TONNI TÄYNNÄ!

Juhlahetken kärhönä loistokärhö 'Rouge Cardinal'.

Niin siinä on vain päässyt ihan huomaamatta käymään, että nettiin on tämän postauksen myötä naputeltu tuhannen postauksen verran juttuja. Onhan tässä jokunen vuosi niitä tehtailtukin, alkuvuosina selvästi ahkerammin kuin nykyään. Hoitovapailta säännöllisempään työrytmiin siirtyminen näkyi selvästi postaustahdissa ja tämän vuoden aikana tietokoneaikaa on vähentänyt myös se, että olemme isännän kanssa ensimmäistä kertaa ikinä eläneet koko ajan samassa vuorokausi- ja viikkorytmissä. Enää ei ole tarvinnut viettää iltoja tai viikonloppuja tietokoneella odottamassa ihmiselle sopimattomiin aikoihin töistä palaavaa puoliskoa tai aamupäiviä odotellen toisen heräämistä yötöiden jälkeen. Nykyinen elämänrytmi on tehnyt koko perheelle hyvää, vaikka sen seurauksena blogielämä on suuresti kärsinyt. Asiat pitää laittaa kuitenkin tärkeysjärjestykseen. Myös töiden ohella opiskelu syö aikaa, vaikka toistaiseksi näyttääkin siltä, että kaikki on hyvin tasapainossa ja aikaa jää hyvin muuhunkin elämään.

Aikaa jää mm. kukkasipulihankintoihin.

Palataanpa takaisin puutarha-aiheeseen. Tätä postausta naputtelin pääasiassa sateisessa ja vähintäänkin koleassa säässä. Alkuviikosta lämpötila tipahti jo lähelle nollaa mutta onneksi vain lähelle. Kasveille ei käynyt kuinkaan ja jopa kurkku selvisi harson alla. Syksyn säät näyttävät ailahtelevan yhtä innokkaasti kuin keväänkin, sillä eilen ja tänään on ollut lähes 20 astetta lämmintä ja aurinkokin on paistanut vähintään hetkittäin. Ensi viikolla sateiden pitäisi kuitenkin taas palata ja sään muuttua kylmemmäksi. Kai se on alettava jo laittaa puutarhaa talvikuntoon ja istuttelemaan kukkasipuleita. Muistakaa muuten viritellä hiirenloukkuja varastoihin! Täältä jo saatiin yksi iso myyränroikale hengiltä. En ole vielä tarkistanut, näkyykö aurinkopenkissä vesimyyrän multakasoja tai aidan takana mahdollisia tunneleita. Toivottavasti ei. Luultavasti en ole niin viitseliäs, että jaksaisin syyskylmillä kaivaa metalliverkkoa kukkasipuleiden suojaksi. Myyräriskialueella eivät siis sipulikukat loista ensi keväänäkään.

Tuolla Karon taustalla aidan luona se vesimyyrä välillä rellestää. Toivottavasti ei kuitenkaan ensi talvena.

Karo muuten täytti tällä viikolla 11 vuotta. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlittu, mutta sai Karo ylimääräisen herkkupalasen, kunnon kävelylenkin ja aikaa nuuskia perusteellisesti koirakavereiden terveisiä sekä paljon rapsutuksia. Varsinkin aamulenkkien aikana Karon turkki menee aamupäivän kosteudessa pörheäksi. Se näyttää kuvassa melkein untuvaiselta.

Mustaluumun yli kymmenestä raakileesta kaksi kehittyi loppuun saakka.

Onko kellään tietoa mustaluumun hedelmistä? Eivät ne kai syötäväksi kelpaa mutta millainen kasvi siemenistä kehittyisi, jos ne saisi itämään? Kannattaako edes yrittää vai onko omajuurinen mustaluumu hillittömästi juurivesoja tehtaileva ja älyttömän arka tapaus? Joku syyhän sille on, miksi tuo omanikin on vartettu johonkin muuhun perusrunkoon. Huomaatteko muuten taas, kuinka alan talven lähestyessä haalia jotain uutta kokeiltavaa? Juuri kun olen päättänyt viskata afrikansinisarjan toisten riesaksi ja ehkä myös verenpisara kokee saman kohtalon, niin alkavat sormet syyhytä yksien luumunkivien takia!

