaan olevia aukkokohtia myötäillen puun ympäri ennen saksimista. Jälkeen-kuvassa on vielä narukin paikoillaan, sillä ilman narua otetusta kuvasta ei muoto ei erottunut sitäkään vähää kuin tuossa kuvassa. Ehkä käyn vielä tänään katsomassa, tarvitseeko jostain saksia lisää. Kaksi tuijaa olisi vielä leikattavana mutta ne ovat vielä tuuheutusvaiheessa.

Huhtikurjenmiekkoja näkyi toissa-aamuna vain pari, nyt niitä on kymmeniä.

Huhtikurjenmiekkojen lisäksi olen löytänyt kevättähtien ja idänsinililjojen piippoja. Jokunen kevätsahramikin jo alkaa heräillä. Muistakaa muuten suojata ne vasta ilmestyneet piipot elukoilta. Törmäsin tässä jokunen aika sitten kevätlauluun, jossa myös tiedettiin, minkä vuoksi. Säveltäjä/sanoittaja L. Muonan luvalla julkaisen hänen keväisen tekstinsä runona.

Aurinko kun säteillään,

lämmittää mun nenänpään.

Tiedän silloin kevät saa

ja lumihanki katoaa!

Hangen läpi, uskokaa

pystyy krookus kasvamaan.

Mutta pian katoaa kun

pupu pois sen mutustaa!

Pupun turkki valkoinen

kokee muodonmuutoksen!

Vaihtuu väriin tummempaan,

ruskeaan kuin maa!

Leskenlehti tiedän sen,

kevään merkki keltainen.

Tien pinnarta koristaa,

voiman auringosta saa!

-L. Muona-

Ensimmäiset krookuksenpiipot. Lunta ei kyllä ollut eikä juuri tällä kohdalla mutta nousivat ne mullankin läpi.

Onpas jännittävää seurata, milloin alkaa näkyä ensimmäisiä nuppuja. Veikkasin huhtikurjenmiekkojen ja kevättähtien aloittavan kukinnan 16.4. Jos nyt ei satukaan tulemaan pitkää pakkasjaksoa, niin tuskinpa tarvitsee edes viikkoa odotella ensimmäisten nuppujen avautumista. Jännää!

Pihakierroksella

Hänen karvainen korkeutensa esittelee 30.3. löytyneitä krookuksen piippoja.

Enpä muista, milloin meillä olisi löytynyt mitään piippoja vielä maaliskuussa. Tänä keväänä sellainenkin ihme koettiin, kun keltaisesta nurkasta paljastui sen verran kukkapenkin reunaa, että ensimmäiset krookukset ilmestyivät esiin. Silloin lunta oli vielä sen verran paljon, että juuri muita kukkapenkkejä ei näkynytkään. Viikon aikana on kuitenkin ollut sen verran lämmintä, että lumet ja jäät ovat saaneet kunnolla kyytiä ja nyt pääsee jo ihan oikeasti tutkimaan, mitä kaikkea puutarhasta talven jäljiltä löytyykään. Tein jopa ensimmäisiä puutarhatöitä!

Patiosta on jo puolet sulanut, ainakin kun vähän avitin lapiolla...

Vaikka miten ahkerasti kerään talvella Karon kikkareita pois sivupihalta, aina lumen sekaan jää joku pökäle ja keväällä niitä löytyykin sitten sieltä sun täältä. Eilen oli niin kolea ja tuulinen sää, että otin alkulämmittelyksi kakkahommat. Osa paljastuneista "liukumiinoista" on painunut paksun jään sisään, joten niiden keräys jäi vielä odottamaan jään sulamista. Tortunlapioinnista oli helppo siirtyä poistamaan jäätä patiolta. Pari neliötä sainkin laatoitusta paljastettua. Kunhan reitti varastolle sulaa, niin saa patiokalusteet kannettua paikoilleen. Tai ehkä ensin pitää pestä patio, niin on sitten mukava korkata kesäkausi. Patiopenkki oli paljastunut jo kokonaan lumesta ja routakin oli jo alkanut vähän sulaa, mutta vielä en löytänyt posliinihyasinttien tai kevättähtien piippoja. Mehitähdet ja sammalleimut olivat sen sijaan hyvin hengissä.

Sivupihalla näyttää vielä kovin lumiselta mutta kyllä sielläkin jo vähän istutusalueiden reunoja näkyy.

Kärhökaari- ja majapenkkiä ei vielä pääse tutkimaan kovin tarkasti mutta ei tarvita kuin pari lämmintä päivää ja lumet ovat hävinneet sieltäkin. Valkeasta ulkoasusta huolimatta lunta ei ole kuin kymmenisen senttiä enää jäljellä paksuimmissakaan kohdissa ja monin paikoin kuultaa maa selvästi läpi. Marjapensaiden juurelta lumet ovat sulaneet mutta heti oksien kärkien kohdalla on vielä lunta, joten jätin pensaiden leikkaamiset myöhemmäksi. Sää muuttui taas viileämmäksi, joten leikkaamisen ehtii hoitaa myöhemminkin. Marjapensaat vilkaistuani siirryin kasvimaan puolelle. Sieltä lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Vielä viikko sitten kasvimaalla oli lunta matalampien lavojen päällä ja koko aidan puoleisen sivun mitalta. Nyt lunta on enää rippeet jäljellä lavojen ja aidan välissä, ja lavoistakin on jo puolen sormen syvyydeltä routa sulanut. 

