Pari urakkaa

Sinivuokko kukkii kauniisti.

Kevään ensimmäinen mullantuoksuinen postaus rönttäisine työvaihekuvineen on tässä. Hommat aloittelin jo viileämmän sään aikaan mutta eihän ne yhdeltä istumalta kaivamalta tule valmiiksi. Työlistalla oli lähinnä kasvimaan ja kasteluhommien päivitystä. Työkaverin tallilta sai taas hakea pollen parasta puutarhan iloksi. Yleensä olen käyttänyt tuoreemman tavaran puutarhakompostin vauhdittajana ja palaneemman tuotoksen kurpitsan tai kurkun kasvualustassa mutta nytpä päätin kokeilla jonkinlaisen lämpöpenkin tekemistä. Ei se ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen ole, mutta tämä kesä katsotaan ja kokeillaan, kuinka se toimii. Kasvimaan toiseksi reunimmainen lava on ollut ennen vain yhden lavakauluksen korkuinen. Se on maavarainen ja kun siperianpihdan runkoon on vain nelisen metriä matkaa, piti joka tapauksessa tarkistaa, onko pihdan juuria alkanut kiivetä lavaan. Siispä siihen oli hyvä samalla vaivalla kaivaa syvempää monttua lämpöpenkkiä varten. Toinen lavakaulus oli kaivaessa paikoillaan pitämässä multaroiskeet lavan sisäpuolella.

Aika pinnassahan niitä juuria alkoi tulla vastaan.

Ensimmäiset lavakaulukset on laitettu 2021 enkä ole kertaakaan myllännyt niitä pohjia myöten. Kuusella on siis ollut kolme vuotta aikaa kasvatella juuriaan lavakauluksen muhevaan multaan. Vaikka juuria oli jo jonkun verran melko pinnassakin, ei lavakaulus kuitenkaan ollut vielä aivan täynnä juurta. Hyvin olisi varmaan vielä vähän vaatimattomammatkin hyötykasvit kuusen kanssa sulassa sovussa kasvaneet yhden kesän. Nyt juuret on kuitenkin nyrhitty lavakauluksen reunoja myöten poikki ja tarkistettu moneen kertaan, ettei ainakaan ihan pinnassa seikkaile kuusen juuristoa.

Syvemmältä löytyi myös joku rautalankahässäkkä. Pari muovinpalastakin keräsin pois.

Lavakaulus täyttämistä vaille valmis. Seinän vieressä oleva muovisäkin päälle piti heitellä kuusenjuuret. Osumatarkkuudessa oli vähän hiottavaa...

Mietin kaivaessani, pitäisikö myös lavan reunoilta ottaa mullat pois mutta siihen olisi tarvittu vielä kolmannet kottikärryt tai jokin pressu. Siksi päätin lopulta jättää reunaan jonkun verran multaa. Se on kuitenkin kuusen juuria kaivellessa myllätty kuohkeaksi, joten ehkä se ei estä liikaa lannan palamista. Tässähän se tulee testattua. Pohjimmaiseksi silputin noin 15cm:n kerroksen viime syksynä ja tänä keväänä leikattuja syreenin, koivuangervon ja pensashanhikin oksia. Seuraavaan kerrokseen tuli 45 litran säkillinen kevään mittaan laitumelle kakittua hepanlantaa, joka oli jo ehditty kerätä isommiksi läjiksi. Yritin tosin valikoida kasoista tuoreemman näköiset kikkarat mutta ihan höyryävän tuoretta tavaraa ei nyt tullut kyytiin, kun ei muovisäkkiäni säikkynyt heppakaan ollut sillä tuulella, että olisi avittanut asiassa. Kolmanteen kerrokseen tuli kymmenisen senttiä kuivaa lehteä, perennanvartta yms. haravointijätteeksi laskettavaa roipetta. Neljänneksi kippasin reilun ämpärillisen jälkikompostorista kaivettua pikakompostorin puolivalmista massaa, jonka seassa oli pikkuisen tallin lantalan pohjilta otettua osittain palanutta lantaa.

Työvaihekuvat vasemmalta ylhäältä alkaen: risut, lanta, haravointijäte ja alaoikealla pikakompostorista puolivalmista.

En tiedä, onko kyhäämälleni "kakulle" oikeampi nimitys lämpö- vai lasagnepenkki. Vähän ristiriitaisia nimityksiä tuntui olevan sivustoilla, joilta katselin ohjeita. Ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty vanhanajan lämpöpenkki pitäisi esivalmistella jo syksyllä ja laittaa multa päälle vasta keväällä, kun tuore lanta on alkanut hyvin lämmetä. Koska tällaisellekin mallille löytyi onnistuneita käyttäjäkokemuksia, päädyin kokeilemaan tätä nyt ensi alkuun. Kompostin ja lantalanpohjien sekoituksen päälle kippasin kottikärryistä mullat ja hain puutarhakompostorista vielä yhden kärryllisen lisää. Enempää en saanut raavittua, sillä kompostori oli vielä jäässä. Täytinkin laatikon loppuun vasta äitienpäivänä, jolloin istutin sinne myös kyssäkaalin esikasvatetut taimet, pari lehtikaalia sekä kylvin pikkuisen palsternakkaa. Multaa tuli siis parikymmentä senttiä tai vähän ylikin, joten ihan hetkeen ei minkään kasvin juuret osu lantapatteriin.

Melkein loppuun asti täytetty lämpö-lasagne-lavakaulus.

Jätin lavaan tilaa myös yhdelle tomaatintaimelle. Ajattelin kokeilla, kuinka 'Evakko' siellä pärjäisi. Sen taimi on jo totutellut ulkoiluun mutta ihan vielä en sitä uskalla istuttaa ulos. Ties miten kylmää tässä vielä tulee ennen kesää. Sitten, jos lannan palaminen kuumentaa selvästi pintamultaa, uskaltaa tomaatinkin istuttaa aiemmin ja suojata tarvittaessa harsoilla. Toistaiseksi ihan niin selvää kuumenemista ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten tomaattikin saa pärjäillä ruukussaan. Vastahan se sai isomman purkin. Seuraavaksi vesihommiin.

