Maisema muuttui harmaaksi

Kalenteriin laitettakoon vuoden 2026 ensilumet sataneiksi 11.11. Maailma muuttui kerralla harmaaksi tai oikeastaan mustavalkoiseksi, kun katsoo tuota aamulla olohuoneen ikkunasta otettua kuvaa. Siinä lunta oli vielä aika vähän, sillä lämpömittarin plusasteita vilkaistessani päätin ottaa kuvan saman tien ennen kuin vähät lumet häviävät. Pari tuntia myöhemmin lämpötila oli tippunut asteen verran ja lunta satoi lisää niinkin paljon, että maa oli kunnolla valkoinen. Virallisen määritelmän mukaan lunta pitäisi olla mittausasemalla aamukahdeksalta sentin verran ja se määritelmä tässä nyt ei täyty, elleivät päivän aikana sataneet lumet pysy maassa huomisaamuun saakka. Omalle pihalle lunta on nyt kuitenkin ihan riittävästi ensilumiksi.

Kuten kuvasta näkyy, myös jänisverkot ovat vihdoin löytäneet tiensä kasvien ympärille. Varmuuden vuoksi vetäisin verkon myös nuotiopaikan vasemmalla puolella olevien koivuangervojen ympärille, jotta rusakot eivät tänä talvena parturoisi niitä ihan sängelle. Samalla sain häkitettyä ensimmäistä kertaa nuppuilevan alppiruusun. Eivät jänöt siihen todennäköisesti olisi koskeneet mutta onpahan varmuuden vuoksi suojaa, jos joku kokeilunhaluinen pitkäkorva keksisi testata juuri tuon rodon nupun makua ja koostumusta. Pari tukikeppiä pitää vielä hakea lisää, jotta verkko ei lysähdä kasaan räntälumen painosta.

"Pöö! Onko namia? Ai yrititkö kuvata jotain muuta kuin minua?"

Karokaan ei enää jaksanut innostua kovin paljoa ensilumista. Johan niitä on nähty kolmentoista vuoden ajan. Ja nyt lumi oli vielä sellaista nihkeää, helposti karvoihin tarttuvaa laatua. Mahdolliset namit emännän takin taskussa kiinnostivat enemmän eikä matalien asioiden kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun karvainen kuono tunki kameran eteen. Aamupalaa oli kuulemma ollut kupissa liian vähän.

Pakollinen kuva ensilumen kuorruttamista hortensiankukista.

Kävin viikonloppuna myös kurkkaamassa, mitä viljelypalstoille kuuluu. Valkosipulipenkkiä ei ollut käynyt kukaan mylläämässä ja valkosipulitkin olivat pysyneet kiltisti maan uumenissa, vaikka syksy on ollut lämmin. Jotkut sanovat, että valkosipulit lähtisivät versomaan jo ennen talvea, jos ne istuttaa liian aikaisin mutta en ole itse huomannut koskaan moista ilmiötä tapahtuneen. Toki parina viime vuonna istutus on minullakin venähtänyt aika myöhäiseksi mutta joskus olen istuttanut valkkarit jo syyskuun alkupuolella ilman mitään ongelmia eivätkä kukkapenkkiinkään unohtuneet valkosipulit ole lähteneet kasvuun ennen kevättä. Onko kenelläkään teistä valkosipulit koskaan lähteneet kasvamaan jo syksyllä?

Puistoatsalea 'Satomissa' oli vielä muutamia keltaisia lehtiä.

Ihan pelkästä valkosipulien tarkistamisen ilosta en palstalla käynyt, vaan ripottelin samalla yhden rivin maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä aikaisemmin valmistelemaani penkkiin ja valkosipulirivien viereen kylvin rivin porkkanaa. Saa nähdä, kuinka syyskylvöyrityksilleni tällä kertaa käy. Sen verran kylmä sää oli, ettei tehnyt mieli sen kummemmin fiilistellä ensi vuoden palstasuunnitelmilla. Siemenet multiin vaan ja äkkiä kotiin lämpimän uunin kylkeen. Pitää pohtia, kylväisikö vielä jotain myös kotipihan kasvilavoihin.

Kadun alta nousee jättiläismäinen kivenmurikka.

Eniten kuluneen viikon aikana on vienyt huomiota pihakatumme saneeraus. Yhtään en kyylännyt keittiön ikkunasta työn edistymistä mutta hyvin suuren osan ajasta montun äärestä on noussut sakea savu, kun kaksi kaveria seisoskelee tupakalla katselemassa kaivuria. Esimerkiksi maanantaina aamupäivästä tätä jutun kohtaa kirjoittaessani poppoo oli tullut seitsemään töihin, eli kaivuri jatkoi viime viikolla aloittamaansa kuoppaa. Yhdeksän aikoihin oli puolen tunnin tauko ja kuoppa oli valmis vasta kymmenen jälkeen. Niiden kolmen tunnin aikana nämä kaksi "ahkeraa ahertajaa" olivat siirtäneet yhteensä alle kymmenen lapiollista maata, käyneet hakemassa montun laidalle odottamaan kaksi parin metrin mittaista suojaputkea ja jutelleet viitisen minuuttia paikalla käväisseelle työnjohtajalle.

Mikä järkäle! Kuvan kulmassa mittakaavana katumaasturin takakulmaa.

Kuopan valmistuttua seisoskelijatkin pääsivät toki hommiin, kun piti levittää maanrakennuskangasta ja asennella jotain putkia sun muuta kaivannon pohjalle. Ja toki täyttövaiheessa pääsi raskaampiin töihin myös kaveri, joka ei näyttänyt siihen saakka tehneen juuri muuta kuin pitäneen lapiota pystyssä. Mutta tämä häiskä olikin täryttimen kuljettaja. Se on kuulkaas niin raskasta työtä, että ei pysty tekemään mitään muuta koko päivänä. Puolen tunnin täryttäminen imee mehut ihan tyystin. Onneksi sitä hommaa ei ole ollut kuin muutaman päivän välein, niin ei ressukka ylirasitu tyystin.

Maanantaina kaivanto oli suurimmillaan ja me eristyksissä.

Näin maallikkona voisi kuvitella, että kahden ihmisen työpanokselle olisi ehkä tarvetta jossain lähialueen muista työmaista vaan mistäpä minä mitään katusaneerauksista tiedän. Vähän ihmettelin viime keväänä, kun tuttava kertoi, millaiselta seisoskelulta heidän alueellaan ollut katutyömaa sivusta katsottuna näytti. Nyt en enää ihmettele. Ei ihme, että kunnan talous on kuralla, jos kaikki muutkin hommat hoidetaan yhtä verkkaisesti. Varmaan taustalla on jotain turvallisuusmääräyksiä, että pitää olla useampi silmäpari paikalla mutta siltikin käy mielessä, että olisiko noita hommia voinut järjestellä jotenkin tehokkaammin. Katuremppa onneksi edistyy ja viiden päivän eristyksissä olon jälkeen mekin pääsemme taas ajamaan autot omalle pihalle. Ikkunasta pystyy kyttäämään vielä ainakin tämän viikon ajan työn etenemistä kunnes kaivanto siirtyy piiloon mutkan taakse.

