Viikonlopun söpöstelijät

Yleisnäkymien jälkeen voi taas syventyä tutkimaan yksittäisiä kukkia lähempää. Yhtä lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kukat olivat nähtävillä myös avointen aikaan, mutta joku saattoi jäädä huomaamatta kookkaampien ja komeampien ihasteltavien takia. Nyt tulee siis tilaisuus nähdä nekin.

Pelargoni 'Apple Blossom' kukkii ensimmäistä kertaa eikä todellakaan pettänyt odotuksia kukinnon ulkonäön suhteen.

Muistanette tämän vuoden heinäkokeiluni? Nyt on yksi uusi heinä kukassa, koodilla I merkitty yksilö. Ei se varsinaisesti kaunis ole, mutta aika näyttävän näköinen ja oikeastaan kosketustuntuma onkin siinä se juju, minkä vuoksi tämä heinä saattaakin päästä vielä uudelleen kokeiltavaksi jonain vuonna. Olen vähän heikkona siliteltäviin kasveihin ja tämä heinä todellakin houkuttaa hipelöimään.

Onkohan tämä pehmoinen ketunhäntä italianpantaheinä? Taustan pienitähkäiselle heinälle ei ole löytynyt nimeä.

Kivikkorinteessä loistosädekukkia on useampikin jo aloittelemassa kukintaa. Punahatun tapaan tämäkin on ollut aika pitkän yrityksen tulos.

Tämä kolmikko aiheutti hieman hämmennystä avoimissa. Keksitkö, mitä mahtavat olla?

Kukkien lisäksi myös lehtivärit ja -muodot ovat oleellisessa osassa puutarhassa. Edellinen kuva on otettu kärhökaaripenkin takalaidasta, johon istutin uuden tarhajouluruusun aiemmin. Sen vieressä on kuukausimansikkaa, jota aion lisätä ainakin toistaiseksi penkin laitaan noiden etualan kasvien tilalle. Ne tuskin selviävät noilla sijoillaan talvesta, vaikka ovatkin pärjänneet sateisen kesän yli yllättävän hyvin. Joko keksit, mitä alkukesällä lykkäsin paremman paikan puutteessa kukkapenkkiin? Anopinhampaitahan ne. En raskinut viskata niitä kompostiin, vaikka olivat ihan kurttuisia ja huonokuntoisen näköisiä. Silloin lopputalvesta, kun erotin puskasta yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa, jätin varmuuden vuoksi loput vielä huonekasviksi, jos erotettu ja paljon syvempään istutettu jakopala päättäisi heittää henkensä. Jakopala lähti hyvin kasvuun, joten nämä kolme jäivät kastelematta ja odottivat vain surkeaa kohtaloaan. Hetken mielijohteesta päätin kompostin sijaan istuttaa ne täyttämään kukkapenkin tyhjää kohtaa ja nämähän virkistyivät kummasti. Vähän mietin, mahtavatko ne mädäntyä, kun jatkuvasti satoi vettä ja varmasti sitä oli lehtiruusukkeen sisälläkin enemmän tai vähemmän koko ajan. Kuten näette, ei haitannut lainkaan ja nyt on melkein sääli jättää niitä talveksi tuohon mädäntymään...

Suon laidalla nimetön imikkä on kasvanut jo komeaksi puskaksi. Tämä on erityisesti tuoksumataran kanssa minusta hienon näköinen.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' on söpö.

Suklaakosmosta pitää käydä haistelemassa joka päivä. Vielä en ole syönyt tätä suklaanhimossa!

Vuosi sitten keväällä kylvetty kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' on alkanut kukkia.

Purppurapunalatva ei jää keneltäkään huomaamatta, ei myöskään perhosilta ja kimalaisilta. Keisarinviittapariskuntakin pysähtyi herkuttelemaan.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' sai vihdoin ja viimein ensimmäisen nuppunsa auki. Ei ehtinyt avoimiin ja vitkutteli siitäkin vielä paljon pidempään, mitä arvelin. Kaverina valkoista tuoksuhernettä.

Tällä viikolla on ollut hirmuisen kylmiä öitä mutta onneksi tänään on ainakin täällä ollut myös kesäisen lämmintä. Ehkä se kesä ei sittenkään vielä mennyt ohi!

