Haaste: kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

Nyt kun pikkuväen joulukiireet on raportoitu ja omat vähäiset joulupuuhat ohitettu, niin otanpa minäkin vihdoin käsittelyyn Selättömän puutarhurin jouluisen haasteen. Minut haastoi Rikkaruohoelämää-blogin Between.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis on vakiintunut suosikkijoulukukakseni yhdessä hyasintin kanssa. Valkoinen kerrannaiskukkainen ritarinkukka on mieluisin, mutta muutkin värit kelpaavat kyllä. Punaista minulla on ollut harvemmin mutta ei sekään ole inhokkilistalla. Hyasinteistakin käy mikä väri tahansa. Tänä vuonna minulla oli valkoisia ja sinisiä. Muutaman ostin itse ja loput toi isäntä, kun oli sattunut huomaamaan niitä myynnissä itsenäisyyspäivän jälkeen puoleen hintaan. Pidin osan ulkoeteisessä ja vaihdoin sieltä aina uudet sisälle kukkineiden tilalle.

Kokeilin istuttaa hyasintit ja amarylliksen lasilyhtyyn.

Viikko myöhemmin hyasintit kurkkivat jo lyhdyn suuaukosta ulos.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Luultavasti mikään jouluperinne ei ole sellainen, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Voin joustaa yhdessä jos toisessakin asiassa. Yhtenä perinteenä meillä on viettää joulua joka kolmas vuosi kotona ja kahtena väliin jäävänä vuonna vuorotellen eri mummoloissa. Välimatkaa isovanhempien luo on sen verran paljon, ettei ole mitään järkeä ajella pyhinä paikasta toiseen. Tuleepahan vaihtelua itse kullekin, kun joka joulu on vähän eri kuviot. Ehkä se on sellainen perinne, josta joustetaan ainoastaan silloin, jos joku on sairaana joulun aikaan.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Ehdottomasti ja hyvin sujuvasti vieläpä. Meillä ei puunata paikkoja lattiasta kattoon ja pimeimpään komeron nurkkaan, vaan ihan tavallinen viikkosiivous saa luvan riittää. Se muuten hoidetaan yleensä tappelun tai vähintäänkin pitkällisen keskustelun (ja kun se ei auta, niin uhkailun, kiristyksen ja pakottamisen) kautta, sillä eräät pätkäkokoiset ovat ottaneet jo taaperoikäisestä lähtien tavakseen kapinoida siivousta vastaan. Hyvin sujuvasti kuitenkin jättävät jälkeensä enemmän sotkua kuin voisi kuvitella olevan edes mahdollista.

Hyasintteja ja sipulina ostettu amaryllis 'Picotee' 16.12.

Jouluaattona oli uudet hyasintit samassa ruukussa, sillä valkoiset ehtivät jo kukkia.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Riippuu vähän siitä, millaisella porukalla ja missä sitä joulua vietetään. Tänä jouluna emme saunoneet aattona.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Harvemmin. Yhdelle naapureistamme viemme joka joulu pienen pussillisen pipareita tai joulutorttuja, välillä myös sämpylöitä, jos on sattunut leipomisinnostus iskemään. Tänä vuonna sairastuimme koko perhe a-influenssaan 1-2 viikkoa ennen joulua, mikä vähensi kaikenlaista itse tekemistä. Ei onneksi mennyt joulu sairastaessa ja sekä lapsille että minulle tuli influenssan myötä viikon pidempi joululoma. Itse olisin kyllä mieluummin ollut senkin viikon töissä kuin sairaslomalla.

Viimejouluinen ritarinkukka 'Magic Green' kukki jo itsenäisyyspäivänä yhdellä kukkavanalla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kylmäsavulohi, kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli. Jälkiruoka! Suklaa (mielellään mahdollisimman tummaa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten marmeladeja, pähkinöitä, hedelmiä, jugurttia, esansseja, mitänäitänyt tupataankaan tunkea ällömakeisiin markettisuklaisiin).

12.12.-25 maisemat olivat hyvin jouluiset ja pakkastakin -15 astetta. Jouluaattona maassa oli suunnilleen milli lunta.

