Esimakua talvesta

Melkein täysikuu ja aavistus auringonnousua samassa kuvassa 30.10.-23

Harvoin on joutunut kaivamaan toppavaatteita pidemmäksi aikaa käyttöön jo lokakuun loppupuolella. Yksittäisiä pakkaspäiviä tai muutaman päivän pakkasjaksoja on toki ollut, mutta muistaakseni ei tällaista 12 päivän talvikeliä. Kovimmillaan pakkasta on ollut -12 astetta ja suurimmaksi osaksi pakkanen on pyörinyt -5-10 asteen välissä. Muutamana päivänä on käynyt lähellä nollaakin mutta plussan puolelle ei ole päästy kertaakaan. Lunta sen sijaan satoi vasta pari päivää sitten eikä silloinkaan kuin henkäyksenohut kerros. 

Luumupuissa on edelleen lehdet tiukasti kiinni oksissa.

Ilman lumisuojaa maa on jäätynyt varmasti jo syvälle. Kopina kuuluu kävellessä eikä rautalapio enää uponnut nurmikkoon, kun eräänä päivänä ihan uteliaisuuttani tein pienen pistokokeen. Hirvittää ihan, millainen kato käy talven aikana kukkapenkeissä. Juuri ennen näitä pakkasia satoi vettä viikkotolkulla, joten maa oli jäätyessään läpimärkää. Sitten jos tulevan viikonlopun ja ensi viikon alun kevyt plussakeli vesisateineen toteutuu ja sen jälkeen pakastaa uudelleen, voi olla aika kurjat oltavat kasveilla. Onneksi on vielä runsaasti perennansiemeniä varastossa, niin voi tehdä tammikuussa hankikylvöjä täydentämään mahdollisia aukkopaikkoja.

Umpijäiset komeamaksaruohot ennen lumikuorrutusta.

Yksi hyvä puoli tässä tasaisessa pakkasessa on ollut: kasvit jäätyivät sen näköisinä kuin olivat pakkasten tultua, joten puutarha on vielä melko värikäs. Jos olisi ollut vain pari päivää pakkasella ja sitten lauhtunut, suurin osa kasveista olisi varmasti mennyt ruskeiksi. Lokakuun alkupuolella olleet ensipakkaset toki ruskettivat monta kasvia, mutta kaikkiahan ei pieni pakkanen lannista. Toinen yllättävä havainto on ollut se, että pakkasesta huolimatta mm. atsaleat ja pensasmustikat ovat alkaneet saada ruskavärejä. Olisi voinut luulla, että oksien jäätyessä myös ruskaantuminen pysähtyy ja lehdet varisevat suoraan pois jossain vaiheessa loppusyksyn aikana.

Pensasmustikka, jonka lajike unohtui tarkistaa.

Sen verran kylmäksi alkoi mennä myös ulkovarasto, että päätin nostaa kasvit turvaan kellarin puolelle jo 24.10. Olenkohan milloinkaan aloittanut talvetuskautta koko kasvikavalkadin voimin näin aikaisin? Muutama pikkupakkasenkestävä puska kun on saattanut olla marraskuun puolivälissä vielä ulkona ja esim. syyssyrikkä maassa. Vakaa aikomus oli pitää kellari tänä talvena edes pikkuisen tyhjempänä kuin parina aikaisempana vuonna ja onnistuinkin siinä, vaikka kasveja nostellessa välillä epäilyttikin. Lisätilaa sain leikkaamalla verenpisaroita kapeammiksi ja kärhöjä lyhyemmiksi.

Lattialla on ruhtinaallisen paljon tilaa, vaikka siellä onkin kolme jättisuurta ruukkua ja useita pienempiä.

Loistokärhö SAMARITAN JO taitaa päätyä ensi keväänä maahan, sillä sen suurta saviruukkua kellariin heivatessa pääsi muutama ärräpää. Ahdas kulkuväylä, kolmasosakengän levyiset portaat ja kookas puska painavassa ruukussa eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Ainoastaan mustaluumu vielä suuremmassa ruukussa oli hankalampi siirrettävä. Vaikka se oli hitusen kevyempi, sen sileäpintaisesta ruukusta ei oikein meinannut saada tukevaa otetta. Toisin kuin kärhöt, mustaluumu ei todennäköisesti pärjää täällä ulkona, joten se on vain pakko ahtaa konstilla millä hyvänsä talvetustiloihin. Onneksi se ei kasvanut kesän aikana juurikaan korkeutta, joten se mahtui vielä hyvin kellariin. Taitaapa mahtua vielä ensi talvenakin, sillä oksien ja katon väliin jäi muutama sentti tyhjää ja lisätilaa saa viitisen senttiä, kun nostaa ruukun kellarin etuosaan pois lattiaritilän päältä. Mustaluumun juurelle istuttamani kohtalonkukka (nemesia) ja toinen petunioista olivat hyvin virkeän näköisiä, joten jännitettävää riittää myös niiden talvehtimisen seuraamisessa.

Suurin osa mustaluumun oksista ei edes kosketa vielä kattoa.

Jos sää kääntyy vielä niin lämpimäksi, että maa sulaa kaivuukuntoon, kellarista lähtee muutama ruukku talvehtimaan ulos. Minulla on muutamia pensaiden pistokastaimia, jotka olisivat pärjänneet ruukuissaan maahan kaivettuna talven yli. Ne olikin tarkoitus kaivaa kasvimaalle turvaan jäniksiltä sadonkorjuun jälkeen mutta maa ehti jäätyä ennen sitä ja oli paljon muutakin tekemistä, kuten jänisverkkojen virittelyä. Niinpä nostin pensaat joko väliaikaisesti tai pysyvästi kellariin. Väliaikaisesti kellarissa oleilemassa on myös muutama viime talven hankikylvös, joista osassa ei näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Pidin ne kosteina kesän ajan ja kokeilen, josko toinen kylmäkäsittely saisi siemenet heräämään. Kunhan lunta sataa sen verran, että ruukut saa hangen suojiin, kylvökset päätyvät hankeen talveksi. Jos ei ensi keväänäkään näy minkäänlaista elonmerkkiä, ne joutaa kipata kukkapenkin täytteeksi. 

