Plantaasin loppukatselmus

Viljelypalstan ensimmäisen kesän satokausi on nyt lopussa ja on aika koota kokemukset yhteen pakettiin. Varoitan jo nyt, että tästä tulee sitten pitkä juttu. Toukokuussa palstojen luovutusaikaan satoi kaatamalla vettä ja kun alueella oli ajeltu traktorilla, sinne tuotu multa oli tiivistynyt kivikovaksi. Möyhentämällä se pehmeni mutta kesän mittaan kävi ilmi, että maa on todella herkästi tiivistyvää ja melkein jo odotin porkkanoiden kasvavan mutkalle tai peräti kampeavan itsensä ylös maasta syksyyn mennessä. Ihan väärässä en ollutkaan, sillä porkkanoita tosiaan joutui multaamaan useamman kerran kesän aikana ja syksyllä rivien kohdalla oli harjut kuin perunapellossa. Monihaaraisia porkkanoista ei kuitenkaan kasvanut ja sato oli muutenkin hyvälaatuista, joskin kokovaihtelua oli melkoisesti. Perjantaina porkkanasatoa nostaessa pienimmät olivat pikkusormen kokoisia kun taas isoin möhkäle painoi 512g. Ympärysmittaa kyseisen monsterin tyvellä oli 28,2cm. Maku oli kuitenkin myös sillä yllättävän hyvä eikä yhtään puiseva.

Harvennusporkkanoita ja keltajuuria 16.8. Hokkaidokurpitsa jäi vielä kasvamaan kokoa.

Porkkanakärpäsistä tai kempeistä ei ollut riesaa mutta sipulikärpäset ja kaalikoit juhlivat myös palstalla. Hyönteisverkko ei ollut ihan joka kohdasta tarpeeksi tiukasti maata vasten, joten tuholaiset pääsivät livahtamaan herkkujen ääreen. Keräsin kesän mittaan ruuanlaittoon kitukasvuisen näköisiä sipuleita ja litistin huolella jokaisen sipuleita kalvavan toukan. Suurin osa sipuleista kasvoi kuitenkin hyvin ja ne olisivat voineet olla pidempäänkin maassa. Päätin kuitenkin nostaa kaikki ensimmäisten varsien kaatuillessa, sillä koenostoissa oli ollut sipulikärpäsen toukkia myös päältäpäin hyvän näköisissä sipuleissa. Mieluummin liian aikainen nosto ja toukat hengiltä kuin että ne ehtisivät mönkiä koteloitumaan maahan ja olisivat taas ensi kesän riesana.

Mattoteline oli kanaverkon kanssa mainio sipulikuivattamo. Yöksi päälle vedettiin jätesäkki telttakatokseksi.

Perunoihin ilmestyi jo melko aikaisessa vaiheessa lehtipoltetta, joka varmasti vaikutti sadon määrään. Naapuripalstoilla näkyi samaa ja lisäksi myös ruttoa, mitä sitten levisi hieman meidänkin puolelle lähinnä naapuria oleviin perunoihin. Nypin kaikki vähänkään tautisen näköiset lehdet ja varret saman tien pois, minkä ansiosta ainoastaan kolme ruttoista mukulaa päätyi kompostiin. Kaikki perunoiden kasvijätteet tuotiin kotiin lämpökompostoriin, jotta taudit eivät jää palstalle pesiytymään. Kaivelimme ensimmäisiä perunoita heinäkuun lopulta alkaen mutta pääsadon isäntä kävi nostamassa sekä 'Innovatorista' että 'Acousticista' syyskuun alussa. 'Jussi' oli silloin niin pientä, että siitä jätettiin loput kasvamaan kokoa kun varsia kuitenkin oli vielä jäljellä. Vaikka perunakasvustot jäivät alle polvenkorkuisiksi, satoa tuli yllättävän hyvin. Varsinkin airfryer- ja uuniperunaksi mainostettu 'Innovator' oli iloinen yllätys. Mukulat olivat tasalaatuisia ja tasaisen kookkaita; suurin osa perunoista painoi 300-350g eikä ihan pieniä pottuja ollut seassa lainkaan. 'Acoustic' onnistui myös hyvin mutta 'Jussi' menee ensi vuodeksi vaihtoon. Se kasvoi huonosti ja mukulat jäivät pieniksi.

'Innovatoria'. Lapset käyttivät luovuuttaan nimikylttien kirjoittamisessa.

Pavut kasvoivat palstalla aika heikosti ja kirvatkin vaivasivat. Erityisesti härkäpavut olivat jatkuvasti täynnä kirvoja ja vaikka palstalla oli runsaasti monenlaisia leppäkerttuja, eivät ne saaneet kirvoja kuriin. Onneksi kirvat vaivasivat ainoastaan papuja. Lopulta kummastakin sortista saatiin pienet pussilliset palkoja maistiaisiksi. Herneet sen sijaan viihtyivät erinomaisesti ja tuottivat runsaan sadon.

Piti ihan kyykistyä, jotta saisi borlottipavuista kuvan.