Isännän asennusprojekti.

Vanha kasteluletkun seinäteline oli jo viime kesänä rapistunut niin, että letku hädin tuskin pysyi siinä kiinni. Niinpä se lojui suurimmaksi osaksi pitkin kulkuväyliä niin pitkään, kun joku kyllästyi sen väistelyyn. Syysaleista löytyi Gardenan seinään kiinnitettävä letkukela, jolle ei jäänyt Ylä-Savon puutarhaseuran antaman lahjakortin jälkeen enää paljoa itse maksettavaa. Puutarhaliikkeistä ei löytynyt mieluista kasvia tai köynnöstukea, jonka olisin halunnut muistoksi vierailusta, joten lahjakortti käytettiin letkukelaan. Vaikka kapistus käyttöohjeen mukaan kestäisi myös pakkasta, päätimme jättää sen paketissaan autotalliin odottamaan kevättä. Onpahan sillä yksi muovi- ja kumiosia suuresti rasittava puolivuotinen vähemmän. Ainakin näin alkuun kela pyörii pidikkeessään eri suuntiin kevyesti ja letku sekä tulee helposti esiin että kelautuu sisälle sukkelaan. Pikaliittimen avulla se on helppo kytkeä erilaisiin suuttimiin ja tarvittaessa myös vanhaan kasteluletkuumme, jos Gardenan oma 15m:n pituus ei riitä. Ja eihän se meillä riitä kuin patiolle asti. Jatkoletkun kanssa onnistui kuitenkin myös liiterin takana olevan IBC-kontin pesu. Ja hyvä niin, sillä kontin raahaaminen jäisten lumikinosten jämien yli muutenkin epätasaisessa maastossa letkun kantaman päähän olisi ollut ärräpäitä nostattava projekti.

Kasvimaan päivitetty sadevesisysteemi ja uudistettu istutuspenkki. Kepakkokehän kohdalle on haudattu hepankakkaa odottamaan kurkkujen istutusta.

Kasvimaan sadevesitynnyri alkoi talven aikana vuotaa pohjasta, joten se ei enää hoida tehtäväänsä kunnolla. Lisäksi vanhaa tynnyriä naamioinut risumatto oli rapistunut sen verran, että räikeä sininen paistoi läpi. Töistä tullessani pysähdyin Hankkijalla, jossa netin mukaan oli hanallisia 200 litran vedenkeruuastioita. Koroke, lapsilukollinen kansi sekä ränniliitoskappale kuuluivat mukaan, mutta meillähän ei tuossa päässä autotallia ole syöksytorvea, vaan vesi tippuu suoraan avonaisesta rännin päästä alas. Kansi ja ränniliitoskappale siis laitettiin varaston ylähyllylle odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta. Ränniliitoskappaleesta saatiin kuitenkin liitäntä ylivuotoletkulle. Meillä oli vielä varastoissa juuri sopivasti paksumpaa kasteluletkua, joka kävi suoraan liitoskappaleen päähän. Ei siis tarvinnut tehdä minkäänlaisia tee-se-itse-liitäntöjäkään. Tynnyri on sen verran kevyt, että tyhjänä se varmasti kaatuisi vähänkään navakamman tuulenpuuskan mukana. Niinpä upotin tynnyrin viereen seipäänpätkän, johon ankkuroin tynnyrin rautalangalla. Toinen, aidantolppaan kiinnitetty rautalanka tuli ylemmäs. Eiköhän niillä pysy tynnyri paikoillaan.

Metalliverkko estää roskien ja kutsumattomien kylpijöiden pääsyn kasteluveteen. Ylivuotoletku lähtee tynnyrin takaa.

Ylivuotosaaviin pitää vielä laittaa kansi. Luulen, että tuunataan vähän vanhan tynnyrin kantta nirhimällä siihen ylivuotoletkun kokoinen reikä. Silloin saavin päällä voisi vaikka säilyttää kastelukannua tai laskea korin käsistään silloin kun kerää satoa läheisistä penkeistä. Kannen tuunaamisen lisäksi pitää vielä tuoda pari ämpärillistä hiekkaa tasaamaan istutusalueen edustaa. Ylivuotosaavi on pikkuisen kallellaan taaksepäin, jolloin siitä yli tulvivat vedet ohjautuvat istutusalueen puolelle. Kylvän heti saavin viereen vesikrassia, jolla saakin olla vähän märemmät oltavat. Aidan viereen marjapensasalueen puolelle kylvin sokerihernettä. Hepankakkakehän ja aidan väliin istutan kolme avomaankurkkua ja muuten alueelle tulee ainakin erilaisia salaatteja ja ehkä myös jotain suorakylvöistä kesäkukkaa. Muista kasvimaan kylvöistä sitten kun joka lavan kylvökset on tehty. Nyt vasta pariin lavaan on kylvetty vähän jotain. Vielä pikainen kurkistus muualle puutarhaan.

Salkoruusu 'Nigra' on herännyt kolmanteen kesäänsä.

Puolittain toivoin, että hunajamarjojen keskellä nelimetriset kukkavarret tehnyt 'Nigra' olisi jäänyt kaksivuotiseksi ja kuollut talven aikana. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt, joten piti ottaa lapio kauniiseen käteen ja lähteä siirtämään puskaa. Melkoiset juuret se olikin tehnyt ja lohkesi mokoma vielä kahteen palaseen. Pienemmässä puolikkaassa ei kuitenkaan näkynyt vielä elonmerkkiä, joten istutin heränneen puolikkaan aurinkopenkkiin väljempään kohtaan ja kaivoin jämäjuuret ja nukkuvan (tai kuolleen) osan sivummalle vähän ahtaampaan koloseen. Nyt on sekä hunajamarjoilla että salkoruusuilla paremmin tilaa kasvaa ja jos salkoruusu kasvaa edes puoliksi yhtä hyvin kuin viime kesänä, se tulee näkymään komeasti myös kadulle.

