Testailua ja rakentelua

Nyt tulee kunnon pläjäys puutarhassa joko lasten kanssa tai omaksi iloksi tehtäviä puolitieteellisiä kokeita joka keittiön kaapista löytyvin välinein. Eiväthän ne tarkkaa maa-analyysia vastaa millään mutta jonkinlaista suuntaa näistäkin voi saada ja vähintäänkin hupia juhannuksen viettoon.

Tällaista multaa löytyy aurinkopenkistä.

Ensimmäisenä testasimme mullan pH:ta etikan ja ruokasoodan avulla. Etikalla saisi ohjeen mukaan selville, onko maa emäksistä, ruokasooda emäksisenä aineena puolestaan reagoisi maan happamuuteen. Koska olen laiska kalkitsemaan ja suurin osa puutarhakasveista joka tapauksessa viihtyy lievästi happamassa maassa, en lähtenyt etikkaa lotraamaan muualle kuin valkosipulien juurelta otettuun multaan. Reaktio oli hyvin olematon, eli tuhkasta huolimatta multa oli todennäköisesti melko neutraalia tai pikkuisen happaman puolella.

Muutama kupla ja hyvin vaimeaa sihinää tuli, kun yhdistettiin kasvimaan multaa etikkaan.

Soodatestissä sekoitettiin ensin pari ruokalusikallista ruokasoodaa ja saman verran vettä, minkä jälkeen lisättiin liuokseen multaa. Testasin reaktiota vertailun vuoksi havu-rodomultaan (pH 5,3) ja pussimultaan (pH 6,7). Pari lusikallista multaa otin pensasmustikan vierestä ja toisen näytteen luumupuun juurelta, jonne keväällä laitettiin aika reilusti tuhkaa. Kuten arvata saattaa, pussimullasta tuli yhtä laimea reaktio kuin etikalla valkosipulien mullasta. Havu-rodomullasta tuli tasaista pikkukuplaa ja vaimeaa sihinää, pensasmustikkamullasta hieman maltillisempaa kuplintaa ja tarkasti kuunnellen hitusen sihinää, ja luumupuun mullasta vain pientä kuplintaa. Ennakko-oletus piti muuten paikkansa mutta oletin etukäteen, että luumupuun juurella olisi ollut emäksisempää maata, eli vielä vähäisempi reaktio kuin melkein neutraalista pussimullasta.

Ylhäällä vasemmalla havu-rodomulta, oikealla pensasmustikoiden multa, alhaalla vasemmalla luumutarha ja oikealla säkkimulta.

Aikamme purkkien kuplimista seurattuamme piti keksiä, mihin etikkaiset ja ruokasoodaiset kuravellit kipataan. Koulun kemiantunneilta jäi mieleen, että happo ja emäs neutraloivat toisiaan ja muodostavat vettä sekä käytetyistä aineista riippuvaisia yhdisteitä. Etikan ja ruokasoodan reaktiossa syntyy hiilidioksidia, vettä ja suolaa (natriumasetaatti, jota käytetään mm. säilöntäaineena). Siispä lirautin lasten iloksi etikkalientä kuhunkin soodapurkkiin. Johan tuli näyttävämmät reaktiot! Kaadoin liemiä purkista toiseen niin kauan, että kuplinta loppui, minkä jälkeen erottelin enimmät nesteet yhteen purkkiin ja kiinteämmät kuravellit kippasin lämpökompostoriin. Nesteet imeytän kuivikkeeseen ja laitan kompostiin vasta sen jälkeen (oli tarkoitus tehdä se jo mutta purkki unohtui seinän varteen...).

Yhdistä ruokasoodaliuos, multa sekä etikka, ja saat kuohuvaa kuravelliä.

