Pyhäinpäivän puutarha

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään. Värit alkavat olla puutarhasta jo aika vähissä, mutta vielä sieltä löytyi jokunen väripilkku. Viime yönä lämpötila tippui pitkästä aikaa pakkasen puolelle ja päiväkin oli hyvin kolea. Kunnon kuuraa ei meille vieläkään saatu, mutta hentoa lumikuorrutusta oli jo jäänyt viimeisten kukkien päälle ja pikkuisen maahankin..

Vielä löytyi yksi leijonankita.

Keijunmekot eivät pakkasta hätkähdä, tosin nyt versojen kärjet olivat jo nuukahtaneet.

Kivikkorinteessä kukkii sammalleimu. Myös kaukasian- ja kivikkotörmäkukissa on yksittäisiä kukkia auki.

Purppurapunalatvalla on jo ennestäänkin pehmoiset siemenhahtuvat, saati sitten lumihunnulla kuorrutettuna.

Muut hunajamarjat pudottivat lehtensä jo ajat sitten. Pieni 'Onni' sen sijaan keksi vasta vaihtaa väriään.

Purppuraheisiangervollakaan ei ole kiirettä pudottaa lehtiään.

Viimeisiä kärhön kukkia. 'Piilu' on tämä sinnikäs kaveri.

Loistokärhö 'Voluceau' on jo melkein luovuttanut. Siitä löytyi ainoastaan tämä yksi avautumassa oleva kukka. Taustalla oleva ruskea pensas on syyshortensia 'Prim White'.

Takapiha on selvästi muuta pihaa lämpimämpi, sillä siellä syyshortensia 'Vanille Fraise' on vielä ihan vihreänä. Nuput ovat kyllä hieman paleltuneen näköiset.

Siperiankurjenmiekat ovat alkaneet muuttua keltaisiksi. Kontrasti vihreisiin tiukukärhö 'Arabellan' ja tarhakeijunkukka 'Hansin' lehtiin on hieno.

Kaunokaiset kukkivat harvakseltaan.

Viimeiset puistoatsalea 'Illusian' punaiset lehdet lumen kuorruttamina. Nuppuja näyttäisi olevan lupaavasti tulossa.

Vaikka kuukausi vaihtuu marraskuulle, ei säässä näytä ennusteiden mukaan tapahtuvan minkäänlaista muutosta. Tämä pimeä ja sateinen syyssää on juuri sitä, mitä inhoan yli kaiken. Ainoastaan sama säätila kuraisella lumiloskalla höystettynä kirii sen ohi vuoden kammottavin keli -kisassa. Pitänee olla tyytyväinen siitä, että ollaan vasta siinä toiseksi tympeimmässä säätilassa. Joko teillä on muuten kaikki talvetettavat kannettu kellariin (varastoihin, autotalliin, tms.)? Minulla on edelleen ruukkukärhöt ja hortensiat talon seinustalla ja syyssyrikkä maassa. Niillä ei näytä olevan mikään kiire kellarin pimeyteen. Syyskylvöjäkään en ole vielä tehnyt, mutta ehkä huomenna... Tai ensi viikonloppuna. Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.

Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.

Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.

Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.

Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

Lokakuun alun näkymiä

Tehdäänpä taas pieni kierros syksyisessä puutarhassa. Syksy on ollut tähän asti ihmeellisen lämmin ja samaa rataa näyttää jatkuvan. Syyskuussa lämpötila kävi parina yönä juuri ja juuri nollassa, mutta edes daalia ei suuttunut siitä. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on ollut koviakin pakkasöitä, viime vuonna 4.10 satoi jopa luntakin. Vaikka lämmintä on riittänyt, tuntuu, että puut ovat alkaneet varistaa lehtiään normaalia aikaisemmin ja että paras ruska olisi jo ohi. Tarkemmin katsottuna värejä on kyllä edelleenkin. Ehkä illuusio tulee siitä, että suuresti rakastamani punaiset pihlajat alkavat olla jo kaljuja tai vähintäänkin ruskettuneita ja moni muukin lehtipuu ja pensas on varistanut osan lehdistään. Runsaat sateetko saavat ruskavärit ruskettumaan?

Kivikkorinteen edustalle itsekseen eksynyt päivänkakkara kukkii iloisesti. Tolpan vieressä tarhakeijunkukka 'Hans' esittelee viimeisiä kukkiaan.

