Herkkuja

Pitkän ja rankan työviikon päätös huipentui minulla sangen mukavaan puutarhakierrokseen. Lähdin eilen aamulla töihin harmaassa ja koleassa säässä räntäsateen saattelemana. Yhdeksän ja puoli tuntia myöhemmin palasin kotiin ja pääsin tekemään pihakierroksen niin kauniissa auringonpaisteessa lintujen liverrellessä täysin rinnoin. Lumetkin olivat saaneet kyytiä muutaman päivän vesisateissa.

Kevätkurjenmiekat ja kevättähdet ovat vastassa heti ensimmäisinä kotoa lähtiessä ja takaisin palatessa.

Yleisnäkymä ei vielä oikein näytä miltään, kun osa on vasta nousemassa. Oikeassa ylänurkassa näkyy myös pikkuisen lisää kevättähtiä.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtisekamelska on ehkä puutarhani eniten iloa tuottava kohta näin keväisin. Ne viihtyvät tuossa niin hyvin, että kukinta vain runsastuu vuosi vuodelta, vaikka siirtelen kesällä sipuleita muuallekin puutarhaan istutettavaksi. Suurin osa on sitä ihan tavallista 'Harmonya', mutta joukossa on myös pikkuisen 'Alidaa' ja 'Frozen Planetia'. Kierrän joka syksy puutarhamyymälät läpi siinä toivossa, että löytäisin lisää vaaleita kurjenmiekkoja noiden sekaan. Ylläolevan kuvan oikeassa reunassa näkyvän polun toiselle puolellekin mahtuisi lisää mutta en ole uskaltanut vesimyyrän takia istuttaa sinne kurjenmiekkoja. Olen päättänyt jättää vesimyyräalueen ja kurjenmiekkojen väliin muutaman metrin kukkasipulittoman suojavyöhykkeen, jotta vesimyyrä ei älyäisi kaivella tunneleitaan kurjenmiekkoihin saakka.

Juuri mainitsemani polun toiselta puolelta oli peltomyyrä (?) käynyt popsimassa tarhakylmänkukkia ja ilmeisesti myös punaisen pihaesikon.

En löytänyt vielä yhtään vesimyyrän tunnelia koko aurinkopenkistä. Toissa syksynä istutetut helmililjat ja tähtitulppaanit ovat kasvussa eivätkä lehtitupsutkaan lähteneet nykäisemällä irti maasta. Myös laukkoja näyttää nousevan suunnilleen sieltä mihin niitä olen istuttanut, joten ehkäpä vesimyyrä ei ole tällä kertaa tehnyt tunneleitaan kukkapenkkiini. En vielä nuolaise helpotuksesta mutta ihan pienet voitontuuletukset tein. Nyt ei harmita ihan niin paljoa peltomyyränkään tihutyöt, vaikka se on popsinut kolme suht kookasta tarhakylmänkukkaa sekä ainokaisen punaisen pihaesikkoni suihinsa. Lumien sulaessa myyrän tunnelimakkaroita löytyi myös nurmikolta aurinkopenkin vierestä, joten ihan koko talvea myyrä ole kukkapenkeissäni herkutellut. Kivikkorinteessä on vielä jonkun verran lunta mutta ilmeisesti myyrä on viihtynyt enimmäkseen nukkapähkämöillä.

Pitkään mietin, mitä tästä on syöty. Sitten muistin, että rantalaukkaneilikkahan se. Eipä tarvitse tänä vuonna pelätä, että rusakot söisivät sen nuput.

Onneksi tulin toissa syksynä jakaneeksi rantalaukkaneilikan kolmeen osaan. Talven yli kaksi jakopalaa oli aurinkopenkissä mutta päätinkin siirtää ne viime keväänä takapihalle. Lumet olivat tämän päivän aikana sulaneet sen verran niiden kohdalta, että löysin kummankin koskemattomana. Nyt vain odotellaan, että ne heräävät kasvuun. Tässä tuli ehdottomasti varmistus sille, että itselleen mieluisia kasveja kannattaa jakaa tai lisätä siemenistä ja istuttaa ympäri pihaa. Näin edes joku selviää, jos sattuu huono talvi, rutikuiva kesä tai ahneita tuholaisia kohdalle.

Autotallin vieressä nurmikolla oli tehty myyräntöitä ihan urakalla. Kärhökaaripenkin reuna on kuvan oikeassa laidassa.