Vielä löytyi muutama punainen lehtikin. Tämän tyylinäytteen tarjoilee purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Jatkuva pimeys meinaa viedä voimat ihan tyystin ja näin talven kynnyksellä pitäisi selvittää taas kerran lasten vaatetilanne. Esikoinen sanoi tarvitsevansa ainakin paljon uusia housuja, sillä polkupyörän rattaat repivät kuulemma kaikki lahkeet rikki. Tämän selityksen edessä jäi kuulkaa äiskä mykäksi mutta pakko se oli uskoa, kun lapsi toi näytille melkein uudet välikausihousunsa, joiden toivoin selviävän ehjinä myös kuopukselle. Oli iso repeämä lahkeen sisäsivussa. Taitavat pyöräfirmat tehdä yhteistyötä vaatevalmistajien kanssa: "Tehkää te sellainen pyörä, mikä repii lahkeet rikki, niin saatte provikat lisääntyneestä housumyynnistä". Onneksi meillä päättyy pyöräilykausi siinä vaiheessa kun tiet ovat lumiset tai jäiset. Eli juuri nyt.

Marraskuun ensimmäisiä pihapuuhia

Tarhakeijunkukka 'Green Spice' ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine'.

Mieli tekisi valittaa harmaudesta ja pimeydestä mutta nyt ei sentään ole satanut pariin vuorokauteen. Asiat voisivat siis olla kehnomminkin. En onnistunut sunnuntaina edes kastelemaan puutarhahanskojani viimeisiä puutarhan syystöitä puuhastellessani, sillä lauantaina satoi vain kevyesti puoliltapäivin ja tuuli ehti kuivattaa enimmät ennen kuin ehdin sunnuntaina puutarhaan. Nyt puuttuu verkot enää yhdeltä luumupuulta ja osittain takapihan atsaleoilta. Hämärä laskeutuu jo sen verran varhain, että tummien verkkojen kiinnittely hidastui huomattavasti. Niinpä atsaleahäkkiin jäi yhdelle sivulle puolentoista metrin aukko, kun varastosta hakemani verkonpätkä ei riittänytkään koko ryhmän ympäri. Luotan siihen, että jänikset eivät ole vielä suuntaamassa kuola suupielistä valuen atsaleojeni kimppuun.

Majapenkkiä ja suota.

Majapenkin komeasti punastelevaa purppuraheisiangervoa ihastellessani pohdin, suojaisinko alppikärhöjä rusakoilta vai en. Suunnittelin leikkaavani ne ensi kesänä kukinnan jälkeen alas, sillä niiden alaosat ovat jo kaljuuntuneet. Lisäksi niihin alkoi elokuussa tulla jotain sienitautia, joka rusketti paljon lehtiä. Kosteat säät olivat varmasti pääsyynä mutta taidanpa nyt jättää majapenkin alppikärhöt pupuille talvievääksi. Tyvialueet kyllä suojaan jotenkin, etteivät ihan maanrajasta käy parturoimassa. Eivät kärhöt tänäkään vuonna kovin kunnolla kukkineet, joten kestän kyllä ensi kesänkin kukkimattomuuden.

Viimeinen heräteostos.

En päässyt sittenkään ilman heräteostosta puutarhaliikkeestä pihalle. Tarkoitus oli käydä vain katsomassa, löytyisikö sieltä vielä porkkanansiemeniä. Suunnitelmissa oli kokeilla taas kerran vihannesten syyskylvöjä. Löysin torista maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä ja ne oli ainakin tarkoitus kylvää palstalle kunhan sää näyttää kääntyvän pakkaselle. Porkkanan siemeniä olisi kannattanut ostaa varmaan jo kesällä syksyn tarpeita varten varastoon mutta enpä tajunnut. Aika usein siemeniä on syksyllä ollut puoleen hintaan myynnissä mutta eipä niitä tänä syksynä joka paikasta löytynytkään. Yhden pussin jotain naposteluporkkanaa löysin, joten sillä mennään. Samalla reissulla mukaan tarttuneet vaaleanpunaiset mustalaukat istutin kukkapenkkiin Karon toimiessa ansiokkaasti kanankakan laadunvalvojana.

Sellerin lehtiä kuivatukseen menossa.

Kasvimaa tyhjeni viikonlopun aikana viimeisistä kahdesta purjosta ja yhdestä selleristä. Kummastakaan ei järin paljoa syötävää irronnut, sillä purjot keskittyivät tänä vuonna kukkimiseen ja selleri oli alusta lähtien säälittävä rääpäle. Mukulasta kasvoi hädin tuskin nyrkkini kokoinen ja kuorittuna siitä jää jäljelle ehkä puolikkaan nyrkin kokoinen palanen. Lehtimassaa siinä oli jonkun verran mutta lopulta kuivattavaksi kelpaavia lehtiä tuli selvästi alle puolikas uunipellillinen. Lokakuussa oli vähän liikaa pakkasasteita, vaikka selleri kestääkin syksypuolella hyvin hallaa. Viisas olisi nostanut mokoman kasvin ylös ennen pakkasia mutta minä otin riskin ja hävisin.

Nuppuja!

Siemenestä keväällä 2021 kasvatetuista alppiruusuista kahdessa isoimmassa näkyy nyt selvästi nuppusilmuja. Kuvassa olevassa metrin korkuisessa puskassa selviä nuppuja oli kolme ja terhakat lehtisilmut jokaisessa muussa latvassa. Polvenkorkuisessa kaverissa nuppuja taisi olla kaksi ja muissa latvoissa lehtisilmuja. Yhden pienemmän erästä silmua tutkin hyvin pitkään, voisiko siinäkin olla kehittymässä nuppu mutta luultavasti se on kuitenkin lehtisilmu. Nyt toivon lämpötilojen puolesta tasaista, sopivan runsaslumista talvea, jotta ensi keväänä pääsisi vihdoin näkemään näiden projektien ensikukinnan.

Huonekasvien pesupäivä.

Kummasti ne huonekasvienkin lehdet pölyyntyvät. Nyt kun on niin pimeää, ajattelin kasvien saavan vähäisestä valosta paremmin hyötyä puhtailla lehdillä. Huonovointisen näköinen Pampula2 (=sirovuoripalmu) on parin kuukauden takainen taimiston hävikkilootan löytö. Pampula1:n tarina löytyy täältä. Koska sain elvytettyä hetkellisesti ykkösenkin eloon, niin ajattelin tämän kakkostapauksenkin selviävän kunhan se saa vähän aikaa hellää hoivaa. Tosi fiksua ostaa jo valmiiksi viimeisiään vetelevä huonekasvi talven alla mutta eipä tuosta montaa kolikkoa lompakko keventynyt. Laitoin kasvivalonkin joka tapauksessa tulilatvoja varten, joten palmunrääpäle saa nyt viettää aikaansa joulukukkien kaverina. Aloitin taas tulilatvojen valo-pimeä-hoidot päämääränä komea kukinta jouluksi. Todellisuus voi olla jotain muuta. Valkokirjava pilkkulehti (?) tuli viime joulun jälkeen aleen laitetusta jouluasetelmasta ja se on kasvanut oikein mukavasti vuoden aikana. Kiva kasvi.

