Huonekasveja ja hyötykasvipohdintaa

Kevät nakkeli eilen varsin erikoista säätilaa tänne suunnalle. Aamulla sateli räntää, puoliltapäivin vettä ja iltapäivällä töissä katselin ikkunasta, kun aurinko helotti niin kirkkaalta taivaalta kuin mahdollista. Illalla olin kuin kävelevä lumiakka jo pelkästään sillä matkalla minkä hipsin työpaikan ulko-ovelta parkkipaikalle. Ja auto oli noin viidenkymmenen metrin päässä ulko-ovesta, ei suinkaan useamman korttelin päässä. Päivällä sulana olleet tiet olivat liukkaan hyhmän kuorruttamat. Kevät keikkuen tulevi, mutta ei kai sen tarvitsisi saman päivän aikana äärilaidalta toiseen mennä. Tänään onkin onneksi ollut oikein kaunis ja aurinkoinen päivä ja lämpötilakin hyvin maltillisesti nollan pinnassa. Hanget siis sulavat hiljalleen ilman että joka paikka on lammikoita täynnä.

Purppurarevonhännät itivät vuorokaudessa ja vielä vähän turhan hyvällä itävyysprosentillakin.

Huonekasvini saivat viime keväänä melko perusteelliset käsittelyt. Suurimmalle osalle vaihdoin isommat ruukut ja kaikille laitoin vähintäänkin uutta multaa ja lannoitetta lisää. Siksipä tänä vuonna rapsuttelin vain pikkuisen pinnasta vanhaa multaa pois ja laitoin tilalle tuoreempaa sekä ripauksen kanankakkaa. Keltareuna-anopinkieli on kuitenkin odottanut jo pari vuotta suurempaa ruukkua ja viimein tänä keväänä sain aikaiseksi hankkia sellaisen. Vanha ruukku oli halkaisijaltaan 25cm, uusi 30cm ja muutos tuntuu silminnähden hyvin suurelta. Ennen anopinkieli näytti valtavalta, nyt melkeinpä pieneltä, vaikka en nykäissyt kuin pari huonokuntoisinta lehteä pois. Eivät ne kuitenkaan olisi kasvaneet kunnolla. Ruukun ja kasvin mittasuhteet vain muuttuivat melkoisesti. Uusi ruukku oli sen verran paljon entistä syvempi, etten edes harkinnut täyttäväni ruukkua kokonaan. Nyt kun anoppi on jätetty aika syvälle ruukkuun, se pärjää tuossa samassa monta vuotta ihan vain sillä, kun lisää uutta multaa juurien alle. Sitten kun uusi ruukku käy ahtaaksi, onkin varmasti aika nuorentaa koko puskaa.

Uusi ruukku näyttää melkein suhteettoman suurelta vanhan rinnalla.

Ja nyt anopinkieli näyttää hirmuisen pienelle. Ikkunasta näkyy päivän lumitilannetta.

Kultaköynnössekasotkusta lähti varmaan kolme metriä versoja veks. Mokoma kun alkoi tunkeutua jo ruokapöydälle.

Pullopuutarha on virkistynyt silminnähden, kun keskitalven pimeä aika on loppunut ja valoa tulee reilummin. Pirteimmin uutta kasvua on puskenut pilkkulehti. Muratti ja henkihieverissä riutunut kirjovehka ovat melko hailakoita ja näyttävät siltä kuin kaipaisivat vähän tujumpaa kasteluvettä tai jotain muuta muutosta olosuhteisiinsa. Ei pullopuutarhaa passaa hirveästi lannoittaakaan, etteivät kasvit kasva liian rehevästi ja puske ulos purkistaan. Ehkä kuitenkin nykäisen sieltä ainakin vehkan pois, sillä mieltä kaihertaa katsella selvästi kärsivää kasvia.

Sivusta pullopuutarha näyttää melko vehreältä.