Pieni leijonankita, pelargoni ja pari pensasta. Näiden alapuolella hyllyllä on muratti ja lankaköynnös.

Ulkoeteisestä on tulossa vielä yksi pitkä pelakuulaatikko kellariin ja ehkä myös toinenkin saviruukussa kasvava pelargoni. Nuo "perusjampat" pärjäävät sielläkin talven yli eivätkä siten vie liikaa tilaa jo muutenkin ahtaasta eteisestä. Arvokkaammat 'Appleblossomit' talvetan sisällä. Toistaiseksi ne ovat vielä ulkoeteisessä, sillä sisälle tuoduissa chileissä meinaa olla kirvaongelmaa. Vielä menee ehkä parisen viikkoa, että loput raakileet ovat riittävän kypsiä kerättäviksi. Kunhan ovat alkaneet edes pikkuisen punertua, kypsyvät loppuun kerättyinäkin ennen kuin nahistuvat.

Talitintti pikkujasmikkeen latvassa.

Kaunista päivää ja hyvää alkavaa marraskuuta!

Sillä selleri! (ja muita kauden viimeisiä)

Viimein sain aikaiseksi naputella viimeisen hyötykasvitiivistelmän. Tänä vuonna vähensin pitkän kasvukauden lajeja, joten myöhäissyksyn sadonkorjuuta jäi odottelemaan vain selleri, palsternakka ja maa-artisokka. Niiden nosto ajoittui viime lauantaille, 21.10, kun mittarissa oli -9 astetta ja sellerinkin lehdet olivat jo selvästi kärsineet kylmästä. Vaikka maa oli jopa harson alla pinnasta jäässä, juurille ei ollut käynyt kuinkaan. Olin nimittäin ennen pakkasia lisännyt multaa kaikkien tyvelle, jotta ne olisivat paremmin suojassa pieniltä pakkasilta. Joskus viimeisten juuresten nosto on venähtänyt jopa marraskuun puoliväliin, kun pakkasia on ollut vain satunaisesti pitkin syksyä eikä tällaista useamman päivän kireää pakkasta jo tässä vaiheessa. Selleri, palsternakka, maa-artisokka, mustajuuri ja monet kaalit kestävät hyvin ilman harson suojaa parin asteen pakkasyöt, harson avulla jopa parin vuorokauden pikkupakkasen. Maa-artisokan varsien kylmänkesto menee noin viidessä asteessa, ruusukaali selvisi viime syksynä ilman harsoa -7 asteesta, joten kummankaan sadonkorjuun kanssa ei tarvitse hoppuilla.

Tämän vuoden ennätysselleri.

Mukulasellerien kanssa sattui keväällä pieni "työtapaturma". Suunnitelmissani oli tilaa vain kuudelle taimelle, mutta esikasvatin samalla vaivalla muutamia ylimääräisiä. Sitten kun istuttamisen aika tuli, kävikin niin, että ylimääräisille taimille ei ollut ottajia, joten ne piti lykätä johonkin. Sadonkorjuun hetkellä huomasi, että liian tiheään ja aivan muille kasveille valmisteltuun multaan istutetut sellerit olisi ollut melkein sama viskata jo taimivaiheessa suoraan kompostiin. Niiden mukulat jäivät suunnilleen lapsen nyrkin kokoisiksi. Suunniteltuun kohtaan muhevaan ja hyvin lannoitettuun multaan istutetut taimet tuottivat kuusi ennätyssuurta mukulaa.

Viime vuonna kokeilin vanhasta puutarhalehdestä löytämääni vinkkiä leikata loppukesän aikana pari kertaa mukuloiden vierestä sivusuuntaan kasvavia juuria poikki ja totesin sen todella suurentavan mukulan kokoa. Tänä vuonna käsittelin kaikki suunnitelmassa olleet sellerit samalla lailla ja niinpä sadonkorjuuseen varaamani ämpäri täyttyi jo viidestä mukulasta. Kuudes piti kantaa kädessä sisälle. Pienen siistimisen jälkeen vaaka vahvisti sen, mitä silmä ja näppituntuma jo kertoivat: isoimmalla oli painoa 822g ja pienimmälläkin 406g. Toiseksi pienin painoi 457g ja loput olivat 500-800-grammaisia. Viime vuonna sellerit painoivat 300- 400g, joten onnistuin vähintäänkin tuplaamaan sadon määrän vähemmällä määrällä taimia. Ylijäämätaimista kasvanut isoin mukula painoi 132g, pienin (jo aiemmin ruuanlaittoon käytetty) oli vain 102-grammainen.  Taimet kasvoivat koko kesän heikommin kuin toiset, joten raskin tehdä niille ainoastaan kerran varovaista sivujuurien katkontaa kunkin taimen yhdelle sivulle. Jos viljelytilaa on vähän, kannattaa siis keskittyä taimien määrän sijaan saamaan mukuloista mahdollisimman suuria.

Isoimmat palsternakat, minisellereitä (pienin oli jo käytetty ruuanlaittoon ennen kuvan ottoa) ja jättiläiset.

Palsternakat itivät tänä vuonna jostain syystä erittäin hitaasti, joten ne jäivät pieniksi. Jos lämmintä olisi riittänyt vielä muutaman viikon, ne olisivat varmaan pulskistuneet vielä pikkuisen. Suunnitelmissa oli kylvää palsternakkaa nyt syksyllä mutta taitaapa jäädä tekemättä, jos sää ei tästä lämpene takaisin normaaliksi syyskeliksi. Jäiseen maahan on hankala vetää kylvöuria saati sitten peitellä siemeniä, enkä halua tuhlata pussimultaa kasvimaalle. Myös maa-artisokkien kanssa pakkanen yllätti puutarhurin ja mukulat ovat edelleen maassa. Artisokat eivät oikein säily hyvinä jääkaapissa tai kellarissa, joten olen yleensä käynyt nostamassa niitä vain sen verran, mitä kulloinkin sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Aikaisesta pitkästä pakkasjaksosta huolimatta maa-artisokat ehtivät tänä vuonna kukkia ja olisi ollut kiinnostavaa nähdä, onko kukinta vaikuttanut mukuloiden kokoon. Sitä päästään tutkimaan vasta keväällä, jos loppusyksyn aikana ei tule lämmintä jaksoa.