Kasvimaalta lumet ovat hävinneet melkein kokonaan. Valuneet varmaan naapurin tontille...

Valkosipulit eivät ole onneksi vielä lähteneet kasvuun, vaikka osa niistä on istutettu korkeampiin lavoihin, joissa on paikoitellen jopa syvemmällä sulaa maata. Kunhan kuukausi vähän etenee ja sääennusteet alkavat näyttää lämpimämpiä lukemia, laitan johonkin lavoista pleksikannen ja toiseen muovihupun, jotta maa alkaa lämmetä kunnolla. Samalla laitan sinne kylmäkäsittelyssä olleita perennakylvöksiä, niin saavat nekin lähteä itämään. Yrttilavassa paksun havukasan alla talvehtivat timjamit näyttivät olevan elossa. Hyvä tuoksu niistä leyhähti ilmaan, kun tunnustelin kasvustoa kädellä. Tarkistuksen jälkeen nostelin havut takaisin paikoilleen, jotta timjamit eivät kuole näin loppumetreillä. Maa ei ollut yrttilavassakaan vielä sulanut koko juuristoalueen syvyydeltä, joten suojaus on vielä tarpeen. Olen menettänyt ennenkin liian hätäisellä havujen poistolla muuten onnistuneesti talvehtineen timjamin.

Timjami: elossa toistaiseksi.

Yhdessä lavassa oli ilmeisesti myyrä vähän kaivellut mutta onneksi juuri siinä ei ollut mitään kylvettynä. Mitähän lie viime kesän jämiä se oli sieltä kaivellut, ehkä mukulasellerin juurenpätkiä. Myyrän onkaloista tuli mieleen tarkistaa, onko kivikkorinteeseen taas tullut myyrän talvitunneleita. Naapurilla on lintulauta etupihallaan ja tietysti kivikkorinteen kivien väleissä ja rehevän kasvillisuuden seassa on hyvä myyrien majailla talven yli. Kadun pään lumikasakin ohjaa tehokkaasti myyrien tunnelinkaivuuta kukkapenkin suuntaan joutoalueen sijaan. Ihan niin laajoja tuhoja ei vielä paljastunut kuin vuosi sitten, mutta tarkemmalla tutkailulla löytyi muutamia syötyjä kasveja.

Kivikkorinne on jo melkein kokonaan sula.

Ensimmäisenä huomasin, että sammalleimuista oli taas parturoitu reunakivien yli roikkuvia latvoja. Siitä ei kasveille ole mitään haittaa mutta en nyt silti niin välittäisi siitä, että myyrä täyttää kasveillani vatsaansa. Myös nukkapähkämöä oli vedetty hienoksi silpuksi. Sekään ei oikeastaan haittaa, sillä uudet lehdet nousevat joka tapauksessa viimekesäisten jämien seasta. Enemmän harmitti iso tarhakylmänkukka, joka joutui jo viime vuonna myyrän hyökkäyksen kohteeksi. Samaisesta puskasta oli taas syöty hyvällä ruokahalulla juuren kohdalle iso monttu. Samanlaisia kuoppia löytyi myös aurinkopenkin puolelta tarhakylmänkukista ja sinikatanoista. Ehdin jo viimeisimmät tarhakylmänkukkatuhot huomatessani ähkäistä, että olisi syönyt mieluummin vaikka kurjenmiekat. No, pari askelta eteenpäin ja huomasin, että onhan ne nekin syöty. Just...

Käytäviä sammalleimussa, nukkapähkämössä, tarhakylmänkukassa sekä kurjenmiekassa.

Osa aurinkopenkin kasveista on vielä lumen alla mutta näyttäisi siltä, että atsaleojen verkot ovat pitäneet eikä myyrä ole päässyt järsimään niiden kuorta. Näitä maanpinnalla kasveja jyrsinyt ja tunneleita kaivellut myyrä on todennäköisesti peltomyyrä. Mahdollisia vesimyyrän tuhoja ei näe ennen kuin lumet ja routa ovat sulaneet. Pidempään sulana olleelta nurmikaistaleelta löytyi yksi kohta, missä maa upotti epäilyttävästi tunnelintapaisesti, mutta sitä ei vielä tiedä, onko se myyrän vai epätasaisesti sulaneen roudan tekosia. Lähempänä naapurin tonttia on vielä sen verran lunta, ettei pääse näkemään, onko kasveja syöty. Lumen sulaessa näkee kuitenkin selvästi, että tunneliverkostoa siellä on ollut. 

Lumen alta paljastuu tunneliverkostoa.

