torstai 8. elokuuta 2019

Onnistuihan se sittenkin!

Aiemmin kesällä näytti siltä, että tämän vuoden kasvimaatouhuista ei tule yhtään mitään kaiken maailman tuholaisten ja siementen itämättömyyden takia. Milloin vaivasi kuivuus, milloin kuumuus ja välillä kylmyyskin tuli riesaksi, jotta ei vain elämä kävisi yksitoikkoiseksi. Kaikista riesoista ei olla vieläkään päästy eroon, mutta joidenkin kasvien sadosta olemme päässeet jo nauttimaan ja lisää tulee koko ajan.
Ensimmäinen "isompi" sadonkorjuu. Taustalla ihmeellisesti tuholaisilta säästyneet ruusukaalit. Saa nähdä, ehtivätkö tehdä satoa ollenkaan. Vielä ei näy kerien alkuja, mutta odotellaan kärsivällisesti.
Eilen keräsimme lasten kanssa sokeriherneitä ja nostimme valkosipulit. Nykäisimme kokeeksi myös pari isoimman näköistä porkkanaa ja ne olivatkin jo sopivan kokoisia lapsille pureskeltaviksi. Nauriita olemme syöneet melkein joka päivä ja kaikista vitsauksista huolimatta vain pari on ollut kitkeriä. Niiden jaksottainen kylvö onnistui hyvin, joten satoa on tullut sopivaan tahtiin. Valkosipuli ei pettänyt tänäkään vuonna, sillä ne kasvoivat (omalla mittakaavallani mitaten) valtavan suuriksi. Itusilmuista kasvatettuja minivalkosipuleita olemme käyttäneet kesällä ruuanlaitossa varsineen ja vähän harmittaakin, etten antanut valkosipuleiden tehdä tänä vuonna itusilmuja. Kaalipenkin reunaan itsekseen ilmestyneet valkosipulit olivat jääneet osa todella pieniksi, joten taidankin istuttaa ne ensi vuoden varhaissadoksi.
Pari naurista ja porkkanaa, iso kasa alunperin kirpparilta löytynyttä, tujakampaa valkosipulikantaa sekä oikealla eräältä sukulaiselta pari vuotta sitten saatua makeampaa valkosipulikantaa.
Sokeriherneillä on saanut herkutella jo pidemmän aikaa, mutta tavallisia herneitä vielä odotellaan muutama päivä. Keräsimme lasten kanssa eilen myös sokeriherneitä reilun satsin pakastettavaksi. Ensimmäiset härkäpavutkin on maisteltu. Merkitsin muutaman härkäpavun ja sokeriherneen palon nauhalla, jotta en keräisi niitä syötäväksi. Annan niiden kasvaa ja tuleentua ensi vuoden siemenvarastoiksi. Kokeilin tänä vuonna korkeaa 'Alderman'-hernettä, mutta taidan vaihtaa ensi vuonna takaisin 'Kelvedon Wonderiin'. Tämän vuoden jättiläisissä on se hyvä puoli, etteivät lapset yletä kiskomaan palkoja liian aikaisin, mutta niiden tukeminen on ollut varsinainen taitolaji, jossa en ihan ole onnistunut.
Kauniin vaaleanpuna-violettikukkaiset sokeriherneet ovat todella satoisia. Kuvanlaatu sen sijaan on harvinaisen kehno.
Uusintakylvöt eivät ole onnistuneet sen paremmin kuin ensimmäisetkään. Ainoastaan vuonankaalista itivät kaikki kylvämäni siemenet. Epäilen, että joku on taas syönyt taimia heti itämisen jälkeen, sillä olen muutaman kerran löytänyt itäneen pikkutaimen, joka on parin päivän päästä kadonnut. Omituista.

Marjapensaiden välissä ollut kiviympyrä lähtee heti sadonkorjuun jälkeen, sillä tarvitsen kiviä uuden penkin pengertämiseen. Siinä lähtee vajaa pari neliötä kasvimaapinta-alaa, joten päätin siirtää liikaa tilaa vievän saksankirvelin uuden puutarhakompostin viereen, jotta yksi kasvulava vapautuisi ensi vuoden kylvöille.
Pari kiveä, saniainen ja rikkaruohot piti ensin raivata. Keväällä istuttamani keijunmekot eivät ehtineet peittää kompostia niin hyvin kuin olin mielessäni kuvitellut ja laatikossa kasvaneet ahkeraliisat pudottivat kaikki nuppunsa heinäkuun ensimmäisessä kylmässä jaksossa. Näkymä ei ole siis ihan sitä, mitä visioin alkukesällä.
Saniainen siirtyi sivummalle ja saksankirveli saa toimia jatkossa kompostorin piilottajana. Leikkasin sitä reilusti matalammaksi kuvan oton jälkeen, jotta se juurtuisi paremmin. Jokunen juuri nimittäin katkesi siirto-operaatiossa.
Nyt saavat ruohosipuli, pari onnetonta sokerihernettä ja persilja paremmin vettä ja valoa. Vasemmanpuolimmaisen lavan tyhjensin aiemmin nurmen paikkaukseen ja täytin nyt uudella mullalla. Hienot kivet siirtyvät uuden kukkapenkin pengerrykseen, kunhan tulee sopiva potutuspäivä.
Hassua kun osa kasvimaasta on tähän aikaan hyvinkin paljas ja toinen kohta yhtä sekamelskaa. Seuraavassa kuvassa on omalaatuinen pensasmustikoiden suojaus, eli rikkinäinen harso viritettynä reunoistaan mustikoita ympäröivään metalliverkkoon. Ei tarvita kovinkaan kummoista tuulenvirettä, kun harsonriekaleet lepattavat ja pitävät linnut loitolla kypsyvistä mustikoista. Taustalla kärhökaaren laajennusosassa kukkivat nyt kauneimmillaan 'Amethyst' ja 'Weisse Gloria' -jaloangervot, muut ovat jo kukintansa loppusuoralla. Kaiken kruunaa kasvimaan penkki, jossa herneiden kasvuvoima on selvästi aliarvioitu.
Yksi sekasotku: mangoldia ja punajuurta, maata pitkin osittain luikertelevien härkäpapujen päälle kaatumaisillaan olevat herneet ja penkin oikeassa päässä taskunpohjakylvöksestä itäneitä porkkanoita ja uusintakylvön vesikrassia. Penkin päässä piti alunperin olla kehäkukkaa, mutta niin ne suunnitelmat joskus muuttuvat.
Saas nähdä, mitä tästä kasvimaasta vielä nousee ruokapöytään asti. Onneksi täydennystä saa marjapensaista ja luonnosta. Muistakaahan kerätä vitamiinit talteen!