Siinä scillamereni alku kaikessa komeudessaan. Tihrustakaa tarkkaan, yksittäisiä sinisiä pisteitä näkyy siellä sun täällä.

Lumien sulaessa paljastui, että pensasryhmän puistoatsalea 'Illusiasta' oli revennyt pari nuppusilmuista oksaa. Leikkasin ne maljakkoon ja pitkän odottelun jälkeen silmut alkoivatkin hiljalleen vihertää. Muutama selvä nuppusilmu kuivettui matkan varrella mutta seitsemään latvaan on nyt aukeamassa kukkia ja heleänvihreät lehdet täyttävät loppuja oksia. Hienostunut atsalean hunajainen tuoksukin erottuu jo. Jos siis huomaatte joskus lumen repineen atsaleojanne, niin kannattaa kerätä oksat hakettimen sijaan maljakkoon. Kukkaan hyötäminen sujui helposti.

Ensimmäinen nuppu auki.

Nyt sää on hellinyt kesäisellä lämmöllä meitäkin. Suurin osa taimista on saanut olla pihalla yötä päivää ja tomaatitkin ovat totutelleet ulkoilmaan muutamia tunteja päivässä. Voi kun sää pysyisikin tällaisena syksyyn saakka!

Kaikenlaisille äideille

Äitienpäivän kunniaksi valitsin kameran tähtäimeen pelkästään kukkakuvia. Siltä varalta, että äitienpäivä olisi kovin pilvinen, kaikki otokset on räpsitty eilen aurinkoisessa, joskin välillä melkein jäätävän tuulisessa säässä. Nyt onneksi näyttää lupaavasti siltä, että tästäkin päivästä on tulossa aurinkoinen ja vielä eilistä lämpimämpikin. Oikein mainio äitienpäivän sää siis! Tässäpä vielä kukkasia ihan jokaiselle äidille.

Uutta ja vanhaa kukkasta sulassa sovussa.

Yllä oleva kuva onnistui ihan vahingossa odotettua paremmin. Ilmeisesti jostain ikkunasta heijastui auringonvalo sopivasti kameran linssiin ja kuvaan tuli itsekseen aika kiehtova tunnelma. Vanha ja nuori yhdistyvät samaan kuvaan kuin siinä olisi joukko äitejä ja isoäitejä yhdessä.

Tuuhea kimppu vaaleajouluruusun kukkia toi mieleeni mammojen juorukerhon. Kiihkeä supatus vain käy, kun toisiaan kohti kääntyneet kukat kuiskivat salaisuuksia toisilleen.

Kevätsahrami 'Pickwick' ihastuttaa taidokkaine suonituksineen.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on täsmälleen samansävyinen kuin 'Pickwickin' tummimmat juovat.

Kirkkaassa auringonpaisteessa oli hankala kuvata luumpuu 'Laatokan Helman' alla kasvavia valkoisia ja violetteja krookuksia yhdessä mutta pakko oli saada talteen näin hyvin onnistunut yhdistelmä. 'Ruby Giantia' istutin vasta viime syksynä ja toivon, että se täyttäisi yhtä tehokkaasti maata kuin muut tähtisahramit. 'Pickwick' on nimittäin ollut todella hidas lisääntymään mutta sinnikkäästi ne samat kymmenen mukulaa kukkivat joka vuosi. Vain pari on tehnyt sivumukulan tai sitten samasta mukulasta nousee kaksi kukkaa. Mutta aurinko paistaa äitienpäivänä myös yksinäisille ja enkelilasten äideille.

Parin metrin päässä luumu 'Kuntalan' juurella eri kulttuurit ovat alkaneet hiljalleen lähestyä toisiaan. Siinä on joukko eri maista saapuneita äitejä lapsineen. Ehkäpä muutaman vuoden päästä rohkeammin vaeltelevat posliinihyasintit ja kevättähdet ovat tehneet tuttavuutta tiiviimmissä ryppäissä viihtyvien kevätkurjenmiekkojen ja tähtisahramien kanssa. Lisäksi yli-innokasta kerhontätiä leikkivä puutarhuri saattaa vähän avittaa tutustumista ja laittaa erilaiset tyypit tekemään yhdessä jotain ryhmäytymisharjoitusta.

Normaalien posliinihyasinttien seassa kukkii myös yksi puhtaanvalkoinen mätäs. Erilaiset äidit hyväksytään myös puutarhassa.

Rohkeita ja seikkailunhaluisia äitejäkin mahtuu mukaan. Varjokujalla lehtoimikän keskellä kukkiva yksinäinen posliinihyasintti lienee jäänne siitä, kun ennen vesimyyrän ilmestymistä keksin istuttaa posliinihyasinttia varjokujan alkupäähän. Seuraavana keväänä ihmettelin, miten aiemmin päivällä komeasti korkealla olleet kukinnot olivat vajonneet maanpinnan tasalle. Alta löytyi valtava myyräntunneli mutta onneksi ainakaan kaikkia sipuleita ei oltu syöty. Siirtelin kaikki löytämäni toiselle puolelle pihaa mutta ilmeisesti joku oli jäänyt ja vaihtanut paikkaa. Koska tapahtumasta on jo neljä vuotta eikä varjokujalla ole näkynyt kukkivia posliinihyasintteja, sipuli oli varmaan joutunut myyrän hampaissa liian syvälle ja siltä kesti näin pitkään nousta takaisin sopivalle kasvusyvyydelle. Tai sitten sinne on jotenkin eksynyt siemen talon toiselta puolelta. Oli miten oli, näin rohkealle seikkailijalle nostetaan hattua ja toivotellaan hyvää äitienpäivää.

