Työlistalta rivi pois

Avoimiin puutarhoihin on enää hitusen reilu kuukausi aikaa ja tehtävälista on edelleen melkein yhtä pitkä kuin keväällä. Laiskuus on iskenyt pahan kerran eikä tällaisella helteellä kyllä kannatakaan mitään isompia urakoita tehdä. Yksi työlistani tehtävistä oli tarkistaa juhannuksen jälkeen lähialueen puutarhamyymälät ja kesäpihat, jos vaikka niistä löytyisi halvalla täydennystä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Eilen kävinkin tekemässä tarkistuskierroksen. Kesäkukkia ja mieluisia perennoja ei oikein löytynyt kärhöistä puhumattakaan mutta edullisia hyötykasveja oli tarjolla aikamoinen valikoima. Sorruinkin sitten laajentamaan kasvimaan tarjontaa ja samalla unohdin tavoitteeni talvetettavien kasvien määrän vähentämisestä.

Suklaakosmos pääsi kuvaamisen jälkeen kukkapenkkiin, eli yksi aukkopaikka sentään vähemmän.

Tässä koko kuorma: vasemmalla suklaakosmos, hopeinen etualalla curry-yrtti, eli italianolkikukka, sen takana ranskanrakuuna ja oikealla chili 'Joyride'.

Minulla piti olla tänä vuonna kasvimaalla viisi uutta kasvia testissä mutta hommahan kariutui siihen, että kamomilla, sitruunamelissa ja minttu eivät suostuneet itämään, vaikka kylvin niitä moneen kertaan niin sisälle kuin uloskin. Mintun tilalle hankin lomareissulta suklaamintun ja sitruunamelissankin ostin kesällä valmiina taimena. Nyt on varaa vaikka epäonnistua jonkun kanssa, sillä curry-yrttiä ja rakuunaa en ole koskaan itse yrittänyt kasvattaa. Rakuuna on sentään tuttu kuivamausteena. Talvetusongelma lisääntyy sillä, että kaikki nämä pystyy teoriassa talvettamaan. Ranskanrakuuna tosin saattaa talvehtia maahan istutettunakin, jos vain uskallan sitä kokeilla. Suklaakosmos ei tuota ongelmaa, sillä se talvetetaan daalian tapaan kellarissa, joten valoisiin tiloihin jää vain curry-yrtti ja chili. Istutin kasvimaalle tulevat uudet ostokset ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse syksyn tullen kaivaa maasta ylös.

Kärhökaaripenkki on nyt sini-valkosävyinen. Kaariportissa kärhöt kasvavat rehevästi ja ensimmäinen kurottelee jo kaaren huipulla.

Kuljetaan seuraavalla työmaalle kärhökaaripenkin kautta. Siellä kukkii nyt näkyvimmin rönsyakankaalia, bellistä, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea. Syreenit ovat komeassa kukassa penkin takalaidassa tontin rajalla. Pian kukkaan puhkeavat 'Elina'-pionit ja jalopähkämöt, jolloin sävymaailma muuttuu kerrasta lämpimämpään suuntaan. Pionien varret ovat alkukesän sateiden ansiosta kasvaneet valtavan pitkiksi ja kummassakin yksilössä on valtava määrä nuppuja. Laitoin jo varmuuden vuoksi niille tukikepit, jotta saan tarvittaessa vedettyä versoja narulla pystympään. Sadekuuroja on harmillisesti ennustettu juuri kun 'Elinat' alkaisivat kukkia. Kärhökaaripenkkiä lähempää tarkasteltuna löytyy pienempiäkin kukkijoita. Tarhavaleunikko on aukaissut kolme sivunuppuaan ja metsän rajassa näkyy myös ukkolaukkojen korkealla keikkuvia palloja.

Vielä lähempää tutkimalla löytyy tarhakullero 'Alabaster', jonka istutin viime syksynä.

Sitten on myös kasveja, joita pitää tutkia melkein suurennuslasin avulla. Vuodentakainen amerikanvuokon taimi teki kesäkuun puolella ensimmäisen kukkansa, joka oli suorastaan surkuhupainen ilmestys. Verholehtien sisällä oli oikeastaan vain kukan keskusta, josta sojotti pari hyvin kapeaa terälehdenomaista huitulaa. Nyt seuraava nuppu on auennut ja se alkaa jo muistuttaa oikeaa kukkaa.

