Kukkakimppukalenteri: 18. luukku

Tämän päivän kukkaluukkua ei ehkä pysty sanomaan kimpuksi, vaan ennemminkin asetelmaksi. Piti pelastaa kukkia sateesta ja samalla saada jotain kaunista koristamaan viikonlopun ruokapöytää.

Vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjoma daalia.

Koristeheinät kävivät daaliankin kaveriksi. Seassa on myös konnanyrttiä.

Lasipurkissa on lisää konnanyrttiä. Taustalla jälkiruokakulhossa kelluu valkoinen daaliankukka.

Konnanyrttien kaverina on myös tummanpinkkiä tuoksuhernettä. Keräsin kukat sateessa, joten vesipisarat jäivät koristeiksi.

Pimeissä sisätiloissa kuvaaminen on haastavaa niillä laitteilla mitä itselläni on käytössä. Erityisen hankala oli saada tämän postauksen värejä toistumaan luonnollisina. Pöydän väri muuttui jostain syystä paljon keltaisemmaksi mitä se oikeasti on samalla kun kaikki muu meni liian kylmän värisiksi. Pienellä sävyjen säädöllä sain eroa tasoitettua mutta värit ovat silti vähän kummalliset. Postauksen ensimmäisessä kuvassa sekä yllä olevassa tuoksuhernekuvassa onnistuin taltioimaan värit oikein.

Asettelin kukat kaakelille, jota olen käyttänyt mm. kynttiläasetelmien alustana. Alla on huopapalaset estämässä pöydän naarmuuntumista.

Vielä muutama päivä jouluun. Jokohan kimppumateriaalit alkavat käydä vähiin?

Laiskamadon syyspuuhat

Minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen syyslaiskotus. Osittain olotila johtuu varmasti säistä, sillä pakkasöiden puuttuessa puutarha on pysynyt jotakuinkin katseltavassa kunnossa ja toisaalta sadepäivinä ei ole tehnyt mieli edes yrittää ulos. Niinpä olen vapaahetkinä vain nököttänyt kirjan kanssa sohvalla tai puuhaillut jotain muuta neljän seinän sisällä. Olen erittäin iloinen siitä, että lämpötila on nyt pysynyt plussan puolella. Mitä pidempään kunnon pakkaset pysyvät poissa, sitä lyhyemmän aikaa kestää musta ja pimeä loppusyksy ennen talvea.

Näin lähelle maa-artisokan kukintaa meillä ei ole taidettu koskaan päästä. Jokohan tänä vuonna ehtisi edes yksi kukka aueta?

Tänään paistoi hetkittäin kauniisti aurinko mutta navakka tuuli sai puutarhakärpäset pysymään piilossa. Liiteriä sentään täytimme koko perheen voimin. Vielä olisi pari mottia puuta pätkittävä haloiksi ja ladottava katon alle ennen talven tuloa. Viimeiset pari pussia kukkasipuleita istutin viikko sitten, joten nekään eivät pakota ulos. Valkosipulien istuttamisessa olen edennyt jo niin pitkälle, että olen päättänyt, mihin kohtaan kasvimaata kynnet lykkään. Tänään sain aikaiseksi erotella istutettavat kynnet ruokakäyttöön tulevista, joten nyt homma olisi vain istuttamista vaille valmis. Kasvimaan talviteloille laitto sen sijaan tyssää siihen, että osa satokasveista on nostamatta ja toisissa lavoissa kukkii iloisesti kehäkukkia, joita en raski vielä nyhtää pois. Niinpä seinustalla odottaa edelleen tyhjentämistä pitkä rivi kesäkukka-, tomaatti- ja paprikaruukkuja.

Kuka näitä raskisi vielä kitkeä pois?

Onko muilla samaa ongelmaa kuin minulla, että suosikkikasvikset kuuluvat pitkän kasvukauden vaativiin lajeihin? Sellerit, palsternakat ja purjot kasvavat vielä ensimmäisten hallaöiden jälkeen hyvinkin kokoa, samoin maa-artisokat ja ruusukaalit. Vaikka mm. porkkanat, herneet, pavut, salaatit ja valkosipulit on kerätty talteen tai syöty ajat sitten, ei kasvimaalla ole vielä yhtään kokonaan tyhjää lavaa. Tyhjiä nurkkia sen sijaan löytyy kun nopeammin satoa tekevät kasvit on kerätty pois hitaiden tieltä. Aukkopaikat pitää vain etsiä ruusukaalien ja sellereiden leveälle levittäytyvien lehtien alta.

Sellerien maanpäälliset osat näyttävät lupaavan muhkeilta.