Ylhäältä katsottuna harva kasvusto paljastuu, mutta ehkäpä kasvit alkavat taas tuuheutua kevään mittaan.

En ole minäkään välttynyt siemenhyllyjen houkutuksilta. Aiemmilla reissuilla unohdin ostaa vuonankaalia ja kun aiemmin tällä viikolla sattui olemaan ylimääräistä aikaa, päädyin tutkimaan erään marketin hyllyt tarkemmin läpi. Niinpä mukaan tarttui myös tatsoita ja kähärälehtistä salaattia. Muistelin, että salaatinsiemenet vanhenevat aika nopeasti enkä tainnut viime keväänä hankkia kuin kaksi lehtisalaattipussia. Muistikuvani piti onneksi paikkansa eikä laatikoista löytynyt kuin ne viimevuotiset salaatit sekä tatsoi, jonka parasta ennen päiväys oli jo kolme vuotta sitten. Säästän uudet siemenet kasvimaalle ja kylvän vanhat ruukkuihin eteiseen. Jos itävät, saan napsia varhaissatoa jo hyvissä ajoin leivän päälle ja istuttaa myöhemmin jämät kasvimaalle. Jos eivät, niin enpähän ole tuhlannut jo ennestäänkin pieneltä kasvimaalta tilaa vanhentuneille siemenille.

Salaattisaalis.

Minusta on kiva, jos kasvimaallakin on paljon eri värejä. Vanhat salaatit olivat kumpikin punalehtisiä, joten niistä saa näihin uusiin yhdisteltynä oikein hauskat kasvustot. Kaikilla on vielä erilaiset lehtimuodotkin. Ja miten värikäs salaattikulhollinen niistä sitten syntyykään! Lisää väriä löytyi hernevalikoimasta. Lapsilla oli näkemisen arvoiset ilmeet, kun tutkivat hankkimaani pussia. Violetit pavut olivat heille jo ennestään tuttuja mutta violetit herneet herättivät kummastusta. Aikanaan sitten ihmetellään, minkä värisiä kukkia ne tekevät, löytyykö palkojen sisältä violetteja vai vihreitä herneitä ja onko maku yhtä hyvä kuin tavallisissa herneissä. Mansikkamaalle oli myös tarkoitus tulla lisäväriä keltaisista kuukausimansikoista, mutta taimia on tällä hetkellä hengissä enää yksi. Ei niitä montaa itänyt alunperinkään ja sitten juuri se puoli ruukusta, jossa oli enemmän taimia, pääsi kuivahtamaan pinnasta liikaa ja vasta itäneet taimet kuukahtivat siihen. Nyt yritän pitää sen ainokaisen hengissä, jotta siitä saa aikanaan täydennystaimia. Ihan hirveät paineet tällaiselle hitusen huolimattomalle kastelijalle, joka on kaiken lisäksi juuri sen aurinkoisimman osan päivästä töissä. Jos ei aamulla muista tarkistaa kosteustilannetta, illalla saattaa olla jo myöhäistä.

Vähän vaihtelua hernepenkkiin.

Pikavisiitillä saksalaiseen lähti tänään mukaan vain keltajuuria. Kiireessä on hyvä käydä tällaisilla ostoksilla, niin ei tule liioiteltua.

Selvästi hyötykasvitarhuri minussa innostuu, kun siemenhyllyiltä löytyy kaikkea kivaa kokeiltavaksi. Tänä vuonna mennään melko tutuilla lajeilla mutta niihinkin tulee virkistävää vaihtelua erikoisemmista lajikkeista. Kesäkukista olen onnistunut pysymään erossa. Tavoitteenani on saada vanhaksi meneviä ja jo vanhentuneita siemeniä vähennettyä, jotta voi taas jonain vuonna kokeilla jotain aivan uutta.

Maaliskuun lopun kukintaa

Viikonloppu toi taas vaihteeksi kylmempää säätä, mutta ei se mitään, kun sisälläkin voi ihastella kukintaa ja kasvun ihmeitä.