Jos pavut kasvoivat heikosti, niin eipä tullut maisseillekaan kovin paljoa mittaa. Pisimmät varret ehtivät syksyyn mennessä 150cm:n korkuisiksi. Riittävän hyvin pölyttyneitä tähkiä saatiin 12 kappaletta ja ne olivat painoltaan lehtien poiston jälkeen 110-200g. Makeitakin olivat. Maissit olisivat luultavasti kaivanneet vahvempaa maata, samoin kuin niiden juurella kasvaneet hokkaidokurpitsat. Kumpikin laji oli selvästi vaalealehtinen, vaikka kävin kesällä antamassa niille kerran hieman ohjetta vahvempaa kastelulannostakin.

Palstalta maissit ja viimeisiä herneitä sekä omalta pihalta tomaattia ja kurkkuja 6.9.2026.

Punnitsimme palstalta haetun sadon aina kun sieltä jotain käytiin keräämässä, jotta jälkeenpäin voisi vähän laskeskella, kannattiko homma vai jäikö vain ajanvietteen asteelle. Sadon määräksi tuli lopulta:

Retiisi:186g
Sipuli: varsineen kesän mittaan tuoreeltaan käytetyt 1,5kg. Varsinainen sadonkorjuu varsineen 9,6g ja näistä kuivatuksen jälkeen syömättä oli vielä 3,4kg.
Herne: 4,8kg ja lisäksi ne, jotka päätyivät jo palstalla suoraan suuhun kulkematta puntarin kautta.
Nauris: säälittävät 213g ja siitäkin puolet oli jonkun otuksen kalvamaa, tikkuuntunutta kompostikamaa.
Keräkaali: neljästä tuholaisten tuhoaman kerän yritelmästä yhteensä 817g syötävää.
Peruna: Jussi 1kg siemenperunaa =>6,6kg satoa, Acoustic 1kg siemenperunaa =>7,7kg satoa, Innovator 2,5kg siemenperunaa =>15,5kg satoa.
Porkkana: 20,5kg
Punajuuri: 2,2kg
Keltajuuri: 2kg
Pavut palkoineen punnittuna: borlottipapu: 443g, härkäpapu: 419g. Aika säälittävää.
Maissi: 2kg, täysin perattujen tähkien keskipaino 166g, tähkiä yhteensä 12 kpl
Hokkaidokurpitsa: 8 kpl, yhteensä 9,4kg, isoin 1,95kg ja pienin 710g.

Keräkaalisato ei päätä huimaa. Mittakaavana ruokalusikka.

Laskimme huviksemme kerran kuussa siihen mennessä kerätyn sadon määrän paikallisen s-kaupan sen hetken hintojen mukaan. Heinä-elokuun vaihteeseen mennessä nostetusta sadosta olisi kaupassa saanut pulittaa reilu parikymppiä. Elokuun sadosta kukkaro olisi keventynyt viisikymppisellä ja syyskuussa 112 eurolla eikä ihan kaikille tuotteille (esim. keltajuuret ja tuorepavut) edes löytynyt hintoja. Yhteensä palstaviljelyllä tuli siis säästettyä ruokakuluissa noin 200€ ja enemmänkin, jos olisi laskenut kalliimman ruokakaupan hinnoilla. Palstan vuokra oli 30€, siemeniin meni noin kymppi, esikasvatusmultaan joitakin euroja, olkiin 6€ ja vaikka omalle työllekin laittaisi jonkun hintalapun, niin minusta jäimme hyvinkin plussalle. Monesti kävimme polkupyörillä palstalla, joten siinäpä tuli sitten hyötyliikuntaakin lisäksi.

Tiedustelin aikaisemmin 4H:lta, mikä mahtaa olla palstojen kohtalo ensi vuonna ja saavatko "vanhat" viljelijät jatkaa samoilla palstoilla. Lisäksi esitin mm. perunan tauteihin ja viljelykiertoon vedoten toiveen, että palstoille ei tultaisi koneilla mylläämään. Yhteydenottooni vastattiin nyt syyskuussa. Samat palstat säilyvät ja koneet pysyvät poissa. Lisäksi palstoille saa tehdä syyskylvöjä, vaikka säännöissä luki, että tilukset on tyhjennettävä syyskuun loppuun mennessä. Ehkä ohjeistus koski kaikkea ylimääräistä tavaraa ja eihän keväällä ollut edes vielä tiedossa, mitä ensi vuonna tapahtuu. Tosin tulevien vuosien palstaviljely riippuu siitä, onko palstoille kysyntää.

Isoimmat porkkanat eivät mahtuneet kerralla suuhun.

