Missä mopo?

Onko tämä aikainen kevät aiheuttanut teille muille mitään kummallista puutarhaan liittyvää oirehdintaa? Olen nimittäin huomannut itsessäni pahanlaatuista hurahdusta, suorastaan maniaa. Liekö taudinkuva Esicasvatuxis maximus vai Kylvämys hurahtamus? En löytänyt vastausta netin lääketieteellisestä sanastosta. Taudinkuvalle on kuitenkin ominaista se, että kylvösuunnitelmia on jos jonkinmoista ja siemenhyllyillä niitä tulee lisää nopeammin kuin ehtii muistiin kirjoittaa estelemisestä puhumattakaan. Aurinko selvästi pahentaa taudin oireilua, sillä silloin nurkkiin ilmestyy ihan huomaamatta uusia kylvöksiä. 

Oho, sinne livahti siemen poikineen. Vasemmassa alanurkassa timjami on jo lähtenyt itämäänkin.

Olen sortunut kevään mittaan nappaamaan pussin (tai useamman) siemeniä suunnilleen jokaisesta vastaan tulleesta siemenhyllystä, vaikka tarkoitus oli tyhjentää edelleen kaikki vanhat pois varastoista ja hankkia vain välttämättömät. Lisäksi en ole tohtinut kieltäytyä kaikista minulle tarjotuista siemenistä, vaan niitäkin on livahtanut kylvettäväksi useampi pussillinen. Jos en ole unohtanut mitään, niin kolmen kuukauden aikana siemenkaappiini on seikkaillut eri reittejä pitkin peräti 20 siemenpussia. Oi, joi sentään! Seuraavissa kuvissa osa viimeisimmistä hamstrauksista.

Ystävältä vähän kesäkukkia.

Tomaatteja omista varastoista, ystäviltä, äidiltä ja ihan kaupastakin. 'Tiny Tim' näyttää vielä unohtuneen kasasta mutta sitäkin tuli jo kylvettyä.

Kolmen eri kaupan siemenhyllyiltä. Keskimmäiset kaksi pussia olivat -50% enkä tietysti voinut vastustaa kiusausta.

Toki olen saanut vanhoja jämiä hävitettyäkin: annoinhan talvella muutaman pussin kesäkukkien ja paprikan siemeniä vaihtarina ja pari pussia on hävitetty ihan kylvämälläkin (sekä taimia tappamalla). Tiedoksi, että ainakin lobelian siemenet menettävät itävyytensä täysin suunnilleen 3-5 vuotta parasta ennen -päiväyksen jälkeen.

Sinikatanan siemenistä ainakin osa näyttää olevan itämiskykyisiä. Hassusti itävät kaikki samasta läjästä.

Viisi vuotta taitaa olla jo itämiskyvyn rajoilla mukulasellerinkin siemenille, sillä itävyys oli jo todella heikkoa. Ja sitten vielä 13 taimesta kymmenelle kävi pieni hupsis. Unohdin nimittäin kastella taimet aamulla ja kun päivällä olikin aurinko paistanut, niin illalla vastassa oli paljon kaatuneita. Kolme isointa sellerintainta jaksoi nousta vielä pystyyn, joten ripottelin puolet jäljellä olevista siemenistä samaan purkkiin. Onneksi tällä taudinkuvalla vähän isompikaan hukkaprosentti ei haittaa. Luultavasti viskaan kevään tullen loput sellerinsiemenet suoraan maahan ja jos niistä joku sattuu itämään, niin kerätään sitten syksyllä lehtisadoksi. Mukuloitahan niihin ei varmasti suorakylvöillä ehdi kasvamaan. Sama auringossa kuivahtaminen kävi myös paprika 'Lombardon' kohtaloksi. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' oli isompi ja ehti vain vähän nuupottaa, joten se selvisi pienellä säikähdyksellä.

Hups, yritin tuoda vähän liikaa kasveja kerralla kellarista ja kaksi purkkia pääsi lipsahtamaan käsistä.

Niin, kellarissakaan ei enää montaa ruukkua ole, kun innostuin raahaamaan niitäkin hyysättäväksi. Rappusille lensivät turkinlumikellot sekä jättiverbena, jonka kasvuunlähtö voi olla vähän epävarmaa. Odotin kovasti, että lumikellot olisivat kukkineet mutta ainakaan toistaiseksi ei ole nuppuja näkyvissä. Ilmeisesti kuitenkin melkein kaikki sipulit ovat lähteneet kasvuun, mistä voi käsittääkseni olla myös tyytyväinen. Suurin osa syksyllä kaupan hyllyssä olleista sipulipusseista oli selvästi kuivahtanut ja käytin pitkän aikaa etsiäkseni kiinteimmän oloisia sipuleita sisältävän pussin. Yritän nyt pitää lumikellot turvassa narsissikärpäsiltä, jotta saisin ensi keväänä ihastella lumikellojen kilkatusta puutarhassa. Kellarista tuli eteiseen myös viimeinen pelakuulaatikko sekä purkillinen jo nupullisiksi ehtineitä asuurihelmililjoja (muscari azureum).

Tilanpuutteen vuoksi helmililjat saavat olla toistaiseksi pelargonilaatikon päällä.

Jotta tässä esikasvatustouhussa pysyisi edes jonkinlainen järjen häivähdys, niin minun pitäisi oikeasti hankkiutua eroon ylimääräisistä siemenistä ja pysyä jatkossa erossa siemenhyllyistä. Eikä haittaisi, jos tätä harvinaisen aikaista kevään tuloa seuraisi sen verran lämmin toukokuu, että suurimman osan taimista voisi pitää ympäri vuorokauden ulkona. Tässä vaiheessa taimipöydällä ja ikkunalaudoilla on vielä tilaa mutta tällä menolla ei päästä varmasti edes huhtikuun loppuun, kun tulee ahdasta. Jo pelkästään tomaatteja on kylvetty 17 siementä ja kun siihen lisätään muut esikasvatettavat hyötykasvit ja kesäkukat, niin pulassa ollaan. Eteisestä sentään vapautui yhden ison ruukun verran tilaa, sillä vanha rosmariini otti ja kuukahti syystä tuntemattomasta. En jaksa uskoa, että ulko-ovesta käynyt pakkasen tuulahdus olisi koko puskan tappanut, tuholaisiakaan en siinä nähnyt. Ehkä sille tuli vain liikaa elinvuosia mittariin. Pitkään se jaksoikin.

Vainaa mikä vainaa, ei mahda mitään.