Kivikkorinteessä syksy ei vielä juurikaan näy. Kasvit ovat pysyneet pääosin vihreinä ja vehreinä. Tänä vuonna punatähkätkin ehtivät kukkia täysin ennen pakkasia ja erityisesti kaukasiantörmäkukan kukinnasta on saanut nauttia heinäkuusta lähtien. Keltamaksaruohoissa näkyy yksittäisiä kukkia ja isoin sammalleimuista nuppuilee.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' loistaa pinkkinä tolpan edessä penkin ylälaidassa. Loistosalviat ja pikkuampiaisyrtit tuovat sinisiä pilkahduksia, jotka eivät kuvasta valitettavasti oikein erotu. Valkoiset täplät aivan rinteen päässä ovat belliksiä ja syysleimuja.

Kivikkorinteessä oleva isotähtiputki päätti tehdä vielä yhden kukkavarren syksyn iloksi. Tämä yksilö ei ole edes alkanut vielä kellastua toisin kuin muut isotähtiputket.

Köynnöksistä kärhöt ja keijunmekot kukkivat vielä hyvin. Tuoksuherneet tekevät koko ajan uusia nuppuja, vaikka eivät enää niin näyttävästi muuten kukikaan. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat lopettaneet kukintansa aikaa sitten ja osa on jo ruskettunutkin. Niille käy pian samoin kuin kiinanastereille, jotka olivat jatkuvien sateiden vuoksi kompostikuntoisia.

Risumajaan olisi tarvittu vähintään tuplamäärä keijunmekkoja, jotta seinistä olisi tullut vehreitä. Kukkia on sentään runsaasti kaikkialla, missä vain on versoja.

Kärhöistä 'Justa' ja 'Princess Kate' kukkivat komeimmin, 'The President' aukoo hiljalleen yksittäisiä kukkia, samoin kuin 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid'.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on levitellyt versonsa hajalleen, joten kukatkaan eivät ole yhdessä kimpussa. Nuppuja on vielä valtavasti ja jos sama sää jatkuu, tämän kukinnasta saa nauttia todella pitkään.

Odotin kovasti näkeväni vihdoin tänä vuonna mongolianvaahterani ruska-asussa. Mokoma kepakko päätti kuitenkin pudottaa melkein kaikki lehtensä heti kun vihreä väri alkoi haalistua. Yhteen oksaan jäi pieni tupsu lehtiä, jotka ehtivät muuttua hailakan oransseiksi ennen tippumistaan. Nyt koko taimi on kalju ja juurella on kasa ruskeiksi muuttuneita lehtiä. Jos se mokoma diivailija palelluttaa senttiäkään latvastaan talven aikana, se kaivetaan ensi kesänä ylös ja korvataan jollain luotettavammalla kaverilla. Olen kertonut tämän myös asianosaiselle kepakolle, jotta se tietää, mitä aurinkopenkin kunniapaikan valtaavalta kasvilta odotetaan. Osa pensasmustikoistakin on jo pudottanut lehtensä toisten vasta miettiessä syysasuun pukeutumista. Onneksi puutarhaan tulee väriä atsaleoista.

Aurinkopenkin 'Illusia' on pian parhaimmillaan. Ensi keväänä pitää vähentää sekä siperiankurjenmiekkaa että isotähtiputkia sen ympäriltä. Kurjenmiekka olikin jo kaljuuntunut keskeltä, joten jakaminen tulee sille tarpeeseen.

Pensasryhmän 'Illusia' on sävyltään oranssimpi. Hortensioidenkin kukat ovat säilyttäneet värinsä, kun ei ole ollut pakkasia.

Myös takapihalla on pieniä väripilkkuja, vaikka istutuksia on tehty sinne pääosin vasta loppukesällä. Metsän puolella kasvava tuomi muuttui yhdessä silmänräpäyksessä ensin keltaiseksi ja sitten kaljuksi eikä punaisena hehkunut koivuangervokaan enää väreillä koreile. Kuunliljat ovat kellanruskeaa mössöä, mutta ensimmäinen luumupuista alkaa muuttua keltaiseksi. Räikein väripilkku löytyy kuitenkin aivan metsän reunasta. Enpä kasveja istuttaessani ajatellut yhtään, minkä värisiksi ne syksyllä muuttuvat tai mitkä kasvit kukkivat yhtä aikaa. Halusin vain, että olohuoneen ikkunasta näkyisi värejä myös silloin kun ei sään tai töiden takia puutarhaan ehdi. No, ainakin syysvärejä ja kukintaa näyttäisi tulevan aika mukavasti.

