Kukkakimppuja äideille

Äitienpäivää on vietetty ainakin täällä pihapuuhissa ja siinä samalla kamera on räpsinyt kuvia ympäri pihamaata. Edellisen, puutarharönttösten täyttämän jutun vastapainoksi tuleekin nyt kuvasatoa suloisista kukkakimpuista, joita tänä äitienpäivänä meiltä löytyi.

Tarhakylmänkukka muistuttaakin ihan kukkakimppua. Taustalla kukkii kirjokevättähtiä.

Aurinkopenkistä ja luumutarhasta löytyy tämän hetken runsainta kukintaa. Suunnataan seuraavaksi luumutarhaan ja jätetään aurinkopenkki loppuun. Luumutarhassa pääosassa ovat nyt violetin eri sävyt mutta vaaleanpunainenkin sopii kaikkialle ja sitä löytyy esikoista ja pystykiurunkannuksista.

Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kaverina on ripaus valkoista posliinihyasinttien muodossa.

Ensimmäistä kertaa kukkiva esikon siementaimi yllätti hempukalla värillään.

Tähtisahrami 'Ruby Giant', kevätsahrami 'Pickwick', pikkuisen kevättähtiä ja pari huhtikurjenmiekkaa.

Huhtikurjenmiekka 'Purple Hill' ja 'Blue Hill'. Ei liene epäilystä, kumpi on kumpaa.

Viime syksynä mesimarjapenkin laitaan kipatut ämpärinpohjat.

Purple ja Blue Hill -kurjenmiekkasekoituksen täsmällisesti erilleen osuneita värejä olen jo naureskellut ennenkin täällä blogissa. Nyt sattui toinen hauska osuma, sillä viime syksynä aurinkopenkistä jaettuja kukkasipuleita ympäri pihamaata lykkiessäni onnistuin istuttamaan yhteen kohtaan vaaleanpunaiset ja -siniset kevättähdet erilleen toisistaan. Sitä en tiedä, mistä posliinihyasintti ja lehtoesikko olivat eksyneet sekaan kun ei niitä kovin lähellä kasva. 

Kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' ja idänsinililja ovat ihan tarkoituksella vierekkäin.

Tämäkin esikko on omatoimisen risteytymisen lopputulos. Sen kukissa on hentoista liilaa kuviointia.

Jouluruusu 'Hello Amber'.

Ensimmäiset narsissit kukassa.

Luulin muutama päivä sitten, että yksikään narsissi ei ole selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä mutta kaksi mätästä Tête-à-Tête -kihlanarsisseja ponnahti supernopeasti esiin ja aloitti kukkimaankin melkein saman tien. Veikkasin ensimmäisten narsissien kukkivan 15.5 ja pelkäsin, että se olisi liian aikaista mutta ensimmäinen tete olikin auki jo 9.5. illalla. Kuusi päivää etuajassa. Olenkohan muuten istuttanut ne liian syvälle kun ovat noin maanrajassa? Jos siinä onkin selitys sille, miten narsissikärpäset eivät ole syöneet niitä? Eivät ole jaksaneet kaivautua niin syvälle. Muista narsisseista ei vielä tänään näkynyt lehdenkärkeäkään.

Huhtikurjenmiekka 'Frozen Planet' ja vaaleanpunainen kevättähti.

Mihin lie ovat hävinneet loput jääplaneetat? Viime syksyn suuressa mylläyksessä ovat varmaan levittäytyneet ympäri pihamaata ja vain nuo kaksi jäivät lähelle entistä paikkaansa. Toivottavasti muut eivät ole kuitenkaan hävinneet ihan lopullisesti.

Loppuun vielä jättikimppu kevätkukkaniityltä.

Onnea kaikille äideille!

Lämmin toukokuun aloitus

Sinivuokot kukkivat.

Vappuviikonlopun säät olivat mitä mainioimmat puutarhailua ajatellen. Ilman tuulta olisi pärjännyt t-paidassa mutta sen verran ainakin täällä puhalteli, että piti pitää fleece päällä melkein koko ajan. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja välillä oli ihan mukavakin, että viilentävä tuulenpuhuri osui kohdalle. Isoin urakka oli puutarhakompostorin tyhjennys. Nyt kun pääsisi hakemaan tallilta hepankakkaa, niin saisi viimevuotisen kompostin nosteltua Biolanin puutarhakompostoriin loppukypsymään. Puutarhasta kun ei vielä tähän aikaan irtoa kovinkaan paljoa vihreää kitkentäjätettä kompostoitumisen vauhdittajaksi.