Ensimmäistä kertaa olen saanut mustajuuret kasvattamaan ainakin kohtuullisen kokoiset lehtitupsut, juurten koosta tai laadusta ei ole mitään tietoa. Mustajuurikin kuuluu syksyllä viimeisten joukossa nostettaviin juureksiin. Sen voisi nostaa maa-artisokan tapaan myös keväällä, mutta enpä taida siihen saakka malttaa odotella. Näin harvinainen herkku pitää nautiskella jo ennen talvea, ettei juureksille vain tapahdu mitään talven aikana. Mustajuurien lehdet ovat alkaneet kaatuilla laatikon reunan yli ja mietin, onko se sadonkorjuun merkki.

Jokohan mustajuuret olisivat kasvunsa kasvaneet vai vieläkö juurille tulee pituutta tai paksuutta?

7,5 litran taikinakulhoon mahtuu kuutisen kiloa luumuja. Tämä setti on jo syöty ja jatkojalostettu.

'Viipurin punaluumun' satokausi jatkuu edelleen. Kävin tänään keräämässä puolisentoista kiloa luumuja, sillä viimeiset tuosta edellisen kuvan kulhollisesta pyöräytettiin paistokseksi. Olisin kerännyt enemmän mutta varasin mukaan liian pienen astian. Isäntä pääsee keräämään huomenna lasten kanssa loput ja sitten pitää miettiä, mitä tekisi sadon painosta revenneelle oksalle. Ainakin repeämä pitää siistiä, jotta puu pääsee paremmin parantamaan haavapintaa, mutta kannattaisiko haavapintaan laittaa jotain suojaksi vai antaa olla paljaaltaan? Ihme, että revenneen oksan vieressä rungon toisella puolella kasvanut oksa säilyi ehjänä. Sen oksakulma oli nimittäin minusta jyrkempi kuin tuon revenneen oksan. Taidan varmuuden vuoksi lyhentää ja keventää sitä jo kevättalvella, jos vain sattuisi sopivaa säätä ja hankiaiset (kantohanki) kohdalle. Uusimpien ohjeiden mukaan luumunsukuisia puita saisi leikata aikaisin kevättalvella tammi-helmikuussa, jolloin nestevirtaukset eivät ole vielä alkaneet. Luulen, että näillä korkeuksilla ehtisi leikata vielä maaliskuun alkupuolellakin. En laskisi tammikuuta vielä lähellekään kevätkuukaudeksi kun helmikuussakin saattaa olla vielä lähes -30 asteen pakkasia.

Latvassa on vielä ehkä pari kiloa tummanpunaisiksi kypsyneitä herkkuja. Revennyt oksakin näkyy kuvassa. Muovipussin suikaleet ovat pitäneet linnut hyvin poissa.

Osa talvetettavista kasveista odottelee seinän vieressä joko eteiseen tai kellariin vientiä.

Tässä vaiheessa syksyä ihmettelen aina, mihin ihmeeseen mahdutan kaikki talvisäilytykseen tulevat kasvit. Määrä tuntuu taas todella suurelta, vaikka olen hävittänyt jo kaksi ruukkuhortensiaa, kaksi daaliaa ja yhden ison verenpisaran. Yhden murateista istutin alkukesällä maahan ja sinne se saa talveksi jäädäkin. Talvehtii, jos talvehtii. Alppiruusun taimista puolet on myös istutettu maahan. Yllä olevassa kuvassa on muuten vain puolet talvetettavista kasveista. Loput, eli pieni kärhöarmeija (pikaisesti laskettuna niitä on jo kymmenen) ja sekalainen joukko muita lähinnä kellariin meneviä kasveja odottelee talven tuloa autotallin seinustalla tai maassa. Nyt toivon vain, että pakkaset pysyvät edelleen loitolla, jotta minun ei tarvitse kiikuttaa koko kasviarsenaalia talviteloille ihan vielä. Mitä lyhyemmäksi talvetuskausi jää, sitä paremmin kasvit ovat minusta talvehtineet.

Etualan suklaakosmos on myös menossa kellariin talveksi. Sopii kivasti komeamaksaruohoon, eikös vain?