Niin, että missäs se otsikon mopo olikaan? Lähti lapasesta jo aikapäiviä sitten eikä ilmeisesti ole takaisin tulossa ainakaan ennen ensi vuotta. Löytyykö kohtalotovereita tai vertaistukea? Lopuksi vielä lyhyt raportti kevään etenemisestä. Lunta ei koko talvena paljoa ollutkaan mutta helmi-maaliskuun vaihteessa sentään oli vielä talvisen valkoista. Nyt, vajaat kolme viikkoa myöhemmin on jo isoja pälvipaikkoja siellä sun täällä ja lumikerros on paksuimmillaankin enää viitisentoista senttiä, monin paikoin paljon sitä vähemmän. Ihmekös tuo, kun lämpötila on huidellut päivisin 5-7 asteessa ja öisinkin on välillä ollut plussalla. Viime yönä olikin ensimmäistä kertaa päiväkausiin niin paljon pakkasta, että maanpinta ja nuo vähäiset lumet olivat jäätyneet kivikoviksi.

Vasemmalla kasvimaa maanantaina 16.3, oikealla tänään perjantaina 20.3.

Viikko sitten perjantaina aamupäivästä satuin huomaamaan keittiön ikkunasta ulos katsoessani jotain liikettä pensasryhmässä. Ensimmäinen ajatus oli, että myyräkö se siellä juoksi. Isäntä epäili tuulessa liikahtanutta lehteä. Jäin kuitenkin tarkkailemaan pensaiden alusia ja pian näinkin valkoisen otuksen kipittelevän puskien välissä. Kärppä tai lumikko varmasti! Nappasin kännykän käteen ja laitoin videon päälle, jos vaikka otus suostuisi vielä näyttäytymään. Kerrankin onnisti ja saimme seurata aika pitkään, kun lumikko sukelteli pensaan juureen ja ilmestyi kurkkimaan seuraavan puskan seasta. Seuraava video on pensasryhmän päästä, josta lumikko jatkoi matkaansa kohti sivupihaa. Virkeän näköinen otus se oli, joten ehkäpä myyräpaisteja oli ollut talven mittaan riittävästi.

Tällä kertaa taisin saada ihan oikeaa lajiketta enkä sitä tavallista tummahelmililjaa niin kuin viimeksi asuurihelmililjoja ostaessani.

Aurinkoista viikonloppua!

Kylvöistä joulukukkiin

Muistan vielä viime tammikuun, jolloin puutarhafiilis tuntui olevan kadoksissa. Ei vain tullut inspiraatiota tehdä minkään kasvin kylvöjä, ei edes perennojen hankikylvöjä. Onneksi ne ehti tehdä hyvin myös helmikuussakin ja ehtivät ne chilitkin tehdä jonkin verran satoa, vaikka eivät multaan vielä tammikuun aikana päässeetkään. Tänä vuonna inspiraatio löytyi normaaliin tapaan, mistä olin oikeastaan aika iloinen. Kävin katsastamassa kauppojen siemenhyllyjä ja bongasin torista erään siementen myyjän.

Vasemmalla torista vaihtokaupoilla saatuja siemeniä, oikealla kaupasta tehdyt hankinnat.

Paikallisessa K-raudassa kaikki siemenpussit maksoivat 0,40€, joten nappasin jo ensihätään muutamia siemeniä, joita arvelin saattavani tarvita. 'St Pierre' -tomaatti ei ole minulle ennestään tuttu mutta netin mukaan sen pitäisi olla hyvän makuinen ja pärjätä avomaalla, joten pitäähän sitä sitten testata. Muutama parina vuonna kasvatettavana ollut lajike jää nyt pois kylvölistalta, joten tilaa uusille kokeiluille on. Torin ilmoituksesta bongasin lumikin siemenet. Niiden itävyys on hyvin epävarmaa, sillä siemenet ovat jo useita vuosia vanhoja. Lumikit ja muutama 'Tiny Tim' -tomaatin siemen tulivat ihan kotiovelle asti ja myyjän mukana lähti itselleni ylimääräisiä siemeniä. Kumpikin meistä oli tyytyväisiä vaihtokauppoihin ja minusta tulee vielä supertyytyväinen, jos yksikin lumikin siemenistä suostuu itämään. Olen varautunut tekemään niille jo tämän kevään aikana useamman kylmä-lämmin-käsittelyn ja tarvittaessa jatkamaan käsittelyjä syksyllä.

Lumikin siemenet olivat kuin pikkuruisia sipuleita.

Koska lumikit piti saada äkkiä kylvettyä, niin päätin tehdä samalla muutkin perennakylvöt. Minkähän vuoksi perennansiemenlaatikkoni on jatkuvasti täynnä, vaikka kylvän joka kevät aikamoisen määrän siemeniä? Pari siemenpussia tyhjensin jo kompostiastiaan, sillä niille ei ole ollut enää muutamaan vuoteen tarvetta. Yleensä kerään enimmäkseen uusien tai herkästi häviävien kasvien siemeniä, jotta saa tarvittaessa uusia taimia. Jos puutarhassa on jo ennestään vakiintunut kanta jotain tiettyä kasvia tai joku laji näyttää levittäytyvän sopivasti omin avuin siemenistä, sellaisia ei ole enää tarvis kylvää itse tai säilöä siemeniä varmuuden vuoksi.

Kylvettäväksi pääsevät lajit lajiteltuina ja koodinumerot muistiin laitettuina.

Ruukkujen määrä olisi ollut  paljon suurempi, jos en olisi laittanut useampaa sorttia samaan purkkiin. Yritin valikoida suunnilleen samaa tahtia itäviä sortteja samaan ruukkuun mutta aina siemenet eivät käyttäydy niin kuin pitäisi. Yhteen purkkiin laitoin ns. toivottomat tapaukset, eli siemenet, jotka todennäköisesti eivät idä tänäkään vuonna. Koodien takana on tänä vuonna: 1 keltatörmäkukka, 2 pinkki kissankäpälä, 3 kivikkotörmäkukka, 4 karhunjuuri, 5 tarhakylmänkukka pun.&sin. kerrottu, 6 amerikanvuokko, 7 lapinvuokko, 8 täpläpipo 'Mystica', 9 vuorijumaltenkukka, 10 alppiasteri, 11 sinikatana 'Alba', 12 kaukasiankirahvinkukka, 13 lumikki, 14 ketoruusuruoho, 15 ketoneilikka, 16 kissankello, 17 syyshohdekukka. Perennojen lisäksi kylvin myös pari chiliä ja paprikaa sekä kaikki vanhat lobeliansiemenet. Muut hyöty- ja koristekasvit seuraavat perässä luultavasti maaliskuulta alkaen.

Ja tässä valmiit perennakylvökset. Osa sai vähän enemmän hiekkaa sekä kasvualustaan että pinnalle.