Toinen testi suoritettiin keräämällä ensin litran verran multaa eri paikoista (aurinkopenkin uudempi osa, luumutarha, majapenkki ja viimekesäinen puutarhakomposti) ja kuivattamalla näytteet auringonpaisteessa. Kivet, madot ja muut ei-mullat keräsin pois. Yhteen astiaan laitoin kuivumaan litran hiekkaa. Testinäytteitä kerätessäni kiinnitin huomiota siihen, että joka kukkapenkissä multa oli selvästi kostean tuntuista jo parin sentin syvyydeltä, vaikka edellisestä sateesta oli jo 12 päivää aikaa ja on ollut lämmintä ja aurinkoista. Pahoittelut niille, joilla satoi edellisen kerran kuukausi sitten. Kastellessa taas olen usein huomannut, että vesi lähtee imeytymään maahan saman tien kaikkialla muualla paitsi niissä parissa penkissä, joiden kasvualusta on käytännössä kokonaan turvepitoista ostomultaa. Arvostan nopeaa imeytymistä, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kastella hieman kaltevaa kukkapenkkiä ja todeta veden juoksevan suoraan kengille tai kiveykselle. Imeytymisen lisäksi mullan pitäisi kuitenkin myös pidättää hyvin vettä, jotta ei tarvitsisi olla koko ajan kastelemassa ja sitä halusinkin tällä testillä selvittää. Ja vasta tätä postausta kirjoittaessa tuli mieleen, että olisi pitänyt vertailun vuoksi ottaa yksi näyte myös siitä tilatusta turvemullasta.

Näytteet kuivumassa. Ylhäällä luumutarhan multa ja hiekka, alarivissä vasemmalta puutarhakomposti, majapenkki ja aurinkopenkki.

Kävin välillä pöyhimässä näytteitä, jotta ne kuivuisivat tasaisesti. Yöksi otin laatikot eteiseen ja nostin seuraavana päivänä taas aurinkoon. Kun näytteet olivat kuivuneet, ne kaadettiin muovipusseihin ja lisättiin kaikkiin 6dl vettä. Valitsin veden määrän niin, että multa muuttui jokaisessa pussissa vähintään löysähköksi velliksi. Lapset olivat hyvänä apuna "löllöttämässä" pusseja, jotta mihinkään ei varmasti jäisi kuivaa multaa. Lopuksi tökkäsin puutikulla pusseihin muutamia reikiä ja aloin valutella niistä vettä astiaan.

Ensimmäisenä hiekkanäyte, josta irtosi n.2,75dl vettä.

Ennakko-oletuksena arvelin puutarhakompostin ja majapenkin mullan pidättävän vettä parhaiten ja aurinkopenkin maan huonoiten. Luumutarhan multa oli viime syksyn laajennusosasta otettua maata, jonka vedenpidätyskyvyn arvelin olevan jotain muiden välimaastosta. Mullassa oli kuitenkin myös savihippusia, joiden pitäisi pidättää vettä. Testitulokset osoittivat kuitenkin ennakko-oletukseni vääriksi: hiekasta irtosi n.2,75dl vettä, puutarhakompostista reilu 2dl, luumutarhasta vajaa 2dl, majapenkistä vajaa desin verran ja aurinkopenkistä hädin tuskin puoli desiä. Sekä puutarhakompostin että aurinkopenkin vedenpidätyskyky yllättivät.

Luumutarhan multa oli jo alunperinkin muita vaaleampaa. Ei siis ollut yllätys, että siitä irtosi toffeen väristä kuravettä.

Majapenkistä irtosi selvästi alle desin verran melko tummaa lientä. Mullassa on siis varmaankin paljon humusta.

Aurinkopenkin tilkkasta en viitsinyt edes kaataa mittakannuun. Yllättävän tummaa tämäkin.

Kaadoin lopuksi multanäytteet pusseistaan takaisin laatikoihin, jotta voin vertailla vielä niiden koostumusta. Tuli ihan lapsuuden kuravellileikit mieleen! Aurinkopenkin multa oli hyvin vetistä ja tasalaatuista löllöä, joka ei olisi voinut imeä enää pisaraakaan vettä. Sen koostumuksesta tuli mieleen lähinnä mutainen järvenpohja. Luumutarhan maa tuntui karkeammalta, vaikka sekin oli vielä aika löysää. Majapenkin multa tuntui samalta kuin kynnetyn viljapellon ojanpohjalta keväällä kaivettu mutavelli. Puutarhakomposti oli mehevänkosteaa mössöä, sellaista kivaa puristeltavaa.

Märät multanäytteet (määrät ovat suunnilleen samat, mutta yksi laatikoista vain muita isompi). Ylhäällä hiekka ja puutarhakomposti, alhaalla aurinkopenkki, luumutarha ja majapenkki.