Pientä leipomisinspiraatiota on alkanut tulla, kun leivinuunia on nyt lämmitetty tiheämpään. Viime talvena tekemäni vaalea leipäjuuri on ollut valitettavan huonolla hoidolla kesäaikaan ja arvelin sen olevan jo menetetty tapaus. Alkukesästä muistin vielä ruokkia sitä reilun viikon välein mutta avoimien puutarhojen lähestyessä sekin unohtui kokonaan. Niinpä Fanniksi nimeämäni juuriressukka joutui olemaan jääkaapin ylähyllyllä varmaan kaksi kuukautta ilman tuoreita jauhoja. Otin juuren huoneenlämpöön muutama päivä sitten ja ruokin sen, jotta saisin nyt viikonloppuna kokeiltua taas juurileivän leipomista. Varuilta laitoin keväällä kuivaamaani juurta toiseen astiaan heräilemään, jos laiminlyöty juuri ei ole enää elossa. Ihme kuitenkin tapahtui ja jääkaappijuuri heräsi jopa nopeammin kuin kuivattu juuri. Taikina kohosi oikein mallikkaasti ja vaikka leivän muotoilu oli yhtä epätoivoista sähellystä kuin ensimmäisellä kerralla, sain aikaiseksi kaksi hyvin rumaa, mutta maukasta ja yllättävän hyvin kohonnutta leipää. Osan muotoiluongelmista laitan kyllä leipomisalustan syyksi. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa leivonta-alustaa/leivinlautaa. Olen niin monesta paikasta lukenut ja kuullut ylistystä siitä, että piti ihan itsekin testata, mikä siinä nyt on niin ihmeellistä. Meillä on sellainen ihan keittiön kaapistoon rakennettuna mutta en ole koskaan tullut sitä käyttäneeksi. Nyt kun sitä kokeilin, en edelleenkään tiedä, miksi se olisi sen parempi kuin ruokapöytä. Puhdistaminen oli hankalaa eikä alusta pysynyt tukevasti paikoillaan pöydän päällä. Kertokaa leivonta-alustojen puolestapuhujat, mikä leivonta-alustasta tekee niin ylivertaisen pöytään verrattuna. Mikä on sen idea?

'Ville de Lyon' kukkii edelleen. Takapihalle ei ole pakkanen osunut senkään vertaa kuin etupihalle.

Konnanyrtti kukkii ilahduttavan runsaasti tänä vuonna. Seuranaan sillä on viimeisiä syyshortensian kukintoja ja kelloköynnöstä.

Näin syksyllä sitä katselee puutarhaa sillä silmällä, mitkä kasvit pysyvät edustavan näköisinä mahdollisimman pitkään. Moni keväällä aikaisin heräävistä kasveista ränsistyy nopeasti syksyllä ja toisaalta ne, joiden luulee jo kuolleen edellisen talven aikana kun ei mitään elonmerkkiä näy toukokuun lopussa, ilahduttavat vielä ensilumien sataessa. Esimerkiksi ritarinkannus ja saksankurjenmiekat ovat olleet pitkän aikaa mustia kun taas kivikkotörmäkukat näyttävät aivan samalta kuin kaksi kuukautta sitten ja kukkivat edelleen täyttä päätä. Tähän aikaan vuodesta taidan olla sitä mieltä, että nukkukoon joku kasvi vaikka juhannukseen saakka kunhan pysyy talven tuloon saakka kauniina. Keväällä on kuitenkin niin paljon sipulikukkia ja kaikkea muuta ihasteltavaa, että yksittäiset hitaammin heräilevät kasvit hukkuvat massaan. Syksyllä, kun päivät pimenevät ja osa kasveista on suuttunut hallan puraisuista, nousevat kestävämmät kasvit entistä suurempaan rooliin. Pitäisikin tehdä aiheesta ihan oma postauksensa. Ehkäpä sitten kun syksy vielä vähän tästä etenee ja yhä useampi kasvi on valmiina ottamaan talven vastaan.

Aurinkopenkin tämä pää ja kivikkorinne ovat edustavan näköisiä pitkälle syksyyn. Maksaruohoista jos olisi vielä käynyt leikkaamassa kuihtuneet kukat pois...

Edellisen kuvan yläosassa näkyi tämä silmänilo: puistoatsalea 'Illusia', jota ihastelen joka syksy. Ei pettänyt tänäkään vuonna!

Perennasiemenkirjeeseen osallistuneille sen verran väliaikatiedotusta tässä vaiheessa, että kirje on matkalla keskimmäiselle osallistujalle ellei ole jo perjantaina päässyt kohteeseensa on saavuttanut puolivälin ja lähtee tänään eteenpäin. Marjukka blogista Tutkimusmetsän puutarha laittoi loppuviikolla pientä maistiaista siitä, mitä siemeniä kirjeessä on nyt mukana. Onpa jännittävää odotella kirjeen etenemistä ja nähdä, millaisia ihanuuksia sieltä yltää tänne saakka ja toisaalta, ovatko itse laittamani siemenet kelvanneet kellekään.

Tulikohan mokattua?

Loistokärhö 'Ville de 'Lyon' kukkii pienesti ja pienin kukin nuotiopaikan portissa.

Syysaleista löytyy usein todella hyviä kasveja pilkkahintaan. Kuinka monta perennaa ja pensasta meillekin on tullut alelaareista ja usein jäänyt puutarhan vakituisiksi asukkaiksikin. Muutama on myös menehtynyt mutta harmitus ei ole ollut liian suuri kun hankintahintakin on ollut vain pari kolikkoa. Erityisesti näillä korkeuksilla arat kasvit hankin mieluummin eurolla tai parilla kuin normaalihinnalla. Nietospensaiden kohdalla kävi aikanaan tuuri (hinta tasan yksi euro), sillä kummatkin ovat viihtyneet hyvin paksun hangen suojissa. Nyt tuli kuitenkin hankittua jotakin, minkä menestymisestä ei ole lainkaan takeita. 