Tein kylvökset kasvusammalen ja hiekan sekoitukseen. Kivikko- ja ketokasvien kasvualustaan laitoin hiekkaa reilummalla kädellä ja peitin siemenet melkein pelkällä hiekalla. Tarkoitus oli viedä kylvökset parin päivän sisällä ulkoeteisestä hankeen mutta en ehtinyt kuin vasta tänään. Yleensä perennat ovat olleet aika maltillisia itämään mutta nytpä olikin jo yksi taimi vastassa, kun olin vihdoin menossa viemään purkkeja hankeen. Viisi vuorokautta viileässä näemmä riittää ketoruusuruohon siemenille. Tai ainakin yhdelle. Muita taimia ei vielä onneksi näkynyt. Päätin viedä ruukun joka tapauksessa hankeen, sillä voihan olla, että muut siemenistä tarvitsevat kylmää itääkseen. Jos taimi ei selviä lumen ja styrox-laatikon suojissa, niin sitten se ei selviä. Jospa muista siemenistä tulisi riittävästi taimia vähän sopivampaan aikaan keväällä.

Äääks! Ketoruusuruoho onkin nopea itämään!

Tuntui melkein naurettavalta puhua hankikylvöistä, kun lunta on vain 10-15 senttiä. Jouduin hakemaan perennakylvösten päälle monen metrin päästä lunta, sillä läheltä sitä ei kertynyt riittävästi. En halunnut lapioida kasvilavojenkaan viereen kertyneitä vähiä lumia pois, vaikka nyt niissä ei olekaan muuta kuin ilmasipulia odottamassa kevättä. Valkosipulit istutin nimittäin syksyllä aivan muualle ja hyötykasvien syyskylvöt jäivät tekemättä. Se ei kyllä harmittanut yhtään, kun syksy oli mitä oli.

Kärhökaarta ja majapenkkiä talvisessa asussaan.

Joidenkin mielestä loppuvuoden pimeys tuntuu rentouttavalta ja levolliselta. Itse taas koen sen painostavana ja väsyttävänä. Talvinen vaaleus sen sijaan rauhoittaa minua. Talvimaisema on kauneimmillaan silloin kun puut ovat paksussa kuurassa tai pakkaslumen kuorruttamia. Aurinko saa kuuran kimaltamaan tai puiden latvat hehkumaan henkeäsalpaavan kultaisina mutta aivan yhtä kaunis voi olla maisema pilvisenäkin päivänä, kun sävyt ovat pehmeän sinertävän vaaleanharmaasta havupuiden tummempaan, vihertävänharmaaseen.

Aurinko ei paista, mutta jäätynyt metsä on silti kaunis.

Kauan sitten alkanut joulukukkaprojektini alkaa tulla päätökseensä. Tulilatvojen uudelleenkukittaminen ei mennyt ihan putkeen mutta onnistumisprosentti sentään moninkertaistui viime vuodesta. Jättikokoinen tulilatvani teki tänä vuonna melkein säännöllisen yöpimennyksen ansiosta neljään latvaan kukkanuput. Ensimmäiset nuput ilmestyivät noin neljän viikon kuluttua pimennyshoitojen aloituksesta ja seuraavat aika nopeasti sen jälkeen. Lopetin pimentämisen joulun jälkeen, sillä yhteenkään latvaan ei näyttänyt enää tulevan nupun nuppua. Nyt ensimmäinen nuppurypäs on kunnolla avautunut. Lasten pienemmät tulilatvat eivät suostuneet nuppuilemaan ollenkaan. 

Jättitulilatva rehottaa sen minkä kerkiää mutta kukkii nihkeämmin.

Kukkiva latva kasvilampun punertavassa valossa.

Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä meille kulkeutui asetelma, jossa oli pieni valkoinen tulilatva, muratti ja pitsilehti (?). Otin tulilatvan ja pitsilehden talteen omiin ruukkuihinsa. Nyt, kun minulla on uusi valkoinen tulilatva, taidan hankkiutua isommasta eroon. Pienempi on sitä paitsi paljon helpompi pimentää kunnolla ennen seuraavaa joulua. Kevään taimikasvatuksillekin tarvitaan tilaa, jota yksi jättiläinen rohmuaa aivan liikaa.

Uudet huonekasvikokelaat.

Ritarinkukkarintamallakin tapahtuu vielä. Valkoinen kerrottukukkainen ihanuus kukkii nyt kolmannen kukkavanan voimin. Siinäkin on peräti kuusi kukkaa mutta ne ovat kooltaan vain puolet siitä, mitä ensimmäiset kukat. Koko kukinto on vain hitusen kämmentäni leveämpi. Odotan erittäin uteliaana, millaiset lilliputtikukat neljännestä nupusta paljastuu. Punareunainen 'Picotee' alkanee pian avata kolmatta nuppuaan ja toissajouluinen 'Cherry Nymph' edistyy erittäin hitaasti mutta varmasti ensimmäisen nuppunsa kanssa. Nuppu on nyt suunnilleen kolmen sentin korkuinen piippo, joten ehkä sen kukintaa saa odotella kesän korvalla.

Ritarinkukan söpöt pikkukukat.

Mukavaa viikonloppua!

Pakkasta

Täälläkin on aloitettu vuosi kipakoissa pakkaslukemissa ja komeissa poutapäivissä. Vaikka aurinkoa ei hirveästi näykään, niin valoisuuden kyllä huomaa selvästi. Ja miten kauniita näkymiä muodostuu, kun matalalta paistava aurinko kultaa huurteiset puiden latvat kirkkaan sinistä taivasta vasten. Sitä on ollut virkistävää katsella auton tai kodin ikkunoista. Kävelyllehän minä en -25 asteen pakkasissa lähde! Eikä muuten lähde nelijalkainen lenkkiseurakaan. Yritin viime viikonloppuna käydä Karon kanssa lenkillä, kun eräänä aamuna oli enää -12 astetta pakkasta. Tossut laitettiin jalkaan ja innoissaan Karo lähtikin tallustamaan. Muutaman sadan metrin päässä Karo rupesi hidastelemaan ja vilkuilemaan taaksepäin ja suunnilleen puolen kilometrin päässä kotoa piti kääntyä takaisin, kun neitiä sai melkein kiskoa perässä. Kotiin mentiinkin sitten iloisesti puolijuoksua. Karo päätti taas kerran ajoittaa karvanvaihtonsa juuri vuoden kylmimpään hetkeen ja kun ikääkin alkaa jo olla, niin kylmä käy varmaan ihan eri tavalla luihin kuin nuorempana. Kotiin päästyämme kaivelin kierrätykseen menevän vuorellisen kuratakin sekä ompelukoneen ja aloin rikkoutuneen lakanan avulla sommitella koiran takin kaavoja.

Lasten vanha vuorellinen kuratakki pääsi muuttumisleikkiin.