7. Rakkain joululaulusi?

Jos on hyvä esittäjä, niin melkein mikä tahansa joululaulu uppoaa. On hanget korkeat nietokset, Rauhaa, vain rauhaa, Tonttu, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Walking in the air, Taivas sylissäni, En etsi valtaa, loistoa... Siinä muutama äkkiseltään mieleen tullut mieluisa joululaulu. Aattona kuulin radiosta kappaleen Petit Papa Noël ja se pääsi kertaheitolla myös tuolle sangen pitkälle suosikkilistalleni. Miten niistä voi edes valita sitä kaikkein parasta? Inhokkilistan kärki on paljon helpompi: Sika, Joulumaa, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä? Tasapuolisesti kaikki yhtä kehnoja renkutuksia.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Aito kuusi siitäkin huolimatta, että neulasia löytyy lattioilta vielä juhannuksena.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Joko kaverilta yläasteella (?) saatu jääkaappimagneetti tai itse tehdyt käpytontut. Kummatkin taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta peräisin.

Onkohan tämä jääkaappimagneetti vanhin joulukoristeeni?

Vai ovatko vanhimpia kenties nämä tontut (plus kuusi niiden kaveria)?

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Torttu. Oikein suklainen, mehevä kuivakakku saattaisi kiivetä kisassa tortun rinnalle.

Melkein kokonaan lasten tekemät tortut.

En haasta nyt ketään kun haastekin on ollut jo jonkun aikaa liikkeellä ja moni on siihen vastannut. Jos et ole vielä osallistunut, niin nappaa tästä haaste vastaan. Tässä Maatuskan ohjeet:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.

P.S. Laitoin blogin sivupalkkiin viimevuotisen Puutarhavuosi -haastepohjan, jos joku vaikka innostuu tekemään koostetta ennen kuin ehtii tulla haastetuksi (muistakaa muuttaa vuosiluku!). Taidan itse laittaa haasteen virallisesti liikkeelle tässä muutaman päivän sisällä.

Vähän joulutusta

Amaryllis 'Magic Green' 3.12.-24.

Joulu lähestyy, mutta sitä ei kyllä tässä huushollissa ole huomannut muuten kuin lasten joulukalenterin luukkujen etenemisestä. Hassua kyllä, 10-11-tuntisiksi venähtäneet työpäivät ovat aika tehokkaasti estäneet joulunteon. Omituista.... Eilen sain kuitenkin lasten kanssa tehtyä joulukukka-asetelmat ja laitettua takapihalle valosarjat. Pipareitakin leivottiin pieni erä.

Joulukukkapajasta päätyi keittiöön kaksi asetelmaa.

Tänä vuonna hektinen joulukuu taisi kaivata vastapainokseen jotain rauhallista, sillä ylimääräisiä hörselöitä ei juurikaan tullut. Asetelmissa on sammalta, mustikanvarpuja ja kanelitankoja, isommassa myös yksi hillitysti kimaltava muovinen koristehavu valkoisine palloineen ja sammalenvihreä verkkorusetti, joka ei kuvassa juurikaan näy pallo-oksan takaa. Valkoisessa punotussa korissa on valkoinen amaryllis ja sinisiä hyasintteja, punaisessa ruukussa valkoisia hyasintteja. Oli itsenäisyyspäivän hyasintit tarjouksessa juhlapyhän jälkeen... Lapset halusivat koristella viherkasvinsa (pieni anopinkieli ja rahapuu) jouluisiksi ja niihin tulikin sitten koristeita niin paljon, että sammalta ja kasveja ei paljoa näy. Äidin asetelmat näyttivät sitten heidän mielestään tylsiltä.

Viimevuotinen tulilatva sai pukerrettua peräti kolmeen latvaan nuppuja.

Tulilatvan uudelleenkukituksessa en ihan onnistunut, vaikka se muutamia nuppuja tekikin. En vain sitten missään vaiheessa muistanut pitää huolta säännöllisestä valoisan ja pimeän ajan vaihtelusta. Tulilatva on kuitenkin komea ihan viherkasvinakin ja ties vaikka joululoman alettua tulisikin innostus antaa sille kunnon vuorokausirytmi komeamman kakkoskukinnan toivossa. Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että jonkun krantun kukan hyysääminen ei ole ollut ihan muistilistan kärjessä. Toinen kranttuilija löytyy ulkoeteisestä, jossa viimevuotinen amaryllis ei ole vieläkään osoittanut halua jäädä lepäilemään. Vanhimmat lehdet kyllä kuihtuvat mutta uusia puskee edelleen tasaiseen tahtiin, vaikka multa on ollut rutikuivaa ainakin syyskuun lopusta lähtien ja eteisen lämpötilakin on ollut siellä 15 asteen tienoilla, mitä lepopaikassa pitäisi olla. Nyt vein amarylliksen pimeälle hyllylle noin 20 asteen lämpötilaan. Jospa paikanvaihdos auttaisi sitä joko tunkemaan kukkanuppua esille tai sitten vaipumaan vihdoin lepotilaan.

Nuotiopaikka illan hämärtyessä.