Kivikkorinteen ja aurinkopenkin lisäksi myös autotallin vieressä on ollut myyrällä kunnon tunneliverkosto. Siinä kohdassa on ollut milloin mitäkin puupinoa tai roinaa säilytyksessä, joten nurmikko on ollut enimmäkseen rönsyleinikkiä, maahumalaa, voikukkaa ja ketohanhikkia. Alueen vieressä oleva kukkapenkin osa on vielä suurimmaksi osaksi lumen peitossa mutta reunoilta katsottuna näytti alkuun siltä, että myyrä ei olisi ulottanut tunneleitaan kivireunuksen yli kukkapenkkiin. Sitten kun kiersin penkin yläreunaan, niin löytyihän sieltä kuitenkin yksi lumen alla kulkenut tunneli. Ilmeisesti ainoastaan viimevuotinen leijonankita ja ehkä jokunen myskimalva olisi syöty, joten mitään vahingoksi laskettavaa siellä ei olisi tapahtunut. Nyt riittää kuitenkin myyrän herkkujen raportointi, sillä kauniimpaakin katsottavaa on vaikka miten paljon.

Prismassa törmäsin kivikkokasvirullakkoon, josta löysin tämän patjarikko 'Peter Panin'.

En tiedä, onko kivikkokasveja tullut jokaiseen Prismaan mutta ainakin Kuopiossa ne oli lykätty houkuttelevasti heti sisääntuloon ja arvatkaa vaan, pystyinkö kävelemään sen ohi. Hintaakaan kasveilla ei ollut kuin vajaa kolme euroa. Patjarikkoja oli kahta erilaista mutta ostamani 'Peter Pan' oli selvästi eri näköistä kuin se mitä minulla on ennestään. Ristikkejä, jotain ajuruohoa ja matalaa maksaruohoa oli myös tarjolla ja kaikki yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen markettikasveja. Rullakko oli varmaan ihan äskettäin tullut sinne, sillä ei siitä montaa kasvia oltu vielä otettu. Onneksi ei ollut tulenpalava hoppu, niin ehdin kasvien tutkimisen lisäksi ostaa myös esikoiselle hanskat, joiden takia olin Prismalle mennyt.

Toissapäivänä sain kuvattua keltaisen nurkan kultasahramit 'Romance' kukat avonaisina.

Jatketaan pihakierrosta. Sivupihalla majapenkki ja suo sulavat joka vuosi suunnilleen viimeisenä puutarhamme alueista. Metsä varjostaa sen verran, että lumet sulavat sieltä ainoastaan kunnon plussakelillä. On siinä toki se etu, että saa pitkitettyä näitä kevään ensikukkijoiden hetkiä pidemmälle aikavälille. Täällä kun kevät hurahtaa aina niin pikakelauksella läpi, että tämä ensimmäisten kukkijoiden kausi uhkaa jäädä todella lyhyeksi. Koen siis pienet sipulikukat ja muut aikaiset kevään ilot ensin tontin aurinkoisemmissa kohdissa ja kun niissä on siirrytty keskikevääseen, alkaa majapenkissä vasta ensimmäisten kukkijoiden kausi. Kaksi kevään vaihetta menee päällekkäin mutta kai sitä nyt sen verran voi multitaskata puutarhan kasvuvaiheiden kokemisessakin. 

Sinivuokko paljastui vihdoin lumen alta häikäisevän punaisena. Vielä ei nuppuja näkynyt mutta juuresta tuntui nousevan ainakin jonkinlaisia silmuja.

Raparperin vappuhuiskat loistivat ilta-auringossa kauas.

Raparperi ilmeisesti kuuli ja ymmärsi kun suunnittelin viime kesänä tai syksyllä kaivavani sen tänä vuonna pois ja istuttavani tilalle alppiruusuja. Koskaan ennen ei ole nimittäin raparperi noussut noin pontevana mitä se nyt tekee. Versojen määrä on varmaan kolminkertaistunut viime keväästä. Kuten huomaatte, kompostituomiolla uhkaileminen todella toimii! Syynähän siis ei varmasti ole sateinen viime kesä tai se, että raparperi olisi vihdoin toipunut viiden vuoden takaisesta jakamisesta...

Tämän alppiruusun ajattelin siirtää raparperin tilalle.

Taidan sittenkin muuttaa vielä pikkuisen suunnitelmiani ja antaa raparperin olla ainakin tämän kesän niillä sijoillaan. Alppiruusutkin kun ovat vielä sen verran pieniä, ettei niistä kookkaan raparperin korvaajiksi olisi. Suunnitelma on kuitenkin edelleen voimassa ja vielä joskus raparperi saa luvan tehdä tilaa rhodoille. Kasvakoot alppiruusut toistaiseksi kokoa siellä missä nyt sattuvat olemaan. Loppuun vielä muutama kuva aurinkopenkin kurjenmiekoista.

Ensimmäinen 'Frozen Planet' oli aukaissut eilisen päivän aikana kukkansa. Näitä näyttäisi nousevan enemmänkin.

Vasemmalla 'Harmony', oikealla kaksi 'Alidaa'. Sävyero on aika vähäinen mutta juuri ja juuri tunnistettava.

Pinkit isokevättähdet alkavat myös kukkia. Aurinko teki pienen heijastuksen kuvan alareunaan.

