Hyvää luonnonkukkien päivää!

Aamulla huomasin, että tänään vietetään luonnokukkien päivää. Teinpä siis heti aamun alkajaisiksi kamerakierroksen ja etsin pihaltamme juuri nyt kukassa olevia luonnonkukkia. En uskonut, että niitä kovin montaa löytyisi, sillä pari pientä niittyäni ovat tänä vuonna lähteneet kasvuun aika hitaanlaisesti. Jokunen kukka kuitenkin löytyi ja pari kivaa yllätystäkin.

Tämän vuoden teemalaji on pihlaja. Meillä on vain kotipihlajia, mutta ne kukkivatkin tänä vuonna ennätyksellisen komeasti.

Niittyrinteestä löytyi pari kukkijaa, pikkuniityllä näin eilen yhden keto-orvokin kukan, mutta se oli ehtinyt kuihtua yön aikana. Päivänkakkarat kukkivat pian, mutta vielä pari päivää ovat nupullaan.

Puna-ailakki kukkii poimulehden kanssa. Valkoinen puna-ailakkikin oli ehtinyt tehdä jo yhden kukkavarren, mutta se oli taittunut poikki ilmeisesti eilen eikä ollut enää kuvauskelpoinen.

Aitovirna ja ahomansikat aloittelevat.

Kukkapenkin reunasta löytyi yksi pieni keto-orvokki. Siirrän tämän jossain vaiheessa pikkuniitylle.

Niityiltäni ei löytynyt tällä hetkellä enempää kukkijoita, mutta nurmikolta ja tontin rajojen tuntumasta niitä löytyi sitäkin enemmän.

Puistolemmikit ja oravanmarjat ovat varsin viehättävä sekoitus. Oravanmarjat vedetään trimmerillä matalaksi ennen myrkyllisten marjojen kehittymistä.

Keltaiset niittyleinikit ja valkoiset puistolemmikit ovat myös kauniita yhdessä.

Mustakonnanmarja, jonka käyn kitkemässä taas kerran pois. Nätti on kukkiessaan, mutta ei sen aivan lapsiperheen pihan vieressä tarvitse kasvaa.

Nurmitädykkeellä on kauniinsävyiset kukat.

Metsätähtiä löytyy vuosi vuodelta enemmän. Nyt ensimmäinen on löytänyt tiensä kantopuutarhaan.

Orvokit yllättivät minut tänä vuonna, sillä löysin kantopuutarhasta sinisenä kukkivan mättään aho-orvokkeja. Niistä ei näkynyt edes lehdenkärkeä viime vuonna tähän aikaan otetuissa kuvissa. Juurakko on varmasti piilotellut vadelmanjuurien seassa ja innostui voimakkaan kilpailijan kaikottua runsaaseen kukintaan. Toisen orvokkilajin löysin tontin ulkopuolelta kiertävästä ojasta, josta osa on enemmän tai vähemmän hyllyvää suota.

Kantopuutarhan superyllättäjä on aho-orvokki. Toivottavasti se viihtyy ja leviää isommallekin alalle.

Suo-orvokit kukkivat hyllyvällä minisuolla.

Koiranputket kuuluvat erottamattomasti suomalaiseen alkukesään.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta voi käydä lukemassa lisää tästä yhteispohjoismaisen luonnonkukkien päivästä ja sen tavoitteista. Mitkä luonnonkasvit kukkivat teillä juuri nyt?

Puutarhani luonnonkukat

Nyt tulee kukkaisia kollaaseja, sillä Vaarin torpan puutarhan Pirkon inspiroimana muistin, että puutarhani luonnonkukat ovat jääneet todella vähälle huomiolle. Kahdella pikkuruisella niitylläni oli jo viime kesänä mukavasti kukintaa, vaikka ikää niillä ei ole kuin pari-kolme vuotta. Niittyjen kukkaloistoa täydentää mukavasti tontin laitamien pusikot, joista trimmataan vain heinikot matalaksi, mutta jätetään kukkivat kohdat kasvamaan. Kurkataanpa, mitä kaikkea täällä kasvaakaan.