Porkkanoiden koko ei päätä huimaa, vaikka joukossa oli muutama vähän suurempikin.

Ulkovarastoon nostetut peruna- ja porkkanaruukut sentään olivat pysyneet sulina, joten niiden sadon pääsi keräämään talteen. Kastelua ja lannoitusta olisi kannattanut ehkä harrastaa vähän useammin, sillä kovin pieniksi jäivät niin perunat kuin porkkanatkin. Multana oli pääasiassa oman puutarhakompostin multaa, johon olin sekoittanut hiekkaa ja hyvin varovaisesti kanankakkaa. Perunoilla taisi loppua kasvukausikin vähän kesken, sillä hetken mielijohteesta istutin vasta lähempänä kesäkuun loppua ruukkuun kolme jääkaapissa itämään lähtenyttä 'Afran' mukulaa. Hyvän makuista satoa kuitenkin tuli kummastakin ja ensimmäistä kertaa kaikki porkkanat olivat sekä suoria että säästyneet tuholaisten hyökkäyksiltä. Harso olikin paljon helpompi saada pysymään tiukasti ruukun suojana kuin kasvilavan päällä. Vaikka märkä kesä olikin, niin perunanvarsiin ei rutto iskenyt, kun autotallin katto suojasi sateilta. Sekin oli siis positiivinen havainto juuresten ruukkuviljelystä.

Löytyihän sieltä muutama pottu! Kolmesta siemenperunasta tuli parikymmentä keskikokoista tai pienehköä perunaa.

Ensi vuonna olisi tarkoitus päästä maa-artisokista eroon ja ottaa niiden tila muille hyötykasveille. Selleri ja palsternakka ovat edelleen kasvatuslistalla. Ruukkuperunoita ja -porkkanoita pitää miettiä, maksaako niiden kasvatus vaivaa. Jos inspiraatio iskee, niin pitää laittaa ihan säkkimultaa niiden kasvualustaksi. Säilyy kosteus pidempään kuin hiekkapitoisessa mullassa. Perunasta kannattaisi myös ehdottomasti valita aikainen lajike ja laittaa se jo hyvissä ajoin keväällä kasvamaan, sillä alkukesällähän ne vanhat perunat ovat kaupassa huonoimmillaan ja uudet perunat kalleimmillaan. Joskus, kun kasvatin vielä perunaa kasvimaalla, kaivelin alkuun mullasta vain isoimpia mukuloita ja jätin muun kasvin kasvamaan. Saman voisi tehdä myös ruukkuperunalle, jolloin yhden kasvin satokausi pitenee ja ne pikkurillin pään kokoisetkin mukulanalut ehtivät kasvaa syöntikokoisiksi.

Kovin oli hämärää kuvata eilisaamuna kolmenkymmenen tilhen parvea, vaikka aivan pihlajan viereen pääsinkin.

Täällä talvinen sää jatkuu edelleen eikä lämpenevää näy ennusteissa. Pakkasta on ollut nyt viikon verran putkeen. Suuret pahoittelut ainakin sinne etelämpään, sillä sain makeat naurut eräänä päivänä töihin ajaessani, kun radiotoimittaja kertoi sään olevan kerrassaan ankea koko Suomessa. Vettä kuulemma satoi ja tuulikin oli kohtalaista. Ehkä Pohjois-Savo ei kuulu juontajan mielestä Suomeen, sillä täällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän eikä juuri tuullutkaan. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä, mutta harvoista aurinkoisista hetkistä nauttiikin sitten kaksin verroin enemmän.

Puutarhaflown kyydissä

Loistokärhö 'Ville de Lyon' joutui antamaan pakkaselle periksi, vaikka nuppuja olisi ollut vielä vaikka kuinka.

Lähdin tänään aamupäivällä ulos enimmäkseen pakkasen pakottamana, jotta saisin loput sellerit nostettua ennen kuin maa jäätyy liian syvältä. Kaksinkertainen harso ei paljoa enää auta, jos ympärillä paukkuu melkein yhdeksän asteen pakkanen. Sellereitä nostaessa tulikin mukavan lämmin, joten päätin jatkaa puutarhapuuhien parissa. Aurinkoinen ja tuuleton pakkassää oli juuri sitä, mitä tähän aikaan syksystä kaipasin vapaapäivänä, joten puuha toisensa perään valmistui kuin huomaamatta. Flow vei mennessään ja vasta viisi tuntia myöhemmin vatsan kurniessa maltoin lähteä sisälle. 

Myrskytuulten laannuttua pääsi nostamaan kaatuneen kärhötuen pystyyn. Puistoatsalea 'Illusia' on saanut kivasti väriä.

Yllä oleva kuva on parin päivän takaa, 19.10.-23. Täällä oli melkoiset puhurit aiemmin tällä viikolla ja myös viime viikon aikana. Yläpainoiseen kärhötukeen oli tuulen hyvä tarttua, kun ei ollut kiviäkään jalkojen ankkurina. Ihme, että ainoastaan aurinkopenkin kärhötorni kippasi nurin. Ehkä siihen osuivat kovimmat tuulenpuuskat. Tuulen lisäksi täällä on satanut melkein jatkuvasti. Ei nyt ihan sataa milliä, mitä joissain paikoin, mutta paljon enemmän kuin puolet siitä. Joka paikka oli ihan riittävän läpimärkää eikä kukkapenkkeihin viitsinyt mennä tallomaan satunnaisina sateettomina hetkinä. Nurmikkokin litisi jalan alla. Pakkanen kovetti juuri sopivasti maanpintaa, joten nyt sai huoletta tallustella missä vain. Kaunis auringonpaiste tuli kivana plussana.

Samaa penkkiä 20.10.-23, kun pakkasta oli -6 astetta.

'Illusia' lähikuvassa kuuratimanttien koristamana. Väri ei ehtinyt kunnolla punaiseksi, vaan jäi oranssin ja vihreänkirjavaksi.