Aluksi aioin hyödyntää kuratakista pelkän paksun fleecevuorin mutta sitten tuli mieleen syksyn ja kevään kuraloskakelit, jolloin on välillä käynyt mielessä, että sadetakki olisi tarpeen Karollekin. Pitkäkarvaisella, läpimärällä koiralla menee pitkään kuivua, vaikka miten pyyhkeellä kuivaisi enimpiä vesiä pois. Toisaalta kuratakkikangas suojaisi myös vähän paremmin tuulelta kuin pelkkä fleece, vaikka pakkanen saakin kurakankaan rapisemaan. Parempaakaan kangasta ei nyt ollut tarjolla, joten prototyyppi menkööt näillä tarpeilla. Hieman jouduin käyttämään luovuutta, jotta sain kankaat riittämään mutta kyllähän niistä takki tuli. Tai loimi. Karo kuulemma näyttää nyt hevoselta. Kierrätystekstiilipussi kutistui huomattavasti, kun takista ei jäänyt kuin taskut, vetoketju (jonka lukon otin talteen), joitakin palasia hapertunutta kurakangasta ja vähän pientä silppua. Toisesta hihasta jäi vielä käyttökelpoinen fleecen palanen lasten askarteluita varten.

Takki päälle ja jäniksen jälkiä tutkimaan.

Karo kävi ompelun aikana useamman kerran sovittamassa takkia namipalkalla ja tulee nyt oikein mielellään puettavaksi. En tiedä, osaako koira yhdistää takkia ja lämpimämpää oloa toisiinsa, mutta ainakaan Karo ei takki ja tossut päällä pyrkinyt vielä -20 asteen pakkasellakaan saman tien tarpeensa tehtyään sisälle. Hangessakin on varmasti mukavampi rämpiä, kun edes puolet masusta on suojattu. Takin molemmissa kyljissä on jostain vanhasta repusta talteen otetut pistolukot, jotka on kiinnitetty reikäkuminauhaan. Tarranauhaa mietin aluksi mutta se olisi pitkäkarvaisen koiran kanssa katastrofi. Mahakappaleessa on kuminauhaan käypäinen nappi, joten takin saa säädettyä sopivan tiukalle. Kuminauhat ja nappikin oli muuten otettu talteen jostain lasten hajonneesta ulkovaatteesta, joten takille tuli hintaa vain kirpparilta ostetun ompelulangan verran. Neljä rullaa lankaa maksoi 1,5€ ja kun käytin vain yhdestä rullasta jonkun verran, niin tuskinpa hinnaksi tuli edes kahtakymmentä senttiä. Kaavat jätin tietysti talteen vastaisuuden varalle. Tuli ihan hyvä mieli, kun löytyi hyötykäyttöä kaikelle talteen otetulle materiaalille. Seuraavaksi välikevennys.

Iltaruokaan porkkanoita kuoriessani taisin tiputtaa vahingossa porkkanan kuoren palasen jalkojeni juuressa kytänneen Karon päähän. Siinäpä oli koiralle ajanvietettä pitkäksi aikaa, kun yritti pohtia, miten herkun saa pois korvan takaa. Videon laatu on vähän huono, sillä jouduin kuvaamaan lieden äärestä. Karo nimittäin jäi tuijottamaan minua, jos yritin mennä lähemmäs tai edes käännyin katsomaan sen puuhia. Samasta syystä lattialle jääneitä muovikasseja ei siivottu pois näkyviltä.

Siemevarastot inventoitu ja vuoden ensimmäiset kylvettävät harkinnassa.

Käsitöiden ja ruuanlaiton ohessa ehdin käymään läpi myös siemenvarastot. Melkein pyhästi vannoin, etten enää kasvata paprikoita mutta kun varastoissa olisi 'California Wonderia' ja 'Lombardoa'... No, Californiat pystyn jättämään pois mutta nuo 'Lombardot' kyllä houkuttelisivat vähän turhan paljon. Nehän kypsyvät paljon nopeammin kuin 'California Wonder', joten pitäisikö sittenkin laittaa yksi tai kaksi tainta niitäkin? Toisaalta houkuttaisi, ettei jää hyviä siemeniä käyttämättä mutta kun tämä paprikoiden kasvatus ilman kasvihuonetta on joka vuosi melkoista arpapeliä. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' pääsee taas kylvölistalle, sillä siitä on saatu edes kohtuullista satoa joka vuosi. Kesäkukkalaatikosta löytyi vanhoja lobelian, keijunmekon ja koruköynnöksen siemeniä, jotka ajattelin kylvää ensimmäisten joukossa. Ei harmita, jos eivät idä, mutta eiköhän mahdollisesti itäville taimille paikat löydy. Varastot ovat sen verran täynnä siemeniä edelleen, että tarvetta uusille hankinnoille ei ole. Luultavasti käyn silti vilkaisemassa, jos sattuisi löytymään jotain kivaa testattavaksi.

Ritarinkukka 'Picotee' on nyt varsin komeassa kukassa, kun melkein kaikki nuput ovat auenneet.

Joulukukat jatkavat täällä vielä toivottavasti aika pitkään kukkimistaan mutta muuten joulukoristeet on nyt siivottu pois näkyviltä. Kevät saa nyt tulla. Epäuskoisena katsoin juuri sääennustetta, jonka mukaan huomenna pitäisi olla selkeästi lämpimämpää, jopa -10 astetta. Mittari näyttää edelleen -25 astetta ja pilvettömällä taivaalla tuikkivat tähdet.

Lähtölaskenta alkaa

Marraskuun viimeinen päivä tuntuu minusta usein siltä, että pitkä ja pimeä syksy päättyy. Joululoman alkuun ei ole kuin muutama viikko ja niistäkin suurin osa täyttyy työllä ja loput jouluvalmisteluilla.

Vihdoin sain laitettua pihdan oksat julkisivun kukkalaatikoihin ja viriteltyä niihin valosarjat.

Suureksi pettymyksekseni talviset maisemat hävisivät meiltäkin hyvin nopeasti, kun pakkaset loppuivat ja tilalle tuli vesisadetta ja kuuden asteen lämpötiloja. Nyt on enää pieniä rippeitä jäljellä eikä sitäkään vähää varmasti olisi, jos maa ei olisi ollut tukevasti roudassa lumien sataessa. Olin jo melkein varma siitä, että syyskylvöt jäisivät tänä syksynä tekemättä mutta jos sää pysyy tällaisena, niin kyllähän tässä ehtii vaikka mitä vielä kylvää. Eilen oli vielä maanpinta jäässä, joten en lähtenyt kaivelemaan perennansiemenvarastojani. Ennusteiden mukaan plussakeliä ja vesisadetta on vielä ainakin viikon verran. Ehkäpä siis ensi viikonloppuna tulee tehtyä syyskylvöjäkin. Pitänee tarkistaa, olisiko varastoissa jotain syyskylvöihin kelpaavia hyötykasvien siemeniä. Jos ei ole, niin perennansiemeniä ainakin riittää.

Luumutarha näyttää kovin ankealta.

Isorikkoja oli vähän maisteltu.

Luulisi, että lumien sulettua jänöille olisi heinääkin mussutettavaksi eikä tarvitsisi kukkapenkkeihin tulla. Ehdin jo puoli sekuntia ihmetellä, miten isorikot ovat levittäytyneet peräti 40cm:n päähän alkuperäisestä kasvustostaan ennen kuin tajusin, että rusakko niitä oli vain ripotellut pitkin poikin. Saisi syödä ennemmin lemmikkejä ja voikukkia. Onneksi suurin osa isorikoista oli jätetty syömättä. Suojaamatta jättämiäni luumupuun vesojakin oli maisteltu. Ne olisi voinut vaikka mutustella ihan maata myöten, niin ei olisi tarvinnut ensi kesänä olla repimässä.