Mukavaa viikonloppua!

Bloggerin sekoilua ja kevätkukkasia

Kerroin jo aikaisemmin, että blogger on innostunut sensuroimaan niin omia kuin teidänkin kommenttejanne roskapostiin. Luulin sen jo käyneen koko blogini läpi mutta aina vain roskapostiin ilmestyy kommentteja vuosikausia vanhoista postauksista. Joudun palauttamaan joka päivä 3-5 kommenttia takaisin julkaistavien joukkoon eikä yksikään niistä ole ollut oikeasti roskasisältöä. Viime aikoina roskalootasta on nimittäin löytynyt 85-prosenttisesti omia kommenttejani ja loput käytännössä Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin tai Päivänpesän elämää -blogin Katjan kommentteja. Todella, todella raivostuttavaa! Keksiikö joku, mitä ihmettä minun pitäisi tehdä tämän ongelman kanssa? Alkaa mitta täyttyä ihan todella tähän bloggerin sekoiluun.

Keto-orvokin nuppu jäi syksyllä talven yllättämäksi, joten kukka aukesi vasta nyt.

Luumutarhassa on tapahtunut keto-orvokin kukan aukeamisen lisäksi yhtä sun toista. Laajensin syksyllä vanhaa aluetta nuotiopaikan seinäkkeen ympäri ja siirsin suurimman osan koivuangervoista saadakseni tilaa mm. kärhöille. Tiesin, että koivuangervot ovat jänisten herkkua mutta koska verkkoa oli enää vain pieni suikale jäljellä, päädyin jättämään angervot melkein vaille suojaa. Jätin verkkosuikaleen vain talon puolelle ohjaamaan pation suunnasta luumupuiden verkotuksien ohi kulkevia rusakoita jatkamaan matkaansa eteenpäin tontin laitaa kohti. Yllättävän hyvin se toimikin, sillä vasta siinä vaiheessa kun lunta oli melkein polven korkeudelta, rusakot olivat älynneet hangen pinnasta pilkistelevät angervonlatvat. Joka ikinen puska on nyt siististi tasattu samaan korkeuteen ja minulle jäi enää sivujen siistiminen. Miten kätevää!

Tasakorkea angervorivi odottaa vain sivujen tasaamista. Tästä pitäisi tulla kapea muotoonleikattu aita istutuksille.

Istutin syksyllä koivuangervojen taakse uudelle alueelle monta vuotta kellarissa talvehtineen terassihortensian. Se ei olisi enää mahtunut kellariin mitenkään enkä halunnut sitä suoraan kompostiinkaan viskata. Sitäkin rusakot ovat käyneet vähän typistelemässä mutta en tiedä, ovatko versot muutenkaan talvehtineet. Kovin näyttää epämääräiseltä. Annan sen nyt heräillä rauhassa ja katson sitten, mikä on sen kohtalo. Todennäköisesti se on ensimmäisten joukossa väistämässä, jos tulee tehtyä jotain uusia, kivoja taimihankintoja. Koivuangervojen ja hortensian luo istutetuista pienistä alppiruusun siementaimista yksi on tiputtanut vielä muutamia lehtiä mutta kaksi muuta on hyvin virkeinä. Nyt niiden päältä ovat lumet hävinneet kokonaan ja maakin tuntui eilen illasta ainakin pinnasta sulaneen. En viitsinyt sormea kovin syvälle litimärkään ja jääkylmään multaan tunkea. Tälle päivälle on onneksi luvattu sen verran lämmintä säätä, että on ihme, jos ei maa ala lämmetä ja loputkin lumet sulaa.

Syysalesta löytynyt tarhavarjohiippa on selvästi hengissä. Tämä saa vapaasti levitä alppiruusujen aluskasviksi.

Kunhan maa sulaa kunnolla ja kevät vähän etenee, pääsen kokeilemaan, millainen operaatio on kaivaa kaksi kärhöä alppiruusujen ja muiden pienten taimien viereen sotkematta nuotiopaikkaa mullalla. Aluetta syksyllä myllätessäni poistin jo kivet ja paransin maata kärhöjen kohdalta mutta aikamoinen kasa multaa siinä silti tulee siirrettäväksi, vaikka saisikin ilman rautakankea hääräillä. Alkuperäinen suunnitelma ei ole talven aikana muuttunut, eli seinäkkeeseen tulevat mantsuriankärhö ja loistokärhö 'Diamond Ball'. Kumpikin on kellaritalven jäljiltä oikein hyvissä voimissa ja 'Diamond Ball' jo nupullaankin. Käyn kohta nostamassa ne ja varmaan kaikki muutkin kärhöt varastosta ulos, jotta eivät tuulettomassa ja lämpimässä innostu kasvamaan liian honteloiksi ja heikoiksi. Ei passaa tehdä niiden elämää ihan liian helpoksi.