Luumusta toiseen: kosmos käyttää tukenaan 'Laatokan Helmen' juurivesaa.

Puutarhakompostori on joutunut olemaan loppukesän täysin omillaan sinne pesiytyneiden ampiaisten takia. Viimeisimmällä kerralla, kun yritin viedä sinne kitkentäjätteitä, ampiaiset tulivat jo parin metrin päästä pörräämään kottikärryn ympärille. Toivottavasti yhdyskunta häipyy (=kuolee) pian, jotta pääsen vähän sekoittelemaan kompostia ennen talvea. Työkaverin talliltakin voisi hakea vielä säkillisen tai pari lantaa vauhdittamaan kompostoitumista.

Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on... Koivunlehti riippui hämähäkinseitissä.

Ampiaisongelmaa on ollut myös sisällä. Olemme ihmetelleet pitkään, mistä isot, hyvin tummat ampiaiset löytävät tiensä sisätiloihin. Vihdoin isäntä ja lapset keksivät, että niiden täytyy tulla takan hormin pellin raosta. Ensiavuksi isäntä tunki raot täyteen mainospostia mutta parin päivän hiljaiselon jälkeen ampiaisia tuli sisälle peräti kaksi saman tunnin sisällä. Puuhellassa ja leivinuunissa oli jo poltettu ensimmäiset tulet viileiden säiden tultua, mutta ei auttanut muu kuin laittaa takkaankin tulet. Vähän jännitettiin, lähteekö takka edes vetämään vai tukkiiko pesä koko hormin. Helposti syttyi eikä tullut savua sisälle, mutta ongelmahan ei suinkaan loppunut siihen. Takan lämmityksen jälkeen on tullut kolme nokista ampparia sisälle. Ehkä ampparit olivatkin vain iloisia saamastaan savusaunasta.

Kuningatar (?) pysähtyi ikkunalle sukimaan itseään. Osa amppareista on ollut ihan mustia, mutta tällä sentään näkyi vähän keltaistakin noen alta.

Kunhan tulee kylmempää, loppuvat ampiaisongelmatkin. Joka vuosi niitä tulee jokunen silloin tällöin sisälle mutta tänä vuonna ampiaispesissä on kehittynyt ennätyksellisen tungettelevaa sakkia. Onkohan ensi kesänä normaalia enemmän pesiä? Päällimmäisenä mielessä on ehkä kuitenkin se, millainen syksy tästä kehkeytyy. Olisipa se kasvien kannalta viime vuotta suotuisampi.

Keväällä taimipäiviltä ostamani alppiwulfenia päätti kukkia. Etunurkassa kaukasianmaksaruohoa.

Iloista loppuviikkoa!

Ruukkupuuhia

Nyt on taas se aika keväästä, kun tekee mieli vähentää pikkupurkkeja ja istuttaa kasveja maahan tai lopullisiin ruukkuihinsa. Sen verran paljon on käynyt katoa sekä kukkapenkeissä että talvetetuissa kasveissa, että melkein meinasi olla jo pulaa täytekasveista. Onneksi tulin kylväneeksi viimevuotisista leijonankidoista kerättyjä siemeniä, niin oli taimia, joita lykkiä isompien kasvien juurelle. Emokasvit olivat vain 20-senttisiä, toivottavasti myös jälkeläiset ovat samaa kokoluokkaa. Aika maltillisesti taimet ovatkin kasvaneet, joten ehkä niistä ei mitään jättejä tule. Kukintaa joutuu vielä odottamaan hetken.

Monta vuotta vanha viherliljapuu sai juurelleen lahjaksi saadun neilikan ja leijonankitaa (ruukun takareunassa toistaiseksi piilossa).