Nuotiopaikka ja luumupuu 'Kuntala' valaistuina.

Oli tarkoitus ehtiä laittaa myös havuja ja valot myös etupihan kukkalaatikoihin mutta hämärä yllätti ennen kuin ehdin karsimaan pihdasta oksia. No, ehtiihän ne myöhemminkin. Ulkoeteisessä on sentään valosarja, mikä näkyy myös kadulle, niin ei ole ihan valoton etupiha. Meille ei tule tänä vuonna oikeaa joulukuusta mutta otin eteiseen muutaman pihdan oksan, joihin laitettiin valosarja ja koristeita. Latvatähteä siihen ei saanut mutta yläpuolella olevan kranssin rusetti ajaa melkein saman asian.

Joulukuusen korvike.

Kranssin pohja on muutaman vuoden vanha. Alkuun siinä oli vaaleanpunaisia kuivakukkia (katsopa halutessasi täältä) mutta jostain syystä se otti eteisessä niin paljon osumaa lentävistä hatuista, rukkasista, villasukista (!!) sun muista, että syksyllä remonttia tehdessämme otin sen kokonaan pois seinältä. Senkin jälkeen se tipahti pari kertaa kaapin päältä lattialle ja lopulta jäljellä oli vain muutama puolikas hortensian kukkanen ja jokunen valeangervon oksanpätkä. Pajusta punottu pohja sentään pysyi ehjänä. Nypin kuivakukanjämät pois ja liimasin kuumaliimalla tilalle lehtikuusen käpyoksia, jäkälä- ja naavatupsuja sekä muutaman kullanväriseksi maalatun lehtikuusen kävyn. Alareunaan kietaisin punaisen rusetin. Pihdasta ylijääneen pätkän valosarjaa asettelin kranssin ja seinän väliin. Siitä se on helpompi ottaa ajallaan pois kuin kranssiin kieputettuna.

Vähän pimeä kuva mutta ehkä siitä saa vähän selvää.

Lunta ei ole meillä kuin muutama sentti mutta voisi sanoa, että siitä onkin ollut yllättävästi hyötyä. Lapset ovat nimittäin keksineet, millaisiin paikkoihin lehtokotilot ovat mönkineet talviunille. Melkein joka päivä valoisaan aikaan ulkoillessaan he ovat sitten tuoneet muutaman kotilon näytille ennen listimistä. Tänään löysivät kaksi isoa kotiloa entisten asukkaiden metsään jättämien reikätiilien koloista. Siinäpä oli taas kaksi munintakokoista ällötystä vähemmän ensi keväältä. Ensi yöksi on tännekin ennustettu lumisadetta, joten luultavasti kotilonkeruukausi päättyy siihen. Lumi tulisikin tarpeeseen, jotta jopa -25 asteeseen kiristyvä pakkanen ei tekisi pahasti tuhojaan. Tällä hetkellä pakkasta on mittarin mukaan -15,5 astetta, mikä tuntuu hirmuisen kylmältä leudon syksyn jälkeen.

Aloituskuvan amaryllis päätyi itsenäisyyspäivänä maljakkoon. Ei nimittäin pysynyt ruukku pystyssä komeiden kukkien vuoksi.

Vielä olisi viimeinen muutaman päivän rutistus töitä jäljellä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että miten sitä selviääkään hengissä siihen saakka. Toisaalta viikko sitten ajattelin, että ei millään voi jaksaa edes tähän viikonloppuun. Niin se vain päivä kerrallaan sujuu eikä vielä sittenkään olla ihan puolikuolleita. Kummasti yksikin riittävän pitkään nukuttu yö virkistää ja pian edessä siintävä loma antaa voimia. Toki kiireestä huolimatta mieluisat työtehtävät auttavat myös jaksamaan viimeiset päivät. Mitään ylimääräistä ei kyllä jaksa eikä ehdikään tehdä, joten kotihommat jäävät suurelta osin isännän ja lasten tehtäviksi. Eivät ole vielä valittaneet mutta satavarmaa on se, ettei meillä tänäkään vuonna juhlita joulua kaapeissa. Niinpä niitä ei siivota, ellei joku väkisin vaadi sitä tehdä (tervetuloa, sellainen ihmeotus saa kyllä tulla kyläilemään koska tahansa).

Joulukuu pikakelauksella

Yritin tehdä yhteenvedon koko kuluneesta vuodesta, mutta nyt ei riittänyt inspiraatiota muistella joka kuukautta ja kasvukauden huippuhetkiä. Niinpä päätin kertoilla vain joulukuun kuulumiset, sillä joulukalenterin vuoksi kaikki jäi raportoimatta. Ehkä teen vuosikoosteen joku toinen päivä.