Viljelijöitä oli kuulemma nyt viime vuotta vähemmän, sillä ensimmäisen kesän paikkavalinta oli epäonnistunut ja maa huonoa. Epäilen, että joukossa oli myös paljon täysin kokemattomia kokeilijoita, jotka eivät osanneet käsitellä maanlaadun asettamia haasteita. Muutama tämän vuoden viljelijöistäkään ei ollut tehnyt kohopenkkejä ja eipä siellä pahimmissa monttukohdissa sitten lähtenyt oikein mitään kasvuunkaan. Tiivis savimaa kun jäi sateilla lillimään lammikkona ja kovettui poudalla kivikovaksi. Eloperäistä katettakaan ei näkynyt muiden kuin meidän palstalla. Lannoittaa olisi voinut rohkeammin mutta jo pelkästään kohopenkit ja katteet saivat kasvit viihtymään paremmin. Meille jäi positiivinen kokemus palstaviljelystä mutta toisista en tiedä. Toivottavasti jaksavat vielä yrittää. Jokaisella palstalla näytti kasvavan kuitenkin edes jokin laji ihan kohtuullisen näköisesti. Uusia palstalaisia tarvittaisiin kuitenkin lisää, jotta palstatoiminta saisi jatkoa kunnassamme. Sijaintia en mainosta, mutta käykääpä kurkkimassa paikkakuntanne 4H-yhdistyksen sivuja ja ilmoittautukaa viljelijöiksi sitten kun palstat kevättalvella tulevat jakoon. Ties vaikka pääsisitte meidän palstanaapureiksi!

Talvetusjono

Jokasyksyinen puuhani on kesäkukkien tärkeysjärjestykseen laittaminen. Pienten talvetustilojen vuoksi ei ole aina ihan helppoa päättää, mitkä pääsevät talveksi ulkoeteiseen tai kellariin ja mitkä joutavat kompostiin. Tänä vuonna päätös tulee olemaan vieläkin haastavampi, sillä kellariin on tulossa paljon sekä oman palstan että appivanhempien kasvimaan satoa eikä ulkoeteinenkään ole laajentunut sitten viime talven.

Tänä vuonna pelargonien värimaailma oli pinkkivoittoinen.

Pelargonit pitää tietenkin talvettaa. Uusin niitä paljon keväällä, kun viime syksynä sattui pieni moka ja pakkanen pääsi puraisemaan ressukoita. Suurin osa pelakuista ei sitten enää jaksanut herätä henkiin. Nyt pitää olla huolellisempi kun on uusia lajikkeita ja suoranaisia hienohelmojakin joukossa. En muista, olenko edes esitellyt niitä vielä kertaakaan, vaikka ovathan ne toki kasvaneet hienosti ja kukkineet mukavasti huonosta hoidosta huolimatta. Valkoiset ovat vanhoja perusjanttereita ja 'Appleblossomiakin' minulla on ollut monta vuotta. Nyt joukossa on valkokirjavalehtistä nimetöntä pelakuuta ja useampi ruusunnuppupelargoni 'Prinsesse Filippa'. Lisäksi on yksi kirjavakukkainen kesällä saatu pelargoni, jonka kuva on heti postauksen alussa.

Pelargonirivi toisesta suunnasta. Pikkukuvassa ylhäällä vasemmalla 'Prinsesse Filippa' ja oikealla 'Appleblossom'.

Useamman vuoden ruukussa kasvaneelle mustaluumulle on nyt tullut aika sanoa hyvästit. Se vie paljon tilaa eikä enää kasvanut kunnolla. Lisäksi se alkoi työntää juuresta villiversoja, mikä vahvistaa sen, että latvuksessa on jotain vikaa. Äitini sai vuosi sitten juurrutettua sen oksista kaksi pistokasta, jotka ovat kasvaneet hienosti. Pienemmästä taitaa tulla pensas mutta isommasta kokeilen kasvattaa rungollista ruukkupuuta. Pitää vain muistaa laittaa sille tukikeppi ja sitoa hentoinen verso pystyyn. Vanhan mustaluumun istutan maahan. Jos selviää, niin hyvä mutta en jää murehtimaan, jos sen talvi vie.

Mustaluumun taimet etualalla ja pinkkejä syyssyriköitä takana.

Sain pinkit syyssyrikät elokuussa vaihtokauppana pikkutöyhtöangervon taimista. Syrikät olivat talvehtineet viime talvena ulkona maahan kaivettuina mutta lähteneet niin myöhään kasvuun, että aloittivat kukkimisensa vasta elokuun alussa. Pieniksikin jäivät, kuten kuvasta näkyy. Minä otan varman päälle ja vien syrikät kellariin talveksi, niin kuin tein edelliselle violettikukkaiselle komistukselleni monen vuoden ajan. Ensi vuonna nuokin kaksi ovat jo hyvän kokoisia pensaita.

Kirjavalehtinen muratti täytyy tietysti talvettaa.