Amerikanvuokon toinen kukka on kooltaan hädin tuskin peukalonpään kokoinen. Olisikohan seuraava jo täysin oikeanlainen?

Palataan kukkakierrokselta takaisin työlistalle. Ensimmäinen kohde on takapihalla, johon isäntä rakensi viime kesänä köynnösseinäkkeitä ja portin nuotiopaikalle. Ne saimme vihdoin maalattua mustiksi. Oli jo aika työlästä pitää kärhöjä ja kelloköynnöksiä irti puuosista, jotta ne eivät olisi maalatessa tiellä. Pääsin myös vihdoin täyttämään kukkapenkkien aukkopaikkoja. Lemmikkejä kitkiessä huomasin, että harjaneilikoita ja myskimalvoja oli kuollut talvella eivätkä ihan kaikki lehtosinilatvatkaan olleet lähteneet kovin reippaina kasvuun. Täydennyskasveja oli jo ruukuissa odottelemassa mutta en halunnut istuttaa niitä paikoilleen ennen maalausurakkaa.

Istumakiven takana on ensimmäinen seinäke. Siinä kiipeilevät kelloköynnös, loistokärhö 'Innocent Blush' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Polkukin on vihdoin kitketty loppuun.

Edellisestä kuvasta on tässä hypätty vasemmalle astinkiviä pitkin, jolloin päädytään nuotiopaikalle johtavalle kivipolulle.

Huomasin heti kun olimme maalanneet rakenteet, että kaikki vaaleanpunaiset ja liilat kukat nousevat nyt paljon paremmin esille kun niillä on taustalla mustaa eikä kestopuun väriä. Luumutarhassa onkin nyt runsaasti niitä sävyjä, kun peittokurjenpolvet, kivikkosuopayrtit ja erilaiset laukat kukkivat. Yksi kukinto on myös puistosyreeniksi paljastuneessa mysteeripensaassa ja tummempaa violetinsävyä tulee lehtosinilatvasta, joka valitettavasti retkottaa lemmikkien kitkennän jäljiltä maata vasten. Retkottajia ovat myös harjaneilikat, joita kukkii ainoastaan kaksi hyvin hentoa vartta koko luumutarhan alueella.

Lehtosinilatvalle ja harjaneilikalle retkotuskilvassa vetää vertoja kurjenpolvi 'Birch Double'. Ensi vuonna tämän ympäriltä pitänee kitkeä lemmikit pois jo heti keväällä.

Kuvassa kaikki näyttää olevan vinksin vonksin, luonnossa onneksi melkein suorassa. Ovat kuitenkin maalattuja!

Nyt kun maalaushommat on tehty, pääsin jatkamaan kitkemistä ja täydentämään samalla istutuksia. Maa oli paahteessa tinttautunut kivikovaksi mutta kyllä siihen lapio pystyi. Positiivinen puoli sentään oli se, että kuivuudesta ei vielä ole viitteitä. Ei siis tarvitse kastella muita kuin vasta istutettuja tai siirrettyjä kasveja. Kyllä, minä hölmö siirtelen myös heinäkuun helteillä kasveja, jos inspiraatio sattuu kohdalle. Yleensä kasvit kestävät senkin, jos vain tarpeeksi suurella juuripaakulla niitä siirtää. Saa nähdä, kuinka käy neidonkurjenpolvelle, jonka juurien ympäriltä hiekkainen multa irtosi saman tien kun sain kasvin ylös. Koko juurakko hajosi siinä samalla neljään osaan. Epäilinkin, että kasvi oli aivan liian kuivassa kohdassa kun ei jaksanut kunnolla kasvaa moneen vuoteen. Siirsin juurenpätkät pikkuruisine lehtitupsuineen multavampaan kohtaan ja kastelin kunnolla. Nyt niillä on ainakin pieni toivo kasvaa rehevämmin.

Varjokujan kautta seuraavaan kohteeseen. Varjokujalla kukkii nyt komeasti töyhtöangervo ja keltaisen nurkan puolella päivänliljat.

Ilta-aurinko vähän hämää, mutta portin vieressä oleva pienempi seinäke sudittiin myös mustaksi. Seinäkkeessä kasvavat loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike', portissa vähän sitä sun tätä.

