Jatkoa viikonlopun touhuihin

Edellinen postaus tuli niin täyteen kevätkukkia, että osa viikonlopun puuhista jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Ja tietysti mukaan mahtuu pikkuisen alkuviikonkin kuvasaalista. Otetaankin heti alkuun muutama kukkakuva piristämään tätä harmaan sateista aamupäivää. Luumutarhassa 'Kuntalan' juurella jänisverkon sisässä oli vallan suloisia kukkijoita.

Maanantain ehkä hellyttävin otos. Krookus 'Barr's Purple' kukkii hangen keskellä ja vierestä nousee lummetulppaani 'Concerto'.

Kavereitakin löytyy. Näillä on oikeasti hirmuinen kiire kukkia. Sulasta kohdasta näyttäisi nousevan kirjopikarililjaa.

Ilmeisesti katsoivat, että koska muutkin ovat jo kukassa, pitää heidänkin kiirehtiä. Etualalla myös kaksi kevätkurjenmiekka 'Harmonyn' kukkaa.

Harjasin autotallin edestä pihdasta karisseet neulaset ja kävynsuomut puun juurelle. Sammaloitunut betoni ja viime kesänä tekemäni kivetty kulkuväylä kasvimaalle tulivat taas näkyviin.

Lauantain puutarhapuuhat keskittyivät oikeastaan kokonaan kasvimaan puolelle. Pitkän talven jälkeen oli suorastaan nautinnollista kaivella varastosta kottikärryt, hara ja kaikki lapiot tositoimiin.  Kasvimaalla häärätessäni ihmettelin, kuinka ihmeessä en tullut aikaisemmin ajatelleeksi autotallin vierustan mahdollisuuksia. Lunta oli enää kapea suikale laidassa mutta kaikki kasvilavat olivat lumettomia. Muutamassa laatikossa oli vähän routaa lumenpuoleisella sivulla, mutta muuten ne olivat täysin sulaneet. Pihdanpuoleisessa kulmassa olevaan lavaan kylvin jo syksyllä mm. palsternakkaa ja sunnuntaina päätin ripotella rivien väleihin pikkuisen retiisiä. Niin ja etanarakeita varmuuden vuoksi. Tänä vuonna otan heti alkuunsa luulot pois pelto- ja valepeltoetanoilta. Lava sai harson päälleen, jotta mikään muu otus ei käy keräämässä etanarakeita suihinsa.

Etualalla oleva laari on tasoitettu kylvökuntoon. Taaemman lavan päälle siirsin aiemmin esittelemäni minikasvihuoneen. Lavaan on syksyllä istutettu valkosipulia ja lauantaina kylvin niiden väliin porkkanaa. Ja etanarakeita.

Sain isännältä syntymäpäivälahjaksi minikasvihuoneiden lisäksi myös tämän lavakauluksen päälle tulevan kannen, jonka isäntä kasasi eilen. Loput lumet sulivat muuten tästä nurkasta pois maanantaina.

Onko kellään vastaavaa kansiviritelmää? Kannen kennolevy on päistään avonainen, eli levyn sisällä kulkevat urat ovat auki. Jos ne olisivat tukittuja, kansi ehkä pitäisi paremmin lämpöä ja estäisi ötököiden ja roskien pääsyn kennolevyn sisään. Toisaalta kertyisikö kannen sisälle silloin kosteutta? Kasvihuoneissahan käsittääkseni suositellaan teippaamaan tai tukkimaan silikonilla kennolevyjen päät, jotta sisälle ei kasvaisi levää tai pääsisi ötököitä. Levy on liimattu kanteen, joten teippiä siihen ei saa, mutta olisiko siitä haittaa vai hyötyä, jos pursottaisi silikonilla vaikka ylemmän sivun umpeen? Lava kyllä tuntuu pitävän lämpöä tuoltaankin ja jos päät ovat auki, sisälle tulleet roskat ynnä muun töryn saa varmaan puhallettua paineilmalla pois. Kuinka tekisitte tällaisessa tapauksessa? 

Kansi pysyi ainakin tyynellä säällä hyvin auki. Huomaatteko lavan keskellä pienen risukartion?

Istutin syksyllä tähän "kannelliseen" lavaan neljä minikokoista palsternakkaa ja merkkasin kohdan risuilla. Palsternakoista ei olisi jäänyt kuorittuna mitään syötävää, joten ajattelin, että kokeillaan, jos vaikka kukkisivat tänä kesänä. Kylvin sunnuntaina samaan lavaan pitkän kasvukauden vaativaa mustajuurta. Tuossa lavassa on hyvin kuohkea, hiekkainen multa, jollaisesta mustajuuri pitää. Myöhemmin sen ja palsternakkojen seuraksi on tulossa mm. hernettä ja mangoldia.