Punainen viherliljapuu ei ole paras valinta punaista talonseinää vasten, mutta se nyt on toistaiseksi tuossa. Keksin sille jossain vaiheessa paremman sijoituspaikan. Se ei meinannut viime kesänä pysyä aina pystyssä kovemmassa tuulessa, joten laitoin sen ruukkuineen isomman saviruukun sisälle. Kevyt muoviruukku on talvetuksessa mukavampi, joten en lähtenyt vaihtamaan koko puskaa saviruukkuun. Patio on myös kuuma ja paahteinen, joten muoviruukku on kastelun kannalta saviruukkua helpompi vaihtoehto. Patiolla on myös samat pelakuut kuin viime kesänä (vanha valkoinen ja 'Appleblossom') sekä kellarissa talvetettu mustaluumu. Luumu sai juurelleen lobeliaa, yhden leijonankidan ja yhden rääpälekokoisen nemesian. Enempää taimia ei itänyt enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuo ainokainenkaan ehtisi koskaan kukintakokoon.

Mustaluumun aluskasvit ovat tällä hetkellä niin vaatimattomia, että kuvaan pääsi vain kukintaa aloitteleva latvus.

Mustaluumu kasvoi viime kesänä niin toispuoleiseksi, että päätin ohjata sen oksia paksulla rautalangalla vähän tasaisemmin ympäri latvusta. Oksat roikkuvat luonnostaan alaspäin mutta käänsin nyt paria oksaa pation suuntaan täyttämään latvuksen tyhjää puolikasta. Jospa ne kesän aikana puutuisivat uusiin asentoihinsa. Tällainen riippamallinen puu on kellarissa talvetusta ajatellen erinomainen. Kellarimme kun on vain puolisentoista metriä korkea, niin sinne ei kovin korkeaa puuta mahdu. Luumun runko saisi vain vahvistua vielä pikkuisen, jotta se voisi olla ilman tukikeppejä myös tuulisemmalla säällä. Vielä on tukikepit laittamatta mutta jospa tässä ei ihan hirmuista myräkkää ihan heti tulisikaan. On nimittäin ollut sen verran paljon kiireellisempääkin tekemistä, että tuollaiset pienet sivuseikat ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa.

Kokeellista tomaatinkasvatusta.

Lämmenneet päivät ja erityisesti yöt jouduttivat päätöstä istuttaa tomaatit lopullisille kasvupaikoilleen. Multatilan puolesta olisivat ehkä vielä viikon pärjänneet entisissä ruukuissaan mutta aamuin illoin kastelu ja korkeaksi venähtäneiden taimien tukeminen alkoivat tympiä. Ulkokasvatukseen kokeilemistani lajikkeista parhaiten sopiva 'Maskotka' aiheuttaa kasvutapansa vuoksi ongelmia niin amppelissa kuin ruukussakin. Se on liian rento pysyäkseen kunnolla pystyssä mutta liian pitkäversoinen ja jäykkä amppeliin. Koska kellarissa talvehtineet pelargonit kuolivat, talon julkisivun seinustalta vapautui yksi pitkä parvekelaatikko, johon lykkäsin 'Maskotkan' kyljelleen. Puolet rungosta upotin multaan ja latvus jää roikkumaan laatikon reunasta. Nyt sillä on mahdollisuus kasvaa vaakatasoon pitkin seinää naruilla tuettuna tai sitten roikkua alaspäin. Parvekelaatikkoa tuulet eivät keikuttele samaan tapaan kuin amppeleita, niin ehkä tällainen roikalekin pärjää paremmin. Isäntä siirsi laatikon telineen talon seinästä autotallin seinustalle, niin on kaikki hyötykasvit yhdessä paikassa.

'Maskotka' sai kaveriksi pari basilikaruukkua.