Muratti on ollut minulla jo monta vuotta roikkumassa työhuoneen kulman varjoisalla seinustalla. Taidanpa kaivaa myös hyönteishotellin katolta lankaköynnöksen ties kuinka monetta kertaa kellariin talveksi. Se on aina keväisin aivan kuolleen näköinen käppyrä mutta ihmeesti se vain siitä virkoaa veden, valon ja lämmön myötä. Hopeaputouskin tekisi mieli ottaa talteen mutta se on ihan talvetusjonon hännillä. Sen amppeliruukun suojamuovissa on reikiä, joten kasvi pitäisi kipata pois ruukustaan uuden muovin laittamisen ajaksi tai istuttaa toiseen ruukkuun. Ihan hirveä vaiva. Toisaalta vaivaa ja rahanmenoa on siinäkin, että hankkii keväällä uudet kasvit. Talvetusjonon häntäpäässä on myös jättiverbena, jonka kukinta ei tänä vuonna hurmannut runsaudellaan. Toisaalta pienehkö oli taimikin, sillä se oli viime kesänä itsekseen kylväytynyt eikä silloin ehtinyt kunnolla kukkiakaan. Talvehtiminen onnistui hädin tuskin ja keväällä liian isoa sylillistä taimia eteiseen tuodessani vielä tipautin jättiverbenan nurinniskoin rappusille. Ehkä sille pitää antaa mahdollisuus, kun on niin monesta takapakista jo selvinnyt.

Tässä suunnilleen kaikki jättiverbenan tämän kesän kukat.

Aivan uusi tuttavuus minulle on mesiherttalehti, jonka sain anopiltani loppukesästä. Otin siitä jo muutaman pistokkaan mutta ne eivät juurtuneet. Ei tainnut olla otollinen hetki pistokkaiden ottamiselle tai sitten hoitajassa oli vikaa. Kokeilen uudestaan keväällä, jos saan emokasvin hengissä sinne saakka. Mesiherttalehdelle suositellaan valoisaa ja viileää talvetuspaikkaa, joten sullon kasvin ulkoeteiseen ja toivon parasta.

Kirjavat lehdet ovat upeita punaista seinää vasten.

Ja sitten on vielä mukulat, eli gladiolukset ja kalla. Gladioluksia olen talvettanut useamman kerran kellarissa ja kun tänä vuonna niissä sattui olemaan itselleni erittäin mieluisia värejä, nostin niistä isoimmat mukulat ulkovarastoon pahvilaatikkoon. Ne saavat vetää rauhassa varsistaan kaiken energian mukuloihinsa ja kun varret ovat aivan rutikuivat, leikkelen ne pois. Siinä onkin hetkeksi mukavaa puuhaa loppuvuoden pimeisiin päiviin. Huvinsa jokaisella mutta minusta on kiva käydä talvella kellarissa puuhastelemassa edes pieni hetkinen kasvien parissa.

Näteimmät gladiolukset elokuussa kimpuksi kerättynä.

Litukan kalla, joka vitkutteli kasvuunlähtönsä kanssa melkein elokuulle saakka, on kukkinut yllättävän runsaasti siitä lähtien. Sen piti olla hempeän vaaleanpunainen mutta kerrankin kävi niin päin, että väärä väri oli paketin kuvaa mieluisampi. Punaista talon seinää vasten se ei näytä hyvältä mutta kuka käskee sitä seinän viereen istuttamaankaan. Kyllä kukkapenkistä varmasti löytyy joku kohta, missä ei ole rakennuksia heti vieressä. Nostin kallan ruukkuun ja toin ulkoeteiseen, jossa sitä pystyy ihastelemaan myös niinä päivinä, kun ei ehdi tai sateen takia viitsi mennä ulos. Ei pääse myöskään pakkanen tai kotilot sitä vikuuttamaan. Kukkikoot eteisessä niin kaun kun haluaa. Kukinnan loputtua kalla on helppo siirtää kellariin viettämään lopputalvea ja toivoa, että ensi keväänä kasvu alkaa ripeämmin.

Kalla pääsi paremman purkin puutteessa punottuun koriin.

Kärhöjä ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa kellariin yhtään. Kesällä hankitut kaksi kärhöä istutin maahan eikä vastaan ole sen jälkeen tullut yhtään mieluista lajiketta. En ole kyllä ehtinyt paljoa puutarhamyymälöissä pyöriäkään. Päivän kärhöksi olisi vaikka miten monta ihanuutta valittavana mutta laitetaan nyt ajankohtaisin näky, vaikka 'Etoile Violette' saikin äskettäin päivän kärhön arvonimen. Nyt se on kuitenkin parhaassa loistossaan.

Kaksi kesää unten mailla ja kolmantena tällainen kukkaloisto.

Ihmettelittekö äskeisen kuvan hieman erikoista kuvakulmaa? Kyykyssä oli hieman haastavaa kuvata mutta eipä tullut naapureita kuvan taustalle, kun kamera on kohti taivasta. Sunnuntain tuulenpuuskat tempaisivat kovin yläpainotteisen kärhötuen nurin, vaikka tornin jalat oli kaivettu maan sisään. Onneksi tiukukärhö 'Arabellan' matalampi tuki otti Etoilen ja Pernillen vastaan, niin ei mennyt koko komeus maata vasten. Puistoatsalea 'Illusiakin' säästyi osumalta. Luultavasti kärhöjen versoja ei mennyt ainakaan pahasti poikki, vaikka aika tiukalla näyttivät olevan, kun kävin tarkistamassa tilanteen.

Todellisuus.

Ruskavärejä alkaa jo näkyä. Teiden varsilla pihlajat ovat punaisia ja koivut enemmän tai vähemmän keltakirjavia. Puutarhassa vasta ensimmäiset pensasmustikat ovat punertuneet ja atsaleoistakin vain etupihan 'Illusiat'. Toivottavasti ei tulisi kovin rajuja tuulenpuuskia, jotta ruska-aikaa kestäisi mahdollisimman kauan.