Neljästä palsternakasta kolme on lähtenyt kasvuun ja jännityksellä odotan, tekevätkö ne pelkästään lehtiä vai tulisiko niihin jopa kukkia. Papanat niiden ympärillä ovat tietysti etanarakeita.

Ilmeisesti eräästä lavasta jäi viime kesänä yksi sipuli korjaamatta (ne kasvoivat muutenkin huonosti etanoiden takia). En keksi, mitä muutakaan tämä voisi olla. Näiden seuraksi kylvin toistaiseksi vain etanaraetta.

Vertailun vuoksi: vanha kasvimaa oli ennen tuossa keskellä kuvaa. Lunta on vielä ainakin 30cm. Mikä loistoidea olikaan siirtää kasvimaa autotallin viereen!

Talven aikana osa kasvimaan hiekkakäytävistä oli tiivistynyt. Arvelinkin niin käyvän ja hiekkaahan jäi viime vuodelta sopivasti yli täydennyksiä varten. Kasa oli edelleen hangen alla mutta päätin kaivaa sitä jo hieman esille, jotta se lähtisi sulamaan. Hiekkakasan löydettyäni totesinkin sen olevan jo sulaa, joten raahasin kottikärryt hangen läpi patiolle johtavalle laatoitukselle ja kärräsin pari kuormaa hiekkaa etupihan kautta kasvimaalle. Tulihan siinä muutama kymmenen metriä ylimääräistä ajelua verrattuna siihen, että olisi päässyt suoraan nurmikkoa pitkin huristelemaan, mutta keväällä sitä virtaa vaan riittää vähän ylimääräisiinkin maisema-ajeluihin. Ihan niin energinen en ollut, että olisin lähtenyt hangen läpi täysinäisiä hiekkakärryjä puskemaan.

Sieltä sitä hiekkaa vain alkoi löytyä kasvimaan käytäville ajettavaksi.

Hetki sitten esitellyistä sipulinvarsista tuli mieleen, että kellariin jemmaamani mysteerimukulat ovat viikon vesiastiassa köllöttelyn jälkeen kaikki hereillä. Pienin alkoi työntää juurta alle viikossa ja keskikokoinen seurasi perässä. Ennen kuin isoin ehti edes herätä, pienin puski versonkärjenkin esille. Keskikokoinen on keskittynyt vain juurten tekoon ja viimein suurinkin heräsi. Pitkään sillä menikin verrattuna näihin muihin. Eteisessä daalia ja gladiolukset ovat myös alkaneet heräillä ja alkavat pian kaipailla multaa juurilleen.

Päätin ruukuttaa nämä, sillä pelkäsin varsinkin keskikokoisen lähtevän pian kävelemään itse lähimpään kukkaruukkuun. Pitää ruukuttaa gladioluksetkin ennen kuin koko poppoo juoksee tiehensä.

Tänä aamuna lapset huomasivat aamupalaa syödessään, että naapurin pihalle meni kissa toisen naapurin talon nurkalta. Ehdin itse näkemään otuksesta sen verran, että tajusin katin olevan sama mikä viime kesänä näkyi muutaman kerran pihallamme. Otin kameran ja kyttäsin ikkunoista, sillä arvelin sen pian tulevan tänne. Eikä mennyt kuin muutama minuutti, kun kissa näkyi aivan olohuoneen ikkunan alla seinän varressa. Hyvin määrätietoisesti se tassutteli kulman ympäri ja ohikulkiessaan ruiskaisi terveisensä talon nurkkaan. Matka jatkui patiolle ja sieltä sen näköisin askelin liiterin kulmalle, että ei ollut kollinroikale ensimmäistä kertaa varmastikaan rajojenmerkkauspuuhissa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että satunnainen vierailija käy myyrämetsällä täällä ja saa tulla vaikka siliteltäväksikin, mutta reviirin raja voisi minun puolestani kulkea vaikka metsän puolella eikä rakennusten nurkissa. Niin ja vessana ei tarvitse sitten käyttää hiekkapolkujani tai lasten hiekkalaatikkoa!