Valkoisia ja sinisiä lemmikkejä kasvaa ympäri tonttia, mesimarjaa sekä vaaleanlilaa metsäkurjenpolvea on toistaiseksi vain parissa kohdassa.

Yksittäistähtiä ovat myös ylärivissä olevat lehtoimikkä ja lehtosinilatva sekä alarivin metsä- tai aho-orvokki (voi olla joku muukin). Hiirenvirnaa (vai onkohan tässä kuvassa kenties aitovirna?) kasvaa muutamassa kohdassa.

Alkukesällä metsänpohjaa peittää valkoisenaan kukkiva oravanmarjamatto. Ahomansikka aloittaa kukinnan samoihin aikoihin. Särmäkuisma sen sijaan kukkii vasta loppukesällä.

Ojakellukoita meillä kasvaa useammassa paikassa, mutta näyttävin siitä tulee kantopuutarhan paksussa multakerroksessa. Kukintaa riittää koko kesän ajaksi, kun kuihtuvia kukkia leikkaa pitkin kesää pois. Taustalla saniaisia (soreahiirenporras?) sekä lemmikkejä.

Parin neliön kokoinen niittyrinne on aloitettu kolmisen vuotta sitten siirtämällä sinne päivänkakkaraa, puna-ailakkia, esikoita, ketoneilikkaa ja niittyhumalaa. Paikalla oli lähinnä heinikkoa, ahomansikkaa, koiranputkea sekä voikukkaa. Aina kun muualta puutarhasta tai vanhempieni luota on löytynyt sopiva kasvi, olen kaivanut voikukan tai pari pois ja istuttanut tilalle mieluisamman kasvin. Myös muutaman koiranputken olen kaivanut pois. Toissa keväänä rikoin parista kohdasta maanpintaa ja kylvin niihin niittysiemenseosta, josta on lähtenyt kasvuun ainakin päivänkakkaroita ja niittyhumalaa. Parin viime kesän aikana olen siirtänyt sinne myös metsäkurjenpolvia, särmäkuismaa sekä ojakellukkaa ja kylvänyt huonolla menestyksellä kissan- ja harakankelloja. Jos siellä ei tänäkään vuonna niitä kasva, siirrän taimia vanhempieni pihapiiristä tai kylvän siemeniä ruukkuun ja istutan myöhemmin valmiit taimet.

Niittyrinteen kukintaa keskikesällä. Violetit täplät maanrajassa ovat hiirenvirnaa ja niittyhumalaa, keltaiset niittyleinikkiä. Päivänkakkarat ja koiranputki kukkivat korkeammalla ja saavat niityn erottumaan pidemmän matkan päähän.

Punaiset esikot ovat viihtyneet yllättävän hyvin kuivassa niittyrinteessä. Valkovuokkoja ei kasva niityllä, mutta sitäkin enemmän tontin varjoisammilla kohdilla. Olen siirtänyt sitä myös kukkapenkkeihin. Vasemmassa alanurkassa kukkivat valkoinen ja punainen puna-ailakki sekä tummanlila metsäkurjenpolvi.

Etupihalle roska-astian viereen hankalaan kohtaan perustamani pikkuniitty on oikeammin todella kuivan paikan keto. Sinnekin on löytynyt lajeja, jotka näyttävät viihtyvän hyvin. Siirsin pikkuniitylle viime kesänä myös muutaman pienen etelänkevätesikon siementaimen sekä idänsinililjoja. Saa nähdä, kukkivatko ne siellä tänä keväänä. Niittysiemensekoituksesta iti myös ainakin yksi hopeahanhikki, joka kukki yhden kukan voimin viime vuonna. Senkin pitäisi pärjätä kuivilla paikoilla, joten toiveissa on runsaslajinen kukkaketo pihaantuloon. Haluaisin saada myös tälle niitylle kissankelloja.

Kuivalla kedolla ovat viihtyneet erinomaisesti päivänkakkara, ketoneilikka ja niittyhumala. Oikean alanurkan keto-orvokin (?) ja belliksen siirsin viime kesänä, joten niiden menestyminen on vielä kysymysmerkki.