Nuotiopaikan toiselta puolelta sulava lumi on paljastanut pystykiurunkannusta 'Beth Evans'. Näiden veikkasin kukkivan vasta 5.5. Taisi mennä pahasti pieleen...

Vaikka lumet sulavat ihan hyvää vauhtia, eniten jännittämistäni kohdista hanki ei ole vielä hävinnyt. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että myyrätuhoja on ainoastaan kivikkorinteessä mutta siellä niitä sitten onkin paljon. Hangen reuna on vetäytynyt sitten edellisen aihetta käsittelevän postauksen jälkeen vajaan metrin ja paljastanut täydellisen tuhon nukkapähkämössä. Käytäviä kulki ristiin rastiin ja koko kasvustosta on tehty pientä silppua. Pähkämön alapuolella kasvava sammalleimu on sentään säästynyt melkein kokonaan. Ainoastaan lähinnä nukkapähkämöä olevaa reunaa on käyty maistelemassa ja palattu sitten takaisin pähkämön kimppuun. On se ollut herkkua! Rinteen yläreunassa kaukasiantörmäkukka on selvinnyt sekä talvesta että myyrän tutkasta. Muiden kasvien osalta joudun vielä jännittämään hetken aikaa, sillä lunta on rinteessä vielä 15-20cm.

'Barr's Purple' -tähtisahramit ja posliinihyasintit ovat odotelleet monta päivää aurinkoisempaa säätä. Etualalla tarhakylmänkukat alkavat nousta.

Kivikkorinteessä myllänneen peltomyyrän tuhoihin en osannut henkisesti varautua etukäteen, sillä moista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut meillä. Sen sijaan aurinkopenkissä monena vuonna myllänneen vesimyyrän tämän kevään tuhotöitä olen miettinyt koko talven. Istutin syksyllä penkkiin pioneja, narsisseja, hajulaukkoja sekä valkosipulia ja poistin kurjenmiekkoja sun muuta, jotka ovat aiemmin myyrälle hyvin maistuneet. Vanhan keisarinpikarililjan lisäksi istutin sinne myös yhden persianpikarililjan, vaikka en sen tehosta myyränkarkottimena tiedäkään. Nythän se nähdään. Tavoitteena on ohjata myyrä kaivamaan tunneleitansa takaisin kunnan joutomaalle juolavehnän ja vatunjuurien sekaan ennen kuin se keksii, että pidemmällä puutarhassa saattaisi olla vieläkin makeampaa evästä.

'Harmonyt' ne vain aukovat nuppujaan säässä kuin säässä. Onneksi vesimyyrä ei ole vielä kertaakaan eksynyt näiden kimppuun.

Näyttäisi tulevan aurinkoinen ja lämmin päivä. Harmi vain kun sattuu yksi viikon pisimmistä työpäivistä juuri tähän väliin. Pitää vain nauttia auringosta ikkunalasin takaa. Toivottavasti ennusteet viikonlopun vesisateista vielä muuttuvat poutasääksi kun aikaa kuluu. Iloista päivää!

Ratkaiseva askel otettu

Yksi kevään tärkeitä merkkipaaluja on se hetki kun saa vietyä taimia ulos. Eikä vain ulkoilemaan, vaan mahdollisimman pysyvästi. Voi sitä avaruuden tunnetta, kun sisältä häviää laatikollinen jos toinenkin ruukkuja ja yhtäkkiä taimipöydillä on hirmuisesti tilaa. Väljyys on tosin vain väliaikainen illuusio, sillä pöydillä on taipumus näin keväisin täyttyä äkkiä uudelleen. Ei tarvita kuin yksi uusi kylvös, edellisten itäneiden koulinta tai vaihtaa taimien vaihto isompiin ruukkuihin.

Minikasvarin alla on tiivis tunnelma, tosin vielä mahtuu muutama ruukku.

Viime keväänä syntymäpäivälahjaksi saamani minikasvihuone pääsi taas hyötykäyttöön perennantaimien ja kakkoserän hankikylvöjen ulkokasvatuksessa. Ja kun tilaa kerta oli, laitoin niiden seuraksi myös tuoksuherneet, koristeheinien taimet, ohikukkineet sipulikukkaruukut sekä kellarissa talvehtineet viimekesäiset pensaiden pistokastaimet ja muutaman pienemmän kärhön. Kasvit ovat olleet nyt kaksi vuorokautta kasvarissa ja hyvin ovat pärjänneet. Eilen ja toissapäivänä, kun oli aurinkoista, niiden päällä oli yksi kerros harsoa suojana. Ensimmäisenä yönä harsoa oli kolme kerrosta, viime yöksi unohtui laittaa kaksinkertainen harso, joten kasvit olivat vain muovihupun ja yhden harsokerroksen suojissa. Onneksi ei ollut kuin aste-pari pakkasta muutaman tunnin ajan.