Syksyä

Syyshortensia 'Vanille Fraise'

Syksy on jo selvästi saapunut. Puut alkavat saada ruskavärejä ja yöt lähennellä pakkaslukemia. Syyshortensiat ovat nyt minusta kauneimmillaan, kun kukinnoista osa on vielä valkoisia ja osa vaaleanpunaisia. Vielä ei ole ollut hallaöitä meillä mutta ei ole kauaksi jäänyt. Plussakelin ja satunnaisten poutapäivien ansiosta ihan joka kasvi ei ole vielä ruskettunut, vaikka selvästi joissain kasveissa jo näkyykin kaikenmaailman sienitautien merkkejä. 

Punahatut kukkivat komeimmillaan ja syysasteritkin aidan edessä aloittelevat.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on aloittanut minusta kukinnan joka vuosi edellistä aikaisemmin. Puska on selvästi kotiutunut paikalleen nyt kun minäkään en ole kokenut tarpeelliseksi sitä siirrellä paikasta toiseen joka vuosi. Tukea se saa aidasta ja mustilanhortensiasta, ensi kesänä vasen reunakin on tuettu, kun pieni purppurapunalatva -latvion jakopala asterin vieressä kasvaa kookkaammaksi. Kuvan etualalla näkyy hieman mustatäpläisiä pioninlehtiä, vaikka kuinka koetin kuvakulman rajata niin, etteivät ne näkyisi. Kovin rumiksi ovat kaikki pionit tänä syksynä menneet. Luultavasti niissä on joku kosteasta säästä innostunut sienitauti. Leikkaan varret varmuuden vuoksi kompostiin kunhan joudan.

Törmäkatkero kukkii kauniisti.

Siirsin elokuun alussa törmäkatkeron aurinkopenkin reunasta lähemmäs puistoatsalea 'Illusiaa'. Jos katkero ei näkynyt edelliseltä paikalta ikkunoihin, niin ei se näy uudeltakaan sen paremmin. Siellä sillä on vain enemmän tilaa kasvaa peittäväksi matoksi, kun se tuollainen maata pitkin mönkijä näyttää olevan. Ei tarvitse minunkaan pelätä, että pisimmät versonkärjet kukkineen joutuvat ruohonleikkurin kitaan. Ensimmäistä kertaa katkero on innostunut kukkimaan noin runsaasti ja aikaisin. Tai eihän nyt ole kovin aikaista, olen itse vain myöhässä. Kuva kun on otettu jo 26.8. Aikaisempien syksyjen perusteella katkero kukkii helposti talven tuloon saakka.

Kutsumaton vieras luumutarhassa.

Nuori rusakko on ottanut puutarhani vähän turhan mieluisaksi oleskelupaikaksi. Monta kertaa kotiin tullessani pitkäkorva on istunut kadun päässä tai kivikkorinteessä ja mönkinyt aidan ali puutarhan puolelle. Jos olen onnistunut hätistämään sen naapurin pihalle, se kiertää pienen lenkin ja ilmestyy kohta takapihalle, jossa se aivan tottuneesti pomppii nuotiopaikan läpi kivipolkuja pitkin liiterin luokse. Sieltäkään se ei loiki hätistettäessä metsään, vaan pinkoo sivupihalta kärhökaaripenkin läpi marjapensasalueelle ja jää sinne odottamaan, saisiko vihdoin olla rauhassa. Raivostuttava otus! Toistaiseksi se ei ole syönyt mitään arvokasta mutta suunnittelin jo verkottavani pian vähintään japaninverivaahteran, jotta pitkäkorva ei mussuttaisi ainakaan siitä yhtäkään oksankärkeä.

Tomaatit pelastettu kylmältä.

Tomaatit amppelitomaatteja lukuunottamatta joutuivat kestämään yhden kylmän yön. Illalla ei vaikuttanut siltä, että olisi tulossa kovinkaan kylmää mutta aamulla mittari näytti vain kahta astetta. Harso ja autotallin seinä olivat onneksi suojanneet sen verran, että tomaateille ei ollut käynyt kuinkaan. Seuraavana iltana kävin sitten keräämässä töiden jälkeen kaikki vähänkään värittymään alkaneet tertut sisälle ja tulihan niitä aikamoinen kasa. Täysin vihreät, nuoremmannäköiset tertut jätin vielä puskiin kiinni ihan jo siitäkin syystä, etten saanut tuotua yhtään enempää. Koppa ja kädet olivat jo ihan täynnä tomaatteja. Kunhan lipaston päällys vähän tyhjenee, kerään loput sisälle kypsyteltäviksi.

Eteisessä amppelitomaatit alkavat olla kaikkensa antaneita.