Katuremppa lähestyy.

Pihakatumme saneeraus on edennyt arkipäivinä muutaman metrin meitä kohti ja ilmeisesti loppuviikosta emme pääse enää ajamaan autolla omaan pihaan. Viime viikollakin joutui auton kääntämään omalla pihalla ympäri tai vaihtoehtoisesti peruuttamaan pitkän ja mutkaisen matkan naapurin pihalle, josta pääsi sitten lähtemään etuperin. Kerran peruutin iltamyöhään pilkkopimeässä naapurin pihalta omalle pihalle, jotta pääsisin aamulla lähtemään kotoa etuperin. Sen jälkeen totesin, että venkslailen autoa jatkossa ympäri mieluummin päivänvalossa. Onhan meillä vielä nurmialuetta etupihalla, niin ei tarvitse kukkapenkeissä ajella. Kuvan monttu oli täytetty tämän päivän aikana, joten nyt pääsee taas entiseen malliin peruuttamaan kadun päähän ja kääntämään auton siinä ympäri. Seuraavat pari päivää työpoppoo asentaa kuulemma katuvalaistusta aikaisemmin valmistuneelle kadunpätkälle. Kivikkorinteen juurella ollut valotolppa lähti jo viikkokausia sitten nätisti irti. Näin ikkunasta, kun kaivuri nappasi tolpasta kiinni ja nosti sen ylös kuin rikkaruohon konsanaan. Ei olisi varmaan tarvinnut edes siirtää kasveja tai kiviä turvaan, sillä paikalle jäi vain tolpan juuren kokoinen kuoppa, jonka kaivurikuski oli täyttänyt siististi murskeella.

Rinne turvassa.

Uusi katulamppu tulee toiselle puolelle kadun päätä, jotta se ei olisi ihan naapurin ikkunan edessä. Niinpä saan jatkossa kuvata kivikkorinnettä ja etupihan kukkapenkkejä ilman maisemia rumentavaa valotolppaa. Samalla tosin joudumme luultavasti harkitsemaan jonkinlaista pihavalaistusta kun katuvalo ei enää valaisekaan koko etupihaamme. Kivikkorinne on joka tapauksessa turvassa ja kysäisinpä muuten joltain paikalla pyörähtäneen pomon tapaiselta, olisiko tähän kadun päähän mahdollista saada viheralueiden viimeistelyvaiheessa mullan sijaan jotain hiekkaisempaa kasvualustaa ketokasveja varten. Sanoivat, että kyllä se vaan passaa. Katsotaan, muistavatko enää sitten kun siihen työvaiheeseen saakka pääsevät ja tuleeko sinne kuorma salaojahiekkaa vai mursketta. Aion joka tapauksessa laittaa talvella hankikylvöön loputkin varastoissa pyörivät ketokasvien siemenet, niin on sitten taimia, millä täyttää joutoalue. Viimetalviset kissankellot, ketoruusuruohot ja ketoneilikat ovatkin kasvaneet hienosti kesän aikana, joten ensi kesäksi kadun päähän saa jo pikkuisen kukintaakin.

Kausivalot ja havut keittiön ikkunoiden alla.

Laitoin viikonloppuna taas pelargonilaatikoiden tilalle pihdan oksia ja valosarjat etupihan pimeyttä karkottamaan. Pari naapuriakin oli laittanut valosarjoja pihoilleen jo pari-kolme viikkoa sitten. Kummasti tuo pilkkopimeä katu vuoden pimeimpään vuodenaikaan houkuttelee kausivalojen virittelyyn. Ehkä saan ensi viikonloppuna inspiraation laittaa hieman valoja takapihallekin.

Viimeiset kukat sinnittelevät

Vesipisarainen keto-orvokki.

Kovin käyvät vähiin puutarhan väripilkut jo mutta löytyipä useamman pakkasyön jäljiltä vielä muutama sinnikäs kukkanen. Keto-orvokit eivät kylmää hätkähdä ja eipä tarvinnut tänäänkään kauaa etsiä, kun löysin ensimmäisen kivikkorinteen kivien seassa kukkivan orvokin. Kuten kuvasta näkyy, täällä on satanut enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen.

Keltatörmäkukka

Myös keltatörmäkukat kestävät hyvin hetkellisiä pakkasasteita. Kukinta alkaa niissä kyllä jo olla ohi mutta vielä löytyi useita kuvauskelpoisia kukkia. Ihme kyllä syysasteritkin olivat jo ottaneet nokkiinsa kylmyydestä mutta luultavasti nuppuja vielä aukeaa normaalisti, jos vain on riittävän lämmintä. Komeamaksaruohot kestivät hyvin jäätymistä mutta useamman pakkasyön jäljiltä nekin alkavat jo olla selvästi kärsineen näköisiä. Melkein kaikki mättäät ovat vähintäänkin laonneet levälleen eivätkä enää seiso ryhdikkäinä puolipalloina. Meillä on ollut alimmillaan reilu -4 astetta parina yönä ja pakkasta on ollut useamman tunnin ajan, joten ei ihme, jos kestävämmätkin kasvit alkavat jo luovuttaa.

Puoliltapäivin 18.10. oli vielä pari astetta pakkasta.

Sain vihdoin aloitettua jänisverkkojen laittamisen. Etupihalta on vielä suojaamatta pensasryhmän puistoatsalea ja takapihalta luumut ja atsaleat. Eli puolet urakasta tehty. Hanskat vain kastuivat enkä viitsinyt lähteä vaihtamaan kuivia tilalle mutta onpahan jotain puuhaa myös ensi viikonlopulle. Se onkin niin suurta hupia, että hyvä vain, jos lystiä riittää pidemmäksi aikaa. Ha ha ha. Mieluisuusjärjestyksessä kukkasipulien istuttaminen märässä ja kylmässä syyssäässä on vain hiuskarvan verran tympeämpää hommaa kuin jänisverkkojen virittely. Tänään ei kyllä ollut kovin kylmää, mikä teki hommasta edes pikkuisen siedettävämpää. Lintujakin oli yllättävän paljon liikkeellä ja seurailin siinä samalla, miten tinttien sekaparvi kierteli etsimässä syötävää puiden oksilta, rastaat, harakat ja närhet rääkyivät siellä sun täällä ja kuulinpa myös useamman kerran harmaapäätikankin surumielistä huutelua.

Luumutarhan lämpimimmässä nurkkauksessakin alkaa olla jo aika rähjäisen näköistä.

