Viikon ihmetyksiä

Syyshortensia 'Prim White' ja loistokärhö 'Voluceau'.

Päivät kuluvat jos jonkinmoisten puuhien parissa ja siinä sivussa kuvia kertyy kameran muistiin kuin huomaamatta. Pää tuntuu kuitenkin olevan vähän jumissa kirjoittamisen suhteen, joten ehkäpä tänään katsellaan vain viikon varrelta kertyneitä kuvia ilman isompia jorinoita.

Jaloangervoa 'Erica' ja taustalla kiiltoleimu.

Jaloangervojen kukinnasta en ole tainnut laittaa juuri minkäänlaista kuvaa, vaikka ne ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Ensimmäiset ovat itse asiassa jo lopettaneetkin mutta suurin osa on vielä komeassa kukassa. Ja mikseivät olisi tämän kesän sademäärällä...

'Sinikka'-luumu kelpaa jo kannattelemaan linnunpelättimiä.

Tuli kiire laittaa pensasmustikoille ja herukoille linnunpelättimiä, kun huomasin eräänä päivänä ison parven räkättirastaita naapurin ja meidän herukkapensaiden kimpussa. Tein viime syksynä luumupuiden suojaksi muovikasseista pitkiä nauhoja, jotka kieputin puiden oksille. Otin nauhat satokauden jälkeen talteen ja nyt ne pääsivät suojaamaan marjapensaita. Hyvin ovat marjat pysyneet tallessa eikä ole räksiä tai harakoita puutarhassa näkynyt. Kunhan marjat on pääsääntöisesti kerätty, otan muovipussinauhat varastoon siksi aikaa, että luumut alkavat kypsyä.

Joissakin mustikoissa on oikein hyvin marjoja, toisissa vähemmän. Kuvassa 'Northblue'.

Kokeeksi nostettu valkosipuli. Minun kädessäni, ei lasten.

Nostin eilen ensimmäisen kasvimaalle istutetun valkosipulin. Tähän saakka olen kerännyt ruuanlaittoon vanhalle kasvimaalle itusilmuista jääneitä jämiä, jotta ne alkaisivat pikku hiljaa loppua kukkapenkeistä. Toki arvelin, että valkosipulit olisivat kasvaneet tänä kesänä oikein hyvin, kun vettä on riittänyt ja lannoituksenkin muistin ajallaan. Siitä huolimatta koenostettu sipuli yllätti muhkealla koollaan. Kuvasta kokoa on ehkä vähän vaikea hahmottaa, mutta vaaka näytti 110 grammaa sitten, kun varsi oli pätkäisty kahden sentin mittaiseksi ja juuret leikattu lyhyiksi. Kaupan valkosipulit jäävät niin koossa kuin maussa kakkosiksi. Taidan tänään nostaa kaikki pois, sillä alimmat lehdet alkavat jo kellastua. Viikonlopulle on luvattu poutaista säätäkin, joten sipulien kuivuminen lähtee hyvin käyntiin. Säilyvät sitten pitkälle ensi kevääseen hyvinä.

Jotain pientä mutta kukkien määrästä päätellen hyvin kunnianhimoista: kuunlilja 'Blue Mouse Ears'.

Koivunsiemeniä hämähäkinseitissä. Kuvan keskellä itse hämähäkkikin odottamassa eläväisempää saalista.

Keijunkukkien siemenkylvöksen satoa alakuvissa, emokasvit yläkuvissa.

Kokeilin viime kesänä risteyttää itse keijunkukkia 'Midnight Rose' ja 'Green Spice'. Keräsin loppukesällä vähät siemenet talteen ja kylvin ne talvella kylmäkäsittelyyn. Itämisprosentti oli melko hyvä, joskin osa pienimmistä taimista kuoli matkan varrella. Kuusi taimista on vielä hengissä ja niistä neljä on sen verran isoja, että todennäköisesti selviävät ensi talvestakin, jos vain ei tule mitään poikkeuksellisia olosuhteita eteen. Puolet taimista on yllä olevan kuvan keskimmäisen siementaimen kaltaisia, hieman hopeaan taittavia violetteja näyttävillä lehtisuonilla. Yksi on melko tarkalleen 'Midnight Rosen' näköinen, violettilehtinen vaaleanpunaisilla pilkuilla. Kuvat on vain otettu eri valossa. Viimeistä taimista ei uskoisi kummankaan emonsa jälkeläiseksi. Sen lehdet näyttävät maata tai vaikka kättä vasten katsottuna armeijanvihreiltä mutta vähänkään sivusta, yläviistosta tai valoa vasten katsottuna ne ovat selvästi oranssinsävyisiä. Vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat punaisia. Kerrassaan erikoinen yksilö, jonka kasvua seuraan suurella mielenkiinnolla.

Kesäkukkapenkin hyvin osunut trio: pioniunikko, kehäkukka ja leijonankita, jonka kukkien keskellä on samaa sävyä kuin kehäkukissa.