Siemenestä itsekseen kylväytynyt leijonankita on varsin herkullisen värinen. Sävy on luonnossa vielä tummempi kuin tässä kuvassa.

Katsoin paikallisen K-raudan kesäpihalla mustaluumuja (Prunus cistena) jo siinä vaiheessa kun ne olivat puoleen hintaan myynnissä. Googlasin ja totesin, etten uskalla vielä siihen hintaan I-vyöhykkeellä menestyvää kasvia hankkia. Seuraavalla tarkistuskierroksella puiden hinta oli tiputettu kymmeneen euroon. Niitä oli jäljellä vielä viisi tainta ja kovasti jo sormia syyhytti napata yksi mukaan. Googlasin uudelleen ja jätin taas puut myymälään. Päätin, että jos niiden hinta tippuu vielä lisää, niin sitten uskallan kokeilla. Puoliksi toivoin, että joku ehtisi ostaa kaikki ennen kuin itse ehdin paikalle. Pari päivää sitten ohi kulkiessani huomasin aidan läpi, että vielä kesäpihalla näyttää olevan joitain kasveja jäljellä ja kun aikaa oli, kävin katsomassa. Yksinäinen mustaluumun reppana oli vaahterantaimien seassa ja hintaa enää vitonen. Nyt olen sitten mustaluumun onnellinen, mutta samalla vähän kauhistunut omistaja.

Tuntemattomaan perusrunkoon vartettu mustaluumu. Tuo perusrungosta lähtevä oksa pitää vielä käydä leikkaamassa pois.

Ensimmäinen talvi ei aiheuta päänvaivaa, sillä taimi mahtuu hyvin kellariin sitten kun ulkona tai ulkovarastossa tulee sille liian vilu. Ajattelin vielä istuttaa sen pikkuisen suurempaan ruukkuun, sillä nykyinen näytti olevan aika täynnä juuria. Eipähän kuivu talven aikana niin herkästi. Ongelmaksi tuleekin sitten seuraavat talvet, sillä eräällä ystävälläni oli hyvin suojaiseen paikkaan maahan istutettuna mustaluumu. Se pärjäsi muutaman talven yli pakkaspeitteellä suojattuna, mutta menehtyi sitten talvena, jolloin olosuhteet olivat hyvin suotuisat talvehtimiselle. Meillä mikään kohta tontista ei ole edes yhtä hyvä kuin ystäväni tontin epäsuotuisin paikka, joten taisinpa hankkia itselleni ruukussa kasvatettavan puun. Ruukkupuusta saa kyllä näyttävän lisän kesäkukkavalikoimaan, eli ihan hukkaan vitonen ei varmasti mennyt.

Syyshortensia 'Prim White' punertuu nätisti.

Ongelmia tuleekin sitten syksyllä, kun pitäisi miettiä, mihin puu menee talveksi. Talvetustila ei sinällään ole ongelma; onhan meillä kellari, jossa kasvit yleensä talvehtivat vallan mainiosti. Suurempia pulmia sen sijaan tulee kellarin koosta. Jos latvaoksat osuvat kellarin kattoon jo nyt, kuinka saan taimen mahtumaan kellariin vuoden tai kahden päästä? Leikkaamalla varmaan menettää seuraavan kevään kukinnan vai tekeekö mustaluumu kukkasilmut vasta keväällä? Ulkoeteisessä korkeutta riittäisi isommallekin puulle mutta 10 astetta taitaa olla aivan liian paljon talvehtimiseen. Pakkasen puolelle meneviä lämpöeristettyjä ulkovarastotiloja olisi myös tarjolla, mutta kuoleeko puu, jos juuripaakku jämähtää umpijäähän? Auringolta, tuulelta ja äkillisiltä lämpötilan vaihdoksilta varastotkin antaisivat suojaa ja tuskinpa niissä lämpötila muutenkaan menisi niin alas kuin ulkona. Mikähän mahtaisi olla paras talvetuspaikka? Kylläpä yksi taimihankinta aiheutti melkoisen aivomyrskyn pariksi päiväksi. Suosittelen pysymään poissa alelaareilta!

Mikä ihme monsterikasvi keskellä kuvaa on?