Nostelin vähän kuunliljojen löllöksi lässähtäneitä lehtimassoja mutta ei niiden alta kovin montaa lehtokotiloa löytynyt. Päätin sitten jättää lehdet niille sijoilleen maatumaan, kuten olen aina ennenkin tehnyt. Kevätauringon kuivattamina niitä on mukavampi tarvittaessa vähän raotella esikoiden ja sipulikukkien tieltä. Jouluruusujen päältä siirsin kuitenkin kuunliljojen lehdet pois. Kahdessa vaaleajouluruusussa alkoikin jo näkyä nuppujen alkuja. Saa nähdä, ehtivätkö kukkia yhtään ennen talven tuloa vai kukkivatko vasta keväällä. Sekalaisia puutarhapuuhia toimittaessani silmät osuivat uuteen puutarhasohvaamme, jota en olekaan muistanut vielä esitellä. Nyt pehmusteet on jo otettu sisälle talven ajaksi mutta tähän väliin voi hyvin heittää kuvan elokuulta, kun sohva valmistui. Taustalla kuistin kaiteen takana kukkivat silloin 'Fanal'-jaloangervot.

Puutarhasohvasta ei ole tainnut vielä olla juttua?

Hankimme alkukesällä torista uuden ruokaryhmän patiolle. Vanha pöytämme kun oli lisätuennasta huolimatta jo aika huojuvaista sorttia ja parista tuolista meinasi mennä istuja läpi. Vanhojakaan ei viety suoraan kierrätykseen, vaan lapset saivat purkaa rikkinäiset tuolit ja niistä otettiin kaikki käyttökelpoiset osat talteen. Vanhan pöydän jalkaosassa DIY-silmämme näkivät selvän sohvan rungon ja niinpä kesän mittaan askartelimme kalustonjämistä ja rautakaupan jätelavalta haetuista rimoista sohvan, jonka istuinosan alla on reilu säilytyslaatikko lasten ulkoleluille ja pelivälineille. Pehmusteina on vanha vauvan pinnasängyn patja ja pesukoneessa hajonnut tyyny sekä pari kirpparilta haettua 60 asteen pesun kestävää tyynyä. Tyynyt pienensin 45*45-senttisiksi. Kangas on kosteudenkestävää, home- ja uv-suojattua ulkoverhoilukangasta (Sunbrella). Ompelin jokaiseen päälliseen vetoketjut (mm. hajonneista repuista ja haalareista talteen otettuja), jotta ne saa helposti pestyä. Ainoastaan kankaat sekä istuinosan ja pohjan vanerit hankimme uutena, kaikki muu on kierrätystavaraa. Toistaiseksi sohvan selkänojan virkaa toimittavat vain varaston seinä ja tyynyt mutta jonkinlainen selkänoja on kyllä suunnitteilla kunhan vain käytännön toteutus selviää. Myös käsinojien päälle tulee luultavasti jossain vaiheessa laudat peittämään pöytälevyn tapinreikiä. Sohvalle ei vielä tullut kovin montaa käyttötuntia mutta ensi kesänä siinä voi istuskella vaikka kirjan kanssa hellettä pakosalla. Tai sateensuojassa, jos ei hellettä saada.

Kärhökaaripenkin pakkasenpuremaa ulkoasua.

Halla oli nitistänyt aurinkopenkin kärhöt, joten sain siirrettyä tuulenpuuskassa kaatuneen kärhötuen kärhökaaripenkkiin, jossa on samanlaisia torneja jo kaksi ennestään. Kuvassa siis tuo etualan paljas kartio on se siirretty tuki. Lisäsyy paikanvaihdokseen oli se, että kärhökaaripenkin liilasävyinen kolmikko 'Venosa Violacea', 'Blekitny Aniol' ja 'Destiny'-oletettu tarvitsivat kunnollisen tuen ja kärhökaaripenkissä autotalli antaa suojaa tuulenpuuskilta toisin kuin aurinkopenkissä. Tosin nyt pitää keksiä aurinkopenkkiin tuki Pernillelle ja 'Etoile Violettelle', ellen sitten ohjaa niitä vain aitaa vasten. Onneksi on talvi aikaa pohdiskella asiaa. Kärhöjen lehdilläkin näyttää muuten olevan erilaiset pakkasenkestävyydet. Kärhökaaripenkissä tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on vielä heleänvihreä, kun parin-kolmen metrin päässä olevat kärhöt ovat enimmäkseen mustanruskeankirjavia. Myös kaariportin vasemmalla puolella rönsyävä loistokärhö 'Jan Pawel II' on latvaosiltaan aika virkeän näköinen, vaikka kukat ja alaosat siinäkin jo ruskettuivat.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' alkaa punastua.

Ruskavärien aika on melkein ohi mutta purppuraheisiangervot onneksi pitävät lehdistään viimeiseen saakka kiinni. 'Diabolot' ovat edelleen melko tummanpuhuvia mutta 'Tiny Wine' on alkanut saada jo hehkeää punaa lehtiinsä. Märät lehdet kiiltelivät kuvatessa mutta varjoon jäävistä lehdistä näkee pensaan hienoa punaista ruskaa. Kovin montaa ruskapensasta meidän pihasta ei enää löytynytkään enkä kovista etsinnöistä huolimatta löytänyt enää kuvauskelpoisia kärhönkukkiakaan. Pari avautuvaa nuppua bongasin, joten ehkä saan vielä yhden tuoreen päivän kärhön kuvan ennen talvea. Tähän väliin napataan kuitenkin suloinen CORINNE elokuun lopulta.

Loistokärhö CORINNE ('Evipo063')

Lokakuun viimeinen viikko pyörähtää pian käyntiin. Toivottavasti marraskuu toisi tullessaan vähemmän vesisadetta ja enemmän aurinkoa sekä kauniita kuura-aamuja.

Ruskaa ja ruukkupuuhia

Pensasmustikka 'Patriotin' (tai 'Jorman') ruskaa.

Syystyöt etenevät hitaasti mutta varmasti ja alkuviikon yöpakkaset vähän vauhdittivat etenemistä tuhoamalla muutaman ulos jääneen kesäkukkaruukun. Nyt ne raaski helposti viskata kompostiin. Tosin pakkasen takia myös pensaista karisi aika paljon värikkäitä ruskalehtiä mutta onneksi kuvasaalista jäi jonkun verran. Puutarhatyölistallani oli tänään vuorossa loppujen kesäkukka- ja tomaattiruukkujen tyhjentäminen. Viime vuonna jätin sen liian viime tippaan ja eiväthän ne umpijäähän jämähtäneet multapaakut sitten enää irroneetkaan ruukuistaan. Nyt oli helppo kipata mullat puutarhakompostiin odottamaan ensi vuotta.

Pensasmustikka 'Aino' yllätti tänä vuonna keltaisella ruskalla. Lintuverkko pitäisi vielä kerätä pois.

Siperiankurjenmiekat loistavat keltaisena tuppaana komeamaksaruohojen takana.