Testin jälkeen otin vielä aurinkopenkin mullasta kourallisen ja sotkin sen puhtaaseen veteen. Halusin nimittäin vielä selvittää pikkuisen lisää maan rakennetta ja ainesosien suhteita. Parin tunnin päästä kupin pohjalle oli kertynyt selvä kerros maa-ainesta mutta neste oli tasaisen väristä. Seuraavana aamuna (noin 12 tunnin päästä) pinnassa oli hieman kirkkaampaa nestettä mutta mitään kovin selkeää kirkastumista kuitenkaan edelliseen iltaan nähden ei ollut tapahtunut. Pohjalle kertynyt lieju oli melko tasalaatuista ja ja hienojakoista. Ihan karkeinta ainesta oli vain hyvin vähän pohjalla ja pinnassa kellui hyvin vähän kasviroskaa.

Kourallinen aurinkopenkin maata vedessä.

Tämän testin perusteella lisäisin aurinkopenkkiin reilummin kompostia ja ehkä märkyydestä kärsivien kasvien ympärille myös karkeaa hiekkaa. Vaikka multa on kaivaessa tuntunut hiekkaiselta, se on kuitenkin paikoin helposti tiivistyvää ja tämä testi osoitti, että se ilmiselvästi imee vettä kuin sieni. Ehkä siis hiekkaisuuden tuntu onkin ollut vain merkki siitä, että maassa on hienojakoisempaa hiesua tai hietaa. Toisaalta kasvimaalla yksi lava tuntuu päästävän veden läpi hyvin helposti, joten sinne voisi siirtää aurinkopenkistä maata pidättämään kosteutta. Luumutarhan multa kaipaa reippaasti kompostia, minkä tiesin ennestäänkin. Sehän on vain tontin pohjamaata, johon on sotkettu nurmiturpeista irrotettua hieman parempaa maata ja vasta vähän kompostia. Humusta ei ole vielä riittävästi, minkä huomaa jo väristäkin. Majapenkissä kaikki kasvaa ja viihtyy, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. Kärhökaaripenkki ja grillikatoksen takana oleva varjopenkki ovat samaa laatua.

Mansikoille tehtiin marjavarkaiden varalta aitaus.

Se niistä maa-ainestesteistä. Rakennusprojektejakin täällä on tehty. Tai ehkä mansikoille kyhättyä aitausta ei voi kutsua vielä rakentamiseksi, kun siihen on upotettu vain tolppia pystyyn ja laitettu niihin muutamalla naulalla ja ruuvilla jänisverkkoa ympäröimään mansikkamaata. Kunhan raakileita alkaa tulla, pingotamme lintuverkon katoksi suojaamaan mansikat linnuilta ja pörröhäntäisiltä marjavarkailta.

Työhuoneen vanhasta portaasta ei löytynyt tämän parempaa kuvaa. Eipä tuota ole tehnyt mieli kuvaillakaan.

Ihan oikeaa rakentamista sen sijaan oli työhuoneen ulko-ovelle tehty porras, joka piti tehdä jo viime kesänä. Ei vain silloin mukamas ehditty tai muuten vain löydetty siihen sopivaa hetkeä. Vanha betoninen palikka jätettiin puukoteloinnin alle ja näin saatiin siistittyä koko pation ilmettä. Uusi porras on myös paremmalla istumakorkeudella kuin entinen rappu eikä polta helteisinäkään päivinä ihan niin paljoa paljaan jalan alla kuin tumma betoniin upotettu liuskekivi.

Nyt kelpaa kulkea vaikka paljain varpain pihalle.

Tällaista täällä on hellepäivien iloksi puuhasteltu. Iloista juhannusta! Taitaa olla sateinen sellainen tiedossa ainakin meillä.

Kasvualustavertailun loppupäätelmät

Koko kevään jatkunut kasvualustavertailuni kylvömullan ja kasvusammalen eroista on nyt päättynyt ja on aika tehdä yhteenveto höystettynä tämän hetken puutarhanäkymillä. Kylvöt alkoivat helmikuun alkupuoliskolla paprikoilla, chileillä ja kuukausimansikoilla. Olin varautunut siihen, että ne itävät hitaasti, mutta kaikki yllättivät puskemalla vihreää jo muutamien päivien sisällä. Paitsi 'Patio Red' -paprika, josta kylvin kevään mittaan muutaman viikon välein yhteensä nelisenkymmentä siementä eri kasvualustoihin, kylvölautalle, valoon, pimeään, huoneenlämpöön ja kuuman leivinuunin päälle. Tuloksena viimein yksi taimi, joka on nyt kymmensenttinen. Jätin 'Patio Redin' pois testistä kun ei ollut taimia vertailtavaksi asti, mutta mainitsen nyt kuitenkin, että ainoa itämiskykyinen siemen oli kasvusammalessa. Ensimmäisten kylvöjen siementen itämisnopeudessa, itämisprosenteissa tai taimien kasvuvauhdissa en huomannut kasvualustasta johtuvia eroja.

