Pyhäinpäivän puutarha

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään. Värit alkavat olla puutarhasta jo aika vähissä, mutta vielä sieltä löytyi jokunen väripilkku. Viime yönä lämpötila tippui pitkästä aikaa pakkasen puolelle ja päiväkin oli hyvin kolea. Kunnon kuuraa ei meille vieläkään saatu, mutta hentoa lumikuorrutusta oli jo jäänyt viimeisten kukkien päälle ja pikkuisen maahankin..

Vielä löytyi yksi leijonankita.

Keijunmekot eivät pakkasta hätkähdä, tosin nyt versojen kärjet olivat jo nuukahtaneet.

Kivikkorinteessä kukkii sammalleimu. Myös kaukasian- ja kivikkotörmäkukissa on yksittäisiä kukkia auki.

Purppurapunalatvalla on jo ennestäänkin pehmoiset siemenhahtuvat, saati sitten lumihunnulla kuorrutettuna.

Muut hunajamarjat pudottivat lehtensä jo ajat sitten. Pieni 'Onni' sen sijaan keksi vasta vaihtaa väriään.

Purppuraheisiangervollakaan ei ole kiirettä pudottaa lehtiään.

Viimeisiä kärhön kukkia. 'Piilu' on tämä sinnikäs kaveri.

Loistokärhö 'Voluceau' on jo melkein luovuttanut. Siitä löytyi ainoastaan tämä yksi avautumassa oleva kukka. Taustalla oleva ruskea pensas on syyshortensia 'Prim White'.

Takapiha on selvästi muuta pihaa lämpimämpi, sillä siellä syyshortensia 'Vanille Fraise' on vielä ihan vihreänä. Nuput ovat kyllä hieman paleltuneen näköiset.

Siperiankurjenmiekat ovat alkaneet muuttua keltaisiksi. Kontrasti vihreisiin tiukukärhö 'Arabellan' ja tarhakeijunkukka 'Hansin' lehtiin on hieno.

Kaunokaiset kukkivat harvakseltaan.

Viimeiset puistoatsalea 'Illusian' punaiset lehdet lumen kuorruttamina. Nuppuja näyttäisi olevan lupaavasti tulossa.

Vaikka kuukausi vaihtuu marraskuulle, ei säässä näytä ennusteiden mukaan tapahtuvan minkäänlaista muutosta. Tämä pimeä ja sateinen syyssää on juuri sitä, mitä inhoan yli kaiken. Ainoastaan sama säätila kuraisella lumiloskalla höystettynä kirii sen ohi vuoden kammottavin keli -kisassa. Pitänee olla tyytyväinen siitä, että ollaan vasta siinä toiseksi tympeimmässä säätilassa. Joko teillä on muuten kaikki talvetettavat kannettu kellariin (varastoihin, autotalliin, tms.)? Minulla on edelleen ruukkukärhöt ja hortensiat talon seinustalla ja syyssyrikkä maassa. Niillä ei näytä olevan mikään kiire kellarin pimeyteen. Syyskylvöjäkään en ole vielä tehnyt, mutta ehkä huomenna... Tai ensi viikonloppuna. Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

Toivepostaus: kasvien lisääminen, osa 2

Tässä tulee jatko-osa kasvien lisäämisestä, mihin Katja (Päivänpesän elämää -blogi) toivoi selkeää ohjetta. Kerron tänään omia kokemuksiani pistokkaista ja siemenlisäyksestä. Olen kipannut viime vuosina aika monta pistokaskokeilua ja kylvöruukkua vähin äänin kukkapenkin täytteeksi, joten en todellakaan ole mikään ammattilainen tässä hommassa. Kokeilen vain uteliaisuuttani vähän kaikkea ja unohdan epäonnistumiset. Koska aiheesta kuitenkin pyydettiin postausta, niin olihan se tehtävä. Ainakin saatte vinkkejä siitä, kuinka ei kannata tehdä. Höysteenä on muutama kuva syksyisestä kukka-asetelmasta.

Kärhön siemenkota sopii kylvöpuuhien lisäksi syksyisen kukka-asetelmankin koristeeksi.