Karolta jouluiset terveiset! Kuva otettu sukulaisissa pienellä namipalkalla.

Säiden puolesta oli hyvin tasaista: lunta, pikkupakkasta ja lisää lunta. Kolaamista on riittänyt ja lunta tuntuu tulevan jo korvistakin ulos. Eikä ihmekään, kun kolaa on saanut lykkiä jo marraskuun ensimmäisestä päivästä saakka. Nyt lunta on 50cm. Ihmeitä tietysti voi tapahtua, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että tänä talvena mitataan ennätyksellisen korkeat hanget ainakin tällä seudulla. Mummoni sanoi, että jouluun mennessä on satanut kolmasosa talven lumista. Niinpä vanhan kansan ennustuksen mukaan koko talven aikana tulee 150-senttiset hanget. Jukrat... Toisaalta, loppiaiseen mennessä pitäisi olla puolet talven lumista sataneet ja jos viikossa ei sada eikä sula yhtään, niin hangista tulisikin vain metrin syvyiset. Paljon on sekin. Kipakampaa pakkasta on kuitenkin nyt tulossa ja sitä myötä toivottavasti pitkästä aikaa myös aurinkoista säätä. Tänään aurinko jo pilkistelikin mutta kameraa en ehtinyt ulkoiluttaa, jotta olisin saanut kuvatodisteita.

4.12 olin kuvannut vastasataneen lumen kuorruttamat luumupuut valaistuksessaan.

10.12. sai kahlata jo ihan kunnolla jänisverkkoja ja pensaita ravistelemaan.

Nappasin heti joululoman alkajaisiksi itselleni pienen flunssan, joten joulu meni osittain sairastaessa. Kollega joskus sanoikin työstressin olevan tehokas vasta-aine kaikille taudeille, sillä heti kun loma alkaa ja ihminen rentoutuu, iskee takuuvarmasti joku pöpö. Nyt tuli todistettua sekin todeksi. Onneksi tauti ei estänyt sukulointia ja kipeää kurkkua lukuunottamatta olokin oli oikein hyvä koko ajan. Vuoden viimeiset päivät vietämme myös sukulaisten kesken, kun saamme pariksi päiväksi vieraita meille. 

Jäädytimme lasten kanssa ennen joulua vesi-ilmapalloilla jääkoristeita.

Jääkuplat laiteltiin etupihan kukkalaatikoihin havujen sekaan.

Kuplan sisälle ujutettu ledi toi jään kuviot kauniisti esille.

Joulukukkaosastolla menin taas perinteisen valikoiman voimin, eli kukkina oli amarylliksiä, hyasintteja ja yksi tulilatva. Lapset olivat pääinsinöörejä asetelmien teossa, joten koristeiden määrässä ei pihistelty. Hyasintit olivat myös heidän valitsemiaan. Annoin ohjeeksi etsiä sellaiset, missä olisi mahdollisimman monta nuppua tulossa. Aika hyvin he osasivatkin jo vertailla kasveja ja valikoida niistä parhaimmat ostoskärryyn. Samoin tulilatvoista löytyi sellainen yksilö, minkä olisin itsekin valinnut. Lapset olisivat tosin halunneet valkoisen sijaan jonkun värikkäämmän, mutta eivät nostaneet meteliä, kun muistutin, että he saivat päättää hyasinttien värit. Aika usein kuulee sanottavan, kuinka paljon vanhemmat nauttivat vauva- ja pikkulapsiajasta ja kaipaavat sitä aikaa. Toistaiseksi olen itse sitä mieltä, että tämä nykyinen hetki voittaa kirkkaasti kaikki aiemmat vuodet. Lapset ovat edelleen lapsia (ja käyttäytyvät ikänsä mukaan), mutta yhteinen tekeminen päättyy enää harvemmin siihen, että joku pilaa koko hauskuuden suuttumalla, hajottamalla jotain tai heittäytymällä täysin yhteistyökyvyttömäksi ja -haluttomaksi. Stressitasot pysyvät alempana, kun mahdollisten riidanaiheiden tai katastrofien ennakoinnin sijaan suurin huolenaihe on se, kuinka estää huomaamattomasti kaikkien mahdollisten koristeiden päätymisen yhteen kukka-asetelmaan.

Vaaleanpunainen hyasintti sai koristeekseen punaisia muovikoristeita sekä naavaa, käpyjä ja jäkälää.

Tulilatvalle sain estettyä muiden koristeiden laittamisen. Mainio valinta oli tämä kapeasuinen suojaruukku!