Perennanjuurien ja -lehtien sekä lintulaudan antimien lisäksi siimahännän talvieväänä on ilmeisesti ollut punatähkien siemeniä. Punatähkien maahan kaatuneet viimekesäiset varret oli nimittäin siististi katkaistu poikki juuri kukkaosan kohdalta. Metrin päästä löytyi iso kasa silppua, joka oli suurimmaksi osaksi hienoksi sipellettyä punatähkää. Mahtoi olla pehmoinen talvipesä! Seassa oli myös auringonkukansiementen kuoria. Mietin, onko myyrä kuljettanut punatähkät pienissä erissä vipeltäen kuorman kanssa kymmeniä kertoja käytävää pitkin edestakaisin, vai onko se kiskonut koko kukinnon pesäänsä ja sipeltänyt siellä? Mieleen nousi heti kuva sellaisesta Kamala luonto -tyyppisesti käytävissään suu täynnä punatähkäsilppua kiitävästä myyrästä ja Kiroileva siili -tyyppinen mielikuva sadattelevasta ärripurrista, joka kiskoo naama punaisena ahtaaseen käytävään juuttunutta kokonaista punatähkän kukintoa. Kumpi lienee lähempänä totuutta?

Silputtua punatähkää ja muuta törkyä.

Myyrien tuhojen vastapainoksi kivikkorinteestä löytyi myös monta iloista jälleennäkemistä. Isoin viime kesänä istutetuista kissankäpälistä on hyvin virkeän näköinen. Pienempiä en vielä löytänyt mutta en kyllä ihan tarkalleen edes muistanut, mihin niitä istuttelin. Isomman lähistöllä pitäisi olla yksi mutta sen kohdalla saattoi olla vielä jäätä. Tähtilevisiat ovat myös alkaneet paljastua lumen alta ja näyttäisi siltä, että nekin ovat hengissä. Samoin viime kesänä hankittu erikoisuus, alppiwulfenia. Osa siitä on vielä jään sisässä mutta ainakaan se ei ollut joutunut myyrän suihin.

Kissankäpälistä ainakin tämä isoin on hyvin hengissä.

Aurinkopenkistä piti tarkistaa tietysti kevätkurjenmiekkojen tilanne. Monena vuonna ne ovat puskeneet näkyville jo lumen läpi mutta ensimmäisinä sulaneista kohdista ei löytynyt jälkeäkään kurjenmiekan piipoista. Onneksi ihan lumirajasta löytyi muutama terhakka piippo. Loputkin ilmestyvät varmasti pian näkyville kunhan ovat sitä mieltä, että kevät on tarpeeksi pitkällä. Normaalistihan kevätkurjenmiekat kukkivat meillä vasta huhtikuun lopussa tai jopa toukokuun alussa, joten mikään kiire niillä ei edes vielä ole. Puutarhuri on vain malttamaton.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekan piipot.

Viikolla olleet lämpimät säät menivät itselläni vähän hukkaan, sillä olin töissä. Oli kuitenkin mukava kaivaa kaapista kevyemmät kengät ja kevättakki nastakenkien ja villakangastakin tilalle. Käsineitäkään en tarvinnut, vaikka varuilta otin ne taskuun. Etupihan kiveyksen jäätiköt sulivat kokonaan viikon aikana, joten nastakengät saa varmaan laittaa jo lopullisesti kesäsäilytykseen, vaikka talvitakit joutuisikin vielä pitämään käden ulottuvilla. Eilen oli vapaata, mutta eipä silloin ollut enää lämmintä. Taivas oli pilvessä ja tuulikin niin kovasti, ettei huvittanut kovin pitkään ulkoilla edes toppavaatteissa. Pikkuisen napsin Karon jätösten siivoamisen jälkeen etupihan pensasryhmän syyshortensiaa pienemmäksi mutta jatkan leikkaamisen loppuun sitten kun sen tarkenee tehdä paremmin. Myöhemmin päivällä alkoi tuiskuttaa paksua räntää. Nyt paistaa aurinko mutta tuulee edelleen ja lämpömittarikin näyttää pakkaslukemia. Lisäksi on käytävä muilla asioilla muutama tunti, joten eipä tässä taida puutarhaan ehtiä.

Perjantain räntäsadetta tuulella höystettynä.

Ylläolevasta kuvasta näkee, että takapiha oli jo hyvää vauhtia sulamassa. Lunta on vain muutama sentti ja sekin pääasiassa nurmikolla. Luumutarhassa luumupuiden juurella ei vielä näkynyt piippoja, vaikka siellä on paljon aikaisia krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, posliinihyasintteja ja kevättähtiä. Maa taitaa olla sen verran jäässä, ettei niitä haluta nousta vielä kurkkimaan. Keksin myös, että luumupuiden verkkojen sisälle olisi hyvä istuttaa lumikelloja, jos ne vain viihtyisivät siellä. Siinä olisi vieläkin aikaisempaa kukintaa eivätkä ainakaan jänikset pääsisi kukkiin käsiksi.

Haa, ikkunasta näkyikin jo pitkälle ehtineitä tulppaanin tupsuja!