Yleensä homma menee siinä vaiheessa pieleen, kun kaiken muun kiireen ohella pistokkaat tai vasta itäneet kylvökset unohtuvat muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan ja pääsevät kuivahtamaan liiaksi. Parhaiten viime vuosina ovat onnistuneet siemenkylvöt ja helposti juurtuvien kesäkukkien pistokaslisäykset. Ja tietysti perennojen jakaminen, mutta minusta tuntuu, että tuskinpa löytyy niin isoa poropeukaloa, että siinä epäonnistuisi.

Värit eivät oikein tule edukseen tässä kuvassa, mutta muodon näkee sitäkin paremmin.

Olen aiemmin kirjoittanut melko kattavan postauksen puuvartisten pistokaslisäyksestä, joten en tässä toista aivan kaikkea uudelleen. Kärhöjen pistokaslisäyksestä on juttua täällä. Pistokaslisäyksessä suosin itse suoraan hiekansekaisessa taimimullassa tai kasvusammalessa juurruttamista. Kesäkukkia olen vaihtelun vuoksi kokeillut juurruttaa vesiastiassa, mutta se ei vain tunnu omalta jutultani. Vaikka mullassa juurruttaminen vaatii huolellisuutta kastelun ja tuulettamisen kanssa, koen, että pistokkaiden on hyvä antaa tehdä juuret siinä "aineessa", missä ne tulevat myöhemminkin kasvamaan. Haluan myös pitää pientä jännitystä yllä enkä nähdä heti, milloin juuret alkavat kasvaa. Pistokaslisäyksessä ratkaisevaa on monen kasvin kohdalla oikea ajoitus. Lisäksi on tärkeää valita huolella pistokkaaksi otettava oksa. Pistokkaan kannattaa olla "topakan" oloinen eikä mikään huonossa valossa kasvanut hontelo rimpula. Oman huolimattomuuden ohella syitä epäonnistumisiini ovat väärä ajoitus ja se, etteivät kaikki pistokkaat ole olleet mitään malliyksilöitä, vaan tuulessa tai toheloidessa katkenneita latvoja. Onnistumisprosentti paranee kummasti, jos on hereillä oikeaan aikaan ja valitsee huolella pistokkaaksi sopivat osat kasvista. Muistakaa myös puhtaat välineet!

Kaksi tarha-alppikärhö 'Albina plenan' pistokasta on juurtunut. Ne viettävät ensimmäisen talvensa eteisessä.

Erityisesti perennojen siemenkylvöissä tuntuu olevan aika ja kärsivällisyys valttia. Pitää vain malttaa hoivata kylvöstä, vaikka koko kesänä ei näkyisi pienintäkään sirkkalehteä. Osa siemenistä voi tarvita nimittäin jopa useita lämmin- ja kylmäkäsittelyitä, pioni taitaa olla tästä tutuin esimerkki. Helpoiten kylmä- ja lämpökäsittelyt hoituvat sillä, että kylvää siemenet loppukesällä ulos puhtaaseen multaan. Minä en oikein malta jättää kylvöksiä luonnon hoidettaviksi, vaan kylvän ruukkuihin, jotka pidän sisällä lämpökäsittelyn ajan ja hautaan talveksi kukkapenkkiin tai kasvimaalle. Kylmäkäsittelyn voi tehdä myös kylvämällä talvella siemenet ruukkuihin, jotka haudataan lumeen (hankikylvö). Tätäkin konstia olen kerran kokeillut ja toimivaksi todennut. Ehkä lumeen hautaaminen on jopa ruukkuihin tehtyä syyskylvöä turvallisempi konsti saada kylmäkäsittely tehtyä, sillä silloin ei ole vaarana kylvösten hukkuminen, niin kuin taisi käydä viime syksyn kylvöilleni. Ruukut on silloin helppo ottaa sisälle hyvissä ajoin keväällä, joten taimet saavat pitkän ensimmäisen kasvukauden ja talvehtivat seuraavana talvena varmemmin.

Tämä piikkipallo on kivikkotörmäkukan ('Pink Mist') siemenkota. Kunhan asetelma menee kompostiin, otan siemenet talteen kylvöjä varten.