Amaryllis ja hyasintit saivat juurelleen käpyjä, naavaa, tonttuja, joulupukin lahjasäkin, lahjapaketteja, kanelitankoja, tähtianiksia, muoviomenoita ja vaikka sun mitä...

Yhtä runsas koristekimara on myös sipulina ostetulla 'Cherry Nymph' -amarylliksellä. Kuva otettu 10.12.

Amarylliksistä valkoinen ehti juuri kukkia kahden kukkavanan voimin ennen joulua. Joulunpyhien aikaan sipulista ilmestyi vielä kolmas kukkavana, jonka kasvua nyt seuraan. Toivottavasti sekin jaksaa kukkia. Viimejouluinen 'Harlequin' ei ole vielä työntänyt minkäänlaista vihreää sipulistaan, jos ei lasketa emosipulin viereen ilmestynyttä ohutta lehteä. Ilmeisesti joku pieni sivusipuli on kehittynyt sipulin juureen ja lähtenyt kasvuun. Koska emosipuli on edelleen napakka eikä siitä ryömi harsosääskiä, oletan sen olevan vain lepotilassa ja heräilevän joskus. Toinen viime joululta säästetty amaryllis oli lähtenyt mädäntymään, vaikka tuntui aiemmin terveeltä. Mädäntymisen paljastivat sipulista lehahtaneet harsosääsket, joiden takia päätin kantaa koko ruukun varovasti ulos ja tutkia siellä sipulia tarkemmin. Silloin paljastui, että sipulin keskusta oli ulkokuorta lukuunottamatta pehmennyt ja mennyt mustaksi, pienten toukkien täyttämäksi mönjäksi. Yöks!

Tänään, 29.12 'Cherry Nymph' on vihdoin aukaisemassa ensimmäistä nuppuaan.

Joulunpunainen 'Cherry Nymph' ei ehtinyt jouluksi kukkaan, mutta kelpaavat minulle kukat myöhemminkin talvella. Ensimmäinen kukinto alkaa juuri aueta ja toinen nuppu on työntynyt esille sipulista. Toivon, että muhkea sipuli työntäisi vielä kolmannenkin nupun alkuvuoden ilokseni.

Joulukukkia

Kerrottukukkainen tulilatva ei tämän kummempia koristuksia kaivannut.

Jouluasetelmien teko on minulla aina useamman tunnin mittainen projekti. Ensin kerään varastoista kaikki korit ja suojaruukut, joille arvelen olevan käyttöä. Sitten otan kaapin kätköistä joulu- ja käpyboksit, joihin olen jemmannut vuosien mittaan kaiken jouluasetelmissa mahdollisesti tarvittavan pikkusälän. Kolmas laatikko on tietysti nauhalaatikko, josta löytyy pakettinarun lisäksi erilaisia joulukuosisia kangasnauhoja, rusetteja ja ruusukkeita. Sanomalehtien levittelyn jälkeen levittelen joulukukat, mahdolliset sammalet, heinät ja havut käden ulottuville ja alan hommiin.

Kuvan ottaminen tuli mieleen vasta kun osa kasveista oli jo päässyt lopullisiin astioihinsa ja enimmät sotkut siivottu. Edellisen postauksen tonttuoksa nojailee seinään vielä käsittelemättömänä oikeassa nurkassa.

Tein aiemmin asetelmat kylppärissä, josta sotkujen siivoaminen oli helppoa. Viereisessä kodinhoitohuoneessa kun on pölynimurin säilytyspiste. Robotti-imuri Nuu-Nuun tulon jälkeen olen tehnyt kukkahommat vierashuoneessa, jossa on Nuu-Nuun tukikohta. Yleensä olen kyllä rullannut maton pois alta mutta tällä kertaa päätin (yrittää) olla siisti ja pitää multahommat sanomalehden päällä. Melkein onnistuinkin. Muu perhe kävi välillä vilkaisemassa ja kauhistelemassa sotkua, jota olikin jossain vaiheessa melkein koko huoneen alalla. Pöydän alle ja ovensuuhun en levittäytynyt mutta varsinkin edellisen postauksen tonttuoksan sommitteluvaiheessa tavaraa ja roskaa oli melkoisesti.

Boksit ja yksi kori täynnä tilpehööriä.

Amaryllis 'Harlequin' otti vähän osumaa pakkausvaiheessa. Ylimpään kukkavarteen jäi vain yksi nuppu, joka on nyt auki.