Kompostia matkalla kukkapenkkiin.

Mikä neronleimaus olikaan levittää syksyllä kevättähtiä ja huhtikurjenmiekkoja kivikkorinteen puolelle! Aurinkopenkin puolella ei ole aivan yhtä runsasta kukkatykitystä kuin aiempina keväinä mutta sinisiä ja vaaleanpunaisia lämpäreitä on nyt paljon laajemmalla alueella. Jos sipulit viihtyvät uusilla paikoillaan yhtä hyvin kuin ennen, niin parin vuoden päästä kukintaa on hyvin monen neliömetrin alalla. Yksi pieni muistuma aikaisempien vuosien kukkapaljoudesta on vielä aurinkopenkin puolella. Ilmeisesti rikkaruohon juuria ei ollut syksyllä ihan koko kevätkukkaniityn alueella, kun jäi noin tiheä kukkalämpäre jakamatta. Sen voisi nostaa tänä kesänä kunhan kurjenmiekkojen lehdet alkavat kuihtua. Sipuleiden on pakko olla ihan vieri vieressä kun kukatkin ovat tiiviissä sumpussa.

Kuvassa näky on aika laimea mutta livenä kurjenmiekat ja kevättähdet tuikkivat iloisesti sieltä sun täältä.

Nukkapähkämöt ovat vähän ankean näköisiä keväällä ennen kuin ne alkavat puskea uusia lehtiä, joiden alle vanhat sitten häviävät. Miksi en siis ole aikaisemmin ymmärtänyt istuttaa niiden sekaan huhtikurjenmiekkoja? Isot, tummansiniset kukat tuovat mahtavasti väriä vaaleaan pähkämömattoon ja luultavasti kurjenmiekkojen lehdet häviävät näkyvistä viimeistään siinä vaiheessa kun pähkämöt alkavat kasvattaa kukkavarsiaan.

Aika kiva yhdistelmä minusta.

Jos kurjenmiekat toimivat hienosti nukkapähkämöiden seassa, niin kevättähtien kanssa tilanne on hieman eri. Korkeus olisi hyvä mutta pastelliset sävyt eivät oikein erotu epämääräisen hailakanvärisistä pähkämöistä. Luultavasti suurin osa kevättähdistä on vielä levittäytynyt ihan itse pähkämöiden sekaan, sillä en muistaakseni istuttanut niitä ihan kivien kylkeen. Muutama keskemmällä aluetta oleva kasvusto saattaa toki olla oma virhearvioni. Pitää nyt tässä vähän pohdiskella, josko kaivaisi ainakin vaaleanpunaiset kevättähdet vaikka kaukasianmaksaruohojen sekaan. Tummaa kasvustoa vasten hempukat olisivat paremmin edukseen. Siniset ehkä saavat jäädä pähkämöiden sekaan. Isompana mättäänä ne varmaan erottuvat paremmin, vaikka pähkämö ei ihan optimaalinen väripari niille olekaan.

Omatoimiset kevättähdet eivät ihan erotu massasta.

Viime syksynä istutettu nukki selvästi viihtyy.

Jos en olisi jättänyt nukin nimilappusta kukkapenkkiin, olisin saattanut jopa kitkeä lilliputtikokoiset nukit rikkaruohoina pois. Kukkavarrella on korkeutta vain muutaman sentin eikä yksittäinen kukkakaan ole edes senttiä halkaisijaltaan. Söpöjähän nuo kuitenkin ovat ja selvästi viihtyvät, kun kukkivat kumpainenkin. Pitäähän sitä joka puutarhassa yksi suurennuslasin kanssa tutkittava kasvikin olla vai miten se nyt menikään? Viime kesän hankinnoista valkokukkainen tarhalevisia oli mädäntynyt ihan kokonaan. Se vähän harmittaa, vaikka ensimmäinenkin tarhalevisiani jäi yhden kesän ihmeeksi. Viime kesän kukinta oli kuitenkin yltäkylläisen runsas, joten ei tullut ostettua kasvia, joka jurottaa ensimmäisen kesän ja heittää henkensä ennen toista. Jatkossa pitäydyn pelkästään tähtilevisioissa, sillä ne ovat talvehtineet loistavasti. Olisikohan niissä valkoista lajiketta?