Olen kylmäkäsitellyt kesäaikaan siemeniä märän talouspaperin päällä avonaisessa muovipussissa jääkaapissa. Meillä on liian pieni jääkaappi siihen, että siellä voisi pitää multapusseja tai -ruukkuja eikä isäntäkään varmasti pitäisi siitä. Pikkuinen muovipussi sen sijaan ei aiheuta liikaa närästystä muissa perheenjäsenissä. Sitten kun kylmäkäsittely on tehty, kylvän siemenet normaalisti multaan ja pidän kylvöksen kosteana. Jos itämistä ei tapahdu, ruukku jää seuraavaksi talveksi ulos. Mistä sitten tietää, mitkä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyä ja mitkä itävät ilmankin? Minä olen käyttänyt apuna netistä löytämääni sivua, jossa on lueteltu valtava määrä perennoja ja niiden kylvöohjeet (linkki sinne). Tallensin sen selaimeeni saman tien, jotta en vain hukkaa sitä.

Tästä kulmasta värit erottuvat vähän paremmin. Siperiankurjenmiekan lehdet tuovat keltaista väriä, yksi purppurarevonhännän kuivattu kukinto tummaa viininpunaista. Vihreää tulee pikkutalviosta, jonka versot ujutin leikkokukkasuppiloon. Muu kimppu kun pärjää ilman vettäkin.

Nyt kun on jauhettu tarpeeksi kylmäkäsittelystä, niin herää kysymys siitä, kuinka pitkään siemeniä pitää pitää kylmässä ja kuinka kylmä on sopiva? Muutama aste nollan molemmin puolin on käsittääkseni hyvä lämpötila, mutta uskoisin, että tuskin siemenet siitä pahastuvat, jos pakkasta on vähän enemmän. Eihän luonnossakaan aina ole optimaaliset olosuhteet itämiselle. Kovin lämmintä sen sijaan ei saisi olla, vaan lämpötilan pitäisi pysyä alle viidessä asteessa. Kylmäkäsittelyn pituus riippuu paljon kasvilajista. Joillekin riittää pari viikkoa, toiset tarvitsevat monta kuukautta. Minä olen pitänyt hankikylvöksiä 6-8 viikkoa lumessa ja jääkaapissa kylmäkäsiteltäviä siemeniä noin kuukauden kylmässä. Ero johtuu ihan puhtaasti siitä, että käytän jääkaappia ainoastaan kesän kylmäkäsittelyihin ja silloin ei voi hukata liikaa valoisaa aikaa, jotta taimet ehtisivät kasvaa tarpeeksi ennen talvea. Talvella taas on vähäisemmän valon takia parempi pitää siemeniä hangessa maaliskuun alkuun saakka kuin ottaa ne sisälle jo helmikuun alussa.

Saniaisen kuihtuneet lehdet ovat kuvauksellisia. Taustalla näkyy lisää kärhön siemenkotia.

Jos nettiä lähtee selaamaan, niin voi törmätä vaikka minkälaisiin konsteihin, joilla yritetään vauhdittaa siementen itämistä. Siemeniä saatetaan hioa, liottaa tai käsitellä kiehuvalla vedellä, hapoilla tai muilla kemiallisilla aineilla. Itse en ole koskaan kokeillut niitä, vaan luottanut siihen, että siemenet itävät aikanaan, jos ovat itääkseen. Rajumpia käsittelyjä taidetaankin käyttää enimmäkseen joidenkin puiden isojen ja kovien siementen idätyksessä.

Tämän vuoden onnistuneisiin kasvien pistokaslisäyksiin kuuluvat nietospensas ja tarha-alppikärhö 'Albina plena'. Niistä juurtui joka ikinen pistokas. Itse en onnistunut pensashanhikkien kanssa, mutta äitini sai samaan aikaan otetut pistokkaat juurtumaan. Taisivat olla paremmassa hoidossa... Heinäkuun lopulla otetuista syyssyrikän pistokkaista ei kannattaisi edes mainita, mutta toimikoot nyt hyvänä esimerkkinä epäsopivasta ajankohdasta. Yksikään niistä ei nimittäin lähtenyt kasvuun.

Nietospensas alkoi tehdä uutta versoa vasta lokakuun aikana. Talvetus eteisessä odottaa.