Vanhaan puulaatikkoon pääsi taas kolme tomaattia ('Roma', 'Cuor di Bue' sekä toinen 'Maskotka'). Ajattelin ensin vaihtaa suurimman osan viimevuotisesta mullasta mutta kuivat pintamullat kaavittuani totesin syvemmällä mullan niin muhevaksi, että lisäsin vain sekaan pikkuisen pussimultaa (ja varastolannoitteeksi kanankakkaa). Vanhoista juurakoista oli jäljellä enää pienet varrentyngät, kaikki ohuemmat juuret olivat maatuneet mullaksi. En keksi muuta syytä ilmiölle kuin viime vuonna sekaan sotkemani palaneen hevosenlannan ja biohiilen. Puutarhakompostiakin seassa oli mutta se ei ollut ensimmäinen kerta. Ehkä biohiilen ansiosta mullassa pysyi kosteustasapaino mikrobeille sopivampana, jolloin ne saivat hajotettua viimevuotiset juurakot tehokkaammin. Nyt onkin jännä nähdä, kuinka tomaatit kasvavat "vanhassa" mullassa.

Ruukkuihin istutin 'The Amateurin', 'Vilman', 'Cereza Amarillan' sekä 'Balkonzauberin', kaksi taimea ruukkuunsa. Joskus minulla on ollut kolmekin tomaattia isossa ruukussa mutta se on vaatinut enemmän huolenpitoa. Helpommalla pääsee, kun on vain kaksi kussakin. Kahdessa amppelissa on 'Tumbling Tom Rediä' ja yhdessä kaupasta ostettu 'Verino'. Se piti viedä tuliaisina mutta unohdimme sen auton takakonttiin. Niinpä jätin sen sitten itselle. 'Evakon' istutin kasvilavaan. Kaksi maustepaprika 'Lombardoa' istutin yhteen ruukkuun ja toiseen kaksi chili 'Hungarian Yellow Wax Hotia'. Toiseen parvekelaatikkoon tuli pelkästään sitruunabasilikaa ja krassia.

Kolmanteen parvekelaatikoista istutin toisen 'Vilman' ja sitruunabasilikaa (vasemmalla) sekä tavallista basilikaa.

Monta talvea eteisessä viettänyt rosmariini selvisi taas hyvävointisena uuteen kesään. Sen paakku oli niin täynnä juuria, että isompi ruukku tuli sillekin tarpeeseen. Vaihtoehtoina oli joko tavallinen musta iso taimiruukku tai anopinkielellä ennen ollut iso altakasteluruukku. Päädyin altakasteluruukkuun, jotta talvettaminen olisi helpompaa eikä tarvitsisi etsiä aluslautasta. Vähän jouduin rapsuttelemaan vesisäiliön täyttöputken puoleiselta sivulta ja pohjasta juuristoa pienemmäksi, jotta sain yrtin mahtumaan uuteen ruukkunsa. Entinen ruukku oli hieman korkeampi mutta leveyssuunnassa rosmariinilla on nyt hyvin tilaa kasvaa.

Rosmariinilla alkaa olla jo kunnolla kokoa. Uusi ruukku on halkaisijaltaan 25cm.

Seinusta valmiina kesään. Vedän vielä toistaiseksi harsot ruukkujen eteen suojaamaan iltapäivän paahteelta.

Nyt on myös kaikki kasvimaan kylvöt tehty ja kurkut istutettu maahan. Istutin jälkikompostoriin kesäkurpitsan seuraksi tällä kertaa kaksi kurkkua ja krassia. Jälkikompostorissa on kasvutilaa 60*60cm, minkä yksi kesäkurpitsa itsekseenkin täyttäisi vallan mainiosti. Kurkut ja krassit lähtevät kuitenkin versomaan kompostorin ulkopuolelle, joten kaikkien luulisi saavan valoa riittämiin. Eri asia sitten on se, riittääkö 320 litraa multaa viidelle kasville. Neljälle riitti hyvin ja jos tämäkin kesä menee ongelmitta, niin ensi vuonna voi kokeilla sitten kuutta kasvia.

Lasten kasvimaa on heidän leikkialueensa laidalla.

Lapset kylvivät maaliskuussa mummolassa itselleen 'Aztek'-tomaatteja. Taimet jäivät suurimmaksi osaksi minun hoidettavaksi esikasvatuksen aikana mutta nyt lapset saivat istuttaa tomaatit lopullisiin astioihinsa ja huolehtivat niistä jatkossa itse. Kumpikin halusi istuttaa myös yhdet lehtikaalit tomaattien kaveriksi ja saivat valita, mitä nopeakasvuista kylvävät vielä kaalien ja tomaattien juurelle. Kuopus halusi omaan laatikkoonsa retiisiä, esikoinen salaattia. Lisäksi he saivat kylvää herneitä yhteen minulta tarpeettomaksi jääneeseen ruukkuun.