Tämä orkidea on ollut minulla suunnilleen neljä ja puoli vuotta ja kukkinut siitä ajasta suurimman osan. Pakko taas kerran hehkuttaa tämän kauneutta!

Joulun jälkeen lasten kanssa tehty pullopuutarha on rehevöitynyt kevään mittaan.

Kirjovehkalla ja pilkkulehdellä on kilpajuoksu purkin suuaukolle. Tällä hetkellä pilkkulehti on pilkun verran edellä.

Muratti pysyy melko kiltisti purkin pohjalla.

Rusakoita näkyy yleensä taka- tai sivupihalla, tai juoksemassa pihatietä pitkin kadulle. Tiesin kyllä, että ne pomppivat myös etupihan laatoitusta myöten, mutta luulin niiden tekevän sitä hämärän aikaan. Olin väärässä. Röyhkeästi tulevat keskellä päivää suoraan kukkapenkkiin ja asettuvat vielä niin, että varmasti koko naapurusto näkee!

Viimevuotiset auringonkukan varret näyttivät maistuvan. Varmaan hetkeä aikaisemmin kitusiin hävisivät talven yli säilyneet päivänkakkaran lehdet.

Syökööt kuivaneita varsia, mutta maasta ponnistavat sipulikukat pitää ehdottomasti jättää rauhaan! Etupihan keltaisen nurkan krookukset kasvavat luotettavasti ja muutama helmililjan piippo on noussut sieltä täältä, mutta yllättäen olohuoneen ikkunan alla oleva varjoisa penkki puskee piippoja kiivaaseen tahtiin.

Ensimmäinen narsissin piippokin löytyi. Lajike on joko 'Thalia' tai todennäköisemmin 'Princess Zaide'.

Samaisessa penkissä krookukset ja tulppaanit nousevat sikin sokin. Näin käy, kun syksyllä myllää kasvien järjestystä.

Tulppaanirypäs on ilmiselvästi jäänyt huomaamatta jaloangervoa istuttaessa. Taidan siirtää tulppaanit kesällä vähän kauemmas, jotta kaikki mahtuvat kasvamaan hyvin.

Eteisen viileydessä valkoisista scilloista on ollut pitkäaikainen ilo. Ne näkyvät myös ikkunasta vessan puolelle, joten iloa on kaksinverroin enemmän. Nämä kun lopettavaat, niin seuraava ruukku aloittaa.

Lasten kanssa aloittelimme jo pääsiäisaskarteluja, sillä eräs naapureista täyttää vuosia lähipäivinä. Näin keväällä on mukava viedä lahjaksi narsissiruukku, mutta eihän se näytä itsestään miltään.

Keltainen paperi ruukun ympärille sekä pari lasten askartelemaan pupua kurkkimaan ja heti näyttää paremmalta. 

Sitaisin ruukun ympärille paperinarun ja tein solmukohtaan rusetin sijaan kukkasen.

Tänään taimihuoneessa aukesi ensimmäinen kukka. Pari pelargonia on myös nupullaan, mutta ensimmäisenä ehti talvetettu paprika. Jos äkkiä ei aukea toista kukkaa, niin tuskinpa tästä vielä lähtee raakiletta kehittymään. Kannatti kuitenkin talvettaa nämä paprikat, sillä nuppuja on paljon tulossa ja nyt lehtimassaakin on sen verran, että varhaista paprikasatoakin voi hyvin toivoa.

Kaunis se on paprikankin kukka, ainakin kun ei ole juuri muuta katsottavaa.