Perennoista kylvin loppukesällä tähtilevisiaa ja kivikkotörmäkukkaa, mutta kumpikaan ei ole vielä itänyt. Levisian siemenet ehtivät käydä kuukauden verran jääkaapissakin, mutta itämistä ei ole tapahtunut. Mullan seassa näkyy kuitenkin täysin elinkelpoisen näköisiä siemeniä, joten purkit pääsevät talveksi lumihankeen. Toivottavasti keväällä pikkuiset levisia- ja törmäkukkavauvat ponnistavat kohti aurinkoa. Edelliset loistokärhön siemenlisäyskokeilut hukkuivat viime talven aikana, joten kokeilen tänä vuonna uudelleen. Löysin syksyllä muutaman siemenen 'Hagley Hybridistä' ja 'The Presidentistä'. Ne saavat olla sisällä joulukuun alkuun saakka ja talven ulkona. Kylvämistä odottaa myös iso kasa perennansiemeniä, joiden kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että kylvän osan nyt syksyllä ja osan talvella. Ainakaan kaikki ei silloin ole kiinni alkutalven säistä.

Kylvölistalla on mm. törmäkukkia, katkeroita, tarhakylmänkukkaa, punahattuja sekä ranskantulikukkaa. Pari siemenpussia on vielä postissa tulossa.

Kiitos Katjalle postausaiheesta, joka on lähellä sydäntäni! Kasvien lisääminen on hauskaa puuhaa. Edellinen osa käsitteli pionin jakamista ja siemenlisäystä, sen pääset lukemaan klikkaamalla tästä. Lokakuun viimeisiä päiviä viedään, mutta sää näyttää jatkuvan edelleen lämpimänä. Aion kuitenkin aloittaa syyskylvöt tulevana viikonloppuna, sillä tuskinpa enää on niin pitkää lämmintä jaksoa, että siemenet lähtisivät itämään ennen talvea. Ainakin toivon niin. Leppoisaa lokakuun loppua!

Viikonlopun puuhia

Syksy näyttäytyy täällä taas tänä vuonna hyvin pilvisenä, sateisena ja harmaana. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan kunnolla, mutta eipä ole ollut kovia pakkasöitäkään. Eilen sentään aurinko kurkisteli hetkittäin pikkuisen pilven rakosesta, mutta tänään palattiin taas tutun harmaaseen syyssäähän.

Muutama mustilanhortensian kukinto oli vielä ruskettumatta. Ne loistivat kauniisti auringon pilkistäessä.

Eilen oli sen verran kylmää, että maa oli vielä iltapäivällä hieman kohmeessa eikä missään näkynyt lätäköitä. Lasten kanssa ulkoillessa jo hetken aikaa ehdin ajatella, että kerrankin on päivä, jolloin ei tarvitse vesiletkun kanssa suihkuttaa kumpaakin puhtaammaksi ennen sisälle menoa. Eipä mennyt kuin pari minuuttia, niin he olivat löytäneet jostain astiasta sen verran vettä, että saivat kunnon kuravellin nuotiopaikan monttuun. Sisälle mennessä kaksi kengänkärjistä olkapäihin ruskeaa kurahirviötä parkkeerasi vesiletkun eteen vaihtamaan väriä. Siitä muistin taas, että nuotiopaikalle on edelleen kivituhkakuorma tilaamatta. Suodatinkangas sentään on jo ostettu. Vähän hitaalla alkaa käydä puutarhaosa aivoista tässä vaiheessa syksyä.

Varjokujalla kasvavan sormivaleangervon syysasu on hyvin mielenkiintoinen.

Rusakko oli käynyt parturoimassa rantalaukkaneilikka 'Sea Pinkin' siiliksi. Kaksi uutta kukintoakin hävisi parempiin suihin. Yhdelle sinikatanalle oli käynyt samalla tavalla.

