Revontulista viimeiseen kärhöön

Yötaivas tarjosi komean näytöksen kuluneen viikon alkajaisiksi eikä tarvinnut valvoa edes kovin myöhään. Huomasin revontulien loimottelut jo yhdeksän aikaan illalla mutta voimakkaammin ne hehkuivat yhdentoista aikaan ja silloin niistä sai otettua parempia kuviakin. Iltojen pimetessä olen harmitellut monta kertaa sitä, että kadun pään katulamppu on pimeänä mutta revontulia kuvatessa pimeys oli eduksi.

Revontulia ihan omalta pihalta kuvattuna 29.9.2025.

Ikkunan läpi otettu kuva, jossa revontulet saivat hauskan, sähköisen sävyn.

Tähtikirkkaat yöt ja pakkanen tulevat aina käsi kädessä. Sään kylmenemisen huomasi jo aiemmin päivällä ja vaikka sääennusteen mukaan lämpötilan piti painua alimmillaan nollaan, päätin varmuuden vuoksi kerätä loput tomaatit pois ulkoa ja paketoida jälkikompostorissa kasvavan hokkaidokurpitsan tukevammin. Se kun ei ollut vielä ottanut kovin paljoa nokkiinsa aiemmista hallaöistä ja tomaattien keräämisen myötä useampi harso vapautui kurpitsoille.

Useampi kerros harsoa ja epätoivoinen yritys napata lämpökompostorista edes pikkuisen lämpöä harsoviritelmän sisälle.

Omiin vaistoihin luottaminen kannatti, sillä ennen nukkumaanmenoani nurmikko jo ritisi jalan alla ja maa oli vielä aamullakin kevyesti kuurassa. Siitä eivät olisi tomaatit enää selvinneet kaksinkertaisen harson alla. Eipä selvinnyt kurpitsakaan, vaikka noin suuren vaivan näin sen paketoimiseen. Varret olivat vielä suunnilleen kunnossa mutta kaikki lehdet lurpottivat ja osa oli mustunut. Nyt eivät kurpitsat enää kasvaisi, joten pois vaan. Ensimmäisiltä halloilta suojaaminen tosin kannatti, sillä kumpikin kurpitsa oli suurempi kuin kaksi ensimmäisenä kerättyä. Niiden koolla tosin ei vieläkään kannata hirveästi juhlia, sillä isommalla oli painoa vain 1189g ja pienemmällä viisi grammaa vähemmän. Olivat kuitenkin 300-400g isompia kuin pienemmät kaverinsa.

Aiemmin kerätyt hokkaidokurpitsat vasemmalla, uudemmat oikealla. Kokoero on aika selvä.

Loput ulkoa kerätyt tomaatit kypsymässä, kaikki lajikkeet iloisesti sekaisin.

En viitsinyt edes yrittää pitää eri tomaattilajikkeita erillään. Tänä kesänä (ja syksynä) suurin osa on maistunut melkein samalta keskenään eikä pöytäkypsytys varmasti ainakaan paranna aromeita. Värin puolesta joukosta erottuvat kypsinä keltaiset tomaatit, kurttuisen muodon ja suuren koon puolesta 'Cuor di Bue', joka ei ehtinyt kypsyttää ulkona ensimmäistäkään tomaattia. Jos kokeilen sitä vielä ensi kesänä viimeistä kertaa, se kannattaisi varmaan laittaa muita aikaisemmin kasvamaan. Pitkulainen 'Roma' erottuu myös, jos ei muotonsa puolesta niin siitä, että melkein jokaisessa sen hedelmässä oli enemmän tai vähemmän latvamätää. Kyseinen lajike tuntuu olevan todella herkkä sille, joten jos laitan sitä enää ensi vuonna, niin saa mennä avomaalle kasvamaan. Onpahan ainakin vedensaanti tasaisempaa.

Hassunhauska 'Cuor di Bue'.

Lasten 'Venus'-tomaatit nostin ruukkuineen ulkovaraston ikkunalle, josta siirrän ne ulkoeteiseen jatkokypsymään siinä vaiheessa kun saan sieltä paprikan, yhden 'Maskotkan' ja amppelitomaatin 'Tumbling Tom Red' pois. Moinen ihmetapahtuma lienee vuorossa muutaman päivän päästä. Eteisessä olikin melkoinen tungos muutaman päivän ajan, sillä sinne piti sulloa myös pelargonit, verbena ja verenpisara-murattiamppeli turvaan pakkaselta. Sään lämmettyä ne sai onneksi nostella uudestaan ulos.

Syyshortensiat ottivat osumaa pakkasesta. Kuvassa 'Vanille Fraise'.