Pelastin hyönteishotellin katolta pikkuisen muratin ja lankaköynnöksen ruukkuun talvehtimaan. Hopeaputouksen kohdalla puntaroin hetken, jaksaako nähdä vaivaa amppeliruukun vuotavan muovituksen uusimiseksi vai viskatako kasvi menemään. Eipä siinä loppujen lopuksi kovin suurta vaivaa ollut kipata hopeaputous ruukustaan ja leikata multapussista pohja korin suojaksi. Tulipahan samalla uusittua multaa valmiiksi ensi kesää varten ja löytyipä multapaakun laidasta yksi juurtunut versokin, jonka otin pieneen ruukkuun juurtumaan. Tänä vuonna hopeaputouksen kanssa oli matalaa tuoksuhernettä mutta ne eivät olleet hyvä ratkaisu. Ensi kesänä ehkä verbenaa, siniviuhkaa tai jotain muuta paahdetta kestävää kukkasta hopeaputouksen kaveriksi.

Tyhjä ruukku pitää paikkaa ensi kesän kesäkukalle. Siinä on myös pikkutaimelle sopiva talvehtimispaikka.

Istutin rungollisen mustaluumun valkosipulipenkin päätyyn ja sen viereen kampesin talvehtimaan saviruukussa kesän ajan asustelleen syreeni 'Holgerin'. Syreenin juurelta oli tarkoitus viskata asteri kompostikasan täytteeksi mutta sehän oli innostunut nuppuilemaan. Mustaluumun ruukussa kääpiökokoiset leijonankidat olivat päättäneet ottaa asterista mallia. Niinpä siirsin asterin leijonankitojen kanssa samaan ruukkuun ja jos ne vielä jaksavat aukoa nuppujaan, niin siinähän on sitten hetkeksi aikaa ilmainen syysistutus ulko-oven luokse.

Asterista kasvoi kesän aikana yli puolen metrin korkuinen.

Sain vihdoin istutettua loput kukkasipulit. Eihän niitä määrällisesti kovin paljoa ollut mutta kylmään ja märkään maahan istuttaminen ei ole koskaan kovin kivaa. Nyt ei ollut edes tyhjää mullosta, vaan joutui väistelemään niin perennoja kuin aikaisemmin istutettuja kukkasipuleita. Käteen tarttui vielä heräteostoksena pussillinen ripsureunaista tulppaani 'Queenslandia', vaikka kuinka koetin vastustaa kiusausta. Piti ostaa vain palsternakan siemeniä syyskylvöjä varten mutta eihän niitä löytynyt enää keskustan kaupoista. Kunhan ajelen seuraavan kerran puutarhaliikkeen ohi, pitää käydä sieltä etsimässä. Muistiinpanojeni mukaan olin hankkinut 'Queenslandia' vuosia sitten yhden pussillisen mutta ne eivät koskaan edes nousseet. Olikohan silloin huono talvi vai myyräkö ne vei? Toivon, että nämä uudet kukkisivat kiltisti ensi keväänä.

Maustesahramien muutto.

En huomannut maustesahrameita istuttaessani yhtään katsoa pussista kukinta-aikaa eikä mieleeni tietenkään tullut se, että ne voisivat kukkia kevään sijasta syksyllä. Koska niille valitsemani paikka sopi myös loistavasti ripsureunatulppaaneille, päätin niitä istuttaessani kaivaa ruukkuun kaikki vastaan tulevat maustesahramin mukulat. Yli puolet niistä löytyikin ja loput saavat jäädä maahan. Siinäpä sitten näkee, pärjäävätkö ne ollenkaan täällä ulkona. Ruukkuistutuksen saa varjeltua pakkasilta ja hyvällä tuurilla saan nähdä niiden kukkivankin. Ainakin lupaavan näköisiä piippoja niistä oli jo nousemassa ja melkein jokainen oli alkanut tehdä juuriakin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii komeasti eikä hätkähtänyt pakkastakaan.

Täällä on lämpömittari näyttänyt useammankin kerran aamulla nollaa mutta maa ei ole ollut vielä kuurassa eivätkä kasvit ole paleltuneet. Nyt alkuviikosta oli sitten yhtenä aamuna pari astetta pakkasta ja maa kevyesti kuurassa. Se riitti ruskistamaan hortensiat melkein kokonaan ja kun keskiviikkoiltana lämpötila tipahti -4 asteeseen, meni paljon muutakin ruskeaksi. Torstaiaamuna ei kuitenkaan ollut kaunista kuuran kimmellystä pakkasaamussa, vaan ikkunasta kurkistajaa tervehti harmaansynkeä vesisade. Vaikka moni kasvi paleltui, syysasteri 'Patricia Ballard' kukkii edelleen upeasti ja se jopa näkyy aika hyvin keittiön ikkunastakin nyt kun pionien ruskettuneet varret on leikattu pois edestä.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' on nurin toista kertaa tänä syksynä.

Arvasin jo ensimmäistä kertaa kärhöpylvästä pystyyn kammetessani, että se ei tule pysymään yhtään kovemmalla tuulella pystyssä. En vain saanut telineen jalkoja upotettua riittävän syvälle, kun piti varoa kärhöjä ja kaikkia muita kasveja. Niin siinä sitten kävi, että tuli toinen tuulinen päivä ja kärhö kaatui uudelleen. Tällä kertaa tuulen suunta ei ollutkaan suoraan kadulta, vaan joku tuulenpyörre oli kiepsauttanut kärhöt aidan päälle. En enää yrittänytkään nostaa niitä pystyyn, sillä aidan päällä retkottaessaan kukat olivat oikeastaan aika kivan näköisiä. Leikkaan kärhöt matalaksi ja kaivan tuen kunnolla paikoilleen kunhan kukat ja lehdet rähjääntyvät.

Puistoatsalea 'Illusia' on nyt kirkkaan oranssi.

Kanadanatsalea meni keltaiseksi.

Jostain syystä meillä moni kasvi on ottanut tänä vuonna keltaisemman syysvärin kuin normaalisti. 'Illusiankin' ruska on ollut aiemmin punaisempi ja kanadanatsalean ruska keltaisen sijaan oranssi. Pensasmustikoissakaan ei ole ollut yleensä juuri lainkaan keltaista. Naapurin marja-aronia-aita sentään hehkui punaisena ennen kuin tuuli tempoi suurimman osan lehdistä pois. Toukokuussa hankkimani japaninverivaahteran ruskaa en ehtinyt nähdä täydellisenä lainkaan, sillä sen lehdet karisivat ensimmäisen pakkasyön saavuttua. Ennen hallaa vasta muutama lehti oli muuttunut heleämmän punaiseksi. Hieman säikähdin, kun kauempaa en enää nähnytkään tummanpunaista vaahterapensasta mutta lähemmäs päästyäni selvisi, että jäniksen sijaan halla olikin äkillisen katoamisen takana. Lehdet löytyivät vaahteran juurelta ja oksat olivat koskemattomia.