Marjatanalppiruusu 'Mikkeli' avasi ensimmäisen kukintonsa. Sopii kauniisti yhteen taustan lemmikkimeren kanssa.

Seuraavat testiin tulevat kylvökset tein maaliskuun alussa: kylvin tomaatteja ja miinanköynnöstä. Tomaatit itivät kasvusammalessa hieman nopeammin (1-9 päivää eroa), mutta taidan laskea sen ennemminkin sattumaksi kuin kasvualustojen erilaisuudesta johtuvaksi eroksi. Tomaatit näyttivät kasvavan vauhdikkaammin kasvusammalessa ja ehkä siitä syystä myös kukkivat aiemmin, mutta suuren suurta eroa taimissa ei ollut. Kasvattajalla sen sijaan kävi pieni lannoite-erehdys: käyttämäni lannoite sisälsi liian vähän typpeä verrattuna fosforiin ja kaliumiin ja taimista tuli hailakoita ja hentoisia. Sen lisäksi muiden kiireiden ja sääolojen takia ulosistutus venähti vähän turhan myöhäiseksi ja taimet joutuivat oleskelemaan sisällä lämpimässä suunniteltua kauemmin.

Viimeisin vertailutaulukko. Tomaattien ja miinanköynnösten mittaaminen oli jo niin hankalaa 8-viikkoisina ja kasvu kaikissa tasaista, joten jätin ne mittaamatta.

Vertailin kasvualustoja myös pistokaslisäyksessä. Pelargonit ja ruusuliisat juurtuivat selvästi paremmin kasvusammalessa. Loistokärhöjen osalta testi jatkuu vielä, sillä kärhöt eivät ole vielä osoittaneet selviä kasvuun lähdön merkkejä, hengissä tosin ovat vielä melkein kaikki. Juuristoja en ole uskaltanut penkoa.

Pelargonit: vasemmalla kasvusammal, oikealla kylvömulta.

Ruusuliisat: vasemmalla kasvusammal, oikealla kylvömulta.

Vaikka maanpäällisessä kasvussa ei suuria eroja näkynytkään, olivat erot juuristoissa aivan selvät: kasvusammalessa sekä siementaimet että pistokkaat tekivät selvästi paremmat juuristot kuin kylvömullassa.

Vasemmalla kaksi 'Maskotkaa' (vas. kylvömulta, oik. kasvusammal), oikealla neljä 'Majaa' (vas. kaksi kylvömultaa, oik. 2 kasvusammalta). Multapaakut olivat kaikilla samankokoiset, mutta nurmikko taisi olla vasemmanpuoleisten 'Maja'-tomaattien kohdalta montulla, joten ne näyttävät siksi pienemmiltä.

Kuukausimansikat kasvoivat todella hitaasti myös juurten osalta, mutta kyllä niissäkin eroja näkyy. Kuviin valitsin aina sen puolen multapaakusta, jossa juuria näkyy eniten. Vasemmalla kasvusammal, oikealla kylvömulta, kuukausimansikka 'Alexandria'.

'Rügen'-kuukausimansikoissa kasvueroja näkyi ulosistutusvaiheessa maan päälläkin. Vasemmalla kylvömulta, oikealla kasvusammal.

Tässä samat taimet irrotettuna ruukuistaan, eli vasemmalla kylvömulta, oikealla kasvusammal.

Miltä kasvusammal sitten tuntui käyttää? Ensikosketus kasvusammaleeseen oli jännittävä. Sen pehmoisenhöttöinen olemus oli aivan toista kuin aiemmin käyttämieni turvepitoisten pussimultien. Kasvusammalta oli miellyttävä käsitellä eikä se haissut juuri miltään. Se ei myöskään sotkenut käsiä samalla lailla kuin multa. Toki pientä roskaa käsiin tarttui siitäkin, mutta ne lähtevät helposti pyyhkäisemällä tai huuhtelemalla pois. Ei siis mustia kynnenalusia kevään juhlasesongissa. Huomasin testaillessani, että kasvusammal säilytti kosteuden kylvömultaa paremmin, eli sitä tarvitsi kastella harvemmin. Kasvusammal myös imi kuivana paremmin vettä kuin kylvömulta. Päästin tarkoituksella pussin jämät kuivumaan ihan pölisevän kuivaksi ja kokeilin, miten kasvusammal käyttäytyy sitten. Ensimmäisellä kastelukerralla vesi valui samantien ruukun läpi, mutta sammal tuntui silti jäävän osittain kosteaksi. Laitoinkin rutikuivaan sammaleeseen koulittujen taimien ruukut alkuun vesiastiaan, jotta sammal kastuisi kunnolla. Pian sammal käyttäytyi taas aivan samalla tavalla kuin koko ajan kosteana pysynyt sammal. Liikakastelustakaan ei tuntunut olevan vaaraa, sillä sammal pysyi ilmavana myös ollessaan läpimärkää.