Keijunkukkien siementaimien lisäksi myös kesäkukkapenkissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yllä olevan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevia leijonankitoja olen seuraillut hyvin tarkkaan, sillä jostain syystä yksi kukkavarsista vain venyi ja venyi pituutta. Tyveltä lähteneet haarat kukkivat kehäkukkien korkuisina mutta valkoisen aitatolpan vasemmalta puolelta hyvin tarkkasilmäiset voivat bongata pari  lehtitupsua ja niiden välistä nousevan varren. Sitä kun seurailee noin 80cm:n korkeudelle, osuu ensimmäisiin kukkiin. Monsterivarren latva huitelee reilusti yli metrissä. Onko meillä maaperässä jotain kummallista vai muuttuuko siementen perimä pussinpohjalla kylvöä odotellessa, kun vuosi toisensa jälkeen saman siemenerän 'Potomac Lavenderit' keksivät toinen toistaan erikoisempia juttuja? Kukkien väreissäkin on nyt kolmea erilaista variaatiota. Ymmärtäisin asian paremmin, jos kylväisin joka vuosi edellisenä kesänä omista kukista kerättyjä siemeniä. Nyt kuitenkin kaikki ovat tismalleen samaa tavaraa, vuosi vuodelta vain vanhempina.

Kasvun ihme: metrinen leijonankita. Ottiko kenties mallia maa-artisokista?

'Polish Spirit', jonka ensimmäisessä avautuneessa kukassa on merkkejä alkukesän kylmästä.

Kerroin kesäkuussa kärhöjen hallavaurioista (muistinvirkistystä täällä). Silloin ei ollut vielä yhtään vihreäksi muuttunutta kukkaa auki ja kun niitä ei näyttänyt tulevankaan, luulin kärhöjen selvinneen alkukesän pakkasista. Osa värinmuutoksilla aiemmin reagoineista kärhöistä ei tosin ollut hallahöiden aikaan vielä edes kasvussa, joten ne tietenkin kukkivat aivan normaalisti. 'Polish Spirit' lähti kuitenkin aikaisin keväällä kasvuun ja nyt kun ensimmäinen kukka vihdoin aukesi, siinä olikin selvästi vihreää väriä ja vielä epämuodostuneita terälehtiä. Nyt samaan versoon avautuvat kukat näyttävät olevan normaaleja mutta seurailen vielä, miltä näyttävät muiden versojen ensimmäiset kukat kunhan niidenkin nuput alkavat aueta.

Päivän kärhöksi valitaan loistokärhö 'Elsa Späth'.

Sanainen arkku näyttikin sitten ihmeesti aukeavan loppua kohti eikä tullut pelkkää kuvakierrosta tästäkään postauksesta. Nyt taidan lähteä kerryttämään uusia kuvia kameran muistikortille, sillä öisen sateen jäljet ovat hävinneet sen verran, että perhoset ovat päässeet liikkeelle. Purppurapunalatvalla ja punahatuilla näyttääkin olevan melko vilkasta lentoliikennettä, jota on ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin. Aurinkoista viikonloppua!

Päivä, jolloin EI satanut vettä!

Tämä päivä alkoi tuntua jo ihmeeltä kun ajattelee menneitä viikkoja ja oikeastaan melkein koko kesää. Aamulla paistoi kauniisti aurinko ja ulkona tarkeni t-paidassa. Sää lämpeni pian niin paljon, että sai vaihtaa pitkät housutkin shortseihin. Iltapäivälle oli ennustettu pientä sateen mahdollisuutta mutta sitäkään ei tullut. Todella harvinaista herkkua siis!

Maksaruoho 'Stewed Rhubarb Mountain' alkaa kukkia ja sen ovat kimalaisetkin huomanneet.

Jos haluaa kimalaisia ihmetellä, niin kivikkorinne on takuuvarma paikka, mistä niitä löytää. Kun myskimalvat lopettivat kukinnan lumenkaatopaikalla rinteen alla ja oreganotkin alkavat olla loppusuoralla, koko kimalaislauma on tuntunut hajaantuvan ympäri pihamaata. Hyvin suuri keskittymä on kivikkorinteen puolivälin tienoilla, jossa kukkii pari maksaruohoa ja neliömetrin verran nukkapähkämöä. Komeasti kukassa olisivat myös helminukkajäkkärät, mutta niissä ei näy oikeastaan yhtään pörriäisiä.

Helminukkajäkkärälle kävi näin sateissa. Rötkähtää eikä kelpaa pörriäisille. Missä ihmeen mielenhäiriössä minä tämän istutin?

Kiiltoleimu ja yksi ainokainen väriminttu ovat toistaiseksi pysyneet hyvin pystyssä.

Daalia 'Wittem' kuuluu myös tämän kesän retkottajiin. Tosin kukatkin ovat ennätyksellisen suuret, joten ehkä minä ja 'Halcyon'-kuunliljat antavat pienen kaatuilun anteeksi.