Ostin tänä vuonna melkein kaikki joulukukkani Prismasta. Oli vain niin näppärä napata jouluostoksia tehdessä samalla muutama kukka sieltä. Alun perin oli tarkoitus ostaa sieltä valkoinen amaryllis mutta ihastuin kerrannaiskukkaiseen 'Harlequiniin' ja vaihdoin suunnitelmia. Melkein valkoinen sekin oli. Ostohetkellä oli reilu -10 astetta pakkasta, joten olin varustautunut kylmälaukulla, lämpöpusseilla ja muilla peitteillä. Kasvien kun piti selvitä lyhyen työpäiväni ajan autossa (ja ne selvisivätkin oikein hyvin). Vaikka otin lyhyimmässä varressa olevan amarylliksen, se oli liian korkea kylmälaukkuun ja latvaa lämpöpussiin pakatessani onnistuin tietysti katkaisemaan siitä viisi nuppua. Lisäksi asetelmia tehdessäni huomasin, että amarylliksessä ei ollut kuin kolme parin sentin mittaista juurta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että loput toisen kukkavarren nupuista eivät jaksa edes avautua, mikä varmaan johtuu huonosta juuristosta. Sain siis kaiken vaivannäön palkkioksi yhteensä kolme avonaista kukkaa. Jos sipuli jaksaa kasvattaa lehdet, kokeilen säästää sen ja saada kukkimaan paremmin ensi vuonna. Toistaiseksi en ole onnistunut amaryllisten uudelleenkukituksessa mutta nyt olen kokeillut niin monta toimimatonta tapaa, että joskushan sen onnistumisenkin on tapahduttava.

HalpaHallista löytyi jättipotti: pöydällinen kerrannaisia jouluruusuja.

Edellisessä postauksessa vihjailemani kukkayllätys löytyi HalpaHallin sisääntulosta, johon oli tuotu pöydän täydeltä kerrannaiskukkaisia jouluruusuja eikä kympin hinta ollut minusta liian tyyris 12cm:n ruukkuihin istutetuille helleboruksille. Pari 'Double Ellen Whitea' oli avannut malliksi muutaman kukankin mutta muut olivat vielä nupullaan. Joistakin olivat nimilaput menneet sekaisin, joten vähän tuurin varassa valikoin itselleni yhden idänjouluruusu Hello Amberin (lieneekö lajikenimi vai kauppanimi?). Tällä hetkellä avautuva kukka näyttää paljon vaaleammalta kuin kuvassa mutta voihan se vielä muuttua kukinnan edetessä. Supernätti se minusta kuitenkin on ja muuten oikein hyväkuntoinen yksilö, joka jaksaa varmasti eteisen viileydessä odotella kevättä. Aion istuttaa sen keväällä todennäköisesti vaaleajouluruusun lähistölle ja kokeilla jonain vuonna niiden risteyttämistä.

Valmiit asetelmat: ylhäällä vasemmalla jouluruusu, oikealla amaryllis 'Harlequin' ja vanha sirovuoripalmu. Alhaalla vasemmalla hyasinttikori ja valkoinen amaryllis punaisessa suojaruukussa.

Jouluruusun laitoin ruukussaan punottuun koriin ja täytin välin katajanoksilla. Pari kultaista männynkäpyä tuovat riittävästi koristusta siihen saakka, että nuput alkavat aueta. Jouluruusukori on ulkoeteisen pöydällä, jossa sen pitäisi pärjäillä hyvinkin kevääseen saakka. 'Harlequinin' kaveriksi laitoin omassa ruukussaan muutama vuosi sitten ostetun sirovuoripalmun, jonka onnistuin melkein tappamaan eräänä kesänä kuivuuteen. Palmu heräsi kuitenkin henkiin ja tuplannut kokonsa kuluneen puolen vuoden sisällä. Niiden juurelle laitoin naavaa, katajanoksia ja sekalaista härpäkettä. Kaikki kolme hyasinttia tungin samaan koriin naavan ja jäkäläisten oksien kanssa. Pari punaista koristepalloa peittävät aukkopaikkoja. Koska vaihdoin tonttuoksan kohdalla suunnitelmia enkä tullut tänä vuonna keränneeksi sammaltakaan, minulla ei ollut tarpeeksi materiaalia täyttämään mullan pintaa. Niinpä toinen amaryllis sai juurelleen kaikki jämät, eli reilusti lehtikuusen käpyjä, pari pientä jäkälätupsua, muovisia puolukanvarpuja ja kaksi kanelitankoa. Yhden lehtikuusen käpyoksan upotin pystyyn, jotta kukkavarsi ei näyttäisi niin orvolta. Mieli tekisi vielä sujauttaa punainen kangasrusetti sekaan mutta katsotaan nyt...