Sato on jo melkein korjattu kasvimaalta. Ainoastaan maa-artisokat ja pienimmät ruusukaalit jäivät vielä kokeilemaan, josko lämpö vielä riittäisi niiden kasvamiseen. Voi olla, että on ollut jo liian kylmiä öitä, mutta toivossa on silti hyvä elää. Mukulasellereiden kanssa onnistuin mielestäni aika hyvin näin ensikertalaiseksi. Helmikuun puolivälissä tehty kylvös tuotti kuusi reilunkokoista mukulaa, kuukautta myöhemmin kylvetyt jäivät paljon pienemmiksi. Ensi vuonna aion panostaa aikaisempaan kylvöön ja pienempään taimimäärään. Palsternakat pitäisi myös muistaa kylvää aikaisemmin. Huomasin vasta touko-kesäkuun vaihteessa, että palsternakat ovat unohtuneet kokonaan, joten eihän niistä kovin suuria ehtinyt tulla. Pitkiä ja suoria kyllä olivat, eli olin onnistunut kylvämään ne sopivan kuohkeaan ja kivettömään kohtaan.

Isoin ruusukaaleista oli reilu parisenttinen pallero, mutta loput jäivät peukalonpään kokoisiksi. Enemmän tässä on kuitenkin satoa kuin viime vuonna, jolloin isoin ruusukaali jäi pikkurillin pään kokoiseksi.

Vasemmalla ensimmäisen kylvöerän sellerit, oikealla seuraavat. Aikainen kylvö ilmiselvästi kannattaa. Keskellä vaatimattoman kokoisiksi jääneet palsternakat.

Sain myös pestyä kaikki talveksi tyhjilleen jääneet isot kukkaruukut. Nyt ne ovat ensi kevättä varten valmiina tomaatteja, paprikoita ja kesäkukkia varten. Taimiruukkujen pesu taitaa tälläkin kertaa jäädä kevääseen. Ensimmäiset kasvit kannoin kellariin ja mietin hetken, veisinkö jo loputkin. Päätin kuitenkin jättää vielä lehdessä olevat verenpisarat,, jättiverbenan ja pelakuut varastoon, ja syyssyrikän, kärhöt sekä hortensiat ulos. Pakkaset näyttävät pysyvän poissa vielä ainakin seuraavan viikon, joten kasvien ei tarvitse ihan vielä joutua kellarin pimeyteen.

Purppuraheisiangervo puhkeaa keväällä myöhään lehteen, mutta pysyy pitkään syksyn ilona. Senkin värin aurinko sai hehkumaan, mutta kuvaan en sitä saanut taltioitua. Pensas oli kuitenkin hyvä valinta valkoista aitaa vasten.

Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa!

Toivepostaus: istutussuunnitelmat

Hippohiiri toivoi postausta istutussuunnitelmista ja istutusalueista. Näihin osaisi varmaan joku ammattipuutarhuri vastata paremmin, mutta esittelen nyt vähän omia tapojani suunnitella istutuksia. Meillä melkein jokainen istutusalue on lähtenyt liikkeelle tarpeesta saada juuri siihen kohtaan jotain kaunista (tai poistaa pihalta joku hankalasti siistinä pidettävä kohta). Mielessä on ehkä ollut ajatus siitä, että aikaa myöten alue laajenee johonkin suuntaan, mutta kerralla ei pienten lasten kanssa ole jaksanut eikä ehtinyt laittaa kaikkea kuntoon. Kukkarokaan ei olisi kestänyt sitä, että hankkii taimistolta valtavan määrän kasveja ja tekee kaikki valmiiksi yhdellä rysäyksellä. Isojen pensaiden ja puiden paikat on harkittu tarkkaan, mutta perennoja on lykitty milloin mihinkin kasvamaan kokoa tai kokeilemaan viihtymistään.

Kärhöt istutan kerralla lopulliseen paikkaansa. Tässä 'Piilu' muutamia lumihiutaleita kukillaan.

Puutarhan ensimmäiset "meidän" kasvit taisivat olla sivupihan kolme syreeniä ja takapihalle hankitut kaksi alppiruusua. Millekään niistä ei tehty oikeaa kukkapenkkiä, vaan kaivettiin vain palanen nurmikkoa pois ja parannettiin maata. Odotin silloin viimeisilläni esikoistamme, joten ajatuksena oli vain istuttaa jotain jo kasvamaan ja peittämään metsän reunan pusikoita. Myöhemmin sitten voisi poistaa niiden ympäriltä lisää nurmikkoa ja tehdä muita istutuksia. Kasvimaan teimme myös heti ensimmäisenä keväällä. Ensimmäinen varsinainen kukkapenkki oli kivikkorinteen alku. Halusimme saada esikoisen ristiäisiin pihaantuloa vähän siistimmäksi ja paahteinen luiska oli omiaan kivikkokasveille.