Kissa esittelee, että patiolla ei tarvitse enää lumeen tassujaan upottaa ja kolmiopenkistä on pieni pätkä reunakiveystä sulanut. Liiterin nurkalla taisi olla ilmeestä päätellen vallan muikeita tuoksuja. Lopuksi tietysti omat hajut päällimmäisiksi (jääkööt kuva siitä toimenpiteestä laittamatta).

Karo ei kissan hajuista välitä, mutta ilmoittaa, että talven yli hangessa marinoituneet jänönpapanat ovat nyt tulleet esille valmiina nautittavaksi. Ovat erityisen herkullisia näin aurinkokuivattuina (kuva sunnuntailta).

Nyt on viikonlopun (ja tämän aamun) tärkeimmät tapahtumat raportoitu. Minulla on edelleen olleet ne muutamat taimet ulkona ympäri vuorokauden. Toissayönä oli käynyt -4 asteessa ja vähän pelkäsin, että joissakin ruukuissa saattaisi näkyä paleltumisen merkkejä. Huoli oli kuitenkin turha, sillä kaikki kasvit olivat eilen edelleen virkeitä. Muutamaksi seuraavaksi yöksi voi tulla jopa -7 asteen pakkasia ja kun päivälämpötilakaan ei ole kuin muutaman asteen plussalla, harkitsen jo osan siirtämistä varastoon. Laitoin illalla minikasvihuoneen ja syyssyrikän päälle kolminkertaisen harson, mutta ehkä sekään ei riitä, jos niiden alta ei saa nostettua lähtölämpötilaa kovin korkeaksi. Ehkä pitää käydä lämpömittarin kanssa tutkimassa tilanne ja päättää sitten, kuinka menettelisi. Varastossakin olisi kyllä taimille tilaa mutta se siirtämisen vaiva... Kaikenlaisia päänvaivoja sitä ihminen kehittelee itselleen!

Hamsterin puutarhassa kevät etenee

Narsissi 'Apricot Whirl' ja kevään ensimmäinen kimalaiskuningatar.

Kevät etenee oikein kohisemalla meilläkin. Pääsiäisviikonloppuna kuulin ensimmäisen peipon laulavan ja nyt niitä on jo monta kilpaa lurittelemassa. Mustarastaat aloittivat laulunsa selvästi normaalikevättä myöhemmin, mutta ehkä tässä on saanut parisen viikkoa niiden konsertointia kuunnella. Hippiäiset piiskuttavat, kuusitiaiset rakentavat pesää pönttöön ja tänään näin ensimmäisen kimalaisen ja nokkosperhosenkin. Nyt sille ja kumppaneille on edes pikkuisen evästä tarjolla, sillä lapsille uusia kurarukkasia hakiessani törmäsin heti myymälän ovella pääsiäissesongista jääneisiin sipulikukkiin. Puoleen hintaan lähti muutama ruukku meillekin, vaikka olin etukäteen päättänyt, etten hanki mitään.

Ensimmäisen kuvan narsissin lisäksi ostin yhden ruukun valkoista helmililjaa ja kolme ruukkua tete-narsisseja.

Hitusen reilulla kolmella eurolla sain vähän väriä ikkunan eteen. Vesiastiaa ei ollut lähellä, joten laitoin ruukkujen pinnalle lunta kostukkeeksi.

Sisälläkin kukkii: pääsiäisvieraat toivat tulppaaneja ja isäntä oli löytänyt sävyyn sopivia narsisseja.

Lämpötilat ovat sääennusteissa sen verran lupaavia, että rohkenin jättää ensimmäisiä kasveja jo ulos yöksi. Ulkovaraston rappusella alppiruusut ja syyssyrikkä ovat olleet nyt kaksi yötä pihalla yksinkertaisen harson alla. Päiväksi otan harson pois syyssyrikän päältä ja raotan sen verran alppiruusujen kohdalta, että ilma vaihtuu. Päiväulkoiluun pääsevät ulkovarastosta harson alle muratit, lankaköynnös sekä koruköynnös, ja ilman mitään suojauksia hortensiat ja kärhöt. Varaston rappuselle ei paista kuin hetkittäin aurinko suoraan, joten loppuviikosta harsoa ei varmaan tarvitse enää millekään kasville päiväsuojaksi.

Ei ole kovin kummoista turvaväliä kasvien ja lumihangen välissä. Sisällä esikasvatettuja taimia en tähän toisi, mutta nämä kylmässä talvehtineet eivät moista hätkähdä. Kompostori pöhisee oikein mallikkaasti reilussa 55 asteessa.