Aidan edusta näyttää nyt kovin tyhjältä, sillä kaivoin keväällä kaikki vesimyyrältä jääneet pikkusydämet äidilleni. Kyllästyin pikkusydänten retkottamiseen, liian nopeaan tilanvaltaamiseen ja loppukesällä rumasti kellastuvaan ulkonäköön. Vesimyyrän tunneli puskan keskellä oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai ämpärin tulvimaan yli. Istutin niiden tilalle leijonankitaa ja asteria, mutta vähän hitaasti ne ovat lähteneet kasvuun. Ehkä pitäisi käydä kastelemassa niitä vähän useammin. Siellä on myös muutama rypäs sinikatanaa ja tarhakylmänkukkaa. Ne vain eivät kunnolla erotu kuvassa, vaikka ihan hyvässä kasvussa ovatkin. Heti seinäkkeen vieressä kasvaa hyvin rehevä kasvusto kurjenmiekkaa 'Black Swan', jonka olen odottanut kukkivan edes joskus. Ei vaikuta nuppuja tulevan tänäkään vuonna, vaikka tuohon kohtaan osuu varjoa vasta iltaseitsemän jälkeen. Päätinkin, että syksyllä kurjenmiekat lähtevät ja tilalle tulee Päivänpesän Katjalta saamani pikkuruinen pionintaimi ja ehkä jotain muutakin. Puutarhani ei selvästikään ole kurjenmiekkaystävällinen, kun ei kuki siperiankurjenmiekat eivätkä nämä paksujuuriset lajikkeet. 

Edellisen kuvan vasemmassa reunassa näkyi osa purppuraheisiangervosta, joka on myös innostunut kukkimaan komeasti.

Heinäkuun helteet jatkuvat vielä ainakin hetken. Toivottavasti sää säilyy kuitenkin mukavan kesäisenä, vaikka ei ihan kolmeakymmentä astetta olisikaan.

Nyt on väriä!

Edellisen postauksen vastapainoksi tulee sellainen väripläjäys, että voisi kuvitella puutarhan olevan nyt melkoinen sillisalaatti. Kuitenkin kun tuolla kiertelee, niin eivät ne kaikki onneksi samaan näkymään osu. On siinä siis selvästi etunsa, että talo on melko keskellä tonttia ja puutarha asettuu sen ympärille. Ryhmittelin kuvat jonkinlaiseen järjestykseen värien tai kasvien mukaan, joten lähdetäänpäs hyppimään kukkapenkistä toiseen.

Vuorijumaltenkukka teki viime kesänä kaksi kukkavartta, tänä vuonna niitä on 14. Aika mahtava lisäys! Taustalla 'Finola'-tulppaania.

Siirsin jumaltenkukan viime kesänä penkin keskeltä tähän laitaan, jossa se tuo hyvin väriä hitaammin nousevien kuunliljojen ja siperiankurjenmiekkojen luo.

Vuorijumaltenkukan kanssa samaa pinkkiä sävyä löytyy kivikkorinteestä, jossa sammalleimut aloittelevat.

Kivikkorinteestä löytyy nyt väriä kerrakseen. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä keltaisenaan, ristikit liilana ja pinkit sammalleimut aloittelevat. Tummanpunaiset patjarikot avaavat hetkenä minä hyvänsä ensimmäiset kukkansa, samoin sähäkän siniset pikkuampiaisyrtit. Eikä mene kauaa, kun kangasajuruoho alkaa kukkia violettina, tosin silloin ehkä kevätvuohenjuuri alkaa jo lopetella. Menoa rauhoittaisi edes vähän ristikkien siirtäminen kivikkorinteestä pation luo, jossa niitä on lisää. Näin kävi, kun istutin vähän sitä sun tätä kivikkorinteeseen siltä varalta, että joku kasvi ei pärjääkään siellä. Yllätys, yllätys, melkein kaikki ovat viihtyneet, joten nyt on sekasotkua kerrakseen. No, siirtelemällähän siitä selviää.

Kangasajuruoho ahdistelee sekä turkestaninmaksaruohoa että ristikkiä, ja ylhäältä sammalleimu lipuu ajuruohoa kohti. Maksaruohollekin pitää keksiä uusi paikka kivikkorinteestä ennen kuin se hukkuu ajuruohomattoon.

Hypätään aidan yli aurinkopenkin puolelle, jossa kukkivat bellikset ja muutama rypäs lemmikkiä. Pari tulppaaniakin siellä näkyy ja pian ukkolaukkoja.