Siipien lepatusta

Nyt käy sellainen vilske puutarhassa, ettei meinaa malttaa muuta tehdäkään kuin pyöriä kameran kanssa paria valittua kasvia ympäri. Nyt oli pakko pitää pieni tauko kuvaamisesta, sillä kamerasta loppui akku. Tuli siis sopiva hetki siirtää kuvasaalista tietokoneelle ja tänne blogiin.

Keisarinviittoja on tänä vuonna paljon. Sitä aikaisemmin näkemääni harvinaista, tummaa värimuotoa ei ole enää näkynyt toisin kuin näitä tavallisia. Tässä pari repalesiipistä koirasta.

Hortensiat ovat tällä hetkellä jättäneet jopa maksaruohot ja purppurapunalatvat kauas jälkeensä perhoskasveina. Tokihan melkein pari metriä korkea ja yhtä leveä pensas täydessä hunajantuoksuisessa kukassaan vetää hyönteisiä puoleensa. Laskin kerran sen yhdellä puolella olevan kerralla viisi neitoperhosta, kuusi nokkosperhosta, kaksi amiraalia ja kolme keisarinviittaa. Siihen vielä kimalaiset päälle. Toisella puolella pensasta oli varmasti lisää perhosia. Suurin osa tämän postauksen hortensioilla ruokailevista perhosista taitaa kyllä olla syyshortensia 'Prim Whiten' kukilta. Siihen kun osui kuvaushetkellä valo mukavammin kuin mustilanhortensialle.

Neito- ja nokkosperhonen sattuivat samaan kuvaan. Syyshortensian ensimmäiset kukinnot alkavat jo punertua kauniisti.

Tämä amiraali ei ollut oikein vielä oppinut hortensialla ruokailun saloja.

Kerta toisensa jälkeen se yritti työntää imukärsänsä komeisiin laitakukkiin ennen kuin hoksasi niiden seassa lymyilevät oikeat kukat, joista saa vatsansa täyteen.

Syyssyrikkä antaisi varmasti kovan vastuksen hortensioille, jos se ei pitäisi juuri nyt kukinnassaan taukoa. Sen ensimmäinen kukinta meni nopeasti ohi heinäkuun helteissä eivätkä uudet nuput ole vielä kunnolla alkaneet aueta. Toisesta kukinnasta onkin tulossa varmasti ensimmäistä näyttävämpi nyt kun maa on kosteaa ja ilma viileämpi kuin heinäkuussa. Syyssyrikän vieressä on useampi jätttiverbena  houkuttelemassa perhosia jo valmiiksi tienoille odottamaan syrikän kukkien avautumista.

Siemenestä itsekseen kylväytyneet jättiverbenat ovat jo hyvin kukassa ja täydentävät talvetetun yksilön kukintaa. Neitoperhoset ovat jättiverbenan vakiovieraita.

Myös nokkosperhoset pitävät jättiverbenasta. Nämä kaverukset olivat hetken aikaa samalla kukinnolla, mutta ehtivät siirtyä edes vähän erilleen ennen kuin sain kuvan otettua.

Vaikka hortensiat ja jättiverbena ovatkin tällä hetkellä parhaat perhosmagneetit, on meillä myös muita hyviä perhoskasveja. Satunnaisia perhosia näkee pensashanhikeilla, maksaruohoilla, punatähkillä ja purppurapunalatvoilla. Punatähkästä minulla on punaista ja valkoista lajiketta ja minusta punainen on niistä parempi hyönteismagneetti. Ensimmäisen kaunopunahatun nupun aukeamista olen odottanut jo pitkään. Tuskin yksi kukka kovin paljoa perhosia houkuttelee, mutta kerran kukkinut yksilö ehkä kukkii ensi vuonna jo näyttävämmin ja jos sen kaveritkin kukkivat, saan ehkä viimein kuvia myös punahatuilla ruokailevista perhosista. Johan sitä on monta vuotta yritettykin!

Myös helminukkajäkkärällä näkee silloin tällöin perhosia, vaikka sen kukinta alkaakin mennä jo ohi.

Punatähkä 'Floristan Weiss' ja kaksi kimalaista, joiden lajia en tiedä. Loiskimalaisia kenties?

Punakosmoksissa ei juuri perhosia näe, mutta melkein joka kukasta löytyy kimalainen. Tänä vuonna suurin osa kosmoksista sattui olemaan melkein valkoista.

Yksi taimista oli näin tumma, yksi vähän vaaleampi ja kaikki loput edellisen kuvan kaltaisia. Viime vuonna oli toisinpäin.