Japaninverivaahteran ruska ei ehtinyt tätä komeammaksi ennen pakkasia.

Tänä vuonna en myöskään unohtanut pelargoneja pakkasen armoille, vaan ne ovat olleet ulkoeteisessä ensimmäisestä läheltä nollaa liipanneesta yöstä lähtien. Nyt sain aikaiseksi jopa siistiä niistä huonot lehdet ja kukat pois, ja asetella ruukut lopullisille talvetuspaikoilleen. Loput ritarinkukat toin eteisestä sisälle, sillä ne eivät näyttäneet siltä, että olisivat vielä millekään lepokaudelle rupeamassa toisin kuin kaksi aiemmin paperipussiin nostettua kaveriaan. Saavat nyt kasvatella lehtiään kasvivalon alla lämpimämmässä. Hyvällä tuurilla saattavat jopa innostua kukkimaan kun saivat kuitenkin melko pitkän viileän kauden eteisessä. Katsotaan, kuinka käy.

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' vieressä kasvava loistokärhö 'Kaiser' ei ehtinyt kukkia tänä vuonna.

Muutama loistokärhöistä nukkui tänä vuonna niin pitkään, että niille tuli kiire kukinnan kanssa. 'Kaiser' heräsi vain pikkuisen normaalia myöhemmin mutta se ei jostain syystä innnostunut lainkaan nuppuilemaan. 'Warszawska Nike' heräsi myöhään mutta pinnisteli silti muutamia kukkia nopeasti ja ehti lopettaakin kukinnan ennen syyskylmiä. 'Miss Bateman' ei vitkutellut kovin pitkään mutta silti se ei ole suostunut näyttämään nupun nuppua. Myöhään heinäkuussa herännyt 'Voluceau' otti kunnon loppukirin ja kasvatti hyvin mittaa versoilleen mutta sai vasta muutaman kukan auki ennen pakkasia. Nuppuja olisi ollut vaikka miten runsaaseen kukintaan. Jos lämmintä vain riittää, ainakin osa sen nupuista ehtii varmasti vielä aueta, sillä ne olivat saaneet hyvin suojaa syyshortensia 'Prim Whiten' tuuheasta kasvustosta ja näyttivät siltä, ettei pakkanen ollut vikuuttanut niitä laisinkaan.

Yksi 'Voluceaun' versoista ehti syyshortensian päälle saakka.

Aika monesta kärhöstä löytyy vielä nuppuja ja jopa pakkasesta selvinneitä kukkiakin. Joukossa on toki niitä pakkasenpuremiakin eivätkä kärhöt enää ole kovin edustuskelpoisen näköisiä. Päivän kärhöksi otin kuitenkin sen, joka on vielä hyvinkin katseenkestävä. Loistokärhö 'Ville de Lyon' on meillä ollut useampanakin vuonna viimeisten joukossa eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Ville heräili hitusen myöhemmin kuin useimmat muut kärhöistäni mutta ei kuitenkaan ollut viimeisimpien heräilijöiden joukossa. Siitä huolimatta sillä kesti pisimpään saada ensimmäiset kukkansa auki. Jopa edellä mainittu 'Voluceau' ehti nipin napin saada yhden kukan auki ennen Villeä. Onneksi Villellä on suojaisa paikka metsän laidassa. Vaikka senkin lehdet ja kukat olivat kevyessä kuurassa muita tämän jutun kuurakuvia ottaessani, kuuraa oli selvästi vähemmän sen lähettyvillä kuin parin edellisen kuvan maisemissa.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' on vielä hehkeänä.

Syyspuuhat jatkuvat vielä, jos vain säät sallivat. Jänisverkkojen laittoakin jo harkitsin mutta en saanut inspiraatiota aikaiseksi. Toivottavasti inspiraatio löytyy ennen kuin maa on roudassa. Pakkasessa ei ole kiva näprätä verkkoja paikoilleen. Sitä on nimittäin tullut testattua useamminkin kuin kerran.

Lempi ja kumppanit

Taas saapui se aika vuodesta, kun valkosipulinkynnet sujahtavat mullan alle odottamaan kevättä. Omat valkosipulini ehtivät kuivua varastossa noston jälkeen vajaat pari kuukautta ja tarkan syynin jälkeen maahan päätyivät syyskuun lopussa vain isoimmat ja parhaimmat kynnet. Aleksandra eli luultavasti oikealta nimeltään Iso venäläinen on takuuvarma sadontuottaja. Samantyyppinen Marjatta on yhtä varma. Maahan päätyi myös muutama vuosi sitten puutarhaliikkeestä hankkimani 'Messidor', joka tuotti vasta tänä syksynä ensimmäistä kertaa ihan kohtuullisen hyvän sadon. Se on siis vihdoin kotiutunut nelosvyöhykkeen kasvuolosuhteisiin. Tämän syksyn hankintoja ovat 'Thermidrome', 'Primor' ja 'Germidour', joilta en vielä odota suuria ensi vuonna. Ulkomaalaisilla kun voi mennä hetki totutellessa kylmän pohjolan oloihin.

Kaupasta ostettu 'Primor' oli jo lähtenyt kasvuun, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu.

Mutta kuka onkaan Lempi? Viime syksynä löysin itusilmurivistä poikkeuksellisen valkokuorisia valkosipuleita, joiden kynsien kuorissa oli hentoa vaaleanpunaista. Noilla minun vanhoilla valkosipuleillani on aina ollut uloimmissa kuorissa nostohetkellä punertavia tai violetteja juovia mutta nämä uudet löydöt olivat täysin valkoisia. Päätin merkitä ne tarkasti ja seurata, kasvaako niistä tänä vuonna samanlaisia. Jo valkkareita nostaessa kävi ilmi, että kaikki olivat ulkokuoreltaan kauniisti luunvalkoisia ja kun perkasin raapeja istutusta varten, sisältä paljastui taas hurmaavasti punastuneita kynsiä. Valikoin tänä vuonna kaikkein kauneimman sävyiset kynnet maahan istutettavaksi ja annoin tälle uudelle valkosipulille nimeksi Lempi.

Pikkuiset Lempit ja vasemmassa alanurkassa verrokkina yhden emoehdokkaan normikokoinen kynsi.

Maultaan Lempi on nimensä veroinen: lempeän valkosipulinen ilman ärhäkkää poltetta. Herkempien aromien makupariksi sopiva valkkari. Tänä vuonna Lempin raapit jäivät vielä suht pieniksi, vaikka kokoa olikin vähintään tuplasti enemmän kuin viime syksynä. Nyt isoimmat kynnet olivat kuitenkin jo melkein saman kokoisia kuin ostovalkkareiden pienemmät kynnet, joten ensi vuodeksi odotan Lempistäkin jo ihan kunnollisen kokoista satoa. Aika näyttää, pysyvätkö Lempin ominaisuudet samana myös tulevina vuosina vai varttuuko siitä aikanaan emonsa (Aleksandra/Iso venäläinen/joku muu) kaltainen vahva ja ärhäkkä valkosipuli.