Pikku hiljaa puuha kerrallaan olen hoitanut puutarhan syystöitä alta pois. Kurpitsojen sadonkorjuun jälkeen viikkasin harsot varastoon ja sulloin rikkinäisimmän roskiin. Osa tomaattiruukuista on tyhjennetty ja pyyhkäisty niistä enimmät mullat pois. Ruukkujen pesuun en ryhtynyt kun ei ollut koko kesänä kasvitaudeista tai ruukuissa pesivistä tuholaisista riesaa. Kasvimaalta kitkin pari lavaa ja ihmettelin, kun erään rönsyleinikin mukana nousi sipulimainen versonpätkä. Haju paljasti sen valkosipuliksi, joten ryhdyin kaivamaan syvemmältä. Sieltähän nousi kasvuun lähtenyt valkosipuli. Ihmettelinkin kesällä, miksi 'Messidorit' itivät niin huonosti mutta laitoin sen talvitappioiden piikkiin. Voiko olla mahdollista, että sipulin lepotila purkautui vasta nyt? En tiedä, kuinka sille käy mutta upotin sen keskelle lavaa jonkun verran normaalia syvemmälle ja merkkasin kohdan kepeillä. Tuleepahan testattua asiaa. Montakohan 'Messidoria' lavasta vielä nouseekaan?

Syksyllä kasvuun lähtenyt valkosipuli 'Messidor'.

Kaivoin hyönteishotellin kattoterassilta jaloangervon kukkapenkkiin talvehtimaan ja lankaköynnöksen pienempään ruukkuun. Lankaköynnös menee taas talveksi kellariin ja toivon mukaan herää keväällä virkeänä kasvuun. Niiden jälkeen päätin istuttaa kukkasipulit. Ostosipuleina oli pelkästään pari pussia kevätsahramia ja yksi sekoituspussi hyasintteja. Kukkapenkistä nostin kesällä talteen ukkolaukkoja, helmililjaa ja muutaman 'Hilde'-tulppaani. Äidiltäni sain loppukesällä kaksi isotähtihyasintin sipulia, jotka istutin myös nyt. Enempää kukkasipuleita minulla ei ole. Havahduin saksalaismarketin sipulipäiville melkein pari viikkoa liian myöhään, joten tyhjin käsin sai lähteä myymälästä. Perusmarkettien ja halpakauppojen valikoimista ei ole löytynyt mieluisia lajikkeita ja taimistoille taas en ole ehtinyt niiden aukioloaikoina. Jospa syyslomaviikolla ehtisi käväistä edes katsomassa, mitä on tarjolla.

Lankaköynnös ja tänään istutetut kukkasipulit.

Hyasintit, sahramit, helmililjat ja osa laukoista päätyi kärhökaaripenkin etualalle. Laukat ja helmililjat olivatkin jo alkaneet kasvattaa juuria, joten niillä oli jo kiire päästä maahan. 'Hildet' istutin kivikkorinteeseen ja tähtihyasintit luumutarhaan vanhojen viereen. Samalla tuli kitkettyä aika paljon valvattia ja lemmikkiä luumutarhasta ja todettua, että niiden seassa olleista pienistä täpläpipon taimista ei näy jälkeäkään. No, nyt on puhdasta mullosta ja siemeniäkin riittää. Voi vaikka käydä ripottelemassa pikkuisen lopulliselle paikalleen ja kylvää lisää talvella, niin jospa niistä joku taimi selviäisi isoksi. Toisessa kukkapenkissä oli pari ihan hyvänkokoista täpläpipoa ja kolmannesta kukkapenkistä en ole muistanut edes käydä etsimässä. Laitetaanpa se siis ensi viikonlopun työlistalle.

Luumutarhaa, mutta ei se osa, mistä juuri tarinoin.

Yllä oleva kuva pääsi mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti syysasterin komea kukinta ja hiljalleen punertuvat komeamaksaruohot. Hieman kanadanatsaleakin jo alkaa värittyä oranssiin ruskaansa, arovuokot ovat muuttuneet keltaisiksi ja kivipenkereen laidassa sammalleimu on kauniin vihreää. Siinä olivat ne plussapuolet kuvasta. Takalaidassa matonkude muistuttaa epätoivoisesta yrityksestä tukea ritarinkannus kesän tuulilta ja rankkasateilta. Jaa niin mikä ritarinkannus? No tuo kuivettunut rähjä oikean puolen seinäkkeen ja keskellä olevan kaukasiankirahvinkukan välissä. Kirahvinkukkakin otti vähän osumaa hallasta. Nuotiopaikan portissa loistokärhö 'Ville de Lyon' on ympäröity tiheällä verkolla, sillä rusakko kävi kesällä vähän maistelemassa siitä. Kärhön oli tarkoitus yltää portin huipulle asti mutta tuenta petti ja koko komeus rojahti sitten yhteen läjään verkon päälle. Eipä kuitenkaan mennyt katkipoikki koko kärhö.

Nimetön syysasteri.

Syysasterien ja komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' lisäksi täällä on kukassa isomaksaruoho 'Red Cauli'. Viime syksynä mietin, onkohan minulle sattunut 'Red Caulin' tilalle 'Herbstfreudea' kun ovat niin samannäköisiä ja kukkivatkin ihan samaan aikaan. 'Red Cauli' on lisäksi kuvissa selvästi tummempi ja sen lehdetkin ovat punaisempia. Tänä vuonna mysteerimaksaruoho alkoi punertaa selvästi aikaisemmin ja sen kukatkin ovat ehkä hitusen helakamman sävyisiä kuin "syysilolla". Yksi puska on tainnut vain saada turhan vähän lannoitusta kun on jäänyt niin hailakkalehtiseksi. Maksaruohojen kuvia selatessa tuli mieleen, että olisikohan maksaruoho mahdollisesti 'Brilliant'-lajiketta. Mitä tuumitte?