10 kommenttia:

  1. Ihanaa satoa ja monenlaisia herkkuja! Meilläkin 'Kelvedon Wonder' on vetänyt herneistä pisimmän korren. Myös 'Onward' päätyy kylvöön vuosittain. Meilläkin nauriit onnistuivat tänä vuonna hyvin. Viime kesänä niistä osa oli toukkaisia. Kiva nähdä, millainen uudesta kukkapenkistä tulee! Kauniita elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kokeilla ensi vuonna myös 'Onwardia'. Uusia lajikkeita on aina mukava testailla, sillä ei tiedä, mikä menestyisi parhaiten juuri omalla kasvimaalla. Uusi kukkapenkki alkaa edistyä vasta sitten kun kivipenkistä on saatu palsternakat nostettua, eli hetki vielä pitänee odotella. Kiitos, kauniita elokuun päiviä sinullekin!

      Poista
  2. Hyvinhän ssellä on satoa kuitenkin tullut! Minun kasvimaa on kutistunut olemattomaksi; valkosipulia, lehtikaalta ja salaattia. Ennen oli porkkanaa ja perunaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tässä plussalle taidetaan kuitenkin jäädä. Porkkana ja peruna ovat halpoja ostaa kaupasta, joten mitäs sitä suotta niitä viljelemäänkään.

      Poista
  3. Ihanasti satoa! Ihailen kaunista kompostinurkkaustasi, mikä ihastuttava vihreä valo ja rehevys siellä onkaan.
    Mun valkosipuleille on käynyt tänä vuonna sama kuin joka vuosi: en enää edes tiedä, missä ne kasvavat, kun versot näivettyivät kuivuuteen jo kesäkuussa :-D Ja oikeasti kastelen kyllä kasvimaatani! Muutaman päivän välein.
    Heh, hyvä idea tuo harsonriekale-linnunpelätin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiukka savimaa ja metsä etelän puolella, niin onhan siellä rehevää ja hämyisää :) Kompostorin toiselle puolelle on tulossa jossain vaiheessa alpina plena -alppikärhö, joten vehreys vain lisääntyy. Kokeilepas etsiä valkosipuleillesi puolivarjoisa tai jopa varjoisa paikka ja peitä maa paksulla katteella (jos et ole jo peittänyt). Jos vaikka sitten kasvaisivat paremmin. Minulla koko kasvimaa on puolivarjoisa, osa täysvarjoisa ja hyvin ovat valkosipulitkin kasvaneet. Parantaa kummasti laiskan kastelijan satoa :D Riekaleinen harso sai vielä muutaman viikon lisää käyttöikää. Hyvin ovat linnut pysyneet poissa mustikoista.

      Poista
  4. Hieno sato vaikeuksista huolimatta! :)

    Omatkin uusintakylvöt menivät (ehkä jopa ihan kirjaimellisesti) harakoille, samoin ainoastaan vuonankaali iti. Lavassa oli suoritettu jotain kaivuuhommia (ehkä mustarastas), mikä ei varsinaisesti edistänyt asiaa. Kylvin myös uuden satsin herneitä (Kelvedon Wonderia, eka erä oli Gigantea svizzeroa), mutta nekään eivät ole itäneet. No, tulipahan yritettyä.

    Valkosipuleita kasvatin ekaa kertaa, niihin olen tosi tyytyväinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja lisää tulee koko ajan. Tänään sain kerättyä ensimmäiset mangoldin varret ja löysin ensimmäisen salkopavun palon alun. Linnut saavat hernekylvökset ja vähän muitakin tuhottua salamannopeasti. Minä pidän harsoa herneiden päällä niin kauan, että ovat vähintään kymmensenttisiä tai sitten esikasvatan taimet. Muuten saa sanoa hyvästit herneille. Valkosipulit eivät onneksi petä :)

      Poista
  5. Satoa ootta suanu, vaikka alaku ol hankaloo. Meillä herne kukkii, vaan palossa ei vielä kuin pienet herneet. Valakosipulit meilläkin kasvo hyvin, vielä on muassa. Vadelma on varmaan lapsille mieluinen herkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä näyttää tulevan ainakin jonkun verran. Meilläkään ei vielä "tavallisessa" herneessä ole kuin pienet herneet paloissa. Sokeriherne olikin hyvä valinta kasvimaalle, kun sillä pääsee herkuttelemaan vähän aikaisemmin. Vadelma on herkkua, vaikka pitävät lapset muistakin marjoista.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!