Menikö överiksi?

Joillakin kasveilla on tapana joskus pikkuisen liioitella. Aivan kuin vähempi ei riittäisi. Tosin osaa se puutarhurikin välillä innostua liikaa. Siitä enemmän postauksen lopussa, otetaan ensin parit kukkaöverit. Aurinkopenkin syysleimulla pituuskasvu on ilmiselvästi siirtynyt kukintoihin.

Korkeutta puskalla on noin 70cm, joten visio aidan yli näkyvistä kukinnoista ei ihan toteutunut. Ehkä kosteampi kasvupaikka olisi tarpeen.

Kukinnon halkaisija leveimmältä kohdalta on melkein kaikissa yli 20cm. Korkeutta kukinnoilla on saman verran. Yksittäisen kukan halkaisija on 4cm.

Kärhökaaripenkin valkoinen syysleimu on normaaleissa mitoissa, mutta korvaa kukintojen koon määrällä.

Korkeus ja leveys 10cm, kukan halkaisija n.2cm. Mutta ei se koko...

... vaan määrä. Väriminttu syysleimun edessä on hätää kärsimässä, osittain myös kuivuuden takia.

Pallerolaukka on mitoittanut väärin varren vahvuuden kukintojensa painoon. Itse kukinnothan eivät kovin kookkaita ole, mutta hennot varret eivät vain jaksa kannatella palleroisia kauniisti pystyssä, vaan taipuvat maata kohti.  

Viimeiset kukinnot maata kohti matkalla, loput ovat jo kaatuneet. Pitää ensi vuodeksi etsiä näille tukevampaa seuraa.

Tiedän kyllä, että vanhin jouluruusuni viihtyy nykyisessä olinpaikassaan, mutta silti sen koko jaksaa hämmästyttää minua. Vieressä olevat, melko kookkaat 'Gold Standard' -kuunliljat jäävät pian toiseksi monsterijouluruusun rinnalla.

Pian pitänee siirtää jouluruusu kauemmas alppiruususta. Vai kumpikohan olisikaan loppujen lopuksi helpompi siirtää toiselta turvaan?

Hortensiat kukkivat usein näyttävästi. Reilu parivuotias, pistokkaasta lisätty syyshortensiani 'Prim White' on jotenkin suhteettoman näköinen: Ensimmäinen kukinto on valtavan suuri, vaikka kyseisellä varrella ei ole mittaa kuin n.40cm. Puolet varresta on siis kukintoa.

'Prim Whiten' ensimmäinen kukinto on valtava suhteutettuna pensaan kokoon. Voi jospa joskus koko pensas olisi täynnä näin kookkaita kukintoja.

Mustilanhortensia ei pihtaile kukkien määrässä.

Puutarhurin kukkaöverit syntyivät tarpeesta pienentää kellarissa talvetettavaa hortensiaa. Leikkasin vain kuihtumassa olevat kukinnot pitkän varren kanssa pois ja keräsin kimpuksi. Harvoin saa isoon Aalto-vaasiin näin täydellisesti sopivan kukkakimpun. Ja ihan vain "parilla" hortensian kukinnolla.

Ei kai 20 hortensian kukintoa voi mitenkään olla liikaa yhdessä maljakossa?

Tuskinpa vain vai mitä olette mieltä?

Älkää surko, en kyninyt leikkauksen kohteena ollutta hortensiaa aivan kaljuksi. Siihen jäi vielä useampi kukinto jäljelle, joitakin nuppuja ja paljon juuresta nousseita nuoria versoja, jotka saavat nyt valmistautua ensi vuoden kukkaloistoon.

Kukkaisaa viikonlopun jatkoa!