Päivänkakkaroiden kukkiessa pikkuniittykin oli söpö, vaikka kasvustoista näkeekin, että alue on vielä alkutekijöissään. Taustalla kadun päädyssä kukkii valkoapilaa yhtä runsaana kuin nurmikollamme.

Tästä postauksesta jäi vielä puuttumaan mesiangervo ja vuohenkello. Jälkimmäiset yritän hävittää, mutta ihanasti tuoksuvat mesiangervot saavat toistaiseksi kasvaa rauhassa. Niitä onkin runsaasti tontin kahdella sivulla mutta yhtään kunnollista kuvaa en silti niistä löytänyt. Miten olen voinut jättää ne kuvaamatta, vaikka niitä ei voi olla huomaamatta kukinta-aikaan! Odotan mielenkiinnolla, miltä niityt näyttävät tänä vuonna ja onko sinne ilmestynyt kauan kaipaamiani kissankelloja. Minulla on myös seurannan alla kohta, josta kitkin viime kesänä pois pihlaja-angervopusikon. Todennäköisesti alueella kukkii kesällä ainakin lemmikkejä, sillä niitä on takapiha muutenkin täynnä. Muutamia puna-ailakkeja ja saniaisia kasvoi alueen reunamilla viime kesänä, enkä panisi niidenkään levittäytymistä pahakseni.

Mullos kivireunan ja puiden välissä oli aiemmin pihlaja-angervoa. Toivottavasti jo ensi kesänä jotain muuta. Luonto saa hoitaa (pikkuisen ohjattuna) homman, sillä mullos on melkein kokonaisuudessaan kunnan puolella.

Kaipaisin myös vinkkejä loppusyksyllä kukkivista ketokasveista, sillä niityt ränsistyvät syksyä kohti. Olen leikannut osan päivänkakkaroista ensimmäisen kukinnan jälkeen mataliksi ja ne jatkavatkin kukintaansa vähän pidempään, mutta varsinkin pihaantulon niitty kaipaisi jonkun syksyllä kukkivan lajin. Olisiko teillä ehdotuksia?

Juhannuskukkia

Juhannuksen kunniaksi meillä kukkii patiolla, kukkapenkeissä, niityillä ja ilmoittipa jopa kerran hävitetty piikkiliisakin olemassaolostaan kukinnalla.

Patio sai ensimmäisen koristuksensa kunnon kukkakorista.

Viimeisiä laukkoja, koiranputkea, pikkusydäntä, nukkapähkämöä sekä sormivaleangervon lehtiä.

Kasvimaalla saksankirveli on kukintansa lopulla. Ruohosipuli ja mustakaali ovat jo hätää kärsimässä, joten ehkä syksyllä on aika etsiä kirvelille uusi paikka.

Sinilemmiö 'Heavenly Blue' on kivikkorinteen sähäkkä väripilkku.

Varjopenkin särkynytsydän 'Alba' kukkii tänä vuonna neljän kukkavarren voimin ja on tuplannut kokonsa viime vuodesta. Pian se on jo edessä olevien kuunliljojen korkuinen.

Särkyneensydämen taustalla nimetön akileija kohottaa kasvojaan taivasta kohti.

Sorjalaukka 'Mount Everest' alkaa lopetella kukintaa. Kerään kummastakin siemenet talteen ja kylvän johonkin kasvamaan kokoa.

Ja sitten siihen piikkiliisaan... Kasvimaan takana kasvoi tänne muuttaessamme iso ruusupuska, joka oli täynnä neulanteräviä piikkejä. Pyllistele siinä sitten kylvämässä tai kitkemässä.

Kitkimme tontin rajalta kaikki ruusut, mutta muutama kitukasvuinen puska jäi kunnan metsikön puolelle parin metrin päähän rajasta

Olisi pitänyt kaivaa nekin pois, sillä ruusu on ryöminyt salakavalasti heinikon seassa takaisin entiselle kasvupaikalleen ja ilkkuu nyt yhden kukan voimin. Joku ruusutietäjä voisi varmistaa, onko tämä karjalanruusu.