Kultaköynnös sai patterivalosarjan koristeeksi. Tämä näkyy uloskin ja korvaa samalla kausivalojen vähyyttä.

Valkoinen amaryllis alkaa aueta juuri sopivasti jouluksi. Kuva on otettu hetki sitten.

Hyasintit näyttävät nyt tältä. Ostin tarkoituksella eri kasvuvaiheissa olevat yksilöt.

Jouluruusukin on pikkuisen edistynyt kolmessa päivässä. Tästä riittää iloa vähintään kuukausiksi, toivon mukaan vuosiksi!

Nyt jään pienelle joulutauolle ainakin postauksien värkkäämisestä. Käyn kuitenkin vielä ainakin tänään ja ehkä myös huomenna lukemassa teidän juttujanne.

Iloista, rauhaisaa ja hyvää joulua teille kaikille!

Nestorin joulu: 15

Tänään mennään kukkateemalla, joten katsottavaa on myös niille, jotka skippaavat muulloin nämä Nestori-jutut. Laitoin nimittäin loppuun muutaman kuvia omista jouluasetelmistani. Ensin kuitenkin kurkataan Nestorin kukkasia.

Kirjavan muulinkorvan viereen ikkunalle on ilmestynyt valkoinen hyasintti tuomaan hyvää tuoksua. Hyasintin juurella on sammalta.

Toinen hyasintti löytyi makuuhuoneen hyllyltä. Katsovatkohan Nestori ja Minni televisiosta jouluelokuvia?

Tässäpä havainnollinen kuva siitä, missä mittakaavassa Nestori elelee. Nestorin hyasintit ovat kyllä vähän tuuheampia kuin nämä omani mutta kotitontuilla onkin supervihreät peukalot.

Pitäydyin tänä vuonna tutuissa ja varmoissa joulukukissa, eli amarylliksissä, hyasinteissä ja tulilatvassa. Amarylliksistä kaksi on valkoisia ja yksi punainen. Toinen valkoisista amarylliksistä oli jo ostohetkellä tehnyt kolme nuppuvartta näkyville mutta muutaman päivän päästä sipulista alkoi pilkottaa neljäskin nuppu. Toistaiseksi nuppu on kasvanut hyvin, joten ehkäpä se jaksaa kukkiakin. Joskus nimittäin nämä kaksivanaisen hinnalla ostetut ovat kuivattaneet kolmannen tai viimeistään neljännen nuppunsa kesken lystin.

Yhdistin hyasinttien kanssa punaisen ja valkoisen amarylliksen. Tulilatvan kaverina valkoisessa korissa on neljättä nuppua puskeva ryllis, jonka kahdessa kukkavanassa on nyt kukkia auki.

Pari vuotta sitten emokasvistaan irrotettu orkidean poikanen innostui kukkimaan ensimmäistä kertaa juuri sopivasti joulun alla.

Monta vuotta käytössä olleista kanelitangoista ja tähtianiksista ei enää kovin paljoa tuoksua irtoa, mutta minusta ne ovat kivoja koristeita.

Kerrottu valkoinen amaryllis on minusta ehdottomasti yksi joulun kauneimmista kukista.

Joko teillä on paljonkin joulukukkia kukassa vai hankitteko ne vasta lähempänä joulua?

Kukkakuulumisia

Marraskuu oli ja meni. Postausaiheet ovat yhtä vähissä kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta ja aikaa tuntuu olevan vielä vähemmän. Olisi ollut kiva tehdä taas jonkinlainen joulukalenteri, mutta inspiraatio ei iskenyt ollenkaan, saati sitten tarpeeksi ajoissa kalenterin toteuttamiseksi. Viimevuotinen joulukalenteri löytyy arkistoista, joten sieltä voitte käydä vaikka lukemassa iltasaduksi kivan joulutarinan. Tarina tuskin saa jatkoa enää ensi jouluna, sillä päätähti kärähti kevätauringossa eikä toipunut siitä kunnolla koko kesänä. Pitää katsoa keväällä, mitä sen kanssa tekisi, jos se on enää kellarissa vietetyn talven jälkeen hengissä. Tänään esittelen ensimmäisiä joulukukkia ja pitkästä aikaa huonekasvien kuulumisia.

Huonekasvirintama sai marketin poistohyllystä vahvistukseksi söpön valkokirjavan kultaköynnöksen.

Huonekasvipeukalossani kun on jotain vikaa, tarvittiin kasvivalikoimaan paikkausta. Ruukussa kasvanut kirjovehka ei kestänyt puoltakaan vuotta ja lasilyhdyssä oleva vehkaparka vetelee viimeisiään. Pilkkulehdenkään voinnissa ei ole kehumista, vaikka se hengissä onkin. Pampula, eli sirovuoripalmu, on myös käytännössä kuollut.