Oli jäänyt pihakierroksella tarkistamatta olohuoneen ikkunan alla oleva kukkapenkki. Oli kiva yllätys räntäsadetta ihmetellessä bongata noin isot tulppaanit. Lehdet tosin näyttävät niin kapeilta, että kukintaa ei taida olla luvassa tälle keväälle. Pitäisi oikeastaan kaivaa sipulit pois ja istuttaa parempaan multaan ja aurinkoisempaan paikkaan, niin ne kasvaisivat nopeammin kukintakokoisiksi. Lajikkeen pitäisi olla 'Exotic Emperor', joka on yksi aikaisimpia tulppaaneita. Se varmaan selittää noin vauhdikkaan kasvun. Aurinkoista viikonloppua!

Piippoja ja kukkia

Arktisen jäätävistä olosuhteista huolimatta kevät mitä ilmeisimminkin etenee edelleen. Jotenkin kummassa jäisestä maasta ja lumen seasta nousee piippoja kurkkimaan, joko uskaltaa herätä. Toivon mukaan eivät pakita takaisin maan sisään hyistä ilmaa tovin nuuhkittuaan. Topakoita tulppaanin piippoja näkyi pensasryhmässä ja pari taisi olla luumutarhassakin. Kavereina nousee krookusta, kevättähteä ja kevätkurjenmiekkaa, bongasinpa pari laukan versoakin.

Jäähileiden seasta nousee tulppaani 'Doll's Minuetia', ellen ihan väärin muista.

Sateinen viime kesä ja erityisesti syksy saivat minut vähän hermostuneeksi erityisesti kevätkurjenmiekkojen puolesta. Nyt, kun ensimmäiset versonkärjet ovat nousseet, huoli on kummasti pienentynyt. Ihan hyvinhän tuolta näyttää nousevan piippoja ja lisää tulee varmasti myöhemmin. Takapihalla on multaisempi maa kuin etupihalla, joten siellä onkin saattanut kato käydä, mutta edes etupihalla on vähintään osa kevätkurjenmiekoista hengissä. Malttamattomana odotan jo kukkatykitystä mutta lumen sulaminen on vain pysähtynyt tykkänään, kun pakkasta ja pohjatuulta piisaa.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtiniityllä on ainakin jotain hengissä.

Pakkasen kovettamassa maassa olisi turvallista käydä silputtamassa vähän perennanvarsia mutta ei ole huvittanut jäätävällä kelillä lähteä ulos. Toisaalta, on tässä mennyt monta päivää kaikissa muissa menoissa, joten ehtimisenkin kanssa on ollut vähän tiukkaa. Keskiviikkona olin poissa kotoa aamukahdeksasta iltaseitsemään, mikä oli itselleni jo varmaankin jonkin sortin ennätys, jos ei lomareissuja lasketa mukaan. Ehtiipähän noita perennoja silputa myöhemminkin. Saavat kaikki puutarhan ötiäiset ja pikku hiljaa heräilevät kasvit paremmin suojaa kylmältä kun ei ole vielä tässä vaiheessa siivottu mitään pois.

Lumen valtaama alue on kutistunut kovasti eikä hankikaan ole enää kovin paksu.

Sen verran tartuin puutarhasaksiin eräänä aamuna, että leikkasin revenneet puistoatsalean oksat maljakkoon. En ole koskaan ottanut atsalean oksia hyödettäväksi mutta eipä niitä ole aiemmin revennytkään lumen painosta. Mitään tässä kokeilussa ei menetä ja jos hyvin käy, saan niistä vielä oikein kauniit maljakkokukat. Silmujen koosta ja muodosta päätellen nuppusilmuja oli ihan mukavasti. Toistaiseksi oksissa ei ole juurikaan nähtävää, mutta minusta näyttää, että ainakin osa silmuista olisi vähän lähtenyt pullistelemaan. Liekö toiveajattelua vai varovainen merkki onnistumisesta?

Sulamista on tapahtunut myös sivupihalla, vaikka siellä lunta on vielä melkoisesti.

Jäniksille ei tänä talvena kelvannut sopivasti kuonon korkeudelle kiskotut loistokärhöjen versot. Yhden tai kaksi kertaa oli jänö pysähtynyt kärhökaariportin luokse ja maistellut vähän muutamaa latvankärkeä. Samoin melkein kaikki muut loistokärhöt olivat saaneet olla rauhassa. Siispä pitää itse leikata ne poikki ja kärrätä kompostiin. Sellaisen määrän jos saksilla itse silputtaisi, saisi vain melkoiset rasitusvammat käsiinsä. Puutarhakompostin pohjalla isokin vyyhti kärhönversoa maatuu yhdessä kasvukaudessa melkein näkymättömiin, vaikka viekin alkuvaiheessa paljon tilaa. Onneksi myöskään alppikärhöjen versot eivät olleet jänöjen ruokalistoilla, vaikka osa niistä jäi vähän heikolle suojaukselle.

Ensimmäinen kimalainen pääsi valokuvaan 14.4.-24.