Viime kesänä roska-astian viereen perustamallani pikkuniityllä kukkii runsaasti päivänkakkaroita.

Päivänkakkarat ovat vallanneet myös vuoden vanhemman niittyrinteen.

Syreenin tuoksu kuuluu juhannukseen. Tänä vuonna puistosyreenini kukkivatkin runsaammin kuin koskaan.

Leppoisaa, kukkaisaa ja oikein mukavaa juhannusta kaikille!

Yltäkylläisyyttä

Aurinkopenkin kasvit ovat nyt suorastaan räjähtäneet kukkaan. Viime syksynä tekemäni uudelleenjärjestelyt kannattivat, sillä nyt kukinta jakautuu tasaisemmin penkin eri osiin eivätkä värit riitele niin paljoa keskenään. Kiven takaa aidan tolpan viereen siirretyt tarhakeijunkukat ('Hans') ovat ehdottomasti parempi valinta nykyiselle paikalleen kuin siinä ennen olleet vaaleanpunaiset pikkusydämet. Tyhjän aukon keijunkukkien takana täyttää myöhemmin kesällä tiukukärhö 'Arabella ja atsalean takana isotähtiputket ovat jo nupullaan valmiina tuomaan oman lisänsä aurinkopenkin kukkaloistoon.

Aurinkopenkki pihaantulosta katsottuna. Etualalla tarhakeijunkukkia, niiden seassa ja taaempana penkissä ukkoaukkoja, ihana valkoinen pallo keskellä on puistoatsalea 'Illusia', sen vieressä saksankurjenmiekkoja, penkin etureunassa belliksiä ja aivan kuvan oikeassa ylänurkassa pikkusydämet.

Aurinkopenkin aidan takana kivikkorinteessä kevätvuohenjuuret ovat lopettelemassa kukintaa, joten siellä ei ole nyt kovin näyttävää kukintaa. Pari väripilkkua siellä kuitenkin on.

Tähtilevisia 'Little Plum' on kukkinut vajaan viikon verran. Luulen, että sillä on kivikkorinteessä edelleen liian kuiva paikka, vaikka lisäsin hieman multaa sen kasvualustaan syksyllä.

Viime keväänä hankittu sinilemmiö 'Heavenly Blue' teki kesän ajan juuristoa ja talvehti erinomaisesti joten nyt kelpaa kukkia. Nuppuja on joka ikisessä latvassa. Väri on jotenkin luonnottoman sininen, mutta sopii hienosti yhteen taustalla aloittelevien hopeahärkkien kanssa.

Muutama viikko sitten puutarhatapahtumasta ostamani varjorikko pääsi istumakiven juureen. Vaaleanpunaiset kukat ovat ihana pari harmaiden kivien kanssa.

Yhteen sopivat myös loistokärhö 'Multi Blue' ja kivikkosuopayrtti. Pian aloittaa kukinnan myös kivikkosuopayrtin värinen loistokärhö 'Hagley Hybrid'. Kärhöt on talvetettu kellarissa, jos joku ihmetteli niiden aikaista kukintaa.

Niittyrinteessä alkaa näyttää jo niittyiseltä. Tällä hetkellä näkyvimmät kukkijat ovat niittyleinikit, ahomansikat ja yksi koiranputki, mutta päivänkakkaroita on paljon ja ne ovat nupullaan. Tarkemmin kun katsoo, on kukkijoitakin jo aika paljon. Ensi vuonna kukinta on paljon näyttävämpää, kun kasvit kasvavat kokoa.

Niittyrinteen alkukesän värimaailma on kelta-valkoinen ripauksella sinistä ja punaista. 

Valkoailakkeja niityllä on kaksi. Yksi puna-ailakkikin kukkii jo. Takana violetti metsäkurjenpolvi.

Vaalea metsäkurjenpolvi piilottelee koiranputken takana. Hiirenvirnat aloittavat aivan pian.

Metsänreunapenkissä kukkii marjatanalppiruusu 'Mikkeli' kaikkien neljän kukinnon voimin. Sen hento punerrus sopii ihanasti yhteen lemmikkien kanssa.