Etualalla 'Red Cauli', taaempana jo kukintansa lopetellut tumma 'Jose Aubergine'.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Jan Pawel II', joka on viivytellyt nuppujensa avaamista harvinaisen pitkään ja saa kunnian olla viimeisimpänä kukinnan aloittanut kärhö. Pelkäsin jo, että pakkanen ehtii tuhota nuput ennen kuin yksikään kukista avautuu mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ilman vaurioita selvittiin. Vasta ensimmäinen kukka on alkanut avautua ja nuppuja olisi vaikka miten paljon jäljellä. Hyvin todennäköisesti suurin osa niistä jää avautumatta ennen talvea mutta ehdinpähän näkemään tänä vuonna vähintään puoliksi avautuneita kukkia.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ja kurkkiipa sieltä vielä tarhalyhtykärhö Princess Katenkin nuppu.

Luultavasti kärhökuvia ei tänä syksynä enää paljoa irtoa, sillä suurin osa kärhöistä on joko paleltunut tai sitten avannut jo aikoja sitten viimeisen nuppunsa. Toivottavasti edes "Paavo" saa aukaista nuppujaan ennen kovempia pakkasia.

Jäähyväiset elokuulle

Amiraali punahatulla

Viimeinen kesäkuukausi päättyy aivan pian mutta toivon mukaan sää ei muutu aivan heti syksyisen tympeäksi. Eikö kummallinen kesä ansaitsisikin jatkokseen aivan poikkeuksellisen lämpimän ja poutaisen syyskuun sekä sopivasti viilenevän mutta ei jatkuvasti sateisen lokakuun? Minun mielestäni vastaus on ehdoton kyllä, isolla koolla ja huutomerkillä varustettuna. Uskoisin myös erityisesti hyötykasvien vastaavan samaa, sillä ne ovat ainakin täällä selvästi jäljessä normaalia aikatauluaan. Lämpö tasapainottaisi vähän tilannetta, vaikka päivät ovat selvästi jo lyhentyneet. Toki myös kaikki syyskukkijat saisivat samalla lisäaikaa kukkimiseen. Katsokaa vaikka, miten paljon nuppuja keltatörmäkukissakin on!

Keltatörmäkukat kukkivat valtoimenaan punahattujen seassa.

Sainkohan joskus muutama vuosi sitten Vaalean vihreää -blogista idean istuttaa keltatörmäkukat punahattujen väleihin. Idea oli oikein hyvä sen suhteen, että molemmat näyttävät yhdessä kauniilta. Nyt vain olen huomannut sen, että punahattujen edessä kasvavat pionit alkavat jo peittää törmäkukkia, joten niiden kukintaa ei näe kauempaa. Törmäkukat tosin ovat usein lyhytikäisiä, joten ehkä niitä ei ensi vuonna edes kuki pionien takana piilossa. Pitääpä muistaa kerätä siemeniä, jotta saa taas talvella puuhastella hankikylvöjen parissa. Vaikka kuvaan ei nyt sattunutkaan yhtään pörriäistä tai perhosta, niin keltatörmäkukissa käy usein kiitettävä vilske. Ne ovat myös ällistyttävän innokkaita kukkijoita ja jo yksikin taimi tekee näyttävän kukinnan. Näissä kuvissa näkyy kahden taimen kukat, kolmas olisi ollut punahattujen toisella puolella mutta se ei tainnut selvitä talvesta (tai liian innokkaasta kitkijästä...).

Tarhakeijunkukka 'Hans' ei nyt oikein ole varma, miltä sen kukinnon pitikään näyttää.

Tässä oikean muotoinen töyhtö. Kimalainenkin osui ihan vahingossa samaan kuvaan.

Jos on keijunkukalla vähän suunta hakusessa, niin on sitä ollut puutarhurillakin. Jotenkin ei ole inspiroinut oikein mikään. Sitten kun johonkin hommaan viimein ryhtyy, aika loppuu kesken. Viime viikonlopun kiveyksen uusiminen taisi viedä hetkeksi puutarhainspiraation, vaikka uudistunut laatoitus saa edelleen hyvän mielen aikaiseksi. Vähän jotain pientä olen siellä sun täällä yrittänyt puuhailla ja vieväthän nekin asioita eteenpäin. Parin edellisen vuoden ranskantulikukkaepisodista viisastuneena olen nyt yrittänyt ehtiä saksia tulikukkien kukkavanat pois heti kun kukinta alkaa hiipua. Osan silputin lämpökompostoriin ja osan säkitin vanhoihin multapusseihin malvojen ja oreganojen kanssa mädäntymään. Jos en ehdi ennen talvea tyhjennellä niitä lämpökompostoriin, joutavat odottamaan ensi kesään säkeissään.

Patiolta näkyy kerralla kolmen hortensian kukinta.

Jos olen etupihan uudistuneesta kiveyksstä iloinen, niin olen sitä myös takapihan hortensioista. Patiolla 'Prim White' on punastunut hienosti ja sen juurella loistokärhö 'Voluceau' jaksaa kukkia edelleen. Taaempana kaksi 'Vanille Fraisea' kukkivat ensimmäistä kertaa ikinä runsaasti ja ne näyttävätkin vihdoin pensailta eivätkä taimilta. Jos kärsineitä luumupuita ei lasketa, niin näkymästä on tulossa juuri sellainen kuin aikoinaan suunnittelin.