Pelastin ulkoeteiseen jo ajat sitten amppelitomaatit. Yksi niistä saikin jo koko satonsa kypsäksi mutta kaksi viimeistä vielä roikkuu eteisen ikkunoilla. Tomaatteja tuli tänä vuonna mukavan runsaasti eivätkä tauditkaan vaivanneet. Vähän turhan myöhään vain kaikki aloittivat satonsa kypsyttelyn. En edes tiedä, miksi kypsyminen kesti niin kauan. Tomaatit kukkivat ihan normaaliin aikaan ja pölytyskin onnistui. Raakileet vain kasvoivat todella hitaasti ja alkoivat punertua vasta myöhään elokuussa. Sitten kun satoa vihdoin rupesi kypsymään, sitä olisi tullut ihan rysäyksellä, jos lämmintä olisi vain riittänyt.

Suklaakakkua ja vadelmajäätelöä?

Kaiken muun kiireen ohella täällä on herkuteltukin. Meillä on ollut ystäväperheen kanssa tapana pitää illanistujaisia, joissa isäntäväki tekee alku- ja pääruuan ja vieraat tuovat jälkiruuan. Perheet eivät tietenkään tiedä toistensa menuista etukäteen mitään. Olimme heillä kylässä viikonloppuna ja veimme jälkiruuaksi itse tehtyä jäätelöä, kakkua ja marenkimurusia. Sattuipa vain käymään niin hauskasti, että ystäväperheen alkuruuan pääraaka-aine oli kesäkurpitsa ja pääruuassa oli punajuuri keskeisessä roolissa. Itse taas olin tunkenut suklaakakkuun kesäkurpitsaa ja maustanut jäätelön punajuurisoseella. Moisesta ajatustenluvusta riitti hupia kerrakseen.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' alkaa päästä kukinnassaan vauhtiin.

Tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE ('Zoprika') on kukkinut jo pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Justa' kukkii myös runsaasti.

Päivän kärhöksi pääsi tällä kertaa 'Justa'. Kärhöjä on vielä montakin kauniisti kukassa, vaikka ainoastaan kolme pääsikin nyt esille. Tai kolme ja puoli, sillä 'Justan' kuvasta kurkkii muutama 'The Presidentin' kukka. Ajattelin vain tällä kertaa rajata kärhökuvat näihin kärhökaaripenkin pienempikukkaisiin kärhöihin. 'Justa' kukki vähän vaisusti viime kesänä mutta tänä vuonna se on ollut aikalailla entisellään. Sen kukat ovat vain hajaantuneet kärhöportin kahdelle puolelle ja isommat kaverit meinaavat tunkea päälle, joten koko kukkapaljous ei pääse kerralla kuviin. Tyydymme siis söpöön kuvaan kärhön latvaosista.

Kivikkorinteen alkusyksy

Ihan ensimmäisenä pahoittelut radiohiljaisuudesta! Päivät ovat täyttyneet työstä, tämän vuoden opintojen selvittelystä, sadonkorjuusta, sukulaisreissuista sun muista kiireistä. Viikonloppuna yritin käydä useamman kerran vastaamassa edes omaan blogiin tulleeseen kommenttiin mutta blogger jumitti totaalisesti. Sain kuitenkin luettua muutaman viimeisen puolentoista viikon aikana tulleista postauksista.

Amiraali ja keltatörmäkukka.

Kivikkorinteen kolmas kukinta-aalto on hieman vaisumpi kuin alku- ja keskikesän kukkatykitys mutta tämä syksyinen kukinta kestääkin melkein muuttumattomana talven tuloon saakka. Viileä sää ja vähäinen valo hidastavat kasvua sen verran paljon, että tällainen elämänsä puolivahingossa liian kiireiseksi ahtanut puutarhaharrastajakin ehtii pysyä mukana.

Muutaman vuoden vanha keltatörmäkukka.

Oreganot kukkivat edelleen sekä kadun pään joutoalueella että vähän turhan villiintyneinä myös kivikkorinteessä. Yritän nyhtää niitä pois ennen kuin ehtivät siementää mutta aina jossain piilossa joku onnistuu salakukkimaan. Onneksi pienet ja hieman isommatkin taimet lähtevät suht helposti pois nyhtämällä. Ensimmäistä kertaa keltatörmäkukkakin oli onnistunut tekemään useampia siementaimia kivikkorinteeseen. Huomasin ne jo keväällä kitkiessäni mutta jätin kasvamaan niille sijoilleen. Tuollainen hento ja ilmava kasvi ei muita juurikaan häiritse ja sitten kun siitä kasvaisi liian iso, se todennäköisesti kuolee pois.

Viimevuotiset keltatörmäkukat punatähkän kaverina, jokunen karpaattienkellokin vielä kukkii.

Punatähkät ja keltatörmäkukat yhdessä ovat takuuvarma perhosmagneetti. Valitettavasti olen itse arkisin kotona ainoastaan aamupäivästä ja myöhempään illalla, ja kumpanakin ajankohtana kivikkorinne jää tähän aikaan vuodesta varjoon. Aurinko paistaa jo niin matalalta, että moni keskikesällä paahteinen paikka muuttuu nyt vähintäänkin puolivarjoisaksi. Perhoset ja pörriäiset viihtyvät paremmin kivikkorinteen yläpuolella aidan takana aurinkopenkissä, jossa niille on punahattuja, reunus- ja syysastereita, purppurapunalatvaa sekä mustilanhortensia. Jos vapaapäivikseni on sattunut aurinkoinen ilma, olen nähnyt siivekkäiden suuntaavan iltapäivästä meden perässä ahkerasti myös kivikkorinteen puolelle.