Huomenna lähteekin maaliskuun viimeinen viikko käyntiin. Ennusteiden mukaan kovimmat pakkasyöt ovat seuraavan parin vuorokauden aikana ja huhtikuun alku tarjoilisi hieman lämpöisempää. Toivotaan, että niin käy ja täälläkin päästäisiin nauttimaan puutarhapuuhista ja sinne tänne ilmestyvistä kevätkukkijoista. Kunhan vain rusakot eivät ehtisi nautiskella niistä sitä ennen... Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Lasin takana

Uuden vuoden alussa on kuulemma hyvä aika kokeilla jotain uutta. Mieleni on tehnyt jo pitkään kokeilla kasvattaa kasveja lasipurkissa, mutta vastaan ei ollut tullut tarpeeksi isoa pulloa tai purkkia. Pari kuukautta sitten käydessäni ajankuluksi kirpparilla huomasin ison lasilyhdyn eikä hintaakaan ollut kuin muutama euro. Vieläkin isompi olisi ollut mieluisampi, mutta tuokin oli tyhjää parempi, joten nappasin sen mukaani. Aivan joulukuun lopulla kävin ostamassa siihen asukkaita ja otin lapset mukaan istutuspuuhiin.

Pilkkulehti, kirjovehka ja erikoisen kapealehtinen minimuratti (mikähän on oikea nimi sille?) lyhdyssä.

Työt aloitettiin levittelemällä sanomalehtiä (muka tarpeeksi) kylpyhuoneen lattian suojaksi. Lyhdyn pohjalle lapset kippasivat kerroksen altaassa huuhdeltua ruukkusoraa. Sora oli sen verran pölyistä, että ajattelin lasipullon pysyvän pidempään puhtaana, kun enimmät pölyt huuhdellaan pois. Sitä paitsi lapsista oli hauskaa läträtä kelluvien palleroisten kanssa.

Pari kourallista soraa meni lyhdyn ohi, mutta ne oli nopeasti noukittu takaisin.

Seuraavaksi kävimme penkomassa puuhellasta ja takasta hiilenpalasia. Tai siis lapset pitivät rasiaa ja laskivat hiilenpalasia sillä aikaa kun itse kaivelin hiiliä tuhkan seasta. Hiilet kuulemma suodattavat epäpuhtauksia, joten niitä kannattaa sen vuoksi laittaa pullopuutarhaan.

Ruukkusoran päälle laitettiiin palanen vanhaa lakanakangasta. Hiilet olisi voinut sotkea myös mullan sekaan, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että lapset olisivat huomaamattani napanneet hiilenpalasen talteen esim. kasvomaalauksia varten... Kädenjälkiä oli hauska tehdä lyhdyn kylkeen.

Seuraava työvaihe se vasta lystiä olikin: kaksi lentävää jättikaivuria nosteli kukkamultaa ja orkideakasvualustaa rasiaan ja sekoitteli ne ilmavaksi (ja vähän lentäväksikin) kasvualustaksi. Sitten kaivurit alkoivat nostella sekoitettua kasvualustaa lyhtyyn.

"Brrrrmmm... piip piip piip... thsiuh!" Vauhtia oli niin paljon, ettei kamerakaan pysynyt perässä.

Hmm... liian pieni suuaukko ilmiselvästi.

Purkki istutusvalmiina. Orkideakasvualustassa olleet kaarnankappaleet ja mikälie höttö pitävät toivon mukaan kasvualustan ilmavana.

Istuttamisesta ei ole kuvia, sillä lapset olivat jo kyllästyneet tekemään tarkasti ja varovaisesti. Pilkkulehti istutettiin sellaisenaan, mutta minimuratista ja kirjovehkasta irrotin vain pienen jakopalan pullopuutarhaan. Istuttaminen hoidettiin niin, että minä istutin ja lapset kippasivat katteeksi vielä muutaman kourallisen orkideakasvualustaa. Vaikka pidin omaa kättäni suojana, piti silti vielä lopuksi kaivella kasvien lehtiä kaarnankappaleiden alta esille. Kuopus viihdytti välillä itseään kaatamalla multaa kukkaruukkuun ja ravistelemalla sitä ruukun pohjarei'istä ympäri lattiaa.