Jouluruusustakin oli käyty syömässä lehtiä. Onneksi nuput olivat jääneet toistaiseksi huomaamatta.

Sateella kun ei paljoa viitsi ulkoilla, niin päätin vihdoin ja viimein puhdistaa ja lajitella loppukesän ja syksyn aikana keräämäni siemenet omiin pusseihinsa. Tuoksuherneitä on nyt taas monen vuoden tarpeiksi. Yhdessä pussissa on valkoisista kerättyjä siemeniä, toisessa punaisia, kolmannessa liilan ja violetin sävyjä ja neljänteen menivät kaikki ne, joiden väristä ei ollut keräyshetkellä varmuutta. Olen monena vuonna kasvattanut valkoisia ja punasävyisiä tuoksuherneitä mutta tänä vuonna vanhasta sekoituspussista sattui tulemaan muutama niin kaunis sinisävyinen, että ensi vuonna voisikin vaihteeksi laittaa niitä kasvamaan enemmän. Valkoisia tosin pitää olla aina, sillä ne tekevät pisimmät kukkavarret ja ovat siten parhaita maljakkokukkina. Tuoksuherneiden lisäksi keräsin kamomillaa, auringonkukkaa, keltatörmäkukkaa, kissankelloa, ketoruusuruohoa sekä jotain kesäkukkaa (ehkä toukoraunikkia, olin unohtanut merkitä pussiin nimen).

Tänä vuonna muistin kerätä ahkerasti siemeniä.

Miniväen, joulukalenterien ja aivopähkinöiden ystäville on taas jännittäviä hetkiä tarjolla, sillä kaiken muun kiireen ohella olen koko syksyn ajan hiljalleen väkertänyt kuva kerrallaan Nestorin, Inkerin ja Minni-kissan joulukalenteria. Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että osa rekvisiitasta on tehty jo kesälomalla ennen kuin koko joulukalenteriajatus oli edes mielessä. Muuten tämä olisikin ollut aivan mahdoton urakka. Kunkin päivän luukku on ajastettu ilmestymään aamuseitsemältä, joten vaikkapa aamupuuroa lusikoidessa voi samalla kurkata päivän aivopähkinän ja käyttää koko loppupäivän sen pohtimiseen. Tänä vuonna kalenterin ideana on arvata, mitä seuraavan päivän luukussa tapahtuu ja kirjoittaa vastaus kommentteihin ennen seuraavan luukun ilmestymistä (tai jälkijunassa, jos vannoo, ettei käynyt kurkkimassa oikeaa vastausta etukäteen. Yleensä joko jossain kuvassa tai tekstissä on pieni vihjaus tuleviin tapahtumiin mutta ei ihan aina, joten mielikuvitusta ja ehkä myös vanhempien luukkujen tuntemusta tarvitaan. Palkintoja ei ole luvassa mutta kaikki oikein veikanneet saavat virtuaaliset onnittelut ja iloiset kiitokset osallistumisesta. Kukaan ei myöskään kiellä laskemasta saamiaan pisteitä ja voittajaksi voidaan myös julistaa se, jolla on jouluaattona eniten pokkaa hihkaista pistemääränsä kaikkien tiedoksi.

Tänään vietetään ensimmäistä adventtia ja sen tietää miniperhekin.

Jos haluaa, niin voi jo yrittää veikata, mitä huomenna tapahtuu. Tämän päivän kuvassa ei ole siihen mitään vihjettä, sillä en laskenut tätä vielä kalenteriin mukaan. Sen voin kyllä sanoa, että en usko kenenkään arvaavan oikeaa vastausta. Paikoillanne, valmiit, hep! Minimatka jouluaattoon alkaa ja sitten ei olekaan kuin pieni hyppäys vuodenvaihteeseen.

Sinustako seuraava mestari?

Kevään ensimmäinen kukkanen. Tosin tämä jäästä paljastunut aho-orvokki taisi olla jo viime syksyn kukkasatoa.

Oletteko koskaan miettineet, miten siemenet päätyvät viljelyksiltä kaupan siemenhyllyille kotipuutarhureiden houkutuksille alttiiden sormien ulottuville? Sen varmaan tietävät kaikki, että jossain kasvatetaan emokasvit, joista siemenet kerätään ja pakataan sopivankokoisiksi annoksiksi. Mutta tiedättekö sitä, millä konstilla eri kokoisia ja muotoisia siemeniä oikein lajitellaan? Kasveja kun eivät mitkään standardit kiinnosta, vaan ne tekevät sellaisia siemeniä mitä nyt sattuu milloinkin tulemaan ja kokovaihtelu jo yhdenkin lajikkeen sisällä voi olla melkoinen. No, käsityötähän se tietysti on. Parhaat siemenlajittelun ammattilaiset pystyvät pussittamaan häkellyttävän nopeasti ja tarkasti niin isoja kuin pölymäisen pieniäkin siemeniä. Itse asiassa siemenpussin hinnasta melkein puolet koostuu pussittajan palkasta (ammattiliittojen vaatimien palkankorotusten vuoksi siementen hintakin on noussut huimasti viime vuosina). Koska kotipuutarhureiden määrä on tasaisesti kasvanut ja kuluttajat ovat alkaneet suosia myös kasviasioissa lähituotantoa, siemenlajittelun ammattilaisia tarvitaan Suomessakin paljon lisää. Siksipä Suomen siementuottajat ry ja Siemenlajittelijoiden ammattiliitto SLAL ovat järjestäneet kaikille avoimen kilpailun, jossa parhaiten menestyneille tarjotaan työpaikkoja kotimaisissa siemenpakkaamoissa.

Kilpailusarjoja on neljä: helppo, keskisarja, vaativa sekä hardcore, ja jokainen sarja kilpaillaan kaksieräisenä. Ensimmäisessä erässä siemeniä lajitellaan kappalemäärän mukaan, toisessa grammoittain (tai jopa sadasosagrammoina). Nopeus on valttia mutta hutiloida ei passaa, sillä väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakko kunkin kilpailuluokan vaativuusasteen mukaan. Lajiteltavia lajeja on jokaisessa sarjassa viisi eikä niitä paljasteta etukäteen, jotta kilpailijat eivät voisi etukäteen valmistautua liikaa pelkästään kyseisiin lajeihin. Tässä kisassa on tarkoitus erottaa niin sanoakseni jyvät akanoista ja löytää ne siementensortteerauksen superammattilaiset.

Valikoima helpon sarjan siemeniä: papu, kesäkurpitsa, kehäkukka, kirahvinkukka sekä tsinnia.