Ihmetystä ja kummastusta aiheuttaa myös edellisen kuvan kasvi. En muista kasvattaneeni moista eikä samanlaisia ole muualla puutarhassa. Lehdet ovat pehmeät ja karvaiset. Kylvin tuohon kohtaan piiankieltä ja istutin joitain jämätaimia, mm. mustasilmäsusannan, punahatun ja purppurarevonhännän (joka ei jaksanut kasvaa), mutta mikään niistä tuo ei varmasti ole. Se ei myöskään ole kehäkukka, vaikka lehdet vähän siltä näyttävätkin. Jossain vaiheessa tuli mieleen joku päivänhattu, mutta nyt en ole siitäkään varma. Kiinnitin jo aiemmin kesällä huomiota taimeen, sillä se ei vaikuttanut miltään rikkaruoholta. Jätin sen siis kasvamaan ja sitä se on tehnytkin; pituutta sillä alkaa olla 70cm, jos lasketaan maata myöten suikertanut tyvi mukaan. Ehkä arvoitus pian ratkeaa, sillä latvoissa näyttää olevan jo nupun alkuja.

'Viipurilaisen punaluumun' oksat notkuvat punertuvien hedelmien painosta. Eivät ole ihan vieläkään kypsiä mutta enää ei mene kauaa.

Konnanyrtti kukkii tänä vuonna aika hyvin. Kelloköynnös on tunkenut lonkeronsa tämänkin puskan sekaan.

Nuotiopaikan luona uusi kaivanto edistyi oikein mukavasti viime viikonloppuna. Isäntä tuli avuksi jättikiven siirtämiseen ja aika tovi sitä saatiinkin yhdessä hivutella ensin ylöspäin kukkapenkin pohjalta ja sitten uudelle paikalleen polulle. Pääsin kuitenkin viimein kärräämään kompostia kuopan täytteeksi ja istuttamaan muutaman kasvin. Kalkitusta en laittanut, sillä istutin ruukusta isoimman jalohortensian maahan ja kolme pientä alppiruusua sen kaveriksi. Hortensia tuntui jo viime syksynä aivan liian isolta kellarissa talvetettavaksi, joten päätin nyt luopua sen talvettamisesta. Koska sitä ei mahdu tuomaan keväällä sisälle esikasvatukseen, kukinta alkaa joka tapauksessa myöhässä. Nytkin siinä on vasta muutama kukka auki ja melkein joka latvassa nuppuja tulossa. Talvehtikoot maassa, jos on talvehtiakseen. Jos se ei talvehdi kunnolla tai ei ehdi maassakaan kasvaessaan kukkia kesän aikana, saa aikanaan antaa tilaa muille kasveille. Toivoisin sen kyllä kukkivan, sillä sen kukkien väristä saisi melko luotettavaa tietoa maan happamuudesta. Oma veikkaus on, että tuossa kuusikon edessä maa olisi luonnostaan hyvin hapanta.

Nurmialueen puolelta näyttää tältä. Sain kivipengerryksen valmiiksi ja polkukivien väliin hiekkaa.

Nuotiopaikalta katsottuna. Kukkapenkistä kaivettu jättikivi on tuossa sammaleisen pengerryskiven oikealla puolella.

Oma projektinsa oli jättikiven upottaminen polun täytteeksi. Ongelmaksi meinasivat muodostua polun kohdalla vastaan tulevat kivet, joita ei ollut toivoakaan saada pois. Jättikivellä kun oli paksuutta ohuimmasta kohdasta 20cm ja paksuimmasta melkein 30cm, niin ei meinannut löytyä sopivaa paikkaa, jossa sen pinta olisi jäänyt polun tasalle. Tarpeeksi laajalta alueelta kun kaivoin, löytyi juuri ja juuri sopivan kokoinen kolonen, johon isäntä sai jättikiven asettumaan. Sekin vaati melkoisen paljon pyörittelyä, jotta saimme ohuimman kohdan kivestä asettumaan tukevasti alle jääneen kiven päälle ja paksuimman kohdan uppoamaan kivien väliin. Toivottavasti routa ei pahasti liikuttele alle jääneitä kiviä, jotta polulla pääsee ensi vuonna vielä kulkemaan kompastumatta.

Jättikivi vasemmalla edessä. Oikein mainio polkukivi se onkin: tasainen ja tukeva. Alppiruusun taimet ovat keskellä penkkiä.