Jänikset kun tuli mainittua, kerrotaan nyt niidenkin touhuista. Edellisen postauksen metsäjänis (tai sitten joku sen kavereista) nimittäin on ottanut nyt tavakseen pyöriä pihapiireissä etsimässä sapuskaa. Itse olen nähnyt sen muutaman kerran meidän pihalla ja saman verran naapureiden pihoilla. Eilen isäntä ja lapset olivat nähneet sen ajavan takaa rusakkoa ympäri taloamme. Olisi voinut kuvitella, että kookkaampi rusakko hätistäisi metsäjäniksen reviiriltään pois eikä toisin päin vai mikä lie hippaleikki pupuilla sitten ollut menossa. Tänä aamuna näin rusakon pation vierellä vetelemässä syyshortensian viimevuotisia lehtiä suoraan pensaasta. Olisi vain samalla vaivalla vähän typistellyt latvojakin, en olisi siitä suuttunut. Aion kuitenkin leikata sen kyseisen hortensiankin vähän kompaktimpaan kokoon kunhan sopiva inspiraatio iskee.

Ensimmäiset nuput bongattu! Ja ne ovat jänisverkon sisällä turvassa.

Ei tarvita kuin yksi aurinkoinen hetki ja ensimmäinen krookus on varmasti kukassa. Veikkasin niiden kukkivan vasta 29.4, joten pieleen tulee menemään. Tuskinpa tämä jääkausi sentään yli viikkoa kestää, vaikka huomiselle onkin luvattu lumisadetta ja pakkasta eikä lähipäivien sää muutenkaan kovin lupaavalta näytä. Mutta aina voi toivoa ennusteiden olevan väärässä. Silloin ei voi kuin iloisesti yllättyä, sillä kovin paljoa nykyisiä ennusteita kurjemmaksi sää ei voisi mennä.

Kasvimaalta tuhdin havukerroksen alta löytyi timjami.

Timjami on useinkin selvinnyt hengissä talven yli mutta kuollut juuri tässä vaiheessa kevättä, kun lumet ovat sulaneet sen päältä. Maa on edelleen jäässä, joten kuvaamisen jälkeen nostelin pihdan oksat takaisin timjamin päälle ja jätin sen sinne suojaan niin auringolta kuin jäätävältä tuuleltakin. Samojen havujen alla talvehtineet ranskanrakuuna ja sitruunamelissa eivät ole vielä heränneet (enkä sitä odottanutkaan), joten saivat nekin jäädä vielä havujen alle odottelemaan kasvukauden alkamista. Rosmariini sen sijaan on talvehtinut onnistuneesti ulkoeteisessä jo neljännen (?) kerran. En ole kuitenkaan saanut sitä koskaan ennen kukkimaan. Ei kukkia ole nytkään kuin yhdessä latvassa ja toisessa muutama nuppu, mutta niinkin vähästä sitä vielä tässä vaiheessa kasvukautta tulee iloiseksi.

Minipieni kukkakimppu ilahduttaa ulkoeteisessä tarkkasilmäistä.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Fiilistelyä keväisessä puutarhassa

Nyt tuntuu jo oikeasti keväältä täälläkin. Lumi sulaa vauhdilla ja jopa varjossa tuntui tänään melko lämpimältä. Auringossa tarkeni oleskella hetken t-paidassakin, kun lapset ulkoillessaan huomasivat kuningatarkimalaisen ja kaksi nokkosperhosta sipulikukkaruukuissani ja hälyttivät minut sisältä paikalle. Olimme pari tuntia aiemmin käyneet pyöräilemässä ja nähneet kevään ensimmäiset nokkosperhoset kauempana kylillä. Siinä vaiheessa vain totesimme, että meillä on vielä niin paljon lunta, että ei varmasti näy perhosia. Ei näytä lumi estävän, kun on syötävää tarjolla! Kimalaisesta en valitettavasti ehtinyt saada kuvaa mutta perhoset malttoivat pysytellä aloillaan paremmin.

Hyasintti ja taustalla olevat viimeiset krookukset näyttävät kelpaavan hyvin nokkosperhoselle. 

Kyllä kannatti syksyllä istutella alesipuleita ruukkuihin ja tuoda ne hyvissä ajoin ulkoeteiseen heräilemään. Ja erityisesti nostaa pihalle, kun näemmä ensimmäiset nälkäiset olivat jo liikkeellä meilläkin. Ensi syksynä voisi nostaa ihan kukkapenkeistä helmililjoja ruukkuun, jotta saisi monipuolisemman kattauksen hyönteisille. Täällä kun ei juuri muuta vielä ole kukassa kuin puutarhaihmisten kukkasipuliruukut ja ehkä pajut. Leskenlehtiä emme pyörälenkillämme nähneet, vaikka moni aurinkoinen tienpientare olikin varmasti ollut jo pitkään sulana.

Kosiopuuhissa kenties? Kärpänenkin pääsi kuvaan.