Helpossa sarjassa lajitellaan suuria siemeniä, kuten tsinniaa, kaukasiankirahvinkukkaa, auringonkukkaa, kehäkukkaa, kurkkuja ja kurpitsoita, punajuuria, erilaisia papuja sekä herneitä. Niiden lajitteluun ei tarvita suurennuslasia ja vähän kömpelömmilläkin sormilla voi pärjätä hyvin, vaikka ei ihan kärkisijoille yltäisikään. Aikasakkoa tulee 5 sekuntia per väärin laskettu siemen tai pieleen mennyt kymmenesosagramma.

Keskisarjassa on jo selvästi pienempiä siemeniä, esimerkiksi tomaatteja, paprikoita, salaatteja, tilliä, kosmosta, kellukoita, laukkoja sekä ritarinkannuksia. Aikasakkoa väärin lasketuista siemenistä tulee tässä sarjassa kolme sekuntia siementä tai kymmenesosagrammaa kohti.

Keskisarjan siemenvalikoimaa: kosmos, jättilaukka, paprika, lehtisalaatti sekä tarhakellukka.

Vaativassa sarjassa on jo melko pieniä siemeniä sekä isompia siemeniä, joissa on lenninhaivenia tai muita ulokkeita. Ne hankaloittavat lajittelua takertumalla toisiinsa ja saattavat myös lennähdellä pienenkin ilmavirran mukana, mikä nostaa ne keskisarjasta vaativaan luokkaan. Tällaisia siemeniä ovat esimerkiksi kylmänkukat, vuokot, nauhukset sekä keijunmekko. Se, joka aivastaa kesken kilpailusuorituksensa, saakin todennäköisesti menettää haaveensa kilpailuvoitosta. Muita sarjaan kuuluvia siemeniä ovat esimerkiksi kaalikasvit, porkkana, unikot ja ketoneilikka. Väärin lasketuista siemenistä tulee aikasakkoa vain sekunnin verran per siemen tai kymmenesosagramma.

Vaativan luokan kisatehtävänä voisi olla vaikkapa tarhakylmänkukan siementen lajittelua.

Ehkä voittekin jo arvata, millaisia siemeniä hardcore-sarja pitää sisällään. Aivan oikein: ne ovat juuri niitä siemeniä, joista kotipuutarhuri epäilee siemenpussiin tulleen vahingossa pakkauspisteen pölyä siementen sijaan. Kilpailulajeja ovat esimerkiksi lobelia, petunia, kamomilla, isorikko, palloesikko, etelänmunkki ja kissankello. Koska tämän kokoluokan siementen kappalemäärän laskeminen vaatii jo erittäin suurta tarkkuutta, hyviä silmiä sekä apuvälineitä, kuten tehokasta suurennuslasia, kunnon valaistusta ja pinsettejä, väärin lasketuista siemenistä rankaistaan ainoastaan 0,5 sekuntia siementä kohti. Painoa näillä siemenillä ei juurikaan ole, joten toisessa erässä aikasakkoja jaetaan jokaista pieleen mennyttä 0,05 grammaa kohti.

Hardcoressa erotellaan esimerkiksi näitä lobelian siemeniä.

Kilpailuun ilmoittautuminen on juuri alkanut ja se päättyy 30.4.2025 klo 23.59. Kilpailu käydään 21.6.2025, jolloin parhaiten pärjänneet saavat työsopimuksensa jo tämän vuoden siementenlajittelusesonkiin. Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja kilpailuun valmistautumisesta löydätte Suomen siementuottajat ry:n sivuilta.

Talvilomaviikon puuhia

Nyt ovat kaikki kolme hyasinttia kukassa.

Talvilomaviikolle mahtui monenmoista puuhaa niin kasvien kuin kaikenlaisen muunkin askareen parissa. Aloitetaan ulkoeteisestä, jossa ei tarvitse enää kumartua haistelemaan hyasintteja. Kaikki kolme sipulia ovat nimittäin aukaisseet kukintonsa ja tuoksu leijuu koko eteisessä. Välillä olen avannut ihan tarkoituksella oven sisälle hetkeksi aikaa, jotta tuoksu leviäisi muuallekin. Kunhan nämä alkavat lakastua, tuon kellarista toisen hyasinttiruukun. Se olikin jo tehnyt melkoisen pitkät alut mutta pärjää vielä hetken. Toin hyasinttiruukun sijaan kellarista ulkoeteiseen kaksi purkkia valkosipulin itusilmuja ja yhden ruukun ruohosipulia.

Ruohosipuli ja valkosipulin itusilmut olivat heränneet kellarissa.

Syksyllä kasvimaalla ruohosipulimätästä peratessani otin muutaman sipulimättään ruukkuun, jonka toin ulkoeteiseen. Pikkuisen siitä otettiinkin vielä satoa talteen loppusyksyn aikana mutta versojen lakastuessa vein ruukun kellariin. Nyt se oli alkanut heräillä ja pääsi siistittynä ulkoeteiseen. Sieltä sitä on helppo käydä napsimassa ruuanlaittoon. Pienet valkosipulit päätyivät ruukkuihin myös syksyllä. Valkosipulin itusilmuja oli vuosien mittaan jäänyt kukkapenkkiin ja niille piti kehitellä uusi paikka. Erottelin isoimmat ja istutin ne maahan kasvamaan kokoa mutta kaikki pienet ruukutin ja laitoin pakkasten tultua kellariin talvehtimaan. Monena vuonna olen harmitellut kevättalvella sitä, etten muistanut ruukuttaa itusilmuja kevään varhaissadoksi mutta nytpä tulee vihdoin sekin testattua. Kokeilulle meinasi käydä köpelösti, kun metsähiiri (?) kävi kaivelemassa ruukkuja niiden ollessa ulkovarastossa odottamassa kellariin vientiä. Kaikkia sipuleita se ei selvästikään löytänyt, sillä mullasta on alkanut nousta harvakseltaan hentoja versoja.

Testi-idätyksen tuoksuherneet kasvavat. Taustalla eteisessä talvehtinut stevia.

Joulukuun viimeisinä päivinä kylvölautalle kokeeksi laittamani tuoksuherneen siemenet itivät niin hyvin, etten raskinut viskata niitä menemään. Ruukutin siemenet ja vein purkin ulkoeteiseen, jossa taimet ovat saaneet kasvaa rauhassa. Olen latvonut kaikki toisen lehtiparin jälkeen, mikä teki niille selvästi hyvää. Periaatteessa ruukun olisi voinut nostaa uloskin näillä keleillä mutta se nyt on jäänyt tekemättä. Kohta pitänee miettiä tukikeppejä, sillä taimilla ei selvästikään ole aikomustakaan simahtaa kesken matkan. Myös ruukun vaihtaminen suurempaan voi olla vielä tarpeen ennen kuin taimet saa istutettua ulos. Muilla kasveilla ei näytä olevan yhtä suuria kasvuhaluja kuin noilla eteisen kasvateilla.