Sellerien noston jälkeen keräsin kasvimaalta harsot ja tyhjentyneet tomaattiruukut sun muut sinne unohtuneet pikkutavarat pois. Harsoja varastoon viedessäni päätin "nostaa" ruukkuperunat ja -porkkanat, jotta niiden kookkaat ruukut eivät veisi jo muutenkin vähäistä lattiapinta-alaa. Jänisverkot kun piti saada varaston "takahuoneesta" ulos. Jostain syystä en ikinä opi, että ensin pitää ottaa verkot ulos ennen kuin tuo yhtään kasvia varastoon. Pakkasen takia kasveja ei voinut nostaa väliaikaisesti ulos odottamaan, joten siirtelin ruukut vain mahdollisimman tiiviisti, jotta saisin välioven edes puoliksi auki. Olipahan keinottelua kerrakseen ujutella paksuja ja painavia verkkorullia ulos kapeasta ovenraosta ja sitten vielä mahdollisimman nopeasti ulko-ovesta pihalle, ettei varastoon tulisi liikaa kylmää ilmaa.

Saaripalstan Sailalle kuva pakkasen jäädyttämästä 'Jose Auberginesta'. Tämä oli kyllä kauniimpi sulana...

Joka tapauksessa sain verkot pihalle ja kaikki suojattavat puut ja pensaat turvaan talttahampailta. Tukikeppejäkään en ollut upottanut paikoilleen sulan maan aikaan, mutta rautakangella sitä on ennekin ne hommat hoidettu. Eipähän tarvitse varoa, missä astelee, kun on jäinen maa jalkojen alla. Pari päivää sitten takapihalla olikin yksi pienehkö rusakko selvittelemässä talvilaitumien ruokalistaa. Nyt on "ravintolat" suljettu pupujusseilta ja samalla syksyn tärkein askare tehtynä. Lykkäsin sitä hommaa eniten jatkuvien sateiden takia mutta iso syy oli myös se, että odotin luumupuiden karistavan lehtiään. Tänä vuonna oli niin paljon muumiotautia, että olisin halunnut haravoida luumujen lehdet kompostiin ennen verkkojen laittoa. Luonto oli kanssani eri mieltä aikatauluista ja piti luumupuut täydessä lehdessä. En lähtenyt riipimään vihreitä lehtiä oksista, vaan virittelin suosiolla verkot nyt, kun oli hyvä sää ja sopiva meininki päällä. Voihan sitä vaikka marraskuussa raottaa verkkoja sen verran, että saa enimmät lehdet haravoitua puiden alta, jos sattuu sellainen inspiraatio iskemään.

Kärhökaaripenkin 'Herbstfreude' jääkukkaisena.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei ihan päässyt paistattelemaan auringossa.

Takapihan verkotuksista ei tullutkaan otettua kuvaa, sillä totesin yhden kohdan tarvitsevan vielä yhden tukikepin lisää. Kepakkoa ja rautakankea hakiessani unohduin sitten ihan muihin puuhiin, joten kuva jäi odottamaan toista päivää. No, voitte kuvitella mielessänne vihreät luumupuut verkkojen takana. Ottakaa vaikka mallia seuraavan kuvan pensasmustikoista, joista vain puolet ehti saada punaista väriä. Tallottu polku toisen ja kolmannen mustikkapensaan välissä oikealta laskettuna ei muuten ole minun tekosiani. Lapsilta kuulemma "karkasi pallo monta kertaa keskelle penkkiä". Sen vuoksi piti talloa oikein moottoritie, joka kiemurteli ympäri penkkiä. Todellinen selitys lienee se, että jäiset rönsyakankaalit rapisivat kivasti jalkojen alla, minkä lisäksi niiden päällä kulkiessa jäi hienot jäljet. En viitsinyt mokomasta pultteja heittää kun ei ollut mitään arvokasta ruhjottu. Akankaali kestää tuon vertaisen tallomisen vallan mainiosti.

Pensasmustikat, luumu ja revontuliatsalea 'Rosy Lights' poistettu rusakoiden talviruokalistalta.

Viime vuonna harmittelin sitä, että verkot loppuivat kesken. Sitten löysin varastosta vielä yhden aloittamattoman verkkorullan, jolla sainkin paketoitua melkein kaikki suojattavat. Tänä vuonna verkot loppuivat ihan oikeasti kesken. Pari ryhmää sai ilmeisesti väärät verkot, sillä verkot menivät niissä osittain päällekkäin enkä viitsinyt lähteä enää vaihtelemaan niitä oikeille paikoilleen. Moni puska taas oli selvästi kasvanut leveyssuunnassa ja tarvitsi aiempaa pidemmän verkon. Näiden yhteissummana mongolianvaahtera, majapenkin kuutamohortensia ja tarha-alppikärhö 'Albina Plena' jäivät kokonaan ilman verkkoa ja majan alppikärhöiltäkin jäi metrin verran uupumaan takaosasta. No, konstit on monet kun puute on suurin. Naapurin syreeninkarsinnasta tuli paksujen runkojen lisäksi oikein tuuheita latvuksia, joita virittelin kärhöjen tyvialueiden suojaksi. Pääsivät risut kunnolla hyötykäyttöön ennen kuin joutuvat ensi kesänä hakettimen kitaan. Korkeammalla olevia versoja suojailen sitten kun hanki kasvaa.

Rusakoille tiedoksi: täällä ei suinkaan ole 'Albina Plena', vaan pelkästään tiheä syreenipuska. Hus pois!

Verkkoja laitellessa silmiin osui syyssyrikkä, joka oli edelleen patiopenkissä. Perunoiden ja porkkanoiden ruukuista tulikin juuri sopivasti sulaa multaa, johon syrikkä oli hyvä istuttaa. Samalla istutin myös kolme jättiverbenan tainta, jotka tulivat syrikän mukana nousseen jäisen multakimpaleen mukana. Ne olivat kasvaneet syrikän takana myskimalvojen seassa, joten en ollut edes huomannut niitä aiemmin. Kuvittelin vain, että jättiverbenoiden siemenpankki olisi jo hävinnyt kokonaan, kun taimia ei alkukesällä alkanut näkyä lainkaan. Ilmiselvästi siellä oli vielä kolme itämiskykyistä siementä, jotka saavat nyt mahdollisuuden selvitä talven yli. Toivottavasti eivät ottaneet nokkiinsa pakkasesta, jäätyneestä mullasta ja kovakouraisesta käsittelystä. Jätin taimet aluksi ulkovarastoon sulamaan ja jos näyttävät vielä elinkelpoisilta, tuon ne talveksi ulkoeteiseen tarkempaan seurantaan.