Melkein peitin kompostimullalla kurjenpolven varsien seasta kurkistelevat krookukset.

Ylläolevan kuvan kukkasten piti olla sinisahrami 'Blue Pearlia' mutta kukat näyttävät minusta identtisiltä tähtisahrami 'Barr's Purplen' kanssa. Nappasin kukkien auettua vielä Barrin kukan ja vein sen näiden viereen vertailtavaksi. Barr oli ehkä hitusen kookkaampi mutta ovat ne saaneet kasvaakin maassa pidempään kuin nämä, jotka istutin vasta viime kesänä kellarissa talvetetuista sipuleista. Ehkä pitää vertailla kukkia uudestaan ensi keväänä. Onneksi viskoin kompostimultaa kottikärrystä käsin, sillä lapiollisen alle kukat olisivat varmasti hautautuneet kokonaan.

Koska kukkii?-haasteen pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun 27:nnen päivän sijaan vappuna, 1.5.

Neljällä päivällä menivät kiurunkannukset huti, joten ne osuivat arvauksistani toiseksi lähimmäksi. Narsissien pelkään menevän huti aivan totaalisesti, sillä vielä ei näy edes ensimmäistäkään piiponkärkeä ja kukinnan pitäisi alkaa 15.4. Minkä ihmeen takia menin heittämään niin aikaisen veikkauksen niiden kohdalle? Ja onko niistä yksikään edes elossa enää? Toivottavasti edes joku sipuleista olisi selvinnyt narsissikärpästen hyökkäyksiltä.

Tomaatit ruukutettu ulkona 2.3.

Tomaattini eivät olleet päässeet vielä tutustumaan edes ulkoeteiseen kun jo vein ne ulos. Sen verran lämmintä oli 2.3, vaikka tuuli välillä puhalsikin melko voimakkaasti. Ruukuttelin tomaatteja kuitenkin autotallin varjoisalla seinustalla, johon ei osunut tuuli aivan yhtä voimakkaasti kuin avoimemmalle kohdalle. Kaksi amppelitomaatti 'Gartenperleä' pääsi jo lopullisiin astioihinsa mutta toiset saavat pärjätä noissa astioissa toukokuun lopulle saakka. En tiedä, missä vaiheessa minulle tuli laskuvirhe, mutta ei tomaatteja noin montaa pitänyt laittaa. Kuvasta puuttuvat vielä lasten tomaatit, jotka he kiikuttivat aika pian ruukutuksen jälkeen takaisin sisälle toipumaan. Saivat ehkä hitusen kovakouraisempaa käsittelyä kuin nämä minun taimeni... Toivon totisesti pitkästä aikaa tomaateille oikein suotuisaa kesää, jotta kaikki vaivannäkö ei mene hukkaan.

Ensimmäinen erä taimia pääsi lopullisesti ulos.

Hankin aiemmin keväällä kasvilavan päälle uuden muovihupun, sillä edellisissä oli jo reikiä ja toisen tukikehikosta on hajonnut yksi palanen. Niitäkin käytetään vielä tarpeen mukaan mutta tämän uuden alle mahtuu hieman korkeampia kasveja. Yksi tomaateista oli tarkoitus istuttaa kasvilavaan ja se saa varmasti alkuun muovikasvarin suojakseen tai jos on kovin aurinkoista, niin kehikon varaan saa laitettua harsoa varjostamaan paahteelta.

Ensimmäinen tarhakylmänkukka kukkii todella matalin kukkavarsin mutta suurin kukin.

Kuun vaihteesta jäi vaikka miten monta asiaa ja uutta kukkijaa raportoimatta mutta ehkäpä ehdin paneutua niihin jonain toisena päivänä. Iloista, aurinkoista toukokuuta!