Kelloköynnös on kurkkinut monta päivää mullan rajasta ja chili miettii, uskaltaisiko tehdä kasvulehtiä.

Kelloköynnös on ennen ollut minusta aika nopea kasvaja siitä lähtien kun ensimmäinen koukku on ilmestynyt mullan pinnalle. Toisin on ollut tänä vuonna. Luulin jo, että sirkkalehdet ovat juuttuneet kiinni siemeneen kun mullan pinnalle ilmestynyt koukku tökötti päivästä toiseen muuttumattomana. Vihdoin lehdet ovat alkaneet ilmestyä esiin suunnilleen millimetrin päivävauhtia. Himskatin hidastelija! Taisi ottaa mallia chilistä, joka esitteli sirkkalehtiään kolme viikkoa ennen kuin alkoi edes harkita ensimmäisten kasvulehtien näyttämistä. Hyvin hidasta toimintaa näyttää olevan myös paprikoilla, joista ensimmäinen on kyllä itänyt, mutta mullan pinnalla ei näy edelleenkään kuin pieni valkoinen koukku. Samaan aikaan kylvetyistä lobelioista yksikään ei ole itänyt mutta siemenetkin olivat jo monta vuotta vanhoja. Taidanpa viskata loput pussin pohjalle jääneet siemenet kompostiin.

Liisan kasvit -blogin Liisalta saapui ihana siemenlähetys.

Ihailin Liisan blogissa todella kaunista punaista ripsuterälehtistä tarhakylmänkukkaa ja Liisa tarjoutui lähettämään sen ja muutaman muunkin kasvin siemeniä minulle. Kiitos paljon Liisalle siemenistä! Toki lähetin vaihdossa myös muutaman siemenpussin Liisalle, toivottavasti siemenet tulevat perille pian. Liisan siemenpaketissa oli kylmänkukan lisäksi helokukonharja 'Flamingo Feathers', täpläpipo 'Mystica' sekä kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies'. Helokukonharja on itselleni ihan uusi kesäkukkatuttavuus. Täpläpipoa on ainakin Kottikärryn kääntöpiirin Päivi kehunut niin monesti, että kasvi oli jo vahvasti hankintalistalla. Kivikkotörmäkukat taas kuolivat itseltäni viime talvena enkä ole saanut omista siemenistä uusia taimia kertaakaan. Nyt kun Liisa lähetti eri lajikkeen siemeniä, huomasin, että ne ovat paljon pulleampia kuin omista kasveista keräämäni. Todennäköisesti siis itselläni ollut 'Pink Mist' oli steriili lajike eikä siten tehnyt lainkaan itämiskykyistä siementä. Kukinnan aikaan oli nimittäin runsaasti pörriäisiä liikkeellä ja kukkiakin oli auki kymmeniä kolmessa kasvissa yhtä aikaa, joten pölytyksen epäonnistumisesta sen ei olisi pitänyt jäädä kiinni. Nyt onkin todella ihana saada tilalle uusia taimia ja toivottavasti kasvit kylväytyvät itsekin, niin on aina törmäkukkia pörriäisten ilona.

Kasvimaalla alkavat lavat paljastua.

Sen verran lämmintä on ollut täälläkin, että vähät lumet ovat huvenneet ihan silmissä. Harvemmin täällä on maaliskuu ja varsinkaan sen alku maata näyttänyt mutta nytpä on sekin koettu. Kasvimaalla korkeammat lavat ovat paljastuneet osittain ja matalammistakin alkaa näkyä nurkkia. Yllä olevan kuvan oikeassa laidassa on vielä sen verran korkeampi kinos, että kylmäkäsittelyssä olevat perennansiemenet ja yrttilava ovat vielä ohuen lumikerroksen peitossa. Tänään pitäisi ainakin sääennusteiden mukaan olla viimeinen plussapäivä ennen kuin sää kääntyy uudelleen pakkaselle, joten kevään eteneminen pysähtyy hetkeksi. Saa nähdä, millainen lumituisku huomiselle on tulossa. Eilen saatiin esimakua melkoisista tuulenpuhureista mutta tuhoja ei tainnut tulla. Tonttia varjostavat koivut pysyivät (valitettavasti) pystyssä eikä kaatotuomion saaneesta siperianpihdastakaan revennyt yhtään haaroista poikki. Sen sijaan pienempiä oksia ja neulasia karisi ympäri pihamaata.

Iltahämärissä otettu kuva, mutta näkyy siinä aurinkopenkin hiidenkiven kulma ja pihdasta karisseita neulasia.

Aurinkopenkin aidan alle ei ole hirveästi talven aikana lunta kertynyt ja nyt nekin vähät ovat sulaneet pois. Kivikkorinteestä pihaantulon reunasta on myös paljastunut jo ensimmäisiä kiviä. Kuistin nurkalla kukkapenkistä alkaa näkyä vähän reunaa, mutta muuten kukkapenkit ovat vielä hyvinkin lumen peitossa. Loman alussa kävimme Keski-Suomessa ja hämmästelimme, kuinka vähissä siellä lumet ovat. Mummolan pihallakin lunta oli vain siellä täällä joku lämpäre. Järvi sentään oli vielä sen verran jäässä, että lapset pääsivät kokeilemaan pilkkionnea. Minä tallustelin Karon kanssa lähistöllä.

Poseeraus sammaleisella rantakalliolla. Pilkkijöitä piti tarkkailla herkeämättä.

Kotonakin on lenkkeilty ahkerasti. Alkuviikosta satoi sen verran lunta, että tuli tehtyä talven ehkä kolmannet lumityöt. Vasta satanut kosteahko lumi ei ole ihan paras lenkkeilyalusta Karolle. Sopivalla kelillä lumi nimittäin tarrautuu tiukasti maata pitkin viistäviin housu- ja häntäkarvoihin. Tuolloin ei ollut ihan pahin keli, mutta silti matkan aikana piti irrotella turkista muutaman kerran lisäpainoja. Alla olevassa kuvassa iso kokkare Karon takana on kiinni Karon hännänpäässä. Se heilui Karon tassutellessa niin hauskasti, että oli ihan naurussa pitämistä. Jokaisella hännän heilahduksella lumipallo keräsi itseensä pikkuisen lisää lunta ja kasvoi kunnes oli aika irrottaa se pois. Karoa pieni ylimääräinen painolasti ei näyttänyt haittaavan.

Karo ja lisäpainot.

Eiliseltä lenkiltä mukaan tarttui toisenlaista painolastia.