Tämä nimilaputon kärhö lienee 'Miss Bateman'. Viime kesän jurotus kannatti kun kasvu on kerta nyt näin pontevaa.

Muutama purkki kakkoserän hankikylvöksiä ja ihan vasemmassa reunassa kolme ruukkua kärhökylvöksiä.

Viime kesän pistokastaimi oli vääntänyt ilokseni kellarissa kukkanupunkin. Tämän pitäisi olla nuokkusyreeni.

Nurkassa on tuoksuherneitä, joista isoimmat on nyt myös latvottu.

Kasvimaalla on lunta enää alareunan käytävällä. Lavoissa tuntui olevan muutaman sentin syvyydellä vielä routaa mutta päätin silti tehdä jo pikkuisen kylvöjä ensimmäisenä lumesta vapautuneeseen lavaan. Istutin sinne syksyllä valkosipulia minkä lisäksi siihen kylväytyi kesällä palsternakkaa. Saa nähdä, kuinka omat siemenet lähtevät itämään. Nyt kylvin kolme rivinpätkää mustajuurta, kaksi lyhyttä riviä retiisiä ja niiden väliin lehtisalaattia. Tässä lavassa oli sulaa maata kymmenen sentin paksuudelta ja nyt kun kastelin kylvökset ja laitoin kannen päälle, maa sulaa varmasti nopeasti syvemmältäkin.

Ensimmäiset kylvökset. Luotan siihen, että siemenet tietävät, milloin on sopiva hetki itää.

Kellari on nyt kokonaan tyhjennetty. Nostin aikaisemmin varaston puolelle siirretyt kylmänkestävät kasvit nyt ulos, jotta sain varaston puolelle tilaa muratille ja lopuille kärhöille. Pientä järjestelyä pitää vielä tehdä, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa pienestä ikkunasta. Tarkoitus oli nostaa kärhöjäkin suoraan ulos mutta täällä on ollut sen verran tuulista, etten kuitenkaan tohtinut antaa niille moista järkytystä. Totutelkoot ensin valoon varaston puolella ja kun sää taas muuttuu inhimillisemmäksi, pääsevät nekin ulkoilemaan.

Kompostorin vieressä verenpisarat, tällä puolella hortensia, mustaluumu, kaksi alppiruusua ja jouluruusu niiden takana, pelargoni sekä syyssyrikkä.

Ylläolevan kuvan kasveista verenpisarat, pelargoni ja hortensia siirtyivät yöksi varastoon, muut jätin ulos. Ensimmäisenä yönä kiedoin ne harson suojiin mutta viime yönä näille kävi kuten minikasvarille, eli iltatarkistus unohtui ja tuulessa lepattanut harso suojasi vain alppiruusuja, jouluruusua ja syyssyrikän yhtä oksaa. Edes syyssyrikän kellarissa kasvaneet haileanvihreät versot eivät olleet kuitenkaan säikähtäneet pientä kylmän puraisua. Toistaiseksi myös mustaluumu näyttää olevan kunnossa. Se onkin vasta silmuasteella, joten mahdolliset vauriot näkyvät vasta myöhemmin. Luulisi kuitenkin, että puu kestää hetkellisen pakkasen.

Eteisen asukit kävivät reilun tunnin verran ulkoilemassa perjantaina aamupäivästä, kun seinusta oli vielä varjossa eikä tuullut juurikaan.

Varsinaiset puutarhatyöt ovat vielä aika vähissä meillä mutta pensasryhmä oli jo sen verran sulanut, että pääsin saksimaan hanhikkien viimevuotiset kukat ja muutaman lumen alla murtuneen oksan pois. Silputin kaikki pensaiden juureen, kuten aina ennenkin. Hanhikeista siirryin mustilanhortensian kimppuun. Se alkoi olla jo niissä mitoissa että kuihtuneiden kukkien lisäksi piti lyhentää muutamaa liian tunkeilevaa oksaa. Pari lähestyi uhkaavan nopeasti kulkureittiä ja yksi luikerteli kevätatsaleaa kohti. Yhden melko lailla maanpintaa myöten etenevän oksan leikkasin kokonaan pois ja toista aika alhaalla kasvavaa oksaa vielä katselen ennen lopullista poistopäätöstä. En uskalla leikata suinpäin kaikkea, ettei vain tule tehtyä virheitä. Tarkoituksena on pikku hiljaa kasvatella hortensiasta tyvialueelta avarampaa, jotta aluskasviksi istuttamani 'Otson karkki' -puolukat pääsisivät levittäytymään paremmin ja keväiset sipulikukatkin näkyisivät hyvin. Talon puolella aluskasvina on karpaattienkelloa, joka saa myös levittäytyä lähemmäs pensaiden tyvialueita.

Mustilanhortensian (oikeassa reunassa) vieressä olevaa syyshortensiaa 'Prim White' uskallan leikata reilummin. Tässä ennen...