Taimipäiviltä löytyi pari erikoisuutta.

Eikö niin, että jos inspiraatio on hukassa, niin sitä suorastaan täytyy etsiä taimiostoksilta? Eilen täällä päin oli paikallisen puutarhaseuran järjestämä taimi- ja rompetori. Rompeosasto ei niin kiinnostanut mutta taimipöydät piti tutkia läpi kun oli vielä mainostettu, että paikalle on tulossa harvinaisuuksien myyjä. Olihan siellä vaikka minkälaista kasvia, joita piti googlailla, mutta lopulta mukaan lähti vain posliinirikko 'Aureopunctata' ja nukki Androsace adfinis. Tietääkö kukaan, onko tuolle nukille olemassa suomenkielistä lajinimeä? En vielä istuttanut sitä mihinkään mutta luultavasti teen sille tilaa kivikkorinteestä. Siellä ei ainakaan talvimärkyys vaivaa. Posliinirikon istutin kärhökaaripenkkiin sen jälkeen kun olin kaivanut sieltä loput mesimarjat samaisen penkin aurinkoisempaan kulmaan. Ja sitähän siis edelsi massiivinen rönsyakankaalien poisto-operaatio.

Kärhökaaripenkin yläreuna onkin sitten jatkossa mesimarjojen reviiri.

Kaivoin jo alkukesällä yllä olevan kuvan etualalta akankaalia noin puolen neliömetrin alalta pois ja siirsin mesimarjoja tilalle, jotta näen, kuinka mesimarjat siinä viihtyvät. Kukinta oli paljon runsaampaa kuin varjoisammassa takalaidassa ja ilmeisesti myös pölyttäjät löysivät kukat paremmin, sillä saimme jo muutamia mesimarjoja. Raakileitakin on vielä jokunen jäljellä. Nyt kaivelin loputkin mesimarjat valoisampiin oloihin ja tavoite olisi pikku hiljaa korvata niillä ainakin osa akankaalien valtaamasta alueesta. Akankaalit saavat luultavasti jäädä varjoisampiin osiin elleivät mesimarjat nyt vallan innostu ottamaan koko pensasmustikka-alueen aluskasvin roolia. Paitsi se uusi keltapilkkuinen posliinirikko saa mielellään vallata (ison) osan siitä takalaidan varjoisasta reunasta. Sillä on vieruskavereina kuunlilja 'Halcyon', vuorijumaltenkukan siementaimia, siperiankurjenmiekkaa, tarhavaleunikkoa, alppiruusun pikkutaimia ja pensasmustikka. Ja vielä toistaiseksi pitkän matkan päässä sitä akankaalia. Asetelma vain näytti niin pöljältä kun oli iso alue pelkkää mullosta ja siellä täällä jokunen pieni kasvi, etten viitsinyt edes kuvata sitä.

Kuvasin sen sijaan yhden monista puutarha-apulaisistani.

Eri kokoisia sammakoita loikkii nyt pitkin pihamaata. Pelkästään mesimarjoja siirrellessä säikäytin tuon kuvan ison sammakon lisäksi kaksi pientä pois piiloistaan. Onneksi Karo ei ole ainakaan meidän nähden napsinut sammakoita välipaloikseen. Sen sijaan autotallin seinustat kiehtovat erityisen paljon. Kasvimaan hiekkakäytävällä aivan autotallin seinän varressa näkyykin jatkuvasti hiirten/myyrien jälkiä ja välillä loukkuunkin eksyy joku. Tasoitan aina kasvimaalla käydessäni kengällä hiekan, jotta näen, vieläkö pikkujyrsijöitä liikkuu vai joko viimeinen jäi loukkuun. Toistaiseksi liikenne on ollut hyvin vilkasta, minkä huomaa myös tomaateista. Maasta tai tomaattiruukuista löytyy vähän väliä puoliksi syöty tomaatti. En tiedä, ovatko ne karisseet itsekseen myyrien syötäväksi vai kiipeilevätkö jyrsijät jo hakemaan herkkuja ylempääkin. Kai se pitää vielä asentaa riistakamera, jotta selviää, mitä tomaattiruukuissa yön aikana tapahtuu.

Mutta mikä ihme on tämä? Joku mintunsukuinen?

Herukoita kerätessä kiinnitin taas huomiota yhden mustaherukan juurella kasvavaan kasviin. Epäilin sitä aiemmin tuoksun perusteella sitruunamelissaksi ja revinkin suurimman osan jo alkukesällä pois. Osan jätin kuitenkin tarkempia selvityksiä. Kovin on tämä kasvi vain innokas leviämään ja aika korkeakin siitä on tullut. Tuoksussa on selvästi sitruunaa mutta ei se taida kuitenkaan sitruunamelissa olla. Tunnistatteko? Toinen aivopähkinä on aurinkopenkissä. Huomasin senkin jo alkukesällä kitkiessäni ja kun en sitä suoraan rikkaruohoksi tunnistanut, jätin kasvamaan. Varmaa on se, että tuollaista en ole sinne itse istuttanut enkä myöskään kylvänyt.

Toistaiseksi tämä tulokas on pysynyt hyvin paikoillaan. Mutta kuka hän on? Kalliokielo?