Perhosista ja kimalaisista toisenlaisiin siivekkäisiin. Manasin jo alkukesällä suurta kirvojen määrää. Erityisesti luumupuut kärsivät kirvojen massahyökkäyksestä. En halunnut kuitenkaan ruiskuttaa kirvoja millään myrkyllä, sillä samalla olisin tullut hävittäneeksi apunani häärivät hyönteiset. Jo alkukesällä luumupuissa näkyi paljon petopistiäisiä, pelottavan näköisiä toukkia ja muita mönkiäisiä, jotka selvästi pistelivät kirvoja hyvällä halulla poskeensa. Iltaisin luumupuiden lehtien yläpinnoilla näkyi myös joukoittain kimalaisia, jotka näyttivät lipovan kirvojen mesikastetta. Leppäkerttuja en silloin juurikaan löytänyt, mutta nyt loppukesällä niitäkin on alkanut näkyä. Juuri sopivasti samaan aikaan kun kirvojen määrä taas on lähtenyt nousemaan. Eilen siirsin kaksi seitsenpistepirkkoa muualta puutarhasta luumupuun lehdille tekemään työtään.

Tämä yksilö oli ilmeisesti nääntyä nälkään maa-artisokan latvassa, sillä heti kirvat löydettyään se alkoi kiskoa niitä hyvää vauhtia suuhunsa.

Kevään siemenkasvatuksista oli ilmestynyt näin kaunis loistosädekukka. Nyt kun saisi tämän selviämään talven yli, niin ehkä tässäkin näkyisi ensi vuonna hyönteisiä.

Mukavaa viikonloppua!

Kukkijoita ja uusia hankintoja

Kivikkorinne kukkii keväästä syksyyn, kuten suunnittelinkin. Kasvit ovat alkaneet kotiutua ja viimeisetkin aukkopaikat on pian täytetty. Takapihan kaivauksissa löytyi niin paljon epämääräisiä murikoita ja pikkukiviä, että rinteen loppupääkin on pian katettu kivillä. Viimeinen kuorma kiviä jäi vielä odottamaan siirtoa, mutta muutenpa rinne alkaa olla "valmis". Juuri nyt siellä ilahduttaa eniten eräs minusta todella hieno kasviyhdistelmä. Samaan aikaan kukkii pikkuampiaisyrtti, kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' sekä komeamaksaruoho 'Herbstfreude'. Nukkapähkämön hopeansävy täydentää kolmikkoa.

Kivikkorinteen kaunis nelikko. Pikkuampiaisyrtti on vasta kesällä siirretty melko pieni alku, joten sen ensimmäinen kukinta on hieman matala ja levällään.

Viime vuonna siirretty helminukkajäkkärä on jo kukkinut, mutta kesäkuussa siirretty yksilö alkaa olla vasta parhaimmillaan.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' on vasta päässyt vauhtiin kukkimisessa. Lehtimätäskin on tuuhettunut mukavasti loppukesän ja syksyn aikana.

Aurinkopenkistä löytyi muiden kesäkukkien seasta keväällä kylvetty loistosädekukka. Taimet olivat niin pieniä rääpäleitä, etten uskonut niiden edes kukkivan tänä vuonna. Toivottavasti tämä yksilö selviäisi paremmin talvesta kuin viimevuotiset.

Taimialeissa on hinta-laatu-valikoimasuhde nyt ehkä parhaimmillaan. Parilta eri reissulta on minunkin mukaani lähtenyt jo viisi kasvia. Kivikon komistukseksi lähti nimetön mehitähti, jolla oli jo komean kokoiset ruusukkeet. Marjavalikoimaa täydentää pensasmustikka 'Patriot'. Talven aikana kuolleen kuunlilja 'Blue Mouse Earsin' tilalle löytyi uusi taimi, ja pitkään haikailemani pinkki syysasterikin 'Patricia Ballard' lähti mukaan. Ensimmäistä kertaa ostin myös purkin, jossa ei näkynyt pinnalla oikeastaan mitään. Ruukkuun lykätyssä lappusessa luki vuorijumaltenkukka ja pohjarei'istä näkyi juuria, joten päätin katsoa, mitä maasta keväällä nousee.

Uudet hankinnat. Syysasterissa on jo nuppuja, joten pian selviää, olenko saanut oikeaa lajiketta. Vuorijumaltenkukan kohdalla se selviää vasta keväällä, jos kasvi suostuu edes talvehtimaan.