Jääköntin reunasta piti nakutella irti kolme vähän jo kärsinyttä jättiverbenan tainta. Kaikkea sitä kokeileekin...

Unohdin tarkoituksella ruukkuhortensian nurkan taakse paleltumaan ihan umpijäähän, jotta sitä ei enää tekisi mieli pelastaa kellariin talveksi. Myös daaliat jätin paleltumaan, sillä kaksi märkää kesää on todistanut niiden hyötysuhteen kovin vaatimattomaksi. Gladioluksista otin vain muutaman valkokukkaisen mukulan talteen, sillä niille ei ole ensi kesänä enää juurikaan tilaa kukkapenkeissä. Alennushyllyiltä olen pysynyt poissa, jotta sieltä ei lähtisi mukaan uutta kärhöä, jotain talvetuskelpoista kesäkukkaa tai ruukkuun istutettavia kukkasipuleita. Kaikki hyvät aikomukset uhkaavat romuttua, sillä aiemmin syksyllä pelastin jo yhden leijonankidan talvetettavaksi ja nyt jättiverbenat. Päädyin myös ottamaan nuokkusyreenin pienen pistokastaimen kellariin toiseksi talvekseen. Tässä sitä taas nähdään, että jos ei ole jo valmiiksi tulossa talvetustiloihin aivan poikkeuksellisen mahdotonta tungosta, houkutus haalia sinne yhtä sun toista kasvaa hyvin suureksi.

Syyssyrikkää piti vähän karsia ennen varastoon vientiä. Vieressä vastaistutetut jättiverbenat.

Salkoruusu 'Nigra' oli alkanut tehdä uutta lehteä juuresta.

En ole salkoruusua ennen kasvattanut, joten sen sielunelämä on aivan vierasta minulle. Kuulemma jotkut kestävät useamman vuoden toisten jäädessä vain kaksivuotisiksi. Kuuluukohan 'Nigra' niihin pidempi-ikäisiin vai onko salkoruusuille normaalia kasvattaa uusia lehtiä juuresta kasvukauden päätteeksi? Kova tuuli oli kaatanut sen komeat kukkavarret ikävästi kulkuväylälle, joten nykäisin ne tylysti juuresta poikki. Pisin kukkavarsi olikin huikeat 378cm pitkä. Odotin sen kasvavan maksimissaan parimetriseksi, mitä useimmat nettisivut lupailivat. Jossain taisi lukea 250cm, mutta enpä muista mistään lukeneeni yli kolmen metrin pituuskasvusta. Jos puska on ensi keväänä hengissä, se saa vaihtaa majapaikkaa johonkin näkyvämmälle paikalle pällisteltäväksi. Ehkä etupihalle, niin saavat naapurit taas ihmeteltävää.

Yksi vaaleajouluruusu nuppuilee jo ahkerasti. Tätä yksilöä kevättää joka syksy.

Nyt taitaa meiltä kukinnat olla tältä syksyltä kukittu. Pakkasta on ollut jo melkein pari vuorokautta yhteen menoon ja alimmillaan mittariin on tallentunut -8,9 astetta. Tätä kirjoittaessa on -6,3 astetta mutta eiköhän se taas yön aikana kiristy. Se ei oikeastaan haittaa, kun kaupanpäällisinä on niin kaunista auringonpaistetta. Se on oikein virkistävää pitkän pimeän ja sateisen kauden jälkeen.

Päivän kärhöksi löytyi melkein auki ehtinyt tarha-alppikärhö 'Purple Dream'.

Kivaa viikonlopun jatkoa!

Yrttinen yhteenveto

Kasvimaan satokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Tomaateista, chileistä ja kurkusta kerroin jo aiemmin, joten tähän postaukseen koostin yrtintuoksuisen tiivistelmän kuluneesta kesästä.

Tällainenkin sarvekas pikkulentäväinen viihtyi kamomillan kukissa. Onkohan tämä pitkäsarvimehiläinen?

Uusista kokeiluista kamomilla iti hyvin ja kukki runsaasti. Keräsin pitkin kesää kukkia tuoreeltaan teehen ja kuivattavaksi talven varalle. Lisäksi erityisesti kukkakärpäset ja erakkomehiläiset näyttivät viihtyvän kamomillan kukissa erinomaisesti, joten tämä kasvi pääsee ehdottomasti jatkoon. Ripottelin kamomillan siemeniä pitkin kasvimaan kapeaa aidanvieruspenkkiä ja kasvimaan päädyn yrttipenkkiä, mutta eiköhän se ole ottanut levittäytymisen myös itsekin haltuun. En pane pahakseni pientä omatoimisuutta, sillä tuskinpa hentoinen kamomilla muiden kasvien kasvua haittaa ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.

Valkosipuli-sellerilavassakin oli runsaasti kamomillaa (kuva elokuun alusta).

Monivuotisista yrteistä ruohosipuli, ranskanrakuuna, sitruunamelissa ja suklaaminttu talvehtivat onnistuneesti ulkona ja kasvoivat hyvin. Ruohosipulia keräsin useamman kerran kesän mittaan niin tuoreeltaan käytettäväksi kuin pakastimeen silputtavaksikin. Rakuunaa kuivasin viime vuonna niin paljon, että se sai kasvaa melkein koko tämän kesän rauhassa. Samoin kävi rosmariinillekin. Voimakkaanmakuisia yrttejä ei paljoa tarvita ruuan maustamiseen. Silloin tällöin kävin nappaamassa kummastakin jonkun latvan ruuanlaittoon.

Kasvimaalla kesän viettänyt muhkea rosmariini tuli kolmatta kertaa eteiseen talvea viettämään.

Sitruunamelissaa pakastin vähän, suklaaminttu sai olla koristekasvina ja tuoksuteltavana. Oreganoa minulla kasvaa kukkapenkissä ja sitäkin tuli kerättyä sieltä pakastimeen muutama rasiallinen. Saksankirveli on myös häädetty kasvimaalta muualle, sillä se pärjää hyvin savisessa ja varjoisassakin paikassa. Meillä se kasvaa puutarhakompostin vieressä. Aiempina vuosina olen käyttänyt sitä enemmän mutta tänä vuonna se jotenkin jäi vain satunnaiseksi ohikulkunaposteltavaksi.