Tästä kuvasta näkee hyvin, kuinka istutusalueet ovat pala kerrallaan laajentuneet. Aikamoinen palapeli!

Pikku hiljaa istutuksia on tullut lisää ja entiset ovat laajentuneet. Koska olen käyttänyt istutusalueisiin puutarhassa ennestään ollutta multaa, on ollut pakko varautua maasta nouseviin rikkaruohoihin ja kasvattaa alueilla vähintään yksi kesä vain kesäkukkia ennen perennojen istutusta. Siinä on ollut toisaalta hyvää aikaa miettiä tulevia perenna- tai pensasistutuksia. Kesäkukkien avulla huomaa hyvin, onko värimaailma mieluisa tai ovatko kasvit sopivan korkuisia kyseiseen kohtaan. Samalla tulee seurattua sitä, kuinka hyvin kosteus pysyy maassa vai sopisiko alue paremmin kuivan paikan kasveille. Muutaman kukkapenkin olen suunnitellut talven aikana melko perusteellisesti ja kevään tullen toteuttanut ne saman tien. Niistä olen kertonut esimerkiksi postauksissa Kun inspiraatio iskee ja "3D-pihasuunnitteluohjelma".

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' ei ole mokkonaankaan hallaöistä, vaan aukoo kukkiaan tasaiseen tahtiin.

Jos suunnittelen aivan uutta aluetta, merkitsen sen kivillä, kepeillä tai narulla. Katselen aluetta eri puolilta ja siirtelen merkkejä niin kauan, että olen tyytyväinen. Saatan pitää merkit useamman päivänkin nurmikolla ja pyöritellä suunnitelmia päässäni ennen kaivamiseen ryhtymistä. Kun alue on mulloksella, piirtelen maahan kepillä tai lapionkärjellä hahmotelmaa istutuksista. Jos alueelle on tulossa puita tai pensaita, laitan niiden kohdille erilaisia merkkejä, joita siirtelen niin kauan, että ne asettuvat sopiville paikoille. Esimerkiksi postauksessa Nurmikko pienenee, monttu laajenee olen käyttänyt risuja ja kiviä. Suunnitelmia muuttavat myös maata kaivaessa ilmestyneet kivenjärkäleet, kuten seuraavasta kuvasta voi huomata.

Tänä kesänä kaivettu nuotiopaikka-alue muutti paikkaa ja muotoa moneen kertaan kaivamisen edistyessä. Kuvan alareunassa nurmikolla näkyy vielä vihreä pyykkinaru tulevan istutusalueen reunan merkkinä.

Nuotiopaikka-alueelle en ole suunnitellut istutuksia ollenkaan paperilla, vaan olen kaivaessani miettinyt, mitä kasveja sinne haluaisin ja missä olisi niille sopivimmat paikat. Viimeisen kaivettavan osan kivitilanteesta en edes tiedä, mutta suunnitelmissa olisi istuttaa sinne ainakin pari koivuangervoa. Katsotaan, kuinka käy. 

Tässä vielä muutama päivä sitten otettu ilmakuva luumutarhasta ja siihen liittyvästä nuotiopaikka-alueesta.

Luumutarhan alkuperäisen laajennussuunnitelman löydät postauksesta Virtuaalihyppy tulevaisuuteen. Ei ne suunnitelmat ja todellisuus kohdanneet taaskaan ja hyvä niin. Ehkä paras (ja kantapään kautta opittu) vinkki, mitä minulla on istutussuunnitelmien tekemiseen antaa, on se, että kaiva ensin ja suunnittele istutukset / hanki kasvit vasta sitten. Ei ole kovin miellyttävää huomata puulle kuoppaa kaivaessa, että vastassa onkin kallio 20 sentin syvyydessä. Kaikkia mullokselle myllättyjä kohtia ei myöskään tarvitse kasvittaa saman tien, vaan niihin voi kylvää kesäkukkia tai vaikka salaattia ensimmäisen vuoden ajaksi ja hankkia kasvit vasta myöhemmin. Ensimmäiset suunnitelmat jalostuvat todennäköisesti paremmiksi, kun jättää asian muutamaksi kuukaudeksi hautumaan. Toivottavasti tämä kummallinen sepustus vastasi edes osittain Hippohiiren kysymykseen. Hyvää viikonloppua!