Otin kuvan talon seinustan penkillä istuen. Kivipolku on edistynyt hiljalleen. Vielä pari metriä puuttuu. Polku johdattelee hyvin katseen suoraan kohti värikästä kasviryhmää.

Kanadanatsalea 'Violettan' syysasu on oranssi. Kellanvihreä tupsu sen takana on ehkä nuokkusyreeni. Kukkijoina syysasteri ja vasta syksyllä siirretty komeamaksaruoho 'Herbstfreude'. Maksaruoho olisi kannattanut siirtää vasta keväällä, niin se ei olisi ehkä retkahtanut noin pahasti.

Värikästä lokakuun alkua!

Voi tätä loppukesän ihanuutta!

Kun kohdalle sattuu kaunis, elokuinen poutapäivä, ei puutarhatöistä tule yhtään mitään. Syypäitä ovat ainakin minulla joka puolella lepattelevat perhoset ja upeita kukkiaan aukovat kärhöt. Jätetään suuremmat löpinät sikseen ja katsotaan kuvia.

Herukkaperhoset viihtyvät syyssyrikällä.

Samoin nokkos- ja neitoperhoset. Yksi herukkaperhonen piilottee nokkosperhosen alapuolella ja kaksi muuta oli kukinnon toisella puolella.

Eipä sillä; varmaan itsekin perhosena viihtyisin näillä kukinnoilla!

Kärhökaaripenkin kukkivat jaloangervot näkyvät pitkän matkan päähän.

Risumajan keijunmekoista ei ole muodostunut vehreää seinää, vaan kukkapylväät.

Luumupuut olivat vähän parempia kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, mutta tarvitsivat edelleen pientä siistimistä. Merkitsin 'Laatokan helmen' ja viipurilaisen punaluumun latvat kuvaan oranssilla. Miten niistä onkaan tuollaisia tullut? Sakset esiin!

Paljon parempi. Lyhensin kaikista latvoja sekä pitkälle harottavia vuosikasvuja. Leikkauksen jälkeen huomaa selvästi, ettei tuulikaan ota niin rajusti latvuksiin kiinni. Sateenrakosissa tuli myös kaivettua pieni pätkä nurmikkoa pois (etualan kivestä istumakiveä kohti)

Aurinkopenkissä kosmokset rehottavat niin kookkaina, että niiden väleistä kurkkivista leijonankidoista näkyy vain kukintojen latvat.

Säästin herkkupalat, eli kärhöt loppuun.

'Hagley Hybrid' kukkii tuoksuherneiden kanssa yhtenä vaaleanpunakirjavana seinäkkeenä.

Saman seinäkkeen alanurkassa 'Multi Blue' aloittelee. Kamera näyttää taas violetin liian sinisenä, mutta ei mahda mitään. Taustalla syyssyrikkä.

Kummatkin kärhöt ja muutama tuoksuherne yhdessä.

Aurinkopenkissä 'Arabella' aukoo koko ajan yhä enemmän kukkia. Pian se ympäröi kiven sinisenä kukkamattona.

Ehkä kaikista ihanin, loistokärhö 'Elsa Späth' on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Koko on taas kerran valtava ja väri käy täydellisesti yhteen taustalla pilkistelevien 'Arabellan' kukkien kanssa.

Hitaasti edistyvät puutarhatyöt, mutta väliäkös hällä!

Kiipeilijöitä

Alkuvuoden mittaan päässäni on muhinut tuttuun tapaan aikamoinen soppa uusia puutarhasuunnitelmia. Mitään järin mullistavia ajatuksia ei ole vielä herännyt, ainoastaan pieniä kehitysideoita ja kesäkukkasuunnitelmia. Kehitysideat jätän vielä hautumaan, sillä minulla on tunne, että vielä parempaa on tulossa, jos annan pääkopan tehdä rauhassa töitä. Ehkäpä timanttinen lopputulos näkyy taas unessa. Kesäkukkasuunnitelmatkin ovat vielä pikkuisen vaiheessa, mutta selvää on, että tänä vuonna Hiidenkiven puutarhasuunnitelmiin kuuluvat yksivuotiset köynnökset.

Tuoksuherneet kiipeilivät kesän mittaan melkein portin yläosaan saakka. Kaksi tainta ei vain riittänyt koko seinämän leveydelle (yllätys!).