Kultasahrami 'Golden Yellow' edustaa perinteisempiä äitejä, lämpimiä ja pullantuoksuisia (ei kirjaimellisesti mutta mielikuvana). Niistä viimeiset ovat alkaneet kukkia, kun ensimmäiset ovat kuihtuneet jo viikko sitten. Terälehden takaa kurkkiva erakkomehiläinen lienee naapurin lapsi, joka on tullut kyläilemään.

Ei äitivertausta tähän, mutta onko tämä nyt sitä kerroksellista istutusta?

Loppuun vielä muutama kuva keväisen puutarhan kestosuosikkikohdastani: aurinkopenkin kevätkukkaniitystä. Siellä lienee menossa oikein iloiset kahden suvun äitienpäiväjuhlat. Vuosi vuodelta porukkaa on enemmän ja tarjoiluista (=kanankakka) nautiskellaan sulassa sovussa juoruillen samalla koko vuoden kuulumiset. Pian porukka liukenee paikalta tavatakseen taas ensi vuonna uudelleen.

Kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja pikkuisen keskimääräistä suuremmat kevättähdet.

Kevätkurjenmiekka 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä isokevättähti 'Roseaa'.

Naputtelin tämän postauksen sängyssä samalla kun odottelin aamupalaa. Muu perhe on touhunnut jo pari tuntia keittiössä ja kokkaillut ties mitä herkkuja. Tuoksut ainakin lupaavat hyvää ja vaikuttaisi siltä, että pian pääsee maistelemaan.

Ilta-auringon lämmittäessä.

Iloista, onnellista ja aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Kevään viimeinen keikutus?

Kirjokevättähdet ja hyasintti raekuorrutuksella.

Kevät on totisesti keikutellut laidasta laitaan tänä vuonna. Huhtikuussa paistoi aurinko, satoi vettä, räntää ja lunta, välillä oli lämmintä ja välillä pakkasta. Sekaisin kaikkea. Toukokuu ei ole alkanut sen tasaisemmin ja säätilavalikoima lisääntyi tiistaina vielä rakeillakin. Tiistaina ja keskiviikkona jäätävä viima puhalsi suoraan pohjoisesta niin hyytävästi, että puolet rakeistakin jäi pariksi päiväksi maahan. Eilen torstaina sää alkoi olla jo mukavan lämmin ja aurinkoinen mutta tänään sataa vettä ja ensi yönä pitäisi taas mennä pakkaselle. Sen jälkeen ennusteissa näkyykin peräti 20 asteen lämpötiloja ja öisinkin alimman lämpötilan pitäisi olla tuplasti sen mitä juuri nyt näkyy mittarissa. Uskaltaisikohan uskoa moiseen ihmeeseen?

Tiistain raekuuroa.

Rakeet eivät onneksi repineet kevätkurjenmiekkoja rikki.

Tällainen sateisenkostea päivä sopii hyvin kasvien karaisuun. Seinustalla kasvit ovat suojassa sateelta ja tuulelta mutta tottuvat kuitenkin viileämpään ulkoilmaan. Niinpä aion viedä tänään eteisestä kaikki kasvit ulkoilemaan ja ehkä myös sisältä osan taimista. Tomaatit sun muut lämpimämmän ystävät saavat jäädä sisälle tai osa siirtyä ulkoeteiseen. Hieman viileämpi tekee niillekin ihan hyvää. Ensi yöksi pitää vielä nostella kasvit sisälle mutta viikonlopun ohjelmassa on minikasvihuoneen kasaaminen kasvimaalle ja kylmänkestävämpien taimien siirto sinne. Hyvästi ahtaat sisätilat ja joka pöydän täyttävät ruukut!

Maaliskuun loppupuolella saadusta leikkokukkakimpusta on vielä yksi krysanteeminoksa jäljellä.

Krysanteemi on tunnetusti kestävä leikkokukka ja myös ne markettikimppujen krysanteemit kestävät yleensä pitkään. Muu kimppu rupsahti viikon-parin sisällä mutta krysanteemi näytti siinä vaiheessa vielä niin virkeältä, että otin sen vesilasiin jatkamaan kukintaa. Ja sehän jatkoi, vaikken edes vetänyt sille uutta imupintaakaan enää sen jälkeen kun maljakko vaihtui juomalasiin. Nyt on viimeinenkin nuppu auennut ja jossain vaiheessa sille uutta vettä vaihtaessani tajusin krysanteemin tehneen kunnon juuret. Ilmankos ei nuupahtanut. Nyt sitten olen miettinyt, että jatkaisikohan tuo ihan kasvuakin, jos sen istuttaisi ruukkuun ja leikkaisi vihdoin kuihtumassa olevat kukat pois. Oletteko testanneet?

Vähänlaiseen tässä on lehtiä, mutta juuret ovat tuuheat.

Ihaillen olen taas katsellut blogeista toinen toistaan komeampia scillameriä. Kovin on vielä vaatimaton oma scillamereni, lähinnä pisaroita siellä sun täällä, mutta kukkivia yksilöitä on kuitenkin enemmän kuin viime vuonna. Ja niin on topakat kuohut pikkuisessa meressäni, että roiskeita on lennellyt ympäri pihamaata. Löysin marjapensaita leikatessani yhden puskan juurelta kaksi kukkivaa scillaa, suon takaa tontin laidalta yhden, kärhökaaripenkissäkin oli pari ja takapihalla yksi. Marjapensaiden luonna idänsinililjaa oli joskus muutamia mättäitä mutta siirsin ne pensasryhmään. Ilmeisesti siemeniä oli kuitenkin vielä jäänyt. Muualle siemeniä tai pieniä sipuleita on tullut varmaan kompostimullan seassa. Suon taakse en ole kuitenkaan kärrännyt kompostimultaa enkä varsinkaan istuttanut sipuleita, joten sen yksilön alkuperä jää arvoitukseksi.