Enää pitäisi päätttää paikat uusille aarteilleni. Muut löytävät varmasti paikkansa helposti, mutta vuorijumaltenkukka on minulle täysi arvoitus. Netistä löytyneet tiedot ovat niin ristiriidassa keskenään, ettei niistä ota selvää millään. Ilmeisesti puolivarjo olisi paras, mutta kostea vai kuiva? Hiekkainen vai savinen multamaa? Hapan vai kalkittu? Tarvitseeko talvisuojausta? Nyt kaivattaisiin kokeneemmilta paljon vinkkejä. Leppoisaa viikonloppua!

Kaikenkirjavat kukkaset, osa 2

Värisarjan uusintakierroksen päätösosan olen kerännyt ne kukat, joissa on selvästi vähintään kahta eri väriä. Kummasti niitäkin vain on kertynyt koko ajan lisää. Tuttuun tapaan tämänkin postaus etenee keväästä syksyä kohti. Ensimmäisiin kuviin on enää vajaa kolme kuukautta (etelässä vieläkin vähemmän), sillä posliinihyasintit ja lehtoimikkä aloittivat täällä kukinnan huhtikuun loppupuolella.

Kevään ensimmäisiin kukkasiin kuuluu posliinihyasintti, jolla on tavattoman suloiset siniset raidat kukissaan.

Lehtoimikän yksittäinen kukka on melko tasaisen värinen, mutta kun kukat vaihtelevat vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyissä, niin syntyy hauskasti kirjava vaikutelma.

Kevättalven iloksi ostamani esikko pääsi kesällä kärhökaaripenkkiin ja kukki syksymmällä sielläkin vaatimattomasti. Tässä kuitenkin näyttävämpi kevätkukinta ruukkukukkana. Toivottavasti talvehtisi hyvin.

Narsissi 'Delnashaugh'. Vaikken niin oranssista välitäkään, niin tällainen pehmeä sävy valkoisen kaverina on aika hieno. Oranssi vielä vaaleni kukinnan edetessä hennon persikkaiseksi, joten tämä ei ole todellakaan saamassa lähtöpasseja puutarhastani.

Niittyrinteeseen ilmestynyt oikein tummanpuna-keltainen esikko.

Narsissi 'Sir Winston Churchill' tuoksui ihanasti. Kannatti istuttaa ne heti ulko-oven lähelle, niin niitä oli helppo käydä aina ohikulkiessa nuuhkaisemassa.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi hauskoja kolmivärisiä helmililjoja. Taustalla äitini ystävältä lähtöisin olevia esikoita.

Kerrassaan erikoinen (=melkoisen kamala) mysteeritulppaani ilmestyi viime keväänä kärhökaaripenkkiin. Tähän kohtaan olen istuttanut ainoastaan kuvassa näkyviä 'Queen of Night' sekä ''Exotic Emperor' -lajikkeita. Puoliksi kauhuissani odotan, mitä tänä keväänä löytyy...

Ihanat 'Sorbet'-tulppaanit ilahduttivat luumutarhassa ja sointuivat niin kauniisti taustalla lainehtivaan lemmikkimereen.

Puistoatsalea 'Illusia' unohtui ensimmäisestä osasta ja meinasi unohtua myös tästäkin postauksesta. Tuskin olisin muistanut sitä ensi vuonnakaan, joten lisäsin sen tähän jälkikäteen.

Melkein koko kesän kukkiva silmäkatana/ sinikatana 'Alba' oli rusakoiden suurta herkkua. Nuput hävisivät saman tien, jos unohti suojata ne verkolla tai maustaa valkosipulijauheella.

Tuoksuköynnöskuusama kukki loppukesällä ensimmäistä kertaa. Kerrassaan hurmaava kukinto ja miten ihana tuoksu!

Puuliljan 'Friso' ensimmäinen kukka oli jo edellisessä kirjavien kukkien postauksessa, mutta siinä kukka ei ollut kunnolla auki ja muutenkin se oli niin kärsineen näköinen, että halusin siitä paremman kuvan. Hieno tuoksu on tässäkin.

Syksyn viimeisimpänä ilahduttavat loistosädekukat. Kukkien värit muuttuvat kukinnan edetessä keltaisesta punaiseen. Vanhan kukan tiilenpunainen sävy on suosikkini.

Jatkoa värisarjalle on varmasti luvassa taas tulevan kasvukauden päätteeksi. Syksy- ja talvi-iltoina on ihana selailla edellisen kesän kukkaloistoa ja järjestellä kasveja vaikka miten päin.