... ja tässä jälkeen, koirankokoiseksi leikattuna. Karo taisi löytää jotain pensasta mielenkiintoisempaa.

Jotkut eivät leikkaa syyshortensioita lainkaan siinä pelossa, että pensas suuttuisi eikä kukkisi lainkaan. En tiedä, miten vanha, vuosikausia leikkaamattomana ollut pensas rajuun leikkaukseen suhtautuisi mutta ainakin nämä nuoremmat puskat kukkivat oikein komeasti leikattuna. Leikkaan omiani joka vuosi hyvinkin ronskisti, kuten kuvasta näkyy. Yleensä leikkaan oksat poikki yhden silmun ylempää kuin edellisenä keväänä mutta nyt katkaisin muutaman oksan alempaa. Halusin nimittäin jättää kunnolla leviämistilaa myös puistoatsalea 'Illusialle', joka ei kasvuvauhdissa pärjää hortensioille. Lyhyemmäksi leikatut oksat kasvoivat sitä paitsi hyvin tiheässä ja hankasivat hieman toisiaan, joten niiden poistosta oli vain hyötyä.

Ensimmäiset posliinihyasintit alkavat raotella nuppujaan.

Aurinkopenkin vaaleanpunaiset isokevättähdet kukkivat myös pian. Pari ukkolaukan siementainta pitänee siirtää johonkin muualle, sillä niiden kookas lehdistö ei tähän sovi.

Olisin niin mieluusti nauttinut aurinkoisista ja lämpimistä päivistä edelleenkin mutta niinhän se on, että mikään täydellinen ei kestä ikuisuuksia. Nyt on taas pilvistä ja koleaa ja tietysti juuri silloin kun alkaa olla mukavasti krookuksia nupullaan. Onneksi posliinihyasintit, kevättähdet ja kevätkurjenmiekat aukovat kukkiaan myös pilvisellä säällä. Ennusteet uhkailevat sateilla, toivon mukaan tänne saadaan vain vesi- eikä lumisadetta. Maa on kyllä aika märkää mutta vesisade sulattaisi loput lumet ja vähäisen roudan olemattomiin ja kasvu pääsisi käynnistymään joka puolella. Ja juuri kun tämän sain kirjoitettua, alkoi sataa jotain epämääräistä hyhmää. Ehkä hyvin märkää räntää veden seassa? Säälle ei mahda mitään, joten tulkoot mitä hyvänsä moskaa nyt kunhan kuukauden päästä olisi jo kunnolla kesäistä.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Harmony' näytti tältä pari tuntia sitten. Kurjemiekkakausi avattu!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja pian alkavaa viikkoa!

Ihanuuksia ja kamaluuksia paljastuu

Tähtisahrami 'Barr's Purple' oli tänä vuonna ensimmäinen kukkansa aukaissut kevätkukkija.

Kuten aloituskuvasta näkyy, kukkakevät on varsin vakuuttavasti avattu meilläkin. Voiko näin keväällä olla mitään ihanampaa kuin nuput edellä lumesta puskeva kasvi? En tänään ehtinyt seurata, löysikö vielä yksikään pörriäinen buffetille. Oli nimittäin liian kiire pyöriä ympäri pihamaata ihmettelemässä kaikkea, mitä hangen alta paljastuu. Barrien seasta näytti puskevan ainakin muutamia nupullisia posliinihyasintteja, joita en edes muistanut syksyllä istuttaneeni. Muistiinpanojen mukaan olen sellaisen kuitenkin jollain syyshorroksen selväjärkisyyden hetkellä tehnyt. Ehkä toissasyksynä? No, eipä sillä väliä ole. Pääasia, että niitä on ja ovat nupulla. Kevätkurjenmiekat ovat myös juuri alkaneet paljastua lumen alta ja lisäksi samasta sekamelskasta työntyy tulppaanin ja kirjopikarililjojen piippoja. Lupaavalta näyttää!

Luumupuu 'Kuntalan' juurella kukkii jo ihan mukavasti ja yhtä sun toista piippoa puskee esille.

Ihan vielä ei pysty pikkukengissä ympäri pihamaata haahuilemaan. Välillä kumisaappaankin varsi meinasi olla liian matala ja minulla on sentään pitkävartiset Kontiot eikä mitään matalia saapasmalleja. Takapihan aurinkoinen ja suojaisa pohjoispääty alkaa olla jo sula mutta siellä on lasten pelikenttä. Jonkun aikaa saa siis vielä odotella kukkapenkkien paljastumista. Onneksi on kuitenkin noita muutamia pälvipaikkoja, joissa on värikästä elämää näkyvillä. Nyt on jo sen verran lämmintä luvattu, että lumi sulaa vauhdilla. Aikamoisen märkää sohjoa se jo olikin.