Elokuun lopussa vähän ennen puoltapäivää.

Syyskuun alussa illalla puoli kahdeksan aikaan illalla.

Viime kesänä aurinkopenkin mustilanhortensia taisi jo ylettää kurkkimaan hieman aidan yli kadulle päin. Tänä kesänä aidan yläpuolella näkyy useampiakin kukkivia latvoja ja korkeimmat kukat ovat jo reilusti yli metrin korkeudella. Lisää korkeutta rinteen huipulle tuovat kärhöt, purppurapunalatvat ja purppuraheisiangervo 'Diabolo' hortensian taustalla. Heisiangervon tummanpuhuva sävy toistuu rinteen alaosassa, jossa purppuraiset kivikkomehitähdet 'Dark Beauty' yrittävät epätoivoisesti huutaa apua päälleen vyöryvien sammalleimujen alta. Sammalleimujen kuritus on työn alla sitten kunhan kunta saa saneerattua pihakatumme. Työ on jo aloitettu kadun toisesta päästä. Jossain vaiheessa syksyn mittaan työkoneet siirtyvät tähän päätyyn ja suunnitelmassa on myös katuvalaistuksen uusiminen. Pahaksi onneksi joku on lätkäissyt valotolpan juuri kivikkorinteen juureen.

Operaatio arvokkaiden aarteiden pelastus käynnissä.

En yhtään tiedä, paljonko tilaa yhden valotolpan uusiminen vie mutta pelastin nyt ensimmäisenä metrin säteeltä tolpasta kaikki vaivalla rahdatut kivet ja säilytettävät kasvit ylemmäs rinteeseen ja osan aurinkopenkkiin. Voi olla, että käyn vielä pelastamassa saniaisen takaa näkyvän kivenmurikan ja kangasajuruohot, niin mahtuvat paremmin mylläämään. Tolpan takana on vain sekalaisia niittykasveja, oreganoa, kevätvuohenjuurta ja muutama tarhakeijunkukka 'Hans', joita en aikonut pelastaa. Kaikkia löytyy yllin kyllin omasta takaa.

Turkestaninmaksaruoho on supersuloinen syyskukkija.

Maksaruohoista löytyy kukkijoita melko kattavasti koko kesän ajalle. Ensimmäisenä kukkivat muistaakseni lyydian-, valko- ja keltamaksaruohot, jotka aloittavat kukinnan jo kesäkuun alkupuoliskolla. Niiden jälkeen on mm. kaukasianmaksaruohojen ja muutaman korkeamman komeamaksaruohon vuoro. Elo-syyskuun vaihteessa kukkii turkestaninmaksaruoho ja myöhäisemmissä komeamaksaruohoissa alkaa näkyä väriä. Myös viime kesänä hankkimani matala maksaruoho 'Red Sparkle' näyttää olevan myöhäinen kukkija. Se on vasta nupullaan, vaikka kasvaa rinteen aurinkoisimmassa kohdassa.

Komeamaksaruoho 'Matrona' on myös viime kesänä hankittu.

'Matrona' ei vielä kovin komealta näytä mutta on sentään hengissä ja on tuplannut versomääränsä sitten viime syksyn. Ensi kesänä voisi kokeilla ottaa siitä muutaman pistokkaan, sillä olisi kiva saada samaa lajiketta vähän isompi ryhmä. 'Matronan' taakse vuosi sitten istutettu pieni keltatörmäkukan taimi ei selvinnyt talvesta ja rinteessä olikin melkein koko kesän epämääräinen aukkokohta, joka täyttyi enimmäkseen oreganon ja isotähtiputken siementaimista. Nyhdin ne pois jo elokuussa, kun piti saada äidiltäni tulleille reunusasteri 'Sinipilville' tilaa. Toivon, ettei niistä tule tuolla helminukkajäkkärän kaltaista ongelmaa.

'Matrona' piilottelee keltatörmäkukan ja 'Sinipilvien' välissä.

Muutama päivä edellisen kuvan oton jälkeen istutin tyhjälle mullokselle vielä muutaman valotolpan juurelta pelastetun korkeamman keltaisen maksaruohon, jonka epäilen olevan siperianmaksaruohoa. Vaikka keltainen ei ole suosikkivärini, en silti raskinut jättää sitä kaivurin möyhennettäväksi. Jos kivikkorinteessä ei joskus ole sille enää tilaa, kaivan jotain pois kadun pään joutoalueelta ja siirrän maksaruohon sinne. Tolpan juurelta onkin hyvä hypätä aidan taakse tutkailemaan toisenlaista tolppaa, eli kärhöpylvästä.

Kärhötolpan iloinen yllätys.