Suklaaminttu kukki syyskuun puolivälissä.

Viinisuolaheinä näytti alkuun kuolleen talven aikana mutta hitaan alun jälkeen se kasvoi suorastaan holtittomasti. Alkukesällä napsin siitä silloin tällöin lehtiä salaattiin, mutta aika pian lehdet muuttuivat niin karvaan makuisiksi, ettei niitä tehnyt mieli syödä. Kokeilin leikata koko kasvin alas, mutta eivät ne loppukesällä kasvaneet lehdet sen paremmilta maistuneet edes pieninä. Suolaheinä pyrki vain kukkimaan jatkuvasti. Vaikka leikkasin viime vuonnakin siitä kaikki kukkavarret heti pieninä pois, yksi siementaimi ilmestyi kesän aikana parin metrin päähän emokasvista. Senkään lehdet eivät maistuneet kovin hyville. Viinisuolaheinästä näemmä voi saada yhtä pahan riesan kuin tavallisesta suolaheinästäkin, joten sen taru loppui tähän vuoteen. Vapautuipahan betonirengas jollekin uudelle kokeilulle.

Itsekseen siemenestä kylväytynyt viinisuolaheinä ehti kesän aikana näin isoksi.

Timjamin talvehtiminen ei onnistunut mutta onneksi olin varautunut siihen esikasvattamalla uudet taimet. Kovin hitaasti taimet kuitenkin kasvoivat, joten sitä en pakastanut ollenkaan. Tuoreena käytettäväksi taimista riitti aina kun sattui tarvitsemaan ja muutaman oksan kuivasin. Ensi keväänä pitää laittaa lisää timjamia kasvamaan, sillä sitä meillä menisi enemmänkin.

Timjami lokakuussa.

Tilli oli kylväytynyt edelliskesänä sen verran ansiokkaasti, että sitä kasvoi yli oman tarpeen siitäkin huolimatta, että etanat verottivat sadosta reilun osuuden. Sellaista määrää tilliä ei uusien pottujen kanssa saanut uppoamaan, että olisi tullut syötyä kaikki. Silppusin sitä ihan vihersalaatin sekaan, salaatinkastikkeisiin, kermaviilipohjaisiin kastikkeisiin sekä kalaruokiin, ja riittipä sitä myös pakastimeen pari reilunkokoista folionyssäkkää. Muutama tilli pääsi kukkimaan tänäkin vuonna, joten sain niistä kruunutillejä maustekurkkuihin. Pari pisimmälle ehtinyttä jätin kypsyttämään siemenensä, niin onpahan ainakin siemenpankkia maassa siltä varalta, että kevätkylvöt epäonnistuvat.

Pahiten "tilliintynyt" lava. Ja tähän en siis keväällä kylvänyt yhtään tillin siementä.

Basilikat kärsivät alkukesän kylmyydestä, joten niiden sato jäi turhan heikoksi. Sitruunabasilika kesti kylmää paljon paremmin kuin maustebasilika 'Emily', joten sitä sai kerätä useamman kerran kesän mittaan myös pakastettavaksi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan ihanteellinen basilikoille, sai niistä haettua lehtiä kuitenkin aina tarvittaessa lautasellekin. Kumpaakin basilikaa saa laittaa runsaasti kasvamaan ensi keväänä.

Yrttilava on jo vähän rähjäisen näköinen syyskuun puolivälissä. Keskellä korkeimpana kurkottelee ranskanrakuuna (tuo rosmariinia muistuttava).

Ensi kesälle voisi ottaa kokeiltavaksi taas yhden tai useammankin uuden yrtin. Melkoinen valikoima eri yrttejä onkin tullut testattua vuosien mittaan, mutta onhan lajikkeissa ainakin vielä valinnanvaraa, jos eri lajit loppuvat kesken.

Rankkasateista myrskytuuleen

Bloggaamiseen meinaa huomaamatta livahtaa harvinaisen pitkiä taukoja. Sää on ollut osasyyllinen, sillä kameraa ei viitsi rankkasateeseen lähteä ulkoiluttamaan eikä toisaalta itseäänkään saa hilattua puutarhatöihin koiranilmalla. Viimeviikkoisen pakkasyön jäljiltä kukinta väheni huomattavasti ja nyt puhkuvat sellaiset tuulenpuhurit, että ei taida olla pian lehtiäkään jäljellä kasveissa. Onneksi on vielä muutamia sitkeitä sissejä, jotka uhmaavat niin pakkasta, sadetta kuin tuultakin. Ne piti saada ikuistettua vielä kun pystyi ja kun eilen aamulla sattui olemaan sateeton hetkikin kaiken kukkuraksi.

Kivikkotörmäkukka 'Pink Mist' on on yksi puutarhani ahkerimpia kukkijoita.

Kuvassa näyttää vaisulta, mutta livenä pinkit kukat näkyvät kauas.

Vaikka kuvassa kivikkotörmäkukka ei olekaan edustavimmillaan, kuka tahansa näkee kuihtuneiden varsien määrästä, kuinka ahkerasti se on kukkinut. Nuppuja on edelleen tulossa ja jos vain sää pysyy plussan puolella, nuput myös aukeavat. Kukinta-aikaakin voisi sanoa ihan kohtuulliseksi: ensimmäisiä kukkia aukesi nimittäin jo ennen kesäkuun puoliväliä eikä kukinta ole missään vaiheessa ollut tauolla. Ihan ihme kukka! Yhtä lupaavia merkkejä kukkimisinnokkuudesta näyttää keltatörmäkukka. Suurin osa tämänvuotisista siementaimista on ehtinyt vähintään nupulle mutta muutama kookkaampi yksilö on kukkinutkin jo kuukauden verran. Sillä on vähän pienemmät kukat kuin kivikkotörmäkukalla mutta voihan se johtua ihan vain taimien iästäkin. Toivottavasti taimet selviävät talven yli, niin pääsevät näyttämään todellisen luonteensa.

Keltatörmäkukka ei säikähtänyt hallaöitä, kuten ei kivikkotörmäkukkakaan.