Viime vuoden Lempit vasemmalla, tämän vuoden oikealla. Eri valaistuksessa kuvattu.

Koska viljelypalstalle saakin tehdä syyskylvöjä, päätin ottaa riskin ja istuttaa sinne osan valkosipuleista. Luultavasti valkosipulit viihtyvät siellä hyvin kesällä mutta syksyn ja talven aikana kosteus voi olla ongelma. Kokeilemalla se selviää. Ensimmäisenä toimenpiteenä lastasin autoon kolme 45-50 litran säkillistä kompostimultaa. Kukin säkki painoi varmasti kaksikymmentä kiloa, sillä ainakaan meillä kompostimulta ei ollut mitään rutikuivaa höttöä. Siinäpä sitä oli kantamista kerrakseen, sillä parkkipaikalta on täyden multasäkin kanssa 168 askelta palstamme laidalle. Metreissä matkaa lienee himppasen päälle sata. Jostain syystä matka tuntui siedettävämmältä askelia laskien. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vein palsternakoille kaavailemaani penkkiin toisella reissulla vielä neljä säkillistä kompostimultaa. Melkein kadutti niitä säkkejä raahatessa.

Pieni väriero palstan mullalla ja kompostitavaralla...

Kosteana (tai oikeastaan melko märkänä) palstan multa oli aika helposti lapioitavissa, vaikka painavaahan se tietysti oli käännellä. Lapio kuitenkin upposi suht helposti maahan toisin kuin alkukesällä, jolloin sai tehdä ihan tosissaan töitä, jotta sai terän upotettua edes viidentoista sentin syvyydelle. Korotin molempia penkkejä jonkun verran ja kaivoin käytävien kohtia syvemmälle, jotta märkyydestä ei tulisi ongelmaa syksyn mittaan. Palsternakkapenkin käänsin reilun lapionpiston syvyydeltä ja yritin saada kompostimultaa mahdollisimman tasaisesti koko kasvualustaan. Nyt penkki saa odotella rauhassa kylvöhetkeä. Valkosipulipenkkiä en kääntänyt yhtä syvältä mutta korkeutta tuli sillekin toivon mukaan riittävästi.

Taaempana palsternakkapenkki, valkosipulit kepeillä ja naruilla merkityllä alueella, jota aloitin jo laajentamaankin.

Jälkeenpäin mietin, että tulipa laitettua hieman eri mittasuhteessa kompostia palstalle kuin kotona oleviin valkosipulipenkkeihin. Kotona menee suunnilleen ämpärillinen kompostimultaa 8-10 kynnelle, palstalle upposi ämpärillinen noin kolmea kynttä kohti. Palstalla tosin möyhensin suurimman osan kompostimullasta koko kasvualustaan ja itse valkosipulien istutusuraan tuli aikalailla saman verran kompostia kuin kotonakin. Eihän niitä nyt kai pelkässä kompostimullassa kannatakaan kasvattaa? Laitoin valkosipulirivien päälle vielä palstalta tullutta kasvijätettä matojen myllättäväksi.

Kuvausta edeltävänä päivänä oli satanut noin 20mm ja kulkuväylät olivat muuttuneet ojiksi.

Toivottavasti kohopenkit riittävät pitämään valkosipulit turvassa vedenpaisumukselta. Aika huonosti tuo palstan pohjamaa näyttää nimittäin läpäisevän vettä. Melkein laitoin jo tämän jutun otsikoksikin "Lempi ja kumpparit" tulvakuvia katsellessa ja sateen kohinaa kuunnellessa. Istutin kyllä sen verran paljon valkkareita, ettei haittaa, jos ihan jokainen ei edes lähtisi kasvuun tai raapit jäisivät pienemmiksi kuin tänä vuonna. Palstalle meni viittä lajiketta yhteensä 40 kynttä ja kotipihan kasvimaalle seitsemästä lajikkeesta yhteensä 44 kynttä ja lisäksi 22 pikkusipulia viime vuoden itusilmuista tai tämänvuotisista varsisilmuista. Ihan minipieniä itusilmuja en istuttanut lainkaan, joten noista pikkusipuleistakin pitäisi ensi vuonna tulla jo syötävän kokoisia raapeja. Tänä vuonna valkosipuleita oli kasvamassa 60kpl, joten jonkun verran tuli taas lisättyä niiden määrää. Lienee sanomattakin selvää, että meillä tykätään valkosipulista.

Kukkasipuleita

Kukkasipulikausi on korkattu täälläkin, vaikka hankintani ovat tänäkin vuonna olleet sangen maltillisia. Ostohousut olisivat olleet jalassa mutta jotenkin aika vain hurahti huomaamatta ohi ja älysin saksalaismarkettiin saapuneet kukkasipulit vasta kun luin niistä blogeissa. Siinä vaiheessa ainakin Etelä-Suomessa kukkasipulit olivat olleet jo pari viikkoa myynnissä ja hyvin olivat täälläkin käyneet kaupaksi, sillä hyllyssä oli enää kaksi pussia hyasintteja ja muutama pussi ukkolaukkoja ja tete-narsisseja.

Litukan jämistä kelpuutin ainoastaan hyasintit.

Hiljattain 13 vuoden iän saavuttanut Karo-prinsessa esittelee ihan uusia tuttavuuksia.

Onneksi on muitakin kukkasipuleita myyviä liikkeitä. Hankkijan valikoimista löytyi tarjouksesta punainen keisarinpikarililja 'Red Beauty'. Istutin sen aurinkopenkkiin uusien kärhöjen taakse. Siinä se on hyvin näkösällä, jos suostuu kukkimaan ja kärhöt peittävät myöhemmin kesällä pikarililjan lakastuvat varret. Toisesta liikkeestä hankittu syysmyrkkylilja 'The Giant' pääsi vieläkin näkyvämpään kohtaan pionin eteen. Toivon, että tämä on pidempi-ikäinen tuttavuus kuin 'Waterlily', jonka vesimyyrä veteli kitusiinsa heti ensimmäisen talven aikana. Pionilla on jo kivasti kokoa, joten ehkä sen haisevat juuret karkottavat mahdolliset maanalaiset torpedot toiseen suuntaan ja myrkkis saa tällä kertaa kasvaa rauhassa.

Viherkeskus Focuksen ylläripussi, Hankkijan tulppaaneita ja valkosipuleita molemmista kaupoista.