Ensimmäiset idänsinililjat alkavat nyt kukkia pensasryhmässä.

Scillojen kaltainen levittäytyjä on maa-artisokka, jos sen kanssa ei ole erityisen huolellinen. Tulin viime kesänä siihen tulokseen, että nyt on riittävän monta vuotta kasvatettu maa-artisokkaa ja todettu, ettei sille kannata enää varata kasvutilaa. Tykkäisin itse sen mausta mutta vatsa ei oikein meinaa kestää. Lapsillekaan se ei niin hyvin maistu, että heitä harmittaisi maa-artisokkakeiton loppuminen. Syksyllä sadonkorjuu jäi tekemättä jatkuvien vesisateiden ja aikaisten pakkasten saapumisen takia mutta onneksi maa-artisokka säilyy maassa hyvänä talven ylikin. Tai siis säilyisi, jos maa ei olisi talven tullessa ihan litimärkää. Puolet kasveista sai lapioida löllöisenä mössönä suoraan kompostiin ja ainoastaan penkin korkeimmasta kohdasta löytyi napakoita mukuloita. Kostea viime kesä oli maa-artisokille selvästi mieleen, sillä mukuloita oli paljon ja niistä osa oli todella kookkaitakin. Suurimmat painoivat reilu parisataa grammaa.

Kahden varren mukulat tynnyrinkannen päällä.

Maa-artisokilta vapautunut tila koki jo pientä muodonmuutosta ja urakka jatkuu vielä. Vanha sadevesitynnyri vuotaa pohjasta, joten se lähti pois ja tilalle on hommattava uusi. Ennen tynnyrin takana ja kasvimaan verkkoaidan välissä oli vielä pieni suikale istutusaluetta mutta sen hoitaminen oli haastavaa. Niinpä siirsin aitaa nyt lähemmäs tynnyrin virkaa hetkellisesti toimittavaa entistä ylivuotosaavia, jolloin aidan taakse jäänyt kesäkukkapenkki laajeni. Kasvimaan puoli siis pieneni hieman, mutta on jatkossa helpompi hoitaa. Ja mikäänhän ei estä istuttamasta vaikka herneitä tai papuja kesäkukkapenkin puolelle aitaa vasten kiipeilemään tai täyttämään vaikka koko kesäkukkapenkkiä vihanneksilla, eli hyötyviljelyyn käytettävissä oleva tila ei loppujen lopuksi vähentynyt.

Aita kulki ennen suorassa linjassa kivipenkereen kulmaan, nyt se tekee pienen mutkan tynnyriä kohti.

Jostain pitää vielä kaivella muutama kivi, jotta saa rajattua kesäkukkapenkin siististi kattotiilireunukselle asti. Eiköhän niitä tältä tontilta vielä löydy, kun lähtee rautakangen avulla nurmialueita tutkailemaan. Kasvimaalta poistettu tynnyri jäi toistaiseksi liiterin nurkalle tarkempia tutkimuksia varten. Jos se sittenkin pitää vettä, se saanee jäädäkin sinne. Kasvimaalle on aikomus hankkia uusi, räikeänsinistä paremmin ympäristöönsä naamioituva tynnyri. Tuoksuvatukasta punottu "matto", joka naamioi tynnyriä ennen, on jo sen verran hapertunut, että sininen pilkotti liikaa sen rakosista. Siihen saakka, että uusi tynnyri on hankittu, autotallin katolta valuvat sadevedet suoraan sadevesikaivoon. Ylivuotosaaviin ei niin paljoa vettä sovi, että kannattaisi ohjata kattovesiä sinne. Isäntä pesi eilen painepesurilla liiterin takana olevan IBC-kontin, niin saa edes liiterin katolta kasteluvettä talteen.

 Uusittu nurkkapenkki vielä vähän vaiheessa. Tynnyrin kansi mallailee ylivuotosaavin paikkaa.

Päädyin laittamaan uusiksi muotoillun nurkkapenkin etulaitaan kattotiilet pitkittäin reunukseksi. Pystyyn laitettuna olisi pitänyt kaivaa reilusti syvempi ura niille ja tiiliäkin olisi kulunut enemmän. Saahan ne myöhemminkin käännettyä toisin päin, jos tämä ratkaisu ei pidemmän päälle toimi tai miellytä silmää. Ennen penkin etureunassa oli risuista tehty reunus, josta multa kuitenkin meinasi välillä valua hiekkakäytävän puolelle. Nyt ei valu! Vielä en ole täysin päättänyt, mitä laitan sinne kasvamaan. Ehkä kurkku tai pari voisi viihtyä, jos tekisi hepanlannasta pienen lämpöpatterin pohjalle. Tuulihan tuohon käy silloin, jos tuulee luoteesta tai pohjoisesta, mutta aitaan voi sitten väliaikaisesti kiinnittää pyykkipojilla harsoa suojaksi. Johonkin kohtaan ihan sadevesiastioiden lähelle teen kostean poteron vesikrassille. Pitää katsoa sitten kun lopullinen tynnyri on paikoillaan, tuleeko vesikrassi-istutus ylivuotosaavin viereen hiekka-alueen puolelle vai varsinaisen penkin puolelle.

Vapaan kasvatuksen viherherukka 'Vertti' joutuu opettelemaan nyt kurinalaisempaa elämää.