Tarhakeijunkukka 'Hans' on ihan villiintynyt viime syksyn jakamisesta ja uudelleenistutuksesta. Taustalla vasemmalla aivan pian kukassa puistoatsalea 'Illusia'.

Muuta negatiivista en kasvusammalesta löytänyt kuin hinta: litramääräisesti kasvualustaa oli saman verran kuin käyttämässäni kylvömullassa ja näiden säkkihinta oli sama. Kylvöjä tehdessäni huomasin kuitenkin jo pian, että kasvusammal ei ole niin riittoisaa, joten sitä kuluu saman taimimäärän kasvattamiseen enemmän kuin kylvömultaa. Jos hinta ei ole este, suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan kasvusammalta ja tekemään itse omat johtopäätökset. Minä aion jatkossa käyttää kasvusammalta esikasvatuksissa ja pistokaslisäyksessä. Enemmän kasvualustaa nielaisevissa kesäkukkaistutuksissa käytän edelleen kesäkukkamultaa tai vastaavaa, jos kasvusammalen hinta ei laske nykyisestä.

Kivikkosuopayrtti aloittaa kukinnan.

En ole testin missään vaiheessa maininnut käyttämieni kasvualustojen valmistajaa enkä mainitse edelleenkään, sillä maksoin kasvualustat omasta pussistani. Halusin myös säilyttää testin mahdollisimman puolueettomana, joten en edes kysynyt valmistajia blogiyhteistyöhön. Toki olin lukenut kasvusammalesta aiemmin muiden blogeista, mutta pystyin silti mielestäni vertailemaan kasvualustoja objektiivisesti. Siinä vaiheessa kun taimien kasvussa ei näyttänyt olevan minkäänlaisia eroja, tuumasin jo mielessäni, että ihan sama, missä kasvualustassa taimet kasvavat. Minut vakuutti kasvusammalen paremmuudesta se, kun kumosin eri kasvualustoissa kasvaneet taimet irti ruukuistaan ja näin niiden juuret. Juuristo on kasvin tärkein osa, joten sen kuntoon kannattaa mielestäni panostaa. Taimivaiheessa hyvän juuriston kehittänyt kasvi lähtee varmasti paremmin kasvuun kuin samankokoinen, mutta heikompijuuristoinen kasvi. Tällaiselle laiskalle puutarhan kastelijalle ja kasvien hoitajalle se on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen asia.

Tarhakylmänkukan siemenhahtuvapalleroiset ilta-auringossa.

Testin aiemmista vaiheista voit lukea klikkaamalla TÄSTÄ tai tunnisteluettelon kohdasta kasvualustatesti.

No, onko niillä juuria?

Blogiani tänä keväänä seuranneet tietävät, että minulla on menossa kasvualustavertailu kylvömullan ja kasvusammalen välillä. Olen muutaman kerran raportoinut siemenkylvöjen tilannetta, mutta minulla on ollut koko ajan menossa myös pistokaskokeiluja samoilla kasvualustoilla. Testikasveina olen käyttänyt pelargonia ja ruusuliisaa ja nyt on jo korkea aika kurkata, miltä näyttää mullan alla, eli ruukun sisällä.

26.3. otetut pelargonin pistokastaimet: vasemmalla kasvualustana kylvömulta, oikealla kasvusammal.

Pistokkaat olivat otettaessa samankokoiset, mutta mielestäni kasvusammalessa juurrutettu lähti hieman nopeammin kasvuun ja on nyt hieman isompi ja tummemman vihreä. Kylvömullassa kasvanut on alkanut kuihduttaa pistokasvaiheessa isoimpana ollutta lehteään ja on muutenkin väriltään vaaleampi. Molemmat ovat koko ajan vierekkäin samalla hoidolla. Juuristoissa näkyy selviä eroja. Asettelin kuviin multapaakut niin päin, että paras puoli kummastakin on kameraa kohti.