Kaikenlaisia mysteereitä sitä eteen tuleekin. Helpommalla kai pääsisi, kun kitkisi kaikki pois mitä ei ole varmuudella itse istuttanut. Ja rehellisesti sanottuna osa itse istutetuistakin joutaisi pois kun ei sitä aina ole tajunnut, mistä voi tulla myöhemmin riesa. Mansikoista ei liiemmin riesaa ole ollut mutta vaivaa sitäkin enemmän. Kun kasvupaikka on puolivarjoisa sekä tuulensuojaisa, on satokin vaivaan nähden aika vaatimatonta ja sateisena kesänä siitäkin suurin osa homehtuu. Lisäksi marjoja on pitänyt suojella linnuilta ja tänä vuonna olisi pitänyt älytä virittää mansikkahäkin ympärille vielä myyräverkkokin. Ampiaiset eivät sentään rynnänneet apajille niin kuin kävi viime kesänä. Yhdessä rivissä oli vanhaa amppelimansikasta lisättyä mansikkaa, joka ei enää marjonut kunnolla. Päätin kaivaa ne pois ja siirtää niiden tilalle kummallisesta pätkäpenkistä 'Fridaa'. Pätkäpenkki taas piti tehdä aikoinaan, kun taimia oli liikaa tilaan nähden. Nyt ovat kaikki mansikat samalla alueella ja täten myös paljon helpommin ainakin linnuilta suojattavissa. Pätkäpenkille taas on mahdollisesti uusia suunnitelmia mutta siitä lisää toisella kerralla.

Kelloköynnös on kukkinut jo kuukauden verran mutta kerrallaan siitä on aina vain yksi kukka auki.

Aiempina vuosina kelloköynnökset ovat aloittaneet kukinnan todella myöhään. Tänä vuonna kelloköynnöksen taimen ollessa huhtikuun puolivälissä vasta hädin tuskin kymmenen sentin korkuinen, olin jo melkein varma, että kukkia ei nähdä ennen talven tuloa. Olin totaalisen väärässä, sillä hyvin hitaasti ja kituliaasti keväällä kasvanut taimi alkoi kukkia jo heinä-elokuun vaihteessa. Liekö sitten säikähtänyt kesäkuun kylmiä vai heinäkuun helteitä mutta mielihyvin kelpuutan aikaisen kukinnan. Ei sillä väliä, että kukkia on vain yksi kerrallaan. Aika ruippana koko köynnöskin on, vaikka onkin kiivennyt melkein varjokujan portin huipulle.

Päivän kärhönä keimailee loistokärhö 'Blekitny Aniol'.

Tuokoon syyskuu tullessaan kaikkea iloista ja ihmeellistä.

Patiopäivitys

Heinäkuun helteissä patiomme käyttötunnit jäivät harmillisen alhaisiksi ja sen vuoksi (tai ansiosta) pitkään mielessä muhinut ajatus sai nyt tuulta alleen. Patiolla on ollut tähän saakka vain omalla jalallaan seisova aurinkovarjo, jonka varjostus ei ollut alkuunkaan riittävä tämän kesän aurinkoisiin hetkiin. Koko päivän paahtava aurinko nimittäin kuumensi pation laatoituksen sen verran lämpimäksi, että vaikka itse ruokaryhmän kohdalla olisikin ollut varjoa, vieressä auringon lämmittämät laatat oikein hohkasivat kuumaa ilmaa myös varjon puolelle. Auringon sijainnista riippuen aina myös joku ruokailijoista on jäänyt ilman varjoisaa istumapaikkaa, sillä varjo ei ollut riittävän suuri isolle ruokaryhmälle.

Nyt on ainakin vähän aurinkovarjoa isompi suoja!

Puutarhakalusteiden syysaleista löytyi budjettiin sopiva aurinkokatos, joka toimitettiin kotiovelle aiemmin tällä viikolla. Vaikka katokselle ei välttämättä enää tämän vuoden puolella olisi tarvetta, päätimme kasata sen, jotta nähdään, tarvitseeko osista reklamoida. Ei tarvinnut, yhtään osaa ei puuttunut ja kasauskin meni oikein sujuvasti. Alumiinisen rungon jätämme luultavasti talveksi paikoilleen mutta kangas otetaan varastoon turvaan. Senkin pitäisi kyllä olla säänkestävä mutta suojaan ottaminen pidentää varmasti käyttöikää ja samalla sen saa tarvittaessa pestyä. Pesua tuskin tänä syksynä vielä tarvitaan mutta aikaa myöten likaa varmasti kertyy.

Takapihan puolelta otettu kuva.

Vielä emme ole miettineet, kiinnitämmekö jalkoja jotenkin vai annetaanko koko höskän olla irtaallaan patiolla. Koska patio on kalteva talosta poispäin, itse katoskin seisoo vähän kallellaan. Sen saisi tasattua tekemällä jalkojen alle sopivasti mitoitetut puupalat. Jonkinlainen lisäpaino tai kunnolla kiinnittäminen vakauttaisi myös rakennetta. Myös jalkojen korvaamista puulla mietittiin mutta sitä suunnitellaan paremmin sitten ajan kanssa ja käyttökokemuksen myötä. Katosta on nyt helppo siirrellä ja löytää sille lopullinen paikka. Tilaahan patiolla on mutta kulkuväylät ja ulko-ovi tuovat omat rajoitteensa. Kuitenkin sillä kymmenelläkin sentillä suuntaan tai toiseen voi olla merkitystä.