Koska kukkii? -haaste

Töttöröö! Laitetaanpa perinteisen epäonnenpäivän piristykseksi liikkeelle tämä innokkaiden keväänseuraajien ja -odottajien leikkimielinen arvauskisa. Koska kukkii? -haaste lähteekin nyt liikkeelle peräti viidettä kertaa. Pienen juhlan paikka siis. Ensimmäisenä keväänä, eli 2022, laitoin haasteen kiertämään melkein huhtikuun puolivälissä, kun aloin olla jo kyllästynyt harvinaisen paksuihin lumikinoksiin. Keväällä 2023 taas kummallisesti edennyt talvi alkoi osoittaa kevään merkkejä jo helmikuun alkupuolella ja pajunkissoista häkeltyneenä laitoin haasteen liikkeelle helmikuun puolivälissä. Seuraavana keväänä, vuonna 2024, lunta oli paljon ja hangen alla routaakin, eli aika normaali talvi. Haaste starttasi tuolloin maaliskuun alkupuolella. Viime keväänä lumikellot nuppuilivat Etelä-Suomessa jo ennen helmikuun puoliväliä, joten aloitin haasteen 20.2. Jos haasteen ensimmäisinä vuosina meillä oli lunta lähemmäs metrin, niin viime ja tänä keväänä ei ole tarvinnut edes polviaan myöten hangessa kahlata.

Haasteiden liikkeellelähtöaikoihin otettuja kuvia pihaantulostamme (poikkeus: vuoden 2023 kuva on kuukautta myöhemmin).

Jostain syystä en ollut ottanut pihaantulosta kuvaa koko helmikuun 2023 aikana enkä edes tammikuussa tai maaliskuun alussa. Ikkunasta otettu kuva kyllä löytyi ja siitä näki, että myös helmikuussa oli ollut piha-aidan yläosaan saakka lunta, eli tilanne oli ollut melkolailla sama kuin reilu kuukausi myöhemminkin. Toivon totisesti, että tänä vuonna ei maaliskuun loppupuolella sada enää niin paljoa lunta, että maalis-huhtikuun vaihteessa olisi sama tilanne kuin 2022 ja 2023 kuvissa. Tämä nykyinen lumimäärä kelpaa vallan mainiosti nykyhetkeen. Ja jos seuraavan viikon sääennustetta katsoo, niin onkohan enää viikon päästä juuri luntakaan jäljellä? Kovin on vesisateista ollut ja samanlaisena näyttää säätilanne jatkuvan.

Auringon lämmittämä pihakiveys oli jo alkanut sulattaa jäätä, joten pääsin 10.3. vähän "tekemään kevättä".

Viime keväänä aliarvioin totaalisesti kevään mahdin ja kevätkukkien kasvuhalut. Kuvittelin kovien pakkasten (EDIT: talvi olikin leudohko, vaikka maa olikin tukevasti roudassa. Näin se muisti voi pettää), vähäisen lumen ja paksun roudan hidastavan kasvuunlähtöä paljon enemmän, mitä se sitten loppujen lopuksi teki. Taas on maa kunnolla roudassa ja lunta vähän, pakkastakin on ollut mutta ei niin paljoa mitä viime talvena. Sää on tuntunut jo parin viikon ajan samalta kuin normaalivuonna kuukautta myöhemmin mutta kevättalvea on vielä jäljellä eikä maaliskuun lopussa täällä ole koskaan kukkinut mikään kevätkukka. Siispä heitän ensimmäiset veikkaukseni suosiolla huhtikuun puolelle.

30.4.2025 kevättähdet ja keväiset kurjenmiekat olivat jo näin pitkällä. Kukinta alkoi pari viikkoa aiemmin.

Huhtikurjenmiekat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini kevätkukkijoista. Erityisesti aurinkopenkin kevätkukkaniityllä (kuva yllä) runsaina kukkivat kurjenmiekat tuovat niin paljon iloa koko kevään ajan, että kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta. Ne eivät säikähdä pilvisiä päiviä, vesi- tai räntäsadetta eivätkä kylmääkään. Kun ne ovat päättäneet aloittaa kukinnan, ne jatkavat sinnikkäästi loppuun saakka. Etupihalla ne ovat vastassa heti kun ulko-oven aukaisee tai kävelee autotallista sisälle. Ne näkyvät hyvin myös keittiön ikkunasta eivätkä ole toistaiseksi kiinnostaneet edes jäniksiä. Voiko parempaa ollakaan? Tänä keväänä veikkaan huhtikurjenmiekkojen ilahduttavan minua kukinnallaan 16.4. alkaen.

Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat takapihalla yleensä yhtä aikaa.

Puutarhassani on toinenkin erityisen ihana laji, nimittäin kevättähti. Niputan tässä nyt samaan sakkiin niin iso- kuin kirjokevättähdetkin, sillä en uskalla enää sanoa varmaksi, mikä on mitäkin. Varmaan osa puutarhani kevättähdistä on näiden risteymiä, vaikka olenkin osan varmoina isokevättähtinä pitämistäni sipuleista pyrkinyt istuttamaan selvästi eri puolille puutarhaa. Kevättähdillä on sama ilahduttava ominaisuus pitää kukkansa auki joka säällä kuin keväisillä kurjenmiekoilla. Ensimmäiset niistä aukovat nuppujaan kilpaa pikkuisten kurjenmiekkojen kanssa, eli 16.4. 

Idänsinililjoja

Kärkikahinoissa keikkuu myös idänsinililja, jonka ensimmäinen avautunut kukka näyttää naamansa 19.4. Otan veikkaukseen myös pystykiurunkannukset, jotka aloittelevat tänä vuonna kukintaansa 27.4. Narsissikärpästen invaasiosta huolimatta arvauskisaan pääsee mukaan narsissi. Jos yksikin on onnistunut piilottelemaan kärpäsiltä, niin se ansaitsee ehdottomasti saada arvoisensa huomion. Laitan kaiken toivoni likoon luumutarhan peittokurjenpolvien sekaan istuttamilleni narsisseille ja toivon, että kurjenpolvien haju olisi harhauttanut paholaiskärpäset kauas narsisseistani. Ensimmäinen (eikä toivottavasti myös ainoa) narsissi aukaisee meillä nuppunsa 15.5.

'Ice Follies' lienee aikaisimpien narsissien joukossa, jos on säästynyt kärpäsen toukilta.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan mukaan Anun puutarhan, Kottikärryn kääntöpiirin, Kukka & Kaalin sekä Liisan kasvit. Onnea veikkauksiin!

Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!

Koska kukkii? -haasteen loppuyhteenveto

Koska kukkii? -haaste on nyt edennyt siihen pisteeseen, että on aika tarkastella, kuinka veikkaukset osuivat kohdilleen. En osunut tänäkään vuonna täysin napakymppiin yhdenkään kasvin kohdalla mutta pari liippasi melko läheltä. Laitan mukaan kuvia tämän hetken kukkijoista, niin pääsevät nekin esille. Vanhat kun on jo pääsääntöisesti esitelty silloin kun niiden kukinta oli ajankohtainen.

Tässä piti olla pelkästään 'Persian Pearlia' mutta seassa on myös muutama helakamman värinen. Kumpikin on lisääntynyt viime keväästä.

Otetaan ensimmäiseksi tylsin osuus, eli tuoksuorvokki, jonka istutin viime keväänä. Se kukki aika pian istuttamisen jälkeen, vaikka en sitä pienistä jakotaimista uskonutkaan. Niissä taisikin olla nuppuaiheet valmiina ja päättivät kukkia jakamisesta ja asuinpaikan vaihdoksesta huolimatta. Veikkasin sen aloittavan 16.5. mutta eipä näy vieläkään edes pientä nupun kärkeä. Saa nähdä, kukkiiko ollenkaan.

Tylsä osuus oli myös tämä viime kesän lomareissulta hankittu tarhakylmänkukka, jonka piti olla 'Rubra'. Eipä siltä näytä.

Sitten se mielenkiintoisempi osuus. Veikkasin kevättähden aloittavan kukinnan 1.5. Ensimmäinen niistä aukaisikin kukkansa jo 21.4. Pieleen meni ja reilusti! Puolustuksekseni sanottakoon, etten enää muistanut siirtäneeni niitä viime keväänä patiopenkkiin aika lähelle talon eteläseinää, josta lumet häviävät ensimmäisten joukossa. Kuinka nerokas silloin olinkaan! Muualla ensimmäinen kevättähti aukaisi kukkansa 28.4, mikä meni myös muutamalla päivällä pieleen. Taisin mielessäni povata myöhäistä kevättä.