Pitsi- ja pilkkulehdet viihtyvät käsittääkseni hyvin pullopuutarhoissa ja pitkään mietin, kummanko ottaisin. Mukaan lähti vinkeänkirjava pilkkulehti.

Kylpyhuoneen siivous jäi jostain kumman syystä aika pitkälti äidin tehtäväksi, vaikka esikoisesta olikin hauskaa kipata multaa taitetun sanomalehden avulla kukkaruukkuun. Pullopuutarhan kasteluun en heitä edes ottanut mukaan, etteivät saa myöhemmin mitään mutapuutarhaan viittaavia ajatuksia päähänsä... Koska kasvien multapaakut olivat istuttaessa kosteita, kastelin istutuksen vain kevyesti. Seurailen alkuun tarkemmin, miten kasvit viihtyvät ja kastelen tarpeen mukaan. Lyhdyssä ei ole kantta, joten toistaiseksi laitoin vain muovikelmun peittämään suuaukkoa. Tarkoitus olisi, että pullopuutarha pärjäisi melkolailla omillaan. Jännä nähdä, saanko sen toimimaan.

Ikkunasta hohkaa sen verran viileää, että lyhdyn ikkunanpuoleiselle reunalle tiivistyy kämmenenkokoiselle alueelle vesipisaroita.

Toistaiseksi kasvit ovat olleet oikein virkeän näköisiä lasikopissaan. Tässä kuvassa pilkkulehti näyttää valkoisemmalta mitä se oikeasti on.

Luulen, että vehka ei kauaa mahdu olemaan lyhdyssä, mutta onpahan edes hetken aikaa tuomassa korkeutta. Alussa mainitsin, että vain pilkkulehti pääsi kokonaisena lyhtyyn. Loput kirjovehkasta istutin vähän isompaan ruukkuun. Minimuratin jaoin vielä kahdeksi kappaleeksi, jotka istutin heräteostokseni juurelle. Koska olen onnistunut pitämään ennen joulua ostamani atsalean hengissä, haksahdin ostamaan sille kaveriksi rungollisen atsalean kukkakaupan "joulukukat puoleen hintaan" -pöydältä. Kunnianhimoinen tavoitteeni on saada pidettyä purkkipuutarhani lisäksi myös molemmat atsaleat hengissä ja laittaa ne kesäksi varjokujan ruukkuryhmään kasvamaan. Ja tietenkin haluaisin niiden myös kukkivan syksyllä, mutta ensisijainen tavoitteeni on toistaiseksi saada ne pysymään hengissä.

Kokeilen, viihtyisivätkö muratti ja atsalea yhdessä. Vehkalle löytyi varastoista valkoinen suojaruukku. Kotona vasta tajusin, että kirjovehka on myrkyllinen, joten pidän sen ja lapset erillään vielä muutaman vuoden.

Vieläkään en voi sanoa, että olisin huonekasvi-ihminen, mutta ehkä kiinnostus niihin on hiljalleen heräilemässä. Reilu vuosi sitten ostamani Pampula (sirovuoripalmu) on nätisti hengissä ja omalta osaltaan ruokkii innostusta. Ja mikä parasta: keittiön ikkunalaudalle lasten ulottuville kokeeksi jättämäni anopinhammas on saanut olla rauhassa jo useamman viikon. Lapset kävivät kyllä varsinkin alkuun tutkimassa sitä, mutta toistaiseksi ovat malttaneet olla repimättä sen lehtiä. En silti taida uskaltaa laittaa vielä tänä keväänä pieniä taimiruukkuja ikkunalaudalle, mutta muutaman isomman huonekasvin varmasti uskaltaa pahimman taimirumban ajaksi siirtää sinne, jotta muualta vapautuu tilaa taimille. Paitsi että eihän minun pitänyt tänä vuonna esikasvattaa niin paljoa kaikkea...!