Kesän yltäkylläinen kukinta on vasta aluillaan. Joka paikkaan ilmestyvät nuput lupaavat kukkaisaa kesää. Toivon sitä samaa teillekin! Mukavaa viikonloppua!

Miltä niityillä näyttää?

Kulunut kesä oli keväällä kylvetyille niityille ankara, mutta ihmeellisesti sieltä vain siemenet itivät ja kasvit kasvoivat. Yksivuotisista kesäkukista kylvin siemenpussissa olleiden punapellavan ja silkkiunikon lisäksi kesäharsoa ja ruiskaunokkia. Näistä kaikista ainoastaan jokunen kesäharso on selvinnyt kukkivana tänne asti. Yksi sininen ruiskaunokki ehti aukaista ensimmäisen kukan ennen kuin jänis huomasi sen ja kävi mussuttamassa koko kasvin viidentoista sentin sängelle. Pari punapellavaa oli myös jo nupullaan, mutta hävisivät mystisesti aivan kokonaan.

Kesäharso on tällä hetkellä etupihan pikkuniityn näyttävin kukkija.

Siirsin kivikkorinteestä kaikki ketoneilikat roska-astian viereiselle niitylle, eli pikkuniitylle täyttämään aukkokohtia. Aidan alla tolpan juuressa ei kasvanut yhtään mitään, joten istutin siihen muhkeimman juuriston tehneen ketoneilikan. Ehkä se pärjää siinä kuivimmassa paikassa.

Meidän pihan puoleinen osa niitystä on selvästi rehevämpi kuin...

... naapurin puoleinen osa. Tämä puoli kärsi vielä enemmän kuivuudesta aidan, pihdan ja kaitaröyhytattaren takia.

Pikkuniityllä kasvoi myös valkoapilaa, jonka päätin nyt kitkeä pois valtaamasta muilta alaa. Nurmitattaren kohtaloa mietin vielä.

Nurmitattaren hentoinen olemus ehkä sopii pikkuisellekin niitylle.

Niityllä kasvaa useita taimia, joita en tunnista.

Tällainen nahkealehtinen...

... karhealehtinen...

... sekä tällainen, jossa vanhat lehdet ovat karheita ja nuoret kuin samettia.

Joukossa on myös pari tuttua kasvia. Viileämpien ja kosteampien kelien ansiosta kuivuudessa lepotilaan jääneet siemenet ovat alkaneet itää. Aivan pieniä taimia on ilmestynyt sinne tänne ympäri niittyä.

Minusta tämä on päivänkakkara. Tämä on selvästi niityn valtalaji. Ympärillä näkyy erilaisia pikkuruisia taimia.

Voin olla väärässäkin, mutta tämä vaikuttaisi pienen pieneltä esikolta.

Takapihan niittyrinne ei näytä niin keskenkasvuiselta kuin etupihan niitty, sillä sen tekeminen on aloitettu jo viime vuonna siirtämällä sinne täysikokoisia niittykasveja. Kukinta sieltä on loppunut jo ajat sitten ja kasvit alkavat valmistautua talveen.

Niittyrinteestä ei enää paljoa erotu keväällä mullokselle myllätyt kohdat. Ei kovin mukava näky, mutta onneksi ei näy ikkunoista, sillä rinne viettää metsään päin.

Keväällä ensimmäisenä kylvetty alue. Osa kasveista kylvetty, osa levinnyt itsekseen ympäriltä.

Niityn kaunein kukkanen. Edellisen postauksen kuusen juurakot näkyvät, kun kyykistyy maanrajaan.

Pidin viikonloppuna taukoa blogimaailmasta ja puutarhasta, sillä juhlimme isännän kanssa pikkuisen jälkikäteen 5-vuotishääpäiväämme. Oman blogin kommentteihin sain luvan vastata, mutta teidän muiden postausten lukemisen aloitan tänään. Niitä onkin tullut valtavasti! Monta mukavaa hetkeä siis tiedossa ;)

Isäntä selvästi tietää, mistä vaimonsa pitää <3

Aurinkoista alkuviikkoa ja alkanutta syyskuuta!