Hortensian taakse istutetut alppiruusun taimet ovat niitä äitini ja minun risteytyskokeiluja. Talvetan muutaman kellarissa mutta suurimman osan niistä olen istuttanut maahan. Tuohon penkkiin pääsi toistaiseksi kolme tainta mutta viimeistään sitten kun alkavat kukkia, kaksi siirtyy muualle. Kolme alppiruusua on aivan liikaa noin pienelle alueelle, mutta hidaskasvuisina sopivat hyvin olemaan siellä toistaiseksi. Alppiruusujen alle istutin tarhatiarella 'Pink Skyrocketin'. Rodojen, tiarellan ja hortensian lisäksi penkkiin jäi viime vuonna istutettu vaaleanpuna-valkoinen japaninakileijaristeymä. Ensi keväänä istutan aidan viereen mantsuriankärhön ja loistokärhön 'Diamond Ball'. Sopivaa paikkaa odottelevat myös kellarissa talvehtivat loistokärhöt 'Multi Pink' ja 'Andromeda'. Ehkäpä jompi kumpi päätyy seinäkkeeseen kolmanneksi, jos vain saan kaivettua tarpeeksi laajan kuopan kolmelle kärhölle. Ehkä on vähän typerää istuttaa kärhöjä happaman maan kasvien kavereiksi, mutta jos eivät tule toimeen, siirretään alppiruusut ja hortensia muualle. Onpahan sitä kalkkia ennenkin ripoteltu täsmäiskuna joillekin kasveille enemmän ja joillekin jätetty laittamatta.

Toivon, että tarhatiarella 'Pink Skyrocket' olisi pidempiaikainen ilo kuin aiempina vuosina istutetut tupastiarellat.

Ensimmäinen pensasmustikka alkaa olla punainen. Joissakin on hitunen punerrusta ja osa on vielä aivan vihreitä.

Meillä on tänä vuonna ruska selvästi myöhäisemmässä kuin viime vuonna. Koivut ovat vasta hiljalleen alkaneet saada kellertävää sävyä ja melkein kaikki atsaleoista ovat edelleen aivan vihreinä. Eniten ruskan sävyjä näkyy etupihalla paikoissa, johon parin viikon takainen hallayö osui pahiten. Pihlajista takapihan huonokuntoinen puu ja kauempana saman kadun varrella olevan naapurin pihapuu ovat värittyneet punaisiksi kun muut vasta harkitsevat asiaa. Märällä kesällä oli varmasti osuutta asiaan, sillä olen blogeista ihastellut Etelä-Suomen kuivuudesta kärsineiden alueiden komeaa ruskaa.  Harvinaista, että ruska-aika alkaa etelässä aiemmin kuin täällä. Toisaalta olen iloinen siitä, että vihreys säilyy pidempään. Lehdetöntä aikaa kestää muutenkin suunnilleen miljoona vuotta ruskan ja lumentulon välissä, joten en pane pahakseni kesäisten näkymien säilymistä edes hitusen pidempään. Sehän tietää todennäköisesti myös sitä, että ruska-aikakin kestää normaalia myöhempään, ellei sitten tule kovia pakkasöitä, jotka vetävät lehdet saman tien vihreistä mustiksi.

Loppukevennykseksi muutama kuva viikonloppuna 9-vuotissynttäreitään viettäneen Karon lahjanaukaisusta. Kaurahiutalepaketti oli sullottu täyteen pahvipakkauksia, joiden sisältä löytyi raksuja. Karo tykkäsi selvästi lahjastaan.

Värikästä syyskuun loppupuoliskoa!

P.S. Blogger temputtelee täälläkin. Lukuluettelooni oli ilmestynyt yhdeltä bloggaajalta suunnilleen kaikki postaukset, myös vanhat jutut, ja ne olivat syrjäyttäneet kaikki uudet postaukset. Ei siis riittänyt pelkästään se, että kommenttien julkaisu tökkii ja blogit latautuvat hitaasti, vaan piti myös pistää kapuloita rattaisiin uusimpien postausten lukemiseen. Kerrankin kun en ollut edes päiväkausia jäljessä siinä puuhassa! Hoh hoijjakkaa.

Esittelemättä jääneitä

Aina välillä käy niin, että matkan varrelle jää kuvia, jotka eivät sovi oikein mihinkään postaukseen. Eilisen kuvasaalis jäi kameran linssiin rätkähtäneen räntähiutaleen takia köykäiseksi, joten täydensin settiä syys-lokakuun julkaisematta jääneillä otoksilla. Ja kyllä, luitte oikein: meillä satoi eilen räntää. Onneksi ei sentään maata valkoiseksi vaan ainoastaan hetkittäin veden seassa.

Kesällä puutarhaharrastajalta ostamani konnanyrtti on viihtynyt hyvin. Keräsin sen pisimmälle ehtineet kukkalatvat maljakkoon, sillä niissä ei ollut tapahtunut tähän kahden viikon takaiseen kuvaan nähden mitään edistystä.

Jos edellinen kuva oli kahden viikon takaa, ovat seuraavat vielä vanhempaa kuvasaalista. Kamera ei satu koskaan sopivasti mukaan silloin kun sitä tarvittaisi, mutta onneksi kännykälläkin saa edes jotenkin tunnistettavia kuvia. Kuvat ovat samasta Kuopion puistosta, mihin satuin törmäämään pari vuotta sitten (pääset lukemaan juttua tästä). Pensaat olivat kasvaneet kovasti ja kukkivat runsaina.