Takapihan näkymiä talon kummastakin päästä. Ei meillä vielä ihan lumetonta ole.

Nuotiopaikan luo viime syksynä tehdyltä luumutarhan laajennukselta löytyi hyvävointisia pieniä alppiruusuja.

Vähän jännitti syksyllä istuttaa maahan siemenlisättyjä alppiruusun taimia. Toivoin oikein suotuisaa talvea, jotta ne talvehtisivat hyvin ja jatkaisivat kasvuaan. Nyt ensimmäiset niistä ovat alkaneet paljastua lumesta ja vaikuttaisi siltä, että talvehtiminen on onnistunut. Reunimmaisesta oli irronnut muutama lehti mutta en tiedä, oliko joku tallustellut talvella sen yli vai mikä oli sulkasadon syynä. Muuten pienet rodot olivat virkeän näköisiä. Pitää huomenna seurata, ehtiikö maa sulaa ennen kuin niihin alkaa osua auringonpaistetta vai tarvitsisiko laittaa muutamia havunoksia varjostamaan. Elättelen toiveita siitä, että yön aikana loputkin lumet häviäisivät alppiruusujen luota. Ei sitä olisi enää paljoa jäljellä.

Alppiruusuja vastapäätä takanurkan laajennuksessa on selvästi aikaisten kukkasipulien mentäviä koloja. Keksisi vain jotain, mikä ei jänöille maistu.

Vasemmalla pensasryhmä eilen illalla, oikealla sama kohta alle vuorokauden kuluttua. Lumet sulavat ihan silmissä!

Pensasryhmästä löytyi jo 'Mount Everest' -laukan muhkeita piippoja.

Kaikki lumesta paljastuva ei kuitenkaan ole kovin mukavaa. Olin lähdössä aamupäivällä hakemaan postia kun satuin vilkaisemaan kivikkorinteeseen päin ja näin muutamia epäilyttävän mustia koloja. Melkein kirosin ääneen kun löysin isoimman tarhakylmänkukan kohdalta nyrkinmentävän kuopan. Siinä on joku myyrä herkutellut mehevällä kylmänkukan juurella monta päivää. Ainakin puolet juurakosta on syöty. Toivottavasti jäljelle jäänyt osuus jaksaa lähteä kasvuun. Muutamia versonalkuja syömättä jääneessä osassa näkyi. Täytin kuopan hiekkamullalla ja toivon parasta. Kylmänkukan lisäksi sinilemmiön oksien alla kulki tunnelia suoraan sammalleimun juureen, jossa myyrä oli pitänyt myös kunnon kestit. Sinilemmiö maistui kai pahalta, sillä sitä ei oltu kuin maisteltu vähäsen. Seuraava kohde oli iso tupas pallomehipartaa ja löytyipä vielä aika huolella syötyä nukkapähkämöäkin. Kauhulla odotan, mitä muuta kivikkorinteestä paljastuu kun lumet sulavat. Luulen, että asialla oli tällä kertaa peltomyyrä. Oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun maan pinnalla möyrivä myyrä on tehnyt kukkapenkissä tuhojaan. Aiemmin ovat pysyneet nurmikolla.

Ylhäällä vasemmassa kuvassa juuri lumen alta paljastunut jättikuoppa ja pari sinilemmiön oksien alla menevää tunnelia. Ylhäällä oikealla nukkapähkämöä, alhaalla pallomehiparta ja sammalleimu.

Aurinkopenkin puolelta kevätkurjenmiekkaniityltä löytyi myös myyrän talviruokailupaikkoja. Täältä oli popsittu sinikatanaa mutta ilmeisesti vain maanpäällisiä osia.

Hyasinttien piippoja nousee. Nuppujakin näyttäisi olevan tulossa lehtien välistä.

En löytänyt vielä kevätkurjenmiekoista tai niiden seassa kasvavista kevättähdistä yhtään kukkanuppua. Ihmeellisen pitkään ne odottelevatkin tänä vuonna! Olisin kyllä voinut lapioida niiden päältä aiemmin lumia pois, niin olisivat kukkineetkin aiemmin. Monta muuta nupullista ihanuutta kuitenkin löytyi. Koska verkkokalvoille ei sovi jättää mitään myyräntuhoja tai muuta rujoa sekasotkua, laitetaan pari kuvaa kukintakisassa kakkos-, kolmos- ja nelossijaa tavoittelevista kukkasista.

Ylhäällä kevättähtiä ja 'Golden Yellow' -krookuksia, alhaalla posliinihyasintteja ja krookus 'Pickwick', joka ei tunnu runsastuvan sitten millään.

Kakkossija jaettiinkin jo tämän päivän aikana. Pation luona muutama isokevättähti alkoi kukkia.

Tänään oli taas oikein lämmin päivä ja ehdin puuhailemaan ulkona yhtä sun toista, vaikka osa päivästä menikin muissa hommissa. Mitähän kaikkea kivaa viikonloppu tuokaan tullessaan?

