Atleettinen kurre ja jumppapalkinto

Eräänä päivänä oli jopa niin pitkään aurinkoista, että 'Jeanne d'Arc' -krookuksetkin uskaltautuivat aukaisemaan kukkansa.

Arvatkaa, mihin heräsin tänä aamuna. Kuopus oli herättyään mennyt katsomaan ikkunasta pihalle ja tuli totisena kertomaan, että "Äiti, kesä on peruttu. Ulkona on taas talvi". Tiesin kyllä asian enkä olisi varsinkaan halunnut kuulla sitä kesken unien puoli seitsemältä aamulla. Maa on meillä tosiaan kunnolla valkoinen, mutta eiköhän se pian taas kevääksi käänny. Ei harmitella takatalvea, sillä eilen nauroimme katketaksemme parille oravalle, jotka keksivät lintujen talipallotelineen. Toisella oli tyyli ja tekniikka hallussa, toisella taas...

Tästä se lähtee! Napakka ote takakintuilla ja kunnon venytys kohti herkkuja.

Sitten vaan kiskotaan telinettä lähemmäs.

Tässä on hyvä syöntiasento.

Hyvin pitää ote.

Isommat pähkinänpalat voi käydä syömässä seipäällä. Nuotiopaikan vieressä 'Beth Evansit' eivät vielä ole aukaisseet nuppujaan.

Ja lisää herkkuja hakemaan.

Pientä asennonvaihdosta välillä.

Kas näin!

Meille oli jäänyt vielä muutama talipallo, sillä linturuokailijoita kävi talvella aika harvakseltaan eivätkä oravatkaan löytäneet telineelle silloin. Isäntä kävi nyt viemässä loput pallot telineeseen kun ei niitä kesän yli kannattaisi muutenkaan säilöä. Syökööt oravat, niin pysyvät poissa linnunpesiltä. Ruskeaturkkinen kurre sai ilmeisesti vatsansa täyteen, sillä hetken päästä paikalle tuli talviasuinen orava. Se pyöri aikansa telineen alla ja hoksasi sitten runsaammat apajat.

Herkut hoksattu, nyt vain pitäisi päästä niihin käsiksi.

Huuups... etukäpälillä ei saanutkaan otetta liukkaasta kannesta! Herkut jäivät tällä tyylillä saamatta eikä tämän kurren hoksottimet riittäneet atleettisemman kaverin suoritukseen.

Eilisen postin mukana oli Puutarhahetki-blogin arvonnassa voittamani Puutarhan Kesä -lehti. Kiitos Tiiulle! Tässä onkin kivaa lukemista viikonlopuksi!

30 päivän jumppahaasteeni on nyt selätetty. Haasteessahan oli ideana se, että minun piti tehdä 30 päivänä tietty määrä eri lihaskuntoliikkeitä, jotta saan merkinnän listalle. Kun lista on täynnä, saan tuhlata puutarhaliikkeeseen 25 euroa. Ylimääräisistä toistoista tuli pieni bonus toistojen määrästä riippuen. Puutarha-aiheinen palkinto motivoi kummasti, mutta täytyy sanoa, että viimeiset päivät tuntuivat siitä huolimatta pakkopullalta. Tosin haasteen loppukolmanneksen aikana ylimääräisiä toistoja alkoi tulla selvästi helpommin kuin haasteen alussa, joten lihaskunto oli näinkin lyhyessä ajassa parantunut. Bonuksilla tienasin 10,5 euroa lisää puutarhaliikkeeseen tuhlattavaksi ja se oli valikoimaa tutkaillessa hyvin mieleinen asia. Kävin eilen ennen töiden alkua tuhlaamassa osan rahoista. Jäljelle jäi kuutisen euroa, joten vielä pääsee pikkuisen shoppailemaan. Vaikka palkinto olikin mieluinen, ei minusta tullut tälläkään konstilla urheiluhullua. Höpönlöpöä sellaiset puheet, että liikuntaan jää koukkuun, kun sitä tekee säännöllisesti!

Ärsyttävimmästä ja raskaimmasta liikkeestä palkinnoksi ostin 'Tiny Wine' -purppuraheisiangervon.

Ja tässä loput: kaunopunahattu 'Magnus', idänkurjenpolvi 'Birch Double' ja loistokärhö 'Blue Angel'.

Palataan puutarhan kuulumisiin sitten kun talvikin on taas peruttu. Kivaa perjantaita!