Tummimman punaiset ovat 'Diamant Rouge'-lajiketta, vähän vaaleammat kookkaat pensaat suunnilleen keskellä kuvaa ovat 'Angel's Blush'.

Toisesta suunnasta. Korkeimmat pensaat ovat yli parimetrisiä. Ne ovat lajitetta 'Little Lime'.

En tiedä, mistä 'Little Lime' on saanut puolet nimestään. Lime on selvä, mutta mitään pientä tässä pensaassa ei ole.

Olen tänäkin vuonna työpaikallani viherkasvivastaava, vaikka nyt kasteluvastuu onkin jaettu minun ja kollegani kesken. Kasvien määrä on nimittäin moninkertaistunut. Kävimme nimittäin kolmannen kollegan kanssa jo heti syksyn aluksi hakemassa kukkakaupasta reilun lastin viherkasveja, ja kasteluvastuun jakava kollega toi myös kotoaan täydennystä valikoimaan. Otan joskus kameran mukaan ja teen postauksen kasveista, mutta tähän väliin esittelen erään iltapäivän aivopähkinäni. Uusien kasvien ruukutuksesta jäi sen verran multaa yli, että päätin laittaa loput traakkipuulle, joka on joutunut olemaan samassa ruukussa ainakin pari vuotta. Sen lehdet alkoivat olla jo aika vaaleita ja kasvi muutenkin vähän alakuloisen oloinen. Mullanvaihto oli siis tarpeen, vaikka vuodenaika siihen ei nyt mikään paras ollutkaan. Melkein jätin homman kesken, kun huomasin, että kasvi oli sullonut juurensa suoraan altakastelusäiliöön ja ainoa vaihtoehto saada ne ehjänä pois olisi ollut rikkoa mullan ja veden erillään pitävä osa.

Juuria olikin enemmän vesisäiliössä kuin mullassa.

Sakset kouraan ja parasta toivoen.

Toistaiseksi näyttää siltä, että traakkipuu ei suuttunut minulle kovakouraisesta toimenpiteestä. Vähän pelkäsin, että se joko pudottaa kaikki lehtensä tai kaatuu koko kasvi nurin pitkin lattioita. Koska suurempaa katastrofia ei tapahtunut, toivon traakkipuun pian virkistyvän selvästi. Sillä on kuitenkin aika valoisa paikka ja reilusti uutta, ravinteikasta multaa juuriensa ulottuvilla.

Työpaikan ympärillä on muutama vanha mänty. Onkohan päätuulensuunta tällä puolella taloa oikealle (länteen), kun moni puista on suurimmaksi osaksi sinne päin taipunut? Kuva on otettu tyynellä säällä kolmannen kerroksen ikkunasta.

Omalla pihalla ei kovin kummoisia puutarhapuuhia ole viikonlopun aikana tapahtunut. Eilen siivosin ulkovaraston, sillä lähipäiville on luvattu sen verran kylmää säätä, että kellarissa talvehtivia kasveja piti saada johonkin suojaan. Varasto olikin jo siivoamisen tarpeessa. Joku oli viskonut sinne sikin sokin kukkaruukkuja, multasäkkejä ja sekalaista muuta roinaa. Nyt kasvit ja osan puutarhatyökaluista sai vietyä varastoon ja jänisverkotkin on mahdollista saada ulos sitten kun saan ne aikaiseksi viritellä paikoilleen.

Purppuraheisiangervo pitää tiukasti kiinni lehdistään, vaikka tuuli on puhkunut täydellä voimalla. Kärhön tukitornikin on melkein kaatunut. Vasemmassa reunassa pensashanhikit kukkivat iloisesti.

Purppuraheisiangervon hehkuvaa punaa.

Puistoatsalea 'Satomin' keskeneräistä tyylinäytettä. Värittyyköhän tämä jatkossakin yhtä myöhään vai johtuuko myöhäisyys siitä, että tämä on vasta tänä kesänä istutettu?

Puuskainen tuuli on repinyt jo muista pensaista lehdet irti, joten on kiva, että löytyy edes pari väripilkkua. Joitain sitkeitä kukkijoitakin vielä löytyy mutta keli ei oikein suosi niiden ihastelua ulkona. Onneksi kaikki ne näkyvät ikkunoista, niin eivät mene hukkaan. Jos ei sataisi vettä ja tuulisi jäätävästi, voisi vaikka kammeta niitä sivupihan kivenjärkäleitä paikoilleen. Nyt on vähän turhan kylmää ja märkää siihenkin touhuun. Millaisella voimalla teille on iskenyt syysmyräkkä vai onko säässä mitään normaalista poikkeavaa?