Tarhaviinikärhö PERNILLE (Zo09113') on kukkinut runsaasti siitä lähtien kun se aloitti kukinnan yli kuukausi sitten. Kukkia riittää edelleen, kuten varmaan aikaisemmista kuvista huomasitte mutta pari viikkoa sitten seassa alkoi näkyä myös tummanvioletteja kukkia. Luulin, että kaksi vuotta nukkunut tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' vasta heräsi elokuun alussa, jolloin löysin kymmensenttisen kärhönverson hieman erillään muista. Ihan niin nopeasti se verso ei sentään kasvanut, että nyt kukkisi noin runsaasti kahden metrin korkeudessa, vaan 'Etoile Violette' on selvästikin piilotellut Pernillen seassa tähän saakka. Useampi kuin yksi verso kukkii nyt ja nuppuja on vaikka miten paljon tulossa.

'Etoile Violette' ja Pernille.

Kaksi vuotta nukkunut (tai viherelämää viettänyt) tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' saa siis ansaitusti päivän kärhön tittelin. Jälleennäkeminen oli hyvin mieluinen ja varsinkin kun kukinnasta näyttäisi tulevan mukavan runsas. Tämä taas muistutti siitä, että kärhöjen kanssa ei passaa hätiköidä. Sitten kun on odotellut kolme vuotta, voi puoliääneen arvella kärhön hiipineen parempaan puutarhaan.

Päiväperhosten joukkoryntäys

Odotan aina malttamattomana, milloin loppukesän suuret päiväperhoset ilmestyvät puutarhaan. Mitä pidemmälle elokuuta mennään, sitä suuremmaksi huoli kasvaa, jos perhosia ei ala saapua. Missä ne oikein kuhnivat vai onko niitä tulossa ollenkaan?

Amiraali reunusasteri 'Sinipilven' kukilla.

Pitkään perhoset pitivät minua taas jännityksessä mutta kolmisen viikkoa sitten reissussa rähjääntyneen näköinen keisarinviitta kävi pyörähtämässä ohdakeperhosen kanssa puutarhassa. Tiedustelijoita varmaankin. Sen jälkeen oli pieni tauko mutta vajaa pari viikkoa sitten ilmestyi muutama amiraali, siitä muutama päivä eteenpäin muutamia sitruuna-, nokkosperhosia ja ohdakeperhosia. Päiväperhosten pääjoukko oli siis saapumassa.

Sitruunaperhonen

Purppurapunalatva (tai ilmeisesti purppurapunalatvio uudelta nimeltään) on kukkiessaan takuuvarma perhosmagneetti. Jos perhosia on lähistöllä, niin ennemmin tai myöhemmin ne löytävät tiensä punalatviolle.

Nokkosperhonen

Keisarinviitta on vähän reissussa rähjääntynyt

Ohdakeperhonen

Punatähkäkin on oikein hyvä perhoskasvi.

Punatähkät ovat perhosten kuvaamisen kannalta hieman haastavassa paikassa. Ne jäävät varjoon juuri silloin kun olisin itse kotona niiden kukilla käyviä perhosia kuvaamassa. Perhoset viihtyvät mieluummin aurinkoisissa ja suojaisissa kohdissa kukkivien kasvien luona, varsinkin kun nyt on ollut auringonpaisteesta huolimatta aika koleaa. Ainoastaan yksi pieni hätäpäissään ihan kummalliseen paikkaan lykätty ylimääräinen punatähkän taimi sattui olemaan perhosten kannalta sopivammassa paikassa juuri kuvaushetkellä ja ainakin yksi amiraali sen oli sieltä löytänyt.

Amiraali syyshortensialla.

Kaikki syyshortensiat eivät houkuttele perhosia mutta 'Prim White' näyttää olevan ihan kohtuullinen perhoskasvi. Siinä on ilmeisesti riittävästi niitä oikeita, mettä tuottavia pikkuruisia kukkia ja vähemmän isoja "valekukkia". Mustilan- ja kuutamohortensia kiilaavat kuitenkin 'Prim Whiten' ohi perhos- ja pörriäiskasveina. Niissä käy jatkuva surina ja perhosten siipien lepatus.

Punahatuillakin riittää vilskettä. Kuvassa kolme amiraalia ja kaksi neitoperhosta.

Neitoperhoset saapuivat meille viimeisenä. Toistaiseksi amiraaleja on eniten mutta veikkaan neitoperhosten kiilaavan lähipäivinä amiraalien ohi. Niitä on ainakin aikaisempina vuosina näkynyt eniten.

Neitoperhonen punahatulla

Neitoperhonen jättiverbenalla.

Loistokärhö 'Elsa Späth'

Tietysti päivän kärhökin piti saada postauksen loppuun. Perhosia siinä ei kyllä näy, kuten ei kärhöissä muutenkaan kovin usein mutta pysytään kuitenkin samalla alueella perhosten kanssa, eli aurinkopenkissä. Loistokärhö 'Elsa Späth' on upeimpia loistokärhöjäni, ainakin jos katsotaan kukan muotoa ja kokoa. Aidan laudat ovat 10cm levyisiä, joten voitte siitä vähän mallailla kukkien kokoa. Aurinkoista viikonloppua!