Lumimyrskyn jälkeen

Luonto teki kunnon aprillipilan heittämällä vasta ilmestyneiden piippojen ja pälvipaikkojen niskaan kymmenen senttiä lunta. Vielä eilen satoi hetkittäin lunta, joten vietin päivän taimieni parissa. Uusi setti taimia oli kasvanut koulimiskokoiseksi, joten taimihuoneessa piti tehdä järjestelyä, jotta kaikki mahtuisivat sinne. Nyt kiitin onneani siitä, että jättiläiskokoinen vauvan hoitotaso ei ole vieläkään mennyt kaupaksi, sillä sen päälle mahtuivat kaikki taimivauvani ja vielä jäi ruhtinaallisesti tilaa seuraavillekin koulittaville.

Pienet taimivauvelit pääsivät valoisimmalle kohdalle, heräilemässä olevat talvetettavat sekä huonekasvit saivat kehnommat paikat hoitotason sivuilta. Oikeassa nurkassa oleva paprikaruukku on omalla pikkuisella sivupöydällä, jota siirtelen huoneess auringonvalon mukaan.

Isoin mustasilmäsusanna on alkanut latvomisen jälkeen haaroittua. Tämänkin juurelle on ilmestynyt ylimääräinen taimi. Mikähän lienee?

Olen yrittänyt saada muutamaa talvehtinutta hopeaputousta juurtumaan taivuttamalla niiden oksia ruukkuihin multaa vasten. Viime vuonna hopeaputoukset juurtuivat naapuriruukkuihin heti kun silmä vältti, joten uskoin niiden tekevän samaa tänäkin vuonna kun vain laitan sopivan purkin multaa versojen ulottuville. Ei ole onnistunut, ei. Ne kyllä kasvavat loistavasti; uusia versoja puskee huimaa tahtia juurelta ja jokaisesta lehtihangasta, ja latvatkin kasvavat pituutta sen minkä ehtivät.

Hopeaputoukset ovat myös keksineet jatkaa syksyllä kesken jäänyttä kukintaansa. Kukkia on jopa latvaversoissa, kuten tässä.

Keräsin viimevuotisista kukista siemeniä. Siemenkodat olivat suunnilleen samannäköisiä kaikissa, mutta siemenet ovat keskenään selvästi eri näköisiä. Kokeilen ensi keväänä, itäisikö näistä joku.

Koska suurin osa hopeaputouksista kuoli talven aikana, tarvitsen paljon täydennystaimia. Aiemmin suoraan multaan laittamani pistokkaat näyttävät onneksi siltä, että ovat ehkä juurtuneet. Latvoin niitä myös kokeeksi vesilasiin. En ole yrittänyt juurruttaa ennen pistokkaita vedessä, joten ajattelin kokeilla vaihteeksi sitäkin tyyliä. Eiköhän tässä jollain konstilla ole hopeaputoukset kesään mennessä saatu juurrutettua.

Ensimmäinen talvetettu jättiverbena on lähtenyt kasvuun.

Ja sisällä ollut verenpisara nuppuilee. Nuppuja on jo ainakin seitsemän.

Tänään aurinkokin on näyttäytynyt useampaan otteeseen pilvien takaa. Ulkona on jo 7 astetta lämmintä, joten lumet painuvat silmissä.

Olemme muutaman kerran nähneet oravan autotallin katolla. Se on sujahtanut katon reunasta kattotiilien alle ja olemme miettineet, onko se jopa pesää tekemässä sinne. Autotallin vintille se ei ole päässyt eikä räystäslautojen raoistakaan näy mitään pesäntapaista. Ainoa vaihtoehto on siis se, että pesä on heti kattotiilien alla. Tänä aamuna kurre taas kipitteli katolla ja ehdin juuri ja juuri kameran kanssa ennen kuin se livahti katon alle. Tosin tällä kertaa kiirettä ei olisi ollutkaan, sillä orava sätkytteli useamman sekunnin ajan kolon suulla. Aloimme jo miettiä, pitääkö käydä hakemassa tikkaat ja vetäistä jumiin jäänyt orava hännästä ulos. Orava on varmaan pulskistunut jo niin paljon, että tunneli on käynyt ahtaaksi. Toivottavasti se etsisi paremman pesäpaikan ennen kuin pelastustoimille on oikeasti tarvetta.

Orava pomppaa pihdasta autotallin katon harjalle ja kipittelee pihanpuoleista lapetta pitkin räystäskouruun. Pikainen vilkaisu ympärille ennen koloon pujahtamista.

Hnnnghh... mahtuu, ei mahdu, mahtuu... Milläs tämän pylly maustetaan että se luopuisi ajatuksesta tehdä kotia autotallin kattotiilien alle?