Se hyötykasveista, tässä kellarissa talvehtineen pitsipihlajan latva. Ihan kuin pikkuinen palmu.

Viime keväänä aurinkopenkissä rellestänyt vesimyyrä melkein tuhosi edellissyksyn alesta hankkimani pitsipihlajan. Ruukkuun istuttaminen ja huolellinen hoito sai puun kuitenkin toipumaan mutta vielä sen juuripaakku ei ollut niin kunnollinen, että olisin uskaltanut istuttaa sitä maahan. Laitoin sen kuitenkin reilusti isompaan ruukkuun ja istutin juurelle pari leijonankitaa. Kuvien ottamisen jälkeen tuin sivulle päin kasvavan ylimmän oksan uudeksi latvaksi. Se olikin hyvä sitoa narulla kiinni vanhaan latvantynkään, niin ei tarvinnut upottaa tukikeppiä ruukkuun puun rungon viereen. Vielä kun muistaisi pitää tämän kesän ruukkua niin päin, että latva ohjautuisi itse suorempaan aurinkoa kohti kasvaessaan.

Pitsipihlaja koko komeudessaan. Tuo hassu alaoksa joutaisi kyllä poistaa.

Ja kun on päässyt todella monesta ruukusta eroon tai ainakin vaihtanut pienempiä suurempiin, niin tokihan tilallekin on jotain hankittava. Viikonloppuna täällä oli taimitapahtuma, josta tein jälleen kerran hyviä löytöjä. Erikoisempi valkovuokko kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja tajusin vieressä olleista kerrannaisista valkovuokoista, että ostin niitä toissa keväänä samalta myyjältä. Siinä jutellessamme kävi ilmi, että viime keväänä hankittu tummapärskäjuuri oli myös häneltä hankittu. Nyt hänen pöydältään löytyi vielä karhunlaukkaakin, jota olen yrittänyt turhaan kasvattaa siemenistä. Taidanpa jatkossakin etsiä hänen myyntipisteensä heti ensimmäisenä, jos vaikka löytyisi joka kerralla jotain jännittävää. Karhunlaukan istutin mustaherukan alle, valkovuokko pääsi kärhökaaripenkkiin erilleen tavallisista valkovuokoista.

Vasemmalla alppiwulfenia, keskellä valkovuokko ja oikealla karhunlaukkaa.

Alppiwulfenia löytyi Keski-Suomen suunnalta tulleelta myyjältä, jolla oli paljonkin erikoisuuksia kyydissään. Itseäni ei niin kiinnostanut mm. niittyleinikin erikoismuodot mutta alppiwulfenia kuulosti niin eksoottiselta, että se oli pakko napata mukaan. Yritin kysellä, millaiseen paikkaan se pitäisi istuttaa ja vastaus oli, että multaan. Haha. Sain kuitenkin selvennystä, että ei ole niin ronkeli kunhan maahan vain pääsee. Kuulemma käyttäytyy nätisti, eli kasvaa omana mättäänään eikä lähde naapuriin riehumaan. Istutin sen nyt kokeeksi kivikkorinteeseen kuolleiden kivikkotörmäkukkien tilalle. Katsotaan, kuinka se siinä alkaa viihtyä.

Uusi valkovuokko lähikuvassa. Olisiko tälle kellään lajikenimeä tiedossa?

Olen ottanut ilon irti näistä hellesäistä. Ihan toista laatua kuin vuosi sitten ja sadevesisäiliötkin pääsivät jo tyhjenemään. Taisipa olla ensimmäinen kerta kahteen tai ehkä jopa kolmeen vuoteen. Huomiselle on vielä muutaman tunnin työhomma mutta sitten tämä tyttö pääsee kesäloman viettoon. Kunpa sää jatkuisi yhtä kesäisenä kuin nyt.