Kivikkorinteen kasvit, osa 4

Vielä riittää kivikkorinteessä kasveja esiteltäväksi yhden postauksen verran. Nyt ovat vuorossa kivikkorinteen korkeimmat kasvit. Suurin osa kuvista on otettu ennen kivikkorinteen suurmylläystä, sillä siirtelin kasveja vasta kukinnan jälkeen. Katseet ja ajatukset alkavat tässä vaiheessa vuotta kääntyä pikku hiljaa kevääseen (ai, eikö teillä?!), joten tämä postaus edetään peruuttamalla syksystä takaisin kevääseen.

Loistosädekukka hehkuu lämpimänpunaisena syyskesällä. Kukat ovat alussa keltaisemmat ja muuttuvat kukinnan edetessä tiilenpunaisiksi. Menin jo heti sotkemaan aiotun järjestyksen, sillä loistosädekukka aloittaa jo heinäkuulla kukintansa. Tämä vain sopi mielestäni paremmin postauksen aloituskuvaksi kuin seuraava kuva.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Miten hempeä väri! Tämä on kivikkorinteeni viimeisimpänä kukintansa aloittava kasvi.

Punatähkä kukki runsaasti viime kesänä. Kivikkorinteen vuosi sitten tehty jatko-osa näytti tältä ennen tämän vuoden suurmylläystä.

Punaväriminttu pääsi kukinnan jälkeen kokonaan kivikkorinteen puolelle ja osa valkoisista syysleimuista sen taakse. Mitäpä sitä hyvää yhdistelmää suotta vaihtamaan.

Helminukkajäkkärä kukki heinäkuussa äitini puutarhassa. Tästä puskasta sain syksyllä jakopalan kivikkorinteeseeni.

Joku näistä ritareista pääsi kivikkorinteen päätyyn, jossa maa on savisempaa ja aidan varjo tuo helpotusta auringonpaahteeseen. Veikkaan, että siirron sai oikeassa reunassa oleva tummansininen, mutta varma en enää siitä ole.

Oregano siirtyi aurinkopenkistä kivikkorinteeseen. Sen siementaimia löytyy todennäköisesti ensi kesänä aivan joka paikasta, sillä en muistanut leikata sen kaikkia kuihtuneita kukkia tarpeeksi aikaisin pois.

Sinikatana 'Alba' (=silmäkatana 'Bicolor') on viime kesän uusi kasvituttavuus minulle. Ihastuin sen ulkonäköön yhtä paljon kuin pahuksen rusakot katanan kukkien makuun. Ensi kesän ostoslistalle laitetaan siis tukkupakkaus valkosipulijauhetta.

Tarhakeijunkukka 'Hans' on viihtynyt mainiosti kivikkorinteen yläpuolella aurinkopenkissä. Siirsin syksyllä yhden kokeeksi kivikkorinteen puolelle, toivottavasti viihtyy sielläkin yhtä hyvin.

Kevätvuohenjuuret kukkivat toukokuun puolivälistä alkaen. Siirsin syksyllä nämä kolme taustalla pilkottavan tuoksuvatukon kohdalle kosteampaan maahan.

Postauksesta jäi puuttumaan kaunopunahattu, sillä pienet taimeni eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Ehkäpä ensi kesänä sitten nähdään niidenkin kukintaa. Nyt on kivikkorinteen kasvivalikoima käyty läpi. Jos joku jäi lukematta, pääset kurkkimaan niitä seuraavista linkeistä:

Kivikkorinteen kasvit, osa 1 (maksaruohot)
Kivikkorinteen kasvit, osa 2 (mehitähdet ja levisiat)
Kivikkorinteen kasvit, osa 3 (matalat kivikkokasvit)

Seuraavissa postauksissa päästään kesätunnelmista ajankohtaisempiin näkymiin. Kukkien ja ruskavärien sijaan tiedossa on lumisia kuvia, sillä meillä on vietetty koko marraskuu hyvin talvisissa maisemissa. Muistaakseni olen kolannut pihan jo neljä kertaa ja yhden kerran sain delegoitua väärään aikaan paikalle osuneelle veljelleni. Säiden haltija on taas tänä vuonna päättänyt, että lunta sataa juuri silloin kun isäntä on töissä ja rouva kotona. No, tuleepahan taas treenattua ensi kesän kaivuu-urakoita varten.

Lunta riittää mukana kuljetettavaksi asti!

Iloista viikkoa!