Ja siellä kompostorin ja syyssyrikän välissä alppiruusut köllöttelevät suoralta auringonpaisteelta suojassa.

Nyt jos joku hyvin tarkkaavainen ja hyvämuistinen ehti ihmetellä, missä ne tuoksuherneet ja lukuisat perennantaimeni ovat, niin ne siirsin kasvimaalle. Sain isännältä tässä aikaisemmin keväällä syntymäpäivälahjaksi kaksi lavakaulukseen sopivaa minikasvihuonetta ja kasasin ne lasten kanssa pääsiäisenä. Tai ehkä ne ovat ennemminkin vain tukikehikolla varustettuja muovihuppuja. Joka tapauksessa olivat toivottuja ja pääsivät heti käyttöön kun vain tarpeeksi lunta suli tieltä pois. Toinen kasvihuoneista pääsi sulattamaan ensimmäistä lumesta paljastunutta kylvölaatikkoa. Toiseen taas vein eilen tuoksuherneet, helmililjat ja melkein kaikki perennantaimet ja hyvin menneestä ensimmäisestä yöstä rohkaistuneena tänään vielä yhden laatikollisen perennantaimia. Varmuuden vuoksi jätin myös ämpärillisen ränneistä kerättyä vettä hupun alle, sillä öisin on vielä pikkupakkasia ja aurinko alkaa paistaa kasvimaalle vasta puoliltapäivin.

Vähän vielä pitää odotella ennen kuin kasvimaa on sula. Ripottelin jo hupun alla olevaan lavaan etanaraetta mahdollisten talvehtineiden etanoiden iloksi ja ehkä jo ensi viikonloppuna pääsen kylvämään mustajuurta.

Toinen "mökki" pääsi seinän varteen. Yön jäljiltä muovi on aivan huurussa. Vedin kuvauksen ajaksi harson sivuun, mutta päivällä harso saa olla katon päällä varjostamassa ja yöllä kokonaan päällä.

Tältä näyttää sisällä. Taimet pärjäsivät hyvin hupun ja harson suojissa, vaikka yöllä oli ollut pari astetta pakkasta. Etualalla vielä muutama itämätön perennakylvös.

Kivikkorinteen vanha osa on varmasti parin päivän päästä kokonaan sulanut, kuten myös pihakiveys.

Sinilemmiö on talvehtinut taas erinomaisesti. Tämän päälle nostin lunta ja jäätä suojaamaan auringolta.

Sisälle mennessäni silmiin osui hentoa viherrystä kevätkurjenmiekkojen kohdalla.

Nyt kun bongasin ensimmäiset kevätkurjenmiekat, tajusin, että ne aloittavat näillä keleillä varmasti kukinnan aivan pian. Tulikohan lapioitua vähän liikaa lunta pois niiden päältä? Veikkasin nimittäin, että ensimmäinen niistä kukkisi vasta 27.4. Ja yhdestä keltaisen nurkan krookuksista pilkisti työpäivän jälkeen jo nupun kärkeä, joten niidenkin kukinta alkaa paljon ennen 26.4, jota veikkasin ensimmäisen kukan aukeamispäiväksi.

Kyllä vain! Sieltä noustaan jo ihan joukolla esille. Ei kyllä mene viikkoa näillä eikä ensimmäisellä krookuksellakaan kukinnan alkuun. 

Nyt piisaa vauhtia!

Talvehtineita kasveja ja pistokkaita

Vajaa kuukausi sitten toin kellarissa talvehtineet kukat eteiseen. Nyt on aika katsoa, miltä siellä näyttää. Lopussa on myös eilen otettuja pistokkaita sekä pienen Tee se itse -projektin lopputulos.

Pistin apinankukan juurakon jo silloin kuukausi sitten palasiksi, joista puolet meni kompostiin ja loput saivat uutta multaa juurilleen. Käsittelyn olisi voinut tehdä vieläkin rajummin, sillä ruukku on jo aivan täynnä. Ensi vuonna pitänee jättää talteen vain kolmasosa. Ei apinankukkaa toisaalta näytä yhtään haittaavankaan tiheässä kasvaminen.

Kelta-apinankukalla on mielestäni mukavan heleänsävyinen lehdistö.

Hortensia tekee lehteä ja uutta versoa, mutta nuppuja ei vielä näyttäisi olevan tulossa.

Toinen hortensian pistokkaista. Silmut näyttävät lupaavilta... Toinen on menetetty tapaus.