Kärpäsistä puheenollen: ikävämpi yllätys mönki tänä aamuna ulos siitä 'Harlequin'-amarylliksestä, josta löysin kuukausi sitten narsissikärpäsen toukan. Selvästi puolen tunnin 46-asteisessa vedessä kylvetys ei riittänyt tuhoamaan koteloitunutta toukkaa, joka katsoi nyt sopivan hetken tulleen ja ryömi amarylliksen sipulista ihmettelemään ulkomaailmaa. En tiedä, mikä sai minut tutkimaan juuri silloin amaryllistä mutta hyvin pian jähmeästi liikkunut kärpänen löysi itsensä muovirasiasta ja kuvaamisen jälkeen mainospostin päältä, jossa kohtasi saman tien loppunsa.

Laittakaahan otuksen ulkonäkö mieleenne ja tarkkailkaa alkukesällä narsissikasvustojen liepeillä lentelijöitä. 

Narsissikärpänen on huonekärpästä selvästi rotevampi, kookas kärpänen. Kimalaisesta sen erottaa noista kärpäselle tyypillisistä melkein koko pään peittävistä mulkosilmistä. Kimalaisella on myös tuntosarvet, kärpäsellä ei. Voi rähmä, jos noita ällötyksiä on viime kesänä lennellyt enemmänkin ja toukat ovat tuhonneet vähät narsissikasvustoni! Ikäviä yllätyksiä alkaa löytyä myös puutarhasta. Toistaiseksi myyrien tunneleita ei ole näkynyt mutta paksut hanget ovat tehneet tuhojaan erityisesti pensasryhmässä. Pensashanhikkeista on revennyt paljon oksia ja niitä joutuu nyt leikkaamaan aika rankalla kädellä. Ne onneksi toipuvat nopeasti eikä runsaskaan leikkaaminen juuri näy loppukesän kukinnassa. Enemmän harmittaa puistoatsalea, josta oli revennyt yksi paksu oksa ja taittunut melkein poikki toinen, hitusen ohuempi oksa.

Siinä meni osa 'Illusian' kukinnasta.

Aurinkopenkin 'Illusia' näyttää toistaiseksi selvinneen lumikinoksista vahingoittumattomana. Lumet ovat vajuneet muutamassa päivässä puoleen siitä mitä ne olivat, joten tahti on ollut kerrassaan huimaa. Tänään esille ilmestyi pikkuisen kevätatsalean suojaverkko, joka on 35-40cm korkea (alla olevassa kuvassa aikalailla keskellä kuvaa. 'Illusian isompi verkkokehä näkyy sen ja aidan välissä). Jos sama vauhti jatkuu, pääsen minäkin aivan pian kukkapenkkeihin puuhailemaan.

Aurinkopenkkiä nurmikon kohdalle talven aikana kolatun lumivuoren huipulta kuvattuna.

Patiopenkistä löytyi hyvin talvehtineita mehitähtiä. Reitti patiolle alkaa myös paljastua.

Jos olisi huvittanut, olisi voinut lapioida patiota esille. Samalla suurin osa talven aikana lumelle kertyneestä noesta, puunlehdistä, Karon jätöksistä ja muusta törystä olisi lähtenyt. Ehkä huomenna on enemmän lapiointi-intoa. Tänään vain fiilisteltiin keväästä. Ja pestiin käsin sen verran pyykkiä, että kaikille on vielä alkuviikoksi puhdasta vaatetta päällepantavaksi. Pyykkikoneemme korjaaminen on nimittäin edelleen kesken, sillä varaosa on edelleen matkalla. Jospa kone tulisi jo siihen mennessä kuntoon, ettei tarvitsisi enää käsin pesemiseen ryhtyä. Johan tässä on reilu kolme viikkoa odoteltu.

Takapihalla lunta on enää parikymmentä senttiä. Ei enää mene saappaanvarresta lunta kenkään.

Viikolla satuin katsahtamaan ikkunasta ulos juuri kun valkoinen metsäjänis oli keskellä takapihaa. Yhtäkkinen tuulenvire sai kuitenkin luumupuissa riippuvat muovisuikaleet heilumaan ja se säikäytti pupun liikkeelle ennen kuin kännykkä ehti tarkentaa ikkunan läpi pitkäkorvaan. Pari kuvaa sain kuitenkin napattua, kun jänö pysähtyi tontin laidalle popsimaan jotain maasta. Varmuuden vuoksi kävin vielä kolistelemassa ovella, jotta jänis varmasti päättäisi suunnata vauhdikkaasti rauhallisempiin maisemiin.

Kerrankin takapihalla oli metsäjänis eikä aina vain rusakonroikaleet.

Jäniksen vieraillessa takanurkasta ei näkynyt muuta kuin pikkuisen pensashanhikkien latvoja ja muutenkin koko tontin laita oli vielä lumen vallassa. Nyt takanurkassa näkyy jo iso ala paljasta maata ja pääsin etsimään talvesta selvinneitä kasveja. Kevättähtien piippoja ei vielä löytynyt mutta monta vihreänä talvehtinutta perennaa ja valitettavasti myös joitain voikukan siementaimia sun muuta rikkaruohoa. Maa on jäässä, joten pitää vain malttaa rauhassa odotella ennen kitkemisyrityksiä.