Ehkä en lopeta tätä postausta kuvaan oravan takalistosta. Jätetään verkkokalvoille lupaus keväästä.

Eteisessä kevättähdet nuppuilevat.

Lunta tuli kuunvaihteessa ilmeisesti jopa Etelä-Suomeen, joillekin paikoille jopa enemmän kuin koko talvena yhteensä. Miltä teillä näyttää nyt? Joko kaikki on taas sulanut pois ja kevät jatkanut etenemistään? Aurinkoista loppuviikkoa!

Pöytä on katettu!

Naapurimme aloitti lintujen talviruokinnan ensilumien jälkeen ja kova vilske hänen lintulaudallaan onkin käynyt. Tintit lentävät usein siemen nokassaan meidän pihakuuseemme ruokailemaan, joten ajattelin kokeilla, osaisivatko ne käydä syömässä auringonkukan siemeniä, jos kukinnot vain ripustaa oksaan roikkumaan.

Edellisten asukkaiden jättämä talipallotulkku toimii nyt auringonkukkatelineenä.

Äkkiä talitiaiset löysivät herkut. Sinitiaiset tulivat pari päivää niiden jälkeen. Kuvat on otettu pieniä sormen- ja nenänjälkiä täynnä olevan keittiön ikkunan läpi, joten tarkkuus on mitä on.

Nämä kukinnot on sidottu kuusen oksaan. Kelpaavat linnuille näinkin.

Käypä herkkuapajilla myös pikkuinen orava. Naapuri kertoi, että lintulaudalla käy yksi iso ja kaksi pientä oravaa. Pienet eivät kuulemma vielä ole oppineet, kuinka saavat lintulaudalta tai talipallotelineestä ruokaa, joten joutuvat tyytymään maahan pudonneisiin jyviin.

Uteliaat tintit löysivät myös hyönteishotellimme. Ehtivät nokkia pari umpeen muurattua koloa rikki, mutta tuskinpa ovat saaneet siellä asustavia ötököitä syötyä. Korsia ja heiniä näkyivät kiskovan enemmänkin. Nyt on hotelli peitetty, ettei tarvitse ensi keväänä suurempaa remonttia sinne tehdä.

"Tehkääpäs tilaa, täältä tullaan!"

Vanha kamerani sanoi viikko sitten sopimuksensa irti, joten nyt opetellaan käyttämään uutta. Tai uutta ja uutta... ikää sillä on varmaan yhtä paljon kuin hajonneellakin, mutta pitäisi sen pikkuisen laadukkaampi olla. Kuvaustuntejakin on reippaasti vähemmän takana. Olen huomannut kuitenkin jo näin lyhyen käytön jälkeen, että kuvia ei tarvitse enää käsitellä juuri ollenkaan, vaan värit toistuvat mielestäni suoraan tarpeeksi luonnollisina. Rajausta tarvitaan edelleen, sillä jostain syystä kaikki rytöläjät ja lasten lelut näkyvät vasta tietokoneen näytöltä. Epäilenkin, ettei kameran näyttö näytä koko kuvaa... ;)

Koko kesän inspiraatiota ja suunnitelmaa odotellut kohta on edistymään päin. Pensasryhmän päässähän oli ennen epämääräinen suikale nurmikkoa. Ehkä olisi voinut rajata katuliidulla maalatun seinän ja lasten kottikärryn pois kuvasta...

Nurmi sai lähteä ja tilalle suikale kiveystä sekä pieni laajennus istutusalueeseen. Pari koloa odottaa vielä käypäistä kiveä. Pensasryhmän eturiviin saa nyt mahdutettua vielä pari pensashanhikkia. Ensi vuodelle tehtäväksi jää kivireunus pensasryhmän ja nurmen väliin.

Kamera oli myös mukana läheisessä leikkipuistossa, jonka ruskapensaat oli pakko ikuistaa. Jos oikein tunnistin, niin ovat isotuomipihlajia ja mongolianvaahteroita.

Onkos teillä näin ihania naapureita? Yhtenä päivänä ilmestyi kasa puunlehtiä autotallimme taakse. Aiemmin oli heidän kanssaan puhetta, ettei tarvitse lähteä lehtiä kuskaamaan kaatopaikalle, vaan voivat jättää halutessaan ne meille. Nyt on matojenkin talviruokinta hoidettu.

Syysasteri jaksaa vielä ilahduttaa kukillaan.

 Aurinkoista, värikästä viikonloppua!