Kiva, kivempi...

...Kivin koristeltu piha. Kivi, kivet, kiviä, kivissä, kivistä, kiviin. Postaus ilman kukkasia, mutta kiviä sitäkin enemmän. Kaikki yhdessä puutarhassa ja vain murto-osa pääsi kuviin.

Kivissä valkoisia kuvioita.

Kivissä valkoisia raitoja. Pyöreitä ja kulmikkaita murikoita.

Kivissä juovia, suuntaan jos toiseenkin. Suoraan, kierteellä ja mutkalla.

Mielikuvituksellisia kuvioita ja värejä.

Kiehtovia väriyhdistelmiä ja yksityiskohtia, jopa kiiltäviä kiviä.

Pelkkää harmaata? Ei suinkaan! Värejä löytyy joka lähtöön, kirkkaampia ja himmeämpiä, punaista ja sinistä, myös sitä harmaata.

Erilaisia pintoja: röpelöä, koloa, nystyrää, uria. Karheaa ja silkinsileää.

Kiviä kasvien kanssa, kasveja kivillä. Sammal kasvaa nopeasti, jäkälä hitaasti.

Kiviä jonossa...

... kiviä pengerryksissä...

... kiviä sikin sokin ja ryhmissä. Eri kokoisia kiviä yhdessä.

Kiviä betonilaattojen keskellä, betonilaattoja kivien keskellä. Kiviä poluissa ja käytävillä. Saumoissa kivituhkaa, hiekkaa ja sammalta.

Isoja kiviä, isompia järkäleitä, jättimäisiä lohkareita, hiidenkiviä. Istumapaikkoja, tulevaisuudessa myös pöytätaso.

Sydämellisiä kiviä, kivirakkautta, rakkautta kiviin.

Kivittä ei Hiidenkiven puutarhaa ole tehty. Kivaa!

Syksyä

Ensimmäiset pakkasyöt muuttivat puutarhan kerralla syksyisen näköiseksi. Vihreys väheni, kun kasvit muuttuivat ruskeiksi tai mustiksi ja minä olen vähentänyt sitä vielä lisää kitkemällä urakalla rikkaruohoja pois. Melkein kaikki kiveyksetkin on jo kitketty. Lisäksi olen levitellyt puunlehtiä kukkapenkkeihin ja verkottanut kaikki jäniksiltä suojattavat puut ja pensaat. Kerrankin sain tehtyä sen ilman, että sormet olivat viimeisiä verkkoja viritellessä umpijäässä. Tukikepitkin upposivat huomattavasti paremmin sulaan kuin routaiseen maahan. Pitäisiköhän tästä ottaa tapa?

Patiolta luumutarhaan johtavat polut tulevat nyt hyvin esille, kun rehevä kasvillisuus ei peitä näkymiä.

Ruskaväritkin alkavat olla aika vähissä, mutta vielä muutama pensas pitää kiinni värikkäistä lehdistään.

Uusin pensasmustikka, 'Patriot' ei oikein taida tietää, värittyisikö keltaiseksi vai punaiseksi. Taustalla leijonankita kukkii sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.

Aurinkopenkin koivuangervot ovat ilmeisesti suojaavan aidan takia pysyneet pitkään vihreinä. Nyt niistä kaksi on alkanut muuttua punaiseksi, kolmas on vielä vihreä. Leijonankidat kukkivat täälläkin.

Pation vieressä nuori syyshortensia 'Vanille Fraise' on saanut hentoa oranssia lehtiinsä.Viimeiset kosmokset ja purppurarevonhännät suuttuivat jo heti ensimmäisestä pakkasyöstä. Tälle laitoin verkon kuvan ottamisen jälkeen.