Epähuomiossa laitoin taimet nyt toisin päin kuin edellisessä kuvassa, eli vasemmalla on kasvusammal, oikealla kylvömulta. Kuihtunut lehti näkyy tässä kuvassa hyvin.

Kylvömulta: juuria on ihan kivasti, mutta ne ovat hentoja ja lyhyitä ja niitä on ainoastaan pohjassa ja tällä reunalla, toisella puolella multapaakkua ei näkynyt kuin pari pientä juurenkärkeä.

Kasvusammal: juuret ovat paksumpia ja pidempiä. Niitä on myös tasaisemmin ympäri "multa"paakkua. Pohjassa ollutta sanomalehdenpalaa ei saanut kunnolla irrotettua, sillä juuret olivat takertuneet siihen niin tiukasti.

Ruusuliisoista osasin jo epäilläkin, että kasvusammal vie voiton kotiin. Myös näissä pistokkaat olivat alussa samankokoiset ja ne ovat olleet koko ajan vierekkäin samalla hoidolla.

26.3. otetut ruusuliisat: vasemmalla kasvusammal, oikealla kylvömulta. Molempia on jo latvottu ja kasvusammalpistokkaassa on useita kukkanuppuja. Kylvömullassa kasvanut on "ehkä hitusen" pienempi, vai valehtelevatko silmäni?

Yhtä selvä ero mullan alla kuin päälläkin.

Päätin aiemmin tällä viikolla vaihtaa paprikat ja chilit isompiin ruukkuihin, sillä pikkuruukuissa ne tuntuivat kuivuvan turhan nopeasti. Kylvömulta loppui jo ajat sitten, joten käytin niille ruukkukasveille tarkoitettua mustaa multaa, josta oli juuri sopivasti pussinpohjat jäljellä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruukuttaa kaikki kasvusammaleeseen, mutta silloin vertailu olisi vääristynyt. Juuristojen kuvaaminen tuli mieleen vasta kun olin saanut paprikat ruukutettua, mutta kasvualustojen eron näkee kyllä pelkkien chilienkin multapaakuista.

En osaa sanoa, kummalla on parempi juuristo, mutta ulkonäössä on selvä ero. Paprikat näyttivät aivan samalta kuin nämä chilit, tosin niillä multapaakut olivat jo melkein täynnä juuria.

Kaikki siemenestä kylvetyt vertailukasvini kasvavat edelleen melko tasaisesti kummassakin kasvualustassa, mutta minusta on aika jännää, että niiden juuristoissa näkyi näin selviä eroja. Tomaattien ja miinanköynnösten juuristoa en ole penkonut, sillä ne kasvavat maitopurkeissa. Mielenkiinnolla odotan maahanistutusta, että pääsen tutkimaan, millaiselta niiden juuristot näyttävät. Se on kuitenkin selvä, että jatkossa laitan pistokkaani juurtumaan mieluummin kasvusammaleeseen kuin kylvömultaan. Erot näkyvät nimittäin niin selvästi sekä lehtien että juuriston kasvussa.

Voittaja ratkaistu!

Eilisessä postauksessa oli hurja kisailu kevätkukkien välillä. Kaikki kisat ovat jo sinällään jännittäviä, mutta tässä kisassa yllättäjiä tulikin vähän joka suunnasta ja kisailijoiden määrä lisääntyi kesken kilpailun. Tapahtuikohan tässä nyt jokin sääntörikkomus? Pidetään jännitystä yllä loppuun asti ja aloitetaan palkintojenjako viimeisen sijan saaneesta kukkasesta.

Lehtoimikkä ei ehtinyt yön aikana aukaista ensimmäistä kukkaansa.

Vauhdilla takavasemmalta kurvanneen posliinihyasintin vauhti ei riittänyt voittosijaan saakka. Läheltä piti kuitenkin, sillä parin tunnin päästä kuvan otosta oli jo  useita kukkia auki.

Kultasijasta käytiin erittäin kiivasta taistoa, johon osallistui myös yllätyslöytö varjokujalta. Yllätyslöytö siinä mielessä, etten ollut sitä istuttanut eikä eilen varmasti näkynyt nupun nuppua. Epäilen myös, että eilen sen kohdalla oli vielä luntakin, sillä en edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin lehtiin.