Kankaan saa näppärästi sivuun silloin kun varjostusta ei tarvita.

Postauksen kuvat on otettu eilen aamupäivällä, jolloin aurinko oli vasta nousemassa metsän takaa, joten varjo ei osu ruokaryhmän kohdalle. Keskikesällä aurinko paistaa korkeammalta ja varsinkin päivän paahteisimpaan aikaan varjon pitäisi osua paremmin kohdilleen. Rankkasateella tai tuulisella säällä kankaan saa kätevästi vedettyä kasaan. Seuraava uusittava kohde patiolla olisikin ruokaryhmä. Kahdeksasta tuolista enää kolme taitaa olla täysin ehjiä ja kaksi on täysin rikki. Lopuilla saavat istua vain lapset, sillä ne eivät aikuisen painoa enää kestäisi. Pöytääkin on vahvistettu liitoksistaan kulmaraudoilla. Käytettynä kalusto hankittiinkin, joten onhan se jo varmasti hintansa haukkunut. Loppuun vielä muutama kuva pation ympäristön kasveista.

Patiopenkin paahteisessa päädyssä on mehitähtiä ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude'.

Patiopenkki on kapea suikale seinustan sepelin ja laatoitetun kulkuväylän välissä. Sen yläpäässä on olematon kasvualusta ja aurinkokin paahtaa sinne käytännössä koko päivän. Talvella menee pitkään ennen kuin talon seinän puoleiseen reunaan kertyy lunta. Hyvin tuolla alueella ovat kuitenkin mehikasvit viihtyneet.

Karuin paikka on täynnä pallomehipartaa.

Seuraavassa välikössä on kivikkomehitähti 'Dark Beauty' ja kattomehitähti, joka kukki runsaasti tänä kesänä.

Mehitähdistä patiolle päin ennen penkin päättävää kärhöseinäkettä on liilakukkaista sammalleimua, valkoista myskimalvaa, komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ja kaiken seassa muutama täpläpipo 'Mystican' pikkutaimi. Suunnitelmana on karsia malvat pois sitä mukaa kun täpläpipot kasvavat. Maksaruohosta en vielä tiedä, jääkö se vai lähteekö. Olkoot siihen saakka että näen, kuinka 'Mysticat' alkavat penkissä viihtyä. Valkokukkainen tai kirjavalehtinen komeamaksaruoho olisi ollut ihan mieluisin kasvi juuri tuohon penkkiin mutta pari sellaista siitä on tuntemattomasta syystä kuollut jo heti ensimmäisenä talvenaan. Siksi se suunnitelma on haudattu.

Kesäkukkapuolella ei juuri juhlittu tänä kesänä mutta kukkivat sentään nämä kaksi.

Pation kesäkukkatarjonta on tänä kesänä ollut hyvin vaatimatonta. Kolme pelargonia eivät oikein nauttineet paahteisesta heinäkuusta ja jouduinkin jo 'Appleblossomin' pelastamaan liiterin kuistille varjoon kun se meinasi kuolla ihan kokonaan. Vanha ja sitkeä valkokukkainen pelakuu pysyi hengissä mutta ei kukkinut. Se jäi myös kovin hailakaksi. Tämän kevään pistokastaimi kirjavalehtisestä pelakuusta viihtyi parhaiten ja on nyt elokuun aikana innostunut kukkimaankin pienesti. Mustaluumun juurella valkoiset petuniat viihtyivät hyvin mutta niiden nyppiminen ei ole kivaa, joten ehkä en laita niitä enää ensi kesänä. Mustaluumu olisi saattanut myös kaivata välillä vähän varjoisampaa paikkaa mutta on se kuitenkin ihan kohtuu kelvollisen näköinen, vaikka siitä tippui lehtiä jonkun verran kesän aikana.

Mustaluumu riippaoksineen.

Syyshortensia 'Prim White' kukkii loistokkaasti.

Lämmin kesä on ollut syyshortensioiden mieleen. Sekä pensasryhmän 'Prim White' että patiolla kasvava kaverinsa ovat juuri nyt upeassa kukassa. Pation takapihan puoleisella sivulla syyshortensia 'Vanille Fraise' aikoo kukkia ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla. Sen kukat ovat vasta hiljalleen aukeamassa, joten en ottanut siitä vielä parempia kuvia. Se näkyy postauksen alun yleisnäkymäkuvissssa talon ja grillikatoksen välissä.

Loistokärhö 'Voluceau' ei yleiskuvissa juurikaan erottunut varjoista. Tässä hän nyt kuitenkin on.