Helmikuun lopussa vasta ensimmäisiin eteisessä talvehtineista ruukuista alkoi puhjeta lehtiä. Arvelin silloin, että kuukauden kuluttua tilanne olisi paljon vihreämpi. Ja onhan se.

Verenpisara. Tässä oli muutamia kirvoja, mutta nyt niitä ei ole enää pariin viikkoon näkynyt.

Runkoverenpisarakin heräsi vihdoin ja viimein. Melkein luovuin toivosta.

Ostin pari vuotta sitten valkoisen afrikansinisarjan juurakon. Kuukausi sitten ruukussa näkyi vain viimevuotiset kuivat lehdentyngät. Onko näillä ihan oikeasti tapana tehdä vain yksi lehtiruusuke vuodessa lisää? Ensimmäisenä vuonna niitä oli kaksi, viime vuonna kolme ja nyt neljä. Tässähän saa odottaa vielä kymmenen vuotta ennenkuin tuollainen pieni ruukku on täynnä! Ja minä kun elättelin toivoa, että jo tänä vuonna se tekisi edes yhden kukinnon.

Afrikansinisarja

Eilen käytin pienen hetken pistokkaiden ottamiseen. En ole niin innokas vesilasissa juurruttaja, vaan haluan päästä helpolla, joten laitan kaikki pistokkaat suoraan multaan. Jotenkin mielestäni sen vesilasissa olleeen pistokkaan juurien oikominen istutusvaiheessa on niin hankalaa. Talvetetusta lumihiutaleesta sain viisi pistokasta. Onnistumisprosentti ei päätä huimaa, sillä aiemmin otetuista neljästä pistokkaasta enää yksi on hengissä. Luulisin vian olleen siinä, että otin ne kuitenkin liian pieninä, joten tällä kertaa annoin niiden kasvaa hieman isommiksi. Kerrannaiskukkainen miljoonakelloni suuttui sisälle siirrosta ja joutui kompostin täytteeksi. Verenpisararuukussa talvehtineesta lobeliasta olen saanut jo yhden pistokkaan aiemmin leikattua. Eilen sain toisen. Vähän huvittavalta tuntuu lisätä lobeliaa pistokkaasta, mutta työ on vaivan väärti, jos se on sitä valkoista, jonka siemeniä yritin tuloksetta aiemmin keväällä etsiä.

Pistokkaita ja koulittuja lobelioita.

Äidiltäni sain kaksi riippapelargonin pistokasta, joiden väristä ei ole mitään tietoa. Matalasta valkoisesta pelakuustani otin kaksi pistokasta. Lisäksi kaivelin yhden lobeliaruukun tiheästä kohdasta taimia pariin ruukkuun. Olisin muuten viskannut ne roskiin, mutta nyt tarvitsen joka ikisen taimen, sillä alunperin arvioitu tarve on jo tuplaantunut. Eiköhän noista rääpäleistäkin joskus kukkivat kasvit tule.

Lopuksi pieni DIY-projekti: minikasvihuone periaatteella "katso, mitä kaapin perältä löytyy". Tässä pohjana on muovinen säilytyskori, nurkissa puusäleet rautalangalla koriin kiinnitettyinä ja koko komeuden päällä muutamalla teipinpalalla ja niitillä kiinnitetty leikkokukkien kääreenä ollut sellofaani. Hamstereille naureskellaan, mutta tällä(kin) kertaa siitä "turhasta roinasta" oli oikeasti hyötyä! Kasvari näyttää kuvassa epämääräiseltä, mutta on oikeasti yllättävän tukeva. Lisäksi se on kevyt siirrellä paikasta toiseen. Toinen päädyistä on kokonaan avattava, joten tuuletus ja taimien pois ottaminenkin sujuu näppärästi. Korkeutta on tarpeeksi hieman isommillekin juurrutettaville. Sellofaani ei välttämättä tule olemaan kovin pitkäikäinen seinämateriaali, mutta minullapa onkin toinen palanen valmiina odottamassa :D

DIY-kasvari. Oikea sivuseinä on raollaan, jotta ilma pääsee hieman kiertämään eivätkä taimet homehdu.

Lumituisku ehti jo tännekin, mutta tuskin hanget kovin paljoa kasvavat, sillä ulkona on melkein kaksi astetta lämmintä. Ihme, ettei sada vetenä. Huomenna sateenkin pitäisi jo loppua ja tulla keväisempi keli. Mukavaa alkanutta viikkoa!