Varjokujan alkuperäisessä visiossa alppikärhö kiipeilee sekä köynnösportilla että aidan puoleisella sivulla. Pieni tarha-alppikärhöni jäi vaahtosammuttimen kokoisen ihmisen alle viime kesänä, joten en ole kovin luottavainen siihen, että se vielä tänä vuonna peittää edes pientä alaa köynnösportista saati sitten levittäytyisi aidalle asti. Toivon vain, että sen varsi ei taittunut liikaa tai jos taittui, niin se jaksaisi versoa juuresta uudelleen ja kasvaa aikanaan komeaksi, vehreäksi seinämäksi. Alppikärhön kaverina kasvavan tuoksuköynnöskuusamankaan talvehtimiseen en luota niin paljoa, että uskaltaisin jättää pelkästään sen varaan koko portin ja aidanvierustan vehreyttämisen. Tänä vuonna istutan siis aidan viereen keijunmekkoa, joka saa kiipeillä joko oksia tai jonkinlaista raudoitusverkkosysteemiä pitkin korkeuksiin.

Kellanvihreiden juovien kohdalle haluaisin sitten aikanaan vehreän seinämän peittämään aidan takana olevaa ryteikköä.

Varjokujan katseenvangitsijana toimivaan ruukkuryhmään on tulossa taas koruköynnöstä. Sen kasvutapa sopi täydellisesti visiooni, vaikka kukan väri ei ihan niin mieluisa ollutkaan. Eipä se onneksi varjossa niin runsaasti kukkinutkaan. Jos tänä vuonna itäisi useampi kuin yksi siemen, niin lopputulos olisi rehevämpi.

Koruköynnöksen kukat eivät täysin sovi muun puutarhani värimaailmaan, vaikka hauskan näköisiä ovatkin.

Varret sen sijaan tarttuivat napakasti paksuun pihlajan runkoon eikä köynnöstä tarvinnut auttaa kiipeilyssä. Sirojen lehtien ansiosta lopputulos oli kepeä ja ilmava.

Varjokujan portista puuttuu talon puolelta monivuotinen köynnös, joten aion esikasvattaa siihen varmuuden vuoksi ainakin valkoista mustasilmäsusannaa ja miinanköynnöstä sekä vaaleanpunaista tuoksuhernettä. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä ja ne näyttivätkin lupaavilta siihen asti, kunnes istutin ne maahan. Yhden kohtaloksi kävivät ötökät, kaksi muuta taisi ottaa lopullisesti nokkiinsa paahtavasta auringosta ja tuulen tuiverruksesta. Viime vuodesta otan opikseni sen, että kylvän ne reilusti myöhemmin, vasta huhtikuun puolivälissä, ja pidän heti alusta alkaen niitä säiden suosiessa ulkona, jotta ne tottuvat paremmin aurinkoon. Aion myös suojata niitä (ja kaikkia muitakin köynnöksiä) tarpeen vaatiessa harsolla maahan istutuksen yhteydessä.

Mustasilmäsusannaa en ole koskaan ennen kasvattanut. Ilmeisesti se pitäisikin laittaa pian esikasvamaan.

Ensimmäinen miinanköynnös kukki viime vuonna jo sisällä. Nätti kukka, mutta hädin tuskin sormenpään kokoinen.

Hempukka tuoksuherne sopinee kauniisti miinanköynnöksen ja mustasilmäsusannan kaveriksi.

Kerroin syksyllä unesta, joka ratkaisi monta kasvimaaongelmaa. Varjoisin osa kasvimaasta siis siirtyy autotallin aurinkoisemmalle seinustalle. Samalla vapautuu paljon rikkaruohotonta maata uudelle istutusalueelle. Ajatustyön alla on eräs kyhäelmä, jonka haluan nähdä ensin halpana ja helposti toteutettavana (ja myös tuhottavana) mallina. Kasvatan siis tänä vuonna paljon keijunmekkoja ja teen loppukesällä päätöksen, kannattaako ideaa viedä eteenpäin vai haudataanko se ikiajoiksi järjettömänä päähänpistona.

Keijunmekko roikkui amppelissa toissa kesänä etupihan pihdan oksalla. Toivottavasti tästä kerätyt siemenet itävät hyvin, sillä taimia tarvitaan tänä vuonna paljon.

Tällaiset köynnössuunnitelmat minulla on tälle vuodelle, eli vihreys nousee maanpinnasta reilusti ylöspäin. Suunnitelmiin kuuluu myös se, että edullisesti vastaan tulevat kärhöt napataan mukaan, sillä niin niille löytyy varmasti vielä kiipeilypaikkoja. Iloista loppuviikkoa!