Kivikkoa ja uusia hankintoja

Kivikkorinteen kasvit ovat selvästi kotiutuneet, sillä kukintaa on jo mukavasti. Koska talvitappioitakaan ei viime talvena tullut, näyttää rinne rehevältä ja kukkaisalta. Kurkataanpa, mitä kaikkea siellä nyt kukkii.

Tähtilevisia 'Little Plum' on hankittu vuonna 2017. Hyvin näyttää viihtyvän jo viidettä kesäänsä.

Sammalleimut aloittelevat. Tätä peruspunaista minulla on neljässä kohdassa.

'Candy Stripes' -sammalleimua on vain tämä yksi mutta aion levittää sitäkin useampaan kohtaan.

Patjarikko koki ensimmäisinä kesinään kovia, sillä taaperoikäinen oli tavattoman viehtynyt sen lehtiruusukkeisiin. Nyt se on saanut kasvaa rauhassa ja kukkii kauniisti.

Pikkuampiaisyrtti tuo kivikkoon punaisten sekaan sähäkkää sinistä.

Eilen satuin olemaan kivikkorinteessä kameran kanssa juuri oikeaan aikaan, sillä ritariperhonen lehahti tutkailemaan mesibaarien tarjontaa. Suosikkikukkia näyttivät olevan sammalleimut ja ristikit, mutta haastetta ruokailuun (ja kuvaamiseen) toivat niiden hennot varret. Ritari joutui lepattelemaan melkein koko ajan siipiään jotta kukat eivät taipuisi maata vasten perhosen painosta. Ritariperhosta näkee meillä todella harvoin, korkeintaan kerran kesässä. Yleensä se on käväissyt meillä rönsyakankaalien kukinta-aikaan, mutta nyt se olikin vähän etuajassa. Toivottavasti se vierailisi nyt ahkerammin kun mieluisia kukkijoitakin on enemmän tarjolla. Rönsyakankaalitkin aloittavat aivan pian.

Ritariperhonen ristikillä. Tässä se sai jaloillaan tukevan otteen kivistä ja malttoi pitää kauniit siipensä levällään.

Kivikkorinne sisääntulosta. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä rinteen päädyssä ja pian aloittavat etualan keltamaksaruohot ja kangasajuruoho.

Uusin kärhöhankintani, 'Innocent Blush' on avannut kukkansa. Pienemmät nuput leikkasin pois istutusvaiheessa mutta kahta isointa en taaskaan raskinut. Hyvänkokoinen kukka ja hempeä väri.

Huomasin eilen netissä ilmoituksen myytävistä perennoista. Joukossa oli kaksi hankintalistallani pitkään roikkunutta kasvia: sinivaleunikko ja valkoinen sinikämmen. Soitin ilmoittajalle ja pääsin samalla kiertämään hänen kauniissa puutarhassaan. Kierroksen päätteeksi kävimme kaivamassa taimia ja illalla istutin uudet aarteeni puutarhaan. Ostin sinivaleunikoita saman tien kaksi kappaletta, sinikämmeniä ei ollut enää jäljellä kuin yksi pieni taimi.

Etualalla sinivaleunikot ja pieni sinikämmen, takana heräteostoksena mukaan lähtenyt konnanyrtti.

Ostin sinivaleunikoita saman tien kaksi kappaletta ja istutin kummankin kärhökaaripenkkiin. Toinen taimista pääsi punahattujen luokse, sillä siellä pitäisi olla sinivaleunikolle parhaimmat olosuhteet. Varmuuden vuoksi päätin hajauttaa taimet erilleen kun eihän sitä puutarhuri aina osaa aavistaa, mikä olisi kullekin kasville loppujen lopuksi se mieluisin paikka. Toisen istutin muutaman metrin päähän lähemmäs pensasmustikoita. Lapionpiston syvyydellä tuli vastaan tiivis savikerros, jonka kaivoin reilusti pois ja sekoitin tilalle paljon karkeaa hiekkaa ja hyvää multaa. Paikka on vielä loivassa rinteessä, joten talvimärkyydestä ei pitäisi olla nyt sillekään riesaa. Kumpikin saa puiden latvusten läpi siivilöityvää hajavaloa pitkin päivää ja vähän suorempaa auringonpaistetta pari tuntia illalla. Sinikämmenen istutin majapenkkiin ja konnanyrtin nuotiopaikan luokse. Syyskukkijana se ilahduttaa siellä eniten, sillä sen näkee hyvin olohuoneen ikkunasta. Toivottavasti kaikki viihtyvät hyvin.

Sinikämmenellä ei ollut kuin yksi pieni varsi, mutta juuristo oli komean kokoinen. Eiköhän tästä vielä hyvä puska kasva.

'Princess Zaide' on viimeisiä kukkivia narsisseja. Eikö olekin valloittava yhdistelmä?

Lämmin päivä on tämäkin, varjossa on meillä juuri nyt 24 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Nyt nautitaan kesästä!