Aasinsilta suolle käy lemmikkien muodossa. Rotkolemmikit 'Alexander's Great' muodostavat oikein hyvän riitasoinnun oranssinkeltaisten kulleroiden kanssa.

Raparperikin alkaa pian kukkia, tosin valkoinen rauhoittaa näkymää. Oikeassa reunassa on vielä helmililjoja kukassa. Näin varjossa ne pääsivät vasta alkuun siinä vaiheessa kun muualla ovat jo kukkineet.

Esikoisen saamalle orvokille löytyi sopiva paikka hiekkalaatikon luota, jossa 'Fanal'-jaloangervon nuoret lehdet hehkuvat auringossa punaisina. Lemmikit ovat lasten viime kesänä istuttamia.

Punaista jaloangervon hehkua löytyy myös kantopuutarhasta, jossa leiskuu lajike 'Erica'. Eikä varmaan yllätä yhtään se, että täälläkin on lemmikkiä.

Vähän seesteisempi näkymä väliin. Punavalkoiset 'Carneval de Rio' -tulppaanit sointuvat kauniisti rakennusten punaisiin seiniin.

Tulppaani 'Sorbet' kukkii valkoisten lemmikkien kaverina luumutarhassa. Tämä on edelleen yksi lempilajikkeistani.

Ja ihan muuten vain supersuloinen tarha-alppikärhö 'Pink Dream'.

Väriä viikkoosi!

Kesäkuun alun täydelliset kombot

Nyt on niin paljon kauniita yhdistelmiä kukassa, että on ihan pakko koota niistä oma postaukseensa. Hirmuisen vaikeaa oli kyllä valita kaikista kauniista komboista ne kaikkein ihanimmat, joten kuvia kertyi taas useampia. Aloitetaan lemmikeistä, sillä ne muodostavat varsinkin takapihalla merkittävän osan tämän hetken värimaailmasta.

Viimeiset balkaninvuokot kurottelevat valkoisten lemmikkien seasta. Tässä yhdistelmässä on minusta jotain liikuttavan herkkää.

Sininen japaninakileijapuro saa aalloilleen vaahtopäät valkoisista lemmikeistä.

Lemmikit sopivat myös atsaleojen kanssa yhteen. Tässä komeilee kanadanatsalea 'Violetta' viileän sävyisine kukkineen.

Oikeastaan vieläkin kauniimpi yhdistelmä on minusta puistoatsalea 'Satomi' sinisten lemmikkien kanssa.

Atsaleoihin kun päästiin, niin pakko on laittaa postaukseen myös revontuliatsalea 'Rosy Lights', taustallaan helmililjoja ja valkovuokkoa.

Jokapaikanhöyläksi osoittautunut lemmikki pehmentää myös anilliininpunaisten esikoiden ja tummansinisten helmililjojen räväkkää yhdistelmää. Taustalla viimeisiä kevätkaihonkukkia.

Taidanpa istuttaa taimipäiviltä ostamani vaaleankeltaisen esikon liilakukkaisen palloesikon viereen.

Varjokujalla pinkit esikot kukkivat yhtä aikaa valkovarjohiipan kanssa. Esikot kyllä vievät toistaiseksi huomion kokonaan...

... vaikka varjohiipan kukat loistavat ilta-auringossa kuin pikkuruiset lyhdyt. Tämän paikkavalinta oli minusta varsin onnistunut, sillä herkkä kasvi tulee kauniisti edukseen punertavaa pihlajanjuurakkoa vasten.

Pihaesikko ja bellikset ovat ihana yhdistelmä kukkapenkin reunaan.

Ja (tarha?)kullerot pihlajan lähistölle. Pihlajien kukinta ei vain oikein erottunut ottamissani kuvissa.

Aurinkopenkissä on sekaisin 'Synaeda Blue' ja 'Candy Prince' -tulppaaneita. Ne kukkivat sopivasti yhtä aikaa helmililjojen kanssa. Pitäisikin siirtää helmililjoja tuolta ritarinkannusten väleistä lähemmäs tulppaaneita.

Viime keväänä ihastuin tähän yhdistelmään: hempeän pinkki, osittain kerrannainen 'Finola' sekä hyvin tumma 'Queen of Night'.

Näitä kuvia kun katsoo, niin näyttäisi siltä, että pinkin ja sinisen yhdistelmä on yksi suosikeistani. Onko teillä joku tietty väriyhdistelmä, mistä pidätte erityisesti?