Sammalleimut toisella kierroksella.

Sään lisäksi kaikenlaiset muut projektit niin töissä kuin kotonakin ovat työllistäneet viime aikoina sen verran paljon, ettei ole ollut enää intoa istua koneella kotona. Kahdesti vuoteen toistuva projekti, josta en niin välittäisi, on lasten ulkovaatevarastojen läpikäyminen. Keväisin ja syksyisin eteisen naulakko tulvii yli, kun lämpimämpien kelien varalta pitää olla vielä kevyempää tuulipukua, muutaman asteen plussakeliin jotain välikausikampetta ja pikkupakkaselle kevyttoppaa. Käsineitä ja kenkiäkin joka kelille. Elämä helpottuu, kun päästään syksystä ohi. Postauksiakin olen aloitellut mutta osasta on jäänyt testit kesken ja toisiin on kuvat etsimättä. Eräs blogiin liittyvä projekti on myös työllistänyt pitkin kesää, siitä sitten reilun kuukauden päästä enemmän... 

Maa-artisokat ovat vähän kärsineet tuulessa.

Puutarhan puolellakin riittäisi projektia. Kaikki jänisverkot on vielä laittamatta ja puutarha muutenkin ihan mullin mallin. Naapureilta tuli iso kasa paksuja syreeninrunkoja, jotka ovat toistaiseksi vain läjässä keskellä pihamaata. Ne pitäisi karsia jatkokäyttöön sopiviksi pätkiksi ja siirtää syrjemmälle. Paksuimmilla rungoilla saan uusittua ensi keväänä kärhökaaripenkin ja majapenkin reunuksia, keskipaksuista oksista tulee jänisverkoille tukikeppejä ja ohuet risut menevät haketettaviksi. Oksakasan käsittelyssä kuluu varmasti pari tuntia helposti. Viikolla ei sellaiseen urakkaan löydy aikaa, joten kompostiroskia viedessä tulee tehtyä vain jotain pientä parin minuutin hommaa. Eilen kävin pikaisesti siistimässä katkeilleita maa-artisokanvarsia niin, ettei tarvitse koko naapuruston niille naureskella. Keräsin myös tuulessa pitkin tonttia lennelleet kukkaruukut varastoon. Olin nimittäin ennen näitä sateita levittänyt nurmikolle ruukkuja peseytymään, kuten tein osalle varastoa jo kesällä. Totesin, että siistimpää jälkeä tulee kesäsateen jäljiltä, sillä tähän aikaan vuodesta tuuli lennättää ruukkuihin puunlehtiä. Siis niihin, jotka olivat pysyneet paikoillaan...

Puhdasta tai ainakin hieman puhtaampaa jälkeä. Pohjareikien tukkeitakin on jo valmiina.

Räväkkää ruskaa ei tänä vuonna taida tulla meille lainkaan. Pensasmustikoista osa punastelee mutta niistäkin alkavat lehdet jo karista tuulen takia. Puolet mustikkapensaista on edelleen vihreinä, samoin atsaleat, jotka yleensä saavat leiskuvat ruskavärit. Ensimmäisiin atsaleoihin tosin alkaa jo hitusen hiipiä punertavaa sävyä, joten ehkä ruskaa pääsee ihailemaan kuitenkin pienemmässä mittakaavassa. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, lehtipuut ovat käytännössä kaljuja, joten niiden osalta peli on jo menetetty.

Kärhökaaripenkin syksyistä mutta ei vielä kovin ruskaista näkymää.

Patiolta kohti nuotiopaikkaa. Tykkään tästä näkymästä, vaikka 'Vanille Fraisen' vähäiset kukat ruskettuivatkin hallan takia.

Hyvin tarkkaan kun tihrustaa, ylläolevassa kuvassa näkyy vielä nuotiopaikan portissa kiipeilevä loistokärhö 'Ville de Lyon'. Se ei säikähtänyt juurikaan hallaa, joten kukat ilahduttavat niin olohuoneen ikkunasta katsottuna kuin patiolta nuotiopaikalle kulkiessa. Myös polun varren rivistö komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' näkyy komeasti moneen suuntaan. Ne erottuvat kuvassakin kärhöä selvemmin heti purppuraheisiangervon taustalla. Niiden vaaleanpunainen väri sopii minusta kivasti heisiangervon lehtiin.

'Ville de Lyonin' juurella on monta retkottajaa: syysasteri, kurjenpolvi 'Birch Double' ja jostain syystä myös yksi komeamaksaruohoista.

Ritarinkannuksesta ei juurikaan iloa näin syksyisin ole. Nuo mustat töröt syysasterin oikealla puolella ovat nimittäin sitä. Sen ja asterin väliin siirsin aiemmin syksyllä kaukasiankirahvinkukan, jolla on sentään vielä komeat vihreät lehdet, vaikka kukkavarsi onkin jo mennyt mustaksi. Ehkä kirahvinkukka peittää isommaksi kasvettuaan vähän paremmin ritarinkannusta ja antaa myös tukea asterille. Kurjenpolven aion häätää pois tuolta, sillä se ei ole ollut missään vaiheessa kesää edustavan näköinen. Joko paikka on sille aivan väärä tai sitten sen lajikeominaisuutena on olla retkottavainen. Tässä on talvi aikaa miettiä sen kohtaloa. Hyvällä tuurilla sen poistamisen jäljiltä penkkiin tulee niin paljon tilaa, että Villelle voisi saada ujutettua kärhökaverin. Muistaakseni kellariin on menossa joku uusi valkokukkainen kärhö mutta enpä nyt saa sen nimeä päähäni. Kenties 'First Love'? Suunnittelin sillekin kyllä yhtä toista paikkaa mutta ainahan suunnitelmia voi muuttaa (varsinkin silloin, jos sen seurauksena saa hankkia uuden kärhön...). Villen kaverina se olisi kerrassaan upea.

Päivän kärhönä hieman piilotteleva 'Piilu'.

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäinen hallayö

Syyssyrikän viimeiset kukinnot saivat kuurasta pitsikoristukset.