Vähän toisennäköinen pullopuutarha kuin viime tammikuussa (kurkkaa täältä). Muratti onneksi tuntuu viihtyvän kohtuullisesti.

Pampulan viimeiset vihreät lehdet ovat rapisevan kuivia, mutta annan sille vielä mahdollisuuden puskea juuresta uutta alkua. Vierellä viime keväänä otettu koruköynnöksen pistokas, jonka yritän saada pysymään hengissä talven yli.

Rahapuu ja anopinkieli sekä anopinhammas viihtyvät edelleen mainiosti. Anopinkieli kukkikin yhden kukkavanan voimin kuukausi sitten. Orkideat ovat myös hengissä ja isompi on alkanut työntää uutta kukkavartta. En ole siis aivan toivoton tapaus. Toivottavasti kultaköynnöskin sopeutuu täällä vallitseviin ankariin oloihin.

Anopinkieli pääsi monen vuoden odottelun jälkeen työhuoneen pienten ikkunoiden äärestä olohuoneeseen. Lapset antavat vihdoin kasviparan olla rauhassa. Karokaan ei ilmeestään huolimatta ole tihutöissä.

Rahapuu saa keväällä saviruukun, sillä se alkaa olla jo niin kookas, että kevyt muoviruukku tuntuu liian huteralta. Orkidean vanhassa kukkavarressa oleva viimeinen kukka ehtii varmaan pudota ennen kuin uuden kukkavanan nuput aukeavat.

Viimevuotinen atsalea on viihtynyt eteisen viileydessä, samoin sen juurella oleva muratti. Muratti on samaa kuin lasilyhdyn sisällä oleva liuskalehtinen yksilö.

Nyt on jo hyvä hetki hankkia joulukukkia. Ostin yhden valkoisen amarylliksen viikko sitten ja viikonloppuna sain lahjaksi toisen. Viime joululta säästetty amaryllis on edelleen lepotilassa, vaikka otin sen varastoon hyvissä ajoin. Varmaan ajoittaa kukintansa pääsiäiseksi. Kultaköynnöksen kanssa samalla markettireissulla ostin hyasinttiruukun. Mietin kyllä siinä hyllyn kohdalla, jättäisinkö hyasintit kuitenkin vielä ostamatta, mutta päätin viimein sujauttaa ruukun ostoskärryyn. Mikä lie karman laki sitten iski huolimattoman myyjän muodossa, sillä hän onnistui katkaisemaan yhdestä koko kukkavarren poikki. Oikeasti! Mistä kohdasta pitää ottaa hyasinttiruukusta kiinni, jotta saa lehtupsun sisällä piilottelevan kukkavarren katkaistua!? Siinä vaaditaan jo taitoa. Jos ei olisi ollut iltaruuhka eikä takanani olisi ollut pitkää jonoa muita asiakkaita, olisin halunnut uuden tilalle. Nyt tyydyin kiltisti hinnanalennukseen ja toivon, että sipuli puskee toisen kukkavarren, niin kuin hyasintit joskus innostuvat tekemään. Ja oikeastaan tarvitsinkin vain kaksi hyasinttia suunnittelemaani asetelmaan, joten kolmas olisi ollut aivan turha. 

Amaryllis sai juurelleen kaksi hyasinttia ja kirjavan muratin, joka vietti kesän varjokujan ruukkuryhmässä. Sammalet keräsin marjapensaiden välistä.

Yksi muratin latvoista koristaa alempana olevaa asetelmaa. Laitan lähempänä joulua tähän vielä jotain jouluista koristetta tuomaan väriä.

Nyt väriä tulee riittävästi avautumassa olevista nupuista.

Keittiön ikkunalaudalla on vaihteeksi kunnon kasvirivistö. Ruokapöydän kääntämisen ansiosta lapset eivät pääse ihan joka hetki puutarhuroimaan ja koriin kieputettu valosarjakin saa olla rauhassa.

Postaustahti harvenee joulukuun ajaksi, sillä työkiireitä kasautuu kiitettävästi tähän vuoden loppuun ja pitäähän sitä jouluakin ehtiä jossain välissä laitella. Kokonaan tauolle en ole jäämässä, vaan postailen silloin kun tuntuu juttua tulevan. Haluan myös ehtiä käydä lukemassa teidänkin kuulumisianne ja pysyä kärryillä siitä, mitä täällä puutarhamaailmassa tapahtuu. Joko teillä muuten on joulukukat hankittuna?