Täytyy sanoa, että lumikokkareita on mukavampi irrotella turkista kuin tuhannen solmuun takertuneita kuusen ja koivun oksia. Tassupesullakin Karo piti käyttää, jotta tassuihin ja mahakarvoihin jääneet hiekoitushiekat ja muu lika eivät leviäisi pitkin huushollia. Loppukevennyksenä video seniorikoiran unenlahjoista. Karolla olisi ollut iltapalan aika mutta oli ilmeisesti niin raskas päivä takana, että karvatassu simahti keittiön nurkkaan ennen kuin muisti olevansa nälkäinen. Ennen videota ehdin silitellä hetken Karoa ja hakea nappuloita ruokakiposta ja kännykän pöydältä. Videotakin lyhensin minuutin verran alusta, eli melkoiset superunet oli tällä kertaa.

Jos ei muuten saa Karoa hereille, niin korvasta kutittaminen toimii aina. Aurinkoista sunnuntaita!

Vanhan loppua ja uuden alkua

Jouluaaton päiväkävelyllä lapsuudenkodin maisemissa.

Valkea joulu saatiin tänäkin vuonna, vaikka sääennusteet lupailivat etukäteen vähän epämääräistä keliä. Joulunpyhiä vietimme sukulaisten kanssa ja välipäiviä kotosalla puuhaillen yhtä sun toista. Rästiin jääneiden tehtävien luettelo on jo mukavasti lyhentynyt ja lomaa on vielä jäljellä lyhentää listaa edelleen. Nyt pääsin vihdoin kodinhoitohuoneen pöydällä odottaneiden siementen kimppuun. Keräsin loppukesällä ja syksyllä aika paljon erilaisten kesäkukkien ja perennojen siemeniä mutta ehdin pussittaa niistä vain helpoimmat, kuten krassit ja siemenkodistaan kiltisti pussien pohjalle karisevat siemenet. Näpräämistä vaativat ovat kärsivällisesti odottaneet vuoroaan isompaan rasiaan kasattujen suodatinpussien ja kirjekuorien sisällä.

Sekalaisen värisistä tuoksuherneistä kerättyjä palkoja.

Tuoksuherneiden siemensadosta olen erityisen tyytyväinen, sillä muutamana aiempana kesänä oli niin kosteaa, ettei siemeniä tullut tai sitten ne alkoivat itää jo paloissaan ennen kuin edes ehdin keräämään niitä talteen. Viime keväänä kylvin viimeiset tuoksuherneet, joten ensi kevään kylvöt olisi pitänyt hoitaa ostosiemenillä, jos siemensato olisi jälleen kerran epäonnistunut. Nyt siemeniä riittää taas muutaman kesän kylvöihin. Erittäin kauniin kirsikanpunaisen sekä valkoisen tuoksuherneen siemeniä keräsin erilleen omiin pusseihinsa, mutta kolmanteen nyssäkkään olin laittanut vain sekaisin kauneimman sävyisistä vaaleanpunaista, liiloista ja violeteista kukista kerättyjä siemeniä. Saavat varmaan ensi kesänäkin kasvaa iloisena sekamelskana ellei satu vahingossa samanvärisiä taimia lähekkäin.

Edellisen kuvan paloista irronneet siemenet. Oikealla erilleen otettuna epämääräisen muotoisia.

Koska hyvälaatuista siemensatoa tuli riittävästi muutaman vuoden tarpeisiin, erottelin joukosta pieniä ja epämääräisen näköisiä siemeniä idätystestiin. Tuoksuherneillä on minusta ollut aina vähän heikko itävyys, joten nyt testaan, kertooko siementen ulkonäkö itämiskyvystä. Kylvin testisiemenet kylvölautalle, niin ei mene multaa hukkaan ja mahdollisen itämisen näkee heti. Samalle lautalle mahtui myös kesällä 2021 kerättyjä hopeaköynnöksen siemeniä. Hopeaköynnös on joka tapauksessa niin hidas itämään ja kasvamaan, että se pitäisi joka tapauksessa kylvää jo tammikuun alkupuolella. Jos siemenet ovat vielä itämiskykyisiä, niin ensi kesänä kesäkukkaruukkuihin tulee sitten hopeaputousta. Jos eivät, niin ehtiihän tässä suunnitella korvaavat kasvit vielä monta kertaa uudelleen.

Lehtikuusillakin näytti olevan hyvä käpyvuosi. Niiden siemeniä en kuitenkaan kerännyt talteen.

Siemensadon pussittamisesta oli lyhyt askel varastojen inventointiin. Lyhyesti sanottuna jo heti ensisilmäyksellä kävi selväksi, että isoja täydennyksiä tuskin tarvitsee tehdä. Tarkempi tutkiminen osoitti, että tänä keväänä minulla ei todellakaan ole siemenhyllyille tai nettikauppoihin mitään asiaa. Kaikkea on ja vähän enemmänkin, vaikka joka vuosi olen mukamas tyhjentänyt varastojani. Kaikkia pussukoita ei selitä edes viime kesän hyvä siemensato, sillä ostosiemeniäkin on aika paljon. Mistä niitä kertyykin aina niin paljon? No, onpahan taas valinnanvaraa. Olisihan se nyt tylsä tyytyä kasvattamaan vain kahta sorttia, vai kuinka?

Vasemmalla kesäkukat, oikealla hyötykasvit. Perennansiemeniäkin riittää.

Vielä en ole päättänyt, mitä kesäkukkia laitan tänä vuonna. Jotain muistiinpanoja tein kesällä mutta ihan varmaa muistikuvaa ei ole muistiinpanojen nykyisestä sijainnista. Puutarhaessun taskussa ne eivät ainakaan ole, sillä tyhjensin taskut ennen essun pesua. Sen muistan, että aurinkopenkin takalaitaan piti kokeilla kasvattaa korkeaa tsinniaa ja etulaidan aukkopaikkojen täytteeksi piti kehitellä jotain noin 30-senttistä kesäkukkaa. Kesäkukkaruukkuja en ole miettinyt yhtään mutta aikaahan tässä vielä on. Perennavarastoja en sen kummemmin nyt inventoinut. Vuodenvaihteen jälkeen aion tehdä taas hankikylvöt ja siinähän ne perennansiemenetkin tulee tutkittua tarkemmin. Tammi-helmikuussa pääsee aloittelemaan myös chilien ja paprikoiden kylvöt, joten uuden kasvukauden aloitus onkin jo ihan kulman takana.

Karo lähettää terveisiä.

Karon elämäkin on palautunut vihdoin normaaliksi kynnenpoiston jälkeen. Joulun aikaan päästiin kaulurista kokonaan eroon, sillä uusi kynsi on kasvanut jo melkein entiselleen. Sen verran paljon tuli tassuvaivan aikana treenattua selälleenmenotemppua ja siinä asennossa pysymistä, että nyt se sujuu jo rutiinilla. Suosittelenkin opettamaan sen koiralle, sillä koskaan ei tiedä, milloin moiselle asennolle löytyy tarvetta. Olipa helppo tehdä hoitotoimenpiteitä tai sujauttaa suojatossuja käpälään, kun koira pötkötteli rauhallisesti selällään odottamassa namia. Leppoisia tämän vuoden viimeisiä hetkiä ja vielä parempaa ensi vuotta!