Ensimmäinen syyshalla iski tänä vuonna ennätyksellisen myöhään, vasta viime yönä. Lähellä nollaa kävi pari kertaa syyskuussa mutta vielä silloin vaistoni ei käskenyt keräämään kasveja eteiseen turvaan ja harsotkin vedin ainoastaan tomaateille suojaksi. Eilen illalla sen sijaan töistä kotiin tullessa tuntui niin jäätävältä, että vetäisin lämpimämpää vaatetta ylleni ja raahasin hämärtyvässä illassa melkein kaikki kasvit varastoon tai eteiseen ja peittelin harsoilla ulos jääneet. Tunti sen jälkeen muistin unohtaneeni ruukkuporkkanat ja -perunat kasvimaalle ja lähdin pilkkopimeässä vielä niitä raahaamaan ulkovaraston suojiin. Pahuksen pihta estää katuvaloa valaisemasta edes hitusen kasvimaalle, joten hapuilin ruukut käsikopelolla. Onneksi pihan puolella oli riittävästi valoa, niin ei tarvinnut sokkona kuskata ruukkuja ulkovarastoon.

Eteiseen tuli hetkeksi tungosta.

Eteisen uusi kenkäkaappi on todellakin täydellisesti mitoitettu kasvien talvetusta ajatellen. Sen päälle mahtui juuri sopivasti neljä pelakuulaatikkoa, joista kolme on 60cm pitkiä ja yksi 80-senttinen. Neljäs 60-senttinen laatikko menee luultavasti kellariin talveksi, ellei ikkunan eteen jääneessä kukkatelineessä ole sille riittävästi tilaa. Pientä hienosäätöä voisi vielä tehdä laittamalla muutaman laudanpätkän taaempien laatikoiden alle korokkeeksi, niin silloin takarivikin saisi vähästä valosta enemmän irti ja ilma kiertäisi paremmin kasvien väleissä. Chilit lähtevät kompostiin kunhan raakileet ovat kypsiä tai ovat ainakin alkaneet saada väriä. Eteiseen on nimittäin tulossa talvehtimaan vielä viherliljapuu, muratteja ja afrikansinisarja. Sinisarjan vein ulkovarastoon verenpisaroiden seuraksi, liljapuu ja muratit pärjäävät ulkona toistaiseksi. Ne ovat kestäneet aiempinakin syksyinä mainiosti pikkupakkaset, joten niille on turha uhrata vielä lämpöistä eteistilaa.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' on dramaattinen kuuran reunustaessa melkein pikimustia lehtiä.

Vaivannäkö ei mennyt hukkaan, sillä mittari näytti jo puoli kymmenen maissa nollaa ja aamulla alimmaksi lukemaksi oli tallentunut -2,9 astetta. Ja meillähän lämpömittarin anturi on ulkoseinällä ikkunoiden lähellä, joten se näyttää aina jonkun verran lämpimämpiä lukemia kuin todellisuudessa on ollut. Kaunis kuura säilyi maassa monta tuntia ja vasta kun aurinko nousi puiden latvojen yläpuolelle, alkoi varjopaikoista kuura sulaa. Pienellä kukkulalla asumisessa on selvästi etunsa, sillä pari metriä alempana naapureiden tontin pihaliittymässä oli vielä lätäkkö umpijäässä iltapäivällä. Paljonkohan siellä onkaan ollut pakkasta?

Syyshortensia 'Prim White' oli vielä jäisenä kauniin punainen, sulaessaan kukat muuttuivat ruskeiksi.

Jäinen daalia ei ollut sulaessaan enää näin kaunis.

Kasvit kestävät eri tavoin hallaa. Hortensiat ja daaliat suuttuvat yleensä kertaheitolla, joten niillä ei hallanaralla alueella asuvan kannata puutarhaansa täyttää. Meillä etupihalla on yleensä napakampi pakkanen ja takapihalla jopa pari astetta lämpimämpää. Niin kävi viime yönäkin: takapihan mittari näytti alimmillaan olleen vain -1,6 astetta. Sekin riitti hortensioille, joiden kukat ruskettuivat niin etu- kuin takapihallakin. Luumupuille ja muille puuvartisille kasveille hallat ovat tarpeellinen merkki tuleentumiseen. Meilläkin vasta muutama pensasmustikka on ehtinyt punastua, luumupuista ja atsaleoista joka ikinen on vihreänä. Ressukat eivät ole tajunneet, että on jo syksy.

'Patriot' ja 'Jorma' ovat 'Ainon' ohella nopeita punertumaan. Rönsyakankaali tuo kivaa kontrastia.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' ei ole ihan joka vuosi ehtinyt punastua näin hyvin kuin tänä vuonna, vaikka se ei ensimmäisistä halloista säikähdäkään. Maksaruohot ovat suositeltavia kasveja monessakin mielessä, mutta niiden etuna on myös yleensä hyvä pakkasenkesto. Ei uskoisi niin mehevälehtisestä kasvista. Voisi kuvitella, että niiden vetiset lehdet menisivät umpijäähän ja sulaessaan muuttuisivat lötköiksi. Ehkä maksaruohojen lehdissä onkin veden sijaan pakkasnestettä. Yllä olevan kuvan 'Herbstfreudet' ovat edelleen aivan saman näköisiä kuin eilen, vaikka aamulla olivat aivan kuuraisia. Kärhötkin kestävät aika hyvin pakkasta, mistä olen hyvin iloinen.

Herkkis tarhaviinikärhö 'Krakowiak' aamuauringon noustessa hiljalleen metsän takaa.

Ensi yönä taitaa mennä taas pakkaselle ja varmaan muutama kasvi lisää päättää luovuttaa tältä kesältä. Aikaisin syksyllä hallat tuntuvat epäreiluilta mutta näin myöhään syksyllä hallayö oikeastaan vain kuuluu asiaan. Ja yleensä kylmää yötä seuraa oikein kaunis, valoisa ja kirkas päivä. Niitä kaivataan juuri nyt, kun on ollut pitkään sateisen harmaata säätä ja päivät vain pimenevät entisestään muutaman kuukauden ajan ennen kuin vuodenvaihteen yli päästään.

Päivän kärhöksi valikoitui tänään ihan tavis sininen alppikärhö, joka oli lähtenyt toiselle kukintakierrokselle.

Joko teillä on käyty kunnolla pakkasella?