Voi kun töyhtöangervo värittäisi kaikki lehtensä yhtä hienoiksi viininpunaisiksi! Mustien kuihtuneiden kukintojen kanssa se olisi aika räväkkä näky.

Metsästä löytyi sienten peittämiä kantoja. Lajia en edes lähde veikkaamaan, mutta veikeät kokoontumisajot niillä oli.

Kärhöt eivät pientä pakkasta säikähdä. 'Princess Kate' kiipeilee kärhöportin huipulla ja kurottelee aukeavia nuppujaan kohti taivasta.

Syksy on ehdottomasti parhaiden kasvilöytöjen kulta-aikaa. Tässä eräänä päivänä käväisin ostamassa lisää jänisverkkoa ja poikkesin samalla katsomassa, löytyisikö mitään mielenkiintoista. Eräässä rautakaupassa oli kesällä myynnissä isokokoisia kärhöjä jättiruukuissa, mutta iso oli hintakin. Myöhemmin loput myymättä jääneet yksilöt olivat puoleen hintaan, mutta katsoin silloin, että enpähän tuollaisista raaskuista noinkaan paljoa raski maksaa. Kannatti (ehkä) jättää kärhöt silloin ostamatta, sillä viimeiset oli laitettu nyt heti ulko-ovelle vaivaiseen euron hintaan. Olin vähän liian myöhään liikkeellä, sillä kärhöjä oli enää vain yksi jäljellä. Nappasin kärhön saman tien kainaloon ja marssin kassalle. Vaikka versot ovat aivan mustat, on juuristo kuitenkin terveen näköinen ja todennäköisesti kärhö lähtee keväällä reippaasti kasvuun. Ja jos ei lähde, olen maksanut euron hyvistä tukikepeistä ja harvinaisen kookkaasta kärhöruukusta, joille tulee varmasti käyttöä jo heti ensi kesänä.

'Warszawska Nike' oli aivan yksinään rautakaupan ulko-ovella. Nyt se on muiden ruukkukärhöjeni seurassa talon seinustalla ja pakkasten tultua kaikki pääsevät kellariin talveksi. 

Samalta reissulta lähti mukaan  'Finola' ja 'Persian Pearl' -tulppaaneja sekä hyasinttisekoitus.

Viime joulun jälkeen alennusmyynnistä löytämäni rungollinen atsalea alkaa kukkia. Pari kukkaa on jo auki ja nuppuja näyttäisi olevan useammassakin latvassa tulossa.

Eipä sattuneet sääennusteet kohdalleen ainakaan meillä. Pikkupakkaset muuttuivatkin vesisateiksi. Eilen illalla satoi hetken aikaa niin reippaasti vettä, että tiilikatto kohisi aivan kuin se olisi yhtäkkiä muuttunut peltikatoksi. Yleensä meillä huomaa sateen äänestä ainoastaan silloin, jos tuuli puhaltaa pisaroita ikkunoihin. Tänäänkin on satanut jo koko aamupäivän. Kunpa ei tulisi viime syksyn toisintoa tästä syksystä.

Postissa oli mieluisa kirjekuori täynnä tulevien kesien kukkaloistoa.

Sain viikolla postin mukana kirjeen, jossa oli Selätön puutarhuri -blogin synttäriarvonnassa voittamani perennansiemenet. Sain valita listasta viisi mieluisinta lajia. Valitsin valkoista tähtiputkea ja lehtosinilatvaa, vaaleanpunaista loistosalviaa, ranskantulikukkaa sekä valkoista clematiskukkaista akileijaa. Ajattelin ensin, että kylväisin siemeniä jo nyt syksyllä, mutta nyt olen kahden vaiheilla, kylväisinkö niitä kuitenkin talvella hankikylvönä. Silloin siemenet eivät ainakaan ehtisi mädäntyä, jos tuleekin samanlainen märkä talvi kuin viime vuonna. Viime syksyn kylvöksistä osalle märkyys oli nimittäin liikaa. No, vielä on aikaa pohdiskella sopivinta kylvötapaa ja suunnitella, mihin taimet sitten istuttaisi ensi kesänä. Miltä teillä näyttää? Pitääkö kaivaa toppa- vai sadevaatteita ulkoilua varten vai pysyttekö neljän seinän sisällä koko päivän?