Sateen kun satuin mainitsemaan, niin pakko siitä on muutama sana laittaa. Nyt kaikki ne, joiden puutarhat kärvistelevät edelleen kuivuudessa, saavat vaikka vähän suutahtaakin. Minuakin nimittäin vähän suututti toissapäivänä. Sade alkoi jo aamuyöllä ja jatkui tasaisen reippaaseen tahtiin oikeastaan koko päivän. Päätin käydä hankkimassa sademittarin kun nyt kerta satuin muilla asioilla käymään. Oikeasti siis keksin itselleni niitä muita asioita, jotta pääsin pois kotoa tuijottamasta ikkunasta vesisadetta. Ensimmäisen tunnin aikana vettä kertyi 2,5mm. Parin seuraavan tunnin aikana vedenpinta kohosi 7,5 milliin. Onneksi sade laantui ja loppui ilmeisesti jo alkuyöstä, sillä aamulla mittarissa oli vain 8 milliä. Eilen ei pitänyt sataa, mutta niinpä vain yhden puolituntisen aikana ripsautti "pienen" 3 millin kuurosateen. Sentään alkuillasta, jolloin olin ehtinyt olla edes muutaman tunnin kitkemässä. Siksipä tämän päivän kaunis poutasää tuli niin minulle kuin kukkapenkeillekin tarpeen.

Joopa joo, tuumin toissapäivänä, kun sademittarin kohoavaa vedenpintaa katselin. Onneksi laitoin mittarin paikoilleen vasta neljän aikoihin iltapäivästä enkä jo aamulla. Ties vaikka olisi tulvinut yli!

Tämä kotiutui siltä sadepäivän "hyvin tarpeellisen" asioiden hoitamisreissulta.

Lienee sanomattakin selvää, että puutarhamyymälä oli yksi sadepäivän kohteistani. Kerrankin satuin osumaan paikalle juuri silloin kun täällä päin on punaisia tarhajouluruusuja myynnissä ja vielä kaksi laatikollista. Lajikkeet olivat 'Pretty Ellen Pink' ja 'Pretty Ellen Spotted'. Valitsin pilkullisen mutta jälkeenpäin on jäänyt hieman kaivelemaan, että olisi ehkä pitänyt ostaa myös se vaaleanpunainen. Vajaa viisi euroa ei nimittäin ollut minusta paha hinta moisille kaunottarille. Istutin uuden ostokseni kärhökaaripenkin takaosaan polun varrelle. Jouluruusun vieressä on yksi niistä siemenistä kasvatetuista alppiruusun taimista ja heti sen vieressä isotähtiputkea. Jos alppiruusu selviää ensi talvesta, kaivan ainakin osan tähtiputkista pois ja siirrän alppiruusun keskemmälle penkkiä.

Tällainen söpöliini se nyt sitten on.

Toisaalta tässä kun on miettinyt ja pohtinut, niin jos ensi keväänä sattuisi olemaan oikein viitseliäällä tuulella sopivalla hetkellä, niin voisi kokeilla risteyttää vaaleajouluruusua ja tuota uutta ihanuutta. Ties millaisia väriyhdistelmiä sieltä sitten tulisi. Se tietysti edellyttää myös sitä, että jouluruusut kukkivat yhtä aikaa. Luonnostaan risteytymistä tuskin tapahtuu, sillä Ellenillä ja vaaleajouluruusuilla on aika monta metriä välimatkaa. Sen sijaan Saaripalstan Sailan lähettämistä tarhajouluruusun taimista toinen olisi vain puolentoista metrin päässä...

Kärhökaaripenkin jaloangervot kukkivat komeasti. Taustalla kiipeilevä 'Albina plena' sai kuitenkin täytettyä seinäkkeensä, vaikka rusakot söivät siitä puolet talvella.

Alppikärhöistä puheenollen...

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii kolmeen suuntaan hajaantuneena. Tässä siis yksi kolmannes.

Eilen ja tänään olen urakoinut kiveyksien saumoja puhtaaksi ja kitkenyt pari kukkapenkkiä. Poukkoilen hommasta toiseen sen mukaan, mitä pystyy milloinkin tekemään ja sattuuko inspiraatio kyseiseen hommaan osumaan juuri samalle hetkelle. Hanskojen kastuminen on ollut paha ongelma kukkapenkkejä kitkiessä, joten varsinkin varjoisammat alueet ovat vielä jääneet hyvin vähälle kitkennälle. Onneksi ne ovat samalla myös niitä, joissa ei kovin paljoa kitkettävää edes ole, eli ei (vielä) huolta niiden kanssa. Nämä ovat kai sitten niitä kuuluisia viimeisiä sanoja ja todellisuus on se, että koko viikon sataa vettä ja lauantaina kiskon rikkoja puolipaniikissa sadekamppeissa ja kumihanskoissa.

Kärhökaaressa 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid' ovat päässeet kunnolla alkuun.

'Piilu' on levittäytynyt tänä vuonna oikein hienosti kaariportin koko leveydelle ja vielä sisä- ja ulkopuolellekin.

Reilu metri ylempänä 'Jan Pawel II' on saanut ensimmäisen, valtavan kokoisen kukkansa auki.

Mukavaa elokuuta!