Marraskuisen pihan kuulumisia

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisistä pihakuvista. Nytpä pääsette näkemään meidän pihan marraskuista kauh... kauneutta.

Innostuin lainaamastani puutarhakirjasta kokeilemaan sammalpallojen tekoa. Jostain kumman syystä itselleni on hankala tyytyä mihinkään "pelkkään", vaan visio on aina haastavampi kuin mihin tekniset taidot ehkä riittäisivät. Niinpä sammalpalloasetelmaakin väkersin sormet kohmeessa pelkän katuvalon varassa, kun hämärä hiipi turhan nopeasti eikä hökötys pysynyt kasassa ilman pitelemistä sen aikaa, että olisin ehtinyt käydä laittamassa edes pihavalon päälle.

Vasemmanpuoleinen pallo jäi pikkuisen epämuodostuneeksi suoraan edestä katsottuna.

Rappusilta katsottuna kaikki ovat kauniin pyöreitä.

Puiden runkoina toimivat karahkat olen jemmannut talteen jo pari vuotta sitten, kun olivat mielestäni hienoja. Nyt ne pääsivät vihdoin hyötykäyttöön. Puiden sisustana on sanomalehteä, joka on narulla sidottu oksiin kiinni palloksi. Kolmen sanomalehtipallon päällystämiseen meni iso säkillinen sammalta, jonka olin käynyt aiemmin metsästä keräämässä (maanomistajan luvalla tietenkin).

Puuryhmä on sen verran kookas, että riittää itsekseenkin koristamaan oven vierustaa. Korkeutta asetelmalla on noin metrin verran.

Ruukkua ei pieni tuulenpuuska kaadakaan, sillä se on täytetty kivillä ja hiekalla. Sammalpuut ovat nimittäin sen verran painavia, ettei pelkkä hiekka olisi riittänyt pitämään niitä pystyssä. Pinnalla olevien kivien rakosiin työntelin kaikki pallojen tekemisessä irronneet pienet sammaltupsut. Pikkuisen täydennystä piti vielä nyppiä nurmikolta.

Puissa on sekaisin lähemmäs kymmentä erilaista sammalta. Se toi myös haastetta asetteluun, sillä sammalmattojen paksuudet vaihtelivat reilusta sentistä jopa yli viiteen senttiin.

Sammaltenkeruureissulla oli pakko poiketa katsomassa lehtikuusikkoa, jonka pohja muuttuu neulasten varistua hauskan oranssiksi.

Kokeilin myös Tuplasti terapiaa -blogista löytämäni risusiilin ohjetta. Lopputulos on pikkuisen mielipuolisen näköinen. Vinkiksi risutöistä innostuneille voin sanoa sen, että vuosi aiemmin kaadetun koivun sään armoilla olleet risut kelpaavat ainoastaan kompostin seosaineeksi :D 

Sekopääsiili jäi kyttäämään rappusten viereen.

Pihallamme kukkii oikeastaan enää keltaiset pensashanhikit ja nekin aika vaisusti. Joitain nuppuja löytyy belliksistä ja kirjokiurunkukasta. 

Näemmä se, mikä keväällä vihertää viimeisimpänä, koristaa myöhäisintä syksyä. Etupihan aikaisin vihertävät pensashanhikit ovat nimittäin karistaneet lehtensä jo ajat sitten. Toisaalta nämä saavat kuusikosta suojaa pakkasilta ja pysyvät ehkä senkin vuoksi pidempään vihreinä.

Viimeisiä kaunokaisten nuppuja.

Kirjokiurunkukan minimaalisen kokoiset nuput ovat häikäisevän sinisiä.

Metsänreunapenkki olisi aika ankea nyt ilman alppiruusua, lemmikkejä ja etualan lehtosinilatvaa.

Esikot ja helmililjat ovat alkaneet puskea uutta kasvua. Atsaleojen värikkäät silmut ovat pulleita. Toivottavasti sää kylmenisi ennen kuin ne alkavat kasvaa.

Esikko varjokujalla. Nuppuja ei onneksi vielä näkynyt.

Helmililjat kasvattavat komeat lehtitupsut melkein joka syksy. Ilmeisesti se ei kuitenkaan vaikuta kevään kukintaan.

Puistoatsalea 'Illusian' silmut ovat leiskuvan värisiä, kuin pieniä tulenliekkejä pimeässä syksyssä.

Pimeisiin syysiltoihin tarvitaan jo meilläkin edes jotain valoa. Luumutarhan 'Laatokan Helmi' sai valosarjan ja lyhdyt kynttilöitä. Etupihalle laitan valot vasta lähempänä joulukuuta, sillä niitä ei tule itse niin paljoa katseltua kuin takapihaa. Joulun lähestyessä on kuitenkin mukava laittaa valoja myös naapureiden silmäniloksi, näkyväthän heidän valonsa myös meille.

Tätä näkymää katsellaan olohuoneen sohvalla istuen. Ehkä jo ensi vuonna saa valoja ripustettua useampaankin luumupuuhun.

Leppoisaa uutta viikkoa!