Kaikki marjapensaat on nyt leikattu eikä hetkeäkään liian aikaisin. Nuoremmille pensaille laitoin myös lannoitetta. Vanhasta viherherukasta juurrutettu uusi taimi sai kasvaa viime kesän ilman tukea ja rentovartisena se tietysti teki sen maata myöten. Isommilla pensailla käyttämäni muovinen tukirengas oli aivan liian suuri 'Vertille', joten tukemisessa piti käyttää luovuutta. Viimein päädyin lyömään heinäseipään puskan viereen ja vetämään sen tapinrei'istä narulenkkejä, joilla kiskoin oksia pystympään ja myös erilleen toisistaan. Muutamaa harjaterästankoakin tarvittiin ohjailemaan olemukseltaan boheemia puskaa ryhdikkäämpään kuosiin. Pensaassa on vain yksi runko eikä sillä silmujen perusteella näytä olevan aikomustakaan tehdä juuresta uutta, mutta nyt 'Vertti'-rääpäle sentään näyttää pensaalta eikä maahan lojumaan jätetyltä risulta.

Kivikkorinteessä ensimmäisenä kukkivat kevättähdet.

Kivikkorinteessä ei näytä sateinen syksy juurikaan haitanneen kasveja. Ihan kaikki eivät ole vielä näyttäneet elonmerkkejä mutta selvästi mädäntyneitä tai myyränsyömiä mättäitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Isommat kevättähtimättäät näkyvät jo pitkälle kadulle päin mutta lähempää huomaa, että yksittäisiä kukkia pilkistelee siellä sun täällä. Rinteen allakin on useampia kukkivia kevättähtiä. Saavat minun puolestani levitä edelleenkin, sillä muuta kukkivaa rinteessä ei vielä hetkeen ole.

Tarhavaleunikoista kumpikin on herännyt. Tässä niistä toinen.

Eilen kärhökaaripenkkiä kitkiessäni ja sipulikukkia lannoittaessani löysin reippaasti heränneet tarhavaleunikot. Jokohan noita uskaltaisi loppukesästä jakaa vai pitäisikö antaa vielä kasvaa kokoa? Olisi kiva saada niistä vähän isompi ryhmä. Kärhöissä ei vielä ole näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Viimevuotisista versoistakaan ei ole löytynyt vihreää, kun olen kärhöjä leikellyt. Ei se toisaalta mikään yllätys ollut, kun miettii viime syksyä ja talvea. Jospa nuo kuitenkin hengissä olisivat ja versoisivat mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Alppikärhöt näyttävät olevan elossa, vaikka niissäkään ei vielä ole kasvu käynnistynyt.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekkoja eilisillan auringossa. Hauska tuo etualan yksinäinen vaeltaja.

Hyvää viikonloppua!

Toukokuun alussa puutarhassa tapahtuu

'Kuntalan' alla kukkivat posliinihyasintit, tähtisahramit sekä ensimmäinen kevätkurjenmiekka.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla kevät edistyi ison harppauksen. Luumupuu 'Kuntalan' alla kevätkukkaniitty on taas pikkuisen runsaampi kuin viime keväänä, vaikken istuttanut sinne syksyllä yhtään aikaisin kukkivan kasvin sipulia lisää. Entiset sipulit ovat runsastuneet mukavasti ja tähtisahramimättäistä voisi jo tiheimmistä väleistä kaivella osan erilleen ja levittää laajemmalle alueelle. Kevätkurjenmiekat näyttäisivät olevan suunnilleen kaikki hengissä mutta eivät niin runsaina mättäinä kuin aurinkopenkissä, jossa näyttäisi olevan niille erityisen mieluisa paikka. Nyt maasta on alkanut nousta myös kirjopikarililjan hennompia versoja ja ensimmäisiä narsissin piippoja. Hieman sivummalla pystykiurunkannukset ovat lehdessä mutta eivät ihan vielä kuki.

Ensimmäiset esikonkukat aukesivat 2.5.

Koska kukkii? -haasteessa ei ole vielä tullut täysosumia mutta eipä kyllä napakymppejäkään. Isoin huti tähän asti tuli esikoiden kohdalla, joiden veikkasin aloittavan kukinnan 7.5. Seuraavaksi pitäisi kukkia tarhakylmänkukan 13.5. Saa nähdä, kuinka käy. Luumutarhassa yksi tarhakylmänkukka on saanut nostettua pari nuppuaan viiden sentin korkeudelle mutta kaikki muut ovat vielä aivan maanrajassa. Ne tuskin ehtivät kukkaan viikossa, kun on ennustettu niin kylmää säätä, joten heitän kaiken toivoni luumutarhan karvanuppuun. Sen muuten pitäisi vielä olla se erityisen suloinen yksilö. Viimeisenä veikkasin 15.5. tulppaanien kukintaa. Kovin näyttää epävarmalta sekin, sillä vanhat tulppaanit ovat nousseet harvinaisen heikosti. No, ei menetetä toivoa vielä.

Luminen suonsilmäke vappuna.

Eilen, 4.5. lumesta oli jäljellä enää rippeet.

Olen päässyt monena keväänä tekemään ensimmäiset kylvöt kasvimaalle jo huhtikuun loppupuolella. Tänä vuonna vähän venähti myöhäisemmäksi ja siemeniä pääsi maahan vasta vappuna. Huhtikuun loppupuoli oli niin kylmää, ettei edes kannen alla ollut lava sulanut sen vauhdikkaammin kuin muutkaan. Nyt se oli jo kunnolla sulanut, joten pääsin kylvämään paria erilaista salaattia, mustajuurta, naurista ja retiisiä. Rucolaakin piti kylvää mutta unohdin sen kokonaan. Lavan yläosan ovat toistaiseksi vallanneet perennakylvökset, jotka olivat reilu pari kuukautta hangessa saamassa kylmäkäsittelyä. Tämän vuoden kylvöjen lisäksi seassa oli viime keväältä muutama ruukku, joissa ei näkynyt vielä viime kesänä mitään elonmerkkiä. Nyt pariin oli ilmestynyt joitakin taimia mutta veikkaan niiden olevan ennemminkin koivuja kuin kylvämiäni lajeja. Tosin sirkkalehtiasteella taimia on vähän haastavaa erottaa toisistaan, joten annan niidenkin kasvaa hetken aikaa ennen lopullista tuomiota.