Takanurkasta löytyi jo paljon vihreitä mättäitä.

Jouduin talvella viskomaan lunta jänisverkkojen ulkopuolelta verkkojen sisälle. Muualle sitä ei nimittäin enää mahtunut ilman että olisin samalla tehnyt jänöille oikein hyvät lumivuoret, joiden päältä olisi helposti päässyt luumupuiden kimppuun. Hankala lunta olisi ollut pulkallakaan kiskoa kauemmas, kun joka puolella oli 80-90-senttiset, maahan asti upottavat kinokset. Ounastelin jo silloin, että saatan vielä katua moista toimenpidettä ja nyt se pienen harmituksen hetki sitten iski. Luumupuiden juurella on tuplasti paksumpi kinos kuin muualla lähimaastossa eikä niitä pääse korkeiden verkkojen takia madaltamaankaan. Siellä ovat ne aikaiset krookukset ja kevätkurjenmiekat paksujen nietosten alla eivätkä esille tule kuin odottamalla. Varsinainen kärsivällisyysharjoitus tämä kevät!

Luumupuiden juurella on vielä kunnon kinokset.

Kasvimaalla sentään tapahtuu vauhdilla. Pari ensimmäistä lavaa on jo paljastunut käytännössä kokonaan eikä muissakaan enää paljoa lunta ole. Tänään sain reunimmaiseen lavaan kannen päälle vauhdittamaan mullan sulamista. Kunhan maakin sulaa, pitää katsoa, pystyykö pahasti kallistuneelle aidalle enää tekemään mitään. Verkkoaita on helppo suoristaa mutta lauta-aidan tolpat ovat jo monta vuotta sitten paljastuneet enemmän tai vähemmän lahoiksi maan alla olevilta osiltaan. Jos reunimmainen tolppa on jo ihan höttöiseksi lahonnut, ei tähän saakka riittänyt pystyyn tukeminen enää auta asiaa, vaan pitää taas poistaa yksi tai useampi pätkä aitaa. Sillä saa toisaalta aidan juurella kasvaville kuukausimansikoille lisää valoa mutta samalla häviää hyvä tuulensuoja kasvimaan päädyltä. Onneksi aitaverkkoa vasten voi laittaa köynnöksiä kasvamaan, niin tulee myös oikein hyvä näkö- ja tuulensuoja.

Kohta kylvöpuuhiin (no ei ehkä ihan vielä kuitenkaan).

Kivikkorinteen vanha osa on melkein kokonaan esillä.

Ja vihdoin se kevään odotetuin merkki: ensimmäiset piipot. Piippokausi on korkattu meilläkin käyntiin ja yllättävää kyllä, paljon aikaisemmin kuin odotin. Keltaisessa nurkassa krookukset ovat lähteneet melkein joka kevät kasvuun heti kun lumi vain on paennut niiden päältä mutta enpä odottanut, että ne olisivat tänä keväänä näin nopsaan ponnistaneet. Kuvittelin maan olevan umpiroudassa alkusyksyn pitkän pakkasjakson takia, mutta ilmeisesti paksu kerros päivänliljojen kuihtuneita lehtiä on pitänyt roudan vähäisempänä ja siksi krookukset ovat nyt näin pontevasti kasvussa. Viime keväänä oltiin samassa vaiheessa vasta 19.4. Taitaapa samalla mennä Koska kukkii -haasteen veikkaus krookusten kukinta-ajasta (29.4.) todella pahasti pieleen. En millään jaksa uskoa, että kukkia joutuisi odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa, kun piipot ovat jo noin isoja. Tai sitten saa olla todella kylmä ja pilvinen pariviikkoinen edessä (toivottavasti ei!).

Ensimmäiset krookuksenpiipot löytyivät keltaisesta nurkasta.

Onpas kivaa, kun kevät saapui vihdoin tännekin!

Hamsterin puutarhassa kevät etenee

Narsissi 'Apricot Whirl' ja kevään ensimmäinen kimalaiskuningatar.

Kevät etenee oikein kohisemalla meilläkin. Pääsiäisviikonloppuna kuulin ensimmäisen peipon laulavan ja nyt niitä on jo monta kilpaa lurittelemassa. Mustarastaat aloittivat laulunsa selvästi normaalikevättä myöhemmin, mutta ehkä tässä on saanut parisen viikkoa niiden konsertointia kuunnella. Hippiäiset piiskuttavat, kuusitiaiset rakentavat pesää pönttöön ja tänään näin ensimmäisen kimalaisen ja nokkosperhosenkin. Nyt sille ja kumppaneille on edes pikkuisen evästä tarjolla, sillä lapsille uusia kurarukkasia hakiessani törmäsin heti myymälän ovella pääsiäissesongista jääneisiin sipulikukkiin. Puoleen hintaan lähti muutama ruukku meillekin, vaikka olin etukäteen päättänyt, etten hanki mitään.