Valkosipulit eivät ihan kuulu kukkasipulivalikoimaan mutta menkööt nyt kun kerta samoilla reissuilla niitäkin hankin. Joku mielenhäiriö iski ja ostoskoriin päätyi peräti kolmea eri lajiketta ('Germidour', 'Primor' ja 'Thermidrome'), vaikka nuo Hollannissa tuotetut valkkarit eivät ihan parasta lisäysmateriaalia Suomen oloihin olekaan. Ehkä ne jossain vaiheessa kotiutuvat samalla lailla kuin muutamia vuosia sitten hankittu 'Messidor'. 'Finola'-tulppaanista on tullut minulle mieluisa lajike, jota hankin mielelläni aina pikkuisen lisää. Focuksella oli tehty oikeita kukkasipuliansoja. Pussiin oli laitettu lappu, minkä värinen yllärisetti sisältä löytyy. Hintaa pussilla oli 25€ mutta sipuleiden arvoksi oli merkitty muistaakseni noin 50-55€. Settejä oli liikkeeseen astuessani punaisen, oranssi-keltaisen ja violetti-valkoisen väreissä.

Violetti-valkoinen sekoitus piti sisällään tällaisia ihanuuksia.

Eipä tarvinnut pettyä ylläripussin sisältöön. Ainoastaan nuo tavalliset ukkolaukat olisin jättänyt itse ostamatta enkä ehkä olisi hankkinut gladiaattoriakaan. Sitä minulla ei kuitenkaan ennestään ole, joten ihan kiinnostava uusi tuttavuus on sekin. Narsisseja olen vältellyt narsissikärpästen takia mutta jos olisin ollut narsisseja hankkimassa, niin 'Mount Hood' ja 'Actaea' olisivat olleet ehdottomasti hankintalistan kärkipaikoilla. Istutin parhaimman näköiset sipulit ruukkuun, jonka talvetan kellarissa. Aikaisin keväällä ulkoeteiseen tuotuna ne aloittavat kasvukautensa sen verran etuajassa, että saattavat olla jo lakastumassa ennen kuin ne himskatin demonikärpäset ehtivät liikkeelle. Lakastuvat narsissit pystyy säilyttämään ulkovarastossa tai ulkoeteisen lattialla turvassa kärpäsiltä. Narsisseista muutama oli hieman pehmentynyt enkä tiedä, onko niistä eläjiksi. Tungin ne kärhökaaripenkkiin syysleimujen väleihin. En viitsinyt lähteä kauppaan valittamaan, kun minusta koko setti oli jo muutenkin edullinen ja vältyin tekemästä itse vaikeita valintoja. Posliinihyasintit levittelin kivikkorinteen vanhempaan osaan heti pihaantuloon. Kukkivat sitten siellä kevättähtien kanssa. 

Maustesahramin mukulat olivatkin yllättävän isoja ja hauskan mallisia.

Isokukkaisen sahramisekoituksen istutin heti ulkorappusen lähelle pensasryhmään. Siinä ei olekaan ollut mitään aikaisin kukkivaa. Helmililjat jouduin siirtämään sieltä jo muutama vuosi sitten pois, sillä niiden kukinta-aikaan pikkusydämet ovat jo niin korkeita, että helmililjat hautautuivat kokonaan. Toivottavasti kevätsahramit ehtivät kukkia riittävän aikaisin. Maustesahramit istutin luumutarhaan. Tuskinpa alan niistä sahramia keräämään mutta onhan se ihan hauska tietää, että voisi periaatteessa saada ripauksen arvomaustetta ihan omasta puutarhasta.

Kukkasipulien hankintareissulla löytyi muutakin.

Tähkätädyke oli hankintalistallani erääseen ensi kesän suunnitteilla olevaan projektiin. Oli oikein mukava yllätys löytää se -70% alesta ja vieläpä vaaleanpunaisena. Muita hankintalistalla olevia kasveja ei löytynyt ja onnistuin pysymään heräteostoistakin loitolla. Joku kasvi kyllä houkutti aika paljon mutta onneksi googlailin sitä ja löysin tiedon, jonka mukaan se leviää helposti. Se siis tarkoittaa sitä, että siitä tulisi pienellä pihalla jossain vaiheessa riesa. Unohdin jo, mikä kyseinen kasvi oli, joten joudun ehkä seuraavalla kerralla siihen törmätessäni googlaamaan uudelleen.

Kukkasipuli se tämäkin, vaikka ei kyllä ihan tänä syksynä hankittu.

Jälkikompostorista kesäkurpitsaa poistaessani löysin kompostorin takalaidasta terhakkaasti kasvavan lehden. Tajusin heti, että sieltähän kurkkii alkukesällä kompostissa kasvuun lähtenyt ja sen jälkeen mukamas tuhottu ja uudelleen kompostoriin haudattu ritarinkukka. Kyllä on kasvuhaluja eräillä! Sipuli oli 30cm:n syvyydellä ja sen lisäksi, että revin viimeksi tavatessamme siitä sekä lehdet että juuret irti, pistelin sitä muutaman kerran istutuslapiolla. Ei riittänyt sekään ritarin nitistämiseen. Yksi lehti oli päässyt noin komeasti maanpinnalle saakka ja toinen oli puolimatkassa tulossa. Seuraavaksi sipuli päätyi neljänä palasena lämpökompostoriin. Jos narsissikärpäset eivät olisi riesana, upottaisin jatkossa kaikki ritarinkukkani alkukesällä jälkikompostoriin. Siellä kun näyttää olevan jotain ihmeellistä elämän eliksiiriä noille.

Kukkasipuleita istuttaessa löysin Betweenin terveiset.

Heinäkuun lopulla Rikkaruohoelämää-blogin Betweeniltä saamani syysvuokon pikkutaimet näyttävät kotiutuneen hyvin. Muut eivät sentään taida kukkia vielä tänä syksynä mutta isoin oli niin reipas, että oli kasvattanut pullean nupun ilokseni. Enpä olisi uskonut, että ne noin pieninä innostuvat kukkimaan! Kotilotkin ovat pysyneet kiitettävän hyvin viereisissä kasveissa ja jättäneet syysvuokon taimet rauhaan. Tai enhän minä tiedä, jos vuokot maistuvat muutenkin pahalta kotiloiden mielestä. Sepä olisikin erityisen mieluisa asia.

Loistokärhö 'Skyfall' jaksaa vielä kukkia.

Päivän kärhöksi valitsin loistokärhö 'Skyfallin', jonka kuuluisi olla laventelinliila. Nämä myöhemmin syksyllä avautuvat kukat näyttävät olevan vihertävän valkoisia auetessaan. Oikein kauniita ovat näinkin ja yllättävän isoja kukatkin vielä ovat. Usein viimeiset kukat ovat kooltaan suorastaan lilliputteja kukintakauden ensimmäisinä avautuneisiin kukkiin verrattuna mutta nämä ovat edelleen melkein yhtä suuria kuin aiemmin avautuneet. Nuppuja 'Skyfallissa' ei enää hirveästi ole mutta jokunen siellä täällä sentään. Pari muuta kärhöä on vasta aloittelemassa kukintaa, joten päivän kärhöjä tulee vielä muutama tämän syksyn aikana. Esittelemättäkin on jäänyt monta, kun on tullut postailtua niin harvakseltaan. Onhan tässä syksyä ja vaikka talveakin aikaa laitella kärhön kuvia näytille.