Varjokujan yllätyskrookus tuli äidiltäni tulleiden kuunliljojen juurakkojen mukana. Se pääsi jaetulle kultasiljalle...

...'Golden Yellow' -krookusten kanssa.

Kultamitalista käytiin historian kovin taisto, sillä myös aurinkopenkin kevätkurjenmiekka pääsi samalle palkintosijalle.

Kisailuun päättivät viime tingassa osallistua myös kevätkurjenmiekan kaverit, joista ei eilen näkynyt vilaustakaan sinistä. Tuomari ei nyt oikein osaa päättää, olisiko niissä toinenkin kultamitalin ansaitseva yksilö ja kolme posliinihyasintin kanssa jaetun hopeasijan saavuttanutta, vai yksi kultamitalisti ja neljä hopeamitalistia. Sääntökirja menee kyllä uusiksi näiden kasvien kanssa!

Etummaisena kisaan alunperin osallistunut yksilö, taustalla neljä kaveria.

Loppuun pikaisesti kasvualustavertailun tämänhetkinen tilanne. Taulukosta tulee viikko viikolta sekavampi, sillä osa taimista on innostunut nuppuilemaan. Ensimmäisenä kylvetyt taimet saavuttivat viime viikolla kahdeksan viikon iän, jälkimmäiset ovat nyt kuusiviikkoisia.

Kunnollisia eroja kasvualustojen välillä ei meinaa syntyä sitten millään. Kaikki kasvavat minusta suht tasaisesti.

Miinanköynnökset ovat peräti veikeitä tapauksia, sillä ne puskevat nupun joka lehtihangasta. Nämä ovat kyllä superhentoisia. Ehkä mietin vielä uudelleen, sopivatko ne kuitenkaan niille kaavailemaani paikkaan vai keksinkö jotain muuta tilalle. Vielä en ole niiden kanssa pulassa, sillä ovat kiivenneet melko kiltisti ja maltilla tukikeppiään pitkin ylöspäin. Latvontaa voisi harrastaa ahkeramminkin, mutta kuka raskii nippaista nuppuisen latvan poikki? Minusta nimittäin tuntuu siltä, että miinaset ovat keksineet ihan minun kiusallanikin tehdä latvaan ensin nupun ja sitten vasta vartta!

Miinanköynnökset ovat aika veikeitä tapauksia. Muutama nuppu erottuu kuvasta kun tarkkaan katsoo ja löytyypä sieltä jo ensimmäinen kukkakin.

Mini-miinan ensimmäinen kukka. Mittakaavana pikkurillini.

Tämä päivä onkin kulunut suurimmaksi osaksi taimia kouliessa ja ulkona pihapuuhissa. Vielä en ole löytänyt yhtään kasvia, joka olisi varmuudella kuollut talven aikana. Jänikset nyt ovat vähän maistelleet sieltä sun täältä, mutta ne huomasin jo alkutalvesta. Myyrien tuhoja ei sen sijaan näyttäisi olevan lainkaan. Eikä muuten lumituhojakaan! Joka puolelta nousee kaikkea nopeampaan tahtiin mitä ehdin seuraamaan. Jännittävää aikaa tämä kevät!

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! Kivaa viikkoa!

Kevättä ja pikkuisen taimikuulumisia

Viikonlopun aurinkoiset, lämpimät säät saivat meilläkin hanget vajumaan ihan silmissä. Kivikkorinteestä on pitkä suikale sulanut ja takapihalta ensimmäinen kukkapenkki jo kokonaan lumeton. Harmi, kun en tullut istuttaneeksi sinne syksyllä aikasia kevätkukkijoita. Pitää korjata asia ensi syksynä. Piippoja ei vielä meillä näy, mutta onnistuneesti talvehtineita perennoja on jo paljastunut lumen kätköistä.

Kivien kolosista löytyy pallomehipartaryppäitä ja valkomaksaruohoa.

Etualalla on isorikko, jonka ostin syksyllä. Se paljastui niin komeana talven jälkeen, että ansaitsisi jo sen perusteella isomman tilan kivikkorinteestä. Ylälaidassa vihertää lumen keskellä tarhakeijunkukka 'Hans'.

Sinilemmiö näyttää ensimmäisen talvensa jälkeen tältä. Aika onnistunut talvehtiminen, sanoisin. Ihan vielä se ei ole päässyt lumesta vapaaksi, sillä suojasin sen talveksi kuusenoksilla. Kuvaamisen jälkeen laitoin oksat takaisin, jotta aurinko ei kärvennä sen ikivihreitä versoja.

