Onnistuihan se sittenkin!

Aiemmin kesällä näytti siltä, että tämän vuoden kasvimaatouhuista ei tule yhtään mitään kaiken maailman tuholaisten ja siementen itämättömyyden takia. Milloin vaivasi kuivuus, milloin kuumuus ja välillä kylmyyskin tuli riesaksi, jotta ei vain elämä kävisi yksitoikkoiseksi. Kaikista riesoista ei olla vieläkään päästy eroon, mutta joidenkin kasvien sadosta olemme päässeet jo nauttimaan ja lisää tulee koko ajan.

Ensimmäinen "isompi" sadonkorjuu. Taustalla ihmeellisesti tuholaisilta säästyneet ruusukaalit. Saa nähdä, ehtivätkö tehdä satoa ollenkaan. Vielä ei näy kerien alkuja, mutta odotellaan kärsivällisesti.

Eilen keräsimme lasten kanssa sokeriherneitä ja nostimme valkosipulit. Nykäisimme kokeeksi myös pari isoimman näköistä porkkanaa ja ne olivatkin jo sopivan kokoisia lapsille pureskeltaviksi. Nauriita olemme syöneet melkein joka päivä ja kaikista vitsauksista huolimatta vain pari on ollut kitkeriä. Niiden jaksottainen kylvö onnistui hyvin, joten satoa on tullut sopivaan tahtiin. Valkosipuli ei pettänyt tänäkään vuonna, sillä ne kasvoivat (omalla mittakaavallani mitaten) valtavan suuriksi. Itusilmuista kasvatettuja minivalkosipuleita olemme käyttäneet kesällä ruuanlaitossa varsineen ja vähän harmittaakin, etten antanut valkosipuleiden tehdä tänä vuonna itusilmuja. Kaalipenkin reunaan itsekseen ilmestyneet valkosipulit olivat jääneet osa todella pieniksi, joten taidankin istuttaa ne ensi vuoden varhaissadoksi.

Pari naurista ja porkkanaa, iso kasa alunperin kirpparilta löytynyttä, tujakampaa valkosipulikantaa sekä oikealla eräältä sukulaiselta pari vuotta sitten saatua makeampaa valkosipulikantaa.

Sokeriherneillä on saanut herkutella jo pidemmän aikaa, mutta tavallisia herneitä vielä odotellaan muutama päivä. Keräsimme lasten kanssa eilen myös sokeriherneitä reilun satsin pakastettavaksi. Ensimmäiset härkäpavutkin on maisteltu. Merkitsin muutaman härkäpavun ja sokeriherneen palon nauhalla, jotta en keräisi niitä syötäväksi. Annan niiden kasvaa ja tuleentua ensi vuoden siemenvarastoiksi. Kokeilin tänä vuonna korkeaa 'Alderman'-hernettä, mutta taidan vaihtaa ensi vuonna takaisin 'Kelvedon Wonderiin'. Tämän vuoden jättiläisissä on se hyvä puoli, etteivät lapset yletä kiskomaan palkoja liian aikaisin, mutta niiden tukeminen on ollut varsinainen taitolaji, jossa en ihan ole onnistunut.

Kauniin vaaleanpuna-violettikukkaiset sokeriherneet ovat todella satoisia. Kuvanlaatu sen sijaan on harvinaisen kehno.

Uusintakylvöt eivät ole onnistuneet sen paremmin kuin ensimmäisetkään. Ainoastaan vuonankaalista itivät kaikki kylvämäni siemenet. Epäilen, että joku on taas syönyt taimia heti itämisen jälkeen, sillä olen muutaman kerran löytänyt itäneen pikkutaimen, joka on parin päivän päästä kadonnut. Omituista.

Marjapensaiden välissä ollut kiviympyrä lähtee heti sadonkorjuun jälkeen, sillä tarvitsen kiviä uuden penkin pengertämiseen. Siinä lähtee vajaa pari neliötä kasvimaapinta-alaa, joten päätin siirtää liikaa tilaa vievän saksankirvelin uuden puutarhakompostin viereen, jotta yksi kasvulava vapautuisi ensi vuoden kylvöille.

Pari kiveä, saniainen ja rikkaruohot piti ensin raivata. Keväällä istuttamani keijunmekot eivät ehtineet peittää kompostia niin hyvin kuin olin mielessäni kuvitellut ja laatikossa kasvaneet ahkeraliisat pudottivat kaikki nuppunsa heinäkuun ensimmäisessä kylmässä jaksossa. Näkymä ei ole siis ihan sitä, mitä visioin alkukesällä.

Saniainen siirtyi sivummalle ja saksankirveli saa toimia jatkossa kompostorin piilottajana. Leikkasin sitä reilusti matalammaksi kuvan oton jälkeen, jotta se juurtuisi paremmin. Jokunen juuri nimittäin katkesi siirto-operaatiossa.

Nyt saavat ruohosipuli, pari onnetonta sokerihernettä ja persilja paremmin vettä ja valoa. Vasemmanpuolimmaisen lavan tyhjensin aiemmin nurmen paikkaukseen ja täytin nyt uudella mullalla. Hienot kivet siirtyvät uuden kukkapenkin pengerrykseen, kunhan tulee sopiva potutuspäivä.

Hassua kun osa kasvimaasta on tähän aikaan hyvinkin paljas ja toinen kohta yhtä sekamelskaa. Seuraavassa kuvassa on omalaatuinen pensasmustikoiden suojaus, eli rikkinäinen harso viritettynä reunoistaan mustikoita ympäröivään metalliverkkoon. Ei tarvita kovinkaan kummoista tuulenvirettä, kun harsonriekaleet lepattavat ja pitävät linnut loitolla kypsyvistä mustikoista. Taustalla kärhökaaren laajennusosassa kukkivat nyt kauneimmillaan 'Amethyst' ja 'Weisse Gloria' -jaloangervot, muut ovat jo kukintansa loppusuoralla. Kaiken kruunaa kasvimaan penkki, jossa herneiden kasvuvoima on selvästi aliarvioitu.

Yksi sekasotku: mangoldia ja punajuurta, maata pitkin osittain luikertelevien härkäpapujen päälle kaatumaisillaan olevat herneet ja penkin oikeassa päässä taskunpohjakylvöksestä itäneitä porkkanoita ja uusintakylvön vesikrassia. Penkin päässä piti alunperin olla kehäkukkaa, mutta niin ne suunnitelmat joskus muuttuvat.

Saas nähdä, mitä tästä kasvimaasta vielä nousee ruokapöytään asti. Onneksi täydennystä saa marjapensaista ja luonnosta. Muistakaahan kerätä vitamiinit talteen!