Ensimmäisen kuvan narsissin lisäksi ostin yhden ruukun valkoista helmililjaa ja kolme ruukkua tete-narsisseja.

Hitusen reilulla kolmella eurolla sain vähän väriä ikkunan eteen. Vesiastiaa ei ollut lähellä, joten laitoin ruukkujen pinnalle lunta kostukkeeksi.

Sisälläkin kukkii: pääsiäisvieraat toivat tulppaaneja ja isäntä oli löytänyt sävyyn sopivia narsisseja.

Lämpötilat ovat sääennusteissa sen verran lupaavia, että rohkenin jättää ensimmäisiä kasveja jo ulos yöksi. Ulkovaraston rappusella alppiruusut ja syyssyrikkä ovat olleet nyt kaksi yötä pihalla yksinkertaisen harson alla. Päiväksi otan harson pois syyssyrikän päältä ja raotan sen verran alppiruusujen kohdalta, että ilma vaihtuu. Päiväulkoiluun pääsevät ulkovarastosta harson alle muratit, lankaköynnös sekä koruköynnös, ja ilman mitään suojauksia hortensiat ja kärhöt. Varaston rappuselle ei paista kuin hetkittäin aurinko suoraan, joten loppuviikosta harsoa ei varmaan tarvitse enää millekään kasville päiväsuojaksi.

Ei ole kovin kummoista turvaväliä kasvien ja lumihangen välissä. Sisällä esikasvatettuja taimia en tähän toisi, mutta nämä kylmässä talvehtineet eivät moista hätkähdä. Kompostori pöhisee oikein mallikkaasti reilussa 55 asteessa.

Ja siellä kompostorin ja syyssyrikän välissä alppiruusut köllöttelevät suoralta auringonpaisteelta suojassa.

Nyt jos joku hyvin tarkkaavainen ja hyvämuistinen ehti ihmetellä, missä ne tuoksuherneet ja lukuisat perennantaimeni ovat, niin ne siirsin kasvimaalle. Sain isännältä tässä aikaisemmin keväällä syntymäpäivälahjaksi kaksi lavakaulukseen sopivaa minikasvihuonetta ja kasasin ne lasten kanssa pääsiäisenä. Tai ehkä ne ovat ennemminkin vain tukikehikolla varustettuja muovihuppuja. Joka tapauksessa olivat toivottuja ja pääsivät heti käyttöön kun vain tarpeeksi lunta suli tieltä pois. Toinen kasvihuoneista pääsi sulattamaan ensimmäistä lumesta paljastunutta kylvölaatikkoa. Toiseen taas vein eilen tuoksuherneet, helmililjat ja melkein kaikki perennantaimet ja hyvin menneestä ensimmäisestä yöstä rohkaistuneena tänään vielä yhden laatikollisen perennantaimia. Varmuuden vuoksi jätin myös ämpärillisen ränneistä kerättyä vettä hupun alle, sillä öisin on vielä pikkupakkasia ja aurinko alkaa paistaa kasvimaalle vasta puoliltapäivin.

Vähän vielä pitää odotella ennen kuin kasvimaa on sula. Ripottelin jo hupun alla olevaan lavaan etanaraetta mahdollisten talvehtineiden etanoiden iloksi ja ehkä jo ensi viikonloppuna pääsen kylvämään mustajuurta.

Toinen "mökki" pääsi seinän varteen. Yön jäljiltä muovi on aivan huurussa. Vedin kuvauksen ajaksi harson sivuun, mutta päivällä harso saa olla katon päällä varjostamassa ja yöllä kokonaan päällä.

Tältä näyttää sisällä. Taimet pärjäsivät hyvin hupun ja harson suojissa, vaikka yöllä oli ollut pari astetta pakkasta. Etualalla vielä muutama itämätön perennakylvös.

Kivikkorinteen vanha osa on varmasti parin päivän päästä kokonaan sulanut, kuten myös pihakiveys.

Sinilemmiö on talvehtinut taas erinomaisesti. Tämän päälle nostin lunta ja jäätä suojaamaan auringolta.

Sisälle mennessäni silmiin osui hentoa viherrystä kevätkurjenmiekkojen kohdalla.

Nyt kun bongasin ensimmäiset kevätkurjenmiekat, tajusin, että ne aloittavat näillä keleillä varmasti kukinnan aivan pian. Tulikohan lapioitua vähän liikaa lunta pois niiden päältä? Veikkasin nimittäin, että ensimmäinen niistä kukkisi vasta 27.4. Ja yhdestä keltaisen nurkan krookuksista pilkisti työpäivän jälkeen jo nupun kärkeä, joten niidenkin kukinta alkaa paljon ennen 26.4, jota veikkasin ensimmäisen kukan aukeamispäiväksi.

Kyllä vain! Sieltä noustaan jo ihan joukolla esille. Ei kyllä mene viikkoa näillä eikä ensimmäisellä krookuksellakaan kukinnan alkuun. 

Nyt piisaa vauhtia!