Vihdoin piipottaa ja vielä kovasti!

Piippokausi on nyt virallisesti avattu meilläkin. Löysin eilen ensimmäiset krookuksenpiipot odotetusti kuistin viereltä keltaisesta nurkasta. Niitä kuvaamaan mennessäni päätin vilkaista kevätkurjenmiekkojenkin kohdalta ja sieltähän niitä jo kurkki monta lehdenkärkeä hangen seasta. Kyllä kannatti lapioida lunta niiden päältä pois! Pääsin jo kitkemäänkin. Suorastaan hurja suoritus nykäistä neljä pientä lemmikintainta nukkapähkämöiden seasta pois. Todistaa se kuitenkin sen, että maa on ainakin pinnasta sulanut. Piippokauden lisäksi siis myös puutarhakausi on nyt korkattu.

Kevätkurjenmiekat nousevat aivan sinikatana 'Alban' viereltä.

Maksaruohon vieressä on enemmän lunta, mutta niinpä vain sieltäkin löytyi jo vilaus vihreää.

Krookuksetkin olivat ilmeisesti jo hangen alla hyvässä kasvussa kun ovat nyt näin pitkällä.

Kesällä 2,5-metrisen kärhötuen yläosan kuvaaminen ei oikein onnistunut. Kantavan hangen päältä se oli aika helppo homma.

Koulin viime viikonloppuna urakalla perennantaimia. Muutama laji, kuten punahatut ja keltatörmänkukat olivat helppoja, sillä niitä ei ollut kovin montaa ja taimet olivat tanakoita. Sen sijaan valtavan hyvällä itävyysprosentilla nousseet esikot ja amerikanvuokot vaativat vakaata kättä, helliä sormia ja paljon aikaa. Niiden taimet pysyvät pitkään pieninä, joten laitoin useamman samaan laatikkoon. Niin on helpompi pitää niiden kosteus tasaisena kuin yksitellen pieniin ruukkuihin istutettuna. Ripottelin astian pohjalle pikkuisen kanankakkaa varastolannoitukseksi, niin on taimille kasvuvoimaa siinä vaiheessa kun juuristo yltää sinne saakka. Isommille, yksittäin istutetuille taimille laitoin kanankakat yhteen kasaan ruukun reunaan.

Nilan esikkoa odottamassa koulimista. Taustalla rasia, johon ne ajattelin istuttaa.

Kippasin koko paakun ja erottelin siitä taimet. Näin niiden juuristo säilyi paremmin ehjänä kuin jos olisin yrittänyt kaivella niitä ruukusta tikulla.

Vasemmalla punahatun taimia, oikealla keltatörmänkukkaa. Ne pärjäävät näin siihen saakka kunnes saan osan kesäkukan taimista maahan ja ruukkuja vapautuu perennoille.

Tässä parin tunnin uurastuksen lopputulos. Vasemmalla ylhäällä olevassa laatikossa vielä yhdet ruukut koulimatta jääneitä keijunkukan ja vuorijumaltenkukan taimia.

Muutamia koulittavia taimia jäi vielä odottamaan ensi viikonloppua, mutta niissä ei kauaa mene. Kesäkukista on kylvetty ne mitä oli tarkoituskin ja jäljellä on enää loput hyötykasveista. Seuraavaksi pitänee tutkia kylvösuunnitelmista, missä vaiheessa seuraavat kylvöt pitää tehdä. Avomaankurkun, kesäkurpitsan ja pavut kylvän esikasvatukseen huhti-toukokuun vaihteessa, ehkä myös vähän kyssäkaalia. Vai kannattaisiko kyssäkaali laittaa tulemaan jo aikaisemmin? Onko kenelläkään kokemuksia sen esikasvatuksesta?

Kelloköynnöskin pääsi viikonloppuna isompaan ruukkuun.

Ja tiedättekö mitä? Nyt kävi juuri niin kuin keväällä yleensä tuppaa käymään, eli puoli vuorokautta sitten tehty postaus on jo auttamattomasti myöhässä. Postauksen alkupään kuvat piipoista otin illalla ja ajattelin vielä ennen jutun julkaisua kuitenkin käväistä ulkona tarkistamassa, olisiko takapihalla jo piippoja, joista saisi loppuun vielä kivan, aurinkoisen kuvan. Löytyi piippoja, mutta löytyi myös nuppuja! Vannon, että näiden kaikkien päällä oli vielä eilen lunta!

Pation luota löytyi lumen alla vähän vaakatasoon kasvanut kevättähti (ainakin todennäköisesti).

Ja miten paljon luumupuun alta löytyi 'Barr's Purple' -krookuksia nupullaan! Seassa on myös muutama isompi piippo, lummetulppaania ehkäpä.

Hahaa, täältä tullaan, kukkakevät!