'Voluceau' on edelleen sitä mieltä, että tänä kesänä hän ei tahdo kiivetä korkealle. Kukkii sentään kauniisti, vaikka maanrjassa nyt viihtyykin. Jospa ensi kesänä hän jaksaa ponnistaa ylemmäs kiipeilemään 'Prim Whiten' oksille. Pation seinäkkeessä koko kesän kukkinut SAMARITAN JO pitää nyt kukinnasta taukoa. Sillä on rytmi vähän sekaisin kellarissa vietetyn talven jäljiltä. Jospa hän keräisi nyt loppusyksyn ajan voimia talvehtimiseen. Samaritanin kaverina kasvava 'Multi Blue' on kiivennyt komeasti seinäkkeen huipulle ja on yhden kukan saanut melkein avattua. Nuppuja on runsaasti, joten hänestä tulee kuvia myöhemmin. Valkoiset tuoksuherneet kukkivat hienosti koko heinäkuun mutta nekin ovat alkaneet nyt hiipua. Jätin niihin tarkoituksella aika paljon siemenkotia tuleentumaan, jotta saisin kerättyä siemeniä talteen.

'Vanille Fraisen' oksien seassa piilottelee kauniita kukkiaan loistokärhö CORINNE ('Evipo063').

Päivän kärhöksi valitsin tänään suloistakin suloisemman CORINNEN. Sen kaverina kesä-heinäkuun vaihteessa upeasti jättisuurin kukin kukkinut 'Kaiser' lähti keväällä kasvuun niin runsaana pöheikkönä, etten ollut edes varma, onko CORINNE herännyt. Siellä se kuitenkin oli salaa venytellyt versojaan ja luikerrellut syyshortensian sekaan kukkimaan. Yksi verso kukkii ihan maanrajassa ja toinen melkein katseen korkeudella. Joku nuppuinen verso näyttäisi olevan myös 'Kaiserin' seassa mutta siitä ei vielä tässä vaiheessa ota selvää, kumpi kärhöistä se on.

Kukan muoto, kauniinväriset heteet ja tuo hentoinen punastus ovat minusta hurmaava yhdistelmä.

Nyt kiiruhdan pihalle tekemään jotain ihan kukkapenkeissäkin. Pieniä muutoksen tuulia puhaltelee suunnassa jos toisessakin. Hauskaa päivää!

Pimeässä

Nyt tulee muutama vanha kuva syyskuun viimeiseltä päivältä. Arpajaisissa kesällä voitettu otsalamppu pääsi nimittäin silloin tositoimiin, kun piti kiikuttaa työpäivän jälkeen päivällä viemättä jääneet biojätteet kompostoriin. Puutarha näytti niin jännittävältä pimeässä, että piti kompostikeikan jälkeen hakea kamerakin ulkoilemaan.

Loistokärhö 'The President ei vielä 30.9. ollut kärsinyt pakkasesta.

Kärhökaaressa tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE ('Zoprika') suorastaan tuikki pimeässä.

Kameran läpi näkymä ei ollut yhtä viehättävä kuin luonnossa. Taustalla näkyy tarhaviinikärhö 'Krakowiak'.

Kas tässä 'Krakowiak'. Taustalla suunnilleen keskellä PRINCESS KATE vähän kajastaa pimeässä ja alaoikealla haamuilee 'The President'.

Luumutarhassa syysasteri ja komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ovat komeimmillaan, loistokärhö 'Ville de Lyonissakin' on yksi kukka.

Syyshortensia 'Vanille Fraise' ei ihan ehtinyt saada kaikkia kukintojaan auki ennen pakkasten saapumista.

Postaukseen piti tietysti saada tuoreempiakin kuvia, joten eikun ulkoiluttamaan uudelleen otsalamppua ja kameraa. Kuuraisista kasveista olisi voinut saada hienoja otoksia, mutta nyt ei ole hallaöitä näkynyt. Piti siis tyytyä tihkusateen kastelemaan puutarhaan. Livenä vesipisaroiden koristamat kasvit kimmelsivät kauniisti, mutta kuviin sitä oli vaikea taltioida.

"Lasihelmiä" akileijan lehdellä, tarkennus vain oli ties missä.

Pensasmustikka 'Jorma' (?) on kasvanut tänä kesänä melkoisesti ja on saanut komean ruskavärinkin.

Vesipisaroiden koristama 'Herbstfreude' päättäkööt tämän pimeässä haahuilun.

Jännittävää viikonloppua!

Kuusi kuvaa kesästä

En malttanut pidempään odotella haastamista, vaan nappasin tämän Tuplasti terapiaa -blogin kesäisen haasteen oma-aloitteisesti käsittelyyn. Johan se pian uusi kesä puskee päälle, kun ollaan jo vihdoin maaliskuussa! Yritin valikoida ennen julkaisemattomia kuvia mutta antakaa armoa, jos joukkoon eksyi joku vanha otos.

Lemmikit ja keto-orvokki.

Alkukesällä lemmikit kukkivat takapihalla valtoimenaan. Levittäytyvät ne kyllä muuallekin, mutta se ei minua hirmuisesti haittaa. Kesäkuun alussa moni kasvi on vasta heräilemässä, joten runsaille kukkamerille on tilausta. Ainakin kukkakärpäset ja kimalaiset tuntuvat viihtyvän hyvin lemmikkikasvustoissa, varmaan siis erakko- ja tarhamehiläisetkin. Olen alkanut suosia enemmän valkoista lemmikkiä, sillä se pysyy matalampana ja jää siten ränsistyttyään paremmin muiden kasvien sekaan piiloon. Aina sekaan eksyy kuitenkin myös sinisiä, joita sitten kitken ainakin osittain pois ennen kuin ehtivät siementää. Yritin kitkeä muutenkin viime kesänä vähän tarkemmalla kädellä lemmikkejä vähemmäksi, sillä kukkineiden kasvustojen siistiminen on aivan älytön urakka. Vähemmälläkin kasvimäärällä saisi varmasti näyttävät lemmikkimeret. Kolmen kuukauden kuluttuahan sen jo alkaa nähdä, tuliko tehtyä hyvä ratkaisu vai hirmuinen virhe. Kuvan orvokki sai jäädä kukkapenkkiin. Se ei muita kasveja olemassaolollaan häiritse ja kukkii alkukesästä talven tuloon saakka.