Isokevättähdet ja pystykiurunkannukset kukkivat yhtä aikaa sillä seurauksella, että kevättähdet hautautuvat isompien alle. Olen nyt siirrellyt niitä erilleen.

Seuraava veikkaukseni oli pystykiurunkannus, 5.5. Lämpimän ja aurinkoisen huhtikuun alkupuoliskon ansiosta lumet lähtivät sulamaan takapihalta hyvin vauhdikkaasti. Vaikka kuun puolivälissä tulikin pilvisempi ja koleampi jakso, pystykiurunkannuksia alkoi ilmestyä lumen seasta jo 23.4. Koleus vähän hidasti niiden etenemistä, joten ensimmäinen niistä aukaisi kukkansa 7.5. Pari päivää ohi meni.

Idänsinililjat jo loppupuolella kukintaa 13.5.

Idänsinililjojen kukinnan veikkasin alkavan 8.5. Aika hyvin arvattu, sillä ensimmäinen kukka aukesi 7.5. Kukinta olisi alkanut paljon aiemmin, jos väliin ei olisi sattunut muutamaa hyytävän kylmää päivää. Säät siis suosivat tätä arvausta.

Viime keväänä hankittu kerrannainen valkovuokko kukkii jo aika runsaasti. Näiden ensimmäinen kukka aukesi eilen illalla.

Valkovuokoista povasin äitienpäiväkukkasia (14.5.). Näiden kohdalla oli riskit vaikka miten suureen epäonnistumiseen, sillä olen levittänyt valkovuokkoja vähän sinne sun tänne. Lämpimänä keväänä ensimmäiset valkovuokot saattaisivat olla kukassa jo kaksi viikkoa ennen arvausta. Toisaalta, jos olisi ollut oikein kylmä kevät, samat valkovuokot olisivat saattaneet olla kukassa juuri oikeaan aikaan. Riski vai onnistumisen maksimointia? Joka tapauksessa ensimmäinen yksinkertaiskukkainen valkovuokko kukki tänä vuonna 10.5, eli neljä päivää etuajassa. Kerrannaiset vasta aloittelevat, samoin tavalliset valkovuokot siellä, mistä lumet sulavat viimeisenä.

Tässä vielä se kerrottu lähempää. Yritin googlailla lajiketta mutta eipä noista ota selvää, onko 'Vestal', 'Alba plena' tai jotain aivan muuta.

Täysin arpapeliä oli sen sijaan sinivuokko, jonka veikkasin kukkivan 15.5. Se olikin bonuslajina, sillä viime kesänä istutettu yksilö ei välttämättä vielä tänä vuonna kukkisi. Ja koska kyseessä olisi joka tapauksessa ensimmäinen sinivuokon kukka tällä tontilla, ei kokemusta sen normaalista kukinta-ajasta oikein ollut. Ainoa vihje oli vain arvioida, milloin lumet sen kohdalta häviävät ja laittaa siihen jonkun verran päiviä päälle. Tästä tuli todella jännittävää, sillä kaksi nuppua ilmestyi ilmestyi näkyviin vajaa viikko ennen h-hetkeä ja oli lämmintä säätä luvassa. Vaikka miten pitkään venytin hetkeä, jolloin tulkitsin kukan olevan täysin auki, niin 14. päivään se silti osui. Päivällä huti kasvista, joka ei ole koskaan ennen kukkinut meillä. Tästä veikkauksesta olen ylpeä (vaikka tuuriahan se oli eikä taitoa)!

15.5 kumpikin kukka oli jo auki, alempi kukista aukesi jo edellisenä päivänä.

Veikkauksista siis kaksi meni päivällä huti, kaksi muutamalla päivällä, yksi pari viikkoa ohi ja viimeisestä ei tiedä, aikooko edes kukkia. Ihan tyytyväinen olen arvauksiin, jotka tein jo helmikuun puolivälissä. Kevääseen tulee tämän haasteen myötä mukavaa odotettavaa ja jännittäviä hetkiä, vaikka arvaukset eivät täysin kohdille osuisikaan. Siispä taidan laittaa tämän kiertämään taas ensi talvena.