Tähtilevisia talvehti taas liuskekivikatoksen alla. Hengissä, tosin minusta tämä näyttää pienemmältä kuin syksyllä. Jospa se alkaisi kevään tultua taas kasvaa.

Pensasryhmässä puistoatsalea 'Illusia' pulleine silmuineen on ollut turvallisesti verkon suojissa koko talven. Tässä onkin enää parisenkymmentä senttiä lunta. Kuusenoksat ovat lasten heittelemiä.

Meillä on pyörinyt ainakin yksi rusakko syksystä lähtien. Alkutalvella huomasin sen käyneen kaivamassa täsmällisesti belliksiä lumen alta vatsansa täytteeksi. Lumien sulaessa on paljastunut muitakin yllätyksiä. Kivikkorinteen reunasta oli pitkäkorva käynyt parturoimassa kaukasianmaksaruohoja. Ylempänä olleet ovat onneksi välttyneet talttahampaan tihutöiltä.

Kaikki vähänkään vihertävät versonkärjet on puputettu parempiin suihin.

Tältä edellisenkin kuvan olisi pitänyt näyttää.

Tässä pupu oli ilmeisesti ajatellut lannoittaa mansikantaimia... Vai oliko kenties kosto siitä, ettei ollut parempaa evästä tarjolla?

Kasvualustatesti jatkuu. Ensimmäiset taimet ovat nyt kuusiviikkoisia, nuoremmat neliviikkoisia. Päätin jättää mansikantaimista korkeuden mittailun pois ja havainnoida niiden kasvua pelkästään lehtien lukumäärän perusteella. Mansikoillehan ei samanlaista selvää vartta tule niin kuin esimerkiksi tomaateille, joten viivottimella mitattuna edistystä ei kahdessa viikossa mitattuna ollut tullut kuin joitakin millejä, vaikka taimet ovat selvästi kasvaneet kokoa. Lehtien lukumääriä katsottuna tällä hetkellä tilanne on se, että kasvusammalessa kasvaviin mansikoihin on tullut yhteensä kolme lehteä enemmän kuin kylvömullassa kasvaviin mansikoihin. Onko näin pienellä erolla merkitystä kasvualustojen suhteen? En tiedä. Jatketaan seurantaa. Muut kasvit kasvavat suunnilleen samaa tahtia. Paprikoista yksi kärsi aiemmin esikoisen käsittelyssä, joten se on siksi jäänyt muita pienemmäksi. Ehkä se ja toinen kasvusammalessa kasvavista paprikoista olisi pitänyt jättää vertailusta pois, mutta menkööt nyt muiden mukana. Ei tämä niin tieteellistä sentään ole :)

Tämä miinanköynnös päätti latvonnan jälkeen tehdä nupun.

Kuukausimansikat ovat pörhistyneet kivasti parissa viikossa. 

Tomaatit. Etualan 'Maskotkat' tarvitsisivat jo tukikepit.

Kodinhoitohuoneen silityslaudalle piti jo laittaa pahvista levikkeet, kun tila loppui kesken. Mitenkähän taimet saisi kahteen kerrokseen?

Lattialla on lisää kylvöksiä.

Paprikat ovat jo mukavan tuuheita.

Maaliskuun puolivälissä ostetut hopeaputouksen taimet alkavat kurotella naapuriruukkuja kohti. Pisimpiä latvoinkin jo.

Ensimmäiset muuttolinnutkin ovat ehtineet jo tänne saakka. Viime viikolla näin laulujoutsenia ja kuulin peipon sekä punarinnan laulua. Punarinta aloittelee talven jälkeen vähän varovaisemmin, mutta ainakin yksi peippo lurittelee jo ihan täysillä. Mustarastaita ei ole vielä näkynyt, vaikka yleensä ne ovat ensimmäisten joukossa. 100 lintua -haasteessa minulla on nyt kasassa 23 lajia.

Surkuhupaisana loppukevennyksenä kerron, mihin heräsin tänä aamuna. Viereisestä huoneesta kuului iloista kiljuntaa: kuopus hihkui "kivaa, kivaa!" ja esikoinen: "täällä on vielä multaa!". Ikkunalaudalla olleet pelargonit olivat saaneet vähän kyytiä... Onnistuneemmin alkanutta päivää teille!