Ensimmäiset kylvökset kasteltu suolta kerätyllä lumella. Ruukuissa hankikylvöt heräilemässä. Niitäkin piti vähän kastella.

Silloin kun satoi vettä, oli myös pakkasen mahdollisuutta, joten en ottanut sadevettä talteen. Siksipä sitä ei ole nyt ollut tarjolla, kun olisi pitänyt kastella kylvöksiä tai talvetettuja kasveja. Niin kauan kun lunta riitti, olen käyttänyt sitä kasteluun mutta nyt sekin on vihdoin loppu. Liiterin nurkalla on ämpärit mutta IBC-konttiin en ohjaa sadevettä ennen kuin olemme saaneet sen putsattua. Autotallin nurkalla taas on tapahtumassa muutoksia, joita täysinäinen vesitynnyri saattaisi haitata, joten toistaiseksi pitää pärjätä ämpärityylillä, jos ei halua vesijohtovettä käyttää kasteluun. Onneksi maa on vielä talven jäljiltä sen verran kosteaa, etteivät kylvöksetkään ihan hetkessä kuivu.

Surkeimman näköinen siemenestä kasvatetuista alppiruusuista.

Muistaako kukaan vielä äitini ja minun alppiruusujen siemenlisäyskokeilua? Kesällä 2020 risteyttämäni siemenet pääsivät multaan loppuvuodesta 2020 ja taimia iti ihan hirveästi. Ensimmäiseen syksyyn selvinneet taimet talvetettiin ensimmäisen talven (2021-22) yli meidän kellarissa. Seuraavana talvena kellarissa talvehti vain muutama ja loput olivat maassa pääosin hyvällä menestyksellä. Talvi oli suotuisa, joten tappioita ei omassa puutarhassani tullut lainkaan, äidilläni taisi joku yksittäinen taimi kuolla. Viime syksynä viimeinenkin taimi pääsi maahan viemästä kellaritilaa. Mennyt talvi oli kuitenkin selvästi hankalampi pienille alppiruusuille, sillä useammasta on mustunut latvoja samaan tapaan kuin tuolla yllä olevan kuvan rodolla. Muutama näyttäisi kuitenkin talvehtineen oikein hyvin. En aio kaivaa noita huonomman näköisiäkään pois ennen kuin ovat selvästi kuolleet tyveä myöten, mutta ehkä niillä ei ole ihan niin hyvin sattuneet perimälotossa kylmänkestogeenit kohdilleen kuin niillä paremmin talvehtineilla. Nuppuja ei ilmeisesti ole vielä yhdessäkään, joten edelleen joutuu jännittämään, millaiset kukat niihin tulee.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähti-hyasinttiniitty siistiytyi ja sai kompostimultaa päälleen.

Aloitin vihdoin kukkapenkkienkin siistimisen. Silputan viimevuotisista jämistä mahdollisimman paljon niille sijoilleen ja viskon sen verran kompostimultaa päälle, etteivät korrenpätkät ihan pienimmästä tuulenvireestä lähde lentelemään. Maatuvatkin nopeammin, kun on vähän multaa päällä. Vasta sitten kun maassa on jo paksulti silppua, kärrään ylimääräiset kompostoriin. Puutarhakompostin valmis puoli on vielä jäässä mutta sain pinnalta kaavittua yhden kottikärryllisen multaa kukkapenkkiin kärrättäväksi. Ensimmäisenä siistin aurinkopenkin kevätkukkaniittyä, jotta vihdoin ja viimein kukinnan aloittaneet kevätkurjenmiekat näkyisivät paremmin. Historiallisen pitkään niillä tänä vuonna menikin. En muista, että tuolla kohtaa olisi koskaan ensimmäinen kurjenmiekka aloittanut kukinnan vasta toukokuun puolella. Sitten kun ensimmäinen nuppu vihdoin aukesi, poksahti suuri joukko kerralla heti perään. Ehkä ne tarvitsivatkin jonkun rohkean ilmoittamaan, että on jo kevät. Pääkukinta lienee näillä keleillä vasta ensi viikon loppupuolella ja jos ei taivaalta tule jalkapallon kokoisia rakeita, äitienpäivänä voi olla oikein kaunis näky, kun taaemmaksi istutetut sipulikin ovat alkaneet kukkia.

Edellisen postauksen salakukkija-'Alida' on tuolla kaukana, aivan aidan edessä. Bongaatteko sieltä säihkyvänsinisen täplän?

Siirtohommiinkin jo pääsin, tosin en vielä istuttanut mitään, vaan kaivoin kolme koivuangervoa pois. Tai en kaivanut itse, vaan isäntä tuli avuksi. Eli jos tarkkoja ollaan, pääsinkö sittenkään edes siirtopuuhiin? Leikkasin kuitenkin ihan itse pensaat mataliksi, eli tein sentään jotain asian eteen. Maa oli sulanut vasta kymmenen sentin syvyydelle, joten isännän apu tuli ihan tarpeeseen. Pensaat lähtivät vanhemmilleni ja ne oli pakko saada kyytiin silloin kun he tulevat, olipa maa jäässä tai ei. Heidän puolestaan niillä ei olisi ollut kiire mutta itse halusin saada puskat pois heti kun vain mahdollista. Nyt oli helpompi kaivaakin kun ei ollut vielä muu kasvillisuus kunnolla herännyt. Kunhan maa sulaa kärhökaaripenkistä, siirrän angervojen tilalle viime syksynä hankitun keltaheisiangervon. Jos se kestää yhtä hyvin vesimyyrän hyökkäyksiä kuin 'Diabolo', on taas yksi nurkka aurinkopenkistä hitusen myyränkestävämpi.