Kivikkorinne kesäkuun puolenvälin tienoilla.

Muuten puutarhamme on ehkä parhaimmillaan myöhemmin kesällä mutta kivikkorinteen loistokkain aika on kesäkuussa. Sammalleimujen ja kangasajuruohon kukinta-aikaan kukkii myös mm. patjarikko, amerikanvuokko (vasta pieniä taimia, eivät erotu kuvassa), sinilemmiö, päivänkakkarat ja muutama matalampi maksaruoho. Tänä kesänä suunnitelmissa on vihdoin vähentää nurmikkoa rinteen juurelta ja istutella sen tilalle lisää maanpeitekasveja. Tai siis ainakin siinä tapauksessa, että syksyllä juurtumaan laitetut taimet selviävät hyvin talvesta. Rinteen alaosa on sen verran karu ja kuiva paikka varsinkin hellekesänä, että sinne on parempi istutella suoraan hyvin juurtuneet kasvit kuin vasta reposteltuja pikkutaimia.

Kesäistä kokkausta ja samalla vaivalla sapuskaa pariksi päiväksi.

Syödä pitää kesälläkin ja silloin kun sää sallii ja isännällä on aikaa, ruokaa tehdään grillissä tai nuotiopaikalla. Ulkona tehty ruoka vain maistuu paljon paremmalta kuin hellalla kokattu! Kuvassa muurikkaan on tainnut päätyä kanan rintafileepaloja, porkkanaa, kaalia, paprikaa, lanttua ja sipulia. Välillä kasviksetkin suikaloidaan ohuemmiksi, jotta niille riittää ihan vain nopea pyöräytys kuumalla muurikalla, mutta tuossa vedettiin mutkat suoriksi ja istuskeltiin mieluummin nuotiopaikalla kuuntelemassa herkullista tirinää kuin nyhrättiin keittiössä sipeltämässä vihanneksista julienne-suikaletta. Aika usein olemme kipanneet tuontyyppiseen sapuskaan aivan kypsennyksen loppuvaiheessa myös nuudelia tai lisänneet nuudelit sitten kun suurin osa alkuperäisestä ruuasta on syöty ja jämistä pitää saada jatkettua perheelle vielä yksi ateria. Ruuanlaittokuva edustakoot myös niitä satoja muurikkalettuja, mitä viime kesänäkin tuossa paisteltiin.

Erään sadekuuron jälkeen katot höyrysivät.

Sadekuvia olisi saanut vaikka miten monta viime kesältäkin mutta ne masentavat näin harmaana päivänä. Niinpä kaikkia viime kesän sateita pääsi edustamaan yksi aurinkoisena päivänä yllätttänyt kuurosade, joka sai auringon lämmittämät katot höyryämään. Oli aika hieno näky, kun kadun pään joka ikinen katto höyrysi hetken aikaa ja taisipa höyryä nousta vähän asfaltistakin. Naapuritalojen kuvia kun ei viitsi blogissa julkaista, niin laitetaan vain kuva oman autotallin katosta.

Pensasryhmä ei ole päässyt kovin usein kuviin. Tässä hanhikit ja mustilanhortensia kukkivat komeimmillaan.

Vaikka pensasryhmän pikkujasmikkeet ovat viihtyneet huonosti ja talvehtivat miten sattuu, ovat pensashanhikit ja mustilanhortensia ottaneet tilan tehokkaasti haltuunsa. Kumpaakaan en ole leikannut vielä kertaakaan kunnolla mutta tänä keväänä voisi jo tarkistaa, ovatko hanhikkien vanhimmat oksat alkaneet ränsistyä ja tarvittaessa napsia huonokuntoisimpia pois. Mustilanhortensialle suunnittelin viime kesänä pientä runkojen esille ottoa, jotta sen alle levinneet idänsinililjat ja 'Otson Karkki' -puolukat tulisivat paremmin esiin. Siirsin viime kesänä yhden kuolleen pikkujasmikkeen tilalle nietospensaan, joka voisi myös innostua levittäytymään hortensian alle, jos hortensian alimpia oksia vähän kurittaisi.

Loistokärhö 'Voluceau' ja syyshortensia 'Prim White' ihastuttavat patiolla elokuussa. Muita selittelyjä tämä kuva ei kaipaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

-julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

-aihe on täysin vapaa

-haasta muita vastaamaan

En ole pysynyt yhtään kärryillä, kuka olisi haasteeseen jo osallistunut tai haastettu, joten taidan jättää tällä kertaa haastamisen väliin. Jos et ole osallistunut, niin voit napata tästä haasteen itsellesi.

Iloista maaliskuuta!