Koivuangervoista jäi vain kuopat ja kasa risua jäljelle. Ja aidasta paljastui taas muutama läpilaho lauta.

Puutarha-aitamme on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ehkä se vielä jonkun vuoden pysyy pystyssä. Koivuangervoja kaivaessa yksi laudoista sai pienen osuman ja siitä putosi kärki kivikkorinteen puolelle. Talvella taas toisesta kohdasta aitaa oli katkennut samalla lailla yksi kärki. Kummankin tilalle löytynee vielä aiemmin poistetuista aidanpätkistä ehjempi lauta ja jos käyttökelpoisia lautoja on useampia, niin uusitaan pari muutakin lautaa, jotka pysyvät tällä hetkellä kasassa käytännössä pelkän maalin ansiosta. Sitten kun "varaosia" ei enää riitä tai aita mätkähtää tuulessa kumoon, pitänee miettiä uuden aidan rakentamista. Uutta puutavaraa tuohon ei ruveta hankkimaan, kun tolpat olisi joka tapauksessa uusittava lähivuosina eikä samanlaisia maahan upotettuja puutolppia taideta haluta. Nyt riittää, että aita pysyy pystyssä edes jotenkin. Sen takiahan siinä on kukkapenkit ympärillä, ettei kukaan pääse nojailemaan...

Kyytiläisiä posliinihyasinttiin laskeutuneessa kimalaisessa.

Välillä kimalaisten kyydissä näkee joukoittain punkkeja. Ne eivät ole sitä samaa lajia, joka kiusaa ihmisiä ja kotieläimillä ja levittää tauteja, vaan Parasitus- tai Parasitellus -sukuihin kuuluvien petopunkkien nuoruusvaiheita. Ne tarttuvat kimalaisen turkkiin kukista tai sen synnyinpesästä ennen talvehtimista. Sitten ne liftaavat kimalaisen kyydissä niin kauan, että kuningatar saa pesän perustettua ja alkavat syödä pesässä koisaperhosten ja toisten punkkilajien munia ja muita pieneliöitä. Ne ovat siis ihan hyödyksi kimalaisille, vaikka näky voi joskus olla aika hurja, jos samaan kimalaiseen on kerääntynyt hirmuinen määrä punkkeja. Punkit voivat syödä pesään kerättyä siitepölyäkin ja siten hieman vähentää pesän ruokavarastoja mutta ilmeisesti hävikki ei ole niin suurta, että niitä voisi haitallisiksi kutsua. 

Botanical Blue -nimellä syksyllä istuttamani krookukset kukkivat pensasryhmässä...

... ja näyttävät aivan samoilta kuin nämä takapihalla kukkivat tähtisahramit 'Ruby Giant'.

Tulipahan saatua nimi yhdelle epämääräisen nimen omaavalle kasville. 'Ruby Giant' on sitäpaitsi oikein soma, joten ei haittaa, että sattui tulemaan samaa lajiketta toisellekin puolelle pihaa. Krookuksista hypätään taimien pariin. Sain vihdoin hankituksi vahvempaa multaa tomaateille sun muille esikasvatettaville ja päätin vielä eilisen puutarhapäivän päätteeksi ruukuttaa nopeasti taimia isompiin purkkeihin. Alunperin oli tarkoitus tuoda helpotusta ainoastaan tomaateille ja chileille, mutta pienissä ruukuissa kärvisteleviä sellereitä katsellessani päätin laittaa niillekin tilavammat asumukset. Ja sitten alkoi näyttää siltä, että sini-ikiviuhkotkin huusivat tilaa juurilleen. Ja voi rähmä, leijonankidat ovat jo tekemässä neljättä lehtiparia eikä niitä ole edes koulittu!

Siinä vaiheessa kun kaikki tähänastiset taimet olivat suunnilleen huokaisseet helpotuksesta päästessään suurempiin purkkeihin ja olin jo aloittanut taimien kuskauksen takaisin omille paikoilleen, huomasin keittiön ikkunalla kuusi lehtikaalia pikkuruisissa ruukuissaan. Ilta oli jo niin pitkällä että lapsetkin olivat jo kömpimässä sänkyihinsä ja itselläni alkoi selässä tuntua lattialla kykkiminen monen tunnin puutarhailun jälkeen, joten kaalit saivat luvan jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos sää näiden kylmien jälkeen alkaisi taas lämmetä, taidan istuttaa kaalit suoraan kasvimaalle minikasvarin tai harsojen suojiin. Viimeisenä pikahommana kylvin muutamia avomaankurkun ja -50% hinnalla bongaamani kurpitsa 'Uchiki Kurin' siemeniä. Joku uusi kokeilu tuli siis tällekin vuodelle. Mietinkin jo aiemmin talvella, että voisi kokeilla jotain talvikurpitsaa ja nyt kun sattui osumaan siementarjous sopivasti kohdalle, niin tartuin tilaisuuteen.

Ensimmäinen erä isommissa purkeissa, vaihteeksi hoidin homman eteisen puolella, johon tulvi ulkoeteisestä auringon lämmittämää ilmaa.

Tänään oli muuta ohjelmaa koko päivän tarpeiksi eikä sääkään suosinut puutarhailua, joten mikään ei edistynyt puutarhassa. Mutta pyykinpesukoneemme toimii vihdoin! Juhlahetki! Halvan sähkön aikaan olikin hyvä hetki pestä lasten paksuimpia toppakamppeita kesäsäilöön. Kevyttoppavaatteet jätin vielä odottamaan oikeasti kesäisempiä kelejä. Toivottavasti niitä nyt on pian tulossa, sillä eihän nyt tähän aikaan keväästä enää pakkasta kaivattaisi, saati sitä valkoista ainetta, josta juuri päästiin eroon. Vai onko vielä joku, joka ei saaanut tehdä lumitöitä riittävästi talven aikana?